Bologna. La dotta. La Rossa ja ennen kaikkea la grassa

Minä olen hurmaantunut. Menkää kaikki Bolognaan.

Rakkaalla kaupungilla on monta lempinimeä. La dotta, "oppinut" viittaa kaupungin sivistyksen, kulttuurin ja arkkitehtuurin kukoistukseen.  400 000 tuhannen asukkaan Bologna on edelleen nuorekas yliopistokaupunki ja sen meriittilistalta löytyy mm. jo 1088 perustettu  yliopisto.

La rossa tulee niin rakennusten punakeltaisista sävyistä kuin kaupungin vasemmistolaisesta taustastakin. Ja tärkein minulle, La grassa tarkoittaa "läskiä". Bologna on Emilia
-Romagna maakunnan keskus ja samalla myös koko Italian tunnustetuin  ruokakaupunki, seikka, joka minun yleissivistyksessäni oli jostakin syystä sijoittunut siihen kuuluisan aukon kohdalle. Mutta ei enää. Jos Bolognan ja maakunnassa sijaitsevien Parman, Modenan, Reggion ja Emilion piikkiin voidaan laskea esim. Mortadella, Parman kinkku, Parmesaani, Balsamico ja se kuuluisa ragu, jota me pasta bolognese kastikkeeksikin tituleeramme, ei ruokamekaksi kutsuminen liene yliampuvaa. No, ainakaan jos satut pitämään italialaisesta ruuasta...

Ennenkuin leväytän eteenne viikonlopun ravintolasaldoni ja herkullisimmat hetkeni Bolognan syleilyssä, ansaitsee kaupunki oman postauksensa aivan ilman syömistä, vaikka se erottomattomasti kaupungin imagoon kuuluukin. Jokainen ikivanha tiiliseinä suorastaan huokuu mamman valmistaman pasta-aterian tuoksua ja  avoimista ovista kantautuu astioiden kilinä ja aterialle asettuneiden perheenjäsenten iloinen rupattelu.

Ensimmäinen asia, joka kaupungissa kiinnitti huomion, oli sen uskomaton kauneus. Bolognan juuret juontavat jo jonnekin etruskien aikaan, mutta se kehittyi ja kukoisti rinta rinnan Rooman kanssa, ja eli mahtipontisimpia vuosiaan varhaiskeskiajalla, ajan vauraus ja valta näkyvät tänä päivänäkin sen arkkitehtuurissa, Bolognan keskusta on Euroopan suurimpia säilyneitä historiallisia keskittymiä.

Kaupunki on kuuluisa katetuista jalkakäytävistään, holvikaaristaan, jotka suojaavat matkaajaa niin sateelta kuin auringonpaahteeltakin.  Kaarikäytäviä on Bolognan keskustassa yli uskomattomat 42km, siis lähes joka rakennuksen reunalla, välillä pienempinä, mutta usein mahtipontisen korkeina. Jaksoimme ihmetellä kaupungin rakennuttaneiden mahtipontisuutta ja " suuruudenhulluutta", mutta samlla tunsimme itsemme eteläpohjalaisen kotoisiksi...

Vain pienimmiltä kujilta, puuttuivat holvikäytävät.

Keskusta oli selkeä ja kompakti, kaikkialle pääsi jalan, suunnat ja matkat oli helppo hahmottaa. Keskustan liikenne oli myös huomattavan rauhallista ja viikonloppuna  jopa pääkadut olivat suljettuna liikenteeltä.

Myös iltaisin ja öisin kaupunki tuntui turvalliselta liikkua jalan, niin näkyivät paikallisetkin tekevän. Sitäpaitsi katetut käytävät näyttävät upeilta valaistuna.

Kirkkoja ja upeita museoita riittää ( me valitsimme tällä kertaa keski-ajan museon). Seuralaiseni ei ole järin kiinnostunut moisista, mutta kävimme kuitenkin katsastamassa San Petronion basilican, joka sijaitseen keskusaukiolla Piazza Maggiorella ja on maailman kuudenneksi valtavin kristinuskon pyhättö.

joku ihan sivukäytävä vaan

Ihmettelimme valtavan rakennuksen mittasuhteita ja sinne siivilöityvää valoa, kirkko oli kaikkea muuta kuin pimeä, vaikka ikkunoita ei hirveästi tuntunut olevankaan, ainakaan kirkkaita.

Kirkossa oli kuvaaminen kielletty, mutta tein sen niin salakavalasti, ettei kukaan päässyt huomauttamaan. Tietynlainen pyhä rauha saa aina valtaansa matkailijan kirkoissa vieraillessa, nytkin tämä mahtava rakennus sulki syliinsä niin  satunnaiset turistit, kevätretkellä olleet koululaisryhmät kuin paikasta lohtua hakemaan tulleet. Haltioituneena tuijotin yhden käytävän laidalla synninpäästökoppia jossa saatoin aivan selvästi nähdä kuinka isä kuunteli seurakuntalaisensa tilitystä.

Matkoillamme suurin konflikti on vastakkainajattelu tilanteissa pitääkö-koko-ajan-syödä/etkö-ajattele-muuta kuin-ruokaa? Jos toinen siis hokee, että ei jaksa syödä, koska eihän  täällä tehdäkään mitään, voi kaverin kanssa kiivetä esim 498 puuporrasta pari metriä vaille vajaa satametriä suoraan ylöspäin yllä olevaan Asinellin torniin. Tietääpähän kiivenneensä, tässä tuli nimittäin sellainen pyhä tunne, että luulin kuolevani.

Näitä torneja on aikoinaan ollut yli sata, joista parikymmentä yhä pystyssä, osa kuitenkin madallettuna. Huikeat näkymät yli kaupungin. Ja lohduttauduin, että kohta tämäkin "lysti" varmaan kielletään. Sekä huvittelin alastulomatkalla ensimmäisellä neljänneksellä (siis melkein huipulla)vastaankiipiville turisteille kannustavasti hymyillen ja sanoen "you're almost halfway up...".

Bolognan keskustassa ei ole varsinaista kauppahallia lainkaan vaan kapeiden kujien muodostama Quadrilatero-kortteli jonka varrelle kala ja vihanneskauppiaat levittivät kojunsa. Ja tottakai myös lihakaupat ja pastanvalmistajat, viinikauppiaat ja kaikki muu häkellyttävän ihana RUOKA.

Koska olemme Italiassa, tuossa muodin mekassa, pari sanaa siitäkin lienee paikallaan. Kevät 2013 Suomessa:pastellit minttu, koralli, keltainen jne. Mustaa ja valkoista. Neonvärejä. Italia 2013.: Ei häivähdystäkään edellä mainituista. Vain vaalean ruskean ja beigen sävyt, murretut ruskeat ja vihreät ja maastokuvio. Ihan kaikilla. Jalassa matalat nuderuskeat saappaat, ehkä jokusella niitillä, hopeaa tai kultaa. Tai sitten tennarit. samat värit, samat niitit.

Mitä vielä? Ihmiset. Poikkeuksetta ystävällisiä. Puhuivat joko tosi hyvää englantia, tai sitten ei ollenkaan. Siis useimmat. Mutta puhuivat siitä huolimatta. Niinkuin minäkin. Jopa niin, että puolentunnin sessio kaupungintalon internetneuvonnassa (päästäkseni käyttämään Wi-Fiä) päättyi siihen, että pelkästään italiankielentaitoinen signora tokaisi lopulta minulle, että sinähän puhut italiaa! Mitä siis en todistettavasti tee. Ehkä hän oli niin helpottunut kun lopulta ymmärsin, mitä hänen hokemansa emessáaaadzi tarkoitti (viestiä).

Bolognan ainoa keksimäni miinusmerkkinen puoli on sää. Puolivahingossa valitsimme ilmeisesti matka-ajankohdaksemme parhaan mahdollisen. Kaupungissa on nimittäin hyvin kostea ilmasto. Talvella se yhdistyy jäätävään kylmyyteen ja sateeseen ja kesällä hellelukemiin. Ja elokuussa ei sitten kannata mennä. Jos haluaa syödä auki olevassa ravintolassa.

Pääsimme myös osaksi karnevaalitunnelmaa kun kukkuloilla majaileva Madonna di San Luca saapui muutamaksi päiväksi kaupunkiin. Kulkueessa oli kyllä sitten edustettuna munkkikuntaa jos toistakin.

Sunnuntaina, poislähtöpäivänä, kun jouduimme keskeyttämään ulkolounaamme

äkilliseen, kaiken pimentävään  sadekuuroon,

saimme selville syynkin siihen lihakaupassa, jonne menimme sateensuojaan. "It always rains when Madonna comes to town!"
Näköjään.

Eikä tässä vielä kaikki, mutta ehkä paras kuitenkin lopettaa, että saan jotakin ulos. Sanottavaa vain on liikaa, mutta toivon, että pääsitte edes tunnelmaan. Bolognan matkailu, on ehdottomasti suositeltavaa ja vähän vaivannäöllä (siis googlaamisella) sinne pääsee Helsingistä yhdellä välilaskulla.

Vielä yksi asia, johon kiinnitin huomiota. Bologna, kuten Roomakin tuntuu olevan varsinainen rakastavaisten kaupunki, julkisesti kuhertelevia pariskuntia näkyy tämän tästä aivan eri malliin kuin meilläpäin. Minäkin saatoin siitä inspiroitua jonkin verran kun koppasin IsoHoota kädestä kiinni holvikaarikäytäviä pitkin kävellessämme tyytyväisenä mainion illallisen jälkeen. Johon IsoHoo puuskahti:
"...Kohta pitää varmaan pussatakkin!

Vappu, vappu, vappu!

Vappuna kuuluu simankin olla punaista. Punaisen vadelmasiman ohje löytyi Maistuis varmaan sullekin -blogista, joka oli löytynyt sen Dan Sukkerilta.  Tuli muuten aivan aivan jumalaisen hyvää. Ensin maistui  simalta, mutta sitten putkahtaa jälkimakuna vadelman aromi. Tähän simaan säästetään muuten viimeiset pakastevadelmat vastakin.

Meidän perhettä ei vapputorilla näy palelemassa, vaan kokoonnuimme meille vappubrunssille hyvin rennoissa tunnelmissa. 
Kuohuvaa oli siman lisäksi monenlaista. Minä tein pöytään tuota burrataa, kun NaapurinUlla tilasi.

PikkuveliNuutti toi ihania Natasiskolta perittyjä vuohenjuustopinjansiemenhunajalehteviä. Nakkejakin toivat ja patonkia ja vaahtokarkkeja.

Natoni käsialaa  oli  ihana kaksikerroksinen juustokakku, sekä mätikakku, joka oli mun suosikki numero one. Minä taas tilasin NaapurinUllan ihanaa hedelmäsalaattia. Naapurista tuli myös tortillarullia ja pekoniinkäärittyä grillattua kotijuustoa, nam!

Ja niinkuin uhkasinkin, tehtailin niitä Kivistön aamiaisperunoita. Olivat sitten hyviä. Laitoin sekaan punasipuliakin ja sillipurkista sai nostaa sillin perunan päälle halutessaan. (kannatti haluta).

Mutta nyt lyhyestä virsi kaunis, sillä juna lähtööpi kohta ja huomenaamulla kymmeneltä köpötellään jo Bolognan katetuilla kaarikäytävillä... siis ensi viikkoon!

Iloiseksi vappulopetukseksi vielä naapurin Jessen 7v synttäreille viime sunnuntaina tehty kakku.

Hay churros

Mitä ihmeellisempiä ja käyttökelpoisempia sanapareja ja lausahduksia sitä ihminen on aivonuppiinsa koulukirjoista juurruttanutkaan. Enkussa tietysti tutut See Spot run ja oikein televisiosta opittu Where's the moon?. Vähäkin kun ajattelin ruotsinkielellä niin ensin muistuu mieleen ute på camping. Ja espanjasta on sitten tämä hay churros, eli vähän niinkun että, nyt niin 
munkkeja on. No näillähän pärjää jo hyvin jos taalainmaalla telttaillessa törmää illansuussa nälkäiseen espanjalaiseen jolta on koira karannut....

Vapuksi voi vaihteeksi tehdä churroja, noita espanjankielisen maailman tykkäämiä munkinretaleita, joissa taikina pursotetaan öljyyn paistumaan ja pitkulaisia pötkyjä dippaillaan sitten sulaneeseen suklaaseen. Reseptejä löytyy leivinjauheella ja ilman, samoin munilla tai ei. Tällä itse käyttämällani reseptillä sain aikaan unelmankeveitä, lähes sormien puristuksessa liiskaantuvia namipatukoita. Ihanaa herkkua, mutta ehdottomasti parhaita tuoreeltaan, ei mitään tee tänään syö huomenna- osastoa.

Churroja ja suklaadippiä

2,5 dl vettä

50g voita

2 rkl sokeria

1/4 tl suolaa

1/2 tl vaniljajauhetta (voi jättää poiskin)

2,5 dl vehnäjauhoja

3 munaa

paistamiseen 1 l rypsiöljyä

sokeria ja kanelia

Kuumenna vesi, voi ja suola kattilassa kiehuvaksi. Laita levy pienelle, kaada sekaan jauhot  ja sekoita 1 minuutin ajan.

Ota kattila pois liedeltä, anna taikinan hiukan jäähtyä ja vatkaa sitten sähkövatkaimella muna kerrallaan taikinaan. Mausta vaniljajauheella.

Laita taikina pursotinpussiin, jossa keskikokoinen tähtitylla, niin saat churroihin niihin kuuluvat raidat. Keskikokoinen eli aika pieni tylla on ihan riittävä, vaikka ei uskoisi, churrot paisuvat kuitenkin paistaessa.

Kuumenna öljy paistokuumaksi.(leivänpala ruskistuu nätisti minuutissa) ja pursota 4-5 sormenpituista churroa kerrallaan paistumaan. Käännä puolessa välissä, paistoaika on noin nelisen minuuttia. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan ja pyörittele sitten kanelisokeriseoksessa saman tien.

Suklaadippi

200g suklaata
1 dl kuohukermaa
1dl maitoa

Laita kastikkeen aineet pikku kasariin ja lämmitä varovasti välillä sekoittaen kiiltäväksi kastikkeeksi. Pidä lämpimänä ykkösellä.

Ja sitten vaan dip-dip- dippailemaan!

Resepti testattu pari viikkoa sitten, ja jees kyllä, näitä tarjoillaan meikäläisen vappubrunssinyyttäreillä.

Aus, bei, mit, nach ....

(Melkein) Mustaa mätiä

Niin moni (ainakin Sauvajyvänen, Sipulan Merituuli ja Keltaisen Keittiön Martina) on puhunut hellyydellä Kirjasta MÄTI helmiä lautasella (Tarmio, Tallberg), että nappasin sen hetimmiten joukkooni kun näin sen kirjastossa. Itsekin kun suuresti mätiä rakastan. 

Kirjolohen mätiä japanilaisittain oli sitten se resepti, joka päätyi ensimmäiseksi kokeiltavaksi, kerrottiinhan sen olevan yksi Sami Tallbergin omista suosikeista. Ihanan simppeli annos maistuikin ja luulen, että jos olet sushin ystävä, tykästyt tähänkin. Mulla nimittäin tästä tuli mieleen vähä niinkuin sushi kupissa, jopa niin paljon, että oli pakko hakea wasabi-tuubi jääkaapista ja sotkea sitä sekaan.

Tätä vois muuten varmasti tehdä kekkereille noutopöytään shottilaseihin, vink, vink. Alkuperäinen resepti ei kerro monelleko oli tarkoitus annostuksesta tulla, mätiä siinä kuitenkin käytettiin 450g. Minä pienensin vähän ohjetta, tämä määrä on sopiva ehkä neljälle. Tai kolmelle.

Ai niin, ihmettelen kyllä kirjan kuvaa hehkuvan oranssista mädistä, omastani sain ainakin aikaan melkoisen tummanpuhuvaa.

Kirjolohen mätiä japanilaisittain

200g kirjolohen mätiä
0,5 dl vähäsuolaista soijakastiketta
1dl  miriniä
2 dl japanilaista riisiä
1 ruukku ruohosipulia hienonnettuna

Reseptissä ei niin kehotettu, mutta minä valutin ensin pakasteena ostamani mädin  suodatinpussissa siivilässä. Sen jälkeen yhdistin pienessä kulhossa mädin ja keskenään sekoittamani soijan ja mirinin ja laitoin jääkaappiin peitettynä maustumaan. Suositusaika 3-4 tuntia vähintään.

Riisi tulee pestä ja huuhdella kolme kertaa, sitten sen voi keittää kypsäksi ohjeen mukaan.

Tarjoile mäti marinaadeineen riisin kera, ruohosipulisilpulla höystettynä. Ja jos villiinnyt, niin laita sitä wasabia kans.

Japanilaistyylinen ruoka kruunasi hienosti päivän, jona Urho8v:stä tuli keltaisen vyön Judoka. 

Äitillä pakkaa mennä ukemit, torit ja uket sekaasin, mutta onneksi Urho hanskas homman hienosti. Hyvä poika!

Ruokabloggarin joulu...

...sehän voi olla vaikka keskellä huhtikuuta. Ainakin jos on alkutalvesta näprännyt maailman pohjoismaiden parasta jauhelikastiketta. Täytyy sanoa, että Heinz oli kyllä panostanut palkintoon: Le Creuset - setti. No, ajattelin että setti tarkoittaa yhtä pataa ja vaikka kolmea sellaista miniatyyri-munakokotti -vuokaa. Mutta ei. Kyllä se oli ihan kunnon setti!

..

En tiärä kumpi lämmittää enemmän, nämä vai kevätaurinko?
Tai kyllä tiärän.
t. nimimerkki "aina oon ollu syysihiminen"

Burrata

Ootko mozzarellan ystävä? Rakastuitko ehkä aikaisemmin postaamaani mozzarellaa ja avokadoa jogurttikastikkeessa reseptiin? (ja huomautan tässä vain, että se, jos mikä ansaitsee kyllä kaiken rakkautesi...)Nyt on kuulkaa, uusi kevät ja uusi rakkaus löytynyt, iihana , iihana Burrata!

Burrata on siis juustoa joka tulee Italiasta, kuinkas muuten. Se on hiukan mozzarella-tyyppinen, tai se itseasiassa valmistetaan mozzarellasta ja sen teosta ylijääneestä juustoherasta. Mozzarellan valmistuksessahan juustomassa lopuksi vaivataan ja venytellään (tai kehrätään) oikean koostumuksen aikaan saamiseksi. Burratan valmistuksessa mozzarellamassa venytetään sen verran laveaksi, että siitä voidaan muodostaa pikku pussukka, jonka sisällys on täytetty ylijäämä mozzarellapaloilla ja tuoreella kermalla. Juusto auki leikattaessa sitten ihanaisen kermaisen voinen massa valuu ulos. Burrata nautitaan aina huoneenlämpöisenä ja 24h kuluessa valmistuksesta.

Burrata on ollut melkoinen hitti alkuruokapuolella jo jonkin aikaa tuolla ameriikoissa ja käsittääkseni myös Euroopassa. Amerikassa trendi tuntuu olevan sen tarjoaminen purkista, eräänlaisena levitteenä, jokusen kerta olen ohjeisiin törmännytkin, ennenkuin kokeilin itse. Olin vähän skeptinen, josko tässä nyt mitään uutta ja ihmeellistä on, vielä tekovaiheessakin maistelin ja ajattelin, että saattaa jäädä syomättä....

Mutta yhdessä  leivän, rucolan ja tomaattihässäkän kanssa söimme tämän neljään pekkaan naapureiden kanssa ihastuksesta huokaillen. Ja tätä muuten tulee myös Vappubrunssille! 

Burrata
alkupalaksi 6:lle

1l vettä
0,5dl suolaa
250g Mozzarellaa ( osta esim 2 kpl Pirkan puhvelimozzarellapalloja, joissa sisus löysä, tähän ei käy mitkään kumitangot ja tuo määrä on juuston paino ilman nestettä)
n. 2 dl kuohukermaa
tuoretta basilikaa
pippuria, suolaa


tarjoiluun
1 patonki
voita
muutama valkosipulinkynsi hienonnettuna

2 rasiaa kirsikkatomaatteja puolitettuna
1 rkl oliiviöljyä
0,5 dl tuoretta basilikaa hienonnettuna
1rkl balsamicoa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
pieni punasipuli hienonnettuna
suolaa
mustapippuria

rucolaa, jonka päälle pirskoteltu hiukan sitruunaa ja balsamicoa

Edellisilta:
Kuumenna vesi ja suola kattilassa juuri ja juuri alle kiehumispisteen. Laita huoneenlämpöiset mozzarellapallot veteen ja anna  olla 3 minuuttia (älä siis keitä). Nosta pallot siivilään ja ala välittömästi  vedellä lämpimistämozzarellapalloista (jonkun kulhon päällä siis) pitkiä säikeitä, jotka sitten nypit pienemmiksi n.sentin paloiksi ja pudotat kulhoon. Operoituasi molemmat juustot kaada kerma sekaan, sekä 1/4 tl suolaa ja sekoita. Massan tulisi näyttää vähän kuin vetelältä raejuustolta. Anna oleentua jääkaapissa peitettynä yön yli.

Seuraavana päivänä, ennen tarjoilua
Ota burrata tuntia ennen syöntiä huoneenlämpöön, Jos se tuntuu liian kiinteältä, voit lisätä vielä kermaa. Sekoita joukkoon basikasilppu (n. 2 rkl), mustapippuri ja tarkista suola. Siirrä kivaan lasikippoon odottamaan.

Viipaloi patonki siivuiksi ja aseta ne leivinpaperin päälle uuninpellille. Yhdistä  pehmeä voi ja valkosipuli ja voitele patongit niillä. Paista 200 uunissa 7-8 minuuttia.

Laita paistinpannulle  oliiviöljy, tomaatit, valkosipuli, ja balsamico ja kuumenna niin, että tomaatit pehmenevät. Mausta suolalla, pippurilla ja basilikasilpulla.

Yhdistä kaikki ainekset omina ryhminään tarjoilulautaselle ja kanna pöytään. Herkkua!

Jos Italian tunnelmat sytyttää enemmältikin, kannattaa tsekata myös
viimeisin keittiöhöyryjä ja biscotti-keksit!

Haaste; Viikon menu. Ja koko viikon söin...

Se asia on ainakin varma! 

Kuin yhteisestä sopimuksesta, Siskot kokkaa Nelle ja Sauvajyvänen nakkasivat minulle samanaikaisesti hauskan haasteen, jossa viikon ajan tuli kuvata valmistamansa ruuat ja esitellä sitten 7 ruokalajin repertuaari. Tässä saattaa kyllä käydä samoin kuin kuvatessani jääkaappini sisältöä, että lukija pettyy ja potkaista täräyttää korokkeen "lakeuksien ruokakuningattaren" alta. Lupasin kuitenkin rohkeasti toteuttaa projektin ilman sen kummempia ennakkosuunnitelmia heti pääsiäisen mentyä ohi, pääsiäinen kun olisi mielestäni  vääristänyt kuvaa ruokavaliostamme.

No ei tämä takana ollut viikkokaan ihan tavanomainen ollut, mutta onko niitä sitten koskaan? Tiistaista aloitettiin 3 henkisellä ruokakunnalla, IsoHoo haettiin kotiin junalta puoli 5 lauantaina. Urho8v, syö päivisin koulussa, mutta viiden maissa syödään vielä kotona. Viikko oli myös epänormaali siksi, että Maitotyttö oli mummolassa hoidossa kolmena päivänä, kun minulle tuli muutama käännösprojekti ja välillä Urhokin paukkas sinne syömään. Hoitopäivinä minä huolehdin vasta iltapuurosta. Sen lisäksi lähdemme torstaina pohjoiseen, joten olen yrittänyt syödä kaappeja tyhjäksi, enkä hakenut kaupasta kuin välttämättömimmät. Sen takia koko viikolla ei ole syöty esim kalaa (purkkitonnikalaa ei kai lasketa), vaikka se lasten herkkua onkin ja syödään usein parikin kertaa viikossa, lohtahan se pakkaa olemaan, keitossa, savustettuna ja paistettuna.

Kun nyt katson ruokaviikkoa taaksepäin, sitä leimaa ennenkaikkea edullisuus, ei niinkään ravinto-opillinen oikeellisuus. Salaatteja ja kasviksia olen tietoisesti yrittänyt lisätä, mutta kyllä ne tällä viikolla loistivat poissaolollaan, viikon tähtivieras tuntuu olleen peruna. Onneksi lapset tykkää napostelle kasviksia raakana, kun jaksan vaan niitä heille tikuta. 

Seli, seli.

Tässä raadollinen totuus:

Tiistai-lounaan aloitimme (ihan totta, tässä järjestyksessä) Maitotytön kanssa paistamalla lättyjä, ajattelimme ilmeisesti tehdä pehmeän laskun pääsiäisen herkkupöydistä. Keitin myös ison kattilan perunoita, jotta voisin valmistaa meille näinkin herkullisen näköistä "salaattia".

Se kuitenkin maistuu sikahyvältä ja sisälsi siis perunaa, tonnikalaa, kananmunaa, kevätsipulia, raejuustoa, kaprista ja avokadoa, kaikki jääkaapin poistolistalla.

Illalla tein itselleni saman satsin, lapsille paistoin pakkasesta kananrinnan, paistinperunoita (ankanrasvassa...) ja vähän vihannesta kylkeen.

Keskiviikkona pidettiin lasten kanssa hernekeittopäivä. Juustonäkkärillä. Säilyketölkistä.

Torstainakin pelattiin varman päälle ja syötiin makaronilaatikkoa. Urho kysyi, mitä on ruokana ja kuultuaan vastasi, että "ainakin sitä voi syödä".

Perjantaina olin ihan yksin kotona kääntämässä kun Urhokin singahti mummolaan olemaan ja syömään, siispä en itsekään luonut katsettakaan makaronilaatikkoon, vaan huomasin, että jääkaapissa oli peräti kaksi avattua maissitortillapakkausta, toisen leikkasin lastuiksi, paistoin öljyssä, levitin pellille ja silppusin päälle punasipulia, tomaattia ja vihreää paprikaa sekä jalapenoja ja juustoraastetta ja uuniin hetkeksi. Lautaselle sitten iso kasa jäävuorisalaattia, kerros tortillahässäkkää ja vielä avokadoa ja korianteria. Nam, perjantai! ja cola zeroa!

Lauantaina IsoHoo tuli kotiin ja söimme juhlallisesti loppuun sen makaronilaatikon, joka oli jäänyt melkein syömättä torstailta.

Sunnuntaina kokkasin oikein urakalla, tein alkuruokaa ja jälkiruokaa ja kutsuttiin hyvät naapurimme ex tempore syömään. En paljasta tässä vielä kaikkea, mutta ainakin söimme Hawksmorin perunoita ja hirvenfilettä maustevoin kera ja punaviiniä. Oli kunnon sunnuntai-ateria.

Maanantain valjetessa aloin jo epätoivoisena miettiä, että mitä sieltä voi vielä löytyä sieltä kaapista, mutta siellähän oli ainekset lähes lempiateriaamme, pastaan parmankinkulla ja rucolalla. Päivällä kävimme  ensin kaupungilla ja tsekkasimme kaupungin keskustaan avatun seurakunnan Kismus-kahvilan lounastarjonnan, kanakookoskeittoa ja tonnikalatäytteisiä uuniperunoita.

Voin tunnustaa, että tämän ruuan kyllä mokasin. Ensinnäkin meillä ei ollut tagliatellea, mutta ei se niin haitannut, kyllä spagettikin käy. Mutta parmankinkkupakettikaan ei ollut sitä, vaan prosciuttoa ja kun avasin paketin alkaakseni erotella siivuja, jotka kuuluu lisätä annokseen lopuksi kylminä, tuli paketista niin hirveän voimakas sianhaju, että melkein voin pahoin. Ajattelin, että jos pilkon siivut ja paistan ne pannulla rapeiksi, ehkä se auttaa asiaa, mutta se mitään auttanut! Jestas, kun olisin ollut sikalassa. Onneksi superlaadukas rucolani pelasti mitä pelastettavissa oli. 

Tänään sitten paistoin meille aikuisille -aina vaan kaapista löytyy- aterian, eli kaksi chorizomakkaraa, jotka ihanasti maustoivat samalla pannulla paistinperunat, sitten otin ne 4 maissitortillaa toisesta jämäpaketista ja tein niistä quesadillat täyttämällä ne sillä perjantain ylijäämä nachohässäkkä päällyksillä. Vielä oli jääkapissa yksi lähes edesmennyt avokado, jonka siivutin mukaan.

Siinä se, taidan saada uuden lempinimen, Lakeuksien Mättö! Tästä jää nyt haasteessa toivottu jälkiruokavinkki pois, mutta sen sunnuntain jälkkärin postaan ennen vappua.

Meillä muuten syödään aina reilut aamupalat, lapset syö puuroa, ja arkisinkin keitetään tai paistetaan usein kananmunia, leipää ja leikkeleitä. Tälläkin viikolla parina aamuna puristin itse appelsiinimehua. Samoin  iltapala syödään; Maitotyttö syö puuroa ja hedelmiä, muut leipää ja teetä tai jugurttia tai rahkaa tai muroja.

Kiitos haasteesta Nelle ja Sauvajyvänen.
Haastan edelleen Soppaa ja silmukoita Marjan
ja
Rva Patalinnun.

jos teistä tuntuu, että haluatte filmata ruokianne viikon ajan ja vielä kertoa ne meille.


Viikon menu

• kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoat (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit) 
• jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin, niin hyvä juttu :)
• 7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin "Viikon vinkki" 
• kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi. 
• laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu