Pursottaa hän (tavallista täytekakkua)

Mietteitä pursottamisen anatomiasta ja täytekakkujen sietämättömästä keveydestä...

Tai sitten aivan tavallista tarinaa siitä kun vaihteeksi tein vanhanaikaisia täytekakkuja naapurin isännällä 2kpl. Toiveena oli tavallinen kakku, ei mitään ambumalanssin kuvia vaikka kakut ensiapuun päätyivätkin.

Valitsin siis ihan omapäisesti vadelmahillo-kermavaahtorahkatäytteen, kinuskikuorrutteen ja kermapursotukset.

Sokerikakun pohjan teen aina samalla perinteisellä tavalla, ja samaan tyyliin näyttää tekevän moni muukin Herkkusuu.Eli yhtä paljon sokeria, jauhoja ja munia.
Muut ainekset riippuvat siis munien määrästä. Tällä kertaa tein kaksi kuuden munan kakkua.

Sokerikakkupohja
munia kakun koosta riippuen, 4 munaa on semmoinen sopiva "perhekakku".
jauhoja
sokeria
1 tl leivinjauhetta

Ota siis vaikka 2 isoa juomalasia, särje toiseen munat ja sitten mittaat toiseen saman verran sokeria. Vatkaa valkeaksi vaahdoksi, niin että ehdit tehdä lusikalla nokottamalla kahdeksikon vaahdon pintaan ennenkuin se katoaa. Siis kahdeksikon alkupää, ei "vaahto". Aivan kuten köksän tunnilla joskus opastettiin. Lisää varovasti siivilöiden nuolijalla sekoittaen jauhot, joissa leivinjauhe sekoitettuna, älä muuta leivinjauhe määrää isommaksi vaikka munien määrä muuttuu, tämä onnistuu jopa ilmankin, mutta liika saa vain taikinan kuohumaan uunissa.

Kaada taikina korppujauhotettuun voideltuun vuokaan ja paista 175 asteessa uunin ALATASOSSA 40-60 min, koosta riippuen. Älä auo luukkua turhaan, kakku lässähtää. (Tämä oli aina lapsuudessa se suurin jännityksen ja varoittelun aihe).

Tee pohja mielellään tänään, täytä huomenna jos haluat koristella ja tarjota sen ylihuomenna. Perinteisesti leikkaa 3 osaan, kostuta mehulla, maidolla tai vaikka sokerivedellä ja täytä haluamallasi täytteellä. Minulla siis kaupan vadelmahillo ja kermavaahtorahkaseos vaniljasokerilla hiukan makeutettuna. Aika ohuet kerrokset. Tämä ei ole nyt mikään liivatekakku. Sitten vain tekeentymään kylmään seuraavaan päivään hajuilta suojattuna ja ehkä pienen painon alle.

En ole pitkään aikaan tehnyt kinuskikuorrutusta, mutta nyt tein ja voih kun siitä tulikin hyvää, herkullista ja kaunista.

Kinuskikuorrutus
yhteen kakkuun
2 dl vispikermaa
1 dl sokeria
1dl fariinisokeria
1 rkl voita

Vaaleamman kinuskin saat jos käytät pelkkää hienoa sokeria, fariinisokerilla pelkästään tulee tosi tumma. Kuten haluat. Keitä pinnoitetussa kattilassa sokeria ja kermaa parikymmentä minuuttia, eli kunnes kinuski sakenee. Sekoita joukkoon voi ja nosta kattila jäähtymään hetkeksi, että kinuski jämähtää varmasti kakun päälle, eikä juokse karkuun.
Valuta sitten kinuski kakun päälle. Se asettuu aika hyvin itse siihen, paitsi jos kakkusi on kovin kuopallaan, voit joutua väjän levittelemään, tee se heti sillä kinuski sitten jämähtää kuitenkin suhteellisen nopeaan.

Kun Kinuski on jäähtynyt voit aloittaa kermapursottelun. Minä käytin näihin kahteen kakkuun yhteensä 1/2 l vispikermaa täytteeseen ja pintaan. Vispikerman saat maustaa sokerilla ja vatkata aika tujuksi, että pursotukset onnistuvat. Sehän ei mene sillä lailla voiksi kuin kuohukerma. Vatkausaika vain on vähän pidempi.

Katselin mitä pursotustyllia minulla on ja valitsin siitä sitten pari umpimähkään, en oikein tiennyt minkälaista jälkeä oli tulossa. Reunat kannaatta muuten pursotusten alle ensin sivellä kermavaahdolla, niin pursotukset kiinnittyvät paremmin.

Toinen kakku sai siis korinpohjapursotuksen tähän tyyliin. Muistakaa laittaa sitten vähän kerrallaan kermavaahtoa pussiin, ettei se sula teidän käsiinne, tämä on kuitenkin aika hidasta hommaa näin maallikolle.

Toinen kakku sai sitten tälläiset reunakoristelut, kun alkoi tulla jo kiire, ei kai tällä mitään nimeä ole, mutta näin pursottelin menemään.

Päältä katsottaessakin kakut ovat vähän erilaiset pursotuksiltaan. Tämän kakun kiva epäsymmetria johtuu siitä, että kun nostelin lastalla kermavaahtoa kakun reunoille, niin enköhän tietenkin losauttanut läjän sitä myös kinuskin päälle. Ei muuta kuin lusikoimaan enin pois ja aloittamaan pursotusoperaatio siitä. Lopuksi heittelin vähän helmiä päälle, kun en muutakaan keksinyt.

Ja lopuksi asian vierestä, mutta apua! Olen ollut hirveän tyytyväinen itseeni, kun en ole mikään IT-nero, että olen tämän puolitoistavuotta onnistunut blogaailemaan ja muokkaamaankin blogiani oman näköiseksi. Eilen kuitenkin, menin päivittämään tuputetun käyttöliittymän ja lopulta vaihdoin selaimenkin Chromeen ja nyt olen aivan hukassa. Olen vaihtanut ne jo takaisin, mutta "ominaisuudet" jäivät. Eli aikaisemmin pystyin muokkaamaan kuvien koka, liittämään kuvatekstejä yms, tässä postatessani, kuvat näkyivät myös koko ajan, nyt vain koodina. Samoin sain ladattua kuvat suoraan picasasta napin painalluksella nyt pitää etsiskellä omista tiedostoista...Nyt nuo kuvatkin ovat noin pikkuisia!! Olen aivan surullisen epätoivoinen. Ja erittäin kypsä. Kypsempi kuin pääsiäislampaani.

Mozzarellaa ja avokadoa jogurttikastikkeessa

Voi mikä tylsä ruuannimiotsikko todella postauksen arvoisalle alkupalalle! Me likes. Samoin vieraat.

Ja tietenkin bonuksena vielä helppoa ja nopeaa kategoria. Siitähän mä tykkään eritoten.

Resepti löytyi loppukesästä rakkaiden ystävieni mökillä keittokirjahyllyä selaillessani. Löysin minulle kokonaan uuden, kylläkin jo 2003 ilmestyneen edesmenneen Visa Nurmen ja Antti Vahteran keittokirjan "Likivihreät". Kirjasta löytyi toinen toistaan kutsuvampia mutta kuitenkin yksinkertaisia reseptejä. Tuskailin siinä, että pitääkö näitä nyt alkaa käsin kopsaamaan, kunnes FrauDoctorEbertnuorempi kehotti ottamaan kuvia kirjan sivuista! Voi pyhä yksinkertaisuus kun välillä ei itse hoksaa mitään. Näinhän ne aikoinaan jo vakoojafilmeissä toimivat...

Reseptiin liittyy vielä toinen "myöhäisherännäisyys", jota tuskin kehtaan tunnustaa, mutta tunnustanpa kuitenkin. Koska luulen, että tältä tieltä ei liene paluuta.

Asia koskee siis mozzarellaa. Olen aina ihmetellyt kyseisen juuston suurta suosiota, kun ne erilaiset pallukat ja pötköt salaateissa ovat aika mauttomia. Kuumana sen käytön vielä tajuan, vaikkakaan en kyllä koskaan ymmärtänyt sitä jamiemaista mozzarellan repimistä kuorrutteeksi. Raaste, ihan sama mulle...

Kyllähän aina olin kuullut Bufalamozzarellasta (eli puhvelinmaidosta tehdystä), mutta ei sitä ennen täälä maaseudun sykkivässä kasvukaupungissa mistään saanut. Jossain vaiheessa kai lopetin etsimisen, eli tätä Pirkan bufalamozzarellaa on ollut olemassa varmaan jo vaikka kuinka kauan, en vain ole osannut tarttua pakettiin.

Onneksi nyt osasin, ero tavallisiin on samantyyppinen kuin oikealla fetalla ja sitten niillä fetaa imitoivilla kumikuutioilla. Bufalamozzarellan koostumus (ja maku sen mukana) on nimittäin niin suloinen. Päältä pallukkaa puristeltaessa se tuntuu samalta kuin medium rare (ellei peräti rare!) pihvi, ja auki leikattaessa tai revittäessä (sillä tämä juusto suorastaan kutsuu repimään, nyt taas niin ymmärrän sinua Jamie!) Sisältä paljastuu mehevä, lähes valuva sydän, joka kuitenkin pysyy vielä koossa.

Siis ellet saa bufalamozzarellaa, unohda tämän resepti kunnes saat sitä. Määrään minä! (ja usko pois, se on kyllä omaksi parhaaksesi!)

Mozzarellaa ja avokadoa jogurttikastikkeessa

2 pussia bufalamozzarellaa
2 avokadoa
2dl ruokajugurttia
1 sitruuna
2tl sokeria
1/2 punaista chilipalkoa
1 dl basilikaa
tuoretta rosmariinia
Maldon-suolaa
mustapippuria myllystä

Puolita avokadot, koverra liha kuorista ja pilko reiluiksi kuutioiksi. Kierittele kuutiot kulhossa 1/2 sitruunan mehussa, etteivä ne tummu.

Revi tai leikkaa mozzarella paloiksi ja asettele laakealle tarjoiluvadille. Sekoita jogurtti 1/2 sitruunan mehu ja sokeri, joka on aika oleellinen tässä maun kannalta. Että älä unohda. Levitä seos juuston päälle.

Heittele pinnalle avokado-kuutiot sekä pilkotut chilit ja yrtit. Viimeistele suolalla ja mustapippurilla.

Omista kuvistani hoksaa, että nyt toisen kerran tätä tehdessäni hautasin myös avokadot jogurtin alle, kun en muistanut, että ne kuuluvat päälle. Ei varmaan vaikuta makuun, ulkonäköön kylläkin. Nämä voi tehdä myös valmiiksi annoslautasille. Me söimme tämän neljään pekkaan tällä kertaa tuoreen leivän kera.

Tähän loppuun vois taas laittaa ne vilkkuvat neonvalot, jotta

TEE-TÄTÄ-TEE-TÄTÄ-TEE-TEE-TEE-TÄTÄ

Mutta ei hän osaa.

Zuccini zienissä

Kanttarelliset brunssiletut kuulostivat sen verran herkulta, että jotakin sinnepäin piti itsekin tehdä. Sienimetsä on vielä korkkaamatta tältä syksyltä, mutta onneksi tuossa metsänreunassa pukkaa kangasrouskua aivan reippaasti ja kun itse en pane pahaksi rouskun roisimpaa makua niin valinta oli helppo. Kesäkurpitsalätyt ovat myös olleet tekolistalla ja valmistukseen pääsi ensimmäinen googletuksen tulos eli Kotilieden resepti,

Meidän perheemme tiistaipäivälliseksi siis valmistin kesäkurpitsalettuja ja rouskusalaattia. Ajattelin, että Iso-Hoo saattaa suhtautua ruokaan nuivasti niin valmistin sitten myös kermaista muhennosta rouskuista. Se päätyi Metsästäjänleipä-tyyppisesti hunnuttamaan juustokuorrutuksen kera jauhelihapihviä paahtoleivällä.

Aika retro...

Ja koska TIESIN Urho7v:een suhtautuvan erityisen nuivasti ainakin rouskusalaattiin (ja todistetusti nyt myös kesäkurpitsalättyihin), niin tein sitten pojalle, vielä leivän pelkällä pihvillä ja niukalla juustolla. Että semmoinen äiti täälä, aina vannonut, että kaikki syö sitten samaa ruokaa...huokaus.

Eli niin siinä kävi, että sain syodä yksin kesäkurpitsat rouskusalaatilla. Ja sen verran uteliaisuutta herätti myös sienileipä, että pitihän sitä syödä sitten sellainenkin. Tämä kevyt ruokailu sopikin ehdottoman hienosti juuri maanantaina aloittamaani kevennettyyn elämäntapaani (lue rieetti!), jonka nyt saatoin aloittaa lopetettuani Maitotytön imetyksen. Oli nimittäin taas sellainen operaatio, että taisin lihoa imetysaikana 5kg. Olen kuullut urbaanilegendoja naisista, jotka jopa laihtuvat imettäessään...

Kesäkurpitsaletut

1 kesäkurpitsa (noin 300 g)

2-3 munaa
1 dl kaurahiutaleita
0,5 dl vehnäjauhoja
1-2 valkosipulinkynttä
ripaus yrttisuolaa
ripaus mustapippuria
tabascoa tai cayennepippuria

Raasta kurpitsa.
Lisää raasteeseen munat, kaurat ja jauhot ja valkosipulimurska.
Mausta. Tosi reilusti sitten, omistani tuli näillä ripauksilla aivan liian mauttomia.
Paista paksuja lättyjä voissa lättypannulla.

Tarjoile kirpakan rouskusalaatin kanssa niin saat jotakin balanssia makuun.

Rouskusalaatti


3dl ryöpättyjä rouskuja silputtuna
1 sipuli
1dl maustamatonta jugurttia
1dl ranskankermaa
ruohosipulia silppuna
mustapippuria
suolaa
 
Sekoita ainekset salaatiksi. Tarjoile kesäkurpitsalettujen päällä.laita kuvaa varten vielä basilikanlehdykkä annoksen päälle, vaikkei sitä reseptissä mainitakaan.
 

 
(mikäli postauksen kirjoittaja kuulostaa lievästi *****untuneelta, asiassa saattaa olla vinha perä, mikä mitä ilmeisimmin johtuu post-lactating syndroomasta)

(kaupan)Tortellineja ja puutarhurin kastike

Rehvakkaasti nimitin kastikkeen puutarhurin kastikkeeksi, kun niin monta ainesosaa sai näppärästi hairaistua omasta puutarhasta. Jos kuitenkin olisitte todistamassa kasvimaani - lievästi sanottuna - rehevöitynyttä tilaa tänä vuonna, niin voisitte kyseenalaistaa tuon "puutarhuri" nimikkeen. Yhtä kaikki, jyvät ovat erottuneet akanoista kun kasveista pontevimmat (esim.mangoldi) ovat puskeneet itsensä läpi vesiheinäpensaikon. Ja yllättävän monta satovarmaa suosikkia (esim.porkkana) on myös tuon vaipan alle jäänyt. Mutta eiköhän se ole kylvökausi ensi vuonnakin, en ole ainakaan kuullut että kenellekään olisi langetettu kasvimaanpitokieltoa huonon hoidon takia. (Mutta jos olisi, voisin olla vaaravyöhykkeessä).

Tämä oikein maukas ja simppeli ruoka perustuu siis kahteen asiaan. 1. piti saada nopeasti joku kastike kaupan kuivatortellineille ja 2. kyllä, kesäkurpitsa, yksi ainokainen taimeni, kuului todellisiin selviäjiin, eli satoa on pukannut tasaisesti.

Tortellinit puutarhurin kastikkeella

2-4:lle, vähän kurpitsankin koosta riippuen

1 kesäkurpitsa*

1 sipuli

3-4 valkosipulin kynttä*

öljyä

1 kasvisliemikuutio

140g tomaattipyrettä

vettä

yrttejä, esim

basilika,*

timjami.*

rosmariini,*

lehtipersilja*

sitruunamehua

suolaa

mustapippuria

 kourallinen pinjansiemeniä

Valitsemisiasi kuivatortellineja haluamasi annosmäärä.

Laita tortellinit kiehumaan.

Freesaa öljytilkassa pannulla kuorineen (ainakin jos omasta maasta) pilkotut kesäkurpitsat, pilkotut sipulit ja hienonnettu valkosipuli. Älä polta.

Lisää loput aineet, vettä vielä tosi varovasti. Anna porista hetki ja soseuta sitten sauvasekoittimella sileämmäksi. Tarkista  maku ja lisää mustapippuria ja tarvittaessa suolaa. Lisää vettä mikäli liian puuromaista. Paahda pinjansiemenet.

Siivilöi tortellinit ja sekoita kastikkeeseen. Ripottele päälle pinjansiemenet, niistä tulee ihana suutuntuma.Tarjoilee pecorino- tai parmesanlastujen kera.

tässä vielä pecorinon kera

asteroidut* ainesosat oli sitten omaa tuotantoa

Chorizo-kaalipata

En ole mikään suuri makkarankuluttaja, mutta nyt on ostettu monta pakettia chorizo-raakamakkaraa, kun huomasin, että Saarionen on sellaista alkanut toimittamaan. Meilläpäin kun ei ole aikaisemmin ollut valikoimissa siskonmakkaroita kummempia raakaversioita.

Viime kerralla mukaan tarttui myös muheva kaalinpää ja ajattelin sitten haudutella vähän mausteisempaa ja tomaattisempaa pataa perinteisen sijaan.

Chorizo-kaalipata

 4 chorizo- raakamakkaraa (unohdin katsoa grammamäärän) mutta siis yksi paketti
n. kilo kaalta
1 iso sipuli
3 porkkanaa
1dl puuroriisiä
kasvisliemifondikuutio
140g tomaattipyrettä
mausteeksi suolaa, mustapippuria, paprikaa, cayennepippuria,
lopuksi hiukan tuoreita yrttejä, meillä rosmariini ja lehtipersilja
tilkka öljyä
vettä

Suikaloi kaalia ja sipuli ja laita pataan öljytilkkaan pehmenemään. Lisää vettä niin, että kaalit juuri ja juuri peittyvät. Piko porkkanat mukaan ja puristele kiehuvaan pataan myös chorizo-pallukoita suoraan suolesta (kuulostipa pahalta...). Lisää myös riisi, tomaattipyre, fondi ja kuivat mausteet.

Anna porista pienellä tulella vähintäänkin riisit kypsäksi, mutta kauempikaan ei tee pahaa. Tarkista maku ja lisää yrtit. Tarjoile hyvän leivän kera. Oli kivan tulista ja loput isosta satsista laitoin pakkaseen, ettei yksin tarvitse koko viikkoa syödä samaa.

Varsin viettelevä vadelma-vesimelooni-vuohenjuusto-valaatti

Siis salaatti! Pikkuisen pikkuveliNuuttia kopioden.Tai paremminkin Nuutinminnaa.

Raikas ja ihanan kesäinen. Palaneista patongeista huolimatta.

Vadelma-vesimelooni-vuohenjuustosalaatti
ainesmäärät niin, että kaikille riittää

Muutamaa herkullista salaattilajiketta
vadelmia tuoreina
vuohenjuustoa kiekkoina
vesimelonia kuutioituna
patonkia viipaleina
vadelmavinaigrettea
balsamicosiirappia

Paahda vuohenjuustot patonkien päällä uunissa. Jollet polta patonkeja kuten minä, ne on myös kivempi syödä.
Revi salaatit kulhoon, pirskottele vinaigretilla ja sekoita käsin nostelemalla.
Lisää muut aineet, lopuksi patongit vuohenjuustoineen. Valuta niiden päälle vielä balsamicosiirappia.

Hyvää tulee yrittämättäkin!

Goooood mooorning Vietnaaaam! : Thịt nướng

No en ole kyllä paikan päällä nyt enkä koskaan aikaisemminkaan, mutta onnistuuhan ne vietnamilaiset pidot omalla terassillakin. Asia  on nimittäin niin, että vietnamilainen ruokahan on jo pitkään ollut hitti ja ymmärtääkseni varsinkin rapakon tuolla puolen se on nykyään supersuosittua.

Koska autenttiset Vietnami-kokemukset puuttuvat, saattaa olla, että moni asiaan vihkiytynyt kiemurtelee nolona tätä lukiessaan. Puhumattakaan nyt syntyperäisistä. Mutta tälläiseen tulokseen päädyin asiaa  tutkiskeltuani.

Thịt nướng on vietnamilaista possua, jota paistellaan kadunkulmissa eräänlaisessa halsterissa. Sitä voidaan sitten lisukkeiden kera syödä kulhossa nuudeleiden päällä tai siitä voidaan rakentaa  bánh mì,vietnamilainen patonki tai sämpylä. Minä lähdin jälkimmäiselle tielle, sillä olen muutenkin leipänarkomaani.

Originaali resepti

Vietnamilaista grillattua possua  Thịt nướng,  bánh mì - patongissa

1 kg possun filettä

2 sipulia hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 sitruunaruohoa pienenä hakkeluksena
2 rkl sesaminsiemeniä
2 rkl ruokosokeria
1/2 tl suolaa
 1 rkl hunajaa
2 rkl kalakastiketta
1 rkl sesamiöljyä
1/2 rkl öljyä

Tarjoiluun:
vehnäsämpylöitä
paahdettuja suolapähkinöitä, tuorekurkkua, etikkaporkkanoita, korianteria tai minttua, kevätsipuliöljyä, ja tulista kastiketta, sipulirouhetta

Viipaloi possu n. puolen sentin paksuisiin viipaleisiin. Yhdistä muut aineet sekaisin marinadiksi ja kääntele lihat sitten kauttaaltaan marinaadin peittoon, jätä jääkaappiin mieluummin vuorokaudeksi, mutta ainakin yön yli.

Öljyä halsteri ja levitä lihat halsteriin mahdollisimman ohuelsi kerroseksi, jotta lihat saisivat grillautuessaan mahdollisimman karamellisoituneen pinnan. Grillaa polttamatta  kypsiksi.

Täydellisestihän karstoittumista ei voi estää...Kuulunee ainkin omaan grillaustyyliini, valitettavasti.

Liha on kuitenkin herkullisen tuoksuista ja makuista. Kuten sanottu, tätä voi tarjota nuudeli- tai riisipedillä mutta Banh mi -leipä lisukkeineen kuulosti houkuttelevimmalta.

Paahdettuja suolapähkinöitä, kurkkua, sipulirouhetta, kevätsipuliöljyä, joka valmistettiin kaatamalla kuumennettua öljyä varsineen pikottujen kevätsipulien päälle,etikkaporkkanoita (valmistettu vähän kuin mummon hölskytyskurkut ilman tilliä), korianteria ja chili- ja kalakastike-pohjaista kastiketta ja lihaa  aukaistuun vehnäsämpylän sisään aseteltuna.

Todellakin Nam, Vietnam.

Mutta haluaisin kyllä päästä vertaamaan aitoon.