Resepti lasten jouluun - ei sisällä reseptejä

Pipareista parhaimmat; Ruispiparit

Joulu on lasten juhla. Tässä tapauksessa luen myös itseni lapseksi.

Joulu on minulle vuoden tärkein juhla. Rakastan sitä, enkä suostu stressaamaan ja valittamaan joulukiireitä. Tosiasia on kuitenkin, että olen joulun suhteen melkoinen Meinaaja. Meinaan tehdä jouluksi yhtä sun toista, kokeilla uudet kokkaukset, valmistella omatekoiset lahjat ja vihdoinkin siivota ne lipaston laatikot, koska kyllähän se siivous kuuluu myös luterilaisen joulun henkeen, sanoivatpa Martat kaapissa kyyhöttämisestä mitä tahansa.

Vaikka hyvin suunniteltu on puoleksi tehty niin kyllä mun meinauksista ainakin 70% jää toteutumatta. Mutta ainahan voi siirtää hyvät ideat ensi jouluun....

Keskitytään siis oleelliseen. On ihana päästä jouluun kiinni lasten kautta. Täälä maakunnassakin on järjestetty kaikenmoista kivaa. PikkuveliNuutti haki eräänä adventtisunnuntaina Urho7v  Campustalon musiikkisaliin, jossa MLL tarjosi ilmaisen joulukonsertin lapsille. Espoolainen kamarikuoro oli pitänyt musiikillisestikin huikean hienon esityksen ja laulattanut lapsia  juonellisessa "Kadonneet joululaulut" konsertissa.

Urho 7v koulu juhli joulua hiukan kolkosti Lakeuden ristissä. Oman luokan oppilaiden kesken oli koulupäivän aikaan myös pikkujoulu, jonne Urho vei luokkatovereilleen joulutervehdykseksi piparit. Tytöille sydämet ja pojille tähdet, omalla kirjaimella varustettuna.Sidoimme vielä kauniit nauhat pipareihin. Piparit oli Ikean ostotavaraa, ihanasti valmiiksi rei'itettyjä.

Yksi arki-ilta vierähti naapurin Minttu7v, Urho7v ja Hilja0v :n kanssa museolla, jossa lapsille järjestettiin ohjelmaa. Iltapimeällä saa kierrellä aitoissa, puorissa, tallissa yms ja etsiä taskulampuin varustettuna sinne kätkeytyneitä tonttuja. Kivinavetalla tarjottiin sitten mehua ja pipareita. Kävimme vielä taitopajassa Kaarakan talolla huovuttamassa muutaman huopahelmen. Ihana ilta.

Tallillakin oli pikkujoulut pienille ratsastajille. Me seniorit olimme jo herkutelleet itsenäisyyspäivän aattona Upan kartanon herkkupöytien ääressä. Junnut kokoontuivat nyyttäriperiaatteella. Sinne väkersin pikku minimuffinsseja.

Ihan 48 kpl.

Koivusalon talli on muuten ihan puolueettomasti ehkä maailman ihanin talli, olen siellä käynyt enemmän tai vähemmän yli 30 vuotta. Perjanta-illan ratsastustuntini 19-20 on sellainen pään nollaus viikon päätteeksi, että  ei paremmasta väliä. En tiedä muuten muista, mutta minun kohdallani ratsastuksenopettaja on ollut aina ensimmäinen jolle olen kertonut olevani raskaana....

Talille valmistuu juuri uusi VALTAVA maneesi, ja pikkujouluissa oli tietenkin maneesin ensimmäiset estekisat:

Urho ja Salma ristikkoluokassa

Muutaman naapuruston lapsiperheen kera meillä on tapana ollut joka joulu myös varata läheinen upea kota, kerätä lapset ja reput täyteen evästä ja hiipparoida lyhdyt kädessä kodalle illalla.  Lapset riekkuu ja leikkii, paistetaan makkaraa, ollaan hetki kiireettömästi ja kuulostellaan naapurien kuulumiset, lurautetaan ehkä jokunen joululaulu, paistetaan makkaraa ja siemaillaan glögiä. Tuleen tuijottelua kai ei voita mikään.

Tänään vihdoin koristeltiin  myös kuusi. 

 Tykkään meidän kuusen koristeista, narupallot ja tähdet olen tuonut Bangladeshista, huopakoristeita ostanut sieltä sun täältä. Yläkerrassa on sitten pieni tekokuusi, glitterkuusi. Urho7v. rakastaa kaikkea kiiltävää, mutta tässä kuusi asiassa olen ollut vähän itsekäs.

Mutta arvatkaa mitä MEINAAN vielä tehdä?

No paketoida....

Kaikille lukijoilleni, satunnaisille kävijöille, kanssabloggaajille, ystävilleni, tutuille, sukulaisille, perheelleni ja ratsastuksenopettajalleni Tanjalle (testaan tässä vaan, että lukeeko hän todella blogiani, kuten väittää ;D... )

Rauhallista ja maistuvaa, omannäköistä Joulua!

toivottaa Nanna

Vuoden 2011 joulukorttini. (Kortissa lisäksi teksti) Kuva on otettu Urhon ja Hiljan isoisoisoisoisän rakentaman tuvan portahilla. Siis isoisän, isoisän, isoisän!

Savustettua lohta ja munia Arzak

Taannoin naurisgnoccheja valmistaessani tein niille kaveriksi kermaista pinaattilisäkettä, savustuspussi-lohta ja vihdoin viimein pääsin siihen sitten kokeilemaan  Arzak-munia, johon tutustuin syssymmällä Ankerias Vipusen  blogissa.

Arzakit ovat siis uppomunia, jotka kypsennetään kelmun avulla. Niihin tulee aika jännä muoto ja joskushan on kiva kikkailla. Tämän kikkamunan on siis kehitellyt Espanjan baskimaassa keittiömestari nimeltä Arzak, samannimisessä ravintolassaan.

Mun omista ei nyt ekalla kertaa tullu ulkonäöllisesti aivan napakymppejä, mutta kerrataan kuinka nämä tein.

ARZAK UPPOMUNAT

Levitä pienen kulhon reunoja myöten pala  tavallista tuorekelmua eli cling filmi'iä eli suran wrap'iä (rakkaalla lapsella on monta nimeä, eikä pidä unohtaa myöskään elmukelmua!) . Voitele pesä oliiviöljyllä. Jostain googlauksesta sain päähäni,sirotella myös mustapippuria ja suolahiutaleita öljyn päälle, mutta päättäkää itse onko se sittenkään niin hyvä idea....

Sitten kelmu sidotaan nyytiksi munan ympärille. Mulla ei kunnon keittäjänä ollut tietenkään mitään keittiölankaa, oli vaan sinistä, vihiriää ja punaasta muovilankaa, mutta pakottauduttauduin olemaan käyttämättä niitä, vaikka ne itse asiassa olisivat ehkä sopineetkin ruuanlaittotyyliini....Kaikki aina muistelevat sitä Amelie- elokuvaa kun se räksähyttää sen bruleen kuoren lusikalla.... Mä muistelen kun Bridget Jones keitteli niitä parsoja ja käytti niiden sitomiseen sitä sinistä lankaa....

No, pärvötin sitten jostain tonttulakin palmikosta valkoista lankaa... saatiin vähän joulua  mukaan tähänkin blogiin.... Jätä sitten muuten lankaan pitkä häntä!

No, kattilassa kuumennetaan vesi kiehuvaksi ja etsitään sille sitten sellainen tasainen pieni kiehunta. Munat  upotetaan langasta kiinni pitäen veteen ja varotaan että ne ei kolhiinnu laitoihin, pohjiin tai toisiinsa. Eli just sain kaksi munaa kätevästi tehtyä kerralla. Enempi tarttee varmaan jonkun viritelmän. Keittoaika on tasan 4 minuuttia ja 20 sekuntia.
Munat pois vedestä ja annetaan huilata minuutin verran, sitten avataan kelmu varovasti.

Ei nyt ihan tullu yhtä kauniita kuin esikuvallani ja nuo mustapippurit tekevät kyllä uppomunastani "visuaalisesti omalaatuisen", niinkuin sanonta kuuluu.

Lohen savustin siis sähköuunin kalasavustuspussissa, sen ohjeiden mukaan, kalan pinta siveltiin hunajalla. Tulihan siihen hyvä mieto savunmaku ja aika voimakas savunhaju (koko tupaan...), mutta ulkoilma/nuotio/metsäihmisenä sehän on mulle vain mieleen.

Ja tässä vielä uppomuna veitsellä tökättynä. Niinkuin näkyy keltuainen on hyvin juoksevaa.

Tuli muuten mieleen tuosta elokuvateemasta, että olisi hauska kuulla, mikä on teidän mieleenpainuvin ruokaan liittyvä kohtaus elokuvasta?

Jag kör med Bridget Jones.

Aina ei voi voittaa....

...ja minä en voita koskaan. Mitään. Mutta kaikkeen tottuu....

Iloisesti yllättynyt ja onnellinen ja varsin otettu olen kuitenkin siitä, että hyvät lukijani, ystäväni ja (suuri) sukuni äänestitte suklaapistaasikipposeni 10 parhaan joukkoon (sijalle 5) kaikkien osallistuneiden joukosta Pauligin Makuparit kutsukilpailussa, ja näin annokseni pääsi raadin eteen valmistettavaksi ja maistettavaksi. Tällä kertaa voiton vei kauniilla taideteoksellaan Decapitated Food - blogin omenaleivos.  Onnea ja ihanaa palkintomatkaa Kööpenhaminaan ja Nomaan!

Liemessä-blogin Jenni oli paikan päällä kuvaamassa arvostelutilaisuudessa ja kertoo oman suosikkinsa ja pari muuta "yllättäjää" :) .

Mun on tähän pakko vielä mainita, että pari viikkoa kilpailun alkamisesta Anna-lehdessä oli pieni maininta ruokamaailman trendeistä. Vapaasti muistellen se meni kutakuinkin näin:" ...olitpa Barcelonalisessa tapas24 ravintolassa tai brooklyniläisessä  bistrossa (?) muodikkainta on tällä hetkellä oliiviöljyn, tumman suklaan ja suolan yhdistäminen..." tai jotakin sinnepäin. So me! Vähäkö olin ylpeä, että täällä vaan ihan tietämättäni maailman trendien kärjessä....


Mutta niinkuin sanottu, kovasti, kovasti kiitoksia kaikille äänestäneille!! Ootta ihania!

Muokataan hiukan vielä tekstiä, eli lisään tähän loppuun raadin arvostelun, jonka juuri sain.


Poikkeava tarjoiluratkaisu on visuaalisesti omalaatuinen ja kiinnostava. Paulig Kenya on täydellinen kahvivalinta tälle jälkiruoalle, muut kahvit eivät välttämättä olisi sopineet niin hyvin.  Pistaasikipponen herätti raadissa keskustelua suolan käytöstä jälkiruoassa, ratkaisu on erittäin luova ja onnistunut. Raati toivoi jälkiruoalle kuitenkin pehmeämpää rakennetta, joka ehkä saavutettaisiin vähemmällä rasvalla. Myös tarinaa olisi voinut kehittää pidemmälle, jälkiruoan luomisesta olisi mielellään lukenut enemmänkin. Tässä makuparissa seurataan viimeisimpiä trendejä kiinnostavalla tavalla raaka-aineiden ja tarjoiluratkaisun suhteen. 


Todella mukava, että lähettivät palautetta arvioinnista! Ja uskomatonta, että "trendikkyyteni! huomattiin myös. Ainut mikä harmittaa on tuo tarinan puute...olisin kyllä voinut tarinoida vaikka mitä, mutta en ymmärtänyt tehtävänannossa tätä tarina-osiota. Muistan vain, että piti kuvailla annostaan.  Olisi tästä tarinaakin tullut pappani suolan laittamisesta kahviin  asti...


No joka tapauksessa, alusta loppuun saakka upeasti toteutettu kilpailu, oli sangen hienoa olla mukana!

Rikas, rakas lohikeitto

Lohikeittohan on aina hyvää. Kirkkaana versiona tai kermaisena tai rasvattomaan maitoon tehtynä, niinkuin nyt arkisissa kotioloissa tavataan meillä useimmiten tehdä. Eikä nyt tietysti pidä unohtaa tomaattisiakaan versioita ja valkoviinillä hienostelua....

Kun kerran oli itsenäisyyspäivä, jolloin ruuan olisi kiva korostaa suomalaisuutta (vaikka olen minä pitänyt myös aasialaishenkiset itsenäisyyspippalot...), ja olimme aikeissa syödä vain oman pikku ydinperheen kesken ja jääkaapissa oli (norjalaista ;D) lohta, niin ajattelin, että mitä jos keitetään reilusti vaan lohikeittoa. Sitten kuitenkin halusin vähän extraa ja juhlavuutta (mutten viittinyt avata sitä valkkaripulloa), niin muistin yhden suosikkini ruokaisista keitoista eli Kolmen juuston porokeiton.. Joka on muuten ihka ensimmäinen postaukseni.

Sen pohjalta -ja jääkaappini pohjalta -syntyi tämä rikas, ruokaisa, täyteläinen, suomalaiskansallisesti juhlava keitto. Ja kyllä siitä tuli rakaskin. Ja täyttävä.

Rikas, rakas lohikeitto
6-8:lle. Ainaski.

800g lohipala
1/2-1 kg perunoita
2-3 jätti porkkanaa
1 nauris
vettä,
kalafondia,
200g olympiasulatejuustoa, maustamaton,
300g leipäjuustoa
1prk Kippari savujuusto-ruokakerma(n kaltaista valmistetta...)
1 tillipuntti
suolaa, valkopippuria, mustapippuria, sipulijauhetta

Aloita poistamalla lohifileestä  ne pystyruodot, nahka ja paloittele se reiluiksi kuutioiksi. Kala ei nahka. Voit tietysti käyttää jotain valmiita suikaleita, mutta jos lohifile on 5.99kg tarjouksessa, niin kannattaa ottaa kyllä pala.
Kuori ja pilko(kiinteät) perunat isoiksi lohkoiksi. Tee samoin porkkanalle ja naurille, mutta ne saavat olla pienempiä paloja. Laita kasvikset kattilaan , lisää vettä niin paljon, että näyttää keitolta ja kuumenna kiehumaaan. Kiehumisen alettua lisää mukaan sulatejuusto sekä tarpeeksi kalafondia  maistellen pikku loraus kerrallaan.  Myös pippurit ja sipulijauhe voi lisätä tässä kohtaa. Kun perunat ovat lähes kypsiä, lisää lohenpalat keiton päälle kypsymään. Lisää myös kipparikerma. Kun keitto on valmis tarjoiltavaksi, tarkasta vielä suola ja mausteet, lisää silputtu tilli sekä kuutioitu leipäjuusto ja keitä vielä pikku hetki, jotta juusto lämpenee.

 Tuon sipulijauheen löysin kaupasta Meiran valikoimasta ja sitä käytetään tavallisen sipulin asemasta  ruuissa makua tuomaan ja estämään, että kukaan nimeltä mainitsematon ruokakuntaani kuuluva aviomies ei saa mitään paskisreaktioita keitossa kelluvista sipuleista. Naurista nyt sattui olemaan jääkaapissa, ei se varmaan ole välttämätön, mutta tuki toki Suomi-teemaa. Aineitten määrät on muutenkin ihan suuntaa antavia ja "muistaakseni" oheiset.

Ystäväni Virpin ehdotti puhelimessa, että keittoon olisi tehnyt hienon lisän myös kylmäsavulohi. Ja ihan samaa olin ajatellut itsekkin.

Ja sitten vaan ruisleipää ja voita. Oi nam.

Täytekakku jalkapallistille

Koska olen ajan hermolla (vaikka olenkin Anti.karppaaja!) ja edelläkävijä; PRO -lähiruoka, -luomuruoka, -kierrätys, -downshiftaus, -eläinten oikeudet, -soijarouhe, -ekoruoka, -E-koodi(vai miten tää nyt meni...?)ja ennenkaikkea PRO-Kausiruoka (siis, että toukokuussa parsaa, juhannuksena uusia perunoita, heinäkuussa mansikoita, helmikuussa mateenmätiä jne.) niin mikä sen paremmin sopiikaan tähän joulukuun puoleen väliin, kun aattoonkaan ei ole edes kahta viikkoa, kuin viheriöivä nurmikenttä, jalkapalloineen ja nappulakenkineen...

Naapurin rouva kysyi, ehtisinkö tehdä naapurin herran nelikymppisille täytekakun. Harjoittelutilaisuudet täytyy aina käyttää hyväksi, joten tämä adventti on väännetty tälläistä vähän joka välissä kun pikkuneiti Nuhanenä on vaan malttanut antaa äidin tehdä. Kakun syöjänä olivat sukulaiset, joten kakusta toivottiin persoonallista koristeluiltaan, mutta rivien välistä ymmärsin ettei mitään tissikakkua (sellaista olen kyllä aina halunnut kokeilla). Sankari on vaimonsa lisäksi ollut naimisissa kuulemma lähinnä jalkapallon kanssa, joten jotakin sieltä suunnalta lähdin hakemaan.

On muuten kiva pöllähtää "kakkukauppaan" hirveällä kiireellä ja miettiä minkävärisiä aineksia mahd. tarvitsisi, kun ei mitään ymmärrystä mitä aikoo "luoda". Iso-Hookin innostui ehdottelemaan koristeideoita; josko tekisin jonkun  jalkapallonpelaajaäijähahmon (huomatkaa puolisoni suuri luottamus kykyihini...), mutta ajattelin, että voi olla vaativaa (Miss Piggy kokemukseni jälkeen) ja ehdotin, että ehkä teen vaan jalkapallon ja PIIKKARIT... jonka jälkeen seurasi puolentunnin luento jalkapalloilijoiden kenkävärkeistä. No, onhan pikajuoksukin hieno urheilulaji....

 Mustat ja valkeat sokerimassat siis kehiin (vai meneekö tämä nyt nyrkkeilyn puolelle?) ja kyselemään neuvoja kaveriltani Googlelta. Nappiksista en kyllä löytänyt yhtään mitään, ja hädin tuskin itsekkään tiedän miltä ne näyttävät, mutta tuommoiset minä sitten muovasin.

Ja siis ne on nyt sitten NAPPIKSET!

 Jalkapalloon löytyi ihana ohje Heleen's Hobbies- blogista. Ei se siltikään aivan nappiin mennyt, mun avaruudellinen hahmottamiskykyni ei riitä siihen, että osaisin laittaa oikein määrän oikeankokoisia mustia pallukoita oikeisiin paikkoihin.... Onneksi pallossa on aina joku puoli myös maata vasten. Oikeasti olen tähän tosi tyytyväinen, koska tällä menetelmällä pallosta tuli ihanan kolmiulotteinen, näettehän kuinka nahan tikkaukset aina syvenevät....

Kakku itsessään oli suuri 8 munan normi täytekakku, välissä vadelmahilloa kera suklaamoussen ja toisessa välissä kera kermavaahtovaniljarahkan. Viheriää marsipaania vaan kaulittiin viheriöksi ja innostuin tupsuttelemaan jotakin kiillettäkin ja hopeanhohtoisia nonparelleja heitin siihen kivasti, että ne oikein kerääntyi siihen kakunpäällisen kuoppakohtiin....

Mutta Onnea vaan kovasti Tuke ja kaikille muille Hyvää Joulua!

Pariisin Ville ja Timbaali

Kotimaan matkailun pieni kuvakertomus; omiin nurkkiin tuleekin tutustuttua aivan liian harvoin. Itsenäisyyspäivää edeltävänä lauantai-aamuna pakkasimme kuitenkin koko perheen autoon ja suuntasimme Porvoota kohti. Vaikka vanhempi veljistäni (tästä eteenpäin Nikoveli) perheineen asuukin Porvoossa, häpeän tunnustaa, että olen käynyt siellä ainoastaan kerran 9 vuotta sitten. Mutta kun he aina itse kurvaavat tänne Etelä-Pohjanmaalle...

Nyt oli kuitenkin oikea syy excursiolle, nimittäin "Neljän sisaruksen illallisen" ensimmäinen otos. Sillä tokihan meidänkin perheeseen täytyy kyseistä koitosta sovittaa, vaikka Natasisko ei televisomattomna ole koskaan edes ohjelmaesikuvaamme katsonut....

Saavuimme Porvoon vanhaan kaupunkiin illan jo hämärtäessä ja nuo Vaahteramäen Eemelin -tyyliset polveilevat mukulakivikadut puutalorivistöineen pienessä kuurapakkasessa ja jouluvalaistuksessa salpasivat lähes hengen. (Pimeäkuvausta en ehtinyt harrastaa)

Majoittauduimme pikkuveliNuutin perheen kanssa hurmaavaan pikku boutiquehotelliin, Pariisin Villeen, koska emme millään mahtuneet kaikki Nikoveljelleni.

Pariisin Ville oli hienosti vanhassa hengessä ja yksilöllisesti uudistettu.

"Viinibaari"

Respa

Henkilökuntaaaa!!!!

Huoneet olivat persoonalliset ja yksilöllisen sisustuksen lisäksi täynnä ihania pikku yksityiskohtia.

"Olohuoneen" puolella odotti hotellin suussasulava tervehdys

Sänky oli parhaita hotellinsänkyjä, missä olen koskaan nukkunut, Tyynyllä odotti toinen "lahja" Laura Ashley'n hajustepussukat. Ja olenpa melko varma, että myös huoneen verhot, helmalakanat ja tuo päiväpeite oli haettu Lauralta

Pieni suihkuhuone /wc oli  näppärä ja niin ihanan siisti. Huomatkaa myös isot Cutrinin shampoo ja hoitoainepakkaukset. Mitä lyksiä! Mun tukka ja päänahka menee ainakin sekaisin niistä yleensä hotelleista löytyvistä shower gel and shampoo yhdistelmäpulloista...

Vaatekaapin nupissa roikkuva enkeli oli itse asiassa DO NOT DISTURB -lappu.

Eikä muuten ihan perussaippuaakaan

Ja koska me tarvittiin myös vauvan matkasänky...no kaikki jotka ovat tavanneet hotelli matkasänkyjä ymmärtävät sanomattakin tätä kuvaa katsoessa... Urho7v:kin olis halunnut nukkua tuossa.

Ennen aamiaista on kerrottava matkan seikkailuosuudesta kuitenkaan yksityiskohtia paljastamatta. Saavuimme sisarusten illalliselta nimittäin puoli kahdentoista aikaan, jotta seurueen kaikki miespuoliset jäsenet (aikuiset 4 kpl) voisivat vetäytyä läheiseen pubiin seuraamaan Heleniuksen matsia. Sillä eikö toiseksi parasta ole, ellei ole paikan päällä Hartwall-areenalla, seurata matsia Robert Heleniuksen kotikaupungissa?

Tiivistettynä niin "parasta" ettei oma Iso-Hooni eikä veljenikään päässeet hotelliin sisälle (ovikoodi) ilman vaimojensa (sydämellisesti tarjoamaa...) apua.

Aamiainen tarjoiltiin kattauksissa, omamme oli 9-9.45 . Kahvi ja tee tarjoiltiin pöytiin , tottakai.

Aamiaisella suosittiin lähiruokatuotteita, kuinkas muuten. Lihapiirakka ja sinappi olivat ykkösiä.

Ohrapuuro se olla köllötteli kattilassa....

 Se on sitten Melonimix hedelmäsalaatti eikä pekonimix

Päivällä ennen kotiinlähtöä (Urho7v.llä oli koulupäivä maanantaina) oli tarkoitus kierrellä vähän kaupungin kujilla, mutta inhoittava vesisade sotki suunnitelmat.

Eli "kotikatua" pitemmälle ei päästy.

Onneksi Villen vieressä oli etanaravintola Timbaali.

Sinnehän mä koko ajan olin menossakin.

Alkuruuaksi Etanoita, sipulia ja savukylkeä. Ihan pakettipekonilta tuo kyllä näyttää. Niin tai näin, tämä salvianmakuinen herkku saa multa kaikki superlatiivit.

Eräät ottivat kuitenkin perinteisempiä etanoita.

Pääruuaksi 

Etanoita, valkosipulinkukkia ja gnoccheja paistetun vuohenjuuston kera. Vuohenjuusto alkoi vähän loppusuoralla uuvuttamaan runsaudellaan. Ja hitsi mulla kasvoi kasvimaalla viime vuonna miljoona valkosipulinkukkaa! Mutta kaikenkaikkiaan onnistunut annos. Gnocchit höyhenenkevyitä!

Oli pakko skipata jälkkäri kun meillä oli se kotiajomatka edessä ja Maitioyttö alkoi sopivasti pilkkiä. Muut lähtivät etsimään jotakin hurmaavaa pikku kahvilaa...

Mutta kaiken kaikkiaan Pariisin Ville ja  Timpaali olivat uberpositiivisia kokemuksia ja palvelu sattui ainakin meille olemaan  kummassakin ilman pienintäkään moitteen sanaa. 

Ja se on kuulkaa harvinaista se.

Suosittelen.

Harmittavaa, että niin paljon kun silmä kaunista näki, en ollenkaan ehtinyt (siis huollettavana 7v, 10kk ja 1kpl aviomies) keskittyä kuvaamiseen ja kuvat onkin kohteen huomioonottaen luvattoman vaisuja ja vaillinaisia. Paljon enemmän olisi saanut irti.

Parasta matkassa oli tietenkin Nikoveljellä vietetty Neljän sisaruksen illallinen-ilta. Herkuteltiin ja pelattiin.

Mutta se on sanottava, että juomatarjoilut oli kauhiat! (Kukin voi tykönänsä miättiä, mitä se meilläpäin tarkoottaa!)

Tää kuva taitaa olla K-15, enkä nyt puhu juomista...