Lakka-kinuskijäädyke ja tilinpäätös

Herkullisille jälkiruuille on aina kysyntää. ja vaikka omani teinkin joulupäivänä, sopinee tämä mihinkä muuhunkin ajankohtaan tahansa. Varsinkin jos sen tekee yksittäisannosvuuissa kuten alkuperäinen Maku-lehden resepti ehdotti. Minulla ei tuollaisia ollut, niin kiskaisin koko hoidon Tupperwaren hyytelövuokaan ja löin vielä kuusenkuva kannen päälle.

Lakat piti hakea kaupasta, eikä sitten jäänyt ainuttakaan koristeluun, päätin jouluisesti murustella jäädykkeen päälle piparia. Onko se sitten kaunistus, komistus vai kauhistus on kai katsojan silmissä. (Toivottavasti tästä ei nyt tullut ROSKAjäädykettä....)

Jäädykkeet ovat kivoja jäätelön korvaajia, jos haluaa tehdä itse pikemminkin kun availla kaupan jäätelöpakkauksia ja ellei kaapin perälle ole siunaantunut jäätelökonetta/lisäosaa. Kyllä jäätelöä kai voi valmistaa ihan käsipelilläkin, mutta käsittääkseni, sitä pitä käydä useamman kerran vatkaamassa jäätymisen aikana...ja sehän kuulostaa jännetupentulehdukselta, ellen nyt aivan väärin diagnosoi.

Pyöraytin tämän pakkaseen siis aattoyönä ja se kävi aika nopeasti. Vähän siinä tekovaiheessa hätkähdin kun kehotettiin paseeraamaan lakat, ja se kuulosti myös hirveän uuvuttavalta siinä vaiheessa, lakathan ovat yhtä suurta siementä, enkä ollut varma onnistumisesta. Siksi päätin ensin soseuttaa lakat ja sitten painelin vasta soseen siivilän läpi, liekö ollut turhaa se soseutus, mutta näin massa ainakin meni läpi melko kivuttomasti. Ja siemenethän nyt olisivat olleet tuossa jäädykkeessä pahempia kuin Dr Oetkerin hopeakuulat.

Ihan rinsessa!

Ohjeen kopion tähän suoraan.

Lakka-kinuskijäädyke

6 annosta

2 dl kuohukermaa

300 g vaniljarahkaa

3 dl lakkoja (paseerattuna)

2 rkl ruokosokeria

1 dl kinuskikastiketta

Koristeluun

1 dl lakkoja

Vaahdota kerma kulhossa. Sekoita rahkan joukkoon kermavaahto, paseerattu lakka ja sokeri.

Valuta päälle kinuskikastiketta nauhana. Kääntele seosta vain sen verran, että kinuski jää seokseen raidoiksi.

Nostele seos annosvuokiin. Jäädytä pakastimessa vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli.

Kumoa jäädykkeet vuoista lautasille ja anna olla huoneenlämmössä vähintään 20 minuuttia ennen tarjoilua. Koristele kokonaisilla lakoilla.

Siinäpä se sitten oli, vuoden 2011 viimeinen ruokapostaus, numero 120. Blogin kirjoittaminen on ollut ihana pakopaikka arjen murheista, hetki omalle itselleni. Vuoteen on mahtunut monta ruokaoivallusta, monta epäonnistumistakin,kokeiluja, jännitystäkin (että lässähtääkö vai eikö lässähdä...), oppimista, uusia tuttavuuksia niin blogistaniassa kuin ihan elävänäkin... Viinitermiä lainatakseni, tämä on aika "antava" harrastus.

Siksi luulen, että myös elämäni kaksi tärkeintä saavutusta, ovat jollakin lailla  alkaneet nivoutua ruokamaailmaan tänä vuonna....

Pieni , suuri munamieheni....

josta on aivan pakko kertoa  seuraava anekdootti:

Kun valmistelimme Maitotytön ristiäisiä maaliskuussa, ja hra pappi oli meillä käymässä ja urho silloin vielä 6v tuli eskarista kotiin ja näki vieraan miehen olohuoneessa, kävi supisemassa minulle, että "äiti, äiti saanko esittää..." minä arvasin kyllä mitä, ja nyökkäsin myöntymisen merkiksi. Urho juoksi yläkertaan, puki munamiehen verhat ylleen ja tulla taapersi papin eteen. En koskaan tule unohtamaan lapseni repliikkivalintaa. Tillitti sielunhoitajaa suoraan silmiin ja kimitti:

" Pieni muna, suuri sielu!"

Ikionnellinen olen myös siitä, että tammikuussa sain vielä ihan ikioman sinappikoneen:

Voin suositella kaikille!

Yksi on joukosta poissa. Joulunaikana olen niin ikävöinyt myös omaa Obelixiani. Ovat säästyneet niin piparkakut kuin kakunkoristeetkin.

Kuva by Salme Mujunen

Ja niinkuin tavataan sanoa,

näihin kuviin ja tunnelmiin,

kiitoksia kaikille blogiani lukeneille

ja onnistuneita keitoksia vuodelle 2012!

Jokahittelle!

Nanna

Puolukkainen Pavlova

Olin aaton ja joulupäivän jälkkärivastaava tänäkin vuonna ja Maku-lehden joulunumero 2011 osoittautui suureksi inspiraation lähteeksi, vaikka jos jonkinmoista opusta selailin. Sieltä nimittäin löytyi reseptit molempiin jälkiruokiini ja myöskin sitruunasilliin.

Jälkiruokaa reseptiä etsiessäni oli mielessä seuraavat seikat:
-ei saa olla liian raskas, ei kukaan jaksa  kaakkuja tai  raskaita kermaviritelmiä tuon syömisen jälkeen
-eli pitäisi olla kevyt ja mielellään raikas kuin ylitsevuotavan makea, sitä suklaatia kun tulee niistä rasioista kuitenkin
-hyvin esivalmisteltavissa, jotta jälkiruokahetken koittaessa ei enää suuria valmisteluja
-jotakin mitä ei nyt jatkuvasti syödä, vähän juhlavaa ja ehkä jouluistakin
-tulisi soveltua lapsosillekin, mikäli he nyt ylipäätään ovat syömisestä kiinnostuneita lahjahuumassaan

Tein sitten nämä puolukkupavlovat.

Olivat mielestäni herkku paikallaan. Marengin rapeudessa oli vähän sanomista, olisi voinut kai paistaa hiukan pitempään? Tai sitten ajattelin, että oliko tarpeen tuo tekoohjeessa mainittu uuninluukun avaaminen, meillä ainakin kun kiertoilmauuniin jää aina joku ihme hurina(puhallus?) päälle kun sen sammuttaa...?

Resepti kopioitu siis täältä

Puolukkapavlovat
8 annosta

3 kpl valkuaista

1 1/2 dl sokeria

1 rkl maissitärkkelystä

1 tl valkoviinietikkaa

3/4 dl suklaamakeisia (Wiener nougat -karamellirouhetta)

Puolukka-mascarponetäyte

250 g mascarponejuustoa

250 g maitorahkaa

150 g puolukoita

3/4 dl hilloa (puolukka)

Koristeeksi

1 dl puolukoita

2 rkl kinuskikastiketta

1/2 dl suklaamakeisia (Wiener nougat -karamellirouhetta)

Vatkaa valkuaiset puhtaassa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeria vähitellen koko ajan vatkaten, kunnes seos on kiiltävää. Lisää tärkkelys ja viinietikka ja vatkaa, kunnes seos on tasaista. Sekoita joukkoon karamellirouhe.

Jaa seos leivinpaperoidulle pellille nokareiksi (8 kpl). Levitä nokareet ympyröiksi (Ø n. 10 cm). Muotoile taikinan keskelle kuoppa lusikalla. Kypsennä marenkeja 125-asteisessa uunissa noin 1 tunti.

Kytke uunin virta pois, avaa uunin luukku ja anna marenkien kuivua uunin jälkilämmössä noin 2 tuntia. Vedä marengit leivinpaperin avulla ritilälle, ja peitä leivinpaperilla. Näin marengit säilyvät rapeina seuraavaan päivään.

Valmista täyte. Sekoita juusto, rahka, puolukat ja hillo keskenään. Annostele täyte marenkien päälle. Nosta pavlovat valmiiksi annoslautasille.

Koristele puolukoilla, kinuskikastikkeella ja karamellirouheella.

No niin, sainpas tänne alas nyt tälläisen kivan palkin kun menin kopipeistaamaan. Heti rangaistaan!

Meinasi muuten jouluaattonakin tulla itku kun huomasin alkaessani laittaa jälkkäreitä esille, että kotio jäi valmiiksi sekoitettu puolukka-mascarponerahka... Tai ehkä tulikin vähän.
Onneksi mummola on vain n. 800m päässä, joten kipaisin sen sitten hakemassa. Harmitti vain kun niin huolellisesti muka pakkasin kaiken mukaan....vai pitäiskö sanoa MEINASIN pakata....

Jouluaaton ruokadokumentaatio 2011

bangladeshilaista käsityötä

Kamerani on vihdoin palannut kotiin retkiltään, joten voin nyt dokumentoida jouluaattomme syömyksellisistä näkökohdista. Mitään mullistavaa ja erikoista ei jouluperinteissämme ole, haluan menun kuitenkin tallentaa tänne jo ihan itseäni ja perhettäkin ajatellen.

Joulupuuron nautimme kotona aamulla appivanhempien kera ennen saunaa, samoin torttukahvit. Pukkilogistisista syistä oli jouluruokailumme ajankohdaksi valikoitunut kello 15. Syömään ja aattoa viettämään kokoonnuimme äitini ja isäni kotiin, paikalla olivat sisarukseni, yhteensä 10 henkeä, Porvoossa asuvan Nikoveljen ja munKälyni viettäessä tällä kertaa joulua lapsineen kotonaan.

Mutta olihan tuossa säpiunää tälläkin porukalla. Äitini hoiti suuremmaksi osaksi ruuanlaiton, minä sain tuoda yhden sillin, saaristolaisleivän ja jälkiruuan, Nuutinminna toisen sillin ja  erittäin herkun sienisalaatin. isäni bravuuri on graavilohen valmistus, sekä kinkun leikkaus. Natasisko taisi valmistaa ainakin Waldorffin salaatin.

Katamme pitkän pöydän kauniisti, äitilläni on perinteisesti kattauksessa punaista ja kultaa/messinkiä. Ensin pöytään katetaan alkuruuat, sitten lämpimät kinkkuineen. Istumme kaikki paikoillamme ja erittäin sopuisesti kierrätämme vadit myötäpäivään syöjältä toiselle....tämä tosiaan vaatii vuosien harjoittelun....;D

Aatto Menu 2011

Alkuun 

Muikunmäti, smetana ja sipuli

Sitruunasilli

Gögisilli

Sinappisilakat

Valkosipulisilakat

Suutarinlohi

Roseepippurigraavilohi

Kylmäsavulohi,

Kylmäsavulohirullat

Metsäsienisalaatti

Viherpippuripatee

Waldorffin salaatti

Keitetyt perunat

xxx

ja sitten vielä

Rosolli

Lanttulaatikko

Porkkanalaatikko

Punajuurilaatikko

Imelletty perinalaatikko

Maksalaatikko ja puolukkahillo

Perinteinen sinappikuorrutteinen kinkku

Luumuinen kinkunkastike

Sinapit

xxx

kaiken kanssa

Äitin joululimppu

Saaristolaisleipä

Hapankorppu

voi

xxx

juomana

Kotikalja, maito,  joku viini? 

(anteeksi, mutta kun mä en juo viiniä jouluaattona...)

xxx

jälkiruokana, paljon, paljon myöhemmin

Puolukkainen Pavlova

 Lohirullat eivät ole joulupöytämme vakiovieras, mutta tällä kertaa mukana piparjuurijuustotäytteellä.

Monenlaista graavilohta on maisteltu ja tehty vuosien varrella, vaan ei ole isän roseepippurilohen voittanutta.

Kylmäsavulohi, straight from kauppa.

Kupeissa siis takavasemmalta lukien glögisilli, valkosipulisilli, muikunmäti, sipuli, glögisilli, sinappisilakka, suutarinlohi ja smetana. Minä olen enempi silakkaihminen kuin silli, mutta kaikki maistuivat. Sitruunasilli ja suutarinlohi olivat uusia kokeiluja, suutarinlohi oli todella hyvää kuutioina. Harmi vaan kun alkaa olla jo lohta samassa pöydässä liian monella tapaa.

Äitini valmistama joululimppu oli todella hyvää, mutta suurimmat kehut keräsi kyllä saaristolaisleipä. Tein sitä nyt ensimmäistä kertaa ja nyt voin sanoanyt tietäväni mistä johtuu, että rannikon ruotsinkielisten sanotaan kaikissa tuttkimuksissa olevan onnellisempia, pitkäikäisempiä jne... Onko mikään ihme kun heillä on tälläinen överherkullinen limppu, joka on helppo valmistaa ja onnistumisprosentti suuri. Toista se on kun rintapitäjien emännät täälä peräpohjolassa päivätolkulla hapattaa ja ruokkii jotakin leipätaikinan juurta, sitten sitä vaivataan niskat puuduksissa jumalattomas puises taikinatiinus (taikinan pitää olla isoo, että saa kerralla paljon, kun on niin työlästä) ja monehen kertahan kohotetahan ja vaivathan ja muotoollahan. On kuulkaa leipä lujas!

 Kuvaaja oli väsähtänyt pääruokaan mennessä. (Arvatkaa kuka ei suostu syömään maksalaatikkoa.?)
Äitini laatikot ovat herkullisia, ehkäpä syystä, että hän ei koskaan käytä korppujauhoja eikä kananmunaa niiden valmistuksessa! Tässä (siis edellinen) muuten tämän postauksen ehkä varteenotettavin vinkki. Punajuurilaatikkoa ollaan nyt syöty ainakin 5 vuotta ja meidän perheemme resepti sisältää siis punajuurta ja piparjuurituorejuustoa. Mielettömän hyvää, ellei parasta.

Kaikki oli siis kotitekoista, lukuunottamatta kylmäsavulohta hapankorppua, sinappia, maitoa, voita (no sitäkin isä teki kyllä viikko sitten)ja maksalaatikkoa, sekä maksapateeta, joita molempia on kyllä myös useampana vuonna tehty itse, mutta ei olla vielä löydetty täydellistä reseptiä kumpaankaan.

Aatonaattona Tiimarin 70% alekorista tarttui mukaan vielä äidille vietäväksi melko suloisen kitchit paikkakortin pidikkeet.

Ette muuten usko, niin näillä syömingeillä jaksoi pukin kanssa piirileikit!
Jälkiruoka syötiinkin sitten paljon, paljon myöhemmin.
Joulupäivänä menumme oli tasan sama, jälkkäriä lukuunottamatta  Mietimme tänä vuonna kyllä, että otamme ensi vuonna käyttöön  sen systeemin, etteä klo14 aikaan syömme lounaaksi ihanaisen kalapöydän, ja sitten joskus pukin käytyä kello 19. Kokoonnumme jälleen pöytään kinkun ja laatikoiden ääreen.
Tämän vuoden probleema oli muuten se, että kumpaan kattaukseen Waldorf tulee, oli sitten lopuksi molemmissa.

Erikoismaininnat vuosi 2011 omalta osaltani saa erittäin onnistunut kotikalja ja uusi tuttavuus luumuinen kinkunkastike. Kaikki muukin oli herkullista. Paitsi maksalaatikosta ei tietoa.

Keskustelimme myös pöydässä "toisenlaisen " joulumenun mahdollisuudesta. Mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että jos vuodessa on vain n.2 päivää jolloin herkutellaan tähän tyyliin, syödään ne muu therkkumenut toisina päivinä. Ihan punaiset joulusilmälaput silmillä kapeakatseisesti jouluna.

Nin-ja-Goooo! ( LEGO Ninjago-kakku)

Voi tapaninpäivän harmi. Olin ajatellut ehtiväni vielä joulupostailla, mutta otin ja jätin kamerani tänään anoppilaan kuvineen, että se siitä inspiraatiosta.

Onneksi voin postata viime viikon touhuja, vaikka ne eivät niin jouluisia olekaan: sain joulunalusviikolla tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä, vaikka se tarkoittikin kakkuhommia aatonaatoksi, päiväksi jolloin MEINASIN tehdä kaikkea muuta kuin... mutta voi olla ettei kukaan ikuna enää koskaan pyydä minua tekemään Ninjago-kakkua, joten tilaisuuteen oli tartuttava. Olen nimittäin myös siinä määrin niin laiska, etten huvikseni vain kyhäile näitä kakkuja itselleni.

Kakun piti olla suklainen, raikkaan marjaisa ilman kermapursotuksia. Ja tälläinen siitä tuli: kaakaoinen  6 munan sokerikakkupohja, 1 väliin suklaamousse, 2. ihanan raikas mustaherukkamousse ja päälle suklaakuorrutus kermasta, suklaasta ja voista. Kakku päällystettiin vielä ohuella kerroksella aprikoosihilloa, jotta kuorrutus olisi tasainen, mutta siinä himputin marmeladissakin oli kyllä sattumia.

Sankarit muotoiltiin edellisyön tunteina sokerimassasta. Ei sattunut olla punaista tai sinistä massaa, niin tuli sitten näitä mustavalkoisia hahmoja. Vaikka mittasuhteet saattavat olla pielessä, niin oon kyllä oikiasti aikas tyytyväinen näihin kovin vapaalla kädellä muotoilemiini lego-ukkeleihin.

Spinsitzu-mestari Sensei Wu

Jään Ninja Zane

Maan Ninja Cole

Kultainen miekka

Sankarit aavikolla, ja huppuhienoa ruokastailausta: taaperon syöttötuoli oranssine pehmusteineen luo hienon kontrastin ninjagoille....

NIN-JAA-GOOOOOO! 

Onnea Vilmeri 5v!

Resepti lasten jouluun - ei sisällä reseptejä

Pipareista parhaimmat; Ruispiparit

Joulu on lasten juhla. Tässä tapauksessa luen myös itseni lapseksi.

Joulu on minulle vuoden tärkein juhla. Rakastan sitä, enkä suostu stressaamaan ja valittamaan joulukiireitä. Tosiasia on kuitenkin, että olen joulun suhteen melkoinen Meinaaja. Meinaan tehdä jouluksi yhtä sun toista, kokeilla uudet kokkaukset, valmistella omatekoiset lahjat ja vihdoinkin siivota ne lipaston laatikot, koska kyllähän se siivous kuuluu myös luterilaisen joulun henkeen, sanoivatpa Martat kaapissa kyyhöttämisestä mitä tahansa.

Vaikka hyvin suunniteltu on puoleksi tehty niin kyllä mun meinauksista ainakin 70% jää toteutumatta. Mutta ainahan voi siirtää hyvät ideat ensi jouluun....

Keskitytään siis oleelliseen. On ihana päästä jouluun kiinni lasten kautta. Täälä maakunnassakin on järjestetty kaikenmoista kivaa. PikkuveliNuutti haki eräänä adventtisunnuntaina Urho7v  Campustalon musiikkisaliin, jossa MLL tarjosi ilmaisen joulukonsertin lapsille. Espoolainen kamarikuoro oli pitänyt musiikillisestikin huikean hienon esityksen ja laulattanut lapsia  juonellisessa "Kadonneet joululaulut" konsertissa.

Urho 7v koulu juhli joulua hiukan kolkosti Lakeuden ristissä. Oman luokan oppilaiden kesken oli koulupäivän aikaan myös pikkujoulu, jonne Urho vei luokkatovereilleen joulutervehdykseksi piparit. Tytöille sydämet ja pojille tähdet, omalla kirjaimella varustettuna.Sidoimme vielä kauniit nauhat pipareihin. Piparit oli Ikean ostotavaraa, ihanasti valmiiksi rei'itettyjä.

Yksi arki-ilta vierähti naapurin Minttu7v, Urho7v ja Hilja0v :n kanssa museolla, jossa lapsille järjestettiin ohjelmaa. Iltapimeällä saa kierrellä aitoissa, puorissa, tallissa yms ja etsiä taskulampuin varustettuna sinne kätkeytyneitä tonttuja. Kivinavetalla tarjottiin sitten mehua ja pipareita. Kävimme vielä taitopajassa Kaarakan talolla huovuttamassa muutaman huopahelmen. Ihana ilta.

Tallillakin oli pikkujoulut pienille ratsastajille. Me seniorit olimme jo herkutelleet itsenäisyyspäivän aattona Upan kartanon herkkupöytien ääressä. Junnut kokoontuivat nyyttäriperiaatteella. Sinne väkersin pikku minimuffinsseja.

Ihan 48 kpl.

Koivusalon talli on muuten ihan puolueettomasti ehkä maailman ihanin talli, olen siellä käynyt enemmän tai vähemmän yli 30 vuotta. Perjanta-illan ratsastustuntini 19-20 on sellainen pään nollaus viikon päätteeksi, että  ei paremmasta väliä. En tiedä muuten muista, mutta minun kohdallani ratsastuksenopettaja on ollut aina ensimmäinen jolle olen kertonut olevani raskaana....

Talille valmistuu juuri uusi VALTAVA maneesi, ja pikkujouluissa oli tietenkin maneesin ensimmäiset estekisat:

Urho ja Salma ristikkoluokassa

Muutaman naapuruston lapsiperheen kera meillä on tapana ollut joka joulu myös varata läheinen upea kota, kerätä lapset ja reput täyteen evästä ja hiipparoida lyhdyt kädessä kodalle illalla.  Lapset riekkuu ja leikkii, paistetaan makkaraa, ollaan hetki kiireettömästi ja kuulostellaan naapurien kuulumiset, lurautetaan ehkä jokunen joululaulu, paistetaan makkaraa ja siemaillaan glögiä. Tuleen tuijottelua kai ei voita mikään.

Tänään vihdoin koristeltiin  myös kuusi. 

 Tykkään meidän kuusen koristeista, narupallot ja tähdet olen tuonut Bangladeshista, huopakoristeita ostanut sieltä sun täältä. Yläkerrassa on sitten pieni tekokuusi, glitterkuusi. Urho7v. rakastaa kaikkea kiiltävää, mutta tässä kuusi asiassa olen ollut vähän itsekäs.

Mutta arvatkaa mitä MEINAAN vielä tehdä?

No paketoida....

Kaikille lukijoilleni, satunnaisille kävijöille, kanssabloggaajille, ystävilleni, tutuille, sukulaisille, perheelleni ja ratsastuksenopettajalleni Tanjalle (testaan tässä vaan, että lukeeko hän todella blogiani, kuten väittää ;D... )

Rauhallista ja maistuvaa, omannäköistä Joulua!

toivottaa Nanna

Vuoden 2011 joulukorttini. (Kortissa lisäksi teksti) Kuva on otettu Urhon ja Hiljan isoisoisoisoisän rakentaman tuvan portahilla. Siis isoisän, isoisän, isoisän!

Savustettua lohta ja munia Arzak

Taannoin naurisgnoccheja valmistaessani tein niille kaveriksi kermaista pinaattilisäkettä, savustuspussi-lohta ja vihdoin viimein pääsin siihen sitten kokeilemaan  Arzak-munia, johon tutustuin syssymmällä Ankerias Vipusen  blogissa.

Arzakit ovat siis uppomunia, jotka kypsennetään kelmun avulla. Niihin tulee aika jännä muoto ja joskushan on kiva kikkailla. Tämän kikkamunan on siis kehitellyt Espanjan baskimaassa keittiömestari nimeltä Arzak, samannimisessä ravintolassaan.

Mun omista ei nyt ekalla kertaa tullu ulkonäöllisesti aivan napakymppejä, mutta kerrataan kuinka nämä tein.

ARZAK UPPOMUNAT

Levitä pienen kulhon reunoja myöten pala  tavallista tuorekelmua eli cling filmi'iä eli suran wrap'iä (rakkaalla lapsella on monta nimeä, eikä pidä unohtaa myöskään elmukelmua!) . Voitele pesä oliiviöljyllä. Jostain googlauksesta sain päähäni,sirotella myös mustapippuria ja suolahiutaleita öljyn päälle, mutta päättäkää itse onko se sittenkään niin hyvä idea....

Sitten kelmu sidotaan nyytiksi munan ympärille. Mulla ei kunnon keittäjänä ollut tietenkään mitään keittiölankaa, oli vaan sinistä, vihiriää ja punaasta muovilankaa, mutta pakottauduttauduin olemaan käyttämättä niitä, vaikka ne itse asiassa olisivat ehkä sopineetkin ruuanlaittotyyliini....Kaikki aina muistelevat sitä Amelie- elokuvaa kun se räksähyttää sen bruleen kuoren lusikalla.... Mä muistelen kun Bridget Jones keitteli niitä parsoja ja käytti niiden sitomiseen sitä sinistä lankaa....

No, pärvötin sitten jostain tonttulakin palmikosta valkoista lankaa... saatiin vähän joulua  mukaan tähänkin blogiin.... Jätä sitten muuten lankaan pitkä häntä!

No, kattilassa kuumennetaan vesi kiehuvaksi ja etsitään sille sitten sellainen tasainen pieni kiehunta. Munat  upotetaan langasta kiinni pitäen veteen ja varotaan että ne ei kolhiinnu laitoihin, pohjiin tai toisiinsa. Eli just sain kaksi munaa kätevästi tehtyä kerralla. Enempi tarttee varmaan jonkun viritelmän. Keittoaika on tasan 4 minuuttia ja 20 sekuntia.
Munat pois vedestä ja annetaan huilata minuutin verran, sitten avataan kelmu varovasti.

Ei nyt ihan tullu yhtä kauniita kuin esikuvallani ja nuo mustapippurit tekevät kyllä uppomunastani "visuaalisesti omalaatuisen", niinkuin sanonta kuuluu.

Lohen savustin siis sähköuunin kalasavustuspussissa, sen ohjeiden mukaan, kalan pinta siveltiin hunajalla. Tulihan siihen hyvä mieto savunmaku ja aika voimakas savunhaju (koko tupaan...), mutta ulkoilma/nuotio/metsäihmisenä sehän on mulle vain mieleen.

Ja tässä vielä uppomuna veitsellä tökättynä. Niinkuin näkyy keltuainen on hyvin juoksevaa.

Tuli muuten mieleen tuosta elokuvateemasta, että olisi hauska kuulla, mikä on teidän mieleenpainuvin ruokaan liittyvä kohtaus elokuvasta?

Jag kör med Bridget Jones.

Aina ei voi voittaa....

...ja minä en voita koskaan. Mitään. Mutta kaikkeen tottuu....

Iloisesti yllättynyt ja onnellinen ja varsin otettu olen kuitenkin siitä, että hyvät lukijani, ystäväni ja (suuri) sukuni äänestitte suklaapistaasikipposeni 10 parhaan joukkoon (sijalle 5) kaikkien osallistuneiden joukosta Pauligin Makuparit kutsukilpailussa, ja näin annokseni pääsi raadin eteen valmistettavaksi ja maistettavaksi. Tällä kertaa voiton vei kauniilla taideteoksellaan Decapitated Food - blogin omenaleivos.  Onnea ja ihanaa palkintomatkaa Kööpenhaminaan ja Nomaan!

Liemessä-blogin Jenni oli paikan päällä kuvaamassa arvostelutilaisuudessa ja kertoo oman suosikkinsa ja pari muuta "yllättäjää" :) .

Mun on tähän pakko vielä mainita, että pari viikkoa kilpailun alkamisesta Anna-lehdessä oli pieni maininta ruokamaailman trendeistä. Vapaasti muistellen se meni kutakuinkin näin:" ...olitpa Barcelonalisessa tapas24 ravintolassa tai brooklyniläisessä  bistrossa (?) muodikkainta on tällä hetkellä oliiviöljyn, tumman suklaan ja suolan yhdistäminen..." tai jotakin sinnepäin. So me! Vähäkö olin ylpeä, että täällä vaan ihan tietämättäni maailman trendien kärjessä....


Mutta niinkuin sanottu, kovasti, kovasti kiitoksia kaikille äänestäneille!! Ootta ihania!

Muokataan hiukan vielä tekstiä, eli lisään tähän loppuun raadin arvostelun, jonka juuri sain.


Poikkeava tarjoiluratkaisu on visuaalisesti omalaatuinen ja kiinnostava. Paulig Kenya on täydellinen kahvivalinta tälle jälkiruoalle, muut kahvit eivät välttämättä olisi sopineet niin hyvin.  Pistaasikipponen herätti raadissa keskustelua suolan käytöstä jälkiruoassa, ratkaisu on erittäin luova ja onnistunut. Raati toivoi jälkiruoalle kuitenkin pehmeämpää rakennetta, joka ehkä saavutettaisiin vähemmällä rasvalla. Myös tarinaa olisi voinut kehittää pidemmälle, jälkiruoan luomisesta olisi mielellään lukenut enemmänkin. Tässä makuparissa seurataan viimeisimpiä trendejä kiinnostavalla tavalla raaka-aineiden ja tarjoiluratkaisun suhteen. 


Todella mukava, että lähettivät palautetta arvioinnista! Ja uskomatonta, että "trendikkyyteni! huomattiin myös. Ainut mikä harmittaa on tuo tarinan puute...olisin kyllä voinut tarinoida vaikka mitä, mutta en ymmärtänyt tehtävänannossa tätä tarina-osiota. Muistan vain, että piti kuvailla annostaan.  Olisi tästä tarinaakin tullut pappani suolan laittamisesta kahviin  asti...


No joka tapauksessa, alusta loppuun saakka upeasti toteutettu kilpailu, oli sangen hienoa olla mukana!