DEVIL'S FOOD CAKE ELI PIRUN HYVÄ SUKLAAKAKKU

Urho täytti tänään 15 vuotta! Ihan kuin eilinen kun kirjoittelin tänne blogiin juttuja Urho5v:stä.

Urho rakastaa suklaakakkuja. Ykkönen on tietysti mutakakku ja yhtenä vuonna innostuin taiteilemaan myös cokiskakun. Urtsi kotiutui tänään ikimuistoisen hauskalta ripariltaan ja sunnuntaina on edessä rippipäivä. Urhoa etukäteen jo pöyristytti, että mitä, ei juhlita synttäreitä, kun yritin ehdottaa jotakin sen suuntaista, kun parin päivän kuluttua olis ne rippikemutkin.

Olihan ne juhlat sitten järjestettävä ja breikki olikin ihan tervetullut tähän koko heinäkuun (eli siis koko lomani) kestäneeseen siivousinfernoon...

Vieraiksi tulivat molemmat veljeni perheineen, Urkki aina nauttii hänelle läheisten serkkujen seurasta. Mumma ja pappa virittelivät grillin hampurilaisia varten ja saimme mennä juhlimaan valmiiseen pöytään mummolaan. 

Mä lupasin hoitaa kakun.

Seinäjoen kahvilaskene muuttui kertaheitolla 100 astetta paremmaksi kun kauhajokelaislähtöinen kahvila Valkoinen Puu avasi sisarkahvilan joitain vuosia sitten. Valkoinen Puu on tyylikäs, trendikäs, aukioloiltaan asiakasystävällinen kahvila (Nyt täytyy  kyllä lisätä, että meidän perheen supersuosikki  kahviloista on edelleen perinteikäs Pikku-Paussi), jonka huikeat kakut ovat suurimmaksi osaksi amerikkalaista reseptiikka, omistapariskunnan mies kun on sieltä lähtöisin.

Meidän lapset molemmat rakastaa  Valkoisen Puun Salainen puutarha-kakkua, jonka sanoisin olevan versio Devil's Food cake'ista. Ja tätä kakkua Urho toivoi synttäreilleen.

No itsehän se piti koittaa vääntää, tietenkin. 

Devil's Food cake on suklainen, mehevä suklaakakku. Niitä, joita aina ottaa liian suuren palan, koska joku niissä on vähän liian rikasta. Kakku itsessään ei ole kyllä makea, joten sen täytyy olla tuo tyypillisen amerikkalainen överi suklaakuorrutus. Taidan ensikerralla kokeille kakun pinnalla ja välissä suklaakermaa, ehkä se on lähempänä  suomalaista makua.

Muuten kakku oli kyllä helppo toteuttaa ja maistuu juuri samalta kuin USA:ssa syömäni, ja samanlaiselta kuin ne joita leivottiin Betty Crockerin cake mix- paketista. 

Kakku leivotaan kahdessa samankokoisessa vuoassa, eli kakkua ei tarvitse puolittaa, sisus voisikin olla liian pehmeä siihen. Kuorrute väliin ja loput päälle. Urho sanoi erityisesti tykkäävänsä tuosta "viivasta" kakun sisällä.

DEVIL'S FOOD -SUKLAAKAKKU
Kakusta riittää pienempikin pala, joten tästä syö kyllä varmaan 20 henkeä, virallisesti kai 12
2 dl tummaa kaakaojauhetta
2,5 dl kuumaa vettä
1 rkl pikakahvijauhetta
1,5 dl paksua maustamatonta jugurttia (ranskankermakin käy)
2 tl vaniljasokeria
3,75 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
160 g  huoneenlämpöistä voita
3 dl sokeria
0,75 dl neutraalia öljyä (esim.rypsi)
2 munaa

kuorrute
200 g tummaa leivontasuklaata
200g  huoneenlämpöistä voita
5 dl tomusokeria
1 1/2 tl vaniljasokeria
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Vuoraa kahden  22-24 cm irtopohjavuoan pohjat leivinpaperilla ja voitele reunat. 

Sekoita kaakaojauhe ja pikakahvi kuumaan veteen. Vatkaa mukaan jugurtti Sekoita jauhoihin ruokasooda, suola ja vaniljasokeri. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Vatkaa sitten mukaan munat yksitellen tasaisesti.

Lisää kaakaoneste ja jauhoseos vuorotellen muutamassa erässä. Jaa tasaiseksi sekoitettu taikina vuokiin ja paista uunissa n. 30 min. kunnes tikulla kokeiltaessa siihen ei tartu enää taikinaa.

Kumoa vartin jäähtyneet pohjat vuoistaan.

Valmista kuorrute sulattamalla paloiteltu suklaa vesihauteessa. Anna jäähtyä huoneenlämpöön. Vatkaa voi vaahdoksi, lisää mukaan tomusokeri ja vaahdota lisää. Kaada loput aineet, eli sulatettu suklaa, vanilja ja kaakaojauhe mukaan ja vatkaa kuohkeaksi ja kiiltäväksi.

Aseta toinen pohjista tarjoilulautaselle ylösalaisin ja levitä pinnalle 1/3 kuorrutteesta. Nosta päälle toinen pohja, tällä kertaa oikein päin. Ei haittaa vaikka kakun pinta olisikin pyöreän kupera. Levitä päälle loput kuorrutteesta. Jos sun ei ole pakko laittaa kakkua jääkaappiin, älä laita, kuorrute on pehmeämpi huoneenlämpöisenä.

Enjoy!

Papan 15 hengelle grillaamiin hampurilaisiin oli kaikki tykötarpeet hankittu Lidlistä. Oikein hyvät hampurilaiset, paitsi noita sämpylöitä moitin ehkä hiukan kuiviksi, ne myös hajosivat herkästi avatessa.

Juomana meillä oli Nikoveljen Ruoholahden Verkkokaupasta hakemia RC-colia. Tämäkin oli sankarin toive, joka oli ilo toteuttaa. Juoma tuli lapsille tutuksi Mumman synttäreiltä, joita vietettiin Red Sea -reissuja muistellen, ilmeisen hyvinä muistoina. Oli lisäksi vielä etuusaa, 12 € 24 tölkin laatikko.

Syödessä keskusteltiin mm. rippileirin (ruuasta) tapahtumista, Promeleiristä, Juha Tapiosta, Spamalotista, Leijonakuninkaasta ja Star Warsista.

Ihana perhe-ilta, se oli sitä  varmasti myös päivänsankarille.

Urho, olet 15 vuotta rakas!

KURKKU - MAAPÄHKINÄSALAATTI

Tämä salaatti ei aineosien lukumäärällä mällää. Siltikin siinä on sopivasti kaikkea ja se on ihanan erilainen maultaan ja ulkonäöltäänkin. Sitä kun yllättäen tulee tehtyä koko kesä niitä perussalaatteja tai sitä yhtä ylitse muiden suosikiksi nousevaa.

Viime kesänä rumppasin ihanaa nektariini-mozzarellasalaattia joka grillauksen kylkeen ja onpa sitä tällekin kesää tullut tehtyä.

Mutta perussetti se on meilläkin perussetti ja kyllähän sitä suomalaisten suosikkia fetasalaattia tulee tehtyä tämän tästä. Tykkään omaani kutsua horiatikiksi ja sillähän mennään kerta toisensa jälkeen aina Kreikan tunnelmiin. Fetasalaattia, jossa mauttomia kumikuutioita ja jäävuorisalaattia ei mun keittiöstä pihalle lähde. Tänään muuten katoin salaatin ulos buffettyyliin kun meillä oli yökylässä kummipoika veljensä kera vanhempien osallistuessa häihin Turun linnassa. Siinä kun yks ei syö tomaattia, yks kastiketta ja kolmas ilmoittaa olevansa paprikalle ja kurkulle (?) allerginen, tuntui tämä tarjoilutapa parhaimmalta. Sitä paitsi se on aina kivaa kun saa koota oman annoksen.

Siispä lohkotut tomaatit, kurkut, paprikat, punasipuli ja feta kaikki omiin pikkukippoihinsa, viereen suola- ja pippurimylly, oliiviöljy ja etikka. 

Ja pikkukipot on ihanii! 

"Kaikki ottaa sitten jotakin vihanneksia"- nootin kera salaatti tarjoiltiin vastapaistettujen lihapullien ja uusien perunoiden kanssa. KAIKKI män.

Myytävänä taisi olla kuitenkin tämä kurkkusalaatti. Siinä on hintsusti aasialaisuutta ja se on niin simppeli valmistaa. Ja on siinä salainen ainesosakin, kokonaiset juustokuminan siemenet. Maistuu toki ilmankin, mutta jos vimpan päälle teet, niin laita!

KURKKU-MAAPÄHKINÄSALAATTI

1 kurkku
1/2 punasipuli
1 rkl neutraalia öljyä
1 rkl juustokuminansiemeniä
1 dl maapäkinöitä (mulla paahdettuja ja vähän suolattuja
1/2- 1 limen mehu
1 tl sokeria
1tl kuivattuja chilihiutaleita
suolaa 
reilusti tuoretta korianteria

Puolita kurkku ja viipaloi. Ei ihan hengettömän ohuiksi ja veteliksi siivuiksi, vaan sellaisiksi, joihin jää vähän rouskua.

Viipaloi punasipuli. Yhdistä kurkku ja sipuli ja purista limen mehu päälle.

Kuumenna öljy keskilämmölle ja paahda siinä juustokuminaa muutama minuutti. Rouhi maapähkinät ja lisää ne juustokuminan sekaan. Kun öljy alkaa kuplia, nosta jäähtymään.

Sekoita jäähtyneet maapähkinät kurkkuihin. Lisää sokeri, chilihiutaleet ja suolaa sen mukaan onko niitä maapähkinöissä. Eli maista. Älä jätä pois sokeria, koska se tasaa limen hapokkuutta, kenties haluat sitä jopa enemmän?

Lopuksi hienonnat korianterin ja sekoitat sen mukaan.

Hip, hei, hurraa, ihana kurkkusalde on valmis!

Ja jotta kellekään ei jäisi harhaluuloja reseptinkehittelemisneroudestani, niin mainittakoon reseptin lähteenä Feedfeed instagramTV -feedi, jossa näkemäni video  tämän salaatin valmistuksesta jäi vainoamaan mieltäni. Aikalailla yks yhteen mennään.

Nää jutut on tehty jaettaviksi!

YKSINKERTAINEN MANSIKKATORTTU

Ihana heinäkuun mansikka!

Meidän perheen miehet on molemmat heinäkuun poikia ja eipäs sitä kehtaa paljon muuta kakuksi tehdä kuin jotain mansikkaista versiota. Nyt on kyllä meneillään helevetinmoinen siivoussessio, koska rippijuhlat ja koska meillä ei ole kuulemma koskaan siivottu, niin jos nyt sitten juhlan kunniaksi. IsoHoo juhli päiväänsä eilen, terassin öljyämisen välillä.

En minäkään sitten jaksanut oikein täytekakkua alkaa vääntää, kun ei ollut vieraitakaan kutsuttu. Ja sitten tajusin, että mikä on helpompaa kuin itse leivottu mansikkatorttu? No, ehkä valmispohjaan tekaistu, mutta pidin jonkun linjan edes.

Ja voi mikä onnistuminen se olikaan! Koko torttu syötiin samana päivänä, Maitotyttö viimeisen palan iltapalaksi. Olen niin onnellinen, koska vihaan jääkaapissa asuvia täytekakun puolikkaita. Itse asiassa vedimme kolmestaan 3/4 tortusta kun Urho14v ei suostunut taas ottamaan palaakaan.

Tässä tortussa vain maistui tuoreus ja mansikka, salaisena aseena raastettu suklaa, joka oli Maitotytön vaatimus. Hän myös vatkasi kerman sähkövatkaimella. Ja kortinkin teki. Siinä luki

  
Että siinä näette, melkoinen puuma olen!

MANSIKKATORTTU

2 munaa
mittaa munat juomalasiin ja mittaa toiseen samanlaiseen yhtä paljon
sokeria
vehnäjauhoja ja mantelijauhoa (tai perunajauhoa)
1/2 tl leivinjauhetta
kostutukseen n. 1/2 dl mehua
2 dl kuohukermaa
1 l mansikoita
raastettua suklaata

Voitele piirakkavuoka.

Vaahdota munat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. 

Sekoita kuivat aineet, jauhoja tulee siis yhtä paljon kuin sokeriakin, ja voit käyttää pelkkiä vehnäjauhoja tai sekoittaa mukaan puolet mantelijauhoa tai perunajauhoa. Itse käyttämäni mantelijauho (sattui olla pussi auki) antoi kyllä hienon maun.

Paista 175 asteessa 20 min. Kostuta jäähtynyt torttupohja ja levitä pinnalle vatkattu kermavaahto (mausta sitä hiukan sokerilla ja vaniljasokerilla jos haluat).

Sitten pinnalle peratut, puolitetut mansikat. Koko litra. 

Ja niinkuin sanoin; osu ja uppos!

KESÄ MAISTUU MAKIALLE

Kesä maistuu tuoreelle, raikkaalle ja keveälle. Kesässä maistuu pohjoinen aurinko, lempeä tuuli ja sateenkaaren taivaanrantaan nostava vesikuuro.

Kesään kuuluu makia herkkuhetki.

Parhaimmat jäätelökeksit tehdään yhdessä koko perheen voimin. Lopputulos saa ollakin rustiikki ja persoonallinen, isojen ja pienten käsien työnjälki näkyköön. Reseptin keksiosuus on muuten taivaallisen ihana resepti. 

Torilta napataan mukaan kirsikoita. Puolitettuina ja kivet poistettuna ne pääsevät juustokakunkruunuksi. Tiesitkö, että kermaisen pehmeä juustokakku onnistuu täydellisesti myös ilman liivatetta? 

Niin muuten valmistuu pannacottakin kun sen keittää hyytelösokeriin. Varmasti kesän helpoin ennakkoon valmisteltava jälkiruokaherkku.

Ja kun grillin kerran tai toivottavasti useammankin kuumentaa, siellä kannattaa valmistaa myös jälkiruoka. Hedelmä kuin hedelmä näyttää pienen grillauksen jälkeen ihan uuden puolen itsestään. Cantaloupe-meloniannos täydennetään hunajaisella luonnonjugurtilla.

Nämä kesän makiat reseptit kuvineen löytyvät tänään Lännen Median julkaisuista. Ei kylläkään omasta aamuteeseurastani Ilkasta ainakaan tänään. Mutta Seinäjoella onkin meneillään Tangomarkkinat, kukaan reseptiä kerkiä lukemaan.

Mikä on sun kesän makein herkku?

Lännen Median osakaslehtiä ovat Aamulehti (Pirkanmaa), Turun Sanomat (Varsinais-Suomi), Kaleva (Oulu), Satakunnan Kansa (Pori), Lapin Kansa (Rovaniemi), Ilkka (Seinäjoki), Pohjalainen (Vaasa), Keskipohjanmaa (Kokkola), Kainuun Sanomat (Kajaani), Länsi-Suomi (Rauma), Hämeen Sanomat (Hämeenlinna) ja Forssan Lehti (Forssa).

Sanomalehdet tavoittavat päivittäin yli miljoona lukijaa halki Suomen. Osakaslehtien yhteenlaskettu kokonaistavoittavuus on digijulkaisut mukaan luettuna yli kaksi miljoonaa suomalaista.

KESÄKEITTOA - JOHAN NYT TOKI!

Kesäkeitto, tuo kesäinen mielipiteiden jakaja. Toiset rakastaa, toiset ei. Liekö syy kouluaikojen, kun kesäkeittoa tarjottiin ympäri vuoden, kotonakin, ja silloin kyse oli kyllä paremminkin pakkasvihanneskeitosta, koulua kun ei kesällä käyty.

Mutta eipäs aloiteta tällä tavalla purnaamalla, sillä oikeasti kesäkeitto on mitä mainioin kesäinen eväs. Sen vaan tulee täyttää tietyt reunaehdot: Pieniä makoisia uusia perunoita, tuoreita herneenpalkoja, uuden sadon kukkakaalta ja porkkanoita, mieluummin naatilla. Sellasia, joista oikein maistaa, että ne on juuri nostettu maasta. Muuta ei paljon tarvitakkaan, maitoa, voita, suolaa, oi nam.

Ai niin tarvitaan kyllä se herneenpalon riipijä. Onneksi hommasin sen jo 8 vuotta sitten.

Kyllä siis kesäkeittoa on tehtävä, ainakin muutaman kerran kesässä. Kun tähdet olivat suosiollisia ja ihan cittarista löytyi multaisia komian näköisiä uusia perunoita, kävin vaivihkaa hieraisemassa peukalolla, että lähteekö kuori irti ja tuntui lähtevän, löytyi naatillista nippuporkkanaa, nippusipulia, herneenpalkoja ja kukkakaalia...kyllä tämä kaikki oli merkki, että nyt kesäkeittoa tai ei koskaan.

Ja ihana keitto siitä tulikin. Olin ihan unohtanut, että kesäkeitosta nousee erityinen, tuoreiden kasvisten keittämishaju, se on kyllä ainutlaatuinen ja ihana. Mieto, mutta silti selkeästi omanlaisensa. Laittakaapa kattila tulille ja nauttikaa siitä.

Kesäkeitto
4-6:lle
Antamani määrät on summittaisia, en niitä painomitoiksi lähtenyt tarkentamaan ja vihannesten koko vaihtelee kauden mukaan, joten laittaakaa noin ja sinnepäin, ei ole niin nuukaa.

1 l vettä
1 kasvisliemifondi
10-15 uutta perunaa
3-4 porkkanaa
1/2 kukkakaali
2 dl palottuja herneitä
3 sipulinvartta
4 dl maitoa
ruokalusikallinen voita
hienonnettua persiljaa tai lipstikkaa

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää sinne kasvisliemifondi ja pestyt ja irtoava kuori irrotetut uudet perunat, yleensä ainakin puolitan ne.
Pilko seuraavaksi  mukaan porkkanat ja revi kukkakaali pieniin kukintoihin. Tässä tulee mun mielestä ihan hyvä viive kypsymisjärjestyksessä kun laittaa perunat ja sitten käsittelee muut vihannekset mukaan.

Kun perunat alkavat tuntua napakan kypsiltä lisää maito, herneet ja suikaloidut sipulit (vaaleat osat). Kuumenna kiehuvaksi. En itse koskaan suurusta lientä vehnäjauhoilla, minun mieleeni on keitto ilman (ja onkos tuo nyt taas helpompaakin...). 

Lopuksi heitä mukaan voi, yrtit ja vihreät sipulinvarret. Mulla ei ollut persiljaa, joten hain lipstikkaa lipstikkapuustani (se on isoo!), mutta lipstikkaa riittää sellainen lusikallinen hienonnettuna kun taas persiljaa voi laittaa vaikka desin.

Kesäkeitto maistuu ihanalta ruisleivän, juuston ja tuorekurkun kanssa.

Voi että kesäkeitto on hyvää! Toivoisinpa, että ne, jotka eivät sitä omakseen tunne, antaisivat vielä yhden mahdollisuuden kesäntuoreelle, raikkaalle keitolle. Tämä postaus on tuotettu kaupallisessa yhteistyössä kansallisen pro-kesäkeitto säätiön kanssa. Tällä muuten kuittaa taas yhden kasvisruuan viikossa.

Jos olet jo valmiiksi kesäkeittoon kallellaan niin kokeile myös tätä eksoottista kookosmaitoversiota (se voi olla tietysti ovi kesäkeiton maailmaan myös kesäkeittoa karsastavalle).

Ja sitten on se herkkujen herkku. Varsinkin alkukesän herkku, kun omalta maalta on saanut vasta perunaa, porkkanaa ja kukkakaalta täytyy odottaa vielä (no nykyäänhän niitä saa kaiken aikaa). Ihana perinteinen mummolan keitto eli Maitoperunat.

Pitääpä kokeilla tänä vuonna näitä myös kauramaidolla. Voisi kuvitella, että heinäisen kaurainen kauramaito sopii kesäkeittoon ja maitoperunoihin ihan noin vaan.

Julistan heinäkuun 9:nnen kansalliseksi kesäkeittopäiväksi! (Voiko niin tehdä?) Nih!

ELÄMÄN SUOLA

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Maldonin ja Tabascon kanssa.

Alussa oli tyhjä pöytä kortteliterassilla. 

Ja paljastan heti mitä oli lopussa: Oli joukko varhaiskesäillan juovuttamia nauravaisia ihmisiä, jotka olivat juuri nauttineet pitkän kaavan mukaan hyvästä ruuasta ja juomasta, pistäneet itsensä likoon niin aterianvalmistuksessa kuin drinkkitehtailussa, nauraneet ja jutelleet ja voimaantuneet ylikäyneestä uuden ja vanhan ystävyyden aallosta.

Täydellisimmät ja mieleenpainuvimmat juhlat syntyvät usein lähes sattumalta, silloin kun sattuma yhdistää juuri oikeat ainesosat iloiseksi happeningiksi. Tällä kertaa kokoontumisesta (ja kylläkin viimeiseen pisaraan onnistuneesta ja huolellisesta tapahtumasuunnittelusta) sai kiittää Maldonin ja Tabascon kokkikoulua.

Ilta alkaa drinkkiopastuksella ja upealla Bloody Maryllä (joka muuten sattuu olemaan yksi lempirinksuistani) Red Snapperillä. Oliko Baarimestari Juri Kauton itse keittelemä Tabascolla maustettu tomaattimehu niin ylivertainen, että vasta nyt tätä kirjoittaessani tajuan, että mehän valmistimme sen giniin! Mitä ihmettä? Minä vouhkasin koko ajan Bloody Marystä, mutta ginillähän siitä tulee superdrinkki nimeltä Red Snapper.

Mutta niin hyvää se oli ja oli mukava tarttua  ainakin yli 20 vuoden jälkeen boston shakeriin. Edellisestä kerrasta on aikaa, niin baarimestarin vaimo kuin olenkin (tai toisaalta, tarviiko baarimestarin vaimon ylipäätään KOSKAAN tarttua boston shakeriin?).

Tomaattimehu

1 l kaupan tomattimehua

1,5 dl soijaa

1,5 dl punaviinietikkaa (luomu)

1,5 dl Luomusokeria

3 kpl fermentoitua valkosipulinkynttä

2 kpl fermentoitua chiliä

Suola

Pippuri

Tabasco Chipotlea 8-10 topakkaa tippaa

Punaista Tabascoa oman fiiliksen mukaan maistaen

Keitä 20 välillä sekoittaen

Anna jäähtyä, siivilöi ja mehu on valmis tarjottavaksi

Ennen sormien amputointia tulee sormet mahdollisuuksien mukaan jäädyttää tuntohermon lamaannuttamiseksi...vitsi vitsi...Ihailin kuitenkin suuria jääpaloja, jotka eivät laimentaneet juomaa.

Laitetaanpas kuva myös Kulinaari-Kimmon tyylikkäästä tyylinäytteestä...Kulinaari-blogissa kun taitaa vastaavasti löytyä oma hetkeni baaritiskin tuolla puolen. (Siellä kannattaa muutenkin vierailla, varsinkin kun voit sieltä käsin osallistua trendikkään Tabasco- grillitynnyrin arvontaan 10.7 asti?)

Maldon & Tabasco kokkikoulun pitopaikaksi oli valikoitunut tosi keskeiseltä paikalta, Sofiankatu 3:sta löytyvä melko tuore ravintolamaailman tulokas,  Gohan Wine Bar. Syynä ei liene pelkästään trendikäs habitus tai tuo erinomainen sijainti tai sopivan intiimi tila vaan se, että paikan omistaja, Marcos Gois on toiminut jo useamman vuoden Tabascon lähettiläänä Suomessa. 

Tykkään, kun ravintolassa on ajateltu pienimpiäkin yksyiskohtia. Leena Kouhian Raaka Rå - astiat on mielettömiä ja natsaavat hyvin yhteen Arabian vanhan kunnon Ruskan kanssa, joka myös käytössä.

Marcos tulee olemaan mulle aina merkityksellinen ihminen, me kun kokkailimme pari vuotta sitten Makuja - televisiosarjassa yhdessä. On aina mahtava nähdä ja vaihtaa kuulumiset. Hän on myös superlahjakas ja ahkera ja mukava nuori mies.

Siispä pakollinen selfie. Gohan Wine Bar on muuten ehdottomasti mun bucket-listalla tänä kesänä, koska edellä tekstissä mainittujen attribuuttien lisäksi olen vakuuttunut, että myös erinomainen ruoka.

Tällä kertaa Marcos oli suunitellut meille upean menun. 

Tartar luomukaritsasta tai punajuuresta Tabascolla, isomaksaruohoa, samettikukkamajoneesia ja rapeaa lehtikaalia

xxx

Hiillostettua makrillia ja uutta sipulia 

Mätimajoneesia

Villiyrttisalaattia

sekä

Jalotofutortelliineja

Pecorino-lientä,

Fermentoitua tomaattia ja karhunlaukkaa

xxx

Crack-Buns - tuulihattuja ja Raparperi-Tabasco "froyo" & ketunleipää ja keto-orvokkia

Pääsin bloggaajatoverieni kanssa pääruoan valmistus ryhmään.
Tinskun keittiössä Tinsku paljastui uskomattoman näppäräksi fileoijaksi, makrillit fileoituivat tuosta nuavvaan, on kuulkaa takana satoja (vai tuhansia?) fileoituja ahvenia mökiltä.

Oli muuten hienoa päästä käsittelemään ihan uutta kalaa. Tai siis, seuraamaan vierestä... 

Makrillit suolattiin tekeytymään hetkeksi. Sitten ne leikattiin fileesoiroiksi ja lopuksi grillattiin yksinkertaisessa japanilaisessa hiiligrillissä.

Mätimajoneesi ja villiyrttisalaatti kruunasivat kesäisen villin ruokalajin.

Sain itse tutustua ravintoloitsijan salaiseen aseeseen, Thermomixin ihmeelliseen maailmaan ja hurautin sillä niin tortelliinitäytteen kuin pecorinoliemenkin. Se oli muuten mahtava maun antaja tortellini-annokseen.

Pecorinoliemi

Ainekset:

500ml vesi
250g pecorino
1tl Maldon suolaa

Valmistus Thermomixissä

Pilko pecorino pieniksi n. 3cm x 3cm paloiksi, lisää veden kanssa Thermoon ja sekoita 5min /60c, siivilöi ja mausta suolalla. Tee ”kakkosvesi”, lisää pecorinomassa thermoon ja 100ml vettä

Valmistus kattilassa

Raasta pecorino hienoksi, kiehauta vesikattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita pecorino ja suola joukkoon. Anna tekeytyä 5min ja siivilöi. Keitä tortelliinit "al dente" ja keitä loppuun toisessa kattilassa pecorinoveden kanssa.

Tarjoile tortellinit fermentoitujen tomaattien ja karhunlaukkaöljyn kanssa. Raasta päälle vielä hiukan pecorinoa.

Ehdin mukaan pyöräyttelemään myös itse tortelliineja.

Alkuun tarjoiltu Karitsantartar oli upea, enkä vieläkään ole oikein päässyt yli tuosta huikeasta samettikukkamajoneesista: erityisen vivahteikas maku ja  kaunis väri. Sekä toimi loistokkaasti annoksessa!

Samettikukkamajoneesi
pari samettikukan vartta
2,5dl öljyä
1 luomu kananmuna
2 dl isomaksaruohoa
1/2 sitruunan mehu
2 rkl Maldon suolaa
3 rkl Tabasco original -kastiketta

Sekoita samettikukan varret/vihreät rypsiöljyn kanssa (2dl) hienoksi öljyksi ja valuta siivilän läpi.
Riko kananmuna sauvasekoittimen mentävään lasiin, lisää 1tl Maldon -suolaa, ja 2dl samettikukkaöljyä. Sekoita sauvasekoittimella, kunnes seos on emulgoitunut majoneesiksi. 

Jälkiruokaryhmäkin pani parastaan ja tuloksena oli upea Crack bun -tuulihattu viileällä täytteellä. Mikä aterian lopetus!

Ihan pakko mainita vielä illan ihanan emännän, Idan, karitsalle mätsäämä punkku, Humo Blanco Grand Cuveé Pinot Noir Organic 2015 -luomupunaviini.  Tykästyin todella tähän helposti lähestyttävään, mutkattomaan mutta laadukkaaseen chileläiseen Pinot Noiriin! 

Mietin pitkää otsikkoa tälle  jutulle. Elämän suola siitä sitten tuli. 
Illassa yhdistyi niin paljon asioita, juuri sellaisia jotka tuovat maustetta elämään: Hyvät ystävät, yhdessäolo, iloinen puheensorina ja raikuva nauru,  ruoka ja juoma, jotka tarjosivat uusia makuelämyksiä ja inspiraatiota tulevaakin kokkailuun.

Lienee paikallaan vielä mainita illan sponsorien huikeat tuotteet. Maldon suola on mulla jokapäiväinen luottotuttu ja tuo savustettu suola tuo ihanista lisäboforttia kesän grillailuihin.

Maldon 

Maldon-suolaa on valmistettu  jo  vuodesta  1882  ja  se  valmistetaan  Englannin  Maldonissa  edelleen samoin perinteisin käsityömenetelmin, joita on vaalittu jo sukupolvien ajan. Maldon-suola on peräisin Blackwater-joesta, joka  virtaa  Maldonin  kaupungin  läpi.  Maldonin keveys  piilee  suolakiteiden muodossa; jokainen suolakristalli on pyramidin mallinen. 

Kotiin muutti myös täydellinen Tabasco-perhe. Olen aika merkkiuskollinen tietyissä asioissa ja Tabasco edustaa mulle  perinteitä ja laatuvarmuutta vaikka se vastaan tuleekin myös joka huoltoaseman maustekorissa. Hyvä niin, sillä ei ole yks eikä kaks kertaa kun Tabascolla on pelastettu vaikka mauton pizza!

Sormet syyhyä kokeilla tuota Buffalokastiketta wingseihin.

...oli muuten ihana luvan kanssa kehdata anastaa käsilaukku täyteen noita ihania miniatyyritabascopulloja ja peltisiä pikkusuolarasioita (lentokoneruokafriikki herää eloon). Voitte vaan kuvitella.

Tabasco

TABASCO® valmistaa McIlhenny Company,  joka  perustettiin  vuonna  1868  Louisianan  Avery  Islandille.  Tehdas on edelleen samalla paikalla.  Perhelegendan mukaan yrityksen perustaja Edmund McIlhenny sai tulisia chilinsiemeniä Keski-Amerikassa käyneeltä matkailijalta, joka oli vastikään tullut Louisianaan.  McIlhenny istutti siemenet Avery Islandille ja testasi chilikastikkeita, kunnes keksi reseptin, johon oli tyytyväinen. 

Kannattaa käydä hakemassa inspiraatiota myös omaan kokkailuun Maldonin ja Tabascon yhteisiltä sivuilta Helposti maukkaampaa.

 Kiitos ystävät, kiitos Gohan, kiitos Foodlover, kiitos Ida, Marcos ja Juri. Ennen kaikkea kiitos Maldon &Tabasco: Ihana ilta ja tunnelma! Elämän suola!