Parempia parsoja odotellessa

No ei kai se parsakausi oikeesti oo vielä meillä. Ainakin meidän kaupoissa urugualainen parsa on vaihtunut vasta kreikkalaiseen. Parsaahan löytyy nykyään tuoreena - no, kaikki on suhteellista - ympäri vuoden, mutta harvemmin sitä talvella ostan. 

Ne ihanimmat parsareseptit, voisulan, parmesanin, hollandaisen, kylmäsavulohen, uppomunan (no, ei nyt tietenkään kaikkea yhtä aikaa!) kanssa odottelevat ihan oikeasti niitä lähialueilla (tarkoitan nyt vaikka Ruotsia, en Lapuaa...otan kyllä mielelläni vastaan lapualaista mikäli joku sitä kasvattaa) kasvatettuja uuden sadon TUOREITA parsoja.

Mutta hirveästi parsaa tekee jo mieli. Siksipä nyt on aika ostaa parsaa ja tehdä sille sen mitä oikealle lähiparsalle muuten en millään raaskisi; FRITEERATA!

Resepti jäi käteen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan reseptivalikoimasta, siinä oli käyetty AmeriikanAlea, minä käytin tällä kertaa kotimaista Hartwallin 0% olutta, se kun on jo itsessään sitruunanmakuista ja antoi tähän sopivat kuohut.

 Frittiparsaa

500 g tuoretta parsaa (valkoista)
1 l rypsiöljyä
2,5 dlvehnäjauhoja
2,5 dl olutta
1 limen kuori pestynä ja raastettuna, sekä mehu
1 tl merisuolaa
myllystä pippuria

Katkaise parsoista puumaiset varret ja kuori.

Sekoita muut aineet taikinaksi.

Lämmitä öljy kuumaksi kattilassa.

Kasta parsat yksitellen taikinaan ja friteeraa pienissä erissä muutaman minuutin per erä.

Minulla ainakin jäi taikinaa, olisin tehnyt sipulirenkaita, mutta minulla ei ollut tavallista sipulia (?ennen kuulumatonta) joten lohkoin muutaman salotin ja sitten kokeilin friteerata vielä paprikatäytteisiä oliiveja. Tarjoilin nämä keveät herkut itselleni chilimajoneesin kera, joka tuli valmiina purkista. Kaiken tämän päälle join jääkylmää cherry-zero-cokista joka on esanssisuuden riemuvoitto (oikiasti sairaan hyvää, tai sitten mulla on makupaletti aivan sekaisin, tämä ei ole mainos, ihan itte ostin, ensin yhden, sitten...10 tölkkiä!!!!!)

No oli kyllä hyvää ja vähän kielletyn makuista, liekö edes terveellistä?

So what? Ime parsaa! Kohta sitä saa oikeasti.

(ja frittitaikina oli muuten erityismaininnan arvoinen limelisällä ja sitruunaisella oluella)

Nuav vaan! Pinaattilätyt ilman munaa ja maitoa

Mulla on siinä mielessä käynyt tuuri, ettei lähipiirissäni ole ketään ruokarajoitteista. (No luottokampaajani on kyllä pähkinäallerginen, mutta se ei arkeeni tietenkään hirmuisesti vaikuta; ja on hän kyllä ystävänikin). Siksi saankin huseerata keittiössä mielin määrin , käyttäen juuri niitä raaka-aineita kuin parhaaksi näen.

Takataskussa olisi varmasti kuitenkin hyvä olla pari luottoleivonnaista (kuten vaikka nämä gluteenittomat)ja -ruokaa, siihen hetkeen kun tilanne sellaista joskus tulee vaatimaan.

Olen mukana taas Soyappètit- kampanjassa, tällä kertaa etsitään soijaisia arkiruokareseptiä, niitä suomalaisten ikisuosikkeja, usein jauhelihaan perustuvia, soijarouhe kun toimii mainiona lihan korvikkeena. Tällä kertaa käänsin katseeni soijajauhoihin, niitä en ollut koskaan vielä käyttänyt mihinkään. Soijalla voi korvata noin kolmanneksen jauhoseoksesta ja sitovuutensa takia sillä voi korvata myös kananmunan. Makaroonilatikon munamaidon voi korvata 4dl vettä ja 1,5 dl soijajauhoa. Vaahdotettaviin sokerikakkutaikinoihin se ei käy, mutta hiivaa sisältävät taikinat onnistuvat.

Ja ei kun lätyntekoon. Maitotyttö vispasi taikinan.

Meidän perheen suosikkiarkiruoka top kolmoseen, lasten mielestä ainakin, kuuluu pinaattilätyt. Eineksinähän ne tulee ostettua. Kunhan muistaa ostaa hiukan pakastepinaattia varalle, tekee ne kätevästi itsekin. Herkullisuuskerrointa ei voi tietenkään edes verrata. Nyt nämä ohukaiset tehtiin siis ilman munaa ja ilman maitoa, elikkä aivan vegaanisti. Mikäli tarvitset gluteenitonta, korvaa vehnäjauhot gluteenittomalla jauhoseoksella. Soijajauhojen ansiosta nämä pinskut sisältävät myös reilusti proteiinia, normaaleihin verrattuina

Aika juoksevan oloinen taikina asettui hienosti lätyiksi pannulla, soijajauhojen hiukan pähkinäinen maku sopi näihin räiskäleisiin. Paistolämpötila saa olla ehkä pykälän normaalia alempi, soijajauhon sisältämä rasva saa lätyt nimittäin myös ruskistumaan tavallista nopeammin.

Pinaatilättyjen lisäkkeet ovat tuottaneet aina päänvaivaa. Lapsille puolukkahillo on usein turhan kirpeää ja tavallinen hillo tuntuu - no, liian jälkkäriltä. Seinäjoen kaupunkihan on kuuluisa paitsi Duudsoneista, myös siitä, että kouluissa pinaattilätyt tarjotaan yhdessä jauhelihakastikkeen kanssa. En kommentoi.

Tällä kertaa pulma ratkesi muutamalla hedelmäkorin jo nahistumiseen matkalla olevalla omenalla, jotka pilkoin pannulle ja heitin sekaan ruokalusikallisen sokeria, 1/2 limen mehun ja hiukan vettä. Kaneliviimeistely vei ehkä tätäkin hieman jälkkärin suuntaan, mutta oli kyllä hyvää ja raikasta. Ja hilloa vähäsokerisempaa.

Pinaattiohukaiset - munaton ja maidoton resepti
äitille ja kahdelle lapselle, tuplaa resepti suuremmalla perheelle

5 dl vettä
150g pakastepinaattia
1 dl soijajauhoa
3 dl vehnäjauhoa
1 tl suolaa
ripaus muskottipähkinää

Sekoita kaikki ainekset taikinaksi. Pakastepinaatin sulatat ensin vaikka mikrossa muutamassa minuutissa. Anna taikinan seistä 1/2 h.
Paista kasvisrasvassa lettupannulla ihania rapsareunaisia lättyjä ja tarjoile omenakuutioiden kanssa.

Omenakuutiot
3 omenaa
1 rkl sokeria
hiukan vettä
hiukan kanelia

Kuori ja kuutioi omenat. Laita ne pieneen kasariin yhdessä sokerin, limemehun ja veden kanssa (jotta lähes peittyvät) ja anna hiljakseen muuttua hillomaisemmaksi. Viimeistele kanelilla.

Suomalaisten suosikkiruokia soijasta valmistettuna löytyy jo ainakin näistä blogeista:
Soijarouhepullat ja tuoretomaattikastike
Soijablognesepizza
Soija-mozzarellapizza
Endiivihodarit ja vegenyhtö
Juustoinen soija-makaroonilaatikko

Yhteistyössä Syappètit

Rapukakut ja fenkoli-omenachutney

Nämä on niitä ihania Auringon makuja,  Kira Åkerström-Kekkosen (Masterchef 2013 ja Glorian Blog awards vuoden 2013 paras ruokablogi)  tuoreesta esikoiskeittokirjasta. Kirja on tehty yhteistyössä toimittaja Christer Lindgrenin (Hanko-välitekstit) ja valokuvaaja Tomi Parkkosen kanssa ja se on sidottu löyhästi yhdistävän teeman, Hangon kesän ympärille. 

Mikä eniten monia meitä kiinnostaa, on tietenkin reseptit. Kirja on tulvillaan kesää ja tulee inspiroimaan varmasti tulevan kesän kokkailujani. Reseptit ovat tyylikkäitä ja oivaltavia (karviaislimonadi, varhaiskaaliceasar,rusina-sinappi vinaigrette, mustaherukkaserbetti, paahdettu mansikka-rosépippurimousse,mustikkavoi, tillitortillat....) lähes jokaisessa n. 50 reseptistä on joku uusi idea tai ennakkoluuloton makujen yhdistelmä, jota palaa halusta päästä kokeilemaan. En tainnut ainoatakaan sivua kääntää mentaliteetillä nähty/tehty. Siis uutta ja raikasta janoaville, ehdottomasti. 

Kirjan kuvitus on myös kesäisen kutsuvaa, Kirasta otetut kuvat kumppareissaan aivan häkellyttävän sensuelleja.

Kaivoin jo mun omat sensuellit puutarhakalossit esiin...

Kirja on ehdottomasti siis kesäkirja ja vaikka se kutsuukin kokkaamaan, haluan monen reseptin kohdalla odottaa kesää ja sesonginherkkuja. Oman maan voimakkaan makuisia yrttejä, rapsakoita sipuleita, napsahtavaa porkkanaa. Juuri maasta nostetun ylivertaista tuoreutta. Lähettää pikku apulaisen mustaviinimarjapuskalle keräämään lehtiä mustaherukan lehdiltä tarjoiltua nyhtöpossua varten.

Kiran on varmaan jännä seurata blogejamme ja katsoa, mihin reseptiin kukin ensiksi tarttuu. Minä tartuin rapukakkuihin. En ole aikaisemmin näitä amerikassa niin suosittuja pihvikakkusia tehnytkään. Resepti oli kivasti toteutettavissa, kaikki pilkkominen tehtiin veitsellä, mikä on sopivan krouvia luonteelleni. Tilli jäi reseptistä kohdallani pois, koska mielestäni kauppalappujen kirjoittaminen ruokaostoksia varten on silkkaa ajantuhlausta (...tämähän tietysti EI johda turhiin heräteostoksiin ja kiusallisiin tilanteisiin kokkauksen alkaessa.)

Mietin kauan teenkö laisinkaan  lisukkeena tarjottavaa fenkoli-omenachutneytä, onneksi tein, sen valmistus on helppoa ja se vei rapukakut mukanaa ihan uudelle  tyylikkyyden tasolle, Kiramaiseen tyyliin. Toisaalta rapukakut maistuisivat varmasti myös ranskalaisten ja vaikka chipotle-majoneesin kera. 

 Rapukakut
 8 isoa, pienempiä tuplasti

1 iso hienonnettu valkosipulinkynsi
1 keskikokoinen hienonnettu salottisipuli
1/2 varsi hienonnttua varsiselleriä
1 rkl öljyä
150 g kotimaisia kuorittuja ravunpyrstöjä (käytin jokiravunpyrstöjä)
60 g kypsää siikaa (höyrytä tai paahda uunissa ilman rasvaa) 2dl päivän vanhaa vaaleaa leipää hienonnettuna
1 limetin kuori+ 2 tl limetin mehua
3,5 rkl ranskankermaa
1 iso kananmuna
1,5 tl Worchestershire-kastiketta
1,5 rkl hienonnettua tuoretta korianteria
1 rkl hienonnettua tuoretta tilliä
 ripaus cayannepippuria
suolaa
pippuria

panko -tai tavallisia korppujauhoja  ja öljyä paistamiseen

Kuullota sipulia, valkosipulia ja selleriä öljyssä. Jäähdytä. Hienonna ravunpyrstöt, siika ja leipä niin pieneksi kuin veitsellä saata. Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita muiden ainesten kanssa taikinaksi.

Paista koepala ja tarkista, että maut ovat kohdillaan. Laita valmis massa jääkaappiin lepäämään vähontään tunniksi.

Muotoile kylmästä massasta pieniä kakkusia (ensin suuren lihapullan kokoinen, jonka painoin sitten vähän lyttyyn paksuksi pihviksi) ja pyöritä ne pankojauhoissa (Pankojauhoja saa jo Seinäjoen cittaristakin, ne ovat japanilaisia hiukan  omiamme rouheampia vaaleita korppujauhoja). Paista reilussa öljyssä paistinpannulla rapeiksi molemmin puolin ja valuta talouspaperin päällä.

Chutney

1 iso fenkoli
1/2 Granny Smith omena
1 hienonnettu salottisipuli
1 hienonnettu, siemenitön punainen chili
1 rkl fenkolinsiemeniä
2 rkl oliiviöljyä
3/4 dl sokeria
 0,5 dl valkoviinietikkaa
 1dl vettä
 2 rkl limetin mehua
suolaa

 Pese ja hienonna fenkoli, kuori ja hienonna omena. Kuullota, fenkolia, omenaa, sipulia, chiliä ja fenkolinsiemeniä hetki kattilassa oliiviöljyssä. Lisää sekaan loput ainekset ja keitä hiljalleen noin 10 min. tai siihen asti kunnes seos muuttuu hillomaisemmaksi.

Tässä vaiheessa voit hiukan surauttaa pamixilla seosta tasaisemmaksi, jätä mukaan kuitenkin vähän palojakin. Mausta suolalla ja anna vetäytyä yön yli.

Tarjoile rapukakkuset yhdessä fenkoli-omenachutneyn kanssa ja haaveile kesästä.

(Resepti Kira Åkerström-Kekkonen; Auringon maku. Kirjan sain arvostelukappaleena)

Piilotettua suolakinuskia

Et kyllä ittekkään pystyisi vastustamaan!

Yhdistin brownies reseptiin suolakinuskiin; suklaisen mehukas brownie suorastaan nauttii päästessään paljastamaan  haukatessa mehukkaita, pehmeitä suolakinuskipiiloja. Suola korostaa ihanasti sekä suklaan, pistaasin, että kinuskin makua.

Vaikeeta ei oo. Ei sisällä munan, sokerin tai rasvan vaahdotusta, ei kinuskin keittelyä, ihan pikkuriikkisesti vain etukäteissuunnittelua ja senkin voi koittaa laistaa, jollet vielä eilen tiennyt leipovasi näitä tänään.

Reseptin taustoja löytyy myös eilisestä jutusta. Mennään nyt saman tilaisuuden pimeässä otetuilla kuvilla.

Täs mitään kuvia tarvita!

Suolakinuski-brownies

100g voita
100g tummaa 70% suklaata
2dl sokeria
3 munaa
2,5 dl  Myllärin vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1 rkl pikakahvijauhetta
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl vanilliinia tai -aromia
2dl paahdettuja ja rouhittuja pistaasipähkinöitä
sopivasti suolakinuskia

suolakinuski
1 dl valmista kinuskiksi keitettyä kondensoitua maitoa
1- 2 tl sormisuolahiutaleita

Nykyään marketeissa on valmista kinuskikisi keitettyä kondensoitua maitoa, dulce de leche, samassa hyllyssä sen kondensoidun normaalin vieressä (ja saman merkkistä), ei tarvitse itse alkaa keittelemään kolmea tuntia. Tätä ei Tomikaan tiennyt! Eli avaat vain purkin ja sekoitat sinne n. 1,5 tl sormisuolaa. Levitä tuorekelmulla vuoratulle lautaselle ja pakasta yön yli. Näin voit leikata levystä pikkupaloja jotka voit sekoittaa taikinaan ilman että ne sekoittuvat ja katoavat itse taikinaan.

brownies

Sulata rasva kattilassa, yhdessä paloitellun suklaan kanssa miedolla lämmöllä. Ota pois liedeltä ennen kuin palat täysin sulaneita ja sekoittele tasaiseksi, suklaa jatkaa sulamistaan kyllä. Sekoita joukkoon sitten sokeri ja munat yksitellen vatkaten, lopuksi yhteen sekoitetut kuiva-aineet. Brownies-taikinan sekoitus onnistuu ihan ilman sähkövempaimia näppärästi.

Sekoita lopuksi taikinaan jäiset/ kohmeiset kinuskipalat  ja pistaasit.

Jollet ollut varautunut pakastusoperaatioon, voit kokeilla taikinan kaatamista ensin paistovuokaan ja sitten toisella lusikalla kaivaa kuoppia, johon toisella pudotat kinuskia. Hiukan vaivalloista, mutta tehtävissä.

Paista suklaaruudut siis pienessä nelikanttisessa, voidellulla leivinpaperilla vuoratussa brownies-vuoassa.  (Vähän suurempi kuin neljännes uuninpellistä ja tietysti syvempi.) Voit kokeilla myös pitkulaista leipävuokaa, jolloin saat leikata brownies siivuja.

Paista 175 asteessa n. 20 minuuttia, kakku saa jäädä tahmeaksi, älä siis paista rutikuivaksi, kypsyy vielä jäähtyessäänkin.

Koristele pistaasirouheella, tomusokerilla ja ehkä muutamalla hiutaleella sormisuolaa. Sopii isompina ruutuina reheväksi aterian jälkkäriksi vaikka jäätelön kanssa, juhlatarjoilussa leikkaisin aivan pieniksi minipaloiksi, sellaiseen nämä voisi paistaa myös uuninpellillä, luulen että ohje 2,5x on hyvä.

Eivät ole hirmumakeita, vaan hirmuhyviä, kiitos tumman suklaan ja normireseptistä vähennetyn sokerin.

Sen vielä sanon, että nuo pehmeät suolakinuskitaskut on kuin pieniä lottovoittoja syödessä!

Inspiroivat kakkukekkerit

Ja mikähän inspiroisi tavallista torstai-iltaa paremmin kuin herkulliset kakkukekkerit? No oikeissa puitteissa, seurassa ja superherkullisten leivonnaisten ympäröimänä, ei juurikaan mikään.

Joukko bloggaajia osallistui puolivuotiseen Myllärin Luomun Suomen Inspiroivin Leipoja - kisaan. Joka kuukausi osallistujille ilmoitettiin teema, ja sen pohjalta sai sitten kukin inspiroitua ja leipoa kuten parhaaksi näki. Juttuja on voinut seurata vaikka Myllärin Facesta. Kuukausittain Tomi Björck sitten tutustui blogeihin ja valitsi inspiroivimman blogin. Nämä 6 blogia kutsuttiin loppukilpailuun sekä lisäksi yksi musta hevonen, joka sai kutsun yleisöäänestyksen äänivyöryn perusteella. Kiitos siis kaikkien teidän, blogistani inspiroituneet ja äänenne antaneet, minutkin kutsuttiin paikalle.

Loppuhulinassa meitä oli paikalla viisi ja olimme saaneet tehtäväksi valmistaa kotona oman suosikki tai muuten vaan bravuurileivonnainen, joka puhuttelisi myös kotileipuria. Koska lähdin kotoa jo aamu seitsemältä, oli korvapuustit sun muut tuoreudet unohdettava. Bäädyin prownies'eihin. Ei kun toisinpäin.
Panin parhaan panokseni  peliin. Lisäsin luottoreseptiin ikiherkkujani pistaaseja, sekä pirullisen hyviä piilotaskuja, jotka sisälsivät  valuvaa suolakinuskia.

Saatan antaa huomenna reseptin jos oikein kinuatte.

Voittajaksi nousi Minkan omena-kinuski-kakku ja Kaakaota Kermavaahdolla blogi. Kakku oli huikean kaunis, omenainen ja mantelinen, kinuskista huolimatta ei mitenkään äkkimakea. Minka pokkasi voitosta upean palkinnon, lennot kahdelle Tukholmaan yöpymisineen ja illallisen Tukholman Farangissa. Hyvä Minka!

Kirsin keittiön porkkanakakun salaisuus oli ehkä kakkuseoksen ananaksessa, kakku oli todella mehevä ja maukas, eikä myöskään makea. Kirsillä oli koko joukon suloisin kannustajakin paikalla. Ja nuorin! (samassa henkilössä siis, enkä nyt puhu aviomiehestäsi). Kirsi on muuten todella pitkän linjan bloggaaja, ensimmäiset laajasta reseptivarastosta on kirjattu jo 2007!

Reseptimasiina Sari Tyrniä ja Tyrskyjä - blogista vei kyllä myös palan sydäntäni tällä rommilla maustetulla tyrni-suklaakakulla. Mikä pehmeys ja täyteläisyys. Sari taisteli voitosta ihan kalkkiviivoille asti tasapistein Minkan kanssa.

Potlock by one - blogia Tomi kehui useampaan otteeseen, tyylikkyydestä ja upeata modernista otteesta.  Mutta sen sanon, että erikoisherkullisia olivat nuo suklaamuffinit kookoskreemisellä sydämellä ja kauniilla ananaskoristuksilla. Siksipä koko kisan parhaita hetkiä olikin kun Terhi kuiskasi korvaani ; "Sun browniesit on mun suosikit!"

Tuomaroinnin hoitivat siis tiukasti Tomi Björck ja Myllärin Luomun markkinointijohtaja Riitta Salenius- Mela.  Tomi kertoi tykkäävänsä antaa myös sitä "rakentavaa" palautetta, joka aina kuulemma Mastercheffistä leikataan pois. Mutta näiden kakkujen äärellä positiiviset kommentit olivat päivän sana.

Lainatakseni Tomia, joka lainasi minua, kiteyttäisin asian yhteen lauseeseen: Jos nämä kaikki leipomukset olisi tarjottu jonkun YO-juhlilla, niin kerrankin olis pöydässä ollut sellainen trahteeri, ettei yksikään leipomus olisi jäänyt toisen varjoon. Ja se oli totta, maisteltuani kaikki olin hämmentynyt jopa kaikkien mauista, en nimittäin ole mikään makeahiiri ja yleensä näin monta lajia on liikaa, näemmä ei, jos laatu on kohdillaan.

Sen verran jänskää oli, etten oikein muista miten se Tomi minun leipomustani arvosteli.  Nyt jo toista kertaa annoksen kanssa Tomin edessä seisoneena olen alkanut ajatella että ymmärtääköhän se edes pohjanmaan murretta?( Kieltämättä puhetyylimme taitavat edustaa Suomen kielen äärilaitoja) No kyllä se muistaakseni ihan minunkin kohdalla kehumiseksi meni. Trendikäs suolakinuskin käyttö, taitava tekniikka sen käytössä ja loppuuna asti ajatellut käyttötarkoitukset. Ja maku. Ei jäänyt yhteen lusikalliseen. Jotakin tälläistä.

Lopuksi vielä skoolattiin kun minut  julistettiin yleisöäänestyksen voittajaksi ja etenkin kun Minka blogeineen koko Suomen inspiroivimmaksi leipojaksi. Kotiin lähdettiin kaikki  vielä uunituoretta Tomin keittokirjaa ja essua (jota ei voi pestä kun siinä on nimmari!) rikkaampana. 

Ja sitten olikin kiire junaan. Pakenin paikalta. Kiitos Myllärin Luomu ja uudet bloggajakollegat, oli hauska tavata. Kiitos Tomi. En ehkä kuitenkaan nyt käytä sitä kuvallasi varustettua  diplomia tikkatauluna. Toisaalta, ittepä ehdotti...

Julkaisu käyttäjältä Myllärin Luomu.

Sir Lintsin etanat

Olen sitä mieltä, että asioista on puhuttava oikeilla nimillä. Ja kunnia sille, jolle kunnia kuuluu.

Osalle meistä tuo otsikko kertoo jo paljon, toisilla vasta herää mielenkiinto. Kerrattakoon nyt kuitenkin kaksi faktaa: Sir Lintsin etanat ovat etanoiden aatelisia. Herkusta tehty herkumpia.  Ja miksi en sitä itse ole osannut/tajunnut? Äyriäiset, niin scampit kuin kampasimpukatkin rakastavat lorausta Pernod'ta tai muuta anisviinaa, miksei sitten nuo pikku nilviäset? Ja mistäs se ihana aniksen maku niille saadaan? No F-E-N-K-O-L-I-S-T-A. Tietenkin.

Sir Lintsi lempinimen takaa (tämä on nyt sitten se toinen fakta)löytyy Timo Linnanmäki, kokkki ja yksi Muru& co ravintolan omistajista, jonka päävastuulla on käsittääkseni nykyään ihana Pastis. Mies on tunnettu erityisesti pateistaan, terriineistään ja jälkiruuistaan. Ja nyt pentele meni julkaisemaan tämän etana-ohjeen twitterissä. Älyttömän herkullisia. Nousi ykkösohjeekseni etanoiden saralla kerta heitolla.

En tiedä mitä Samuil Angelov sanoisi IsoHoon viinivalinnasta; me tykkäsimme.

Sir Lintsin etanat

2:lle

 

1 tlk etanoita

100g voita

 1/2 fenkoli

2 isoa valkosipulinkynttä

1 shalottisipuli

100g Roqueforttia tai muuta sinihomejuustoa

 tuoretta lehtipersiljaa  reilusti

 

tarjoiluun sitruunaa ja paahdettua vaaleaa leipää

 

Huuhtele etanat kylmällä vedellä, valuta ja jätä sitten 15 minuutiksi likomaan kylmään veteen. Valuta.

 

Pane voi pannulle kuumenemaan. Kun voi alkaa vaahdota lisää mahdollisimman pieneksi silpututut sipulit ja fenkoli. Kuullottele miedolla lämmöllä 5 minuuttia ja lisää joukkohon sitten etanat. Kuumenna.

 

Siirrä etanat etanapannun koloihin ja lusikoi voi-sipulit-fenkoli seos päälle, tai heitä koko paistinpannu uuniin tai käytä uuninkestäviä normaaleja pikkuvuokia. Etanat ovat aivan yhtä herkullisia vaikka eivät olisikaan omissa yksiöissään.  Juusto murustetaan pinnalle ja sitten gratinoidaan uunissa muutama minuutti niin, että juusto ottaa pikkuisen väriä.

 

Ripottele hienonnettu persilja pinnalle ja purista sitruunamehua.

Herkuttele rapean leivän kera.

 

 

Kuinkahan monta kertaa sanoin herkku jossakin muodossa?

 

 

 

Juotetut sinisimpukat

Sinisimpukat on edullista herkkua, vielä sesongissa ainakin huhtikuun  ja tosi helposti varioitavissa. Aromikkaassa liemessä tarjoiltavien simpukoiden  seuraan rätkäistään usein ranskanperunat ja hyvä majoneesi. Meille suomalaisille ehkä hiukan yllättävä kombinaatio, mutta niin toimiva. Ja sen valkoisen leivän dippaaminen  sinne liemeen, ehkä parempaa on vain ruisleivän pyyhkäiseminen grillatun possun kamaraa pitkin....

Sain varsinaisen inspiraation näihin simpukoihin viime viikon Gastro-messuilta, jossa heiluin bloggaajan ominaisuudessa, pienellä Gastro-stagella oli päivän alkuun pistetty oikein oma showtime, jossa juttelin ruokabloggauksen saloista valikoidulle yleisölle. Valikoidulle siinä mielessä, että vain harva oli valinnut siihen aikaan kohteekseen Gastro-stagen...

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, siinäpä inspiraationi. Juomaesittelyssä, sain eteeni (ja kotiini) pääsiäisen kunniaksi uutta Mämmi-olutta, Laitilan Kukko Vehnää ja Ameriikan Alea. Juttua riitti ja jossakin vaiheessa kerroin epäonnistuneesta mustajuuri-vehnäolutkeitostani. Ja nyt tuleekin tarinan opetus: Älä keitä vehnäolutta. Sekuntiakaan.

Nyt sitten otetaan vehnäoluesta revanssia. Sain mukaani myös pari reseptiä paperilla ja siitä  (taas!) inspiroituneena päätin juottaa vehnäoluen simpukoille.  

Vehnäoluella juotetut simpukat
2:lle tai 4:lle aterian aloitukseksi

1 kg tuoreita sinisimpukoita
4-5 kevätsipulia tai salottia 
1/2 fenkoli hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä 
1 l kasvislientä
50g voita
2 dl Kukko Vehnää
1/2 puntti tuoretta korianteria
1/2 puntti tuoretta lehtipersiljaa

Varmista, että kaikki simpukat ovat kiinni, pese ne huolellisesti kylmässä vedessä ja raaputa mahdolliset "partakarvat" pois. Heitä rikkoutuneet ja avonaiset roskiin.

Kuumenna kattilassa tai kasarissa voi vaahtoavaksi ja lisää pilkotut sipulit ja fenkolit. Kuullottele miedolla lämmöllä 5 min, lisää sitten kasvisliemi. Kuumenna kiehuvaksi.

Lisää simpukat kiehuvaan nesteeseen ja laita kansi päälle. Simpukat kypsyvät noin 5 minuutissa, eli aukaisevat kuorensa kauniisti. Aukaise kansi ja possauta mukaan olut.

Voi sitä tuoksujen huumaa. Älä kuitenkaan ala keittelemään tai Vehnä Kukko harmistuu ja kitkeröityy. Silputut yrtit antavat loppusilauksen, ateria on valmis nautittavaksi. Sopii yllättäen muuten tosi hyvin vehnäoluen kanssa yhteen. Niin kuin simpukatkin, eivät näemmä kaipaa aina viiniä ollenkaan! IsoHoo kehui muuten Kukkoa oikein hyväksi vehnäiseksi, minä olen harvemmin sitä juonut, eli vertailupohja puuttuu. Mutta kovin tuntuu olutkulttuuri nostavan ylipäätään päätään  tänä keväänä. No ei huono! Peukkua!

Yhteistyössä Suomen Messut