Bombay Orange

Niin paljon kun Korianteria rakastankin, en ole ymmärtänyt sitä koskaan jälkiruokaan lykätä. Mutta kun Gordon Ramsay Parhaat kirjassaan niin tekee, en voi muuta kuin lähteä samaan kelkkaan.
     
Jälkkärinä tämä varsinainen Bombayn aurinko on ihastuttavan raikas ja keveä, tästä ei millään saa jälkiähkyä itselleen hankittua. Ja kattokaa tuota väritystä, ellei tuolla tuu kevättä rintaan niin ei sitten millään (vaikka meneillään on parhaimmillaan maaliskuinen, talven älyttömin lumipyry meilläpäin, pihaan tullut n. 50 cm ja jatkuu yön yli vielä ennustusten mukaan huomisellekin päivälle). Ja nyt kun sitrushedelmät on vielä parhaimmillaan, niin tätähän oln pakko tehdä. Mä oon jotenkin huono syömään appelsiineja perinteisellä kuorimismetodilla, siksi yritän ympätä niitä ruokavalioon jossain muussa muodossa.

Voisin hyvin nähdä tämän jonkun pääsiäisateriamme päätöksenä sinne raskaitten pashojen ja muiden suklaamunien välissä. Sitäpaitsi tämä sopii kyllä välipalaksikin tai vaikka brunssille. Itsekin vetelin kuvaamisen jälkeen lounaaksi puolet tästä annoksesta. Siis ilmeisen herkullista.

Jutun salaisuus on tämä sauvasekoittajalla tai tehosekoittimessa sekoitettu upean vihreä tahna, joka on simppeliydessään minttua korianteria ja sokeria. Siitä tulee jännittävän sorbetmainen koostumus. Reseptissä tätä tehtiin 1 3/4 dl sokeria, mistä tuli ehdottomasti liian suuri annos, vähempikin riittää maustamaan tämän aromaattisen jälkiruuan.

Itse käytin loput yrttiseoksesta sitten mansikka-mango-banaanismoothiehin, sinnekin se
koriantereineen kaikkineen upposi mainiosti.

Mutta nyt tähän 5 aineksen jälkiruuan reseptiin:

Bombay Orange - Bombayn aurinkoappelsiinit
4:lle

4 appelsiinia, jotka ovat mielellään jääkaapista, viileän raikkaita
1/2 granaattiomena
1 dl sokeria
1/2 puskaa minttua
1/2 puskaa korianteria

Kuori appelsiinit veitsellä niin, että ulkokuoreen ei jää yhtään valkoista, viipaloi appelsiinit ja poista mahdolliset siemenet. Levitä tarjoiluvadille.

Tee tehosekoittimessa tai sauvasekoittimessa yrttisokeri ajamalla  sokeri ja yrtit tasaiseksi tahnaksi. Ripottele appelsiinien päälle. Puolita kypsä granaattiomena, pitele puolikasta appelsiinilautasen yllä ja hakkaa esim puukauhalla kuoripuolta kunnes kaikki siement ovat tippuneet vadille.

Valamis!

Sanoisin, että annos on parhaimmillaan juuri nyt, yrttiseos on sen verran ihanaa, että annoksen ei tartte marinoitua...silloin vain sokeri alkaa sulaa, vaikka ei se pahaa ollut seuraavanakaan päivänä. Mutta mikäli siis teet tätä vaikka pääsiäispöytään, ripottele sokerit päälle vasta tarjoiluvaiheessa.

Mua jännitti miltä korianteri tuntuu jälkiruuassa, mutta yllättäen tässä seurassa se sulautui joukkoon hienosti, eikä yrittänytkään alkaa päällepäsmäriksi. Granaatinomenista löytyy muuten hauska juttu keittiöhöyry-postauksestani. Ja Murun Henkkahan se meille opetti, että mitä mustemmanpunainen granaattiomena (vaikka kuhmuinenkin), sen parempi.

Jos nyt kevääseen kuuluu rakastuminen, niin luulen, että rakastun tähän.

Ja mukaan mahtuu aina yksi pastaresepti....

HELPPOEi vaadi kun hiukan pilkkomista ja ainesten sekoittamista. Helpommaksi ei voi paljon mennä tai sitten tämä olis jo helpompaa kuin roiskeläppä pitsan lämmitys.

 NOPEA   Jamie Olivers tekisi luultavasti vartissa, mulla saattoi mennä 20 minuuttia....    
HERKULLINENNo, oli, todentotta. Jos kaikki herkut laitetaan yhteen ja samaan pastaan, mitä siitä voi tulla muutakaan.

Ai niin, ja oli siinä vielä ravintoarvoltaan suositeltava myös, ja riippuu tietenkin hiukan terveellisyyden fanaattisuudesta, mutta eiköhän tämä normisyöjän suosituksiin mahdu.

Nestle pyysi nimittäin edelliset kriteerit täyttävää pääruuan reseptiä, jossa käytetään heidän Maggi Fond cup-tuotteitaan, joita sain läjän testattavaksi. Kyseessä on taas pienimuotoinen kilpailu, mutta tällä kertaa kukaan ei joudu äänestämään ketään, että huokaiskaa helpotuksesta. Sitten piti kehittää myös Nespresso kahvista ja Mövenpickin jäätelöstä jälkiruoka tai -juoma. 

No minä pähkäilin asian näin: tehdään helppo ja ruokaisa pääruoka eli pasta. Laitetaan mukaan hiukan tuoretta eli vihreää paprikaa ja rucolaa, oreganoa ja basilikaa. Osa herkuista saadaan nopeasti purkista; artisokan sydämet ja aurinkokuivatut tomaatit. Pakkasesta otetaan valmiiksi keitetyt jättiravun pyrstöt, jotka tuovat annokseen yhdessä parmankinkun kanssa vähän luxia arkeen tai nostavat aterian vaikka sunnuntailounasvierasruuaksi. Maggi Fond Cup Tomaatti ja yrtit sitoo kokonaisuuden yhteen.Muita mausteita ei mustapippuria lukuunottamatta tarvitse.

Sounds like a plan. (lentokoneen ääniä) 

 

Penneä parhaassa seurassa

(4:lle)

5 dl Penne-kuivapastaa

2kp Maggi Fond Cup Tomaatit&Yrtit

2rkl oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

1/2 vihreä paprikaa 

1 dl aurinkokuivattua tomaattia

5-6 artisokansydäntä (säilyketölkki, suolaliemi)

200g jättikatkaravunpyrstöjä (keitettyjä)

5-6 siivua parmankinkkua

kourallinen pinjansiemeniä

kourallinen rucolaa

pikkukourallinen basilikanlehtiä

muutama varsi tuoretta oreganoa

muutama kierros mustapippuria myllystä

tarjoiluun: parmesania ja sitruunanlohkoja sekä ihanan tuoretta rapeakuorista maalaisleipää

Täytä isoin kattilasi vedellä ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää joukkoon yksi Maggi Fond Cup Tomaatti&Yrtti- liemikuutio ja laadukas kuivapasta. Keitä ohjeen mukaisesti napakan kypsäksi, valuta, mutta jätä n. 1dl keitinlientä talteen.

Pastan kiehuessa sinulla on noin yksitoista minuuttia aikaa toimia.

Ota kaikki aineet esille, ettei käy kuten minulla, että parmankinkku unohtui jääkaappiin. Huomasin vasta kun kaikki ruoka oli jo jaettu lautasille ja aloimme syömään... no lisättiin kinkut- ja lisäys oli erinomainen, mutta virallisista valokuvista se nyt puuttuu.

Kuori ja viipaloi valkosipuli, leikkaa paprika reiluiksi paloiksi. Valuta tomaatit ja piko pienemmiksi, valuta artisokat ja leikkaa kahteen tai neljään osaan. Kaikki palat saavat olla melko reiluja. Nypi valmiiksi kourallinen basilikanlehtiä, rucola ja silppua oregano. Valuta sulaneet jättikatkaravun pyrstöt. Paahda pinjansiement kuumalla pannulla.

Sitten menoksi: Kuumenna oliiviöljy ja miedolla lämmöllä freesaile valkosipulia ja paprikaa, kunnes tuoksut alkavat tuntua nenääsi.Lisää artisokka ja aurinkokuivattu tomaatti. Seuraavaksi pasta ja säästämäsi liemi, lisää mukaan toinen Maggi -kuppi, sekoita ja kuumenna. Lisää jättiravunpyrstöt ja kuumenna. Ota pannu liedeltä, lisää rucola, basilika, oregano, pinjansiemenet ja hiukan pienemmäksi revitty parman kinkku. Pari kierrosta mustapippuria myllystä, lautaselle ja annoksen päälle vähän puristettua sitruunaa ja parmesania. Joko hengästyit?

Ei se mitään, nyt saa käydä pöytään.

 Mikä pikku-Italia Pohjanmaalla!

Jälkiruokaa varten valitsin kaupan pakastealtaasta Mövenpickin ultravaniljaisen vaniljan. Mukaan tarttui myös iso purkki säilöttyjä kirsikoita, ns. hapankirsikoita, ei niitä siirappisia coctailkirsikoita.
Hapankirsikka, vaniljajäätelö, kahvi ja ripaus tummaa suklaata. Jälleen lentokoneen ääniä. 

Kahvikaverin kirsikkapehmis
2:lle

900ml Mövenpickin vaniljajäätelöä
3 dl Lemppari Nespresso-kahviasi (mustaa)
1 dl sokeria
2 dl hapankirsikoita pilkottuna
hiukan tummaa suklaata rouhittuna

Keitä kahvisiirappi. Laita kattilaan kaksi dl kahvia ja 1 dl sokeria, keitä paksuksi siirapiksi, 10-15 minuuttia.(Kahvisiirappi on muuten napattu Sara La Fountainilta, joka jo viime syksynä pisti sitä vähän joka paikkaan).

Valmista pehmis. Laita blenderiin jäätelö ja kylmä kahvi, surauta pehmismäiseksi tanakaksi pirtelöksi. Laita tarjoilupikarin pohjalle puolet kirsikoista, puolet pehmismassasta ja kaada päälle, sekaan sekoittaen siirappi. Koristele rouhitulla suklaalla. Herkutteluun tarvitset pitkävartisen lusikan ja pari paksua pilliä. Ja lapsenvahdin, sillä kuten suudellessa (ja aivastaessa) , tätä syödessäkin menee väkisin silmät kiinni.

Lapselliseen versioon voit käyttää pehmikseen muuten myös maitoa tai kolaa, kahvisiirappi luulen kyllä silti maistuu.

Oi miten täydellinen torstai!

Kevättä kohti affenella ja katkiksilla

Yhden vuuan kätevä tekniikka sai taas uuden muodon kun superaurinkoinen lauantai laittoi hanget hohtamaan ja sai kokin ihanasti iloiseksi. Tämänkin reseptin syntyä on  hauska itsekseen haarukoida. Toki siihen vaikutti vahvasti jääkaapissa olevat sen hetkiset tykötarpeet, mutta esim. Vatsasekaisin Kilinkolin Riikan  herättävä kalakirjoitus piirroksineen sai aamun pikaisella maidonhakureissulla pikku lähikaupasta takertumaan myös pussilliseen kotimaisia ahvenfileitä, pakastettuja kylläkin. Toisaalta joskus tuoreena pakastettu on parempi kuin se sameasilmäinen, limainen kala, joka esim lohena löytyy usein marketista pussitettuna. No pikku lähikaupassa ei ole palvelutiskiä, että se siitä.Toki tuore on aina tuore, mutta kaloissa se tuore on niin hetken aikaa...

Edellisellä viikolla olin nähnyt myös Nigellan valmistavan herkullisen näköistä äyriäispannua perunoilla ja  mieleni sopukoista tuli kuva myös ainakin reilun vuoden takaisesta GRW:n reseptistä. jossa kokattiin siikaa ja chorizoa. Meidän keittiössä tuloksesta muodostui siis tälläinen. Ruuan määrät on summittaiset, tässä ehkä noin neljälle hengelle, yleisesti tee ruokailijoiden lukumäärän ja perunoiden ja ahvenfileiden koon mukaisesti.

Pepperoniahventa, katkarapuja ja perunoita uunissa

6-8 jauhoista perunaa
1l kuorellisia katkarapuja (kypsiä)
1-2 sitruunaa
suolaa, pippuria, kuivattua rosmariinia
oliiviöljyä
n. 5cm pino pepperonimakkaransiivuja
päälle korianteria

Puolita pestyt mutta kuorelliset perunat, puolita puoliskot, ja vielä kerran puolta, eli perunasta saat aina 8 palaa. Tee samoin huolellisesti pestylle sitruunalle, ellet saa käsiisi luomusitruunaa(senkin saa kyllä pestä, muttei tartte jynssätä). Levitä perunat ja sitruunat uunivuokaan(sitruunoita voit kevyesti puristella perunoiden päälle) ,pirskota päälle  oliiviöljyä ja mausta suolalla, pippurilla ja rosmariinilla tai muulla lempiyrtilläsi.

Paahda uunissa  tunti 220 asteessa.

Ota vuoka uunista, perunat ovat toivottavasti saaneet kivasti väriä ja rapeutta tässä vaiheessa. Kaada perunoitten päälle sulaneet katkaravut ja niiden päälle asettele ahvenfileet. Suolaa kala kevyesti ja aseta kunkin fileen päälle vieri viereen pepperonin siivuja.

Anna paistua 7-10 minuuttia uunissa. Ripottele päälle korianteria tai lemppari silolehtipersiljaasi.

Not bad. Not bad at all.

Ja tässähän on vain kokin mielikuvitusrajana. Puolitetut kirsikkatimaatit ja paprikanlohkot sopisivat varmasti myös tähän hiukan espanjalaisfiiliksiseen ruokaan. Pepperoni maustaa kalan ihanasti ja sitruuna komppaa altapäin. Jos oikein muistan, niin Nigella taisi lirauttaa joukkoon valkkariakin äyriäisten lisäysvaiheessa.

Lipstikkajäätelö

No sen verran erikoiselta kuulosti että kun Järvikylän Yrtit ehdotti tätä sivustollaan niin pakko oli lähteä kokeilemaan. Tuli hyvää ja tuli helposti. Lipstikkaa ei mennyt kuin kuin ruokalusikallinen, eli ei tähän kaikkia puutarhasi liperinlehtiä saa upotettua.

Oikein napakka lopetus juhannusruualle, sellainen reippaan raikas, varsinkin kun lisäsin itse vielä tuon sitruunanmehun.

Jäätelökonetta en omista, joten tyydyttävä aina näihin tuunailtuihin versioihin.

Lipstikkajäätelö

1 litra vaniljakermajäätelöä

1 rkl silputtua tuoretta lipstikkaa

1/2 sitruunan mehu

Tarjoile Inkiväärisiirapin kanssa

Ota jäätelöpaketti sulamaan noin puoleksi tunniksi. Sekoita lipstikka ja sitruunamehu pehmenneeseen jäätelöön. Käytin tähän yleiskonetta ja sen sekoittajaosaa (vai miksi sitä sanotaan,en siis vispilää tai taikinakoukkuja tai blenderiä). Oma jäätelöni oli aika kiinteää, mutta hyvin silti sekoittui. Ajattelin, että parempi kun ei pääse liikaa sulamaan, niin ei muodostu jäähilettä. En tiedä auttoiko mutta ei ainakaan vetänyt hileelle. 

Laita jäätelö kannelliseen rasiaan ja tunniksi pakastimeen.

Tarjoile ja nauti yhdessä inkiväärisiirapin kanssa (löytyy ainakin Dan Sukkerilta), joka komppasi jäätelön hienostunutta makua täydellisesti. Kokeilimme myös Tummaa Balsamico siirappia (Rajamäki), mutta se oli aivan no-no! Tämä vain todisteeksi siitä, etten mäkään nyt aivan mielivaltaisesti kaikista makuyhdistelmistä tykkää. Mikäli joku sitä epäilee kun alun alkaen rupesin lipstikkajäätelöä valmistamaan. Sen sijaan tumma balsamico siirappi maistui muuten erinomaiseti yhdessä tuoreen ananaksen kanssa.

Mutta tarjoaisin aterian lopuksi vaikka kaiken maistaneelle kulinaristille. Tyyliin, "arvaappa mitä tässä jäätelössä on?"

Vai onko se ärsyttävää?

(Niin ja oli tämä tosiaan myös hyvää!)

Patahan kuohuvaan sylkee... (Lipstikkakeitto)

Oliko se nyt sitten Simeoni joka näin houkuttelevin elkein sitä ruokaa laitteli. On ihmisiä, jotka eivät sylje lasiin, ja minä en AINAKAAN sylje pataan, mutta tätä keittoa valmistellessani ja kiivasta porinaa katsellessa tuli vaan niin "ennenvanhaanen olo", että rupesin kuvittelemaan jotakin alkeellista asumusta, jossa pellavapukuiset jukolanveljekset itselleen apetta laittelivat.

Kyse on siis siitä, että päätin vihdoin laajentaa lipstikkakokemusrepertuaariani, kasvi kun on 4:ssä vuodessa kohonnut kiistatta puutarhani ei vain helppohoitoisimmaksi vaan myös komeimmaksi ja kukoistavimmaksi kasviksi. Sitä on jo kuulkaa siirretty ja jaettu, siitä on annettu muille uusia alkuja ja siinä se vaan joka kevät nousee entistä suurempana. saadaan varmaan parin vuoden päästä tehdä halkoja varsista!

Lipstikka eli Liperi on siis vanha yrtti kai jostain Persian suunnalta, mutta Euroopassakin viljelty jo antiikin ajoista. Sitä on käytetty erilaisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin (esim. yskä) mutta minä kuten moni muukin olen käyttänyt sitä "lihaisen" makunsa takia lihaliemikuution asemesta keitoissa. Käykäähän googlailemassa, en ala nyt Wikipediaksi Wikipedian paikalle.

Mysi Lahtisen lipstikkakeitolle löytyy montakin erilaista reseptiä (?), mutta minä ihastuin tietenkin tähän, jossa hän ehdottomasti suositteli käyttämään keiton teossa rautapataa. Yhdessä pitkän valmistusajan kanssa se sai tosiaankin mielikuvitukseni pyörimään; mitenkä hieno keitto jonnekin keski-ajan harrastajien meetingiin tai larppaajien (jos olisin ollut nuori 15 vuotta aikaisemmin, olisin varmasti hurahtanut tähän) kokoontumisajoihin tai miksi niitä pelaamistilaisuuksia kutsutaan? Tai eksotiikkakeitoksi suomalaisen maatilamajoituksen seisovaan pöytään itsetehdyn näkkärin kera, eräoppaan tulilla, vaikka mitä tuli mieleen.

Varsinkin kun keitto sitten myös oli erittäin hyvää ja jotenkin tuhdin makuista. Mysin ohjeella tuli kyllä pikkasen suolaista, joten jätän omassani yhden kanaliemikuution pois. Mysillä niitä oli siis 2+1 kasvisliemikuutio. Lisäksi surautin keiton sileäksi, mistä esikuvani ei maininnut ja koristelin kurpitsansiemenillä. Jotenkin väkisin tästä tuli sitten hyvin pohojalaanen keitto. Kiitos ja anteeksi Mysi.

Lipstikkakeittua rautaparas

6 löykkiä (jos ne on kovan julumetun kokoosia, väheeki piisaa)

Ilimajoen meijärin kirnuvoita paistamishen (Moon ajan hermolla, pikkuusen tuatebränräystä)

Kaffikipollinen siliputtuja lipstikan lehtiä, tai paa enemmänki, jos sullon varaa

4 ruakalusikallista vehenäjauhoja suurustamhan

pualitoista litraa vettä

varovaasesti valakopippuria

yks sokurinpala

yks kasvisliämikuutio

yks kanaliämikuutio

kaks resiä maittilaa (no se on kermaa, jonsetta oo ikään kuullukkaan)

Kuari ja silippua löykit ja pehemittele niitä sitten vois siälä rautaparan pohojalla. Älä kumminkaan rupia ruskistamhan. Paa silaputut lipstikanleheret joukkohon. Anna hautua joku minuutti. Sitte varistat ne jauhot siihen päälle ja sekootat hualellisesti ja lopuuksi kaarat veren siihen päälle.

Ja ei kun taas taas sekoottamhan. Lopuuksi lyä pathan viälä valakopippuria mausteheksi, se sokuripala ja liämikuutiot ja pualet maittilasta. Anna keittyä hilijoollensa ainaki tunti kaikes rauhas.

Täs vaihees sullon jo varmahan kovettu näläkä, niin survaase ny se keitto viälä siliäksi jollaki pamiksilla, lisää loppu maittila, kuumenna. Sitte vaan särpelemhän. Kelepaa muuten tillata isoommankin porukan! (mutta tee sitte keittua vähä enemmän...)

Mikäli nurmoolaasia, kurikkalaasia tai esimerkiksi ilimajokisia särähti jotenki tämä resetti korvhan, niin tiaroksi, että tämonkin Kauhavan eli härmänmaan murretta. Meillä harvemmin sanothan jotta NOTTA!

Röstikuorrutettu rakuunabroileri

Röstikuorrutettu rakuunabroileri... kuulostaa HUOMATTAVASTI  tyylikkäämmältä ruokalajilta kuin tämä viime viikon löytö viimeisimmästä Pirkka-lehdestä 10/10.  Juuri kun (selatessani Pirkkaa) mietin mitä meillä tänään syödään, huomasin, että meillä sattuu kutakuinkin olemaan tarvittavat ainekset.

Ja varsinkin RAKUUNAA! Perunamaan laidalle keväällä istutettu pöheikkö puskee tarmokkaasti vartta huolimatta toissaviikon jo aika kovistakin yöpakkasista. Hienoa huomata, että tämä yrtti ei vähästä säikähdä. Säälittää hiukan, kun se taitaa jäädä lumen alle, en ole ehtinyt jotenkin paneutua kannattaisiko kuivata tai pakastaa vai kuinka säilöä talven varalle.

Kyseinen ruokalaji oli siis helppotekoinen ja nopea valmistaa (uunissa lopuksi 20 min). Käy hienosti ihan arkiruuaksi, pehmeällä maullaan tuo vaihtelua normaalin arkimeininkiin. Laski myös Urho 6v:lle, joka ei edes kommentoinut, että tässä on joku kumma maku....siispä täten todistettu, rakuunan maku on hienostunut, pehmeä ja vaikkakin persoonallinen, ei missään tapauksessa "kummallinen".

Kopioin tähän vielä Pirkka lehden reseptin täydellisenä, niin ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

Ja tietenkin muutama oma testikeittiökommentti.

RÖSTIKUORRUTETTU RAKUUNABROLERI

(4 annosta, à 360 g)
2 rs (à 250 g) Pirkka marinoimattomia broilerinfileesuikaleita
2 rkl juoksevaa Pirkka Mainiota
1 rs (200 g) Pirkka herkkusieniä
1 (250 g) Pirkka purjo
1 rkl vehnäjauhoja
1 1/2 dl vettä
2 dl Pirkka vispikermaa
pieni nippu tuoretta rakuunaa tai 1 tl kuivattua
1/2 tl suolaa
2 rkl juoksevaa Pirkka Mainiota
1 ps (500 g) Pirkka peruna-sipulisekoitusta
1/2 tl suolaa
mustapippuria

1. Ruskista broilerinfileesuikaleet parissa erässä. Viipaloi sienet. Halkaise, huuhdo ja hienonna purjo. Lisää kasvikset joukkoon ja anna kuullottua.

2. Ripottele joukkoon vehnäjauhot ja sekoita. Lisää vesi ja kuumenna, kunnes kastike saostuu. Kaada joukkoon kerma. Mausta rakuunalla.

3. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla noin 5 minuuttia. Mausta suolalla ja kaada rakuunabroileri matalan uunivuoan tai neljän annosvuoan pohjalle.

Kuumenna peruna-sipulisekoitus rasvassa paistokasarissa.

4. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä perunaseos rakuunabroilerin päälle. Kypsennä 225-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia, kunnes perunakerros on saanut väriä ja paistunut rapeaksi.

5. Tarjoa salaatin kanssa.

Itse käytin  kokonaisia maustamattomia kanan rintaleikkeitä (3kpl, ei varmaaan ollut puolta kiloa), jotka suikaloin. Purjo jäi pois kokonaan ja tuoreet herkkusienet vaihtuivat purkista otettuihin, joiden nesteen hyödynsin myös kastikkeessa. Rakuunaa oli reilusti. Muuten kutakuinkin reseptin mukaan.

Suurin kritiikki lopputuloksen osalta ei ole niinkään maussa vaan ulkonäössä. Ruoka oli aika tasaisen vaalea, eikä 20 minuutissa perunatkaan ottaneet mainittavasti väriä. Miten olisi lisäyksenä juustokuorrutus? No, ei, ei. Aivan liian raskasta ja kaloripitoista, olihan tässää jo kermaa (muista kevyet ruokakermat), ja sitäpaitsi juuston alla luultavasti kertakaikkiaan myös aivan liian hyvää!