Lohta yhden pannun taktiikalla

Aina ilahduttavaa törmätä simppeliin reseptiin, jonka tuloksena syntyy konstailematon, herkullinen ateria. Tämä ruislohen resepti esiteltiin Kotivinkki 2/11 artikkelissa "Hyvää ruokaa, vähän tiskiä".

Ja sekös mulle passaa! Ruoka oli niin hyvää että sopii  kyllä tarjoilla vaikka viikonlopun ystäväperheen vierailulla, mutta tarpeeksi konstailematonta myös arjen ruokapöytään. Ja aina kiva löytää pientä twistiä raakaaineeseen, jota sen monista mahdollisuuksista huolimatta jotenkin jumittuu laittamaan  aina samoin reseptein (no siis paistetut medaljongit, uunilohi ja lohikeitto, siinä valitettavasti meidän lohireseptit...).

Reseptissä valmistuu siis koko ateriakokonaisuus. Lisäksi tein vielä vihreää salaattia. Alkuperäisen ohjeen ruiskorppujauhojen sijaan käytin hapankorppumurskaa, taitaa olla vielä maukkaampaa. Kastike oli ehdottamasti annoksen kruunu ja tällä kertaa käytin siihen ihan sitä vetelänmallista luonnonjugurttia, vaikka yleensä teenkin kaiken turkkilaiseen jugurttiin. Tähän tuo lievempi versio istui hyvin. piparjuurikastikkeen tein wasabista, mutta siis tavallinen piparjuuritahnakin käy hyvin

Ruislohta yhden pannun taktiikalla, lanttiperunat ja wasabikastike
4 annosta

6 perunaa (jauhoista lajiketta
1 rkl öljyä
 suolaa
mustapippuria myllystä
600g lohifilettä
4tl dijonsinappia
n. 1 dl hapankorppumurskaa

Wasabikastike

2dl jogurttia
1 rkl wasabitahnaa tai piparjuuritahnaa
2 rkl sitruunamehua
1/2 tl suolaa
2rkl kapriksia
1 rkl tuoretta tilliä hienonnettuna (minä käytin kyllä pakastettua, se on ok kun sen lisää jäisenä)

 Pese perunat ja leikkaa noin sentin paksuisiksi lanteiksi, ripottele päälle öljyä, suolaa ja pippuria ja levittele leivinpaperiln päälle uuninpellille.

Leikkaa fileestä 4 annospalaa. Voitele palat  päältä sinapilla, sen jälkeen mausta suolalla ja mustapippurilla. Ripota päälle lopulsi reilusti hapankorppumurskaa. Nosta palat leivinpaperille perunoiden viereen.

Ruoka kypsyy yhtäaikaisesti uunin keski-osassa 225 asteessa n. 25 minuuttia

Kalan kypsyessä sekoita kaikki kastikkeen aineet kulhossa.

Erittäin jees!

Väsyneen mutta onnellisen äidin sämpylät

Nämä postaukseni otsikot, ja kenties jututkin, ovat nyt sattuneesta syystä hyvin lapsentekohenkisiä. Mutta koska tämä on aidon ihmisen pitämä, oikeassa elämässä tapahtuvaa ruoanlaittoa ja ruokajuttuja käsittelevä blogi, toivon, että se ei häiritse ketään. Tosiasiahan on että se mitä tapahtuu meikäläisen arjessa ja juhlassa peilautuu suoraan tänne blogini juttuihin. Ja nyt on tämä maitotyttö aika vahvasti framilla.

Laitoksen pitkähköksi venähtäneeltä keikalta kotiuduttuani jääkaapissa odotti useampi purkki vanhentunutta maitoa. Anoppi siitä jo väänsi uunissa kropsua ja pannulla lättyjä, mutta aina vaan tavaraa oli tarjolla. Pullaa ei nyt kukaan jaksanut keskittyä vääntämään, mutta sämpyläthän voi aina tekaista. Varsinkin kun olin joulupukilta saamaani mainioon Apukokin keittokirjaan jo merkannut kokeiltavien listalle helppoakin helpommat lusikkasämpylät. Aineet sekaisin kulhossa ja lusikalla nostellaan  kokkareita leivinpellille. Ja mikäs sen helpompaa vähän väsyneelle äidille.

Esikuvareseptin tuorehiiva vaihtui kuivaan, neste vedestä maitoon ja kaurahiutaleet ruisleseiksi, mutta säveltäminenhän on sallittua.

Vaikka näiden sämpylöiden paras ominaisuus ei olekaan ulkonäkö, tuli niistä silti mielestäni ihan tarpeeksi hienoja. Ja pehmeitä.

Tämmösiä rumiluksia vielä uuniin mennessä

Väsyneen mutta onnellisen äidin sämpylät

1 pussi kuivahiivaa

5dl lämmitettyä maitoa

 1tl suolaa

1rkl hunajaa

0,5 dl öljyä

2dl ruislesitä

7-8 dl vehnäjauhoja

Pinnalle halutessasi jotain siemeniä

Mittaa kädenlämpöiseen maitoon suola, hunaja ja öljy. Mittaa leseet, osa vehnäjauhoista ja hiiva yhteen ja lisää ne nesteeseen. Sen jälkeen lisää loput jauhoista desi kerrallaan. Teen tämän yleiskoneen vaivatessa taikinaa, niin edes kädet ei sotkeennu. Taikina on hyvän paksuista silloin kun "voit vielä juuri ja juuri lusikoida kekoja pellille."

Anna taikinan kohota tunti liinan alla ja nostele se sitten kahden ruokalusikan avulla pellille keoiksi.
Ripottele päälle halutessasi sesamin-, unikon-, auringonkukan- tai niinkuin tässä kurpitsansiemeniä.

Paisto 225 astetta noin 20 minuuttia.

Oikein tuli pehmoisia ja makoisia sämpylöitä ja minusta yllättävän kauniitakin, vaikka resepti pelottelikin, ettei ulkonäkö ole välttämättä paras.


Urho6v veteli heti 3 iltapalaksi. Ja niin äiti oli edelleen (väsynyt mutta) onnellinen.

Runebergintortut pienessä maistissa

Ei ei. Postauksen otsikko ei viittaa kokin leivontakuntoon. Se ei myöskään viittaa torttujen kostutukseen manteliliköörillä tai punssilla, koska sitäkään ei tapahtunut. Sen sijaan se kylläkin viittaa torttujen hiukan horjuvaan asentoon, joka syntyi meikäläisen neronleimauksen tuloksena. Ja itse asiassa, otsikko sopinee myös aiheeseen, muistan jostain lukeneeni että Runebergin Jussihan se söi näitä torttuja aamulla krapularyyppynsä kera.

Se neronleimaus: en halunnut tehdä muffinsinmallisia torttuja vaan lähdin tavoittelemaan tätä korkeanpaa sylinterimallia. Kuitenkaan minullakaan ei ole tuota hienoa Runebergin torttuvuokaa, mutta koska olen emäntänä (omasta mielestäni) sekä katevä että pätevä, keksin että muffinsivuokaa ja leivinpaperia käyttämällä pääsen näppärästi samaan lopputulokseen. Kas näin:

Hyvä idea, vai mitä? Vahinko vaan, että ei toiminut. Lopputuloksena 12 sinne sun tänne tursuavaa torttendaalia, jokahinen lievästi kallellaan jonnekin suuntaan.

Mutta kuten Master- vai oliko se top chef- ? ohjelmassakin sanottiin. TÄRKEINTÄ ON MAKU!
Ja sen puoleen nämä olivat onnistuneita. Myöskin sopivan kosteita, kiitos omppuhillon, luulen ma.

Resepti on kooste eri lähteistä yhdisteltyä.

Runebergintortut

12kpl

150g pehmeää voita
 1dl sokeria
1/2 dl fariinisokeria
2 munaa
 50g mantelijauhetta
1,5dl vehnäjauhoja
1dl korppujauhoja
2dl murustettuja pipareita (minulla ruispipareita)
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl omenasosetta (äitini kotitekoista)
1 dl maitoa
 karvasmanteliaromia

Pinnalle vadelmamarmeladia ja valkoista sokerikuorrutetta

Vaahdota rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksi kerralla hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan yhdessä omenasoseen ja maidon kanssa. Mausta tosi varovasti tippa kerrallaan karvasmanteliaromilla, on nääs tujua tavaraa.

Jaa taikina hyväksi katsomiisi vuokiin ja paista vartti 200 asteessa.

Koristele pursottamalla keskelle torttua vadelmamarmeladisilmä ja sen ympärille sokerrikuorruterinki, joka tällä kertaa tuli meillä ihan valmiista tuubista, niin laiska mä oon.

Siis Hyvää Runebergin päivää kaikille! Erityisesti Porvooseen! Eiköhän keksitä Aleksis Kivellekin joku leivonnainen? esim. kivenkovat sämpylät, mulla olis jo monta hyvää reseptiä...

Maitotyttö ja eräskin ruoka-arvostelu

Maitotyttö siis saatiin maailmaan perjantaina 21.01 klo 12:54 lyhyen luomu/imukuppisynnytyksen (mikä yhdistelmä!)jälkeen. 51cm ja 4054g. Likka oli valmis kotiin lähtöön jo sunnuntaina, mutta äiteensä takia joutui  viipymään aina keskiviikkoon asti, kunnes äitikin päätti, että kotiin on päästävä.

Tuntuu että Blogistanian viisumi on vähän katkolla, aikaa ei paljon maitobaarin pidosta näinä ekoina viikkoina jää, ja sekin mikä jää on jaettava perheen miesten kesken.

Mutta koska, en ole vielä tämän blogin historiassa postannut ainoatakaan ravintola/ruoka-arvostelua, olkoon sen aika nyt, juurihan tuli vietettyä melkein viikko muiden leivissä, niin sanoakseni.

Minulla siis on ilo sanoin ja huonoin kännykkäkuvin esitellä muutama ote täysipainoisesta, ravintosuosituksiin perustavasta sairaalaruoasta. Kadehtikaa ihmiset, kadehtikaa!


Ruoka tarjoillaan siis valmiiksi annosteltuna.Täsä esimerkki-illallinen numero 1.

Olisiko tämä ns. merimiespihvi "runsaalla perunalla"?

Ruokien nimiähän syöjä ei saa tietoonsa, joten tunnistus on tapahduttava omia aisteja käyttäen ruokatarjottimelta. Tätä pääruokaa epäilen merimiespihviksi, vaikka pihviosuus tuntuukin paistavan poissaolollaan. Palan painikkeeksi tarjoiltiin lasi maitoa, margariininappi ja ruisleivänsiivu. Jälkiruokana oli jokseenkin kolhuinen päärynä, sinänsä kyllä mehukas. Salaatti/kasvisosastoa suolakurkkulisäke:

Ja joku toinen päivä:

Kasvispihviä (well done) ja pirusti tuota kansantaloutemme pelastajaa perunaa.Maistuu just siltä miltä näyttää.

Annokseen kuului myös ravitseva pastasalaatti, joka ikään kuin sitoi aterian eri komponentit harmoniseksi kokonaisuudeksi.

Jälkiruoka jäi olemattomilla kulinaristin taidoillani valitettavasti tunnistamatta. Ulkonäöltään se sopi kuitenkin laitoksen sinappitehdas-henkiseen imagoon.

Enempiä ei äiti jaksanut kuvailla, vaan tyytyi nautiskelemaan kulloisistakin aterioista, joita olivat mm. nakit ja pussimuusi ja iltapalaleipien gotler-leikkeet. Että pysyivät ainakin rasvaprosentit kohdillaan!

Onneksi edes jollakin oli nälkä!

Lapsehakureissu

Nyt alkaa olla kotona koeponnistukset siinä mallilla, että lähären laitokselle (niinkun tääläpäin synnytyssairaalaa kutsutaan) katsastamaan, joko tämä edessäni oleva etupenger haluaisi alkaa omaksi minäkseen.

On se niin ihanaa.... kun lapset kasvaa ja kehittyy....

Miksi kukaan ei ole kertonut mulle tästä juustosalsasta?

Joskus sitä ei näe metsää puilta. Olen jo pitkään kiroillut sitä kun kaupan hyllyjen valmispurkki salsat ovat niin syvältä (Ja joskus niitäkin tarttee kun haluaa jäädä soffanpohjalle tortillasipsipussin kera säälimään itseään). Tomaattipohjaisia ja jotakin chipotle-tyyppisiä ja salsa verde löytyy vielä Ok, kun tietää mitä ostaa, mutta guacamole ja juustosalsa, ne on kauheita. Älä tuhlaa rahojas kun syömättä jää!

Onneksi guacamole on helppoa ja herkullista itse tehtynä.

Niiiiiiin hyvää!

Tämä tuli mulle nyt vähän järkytyksenä, mutta ilmeisesti te olette kaikki muut myös tehneet itse omat cheddarjuusto-dippinne? Itse en jostakin syystä ole älynnyt koko mahdollisuutta. Paitsi tänä vuonna, kun jonkun teistä rakkaat kanssa-bloggaajani blogista näin ohjeen. (sori, en enää löydä juuri sitä).

Ruokavalioni ja sitä myötä postaukset on nyt viime viikolla ollut tälläistä tex-mex/meksikolaista  useana päivänä, mutta pantakoon nyt vaikka loppuraskauden piikkiin.

Mutta dippi oli hyvää. Kantsii tehdä itse. Toimi sekä kuumana että kylmänä. Nacho-annoksiin tai tortillasipseille tai whatever.

Juustosalsa

1paketti cheddar-sulatejuustosiivuja (se hochland merkkinen toimi ainakin hyvin)
1prk ranskankermaa
1 pieni tölkki  silputtuja jalapenoja (näitä löytyy sieltä texmex-hyllystä)

Sulata pienessä pinnoitetussa kasarissa juusto ja lisää ranskankerma joukkoon. Lisää jalapenot sulaneeseen massaan. Pieni purkki ranskankermaa riittää, mulla oli iso, siksi dipin värikään ei ole aivan niin intensiivisen keltainen.

Dig in!

Ali Baba ja 40 rosv...ääh kun Patakana ja 40 valkosipulinkynttä

Ninnkuin näkyy rouva ei harrasta sitomista...

Jatkamme täydellisen kanareseptin metsästystä -koskaan kylläkään virallisesti julistanut jahtia edes alkaneeksi...

Pikkuruinen, 1,1 kg,  marinoimaton ja ei pakastettu broileri sai kaikki kylvyt mitä keksin sille antaa. Vähän Jamie Oliverssiä, jotakin alkuperältään kai provencelaisohjeesta 40 valkosipulin kanssa ja lisäksi vielä kunnon suomalaista rautapataa. Kyllä lähti!

Patakana ja 40 valkosipulinkynttä
4:lle

1 kokonainen broileri
50g voita
1 sitruunan raastettu kuori
sitruunapippuria
suolaa
mustapippuria
hiukan öljyä
 tuoretta timjamia
1 sitruuna puolitettuna
40 valkosipulinkynttä kuorittuna eli n. 4 valkosipulia

6 jauhoista perunaa lohkottuna kuorineen
2 isoa porkkanaa

1 kananmentävä rautapata

matkalla uuniin

Huudo ja kuivaa kana.

Kuori valkosipulinkynnet (hohhoijaa, reseptin kovin työrupeama...).

Valmista maustevoi lisäämällä sitruunankuoret pehmenneeseen voihin + timjamia maun mukaan.
Tee rintanahan ja koipien kohdalle varovasti sormella pussit, jonne ymppäät voin, hieroskele se sitten nahan päältä hienosti  pitkin kanaa (no ei se niin nuukaa ole!).

Kanan päälle voit hieroa vähän öljyä ja sitten suolaa ja musta ja sitruunapippuria. Sisälle sitruunanpuolikkaat ja timjamia ja 4 valkosipulinkynttä.

Lohko perunat ja porkkanat isosti ja aseta padan pohjalle yhdessä laskujeni mukaan nyt 36 valkosipulin kanssa. Ripsauttele vähän suolaa ja mustapippuria päälle. Aseta kana kaiken päälle rinnat pystyyn ja sulje kanan kansi tiiviisti.

Laita pata 200 asteeseen uuniin ja anna olla omissa oloissaan 1,5 h. Lopuksi poista kansi, valele kanaa vähän pataan kertyneellä nesteellä ja anna kanannahan ihanasti rapeutua vielä puoli tuntia.

Ja näin sait koko aterian valmiiksi yhdessä astiassa. Kana imi itseensä hyvin makua, kuten myös kananvalumarasvan ja maustevoin alla muhineet perunat. Ennenkaikkea, kiitos padan ja sen tiiviin kannen, se ei ollut pätkääkään kuiva! Ja ne valkosipulinkynnet.... Voi pehmeyden pehmeyttä! Kannattaa puristaa niitä tahnaksi paahdetulle leivälle.

Aikas hyvä ja helppo ja myös edullinen sunnuntain herkkupäivällinen!