About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomalainen erikoisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomalainen erikoisuus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. elokuuta 2016

RIPAUS BASKIMAATA PIRISTÄÄ



Ainakin Seinäjoen ruokaskeneä! Elinvoimainenkin ruokamaakunta tarvitsee välillä pientä piristävää buustausta. Ja niin tarvitsen minäkin. Kateellisena seurasin kun Liemessä- blogin Jenni ja Jotain Maukasta- Mari kutsuttiin tutustumaan Baskimaan ruokakulttuuriin. Ihan tosi tosi kateellisena. Onneksi kävi lopulta niin, että Baskimaa tuli meille. Noin niinkuin kirjaimellisesti.


Juuri kun lumet alkoivat sulaa, saapui Seinäjoelle supersymppis nuori keittiömestari Jose Manuel De Torres Artillo Basque Culinary Center'istä tekemään kolmen kuukauden harjoittelujaksoaan ja lopputyötään. Kevään ja alkukesän aikana mullakin oli ilo tehdä töitä Josen kanssa Ruokaverstaan puitteissa. Aika meni niin luvattoman nopeaan, ettei koskaan löydetty aikaa suomalaisten reseptien testaamiselle meidän leivinuunissa, vaikka sitä(kin) aina suunniteltiin, mutta ehdittiin me yhdessä tehdä yksi keitrauskeikka mainostoimiston juhliin. Kokoonnuttiin myös meille grillailemaan pienellä porukalla - ihan umpiväsyneinä Seinäjoki Food Summit'in ruokavertsaan tiimoilta- Josen läksiäisiä.



Seinäjoki Food Business Summitissa järjestettiin Moniaistillinen illallinen, jota Jose oli suunnittelemassa  lopputyönään koko kevään, apunaan Juurella-ravintolan Jani Unkeri ja Arto Rastas (mm. Hella & Huone). Illallinen oli katettu Rytmikorjaamon raffeihinn tiloihin, mutta aikaan oli silti saatu melkein kesähäiden kepeinen suomalaisuus. Muusikko ja äänisuunnittelija Sami Silén sävelsi ja suunnitteli illalliselle äänimaiseman, joka johdatti ruokailijoita eteenpäin illallistarinassa Suomesta ja suomalaisuudesta. 



Ainutlaatuinen illallinen oli katettu ja plaseerattu n. 100:lle ja sain vierustoverikseni Josen vierailulle saapuneen professorin Juan Carlos Arboleyan sieltä samaisesta Basque Culinary Centeristä. Tämä kemian tohtori on tehnyt pitkään yhteistyötä mm. Akellare-, Arzak- ja Mugaritz- ravintoloiden  kanssa opastaen keittiömestareita valjastamaan elämysten tuottamiseen myös tieteen. Lisäksi hän sattuu olemaan myös International Journal of Gastronomy and Food Science -lehden Editor in Chief. Ja meidän seuraavan päivän super-Ruokaverstaan Keynote-puhuja. 

Sanomattakin lienee selvää, että Lakeuksien pikku kotikokki tunsi itsensä hyvin hyvin ujoksi ja nöyräksi.

Onneksi Juan oli myös seura- ja herrasmies ja jaksoi nauraa typerimmillekin vitseilleni ja lisäonneksi meidän ikioma molekyyligastronomia professorimme Hopian Anu istui siinä vastapäätä. Pysyi niin kuin keskustelun taso yllä. 

Ja oikeasti olihan se kiva avata sinne Baskimaan suuntaan Kalevalaa ja ruokakulttuuriamme, kyllä sitä juttua riittää, vaikkapa yhden ruokalajin kanssa tarjotusta sahdista.

Ja välillä piti vähän antaa sen keskittyä siihen sävellettyynkin äänimaisemaan.

Mutta Jose ja Jani ja Juurella- henkilökunta nosti ja kantoi eteemme upean ateriakokonaisuuden:


VÄINÄMÖINEN

savustettua haukea, muikkua ja tilliä

LAPPI

poroa, tattaria ja puolukkaa

BASKIMAANKASKIMAAN ANTIMIA 

Kuhaa, ruista ja naurista

KIELTOLAKI

häränhäntää selleriä ja viskiä

NYKYAIKA

Tyrniserbettiä, herukkaa ja lakkaa

Petit Fours


Olkaa hyvä siis. En ihan kehdannut nousta pöydälle kuvaamaan...


Tuo fritti muikkuranka, "hauen leukaluu" kalevalaisesti oli aivan superhyvää. Tässä
oli maku jarakenteet kohdillaan


Tämän annoksen toteutuksessa oli mun mielestä eniten baskilaisia vaikutteita, vähä Baccalao Pil Pil tyyliin




Ai niin, todistusaineisto, meidän kanatkin ovat tavanneet baskikokin, eli viimeinen ilta meidän takapihalla.



Mutta voin mä siis edelleen lähteä sinne Baskimaahan, nyt kun mulla on pari tuttuakin sielä.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Mämmiterapiaa


Pakko myöntää, että jos helppoudesta puhutaan, niin kyllä se mämmiropposen ostaminen kaupasta on vaivatonta. Ja hyväksyttävääkin, vähän kuin hernekeitto. Einesten suomalaiskansallinen top kolmonen taitaa olla: hernekeitto, maksalaatikko ja mämmi. Osta vaan kaupasta, niin muutkin ostavat. Kuka niitä nyt kotona tekee?

Joku tekee. Minäkin.  Ehkä 50 % kerroista ostan hernekeittoni purkissa ja 50 % valmistan itse (joulukinkun jälkimainingeissa). Kotona tehty vaan on upean hyvää ja vaiva palkitaan useimmiten erinomaisella maulla (maksalaatikossani on vielä vähän sanomista) ja sillä selittämättömällä ikiaikaisella tunteella; minä onnistuin, minä osasin, minä pystyin.

Mämmiä olen tehnyt kerran aikaisemmin sitten lapsuuden, jolloin mummolan mämmi tuli aina omasta uunista. Mämmistä tuli oikein hyvää, vaikka taisinkin tehdä liian paksun taikinan, eikä imeltäminen onnistunut ihan kaikkien sääntöjen mukaan.


Mämmin tekemiseen tulee varata aikaa. Jos aloitat nyt pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna (muista myös rairuoho), on mämmi pääsiäisenä parhaimmillaan. Tarvitset nimittäin aikaa mämmin imellyttämiseen. Sen voi tehdä kahden päivän taktiikalla. Tai yön ja seuraavan päivän taktiikalla, mikäli olet todella mämmiterapian tarpeessa. Sitä mieli kummasti fokusoituu ja asiat loksahtavat oikeaan perspektiiviin, kun heräilee läpi yön tunnin kahden välein lisäämään ruisjauhoja ja mämmimaltaita aihioon. Kun hetken aikaa mieltäsi polttavin kiperin kysymys on se, pysyykö seoksen lämpötila oikeana imeltymisen kannalta, sitä unohtaa maalliset asiat kuten odottavan laskupinon, autossa ilmenneen jarruvian, flunssaisen lapsen ja mitäs ruokaa tekisin huomiseksi. Ihanan terapeuttista!

Käytin nyt sitten mämmin imellyttämiseen yön yli ihan digilämpömittaria ja sähköuunia. Ihanteellisin lämpötila imeltymiselle on 60–70 asteen välillä. Siinä se hiljalleen tummeni ja jos ei nyt aivan hirveän makoisalle maistunut, niin ainakin alkoi maistua mämmille. Onneksi on siirappi.


Mämmi
2,5-3 l 60–70 asteista vettä
500 g mämmimaltaita
750 g ruisjauhoja
0,5-1 dl siirappia
n 1/4 tl suolaa
n. 1rkl jauhettua pomeranssinkuorta

Lisää veteen 100 g maltaita ja 150 g ruisjauhoja. Sekoita tasaiseksi puuroksi ja ripottele seoksen päälle hieman jauhoja kuortumisen estämiseksi. Peitä kannella, asenna digilämpömittari ja pistä pariksi tunniksi uuniin imeltymään. Katso, että uunin lämpötila pysyy noin 60-70 asteessa.

Sekoita taas hyvin ja lisää 150 g jauhoja ja 100 g maltaita, pinnalle ruisjauhoja ja takaisin uuniin tunniksi pariksi. Jatka näin kunnes kaikki jauhot on käytetty.

Viimeisten imeltymistuntien jälkeen lisää suola, siirappi ja jauhettu pomeranssinkuori. Seoksen tulisi olla aika vellimäistä, tummaa ja mämmiä maultaan jo muistuttavaa. Keitä seosta 15 min. koko ajan sekoittaen.

Jäähdytä seos kylmäksi, esim. ulkona. Laita paistoastioihin (itse käytin pahvisia leipävuokia, paitsi tuohon yhteen keraamista) ja jätä astiat hieman vajaiksi, mämmi nimittäin kiehuu ja kuplii kypsyessään. Lisää pinnalle sokerivettä kuorettumisen ehkäisemiseksi.

Paista 4 tuntia 124 asteessa. Anna vetäytyä 3-4 päivään jääkaapin viileydessä ennen tarjoilua.

K-Ruoka sivuilla on taas hyvät ja selkeät ohjeet mämmin valmistukseen ja tosi paljon muita kivoja mämmiherkkuja, jollei tämä pääsiäispöydän must maistu sellaisenaan.


Ja vielä, rakkahin Joulupukki. Tiedän että on hiukan aikaista, eteenkin minun iässäni, lähestyä sinua jo ennen pääsiäistä. Mutta jos lupaan olla koko vuoden tosi kiltti, niin tuothan minulle ensi vuonna oikeita tuokkosia mämmintekoa varten, kun en koskaan muista niitä itse ajoissa hankkia. Niitä valmistaa ainakin Pro Puu Lahdessa. Ja oletan, että myös Joulupukin paja?

Kaupallisessa yhteistyössä K- ruoan kanssa. 

maanantai 25. tammikuuta 2016

Piimävelli - kolomannella kotimaasella



Piimävelli - se jos mikä on perinneherkku. Makoosan makunsa se saa siirapista ja leipäjuustosta ja rusinat on kans olennaanen osa. Ylistarolaaset on sen menny omimhan pitäjänruaaksensa, mutta kyllä siton tehty joka pualella. Siksi siiton niin monta eri risettiäkin. Toiset panoo ohoraryyniä, jokku olovana tykkää paremmin jos siinor riisiä. Makarooni on kans sallittu ja samoon klimpit. Mutta kun niitä pitää eriksensä viälä sualaveres keitellä, niin er ruvennu.

Kovin son ouron näköönenkin, tua velli, jonsei oo ennen syäny. Mutta sellaaselle, joka siihen on lapsuures jo tutustunu, sev vianosti kellertävänruskia färi ja pinnalla osittaan kelluvat rusinat ja juustoo saavat aikahan syränalas lämpöösen läikähröksen ja vesi herahtaa kiälem päälle.

Ristus notton hyvää!



Piimävelli

1/2 l vettä
1/2 tl sualaa
1 dl rusinoota
1 dl riisiä (puuroriisiä, ei sunkhan ennen ollu mistään basmaatista kuultukaan, sanovvaan, jottet turhaan vaivaa koriaa päätäs tällä)
1 litra piimää (kirnu- tai talouspiimä oh hyviä, älä ainakaa mitää rasvatoonta osta)
2 rkl vehenäjauhoja (tai ohora)
3 rkl siirappia
1/2 dl hianuasokuria
250 g leipäjuustua

Kiahuutat ensin veren, laita sitte suala ja riisi ja rusinat sinne vethen. Anna kypsyä hilijooksensa. Siis pehemoosiksi.

Paa seuraavaksi joukkohon piimä, johka oot seannu vehenäjauhot. Kiahuuta taas ja sekoota koko aijan, nuan kolome minuuttia.

Nyp pääset maustamhan sen sokerilla ja siirapilla makiaksi. Paloottele juustoo kans kuutiooksi ja paa joukkoho.

Sitte vaan syämähän. Piimävelliä voi tarioolla niin lämpöösenä kun jääkaappikylymänäkin.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Ihan ruokaguruna (ja vähän kanafarmarina)



Onko kukaan törmännyt netissä ruokaguru-testiin? Netti on testejä pullollaan, mutta kyseinen juttu ei olekaan mikään hömppähömpötys vaan Ruokatieto Yhdistyksen ylläpitämä testi, jonka kysymykset koskevat kotimaista ruokaa. Yhdistyshän edistää suomalaista ruokakulttuuria viestimällä ruuasta ja ruokaketjusta sekä tekemällä tunnetuksi Hyvää Suomesta -merkkiä suomalaisen elintarvikkeen tunnuksena. Testi ei ole ollenkaan helppo ja vaikka siinä on myös elämänlangat -poista kaksi kysymystä ja -anna vihje, niin kelkasta on yllättävän helppo pudota, vaikka minäkin luulin jotakin suomalaisesta ruuasta tietäväni. 



Minähän en myönnä jääväni peleihin koukkuun, mutta tämä testi tuli tehtyä uudelleen ja uudelleen, koska, noh, wanna-be-ruokaguru, tiedäthän...

Pelatessani opin, että suomalaiset käyttävät 22 miljardia vuodessa ruokaan ja juomaan, ei ole siis ihan pikkujuttu mihin valinnat osuvat.  Hyvää Suomesta - merkillä, eli sillä tutulla, pyöreällä joutsenlipulla, joka voi olla yhdistettynä myös Ruokaa omasta maasta - mottoon, varustettu tuote on tehty kotimaisista raaka-aineista Suomessa. Kaikki  tuotteissa käytetty liha, kala, maito ja muna ovat 100% suomalaisia.Tällä hetkellä kaikkien tuotteeseen käytettyjen raaka-aineiden kotimaisuusaste on 95%.



Ruoka, jos mikä on mun sydäntäni lähellä ja lähiruoka ja suomalainen ruoka -buumi on yksi parhaimmista valloillaan olevista trendeistä. Ruokakulttuurihan on osa meidän kansallista identiteettiämme ja kansanperinnettä. Meillä on upea valikoima raaka-aineita, joita luovasti ja ennakkoluulottamasti käyttäen voimme luoda myös uutta ja innovatiivista perinteitä unohtamatta. Suomessa luovaa on myös elintarvike-ala. Se, että meille maatalouden lisäksi villi luonto näyttelee  suurta osaa marjojen, sienien ja riistan välitykselle on maailmanlaajuisestikin tosi ainutlaatuista. Suomalainen ruoka merkitsee minulle myös automaattisesti sitä, että se on vastuullisesti tuotettua ja puhdasta. Työtä se tarjoaa arviolta 300 000 suomalaiselle.


Munijamestarit Pate ja Late
Meillähän asusti 4 kk ajan tänä kesänä (Suomen kesä se on pitkä!) 4 kanakaunotarta, meidän tytöt; Elsa, Late, Pate ja Äänekäs. Likat olivat ilmajokelaista maatiaiskanakantaa, jonka luultin jo kadonneen kymmenisen vuotta sitten. Sellaista ei tule ajatelleeksi, että suomalaisen ruuan suosiminen ylläpitää myös luonnon moninaisuutta. Suomalaiset vanhat viljelykasvit ja kotieläinrodut ovat tärkeä osa kulttuuriperimäämme, onhan niiden tuotanto perinteisine työtapoineen muokannut kulttuurimaisemaamme ja lisännyt luonnon monimuotoisuutta. Ja minkä geenipankin maatiaiseläimemme ja -kasvimme muodostovatkaan! Nämä ainutlaatuiset lajit ovat sopeutuneet ominaisuuksiltaan selviytymään maailman pohjoisimman viljelymaan vaativissa olosuhteissa.

Ruokaa omasta maasta. Hyvää Suomesta.Rakastan noita sloganeita. Ja sitä, että pystyn helposti kaupassakin ilman salapoliisityötä valitsemaan kotimaisia arvostamiani elintarvikkeita ja raaka-aineita, joiden tuottamiseen, tiedän, on käytetty suomalaista työtä. Rakastan niitä myös vähän siksi, että ne muistuttaavat minua omista kasvimaakokeiluista ja hyötyviljelystä, metsän antimien nauttimisesta ja tutustumisesta maatiaisrotuihin. Nuo asiat ovat sellaisia omia pieniä juttuja, jotka saavat arvostamaan suomalaisen ruuan ruuan puhtautta ja mahtavia makuja entisestään.

Tämä on hyvä trendi.


Yhteistyössä Ruokatieto Yhdistys ry


Postauksen faktatieto pohjautuu Ruokatieto Yhdistyksen materiaaliin.

maanantai 31. elokuuta 2015

Kauhajoen ruokamessujen reseptikilpailun tulokset ja ARVONTA

Kuva Mirja Koivisto

Minulla on ollut kesän aikana ilo ja kunnia kuulua raatiin, joka valitsi 5 finalistia ja lopulta voittajan  Kauhajoen Ruokamessujen 25 juhlavuoden kunniaksi. Olin ammattitaitoisessa seurassa Keittiömestarit Ulla Liukkosen ja Raymond Wesanderin sekä pitopalveluyrittäjä Minna Lakson kanssa.Asiantuntevan lisäksi myös huumorintajuisessa ja välittömässä porukassa. Ei tarvinnut jännittää.

Valitsimme ensin reseptien perusteella 5 finalistia, jotka olivat:

Merja Nissinen / Lämmin vuohenjuustoleipä tomaattimarmeladin kera
Kaija Nieminen / Tyrni-jääkellarinsiika
Kaija Nieminen / Kyssäkaali-retiisicoleslaw
Mimmi Karoliina / Ohra-kalkkunasalaatti tyrnivinegretillä
Sari Nieminen / Raparperilohi

Minna valmisti kaikki annokset maistelutilaisuutta varten, jossa yksissä tuumin (Ulla etänä) puntaroitiin ja pähkäiltiin ja lopulta tultiin myös hyvin yksimieliseen lopputulokseen.

onkohan tässä meneillään puntarointi vai pähkäily? Kuva Mirja Koivisto

Tarkoitus oli siis löytää uusia lähiruoka-reseptejä pitopöytään. Yritinkin miettiä, mitkä reseptit olisivat helposti toteutettavissa noutopöytäruokailussa. Parannusehdotuksia mietimme myös. Esim. koimme että aivan upean makuinen vuohenjuustoleipä kanelisella tomaattimarmeladilla oli sellaisenaan huonosti toteutettavissa noutopöytään ja edusti pikemminkin kaunista a la carte annosta. Minna kaavailikin valmistavansa siitä pitopöytään leipävuokatyyppisen ratkaisun. Paljon odotin myös kyssäkaali-slawlta, kyssäkaali kun on turhan vähän käytetty juures, mutta sitten maussa jäätiin kuitenkin odottamaan ihan sitä viimeistä pontta, vähän jotakin happoa tai piparjuurta, oli tuomiomme.


Kuva Mirja Koivisto

Finalistiresepteistä erottui selkeäksi voittajaksi tyrni-jääkellarinsiika, johon ihastuimme kaikki. Tuomaristoamme lainaten: " Hienovarainen, maut tukevat toisiaan. Kaunis annos. Maut kohdillaan, niin kala kuin tyrni tulevat vivahteikkaasti esiin. Kotimainen järvikala sulautuu hyvin tyrnin kanssa juhlavaksi tarjottavaksi."

Reseptikilpailun voittaja

TYRNI-JÄÄKELLARINSIIKA
Kaija Nieminen

1 kg siikafileetä
1,8 l vettä
2 dl kylmää sokeritonta tyrnimehua
(Kukkasmäen Marjatila)
1,75 -2 dl merisuolaa
1 dl hienoa sokeria
2 tl kokonaisia rose-pippureita

Sekoita vesi, suola, sokeri ja pippurit kattilassa.
Kiehauta liemi ja jäähdytä liemi aivan kylmäksi. Lisää joukkoon tyrnimehu.
Laita siikafileet laakeaan, reunalliseen astiaan ja kaada päälle suola-tyrniliemi.
Pidä kaloja liemessä ja jääkaapissa 5 tuntia. Valuta fileet ja kuivaa ne talouspaperilla. Leikkaa ohuiksi viipaleiksi nahkaa myötäillen.
Koristele tuoreella tillillä tai ruohosipulilla.
Tarjoa kalan kanssa ruisleipää.
Sopii alkuruoaksi.


Onnea Kaija Nieminen ja kiitos upeasta reseptistä, joka saa palkinnoksi lähiruokatuotepaketin ja 500€. Finalistien annokset löytyvät ruokamessujen aikana myös pitopöydästä, jonne mustana hevosena nostimme finalistien ulkopuolelta vielä tomaatti-vuohenjuustomurekkeen. Messulavalla Ulla ja Raymond kokkailevat myös mm. finalistien annoksia ja ne löytyvät tulostettaviksi myös ruokamessujen sivuilta.


Kuva Mirja Koivisto

Messulippuarvonta 
Tervetuloa nauttimaan Kauhajoen ruokamessujen upeasta tunnelmasta Hämes-Havusen maalaismiljöössä ensi viikonloppuna 4-6.9. Arvon myös 2 kpl 2 lipun paketteja messuille. Jätä kommentti, jos sinulla on mahdollisuus päästä paikan päälle. Arvon liput torstaina 3.9 kello12.

Arvottu Random Orgilla klo 12 2 hengen lippupakettien voittajiksi kommentit numero 9 ja 7, eka varasija 13. Eli Onnea HM ja Heli K. Laittakaa emailinä nimenne nannablogi(at)yahoo.com niin pääportilla odottaa liput nimellänne. Ellen saa yhteyttä tänään torstaina kello 18 mennessä jatkan arpomista.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Rapujuhlarohkaistus




Rapujuhlat ovat ihana traditio. Kerran kesässä repertuaarissa ainakin. Jos et ole vielä  kokeillut, niin muutama rohkaisun sana.

Ravut

Jos olet superonnekkas, ravustat itse tai joku lähipiiristäsi ravustaa ja sinulla on yltiöpäisesti ihania tuoreita kotimaisia rapuja. Tai sinulla on lompsa lyönnissä ja voit tilata niitä tai käydä nauttimassa ravintolassa. Onneksi olkoon.

Ne parhaimmat rapujuhlat vietetään kotona tai mökillä ja tuoreiden rapujen puutteessa voit ihan hyvin nauttia pakasteravuista. Kiinalaisten rapujen kuori on hiukan työläämpää työstää kovuutensa takia kuin suomalainen, mutta sittenpä tiedät taisteelleesi rapujen kanssa. Ravuille voit keittää myös uuden tuoreen tilliliemen.

Meidän rapujuhlissa aloitetaan usein ihanalla keitolla ja kun pahin nälkä on taltutettu, siirrytään rapujen pariin. Lopuksi velä hyvä jälkiruoka. Rapujen lisäksi pöytään katetaan paahtoleipää ja paahdin, voita/majoneesia, paljon silputtua tilliä ja sitruunalohkoja. Laivalla olen oppinut ruotsalaisen tyylin myös paksuista neutralisoivista juuston siivuista. Ravun syöntiä ei kannata arastella, tyyli on vapaa (jos jännittää, ohjeita löytyy netistä googlaamalla) ja siihen kuuluu erinäistäkin ryystämistä ja imeskelyä. Yleensä aina on paikalla joku konössööri, joka mielellään esitelmöi ravunsyönnin jalosta taidosta. Ravunpyrstöt kasataan sitten nautittavaksi  paahdetun leivän päälle.



Muu hilpetööri ja seura

Rapuaiheista rekvisiittaa löytyy monenmoista, mutta ei joka servietissä tarvitse olla kallista ravun kuvaa. Kata kullekin ruokailijalle lautanen ja leipälautanen, serviettejä ja rapuveitsi, jonka terässä oleva reikä auttaa katkaisemaan saksien kärjet. Hyväksi on myös oma pieni vesikulho sormien huuhtomista varten ( ja kosteuspyyhkeetkin tekevät kauppansa), veden voi koristella ja aromatisoida sitruunansiivulla tai vaikka mustaherukanlehdellä.
Rapukauluri on myös ihan kelpo juttu, koska usein huomaan olevani kyynärpäitä myöden rapuliemessä, ihan kiva jos edes rinnukset säästyy. Valoilla  ja lyhdyillä on kiva kaunistaa hämärtyvää iltaa.

Seura saa olla iloista ja vastaanottavaista. Juhlien kestoon vaikuttaa myös tietenkin mukana olijoiden mieltymykset. Joskus rapujuhlista muodostuu aikuisten melko hillittömätkin kekkerit. Tänä vuonna äitini kutsui paikkakunnalla olevat sisarukset perheineen ihan keskellä arkiviikkoa ravunsyöntiin. Seura oli parasta ja ravunsyönti ihanaa. Lapsille oli katettu oma pöytä tilasyistä terassilla ja helpotettu hommaa ostamalla muutama iso rinki hännällisiä katkarapuja.



Juoma ja juomalaulut

Juomaksi ravuille sopii raikas vesi tai vissy, jota tulee olla runsaasti saatavilla. Sekä olut, että kuiva valkoviini ovat hyviä, ehkä yksittäisen juhlijan kannattaa pitäytyä joka tai. Lupasin viedä juhliin pari pulloa viiniä ja löysin viinikaapistani pari pulloa tuota Sancerrea, joka oli aivan jumalainen viini ravuille. Se kuuluu myös Alkon tilausvalikoimiin, omani olen tainnut tuoda laivalta. Se on hintava viini, mutta teki juhlasta todellisen juhlan. Nautin joka lasillisesta kulauksesta.


Rapujuhliin kuuluu myös snapsi tai pari. Ei nyt ehkä joka hännälle, mutta edes joka leivälle. Ja snapsilasi ei tarvitse olla piripintaan, 2 cl on ihan kiva huikka. Valitse suosikki kirkas viinasi, akvaviitti, Marskin ryyppy tai mistä nyt tykkäätkin. Kun asutaan vajaa 20 km Koskenkorvalta, tiedät mikä on meidän perheen valinta. Muista pistää pullot pakastimeen, Kiva konsti on asettaa pullo  pestyyn maito- tai mehutölkkiin, täyttää tölkki vedellä ja jäädyttää.Poista pahvit ja saat tosi kauniin kylmänä pitävän jääblokin pullon ympärille, koristeeksi voit laittaa vaikka yrttejä tai puutarhan kukkia sekaan.

Jos et ole juuriltasi hirveän suomenruotsalainen (karmea mikä stereotypia kirjoittajalla), et ehkä muista montakaan snapsilaulua sanoineen ulkoa. Kannattaa printata porukalla viisujen sanoja netistä, ne ovat useimmiten tutuilla sävelillä ja laulaminen on superhauskaa. Ainoa snapsilaulu, jonka osaan ulkoa on Kissa vieköön - sävelellä laulettu

Brännvin, vatten
smakar skit som katten.
Brännvin, helt rått
smakar jävligt gott
smakar jävligt gott!

Tästä kiitokset ja terveiset 90-luvulle ja Laila S.:lle!



 Ja sitä mukaa kun syöt, asettele tuhotut ravunpäät nätisti lautaselle. Tästä olen vähän tarkka, siitä on sitten kiva laskea oma saalis.

Sitten vaan Rapurapurallaa! Nyt on juuri paras aika!

torstai 30. heinäkuuta 2015

Mustikkapiirakka - sellaanen pullaanen



Onhan sitä monia tapoja teherä mustikkapiirakkaa. Jopa monia erittäin hyviä tapoja. Mutta mun suus ei kyllä mikään vedä vertoja pehmeän mehevälle pullataikinapohjaaselle mustikkapiirakalle. Ja kylmä lasi maitoa tai vaihtoehtoisesti Sauvignon Blanc 2013, no ei kai!  Se on kuulkaa rakkautta.

Ikäväkseni on sanottava, että harvoihin huonoihin puoliini kuuluu marjastusinnon puute. En tiedä, mikä siinä viiraa, rakastan metsässä kulkemista ja sieniä etsiskelen suurella mielenkiinnolla, mutta se marjojen poiminta, siinä kohtaa valitettavasti tökkää. Kyllä osani olen marjametsässä kulkenut, mumman kanssa haettiin valokit, mustikat ja pualukat ja kyllä oma äitinikin koko perheen metsään valjasti marisemaan. Taru kyllä kertoi, että jo tuolloin, Maitotytön ikäisenä Oravan mumman kanssa, mumma hoiti noukkimisen ja minä etsiskelin pienen korttelini kanssa sopivaa mätästä tai kannonnokkaa, jossa vois huilata. Mummolan Vahti-koirakin taisi noukkia enemmän marjoja kuin minä, ja jos jotakin korttelinpohjalle joskus sainkin niin luultavasti lopulta Vahti tökkäsi sekä Likan että korttelin nurin.



Aikuisiällä en ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta itseäni marjametsään pakottanut ( ja pitääkö yhren ihmisen nyt kaikkia mestaroora?), joten tunnustan, omat mustikkapiirakkani mustikat oli noukkinut joka muu ja ostin 2l melko suolaiseen hintaan tänään REKO- tuottajien torilta. Mutta hyvä näin, Mimma-tätini oli nimittäin muutama päivä sitten julkaissut instagrammissa kuvan omasta mustikkapiirakastaan ja siitä lähtien olin haaveillut omasta.

Olisittepa nähnyt sinertävän hymyni tänään illansuussa, maitolasillisen ja kahden piirakkapalan jälkeen. Just niin hyvää kuin muistinkin, tai ehkä vielä parempaa. Tein 0,5 l taikinan ja pyörittelin lapsille pellillisen korvapuusteja samaan syssyyn (4 jäi syömättä). Voit siis puolittaa ohjeen mikäli haluat vain pellillisen piirakkaa, 2,5-3 dl taikina rittää hyvin. 3dl jos haluat ruudukot, ilmankin pärjää, mutta tee toki, komian tähären. Käytin pullanleivontatavoistani poiketen erikoisvehnäjauhoja puolikarkeiden sijaan ja jäin miettimään olisko se ollut erikoispehmeän pohjan salaisuus? En ole koskaan oikein päässyt selville mitä jauhoja mihinkin pitäisi käyttää.



Mustikkapiirakka pullapohjalla
Koska olen vaatimaton ihminen, en sano, että maailman paras, mutta kyllähän te tiärätte....

0,5 l kädenlämpöiseksi lämmitettyä maitoa
1 pala (50g) tuorehiivaa
2 dl sokeria
1  (oman kesä)kananmuna
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
15-16 dl erikoisvehnäjauhoja (no kyllä ne puolikarkeatkin käy)
175g pehmeää voita

pinnalle
1,5l  tuoreita mustikoita
2 dl sokeria
1 rkl perunajauhoja ( pakastemustikoiden kanssa 2)

voiteluun  rikkivatkattu kananmuna

Sekoita lämpöisen maidon joukkoon murennettu hiiva, sokeri, suola, kananmuna ja kardemumma. Lisää vähän kerralllan vehnäjauhoja sekoittaen sileäksi taikinaksi, lopuksi lisää pehmeä voi. Jätä taikina mahdollisimman pehmeäksi ja löysäksi, vähän venyväiseksi, ei mitään tömäkkiä taikinapalloja tästä. Anna nousta 45 minuuttia liinan alla vedottomassa paikassa.

Kumoa taikina hyvin jauhotetulle alustalle  ja vaivaa taikina kokoon, voit tässä käyttää vielä lisää jauhoja, jos tarttuu liikaa. Tämä annos taikinaa oli siis tupla eli leikkaa taikinasta puolet piirakkaa varten, jonka sitten painelet hyvin leivinpaperin päälle uuninpellille. Leivo jotakin muuta toisesta puolesta.

Sekoita mustikoihin perunajauho ja 1 dl sokeria ja kaada marjat pohjan päälle, jätä n. sentti reunoja vapaaksi. Pyörittele halutessasi jäljellä olevasta taikinasta ohuet narut ja asettele ristikoksi piirakan päälle.

Voitele reunat ja ristikko (kesä)kananmunalla ja paista piirakkaa keskitasolla 20-25 min 200 asteessa.

Ripottele toinen desi sokeria kuuman piirakan pälle uunista otettaessa.

Ja sitten onkin jäljelle vaan se raskahin homma. Syäminen. 
Ei näläkäänen tiärä kuinka häjy on syänehen olla.



Paitsi tämän piirakanpalan jälkeen oli pelkästään hyvä olla. Leikkasin isot palat ja vein naapureillekin. Kun lapset tosiaan veteli vaan niitä korvapuusteja. *huokaus*

torstai 18. joulukuuta 2014

Punajuurilaatikko piparjuurella



Tämä punajuurilaatikko on raivannut tiensä meidän aattoillan ruokapöydän pysyväksi jäseneksi. Olen itse alkanut syödä laatikoita vasta aikuisena (enkä vieläkään koske maksalaatikkoon), mutta tähän laatikkoon olen rakastunut. Se maistuu jotenkin niin punajuurelta, rehellisesti, ja samalla se on kuitenkin kevyen ja kuohkean makuinen. Punajuuri- ja bataattilaatikothan ovat tulleet joulupöytäämme vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana ja enkä tunne tarvetta tehdä bataattilaatikkoa. Siinä ei mitään vikaa ole sinänsä, mutta se on  vähän kuin perunalaatikon ja lanttulaatikon risteytys, ja jos molemmat ovat pöydässä, niin eiköhän se riitä.

Punajuuri taas ansaitsee osansa oman makunsa ja huikean värinsäkin vuoksi. Joulupöydässä omaan makuuni punajuuri-aurajuusto tai punajuuri- jauhelihalaatikot ovat kuitenkin vähän tymäköitä. Siksi tämä on meidän joulupöydän laatikkomme.

Valmiista soseesta tehtynä se valmistuu noin 4 minuutissa ja sitten vielä paistoaikaa 45 minuuttia.  Ohje taitaa olla alunperin Yhteishyvän (2007). Voit toki tehdä myös keittämällä raakoja punajuuria, kuorimalle ne ja soseuttamalla. Mutta ainakin Kasvisgalleria- merkkistä punajuurisosetta löytyy valmiina pötköstä. Siinä Pirkan omassahan on myös perunaa (why?), joten siihen en sotkeutuisi. Piparjuuri tuorejuustoa ei taida löytyä kotimaisena versiona (why?), mutta sitä Cantadou-merkkistä on ihan yleisesti saatavana. 



Punajuuri-piparjuurilaatikko

500g punajuurisosetta
125g  piparjuurituoreuustoa (cantadou)
1 dl kuohukermaa
1 rkl piparjuuritahnaa
1/2 tl  suolaa

Sekoita kaikki aineet, kaada sopivan kokoiseen vuokaan ja paista 175 asteessa 45 minuuttia.

Nuavvaan, teit juuri punajuurilaatikon yhdellä lauseella!

Mainitsenpa sitten vielä 2 mainitsemisen arvoista seikkaa. Alkuperäisen reseptin soseen määrä oli 600g, mutta putkilossa on 500g. En kuitenkaan rukannut muita ainesmääriä, koska alunperin sehän oli raakapaino.

Ja toinen asia, että oli muuten vaikein kuvattava evö.



torstai 23. lokakuuta 2014

Monta tietä nakkikeittoon





Nakkikeitto resepti. Onkohan kukaan sellaista vailla? Ihan sitä tavanomaista arkista nakkikeittoa ilman turhia twistejä ja toiselle tasolle nostamisia?

Välillä tulee uskonpuute, että minkälaisia reseptejä blogini seuraajat tai satunnaiset googlaajat kaipaavat? Erikoista, eksotiikkaa, edullista, lihatonta, riistaista, luomua, perinteistä, innovatiivista, gourmeeta, nopeaa, helppoa, vai mitä? Tyylilleni uskollisesti olen varmaan kaikki tyylilajit kokeillut hyvällä tai heikommalla menestyksellä. Kaikista vaikeimpia ovat itse asiassa juuri ne tavalliset suomalaiset arkiruuat, ne jotka kokkaan kotona selkärangasta, ilman muuta reseptiikkaa kuin  äitien ketju suoraan ylenevässä polvessa. Tarvitaanko nakkikeittoon reseptiä?

Ehkä monikaan ei tarvitse, mutta jos löytyy yksikin nakkikeittotaidoton, joka nostalgioissaan ja nyt niin trendikkäässä taviksen kaipuussaan ilahtuu nakkikeittoreseptistä, niin ollos hyvä, täältä pesee. Sen verta olen velkaa suomalaiselle arkiruokakulttuurille.

Tietenkään asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Kuka kutenkin keittonsa keittää. Meidän nykyarkipäivienpelastus on kaupan pakastealtaan keittoperuna ja -vihannespussi, josta saa aikaan  kelpo nakkikeiton pelkällä nakin pilkkomisen vaivalla.
Kun sitten lähdetään perunoiden kuorimisen linjalle, aukeaa myös lähes ehtymättömät yhdistelmämahdollisuudet juureksista ja kasviksista. Tai eri yrteillä. Ja varmaan monella on joku salainen aines joka on saatava mukaan. Kaikkea voi soveltaa, lisätä ja jättää pois, ehkä ne nakit nyt kannattaa kuitenkin pitää.

Omasta mielestäni nakkikeittoon kuuluu nimiraaka-aineen lisäksi  peruna, porkkana ja sipuli. Sipulinkin kanssa olen joutunut kompromissitilanteeseen kun IsoHoo on näin myöhäisemmällä iällä huomannut olevansa allerginen KEITETYLLE sipulille. Nyttemmin olen keksinyt sen kuivasipulimaustejauheen, jota lisäämällä saan tuotua keittoon ehdottoman pakollisen sipulin maun ilman veteliä sipulisoiroja. Lanttu ja juuriselleri ovat keitossa tosi hyviä lisiä, mutta niitä ei välttämättä ole ainakaan itselle aina kotona. Tällä kertaa kotona oli pieni pala kaalta, se sopii keittoon mainiosti.

NAKKIKEITTO
4:lle tosinälkäiselle tai sitten 6:lle...

n. 1/2 kg lempinakkejasi
6-8 keskikokoista perunaa
3 porkkanaa
(pala kaalinpäästä)
1 rkl sipulijauhetta
1 lihaliemifondi tai -kuutio
4 maustepippuria
vettä
persiljaa

Kuori ja lohko perunat 4 osaan. Kuori ja paloittele porkkanat lanteiksi. Suikaloi kaali. Kuumenna 1 l  vettä kattilassa ja lisää kattilaan perunat, porkkana, lihaliemifondi, kaali, sipulijauhe ja maustepippurit. Lisää tarvittaessa vettä niin, että keitto näyttää sopivan keittomaiselta. Anna kiehua hiljalleen kypsäksi, n. 15 min. palojen koosta riippuen.

Sillä välin paloittele nakit ja ruskista ne halutessasi paistinpannulla. Lisää keittoon kypsymisen loppuvaiheella. Maista onko keitossa hyvä suola ja lisää tarvittaessa, mausta vielä silputulla persiljalla.

Nakkikeitto maistuu yleensä koko perheelle. Se on myös mainio kökkä- eli talkooruoka vaikka muuttoporukalle. Juuston ja ruisleivän kanssa mahat täyttyvät varmasti.

Eikä se nyt niin tarkkaa ole paljonko mitäkin laittaa. Mutta tässä vähän osviittaa. Eli huono resepti. Mutta hyvää nakkikeittoa!














perjantai 11. heinäkuuta 2014

Mummolan maitoperunat




Olen tainnut mainita maitoperunat tänä kesänä useampaan otteeseen täällä blogissa. Aika monta kertaa  olen niitä syönytkin, sillä maitoperunat on justiinsa se herkku, jota valmistan ensimmäisistä käsiini saamista kotimaisista tai oman perunamaan mukuloista.

Maitoperunoita syötiin Oravan mummolassa pitkin kesää. En taida niitä edes tehdä aivan samalla lailla kuin mummolassa aikoinaan tehtiin, muisteltiin juuri äitini kanssa, että maitotoupista taidettiin kaataa aivan vaan kylmää maitua keitettyjen perunoiden päälle, veitsellä vuoltiin perunoiden päälle paksu voisiivu ja pihalta käytiin leikkaamassa muutama sipulinvarsi siihen päälle. Ja tietysti suolaa.



Maitoperunat
Kourallinen (ainakin)  uusia perunoita per ruokailija
Maitoa 2 dl per ruokailija
1 uuden sadon sipuli varsineen per ruokailija
lusikallinen voita per ruokailija
ruohosipulisilppua
hyvää suolaa

Pese ja raaputtele tarvittaessa uudet perunat lähes kuorettomiksi. Laita pesun aikana jo keitinvesi kiehumaan, jotta saat lisätä perunat suoraan kiehuvaan veteen. Veteen lisää 1 tl suolaa. Uudet perunat lisätään vanhoista poiketen aina kiehuvaan veteen, jotta niiden entsyymitoiminta saadaan nopeasti lakkaamaan, tähän tarvitaan yli 70 asteen lämpötila. Muuten enstyymit kovettavat perunan. Tämän olen oppinut tätäkin asiaa tutkineelta professori Anu Hopialta (Kemiaa keittiössä, 2008).

Keitä siis perunat kypsiksi, kaada vesi pois, aseta perunoiden päälle astiapyyhe hetkeksi, että ne saavat rauhassa "kuivahtaa".

Lisää kasarin pohjalle voi ja silputtu sipuli (tällä kertaa käytin uusia punasipuleita varsineen), anna pehmetä muutama minuutti, lisää sitten maito ja kuumenna kiehuvaksi. Nosta perunat lautaselle, kaada päälle kuuma maito. Ripottele päälle suolaa ja sipulinvarret ja halutessasi tai vaihtoehtoisesti ruohosipuli.



Maitoperunat, ressu, keisarin keitto, lätyt mahakipuun, paistetut sianläskisiivut, ruskia kaste, verileipämaito, talkkuna, fiilipunkki, ruispualukkapuuro ja sisusklasukeitto. Siinon teille eksotiikkaa, straight from Oravan kylä. Ehkä viälä piimävelli.

Ne ovat myös oman lapsuuteni ihanimpia makumuistoja. Niinkuin myös sekin kun porkkanan sai hakia suoraan penkistä ja se pyyhkäistiin puhtaaksi nurmikkohon. Ja käytiin katkomas raparperinvartaita, joita sitten topattiin hianohon sokerihin.

Maitoperuna reseptillä on ihan pakko osallistua blogaanien omaan kesän ruokahaasteeseen, jonka aiheena on mummola. 



Siinä me ny sitte ollahan: minä, Mumma ja Kumpulan Helmi. Soli sitä hyvää aikaa kun emännillä oli viälä kaatit ja kirkolle mentäes pantihin hilakku päähän.

Ja mä saatoon luattaa, että oli aina joku, joka piti kärestä kiinni.






perjantai 20. kesäkuuta 2014

Juhannustanssit


Sinä juhannuksena olin nipin napin kolmekymppinen. IsoHoo oli merillä eikä minulla juhannussuunnitelmaa.Päädyin ihanan nuoruudenystäväni Katriinan kanssa pelamaan ja syömään makkaraa legendaarisiin edesmenneihin Suviyön Suurraveihin. Ravien loputtua päätimme poiketa tanssipuolella, ihan vaan yksillä pyörähdyksillä.

No ei siinä kahden nätin tytön pelaamisen nostattama puna poskillaan tarvittanut kauaa juhannusruusuna seistä. Oma tanssipartnerini oli jo hyvinkin  kypsään ikään ehtinyt sisu-pastillin tuoksuinen, hiukan horjahteleva herrasmies. Lähdin kuitenkin, äiti on opettanut, että jos pyydetään, niin lähdetään.

Sattuneesta syystä muistan tuon juhannustanssin vieläkin. Herra oli ujonkin sorttinen, koska emme siinä kumpikaan mitään puhuneet. Pakollisen toisen tanssin loppupuolella hän kuitenkin rohkaistui, rykäisi ja kysyi: " Oletko sinä se näyttelijä?" "Olen", vastasin ja tanssimme tanssimme loppuun taas äänettöminä.

En tänä päivänäkään tiedä keneksi hän minua luuli, enkä miksi vastasin myöntävästi. Joskus mietin onko tuo kohtaaminen juhannustansseissa jäänyt jonkun muunkin mieleen kuin omaani?



Saimme viime hetken kutsun ihanan ystäväperheen ihanalle mökille juhannukseksi. Hoisin BBQ-kastike on keitetty herkullisimmille ribseille ja purkillinen grillatuilla paprikoilla terästettyä chimichurria surautettu mukaan härälle. Mansikat on limesokeriliemessä, lohi pakataan kylmälaukkuun ja paperikassillinen maailman parhaita uuniperunoita Kurikasta Kiskolan Vellun pellolta lähtee matkaan. Luvassa sadetta, 5 lapsen elämöintiä, paljon hyvää ruokaa ja ylenmääräistä vieraanvaraisuutta. Äskön vieläs soittivat ja käskivät ottaa hanskat mukaan!

Hyvää Juhannusta!

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Helsinkiä maistamassa


Jostakin syystä kohti TOH2014-aluetta kohti kävellessä ajattelin mennä vuosien yleisurheilun MM-kisoja, muistatteko niitä,  joissa satoi koko ajan  mielikuvituksellisen lujaa ja joihin olin ostanut IsoHoolle ja avecille (lähetin suosista kaverin matkaan) synttärilahjaksi liput.

Taste of Helsinki 2014 on kansalaistorilla, eli heti siinä Kiasman takana jo 3:tta kertaa järjestettävä, ruuan ja herkuttelun festivaali, jossa Suomen huippuravintoloiden aikaansaannoksista pääset kerrankin nauttimaan mutkattomassa ilmapiirissä ja kohtuukustannuksin.

Iso käsi Festivaalin ideoineille Barry ja Mira MacNamaralle, jotka festarin aikana saavat pikkuisen vielä apua n. 400 hengeltä, sekä tietenkin yhteistyökumppaneilta.

Pääkaupunkilaisille, juttu on varmasti jo tuttu, mutta paikkaan soisi löytävän myös muualta Suomesta, kun junat ja bussit ja autot kulkee. Helsingin henki tänään, se on kulinarismi!

Pikku sade ei haitannut lain, varsinkin kun kojuilla kohtasi sitä peräänkuulutettuakin- mutta täältä tosiaan löytyvää-  lämmintä palveluhenkeä ja monella luukulla saattoi tavata itsensä keittiömestarin aurinkoisesti hymyilemässä. Kiitos mm.  Smakbyn Michael Björklund juttutuokiosta (på svenska!), Askin Filip Langhoff hurmaavasta palvelusta ja Juuri- ravintolan Ilja Björs joka käsittämättömän aurinkoisena (ja suunsoiton seurauksena) kantoi 3 annostani läpi festarialueen toisessa nurkassa olevaan telttaan, jossa olin yhyttäytynyt Soppa-Hannan ja Kulinaarimuru-Jaanan seuraan.

Ja se ruoka! Söisi suu, vetäisi vatsa, vaan ei kestä hennot sääret! Parhaani kuitenkin tein, kaikesta nautin ja paljon jäi harmikseni maistamatta. 


Ja kuvaamatta. 


Smakbyn:Ahvenanmaan pannukakusta, luumuja ja kermavaahtoa

Smakbyn, Åland ;Itämeren kalatartar sekä rapuja ja siianmätiä

Ask: Porsaankylkeä, varhaisperunaa & sipulia

Askin jälkkäri oli super-taivaasta!
Ask: Suolaheinää & valkosuklaata - Erikoismaininta: Taivaallinen jälkkäri!


Juuri: Prässättyä graaviahventa


Juureen tuhlasin viimeiset markkani, Ravintolan menu oli onnistuneen tasapainoinen. Älkää tehkö kuten minä melkein tein, ja ylenkatsoko punajuurimakaroonilaatikkoa. Nimittäin huippu.

Juuri ; Punajuurimakaroonilaatikko
Juuri: Kuttujugurttijäädyke, lakritsia, vadelmaa ja fenkolia

Hummerimakkara ja sahramirisotto erottautui suuhuni myös herkkujen herkkuna.
Demo: Hummerimakkara, sahramirisottoa, rakuunadressing

Toistuvia trendejä, mutta hyvinkin erilaisin toteutuksin tuntuivat olevan pitkään kypsytetyt lihat, vuohenmaito ja lakritsa. SamiTalbergin lakritsa-korvasienimunakas ansaitsee vielä maukkuusmainonnan ja Postresin luukulla naureskelimme, että kaiken tämän ruokahuuman keskellä, mitä suomalainen tilaa. No uusia perunoita ja anjovisvoita! Ehkä hiukan turhankin simppeli...mutta hyväähän sekin oli.

Aika mielivaltaisesti maistelin annoksia, koska tilaisuuteen osallistumismahdollisuus tupsahti eteeni hiukan yllättäen, en ollut tehnyt etukäteissuunnitelmia ja kun ne sääret ovat mitä ovat oli pakko karsia, omalla kohdallani kartoin sitten tutumpia ravintoloita, esim Farangia ja Kaartin Hodaria&Hummeria, vaikka tiedän, niin tiedän, kuinka olisin nauttinut niiden annoksista.

Laitetaan nyt vielä kuvat Suomen ja Ruotsin kokkimaajoukkueiden kutsuvierasaloituksessa tarjotuista "ammuspusseista". Kun kaikki huuhdottiin arvoisesti alas Taittingerilla, siitä oli hyvä jatkaa Terhin keittiössä -Terhin kanssa alkuiltapäivän kierrokselle. Käytyäni välillä syömässä toisessa tilaisuudessa toisia herkkuja palasin tosiaan vielä alueelle ennen junani lähtöä.


Vuohenputkimoussea

verimakkaraa


Ja vielä iloiseksi lopuksi pieni vinkki sunnuntainkävijöille. Le Creuset myi kaikki esillä olevat ihanuudet pois puoleen hintaan messujen päätyttyä.


Have yourself a Taste of Helsinki!