Kesän herkku keitto

Tämä on nyt sulle joka rakastat maitoperunoota ja kesäkeittoa, mutta olet avoin myös uudelle. Tämä on ehkä myös sinulle, joka vihaat maitoperunoota ja kesäkeittoa, koska tässä on samoilla aineksilla aivan eri mausteet ja siten mahdollisuus uuteen makuelämykseen.

Ja sinä, joka et tiedä tai tunne maitoperunoota; Häpiä! (vitsivitsi)

No tälle rummulle maistuu kuitenkin molemmat perinneruuat, eikä saturaatiopistettä näy. Mutta kun äkkäsin tämän reseptin Kotona kokataan ja leivotaan- blogissa, oli pakko päästä kokeilemaan. Kesän ihanimmat, uudet perunat ja kukkakaali (no, mansikat nyt olis olleet ehkä turhan eksoottisia) yhdistetään tässä kookosmaitoon ja maustetaan lempeästi intialaisittain. Täytyy, myöntää että uskoin reseptiin, vaikkakaan en ollut sataprosenttisen varma suomiperinteideni ronkkimisesta kookosmaidolla, niin soppaa keitellessäni ja lientä maistellessani olin jo myyty. Ihanat aromit.

Noudatin ohjeen melko tarkasti, ihan ohjeessa suositeltuihin kurkkuruisleipiin asti, miten joku niin yksinkertainen voikin olla niin koukuttavaa,  paitsi että en soseuttanut osaa keitosta ja vaihdoin chilin cayenneen ja loppusilaus lehtipersiljat korianteriin, koska sitä minulla oli ja sitä rakastan, lehtipersilja on kyllä myös mitä mainiointa. Laitan alkuperäiset maustemäärät, saatoin itse käyttää hiukan vähemmän lasten takia (ja mitä niitä nyt mittailemaan....)

Mutta keitto oli erinomainen, kiitos reseptin jaosta, Arleene. Erinomaista.

Peruna-kukkakaalikeitto  (Arleenan intialainen twist)

1 sipuli hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

2 tl inkivääriä 

2 tl juustokuminaa,

ripaus caayennea

1 tl korianteria, 

1/2 tl kurkuma

rypsiöljyä

7 dl kasvislientä

1 prk/4 dl kookosmaitoa

350 g varhaisperunoita paloiteltuna ja kuorittuna

300 g kukkakaalia pieniksi kukinnoiksi leikattuna

suolaa ja mustapippurirouhetta

1/2 sitruunan mehu

pinnalle korianteria tai lehtipersiljaa

Pehmittele sipuleita pari minuuttia rypsiöljyssä. Lisää sitten kuivamausteet ja irrottele makuja minuutin verran. 

Kaada mukaan kasvisliemi ja kookosmaito, kuumenna kiehuvaksi ja lisää perunat ja kukkakaalit.

Anna porista hiljoikseen 15 minuuttia, tarkista suola ja pippuri, purista mukaan sitruunanmehu ja ripottele pintaan reilusti yrttiä.

Tarjoile. Sen kurkku-ruisleivän kanssa. Näkkärikin käy.

Kannukaupalla jäätävän hyvää . Mansikka Daiquiri

Lähes pelkkää mansikkaa maussa. Hapot nostetaan vielä kaakkoon puristetuilla limeillä. Rommia tuskin maistaa, mutta siellä se on. Tai sitten tanssijalkaa alkaa vipattaa muuten vaan. Ja laulattaa.

Kesällä drinksut kannatta ehdottomasti valmistaa kannukaupalla. Talvella ei pöytään nostettu hileinen bilekannu saa ollenkaan aikaan samanlaisia huokauksia kuin kesän lämpöaallon alla. Testattu  kyllä ihan viileämpänäkin kesänä, kuten esim. nyt. Mansikka Daiquiri kaivaa kesätunnelman esiin vaikka väkisin. 

Tämä mansikkainen herkku on ollut kesäsuosikki jo lähes 10 vuotta. Vai mitähän siitä on aikaa kun Tuija ja Esa tätä tarjoilivat Helsingin kodissaan? No, sen muistan (verbi valinta saattaa tuntua teistä oudolta tässä yhteydessä), että 3 pariskuntaan juotiin illalla kokonainen iso laatikollinen mansikoita, muistaakseni 8 kannullista.
(Tuija ja Esa ovat sitä paitsi älyttömän hyviä tanssimaan  ja lisäksi Esalla on melkoinen basso, huom. katso ensimmäiseen kappaleen loppuosa, itsekin lauloin kyllä tosi hyvin sinä iltana... ).

Sittemmin tätä on nautittu ainakin kerran kesässä, välillä terassinmaalaus talkoissa, välillä etkojen tunnelmankohottajana. Lähinaapuritkin on tartutettu ja eilen katubileissä tartutettiin loputkin.

Mansikka Daiquiri kannussa
1 kannu, 6-7 annosta

2 litraa tuoreita mansikoita
2,5 dl vaaleaa rommia
3 limen mehu
1 dl sokerilientä
jäitä tai mieluummin jäämurskaa

Lisäksi tarvitset blenderin. (NaapurinUlla hankki talouteensa todistettavasti blenderin juuri tätä tarkoitusta varten, nautittuaan muutaman kannullisen lasillisen ensin meillä.

Sokeriliemi 
5dl vettä
5dl sokeria

Kuumenna kiehuvaksi, jotta saat sokerin liukenemaan veteen, Pullota lasipulloon tai -purkkiin. 

Perkaa mansikat. Kaikki ainekset saavat olla mahdollisimman kylmiä, eli rommi voi olla pakkasesta ja sokeriliemi niinikään jääkaappikylmää.

Laita jäämurskaa blenderiin. Surauta. Lisää sokeriliemi, rommi ja limen mehu ja sitten mansikoita muutama desi kerrallaan, aina surautellen välillä. Tässä on nyt kiinni paljon koneesi tehoista eli jaksaako se esim. murskata jäitä. Sen mukaan voit lisäillä jäitä ja muita. Mansikoiden ja makusi mukaan voit lisätä myös sokerilientä jos siltä tuntuu.

Tarjoile heti, jäähdytetyistä laseista.

Postaus ei sitten ole tehty yhteistyössä yhtään kenenkään kanssa, baarikaapissa vaan sattuu olemaan bacardia ja hienoja drinkkikannuja. Compliments of  my very own bartender.

Jotakin veheriää

Tuli kerralla kesän suosikkisalaatti tai lisuke, miten sen nyt ottaa.
Äiti oli tämän bongannut Tomi Björckin grillireseptivihkosesta, teki ja suositteli, kun Maitotyttökin oli kauhonut pikku masuunsa kaksin käsin.

Ja vain 4 ainesosaa. Kerrassaan nerokasta. Raikasta. Kestää parikin päivää helposti jääkaapissa.

Ja tilli. Voi tilli! Se ainut toinen yrtti jota me suomalaiset käytimme viime vuosituhannella. No kalan kanssa, ja uusien pottujen. Ja ehkä tillilihassa, ellet sattunut elämään siinä viharakkaus-suhteessa, josta kyllä monella uupuu tillilihan suhteen se rakkaus-osa.

Tillihän on itseasiassa yksi niitä spessuimpia yrttejä. Ainutlaatuinen ulkonäkö, ainutlaatuinen maku ja tuoksu. Ei tarvitse miettiä, että onko tämä nyt kirveliä vai jotakin muuta iisoppia (myönnän, en sokko tunnistaisi kumpaakaan, harvoin käyttämiäni). Tilli on huumaavaa ja passaa niin moneen muuhunkin kun noihin perinteisiin.

Justiinsa niin kun tämänkin salaatin juju. Todella!

Kurkku-feta-tillisalaatti
Puolita annos jos haluat puolta vähemmän... Paitsi ettet halua, trust me!

2 kurkkua
180g hyvää pehmeää fetaa
puntti tilliä
1 sitruunan mehu

Silppua kurkku tosi pieneksi kuutioksi. Silppua tilli. Murusta feta haarukalla. Sekoita kaikki yhteen ja purista päälle sitruunan mehu. Ehkä muutama pyöräytys pippurimyllystä, mutta koska se olisi jo 5. ainesosa, niin ei pakko.

Loistava lisä kaiken grillatun viereen makkarasta lampaan fileeseen. Tai miettikääs pitaleivän välissä tätä ja ehkä grillattua kanaa tai sitten nyhtöpossua. Jes, on muuten lapa jääkaapissa huomiselle eli  tämä täyte testiin huomenna. Ihan heti kun palaudun provinssin järkkärivuorosta. Pitat tulee muuten sitten vakuumipussista.

Grilliribsit 2014 - ne parhaat!

 

 

 

Tämä on mun paras  possun grilliribsi-reseptini 2014. Koska en ole muunlaisia vielä tehnytkään tänä vuonna. Meinaan kyllä koittaa keksiä pyörää vielä uudelleen, mutta ensin on otettu kunnonmakupohjat tällä jo aikaisemmin julkaistulla ohjeella. Ihan vaan laitan uuspostauksena, koska jollakin on kuitenkin mennyt ohi. Pikku muikkari.

 

Ikikysymys on paahtaako vai keittääkö ribsit. En tyrmää keittämistäkään, koska jo vanha kansahan sanoi, että joka keitetyn paistaa, se makian maistaa. Jollain peri-amerikkalaisella  BBQ- sivustolla  luin kuitenkin pönkitystä  paahtamiselle, tavalle millä olen tehnyt ribsejä viime vuodet. Itseasiassa olen alentanut lämpötilaa ja pidentänyt paahtoaikaa alkuajoista.

 

Lihaa keittämällä saadaan nimittäin...makoista lientä! Sinnehän ne makuaineet vesiliukoisena liukenee!

 

 

Ota siis possun panosvyöt tarpeeksi ajoissa huoneenlämpöön. Asettele uuninpellille leivinpaperin päälle ja hiero kuivamausteseoksella. 

Paahda uunissa 150 asteessa n. 2h kunnes tunnet lihan alkavan vetäytyä luista.

 

Sudi ribsit yltä päältä grillauskastikkeella. Grillaa niihin tahmeat pinnat varoen palamista miedolla lämmöllä.

 

Leikkaa pienemmiksi paloiksi ja kalua luut puhtaaksi.

 

Ohje mausteseokselle ja Hoisin-kastikkeelle löytyy TÄÄLTÄ.

 

Näin yksinkertaista se on. Voit toki käyttää jotain savunmakuista valmiskastikettakin.

 

Onko Nälkä -blogista löytyy myös aivan hillittömiä grillauskastikkeita. Hillittömien grillausohjeiden lisäksi.

 

 

Kun Ahti EI suo antejaan

Kerrassaan viheliäistä. IsoHoo vietti lähes koko juhannuksen puskissa, virveli tai onki kädessä.  Ei sieltä kyllä mitään noussut, ei kalan palaa.

Maitotyttö nosteli sen sijaan haavilla Huimapäitä, muuta niitä emme kukaan suostuneet syömään.

Juhannus meni, jollei kiinnitetä huomiota skitsofreeniseen säähän joka esitti koko repertuaarinsa rakeista auringonpaisteeseen noin puolentunnin vaihteluvälein (ainoastaan lämpötila pysyi sitkeästi samoissa alhaisissa lukemissa), erinomaisesti ystäväperheen vieraana mökillä, pihalla peuhaten ja hyvin syöden ja saunoen.

Kotiin tullessa piti ottaa vielä viimeiset juhannusfiilistelyt ja syödä iltaeines omalla terassilla. Pukeutumiskysymys, niinhän ne sanovat.

Ja vaikka ei kotikaapissa juuri mitään ollutkaan, olin onneksi ostanut uusia perunoita varten  vähän sillejä ja silakkaa. Kesän parhaat uudet perunat tulevat naapuripitäjästä Kurikasta Kiskolan Vellun pellolta. Ahti soi antejaan aurinkokuivattu tomaatti & balsamico silakan muodossa ja jääkaapista löytyi myös Vestan ihana pikkupurkki perusmatjessilliä, voita ja taikinajuureen leivottua luomuruislimppua, jonka kävin hakemassa citymarketista. Sanoisin, että aika herkullinen lautanen mausta tinkimättä, vaikken tällä kertaa varsinaisesti itse viljellyt/marinoinut/suolannut/hapattanut/kirnunnut.

Mutta ei aina tartte. Tein sentään sillröra:a, josta tulikin aivan hitokseen hyvää. 4  ainesosaa jaksaa sekoittaa. Kaapissa oli muuten (Taste of Helsingissä) Strömsö - Mickael Björklundilta saamani Ahvenanmaan meijerin creme fraiche purkki, joka osoittautui koostumukseltaan ja maultaan loistavaksi.

Sillröra simppelisti

100g Mattjessilliä paloina (esim. Ahti)
200g Creme Fraichea
2 kovaksi keitetyä kananmunaa
1 dl hienonnettua ruohosipulia

Pilko sillipalat ja kananmunat rouheasti ja sekoita ranskankermaan. Sekoita mukaan vielä ruohosipuli. Täysrasvainen ranskankerma takaa tuollaisen tanakan olomuodon röralle. Sitä on helppo sipaista limpunsiivun päälle tai perunan kylkeen.

Paistettiin vielä grillin sivukeittimellä lättyjä. Kiehautin raparpereista ja viimeisistä pakkasmansikoistani hillon ja vatkasin kermat. Voiko olla mitään herkullisempaa -tai suomalaisempaa?

Sillä taas olen suomalaisen työn puolesta puhujana muistuttamassa, että jokainen meistä voi vaikuttaa valinnoillaan. Jos kukin meistä ostaisi kympillä enemmän kuussa suomalaisia tuotteita, tekisi se 10 000  uutta suomalaista työpaikkaa vuodessa. 

Katsoppa vielä toisenkin kerran tuota "perunakattauskuvaa". Helposti nuo kaikki tuotteet löytyisivät myös ei-kotimaisina versioina. Toisaalta helposti ja ensiluokkaisen maun säilyttäen pystyin tekemään valintani myös kotimaisina. Kannattaa miettiä siis.(Kampanja myös Facebookissa).

Varsinkin perusjutuissa. Valitsee vaikka kotimaisia kahvinsuodatinpusseja ulkolaisten sijaan. Näin ajattelen itse, että voin sitten ostaa vastaavasti aitoa italialaista Parmeggianoa kun sitä tarvitsen, kun suosin perusjutuissa kotimaista.

Terassilla syönti -menuun kun liitettiin vielä lapsille maito, aikuisille raikasta Kevyt Olo karpalovissyä (Olvi) ja päräytetään kunnon Presidentti-kahvit (Paulig), niin on todella taas otettu haasteesta koppi, ota sinäkin . Kampanjamuistutuksia näkyy kerran kuukaudessa blogissani vuoden loppuun asti. Yhdessä tärkeällä asialla on kanssani Kokit ja potit - blogi. Ja ihan luonteillemme sopivasti, kun minä nautiskelen ruuasta ja juomasta terassilla, aherretaan KokkiPottilassa puutarhassa!

Yhteistyössä  Suomalaisen Työn Liitto

Juhannustanssit

Sinä juhannuksena olin nipin napin kolmekymppinen. IsoHoo oli merillä eikä minulla juhannussuunnitelmaa.Päädyin ihanan nuoruudenystäväni Katriinan kanssa pelamaan ja syömään makkaraa legendaarisiin edesmenneihin Suviyön Suurraveihin. Ravien loputtua päätimme poiketa tanssipuolella, ihan vaan yksillä pyörähdyksillä.

No ei siinä kahden nätin tytön pelaamisen nostattama puna poskillaan tarvittanut kauaa juhannusruusuna seistä. Oma tanssipartnerini oli jo hyvinkin  kypsään ikään ehtinyt sisu-pastillin tuoksuinen, hiukan horjahteleva herrasmies. Lähdin kuitenkin, äiti on opettanut, että jos pyydetään, niin lähdetään.

Sattuneesta syystä muistan tuon juhannustanssin vieläkin. Herra oli ujonkin sorttinen, koska emme siinä kumpikaan mitään puhuneet. Pakollisen toisen tanssin loppupuolella hän kuitenkin rohkaistui, rykäisi ja kysyi: " Oletko sinä se näyttelijä?" "Olen", vastasin ja tanssimme tanssimme loppuun taas äänettöminä.

En tänä päivänäkään tiedä keneksi hän minua luuli, enkä miksi vastasin myöntävästi. Joskus mietin onko tuo kohtaaminen juhannustansseissa jäänyt jonkun muunkin mieleen kuin omaani?

Saimme viime hetken kutsun ihanan ystäväperheen ihanalle mökille juhannukseksi. Hoisin BBQ-kastike on keitetty herkullisimmille ribseille ja purkillinen grillatuilla paprikoilla terästettyä chimichurria surautettu mukaan härälle. Mansikat on limesokeriliemessä, lohi pakataan kylmälaukkuun ja paperikassillinen maailman parhaita uuniperunoita Kurikasta Kiskolan Vellun pellolta lähtee matkaan. Luvassa sadetta, 5 lapsen elämöintiä, paljon hyvää ruokaa ja ylenmääräistä vieraanvaraisuutta. Äskön vieläs soittivat ja käskivät ottaa hanskat mukaan!

Hyvää Juhannusta!

Eka grilliin ja päälle sitte chimichurriii!

Ottakaa koppi mun ajatuksenjuoksusta. Lopputulos palkitsee.

Natasiskon synttäreillä siskoni sanoi, että Chimichurrikin olis ollut hyvää grillaamamme naudan kanssa. Ihan samaa olin ajatellut minäkin. Kertoi myös, että Meksikossa oli kerran saanut chimichurrikastiketta tarjottuna pizzan kanssa. Ja tietenkin mielettömän hyvää oli ollut.

Hmmm. Kesä, grilli, pizza, olut. Grilli, joo, muttei pizzakiveä. Ja laiskuutti. Aina jaksa sitä pizzataikinaa (no siinä nyt kyllä ei OIKEASTI oo mitään vaivaa). Mutta jos on vaikka hirveästi syöjiä, niin helpotetaan vähän. Nyt saa kaupasta myös vähän paksumpia vehnätortilloja, jotka sopivat mainiosti tälläiseen avomallin quesadillaan tai pizzatortillaan. 

Pari  pointtia kokemuksen äänellä. Grilli saa olla miedolla, tortillat palavat pohjasta hyvinkin äkäisesti. Jos vahinko pääsee tapahtumaan, ota vaan uusi tortilla,  laita palaneen päälle ja käännä. Kun nostat palaneen pois ovat täytteet uudella tortillalla.

Miedolla grillatessa päälliset saisivat olla "kypsiä". Paista siis chorizo ensin pannulla, samoin mm. herkkusienet ja paprika.

Osan täytteistä, rucola , avokado, yrtit, ilmakuivatut kinkut yms. kannattaa laittaakin vasta grillatun tortillan päälle tarjoiluvaiheessa. 

Jossa vaiheessa lisätään sitten sen huippusilauksen antavaa Chimichurria päälle.

Reilusti, kuten kuvista näkyy.

Chimichurri

2 punttia lehtipersiljaa
1/2 puntti korianteria
1 dl oliiviöljyä
1/2 dl punaviinietikkaa
2 valkosipulinkynttä
1/2 tl suolaa 
1 tl sokeria
1 tl savupaprikajauhetta

Laita kaikki ainekset korkeaan kulhoon ja sekoita blenderillä tuusannuuskaksi. Valmis! Paitsi, että viihtyy jääkaapissa tasaantumassa yönkin yli, paranee vaan.

Chimichurrista on monenlaista versiota, tämä on yksi. Alunperinhän se on argentiinalaisten grillimestareiden lihakastike, mutta se sopii erinomaisesti myös kalalle ja kasviksille. Eiliset uudet perunat tänään vartaassa grillattuna ja syöntivaiheessa chimichurria päälle. Todella nam!

 
Koko grillaus idea lähti Sinebrychoffin kesäkampanjasta, jossa olusille pitää löytää kavereita grilliin. (Muiden ideoita pääset lukemaan tästä) No sehän on todella helppoa. Mikä nyt ei oluen kanssa sopisi? Tähänkin olisi mainiosti voinut parittaa vaikka meksikolaista Coronaa, mutta kun näin Budweiser-tölkin, olin jo niin pitkällä omissa nostalgioissani, että It's Bud for me, vai miten se meni?

Joka tapauksessa, tälläiselle texmex-henkiselle tarjottavalle istuu tosi hyvin amerikkalainen vaalea  ja kevyt lager. 

Avomallin tortillat grillissä ja Chimichurria

Pohjat
4 paksua vehnätortillaa
250g pehmeää buffala Mozzarellaa
rasia kirsikkatomaatteja

Lisäksi:

raakachorizoa pannun kautta
punasipulia

tai 

herkkusieniä ja paprikaa pannun kautta

tai 

limevalkosipulikatkarapuja (pirkka)

tai

ihan mitä keksit

Puolita tomaatit, revi mozzarella ja lisää muut haluamasi aineet.

Grillaa miedossa grillissä kunnes juusto sulaa, ehkä 3-4 minuuttia.

Tehkää monta erilaista ja leikatkaa 4 osaan tai jokainen duunaa oman lempparin. Tärkeintä, että päälle kaadat reilusti chimichurria.

Mun Budweiser- nostalgioinnit juontaa juurensa Michiganin vaihto-oppilasvuodelta, jossa ensimmäisen 1/2 vuotta asuin perheessä, joka harrasti belgialaisten työhevosten kasvatusta. Me kuljettiin pari ensimmäistä kuukautta suurin piirtein näyttelystä toiseen, vähän kuin sirkuslaiset, samat perheet ja hevoset vain vaihtoivat paikkakuntaa. Hevoset olivat joko Belgians, Percherons tai Clydesdales, kaikki lempeitä jättejä, joita puunattiin enemmän kuin missejä kisoissa. Vuosi huipentui Toronton Royal Winter Fair'ssä , jossa esiintyi mm. hurmaava  8-hevosen valjakko eli Budweiser Hitch (Mä kyllä muistelin, että hevosia olis ollu peräti 12, mutta ehkä alitajuntani on alkanut liioitella).Tiedättekö, tuo valjakko kääntyy vaikka pennin ympäri.

Vaikka en mä nyt tainnut kyllä (oikiasti, äiti!) 16- vuotiaana sitä kaljaa kittailla, niin ehkä näiden hevosten takia Budweiser tuotemerkki jysähti päälle kuin lekaharkko. Mulla oli (ja on vieläkin jossain varastossa) esim. Budweiser-tölkki puhelin. No haloo, siis lankapuhelin, kännyköitä ei oltu vielä edes aavistettu silloin.

Nyt kun sain olutlähetyksen ja nostin sieltä vuosien jälkeen Budweiserin käteeni...

 Juu, olis mulla näitä, muistoja!

Yhteistyössä Sinebrychoff