Omenaressu, etten sanoisi täydellinen pannukakku

 

Luulen, että omenaressu ja varsinkin sana RESSU tuo minulle ja teille hyvinkin erilaiset mielikuvat Snoopysta aina johonkuhun empatiat herättävään henkilöön (tai tässä tapauksessa omenaan), ellei peräti johonkin pullamössön tapaiseen jälkiruokaan. Tai mistäs minä teidän mielleyhtymistänne tiedän.

 

Itselleni on kuitenkin selvää mitä ressu on. Vaikka olenkin perinjuurin eteläpohjalainen, ei meillä ( Oravan mummolas) koskaan ole syöty kropsua. Uunipannari nimenä on taas aivan liian kaupunkilaista. Meillä se sana, millä tarkoitettiin aivan samaa asiaa kuin noilla kahdella, oli ressu. Yritin viikonloppuna tätieni kanssa miettiä kuinka laajalle tuo ressu-sana on levinnyt. Onko se vain Kauhavan Oravan kylä-talkia? Sen tiedän, ettei se pekästään Viinamäkeen (Oravan mummolan sijaintipaikka) rajoittunut, samaa sanaa käyttivät myös lähinaapurit Räätäris ja Kumpulas (nyt tämä alkaa kuulostaa jo Astrid Lindgreeniltä....). 

 

Syksyinen arki on meillä niinkuin varmaan monella muullakin aika kiiruusta. Niin kiirusta, että maitokin vanhenee jääkaappiin. Silloin hemmotellaan perhettä ressulle. Olin luvannut ottaa osaa Myllärin Luomu  Suomen inspiroivin leipoja-kisaan, jossa syyskuun teemana on viljainen välipala. Granolat ja täytetyt ciabatat sun muut on sukkuloineet aivoradoilla koko kuun, mutta  tuntuu , että muut ovat tehneet jo kaiken paremmin. Siksipä palataan takaisiin lapsuuteen; käytetään se vanha maito pois kuljeksimasta, tuunataan ressua oman puun omenaviipaleilla ja istahdetaan kylmän maitolasin kera vanhanaikaaselle vilijaaselle välipalalle.

 

Omenaressu, eli omenapannukakku
leivinpellillinen

8 dl (päiväysvanhaa) maitoa
2 munaa
2rkl sokeria
1 tl suolaa
5dl dl Myllärin Luomu Täysjyvävehnäjauhoja
4-8 omenaa, koosta riippuen
voita, kanelia

Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Sekoita kaikkia aineet, paitsi (omenat ja voi) vatkaten tasaiseksi taikinaksi. Kaada leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille.

Poraa kuorimattomista omenista keskustat pois ja siivuta omenat noin puolen sentin paksuisiksi rinkuloiksi. Asettele rinkulat pannukakkutaikinan päälle joko säntillisesti tai ihan hujan hajan. Ripottele omenakohtien päälle kanelia ja höylää voin siivuja niin paljon kuin kehtaat.

Paista kuumassa uunissa melko ruskeaksi n 30-40 minuuttia.

Se tunne kun haukkaat ressua ja kanelisen omenan karamellisoitunut maku kohtaa päälle sulaneen suolaisen voin.
Se.

Bataatit lauteilla

Tarvitaan ehkä lievää pohjalaista hulluutta, että valitsee syyskuun puolivälin jälkeen ystäväperheen vierailun teemaksi Karibian grillimenun. Mutta katsokaa kuinka onnellisilta nuo bataatit vaikuttavat grillini lauteilla.

 

Tai nämä ilkikurisesti hymyilevät sitruunat. Taisivat mokomat luulla päässeensä takaisin tropiikkiin.

 

Kookosmarinoidut scampit hiilloistuivat vartaassa ja kanaleikkeet kypsyivät kerrankin juuri sopivan meheviksi.

Sen verran koleaa ja syksyistä kuitenkin, että syömispuuhat suunnittelimme sumeilematta sisätiloihin.

BBQ-broileri

Mangokastike

Grillatut bataatit kermaviilin ja ruohosipulin kanssa

Grillatut kookoskatkaravut

Grillatut sitruunat

Perunasalaatti pavuilla

Ja kaikki meni. Illan idea ja kiitos resepteistä kuuluu ihastuttavalla blogiystävälleni Soppaa ja silmukoita Marjalle joka kyseisen ellen Mat&Vin 2007 lehdestä löytyneen menun ja reseptiikan jakoi blogissaan. Reseptit voitte käydä kopiomassa Marjalta. Minä tyydyn kommentoimaan.

BBQ-broiskun marinadi: ihana. Käytä ohuita leikkeitä niin saat maistuvaa kanaa.

Mangokastike: kuin karkkia. Keksin raastaa mangon kuutioimisen sijaan, jolloin kastikkeesta tuli kauniin keltainen.

Bataatit: ne vaan sopii grilliin! Viime kerrallahan esikypsennin ne uunissa. Tällä ohjeella keitin ne ensin. Mulla oli taas aivan huippu isoja bataatteja, mutta niitä ei kannata säikähtää. Vaikka bataatti onkin leikatessa hurjan kovaa, se kypsyy miljoona kertaa nopeammin kuin esim. punajuuri, porkkana tai peruna. En muuten tiennyt, että sellainen  lähes tiiliskiven kokoinen bataatti kelluu!
Bataatinkastike oli maistuva.

Jättiravunpyrstöt: Näillehän ei oo mitään määrää paljonko niitä menis, ovat vain niin ihania. Ainut oli, että kilon kuorimisessa ja pyllyn putsauksessa meinas mennä järki ja ikuisuus. Ens kerralla ostan valmiiksi kuorittuja. Ehkä.

Grillatut sitruunat: Pikantti lisä ja puheenaihe.

Perunasalaatti pavuilla: Ihanat mausteet, muuten sopivan simppeli.

Kaiken kaikkiaan hauska menu. Voit valmistella perunasalaatin ja kaikki kastikkeet, bataatinkeiton ja ravut ja kanat marinaadeihin ja sitruunat grillausvalmiuteen hyvissä ajoin ennen juhlia. Silloin ei illalla jääkkään muuta kuin esillepano ja nopea grillaustuokio. Tarkenee kylmemmälläkin säällä.

Eri asia olinko MINÄ valmistellut kauhiasti etukäteen...

Luumu-frangipane-viskitorttu. Siinäs kuulit, nih!

 

Jos otsikossani on himpun verran uhitteleva sävy, niin se johtuu vain siitä, että yritin huonolla menestyksellä etsiä suomenkielistä vastinetta frangipane-täytteen nimelle. Jos tätä nyt lukee joku pitkänlinjan kondiittori (mikä saattaa olla hyvin epätodennäköistä) tai muuten vain kaikkitietävä ruoka-intoilija, niin vastaustanne odotetaan.

 

Frangipane- nimi tulee siis ranskankielestä ja se on tortun täyte, joka valmistetaan mantelijauhosta sokerista, voista ja munista. Mukaan lisätään sitten vaikka omenaa, luumua tai aprikoosia. Tuloksena ihanan makuinen torttu, lähellä sitä kauan etsimääni lapsuuden sveitsiläisen aprikoositortun (en käsitä, ettei äitini muista enää mitä siihen täytteeseen tuli. Kermaa ja munia? Tätä? Mitä?) makeankirpeää olemusta.

 

Tortusta saa tosi kauniin kun käyttää tarpeeksi viipaloitua hedelmää, toisin sanoen peittää koko tortun, myös kiille pääsee silloin oikeuksiinsa. Minulla oli vain n. 4 dl kulho NaapurinUllan luumupuun viinirypäleen kokoista, mutta tosi makoista luumua.

Yritin niistä poistaa kiviä kirsikankivenpoistajalla, jonka löysin kesällä vihdoin Eiringiltä, mutta ei se kyllä oikein toiminut, kivet olivat sille himpun verran liian suuria. Tuloksena luumut olivat melkoista riekaletta, eikä niitä järin kauniisti saanut aseteltua mitenkään.

 

Tortun ohje on lopputulos ja yhteenveto googlematkasta frangipanepiirakoiden ihmeelliseen maailmaan. Pohjana on tavallinen muropohja, jota en olekaan jaksanut valmistaa itse aikoihin, se pakastehyllyn murotaikinapohja on vain liian houkutteleva. Ja toki käy tähänkin. Mutta pohjaa valmistaessani muistin taas kuinka helppoa pohja oli valmistaa alusta asti, ja nyppiessäni kylmää voita jauhoihin saatoin oikein tuntea taikinaterapian vaikutukset ja viikon murheitten väistyvän taka-alalle. Tortun tekemisen huippuhetki numero 1. Toinen on sitten se ensimmäinen kirpsakan makea ja rapea suupala.

 

Luumu-frangipane-viskitorttu

 

Pohja

5 dl jauhoja

1 dl sokeria

1/2 tl suolaa

125g kylmää voita pieniksi kuutioiksi leikattuna

3 rkl jääkylmää vettä

 

JA KUIVATTUJA HERNEHIÄ!

 

Nypi voi ja kuivat aineet taikinaksi. Nyppiminen tarkoittaa sitä, että laitat kaikki samaan kulhoon ja otat  yhden puhtaan kätesi ja nypit eli puristelet voin jauhojen sekaan, kunnes saat tasaisen taikinan.  Lisää sitten jäävettä ruokalusikallinen kerrallaan taikinaan sekoittaen, muovaa taikinasta pallo, kääri se tuorekelmuun ja laita lepäämään jääkaappiin (tai jopa pakastimeen) puoleksi tunniksi.

 

Usein taikinasta pyydetään kaulimaan pohja, minulla se ei vain tahdo onnistua, enkä käsitä miksi taikinaa ei voi samoin tein painella sormin tasaisesti piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Minä ainakin painelen. Minä olen muuten ostanut jostain aivan halvan metallisen irtopohjallisen piirakkavuoan, joka toimii tässä mainiosti. Aseta pohjan päälle sitten pala foliota ja sen päälle kuivattuja herneitä. Ne toimivat paistaessa painona, että pohja pysyy mallissaan. Paista 180 asteessa 25 minuuttia. Poista herneet ja folio (herneet voit uusiokäyttää seuraavalla kerralla piirakanpainoina taas). Anna pohjan jäähtyä ennen täyttöä.

 

 

Piirakan täyte

4dl-1l luumuja kivet poistettuna

2dl sokeria

125g huoneenlämpöistä pehmeää voita

2 munaa

2 rkl viskiä

160g mantelijauhoa

 

Kiille

1 rkl viskiä tai vettä

1 rkl appelsiini- tai aprikoosimarmeladia tai -hyytelöä

 

Vaahdota voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi ja lisää sitten munat yksitellen vatkaten. Lisää viski ja mantelijauhot, sekoita tasaiseksi.

 

Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle. Täytteen päälle levitä tasaisesti limittäin ympyrän muotoon luumut,  jos sinulla on isoja luumunsiivuja, tai kumoa vain kaltaiseni pikkuriekaleet luumuja pinnalle.

 

Paista 180 asteessa 45 minuuttia, loppuvaiheessa voit peittää pinnan foliolla, ettei tummu liikaa.

 

Valmista kiille kuumentamalla neste ja hyytelö. Pensselöi tortun pintaan ja anna tortun jäähtyä.

 

Nauti vaniljajäätelön tai ranskankerman tai kermavaahdon kera. Näinhän sitä tavataan sanoa. Meillä meni alas kyllä aivan tällääsenäkin. I loooooved this torttu!

 

 

Ai niin. Tähän olisi kyllä hyvä lopettaa, mutta vielä piti sanomani, että useissa ihailemissani kauniissa ja hurmaavissa ruokablogeissa näkyy suloisen harmonisia kirjoitettuja reseptikuvia. Tsekatkaa tunnelma esimerkikisi vaikka Suolaa&Hunajaa ja Vatsasekaisin Kilinkolin- blogeista.

 

Minäkin usein netistä surffaillessani kirjoitan reseptejä ylös ihan käsipelillä, koska en jaksa alkaa tulostelemaan eikä kotimme ainoaa ja kiinteää konetta voi raahata keittiöön, että vois olla kokatessa online. Mutta kyllä siitä käsinkirjoitetusta reseptistä onkin sitten kiva kokkailla, kun on kaiken pikkutarkasti kopioinut. Alla tämän tortun ohje. Ja IsoHoon lottonumerot ilmeisesti.

 

 

 



Kas, kasviscouscous

Nyt minulla on sitten ruoka, jota kehtaan hyvillä mielin valmistaa kasvissyöjälle, jos sellainen joskus tuosta ovesta sisään kävelee. Ja mikä ehkä tärkeämpää, syöttää myös lihansyöjälle, silmääkään räpäyttämättä ja selittelemättä. Tuli muhevaa, aromikasta tuhannen ja yhden yön couscousia kauden kasviksilla. Rash el hanout- mausteseos maistoi couscousin, uunissa paahdetut hunajakasvikset ja savustetut punajuuret loivat lempeästi lämmittävän aterian.

Tämä resepti osallistuu Pernod Ricard Finlandin Kasvisruokaresepti- kilpailuun, jossa bloggaajia pyydettiin valmistamaan herkullinen kasvisruoka, joka parhaiten toisi esille Jacob's Creekin Earth.Vine.Grape Organic Chardonnayn ominaisen luonteen.

Osallistujille lähetettiin tonkallinen tuotekehittelyä varten. Luomuviini yllätti, en ole aikoihin tarttunut valintatilanteessa chardonnayhin (suositellut kyllä muille), mutta tämä  viini paljastui raikkaan rapsakaksi, eikä chardonnaylle usein ominainen tammisuuskaan jyrää.

Vaikka couscousini  ei olekaan kermaisen tai juustoisen raskas, on se kuitenkin jotenkin juurevan muheva ja täyttävä, silti tämä chardonnay jaksaa kantaa sen hyvin. Savupunajuuret ja kaikki. En tiedä mitä viinintuntija sanoo moisesta yhdistelmästä, omalla paletillani toimi.

Koska kyseessä oli luomuviini, oli luontevaa hakea raaka-aineita myös omasta puutarhasta, ovathan palstani mangoldi, punajuuret, porkkana, lehtipersilja ja minttukin epävirallisesti luomuna kasvatettu. Reseptin muutkin ainekset on helposti löydettävissä luomutuotteina halutessasi.

Kauden kasviscouscous
4:lle

2 dl kirsikkatomaatteja
4-6 pientä porkkanaa
4-6 pientä punajuurta
2 punasipulia
0.5l mangoldin pienempiä lehtiä
2rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl Earth. Vine. Grape Organic Chardonnay

4 dl vettä
4 dl couscous-suurimoita
1 tomaatti-yrttifondikuutio
 2 tl Rash el Hanout- mausteseosta
1 dl kuivattuja aprikooseja

tuoretta lehtipersiljaa ja minttua maun mukaan, suolaa

Kasvikset

Pese porkkanat ja punajuuret huolellisesti, jos mahdollista jätä osa porkkanan naattia paikalleen. Älä myöskään kuori punajuurta, leikkaa vain pois naatin kasvukohdan ruskettunut osa. Kuori ja halkaise punasipulit, halkaise kirsikkatomaatit.

Voitele punajuuret öljyhunajaseoksella ja aseta punajuuret sähkösavustimeen, n 40 minuutiksi tai kunnes kypsyneet al dente. Voit käyttää myös savustuspussia.

Levitä muut vihannekset uuninpellille ja voitele myös hunajaöljyllä. Lisää myös ripaus suolaa. Paahda 30 minuuttia uunissa 200 asteessa.

Couscous

Kuumenna vesi kiehuvaksi. Lisää siihen tommattiyrttifondi, rash el hanout- maustesos, ja pilkottu aprikoosi, sekoita. Siirrä sitten kattila syrjään (ja sammuta liesi). Lisää couscous-suurimot, laita kansi päälle ja anna hautua 5 minuuttia. Sekoita kypsä couscous haarukalla irtonaiseksi.

Laita paistinpannulle tilkka öljyä, kuumenna ja heitä mangoldin lehdet pannulle. Perään desi viiniä, sekoita muutaman kerran ja siirrä syrjään.

Sekoita kaikki ainekset, uunikasvikset, punajuuret, couscous sekä hienonnettu lehtipersilja ja minttu. Tarkista suola. Asettele ruoka kauniisti tarjoiluvadille, jonka voit vuorata nätisti vaikka punajuuren naateilla.

Täytä viinilasi.

Kaunis syksyinen lauantaipäivä kului kokkaillessa ja sitten etupihalla kuvatessa ja "stailatessa". Lopulta päädyin muutaman naapurin kanssa istumaan etuportaillemme viinitonkan ja couscousin kera körttiläisten lenkkeilijöiden paheksuttavaksi. Raskaana oleva tyytyi nauttimaan savupunajuurista, mutta kuten kuvasta näkyy osalle kaadettiin reilumminkin lasiin. Oli nimittäin oikein suuhunsopivaa, siinä syyskuisena lauantaina couscousin kera, etuportailla, maitolasista,  seurassa ystävät ja iltapäivän syysaurinko.

Luuletsä olevas joku Nigella Lawson?

...emmä tiiä, mut jotai samaa meis on.

Samiksisuus ei kyllään löydy sensuellista, tummasta olemuksesta, kuppikoosta (paitsi ehkä mittakupin) tai maailmanmaineesta. Jos haluaisin oikein itseäni imarrella (ja itsehän se on useimmiten tehtävä), niin sanoisin, että jaamme samanlaisen kokkausasenteen; suurpiirteisesti, helposti, mutta raaka-aineen ehdoilla valmistuvat ateriat, jotka useimmiten valmistetaan rakkaudella rakkaimmille; perheelle ja ystäville.

Otsikko jäi kyllä pörräämään päähäni syystä, että jälkikasvuni 9v ja 2v, eivät äitinsä tapaan ole niinkään Nigellan vankkumattomia ihailjoita, vaan suosionsa huipulla heiluu tietenkin superihana Cheek, joten Timantit on ikuisia kappaletta kuunnellaan tällä hetkellä uudestaan ja uudestaan. En tietenkään voinut vastustaa sanojen muokkaamista.

NuutinMinna (kälyni) pyyti minua joku viikko takaperin, että voisinko valmistaa hyvän illallisen hänelle ja 20 lapsenpäästäjäkolleegalleen, jotka olivat menossa viettämään kätilöiden kokoontumisajoja vuokraamalleen mökille.  Eilen sitten kokkasin ruuat NuutinMinnalle mukaan. Tykkään joskus tehdä tälläisiä juttuja, varsinkin suunnitteluosiossa tunnen olevani omimmillani. Täytyy miettiä, että tytöt saavat jotain, jota eivät ehkä itse tulisi tehneeksi, ottaa huomioon ruuan toteutus ja esillepano mökillä, hinta, määrä. Kun NuutinMinna itse lupasi tulla vielä toteutukseen  mukaan muutamaksi tunniksi, kokkailin enemmän kuin mielelläni.

Ruuista ei tietenkään ole kauniita tarjoiluastiakuvia, vain tuollainen tekokollaasi. Menusta tuli minulle ominaisesti hiukan linjaton, onnistun (tai ehkä päinvastoin) yhdistämään perinteistä barbequeta iloisesti aasialaisiin makuihin ja kaiken tämän vielä Italian kautta.

Nyhtöpossua  savuisessa barbeque kastikkeessa, kiviarina- sämpylöiden välissä marinoitujen punasipulien kera

Marinoitu tomaattisalaatti

Aasialainen nuudelisalaatti

Vihersalaatti kuivatuilla karpaloilla ja pinjansiemenillä, balsamicokastike

Possunkasleria tarvittiin 5 kiloa ja se hautui Kokkipottilan tapaan siiderissä yön yli. Nuudelisalaatti on varsinainen ilotulitus, mutta ihanan makuinen PioneerWomanin resepti. Marinoitu tomaattisalaatti (erivärisiä ja -mallisia tomaatteja, pari valkosisipulinkynttä, paljon basilikaa, oliiviöljyä ja balsamicoa) ja vihersalaatti on mun suosikkeja joukkotarjoiluihin, balsamicokastike ostettiin tällä kertaa valmiina kaupasta, niinkuin kiviarinasämpylätkin, jotka naiset sitten paikanpäällä paistoivat. Sitten  heidän ei tarvinnutkaan muuta kuin lämmittää nyhtö, jonka olin pakannut kahteen valurautapataan.

Kun tästä nyt tuli tälläinen tilkkutäkkipostaus, niin ilman minkäänlaista aasinsiltaa hyppään vielä yhteen asiaan.  Tänä syksynä on taas vuorossa Gloria Blog awards. Tuomaristo valitsee ehdolle asetetuista blogeista sekä parhaan ja kauneimman ja erikseen vielä parhaimman leivontablogin.  Tehtävä on vaikea, niin monta ihanaa blogia listoilta löytyy, tosi moni niistä ihan omiakin henkilökohtaisia suosikkeja. Yleisöllä on myös mahdollista äänestää lukijoiden suosikkiblogeja. Jos kenenkään mieleen  nyt tulee äänestää  vaikka Kaikki äitini reseptit- blogia, niin äänestykseen pääsee tästä linkistä. Äänestyksessä kysytty url osoite http://kaikkiaitinireseptit.blogspot.fi/. Äänestäjien kesken arvotaan myös liuta palkintoja.

Ja cheekin sanoin jatketaan:

...mä lupaan pysyä aitona ja aina kokkaan....

Frittata (kannattaisko mainita myös chorizo ja lehtikaali?)

Jokusen viikko sitten sain maistaa Liemessä Jennin superhyvää frittataa. Olen aina ollut vähän, että sama minkä nimen sille antaa, munakas kun munakas. Ja onko se nyt oikein ruokaakaan, siis niinkuin aterian pääosaan. No on se vaan. Uskomattoman muuntelukykyinen, helppotekoinen ja maistuva myöskin. Lopullinen into tarttua paistinpannuun tuli Donna Hay - lehdestä, jossa frittataan oli ympätty chorizoa, kurpitsaa ja lehtikaalta.

Reseptit kun on luotu sovellettaviksi, otin lähtökohdaksi oman pikku palstani, joten paahdettu kurpitsa vaihtui heti kättelyssä pieneen sievään kesäkurpitsaan (joka oli muuten niin hyvän makuinen, että  kun pilkkoessani erehdyin laittamaan palan suuhuni testatakseni mahdollisen puulta tai kitkerältä tai muulta maistumisen, yllätti raikas maku niin ällikällä, että koko zucchini meinasi kadota kokin suuhun pala kerrallaan). Lehtikaalin kaveriksi napsin supertuottoisen ja vähänkäytetyn mangoldivyöhykkeeni lehtiä. Chorizot eivät ikäväkseni tänä(kään) vuonna itäneet, joten hain ne kaupasta.

Lehtikaalin kanssahan kävi vähän hassusti. Kyseessä oli ensimmäiset koskaan kasvattamani, ja suru oli suuri kun joku kirppuarmeija söi koko sadon alkukesästä aivan verkkopaidaksi. Suivaantuneena kiskoin koko rivistön kasvimaatani rumentamasta. Kerroinkin tästä jossakin vaiheessa, johon Kivistön Mari jo varoitellen kommentoi, ettei sellaista julmuutta/tyhmyyttä pidä tekemän. Kasvukausi on pitkä. Ja niinpä sitten kävikin niin, että koska olen suuripiirteinen, oli pari taimea jäänyt tuhovimmaltani piiloon ja nyt minulla on sitten ihan pikkariikkisen lehtikaalia, ihan kaunista, reiätöntä.

Myönnän että kovin ruskettunut frittatani saattoi hiukan ylikypsyä, mutta oli se hyvää silti.

Frittata chorizosta, lehtikaalesta ja kesäkurpitsasta
6:lle

1 pieni kesäkurpitsa
1 punasipuli
2 tuorechorizomakkaraa
100g lehtikaalia, (mangoldia, pinaattia)
150g pehmeää vuohenjuustoa
6 munaa
2dl kermaa
mustapippuria, suolaa
öljyä

Ota uuninkestävä paistinpannu. Paista siinä miedolla lämmöllä pilkkomaasi kesäkurpitsaa ja punasipulia ja kuorestaan ulos paloina puristettua chorizoa kunnes chorizo on kypsää, kurpitsa saanut väriä ja sipuli pehmennyt. Mausta mustapippurilla ja ehkä suolallakin. Sekoita sitten  kevyesti sekaan lehtiruodistaan paloiksi revityt lehtikaalet ja mangoldit, sekä vuohenjuusto. Sekoita munat ja kerma, mausta mustapippurilla. Ehkä kevyesti vielä suolaa. Kaada pannuun, sekoita ja nosta uuniin 200 asteeseen 20-30 minuutiksi, kunnes frittatta näyttää kullankeltaiselta ja hyytyneeltä.
Tai well done niinkuin mulla.

Well done, joka tapauksessa.

Oma maa punajuuri, peruna ja porkkana

Voi juures, siellä sinä kasvat mullan alla kauniiksi ja maistuvaksi, vaikka punajuuria ei paljon harvennettu ja koko kasvimaa oli puolet ajasta vesiheinän peitossa.

Ja peruna, niin vain sikisit sinäkin, vaikka 4 vuoden perunanviljelykokemuksesta huolimatta saat minut yhä uudelleen hämmennyksiin. Yhtenä vuonna kaikki perunat räjähtelivät kattilassa keitettäessä. Seuraavana vuonna ne olivat ankaran rupisia. Tämän vuoden kiintoisin pointti on, että yksi varsi on tehnyt suurinpiirtein yhden, kylläkin uuniperunan kokoisen mukulan. Ei kyllä tällä meiningillä olisi jäänyt ensi vuodeksi siemenperunaa, jos omavaraisia oltaisiin sen suhteen.

Ehkä kaikkein monipuolisin maan antimista valmistuva ruoka on paahdetut uunikasvikset.  Ne kun ovat jumalaisen hyviä, uuni karamellisoi ne tavalla, joka päihittää keittelyn mennen tullen. Syö sellaisenaan, lämpimässä salaatissa, liharuuan lisukkeena, kalan kaverina ja  grillailujen kruununa.

Eikä tähän oikeasti tarvitse edes reseptiä.

Paahdetut uunijuurekset

Pese ja tarvittaessa kuori, sekä lohko reiluihin paloihin lempijuureksiasi. Tässä esimerkiksi peruna, punajuuri, punasipuli ja porkkana. Muutamasta yksilöstä per lajike tulee yhdessä jo suuri määrä. 

Laita kasvikset leivinpaperin päälle uuninpellille ja lorauttele päälle öljyä, sekoittele hiukan kaksin käsin. Jos haluat, ettei punajuuri tahraa muita, varaa niille oma tontti pellin nurkasta. Ripottele suolaa ja mustapippuria sekä yrttejä, esim timjami ja rosmariini, tuoreena tai kuivana.

Paahda 200 asteessa, kunnes kriittisimmät, eli ne jotka eivät kovina maistu, tässä tapauksessa peruna, ovat sopevan kypsiä. Vie n. puoli tuntia tai enemmän.

Jotta ateriastamme ei olisi tullut vallan kasviruoka, laitoin lopussa pellille vielä kuumenemaan pakastimesta sulattamani loput juustoiset minihampurilaispihvit.  Turkkilaiseen jugurttiin murentelin mukaan fetaa ja silppusin hiukan lehtipersiljaa ja minttua ja kas yht'äkkiä ateriassamme oli lähes lähi-itämainen vivahde. 

Sillä lailla kotoosesti!