ARJEN LUXUSTA - TYYPILLINEN KIRJA-ARVOSTELU

Onko teillä jotain henkilökohtaisia juttuja, joihin ette vaan pysty, vaikka kuvittelette, että kenelläkään muulla ei oo niiden kanssa yhtään probleemaa? Mä paljastan nyt yhden. En oo hyvä järsimään kanaa (ei tällä vissiin ihan 7-lehden palstoille pääse). En koskaan halua ittelleni kokonaisesta broilerista kuin rintapalaa, kun jotenkin ärsyttää jos se liha tarttuu vähänkin niihin luihin ja sielä on kaikkea sitä pikkumoskaa joukossa. Koipireisipalat täytyy olla hajoavan kypsiä, ettei niitä todellakaan tartte järsiä ja nuo siipipalat taas täytyy paistaa melkein kuiviksi, ettei suuhun tuu mitään löllöjä osia. 

Siis mä kamppailen tämän kanssa joka päivä...(älkää nyt kaikkea nielkö).

Mutta sitten tuli Risto Ripe Mikkola ja pelasti mut. Tai oikeasti Ripen uus keittokirja ARJEN LUXUSRUOKAA, jonka hän on tehnyt yhdessä Henry Lepist'in kanssa. Houluttelevat kuvat on ottanut Roni Lehti. Keittokirjassa, jos missä, ne ovat puoli ruokaa! Henryä en tunne yhtään, mutta Ripen kanssa oon saanu kokata kaksi pitkää kokkauspäivää ja nyt kun asiaa oikein ajattelen niin tuloksena on kyllä ollut omalla kohdallani parhaimpia kokkailuja ikinä. Molemmilla kerroilla. Ripe on sopivalla tavalla greisi ja rock ja ruuan tason on molemmilla kerroilla ylittänyt vain läpän taso. En tiedä puhuuko se aina noin hulluja vai inspiroinko mä sitä (vaikka en ookkaan yhtään rock), mutta jos meidät laittaa samaan keittiöön niin läppä on kyllä melko autenttista. Ei niinkun heikkohermoisille kuulijoille.

Luen aina mielenkiinnolla keittokirja-arvosteluja. Kaikkein hauskinta on kuulla minkä reseptin kukin valitsee ensimmäiseksi kokattavakseen. Ripen ja Henryn kirjan visuaalinen ilme ja kuvat kutsuu kokkamaan ja nykyään mun sormet vaan tarttuu hanakimmin noihin mattapintaisiin sivuihin. Resepteissä on kivoja oivalluksia (paitsi mitä ihmettä on tuo ylenmääräinen sweet chilin käyttö?), mutta ne eivät vaikuta vaikeilta toteuttaa.

Tämän alustuksen jälkeen kerron nyt, että olen tehnyt jo kahteen otteeseen kirjasta löytämääni nerokasta  Boneless sweet chili"wings" -ohjetta. Siinä, basically,  maustamaton paistileike (eli tuo hyvänmakuinen luuttomaksi tehty reisipala) paloitellaan kolmeen osaan. Keitetään 8 min. tähtianis-liemessä, jolloin kananpalat saa läpeensä ihanan maun (ja naapurit tien toiselta puolelta kysyi mikä teillä haisee noin ihanalta), kieritellään vehnäjauhoissa ja paistetaan öljyssä. Lopuksi kananpalat kieritellään wings-kastikkeessa.

Järkyttävän hyviä, ja ihan sama suutuntumakin kuin wingseissä. Mutta ei tarvitse pelätä mitä rouskaisee. Oon oikeasti otettu.

Omassa versiossani korvasin Ripen kastikkeen (no kun siinä oli sitä sweet chiliä) Siipiveikkojen valmispullotteella, se on erikoisen hyvä etikkainen kastike, josta en ollut aluksi varma onko se edes hyvää, mutta johon syntyy addiktio jo suurinpiirtein kolmannen siipipalan kohdalla. Sinihomejuustoakin pitää siipien kanssa olla, Tähtikokit tarjosivat sen endiivisalaatissa, minä murustin kylmänrauhallisesti aurajuuston kermaviiliin, johon siipiä sitten dippailin. 

Ja sitten vielä yksi vinkki. Kirjan 600g on aivan liian pieni määrä millekään säälliselle porukalle. Koska herkkuja. Eli samalla vaivalla (jota ei edes oikeastaan ole), tee ainakin tuplat. Lientä ei tarvitse tuplata, sama määrä riittää. pätee myös vehnäjauhoihin. Tässä resepti oman keittiön kautta kierrätettynä.

Boneless entiset sweet chili hot wings
600g broilerin paistileikkeitä (maustamattomia) pitkittäin 3 osaan leikattuna(minä leikkaisin ne kyllä leveyssuunnassa, eli lyhyempiä mutta leveämpiä. Äläkä vaan ala poistamaan leikkeissä olevaa rasvaa!) 
2 l vettä
5 tähtianista
3 dl ruokosokeria 
1/2 dl riisiviinietikkaa
3 dl soijaa
4 dl vehnäjauhoja leivittämiseen
rypsiöljyä paistooon
ja sitten lemppari wings -soosiasi ja kermaviiliä ja aurajuustoa

Kiehauta liemi vedestä, tähtianiksesta, ruokosokerista ja soijasta. Hauduta kananpaloja matalalla lämmöllä 8 minuuttia. Anna palojen jäähtyä liemessä (miksi, minä paistoin ne aika pian?).

Nosta palat liemestä ja pyörittele vehnäjauhoissa. Uppopaista jauhotetut palat 170 asteisessa öljyssä rapeiksi. Mielestäni tähän riitti myös pari senttiä öljyä paistinpannussa ja kerran kääntäminen. Nosta palat talouspaperin kautta kulhoon jossa sekoitat niihin lemppari wings-soosiasi. Tarjoile aurajuusto-kermavilin kera.

 

Opuksen resepteissä on sopivasti twistiä, vaikka muutamassa kohdassa törmäsin siihen reseptintekijän painajaiseen, että ei huomaa omia virheitään (ja niinkun huomaatte oon  LUKENUT tämän kannesta kanteen), vai laitetaanko niihin quesadilloihin oikeasti 20 jalapeñoa? Kuulostaa kovalta määrältä jopa rokkaavalle kokille.

Seuraavaksi teen ehkä rapulasagnea. Tai hirviwallenbergiä tai lohikeittoa ihan uudella twistillä. No nyt menin paljastamaan kaiken. Olis kiva kuulla, Ripe, että mihin reseptiin olisit kuvitellut mun tarttuvan? 

Kokattava kirja! 

Kirja on arvostelukappale kustantajalta.

SIKIL P'AK

Nimen tekisi mieli johdatella mieleni ehkä jonnekin Pakistaniin tai Bengalin lahdelle. Mutta eipä ei. Tämä kurpitsansiemenistä valmistettava tahna on nimittäin alkuperältään (ja ainoastaan?) Meksikosta, Jukatanin niemimaalta. Se on meksikolaisista salsoista ehkä kaikkein tuntemattomampia vaikka myös vanhimpia, elää nyt jonkinlaista nousuvaihetta, keittiömestarit mm. USAssa ovat löytäneet sen listoilleen.

Jos tykkäät hummuksesta, tykkäät tästä. Salsa on koostumukseltaan vähän hummustyyppinen. Siinä on sellainen paahteinen ja maanläheinen maku ja jostain syystä siinä on tosi vahvasti mukana ne maut, jotka itse yhdistän meksikolaiseen keittiöön.  

Hienontamalla kurpitsansiemenet saadaan aikaan upea kermamainen koostumus. Raa'at siemenet paahdetaan ensin kuivalla pannulla ja hienonnetaan sitten tahnaksi. Jos sinulla on hyvä kutteri onnistut ehkä sillä parhaiten. Itse käytin sauvasekoittimien kuningatarta, Bamixia, ja silläkin aika kauan sai surautella. Vaihdoin tahnan kapeampaan ja korkeampaan astiaan, niin homma toimi paremmin. Jos olet varsinainen DIY-tyyppi ja satut omistamaan molcajeten, tuon meksikolaisen kivimorttelin, on se varmaan salsan valmistusta aidoimmillaan. Mutta valmistaudu n. 1/2 h kärsivälliseen survomiseen. Reseptit vaihtelevat, kuten aina, jotkut käyttävät kuorittuja kurpitsansiemeniä, toiset raakoja kuorimattomia. Tarkoitus on saada siemenet kuitenkin hyvin hienoksi. Lisukkeiden määrä hiukan vaihtelee, vaihdellen käytetään mm. sipulia, tomaattia ja valkosipulia, minä tietenkin kaikkia edellä mainittuja. Ensimmäisen kerran elämässäni käytin myös habaneroa, joka useimmissa reseptissä mainitaan juuri sikil p'akiin kuuluvaksi chiliksi. 

Tästä on pakko loikata sivuraiteille ja kertoa hauska habanero-sattumus. Olen välillä tuolla raviradalla suunnittelemassa ja valmistamassa ruokia parin hommaa pyörittävän ihanan sisaren kanssa. Tässä hetki sitten tehtiin naisten ravi-iltaan tex mexiä ja opastin sitten puhelimessa kaupassakäyntiä. - Rutkasti korianteria ja chiliä ja jos kaupassa on niin tuo myös tuoreita jalapeñoja. 
Sitten kokkauspäivänä oltiin vähän eri puolilla keittiötä ja kaverini pilkkoi hanskat kädessä sipuleita, tomaatteja ja chilejä. Hän alkoi valittaa, että sormenkynnen aluset on ihan tulessa, johon minä vaan, että joo joskus mullekin käyny niin. Onneksi on hanskat. Chilit jo pilkottuaan hän sanoi, että käsivarretkin on ihan tulessa, ja me niitä huuhdeltiin kylmällä vedellä ja ihmeteltiin, että oliko kyse määrästä vai mistä, että noin reagoi. Menin sitten jossain vaiheessa keittiön toiseen päähän ja näin kulhollisen pilkottuja habaneroja. Kysyin, että mihin sä noita tarvit, ne kun on niin pirskatin tulisia. 
-Sähän käskit ostaa!

Olin jo änkyttämässä takaisin, että en todellakaan, kun tajusin. Olin puhelimessa puhunut jalapeñoista ja oon oppinu lausumaan ne HA-LA-PEN-JO, kuten  muutkin meksikolaiset. No siinä puhelimessa nopeesti ja kiireesti ja sitten kaupan chilihyllyllä... no onhan se HA-BAnero nyt lähempänä kuin jalapeno...

Vähä meitä nauratti...Paitsi että kaverini käsiä myös kirveli...ja habanerot jätimme suosista käyttämättä.

Mutta hei, varovasti sen habaneron kanssa, tehkää kuitenkin tätä. Miettikää, mikä kiva alkupalatrio: Sikil P'ak, guacamole ja Salsa Bandera (pico de gallo) ja kylkeen itse paistetut (tai pussin avaamisella valmistetut) totopokset, eli maissilastut dippailuun. Kylmää olutta...

SIKIL P'AK

3 dl raakoja kurpisansiemeniä

1 habanero

2 tomaattia

2 valkosipulinkynttä

1/2 hopeasipuli

1 dl hienonnettua korianteria

0-1 dl lämmintä vettä

1/2 limen mehu

suolaa

Paahda kuivalla pannulla kurpitsansiemeniä n. 3-5 min, niin että niihin tulee kiva väri. Käytin hokkaidon ja myskikurpitsan sisuksista kaivamiani siemeniä, jotka olin huuhdellut puhtaiksi rihmoista. Laita sivuun.

Poista tomaateista kannat ja paahda niitä sekä kokonaista habaneroa, kuorittua ja viipaloitua hopeasipulia ja valkosipulinkynsiä kuorineen pannulla kunnes ne pehmenevät ja saavat reilusti tummaa tuntumaa (varsinkin tomaatti ja habanero), 5-7 minuuttia. 

Puserra valkosipulit pois kuoristaan, nyppää habanerosta kanta ja pistä kaikki aineet survontaastiaan. Survo tai hurauta tahnaksi, tahnaan saa jäädä mustia pilkkuja. Lisää sitten siemenet ja aja sileäksi. Jos koostumus on liian tönkköä, lissä lämmintä vettä ruokalusikka kerrallaan. Lopuksi lisää korianteri, lime ja suola maun mukaan, kuitenkin ainakin 1tl. Tarjoile huoneenlämpöisenä, ripottele ruohosipuli pinnalle. Säilytys jääkaapissa. Jos salsan ohentaa juoksevaksi, voi sitä valuttaa myös tacojen päälle. 

TÄMÄ PAISTILEIPÄ ON HIRVEÄ!

Aivan HIRVEÄ. Mutta toisaalta, hirvihän on kyllä parasta. Naudanpaististakin leipä onnistuu, mutta jos käsiisi vain saat hirven paistia, niin suosittelen ehdottomasti.

Jos nyt laitat vaikka hirven routapaistin uuniin ja aiot syödä sitä perheen kesken, niin suuri mahdollisuus on, että tähteitä jää seuraavillekin aterioille. Tykkään sipaista paistiviipaleen ihan ruisleivän päälle, hirvestä valmistuu myös etikkaisen herkullinen paahtopaistisalaatti.

Mutta sitten jos mennään sinne syntiosastolle, niin siihen mulla on teille paras resepti. Tai ei nyt varsinainen resepti, mutta paistileipä ehdotelma. HIRVEÄ.

 

PAISTILEIPÄ hirvenpaistista

• tuoreita sämpylöitä (kuvissa Hannun Gluteeniton tattari-pellavasämpylä, joka on muuten aivan huippu)
• wasabilla, piparjuurella tai dijonsinapilla maustettua majoneesia
• salaatinlehtiä
• pieniä kokonaisia suolakurkkuja
• marinoitua sipulia
• reilusti cheddaria
• hirven paistisiivuja

 

Sipaise sämpylänpuolikkaat (paahda halutessasi) maustetulla majoneesilla. Asettele alapuolelle ensin salaatinlehtiä, sitten paisti, suolakurkku, marinoitu sipuli ja lopuksi reilusti pannulla leivinpaperin päällä sulatettua juustoa. Kansi päälle. Runsaus on avainsana. Palkintona herkullisuus.

Mä kualen. Tää on niin HIRVEÄ tää PAISTILEIPÄ! 

 

KOREALAISET RYPPYPERUNAT GAMJA JORIM

Oon pikkuisen kallellaan ollut jo kauemman aikaa tuonne korealaiseen keittiöön. Sieltä löytyy vaikka mitä ennenkokkaamatonta herkkua. 

Niin kun nämä ihanat, pikkuiset, ryppyiset, tahmeana kiiltelevät pikkuperunat, joita voi syödä sekä lämpinä että kylminä. Mitä pienemmät ja nätimmät perunat, sitä su(o)laisempi makuelämys. Eli uusia perunoita....Niin hullu en ole minäkään, että tuunaisin Suomen kesän superherkut, nuo mustan maan kalpeat mukulat, korealaiseen ulkoasuun, mutta juuri nyt on oikea aika kokeilla näitä, kaupoissa kun alkaa olla tarjolla suht edullisia uusia perunoita muilta mailta. Niitä aina tekee mieli ostaa, mutta eivät ne maultaan kuitenkaan vedä vertoja Suomen siskoilleen, etten kuvittelekaan syöväni mitään pyhä kolminaisuutta tyyliin peruna, voi, tilli ja suola. (Siinä taisi olla kyllä nyt jo neljäskin osapuoli...).

Mutta esimerkiksi israelilaiset tai kreikkalaiset uudet perunat suorastaan säteilevät tässä reseptissä.

Gamja Jorim taitaa olla näiden perunoiden korealainen nimitys  ja ne ovat sellaisia suolaisen makeita. Sopivat vaikka tikun nokasta tarjottavaksi cake popsien tyyliin. Minä en millään, en sitten millään malttanut olla lisäämättä ruokalusikallista Gochujang-chilitahnaa, joten omistani tuli sopivan takapoltteisia x-rated perunoita (ainakaan omat lapseni eivät välitä poltteesta). Mutta ilman chiliäkin makuelämys on hieno.

Korealaiset ryppyperunat Gamja Jorim

1 kg pieniä uusia perunoita (sellaisia ulkolaisia, joissa pysyy kuori pestessä kiinni)
2 rkl öljyä
3 rkl soijakastiketta
2 rkl siirappia (tai sokeria, käytin agavesiirappia)
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl gochujang-chilitahnaa
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl seesaminsiemeniä

Pese perunat ja kuivaa ne. Lämmitä isossa paistinpannussa öljyä ja laita perunat kypsymään  kannen alle n. 20 minuutiksi, eli kunnes hyvin napakan kypsiä (siis melkein kypsiä). Heiluttele pannua aina
4-5 minuutin välein, että perunat saavat väriä kauttaaltaan. 

Lisää sitten pannulle soija, siirappi ja valkosipuli ja chilitahna jos käytä sitä, ja paista ilman kantta vielä ainakin 5 min. heilutellen, jotta kastike leviää tasaisesti. Perunoiden pitäisi olla lopussa ihanasti tahmaisia, kauniin ruskeita ja kuori on vetäytynyt sillä lailla kivasti ryppyyn.  Vähä kuin sormenpäät kylvyssä. Ja hyvässä suolassa, lisää soijaa, ellei.

Lisää lopuksi seesamiöljy ja -siemenet. Pyöräytä taas pannua sillä kokkien keveällä ranneliikkeellä (tai sitä imitoiden) muutaman kerran ja tarjoile perunat heti tai vaikka vasta huomenna jääkaappikylminä. Molempi parempi.

Pari muuta korealaista inspiraatiota blogistani aikaisemmilta ajoilta:

Korealaiset lihapullat
KFC-Korean Fried Chicken
Korealainen soppa
Pika-Kimchi
Kimchi Bokkeumpap

CHORIZO BURGER SUUPALOJA

Odotin niin innolla Kokit ja potit- Hannelen ja ystävänsä , valokuvaaja Johanna Myllymäen kirjaa, sillä tiesin sen olevan pieteetillä tehty. Osasin odottaa upeita kuvia ja inspiroivaa reseptiikkaa, tiesin, että kirja selviää niin kaffipöytälukemisena, yöpöydän hyvien (ruoka)unien lähettiläänä kuin  keittiöäksönin keskellä tahmaisten sormien käännellessä ylellisen paksuja sivuja. Ja kun etulehdellä lukee vielä signeeraus, että Maailman ihanimmalle Nannalle (no taidan olla ainut kenet Maailman ihanin Hannele tuntee!), eihän tämä voi olla kun keittokirjasuosikki.

Tosi vaikeaa ja sittenkin ylettömän helppoa oli valita ensimmäinen kokeiltava resepti. Senhän oli pakko olla  Chorizo open burger. Siinä on ihan muutama raaka-aine, jotka yhdistyy mielettömäksi hampurilaiseksi. Tein sen sitten kuitenkin tuollaiseen sliderstyyliin miniburgeriksi, kun olin näköjään unohtanut ostaa puolet noista vähistäkin aineista, ei tomaattia, ei basilikaa, jotka siis voi hyvin korvata sämpylän yläkannella, varsinkin kun niistä tuli keveän höttöisiä Hannelen ohjeella. Mä tein näitä pitkäperjantain perhebrunssille ja koska lapsia oli mukana 7, joista tiesin, että suurin osa ei välitä mausteisesta chorizosta, tein osan pihveistä naturellina jauhelihasta. Ehkä vähän liiankin naturellina, ainakaan ne eivat chorizopurilaisten rinnalla maistuneet, ei sitten miltään. Taidan kesällä yrittää vääntää chorizomakkaran isoksi pihviksi grillissä!

Eikä sitten muuta tarvittukaan kuin vähän limellä ja suolalla maustettua avokadoa. Täyden kympin resepti! Jos osaisin ranskaa, sanoisin Que magnifique simplicite! Tai varmaan jos lisäis vielä muutaman `'^: Qûe magnifiquè simplicité! Täydestä menee.  (google-kääntäjää ei käytetty eikä kieltä opiskeltu...).

CHORIZO MINIBURGERIT Reseptin esikuva basilikoineen, tomaatteineen ja  alkuperäisellä open burger-idealla kannatta katsoa Suupaloja- kirjasta
8 kpl

8  minibriossisämpylää
4 chorizo raakamakkaraa
2 avokadoa
1 rkl limetin mehua (tai samalla vaikka vähän enemmän)
suolaa

Halkaise avokadot, poista kivet ja koverra hedelmäliha kulhoon. Soseuta sauvasekoittimella ja mausta suolalla ja limetin mehulla.

Purista makkara pois kuorista ja muotoile 8 pihviksi. paista pihvit paistinpannulla kypsiksi (n. 10 minuuttia).

Leikkaa sämpylät puoliksi ja laita alapuolelle ensin reilusti avokadoa ja sen päälle pihvi. Sitten poikkeamme alkuperäisestä ja laitamme kannen päälle ja kiinnitämme tikulla. Herkut!

Minibriossit (oikein hyvä resepti Suupaloja-kirjasta)
16 kpl

1 dl maitoa
3 tl kuivahiivaa
2-3 tl hunajaa tai siirappia
1 tl suolaa
2 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
75 g  pehmeää voita 
3 rkl maitoa tai kananmunan keltuainen voiteluun
seesaminsiemeniä (nekin unohtui).

Sekoita maito ja suola ja kananmunat, lisää vehnäjauhojen joukkoon kuivahiiva ja lisää seosta vähitellen nesteen joukkoon. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Lisää kuutioitu, pehmeä voi ja vaivaa vielä 10 min..

Kohota taikina liinan alla kasinkertaiseksi (1 h). Painele taikinasta ilmat pois jauhotetulla pöydällä ja jaa 12-16 osaan. Pyörittele palloiksi ja anna kohota liinan alla n. 45 min.

Voitele maidolla tai keltuaisella. Paista 200 asteisessa uunissa 10 min. Jäähdytä.

Kun nyt tässä ollaan, niin muutama muukin kuva pitkäperjantain brunssilta. Oli syömistä, mutta oli syöjiäkin. Toivottavasti tästä tulee perinne!Nyyttärimeiningillä kenellekään ei muodostu liian raskaaksi.

Ja koska näköjään on pääsiäisen jälkitunnelmissa, niin pakko muistella vielä lankalauantaita, jolloin Pohojanmaalla perinteisesti trullitellaan ja poltetaan pääsiäisvalakioota. Tällä kertaa lähikokkoamme ei saatu kuin savuamaan ja yritin olla näyttämättä pettymystäni, jota voi verrata tunnelmiin Lahden doping-käryjen aikoihin. Kahta kauheammalta tuntui kun illalla nukkumaan mennessä kurkkasin vielä kännykkään ja näin aivan epätodelliset lieskakuvat Ylivieskan parhaillaan palavasta 230v. vanhasta puukirkosta. (Tässä kohtaa voisi ihan viettää pienen hiljaisen hetken).

Mutta  harhautettuani itseni taas sivuraiteille, palaan aiheeseen: Haluan näiden Maitotytön trullikuvien myötä kiittää Hannelea ja Johannaa kauniista keittokirjasta, toivoa sille reipasta myyntiä ja molemmille ja vaikka ihan koko maailmalle aurinkoista, iloista kevättä. (p.s. Kyllä Urho11v.kin pukeutui vielä trulliksi <3).

Aurinkoa kohti!

Hannele Hyvärinen, Johanna Myllymäki: SUUPALOJA Pikkuruokia ja naposteltavaa maailmalta saatu kustantajalta arvostelukappaleena

Suupaloja facebookissa

Lämmintä leipää

Vaihto-oppilaana Ameriikan kultamailla ollessani minulla oli ensimmäisessä perheessäni sangen erikoinen äiti. Tai kukaties, ehkä se erikoinen olin minä. Joka tapauksessa, kulttuurit kalahtivat yhteen kovalla kolinalla. Kiltti tyttö olin toki, emme me koskaan riidelleet, vaikka silmiä teki mieli joskus pyöritellä äidin edesottamuksille. Äidillä oli punertava papiljottikampaus ja ellei sitä ehditty laittaa, saattoi päähän pistää kirkkoreissun ajaksi myös peruukin. Joustavia teryleenihousuja löytyi kaikissa väreissä. Äiti ei käynyt töissä, taisi työkseen suunnitella minulle koulupäivän jälkeisiä askarelistoja. Päälle liimatuin kaikista äidin ominaisuuksista oli kuitenkin hänen äänensä, tai pikemmin puhetyylinsä. Se oli silkkaa, paksua, marilynmäistä hunajaa. Tilanteessa kuin tilanteessa. Kuinka puhelimeen voi vastata ”hello-o?” niin silkan siirappisesti?

Äiti oli siis samainen, joka pani minut kuorimaan pickup truck -lavallisen porkkanoita ja joka aina shoppailureissulla käytti tuota hunajaista ääntään lausuen ”I think everyone is going to pay for their own lunch today…” Erikoisinta minulle oli ehkä sunnuntain kuponkisulkeiset kun lehdistä leikattiin kauppareissua varten juhlavan paksu nippu erilaisia alennuskuponkeja. TG tämä tapa ei ole levinnyt Suomeen. Tai laskujen maksaminen shekillä lähettäen niitä kirjekuorissa pitkin osavaltioita. Se oli kieltämättä kätevää, että postipoika otti mukaansa myös laatikkoon jätetyt postitettavat kirjeet, kunhan muisti nostaa sen lipun merkiksi postilaatikkoon.

Ja sitten olivat kaupan no name brands. Ne olivat aina mustavalkoisissa pakkauksissa, ilman tuotemerkkejä (oikeastaan aika tyylikkäitä) ja edullisia. Niitä meidän perhe osti. Ikävintä silloin oli, että ne eivät useinkaan olleet aitoja asioita vaan vaikkapa imitation cheese product tai butter like product.  Kuinka kukaan voi ostaa – edullisestikaan – ­ imitaatiojuustosiivuja?

Nuo traumaattiset kokemukset käsiteltiin nuoruuden innolla mappiin öö. (Ja disclaimer: Kaikki amerikkalaiset perheet eivät varmasti olleet edellä kuvatun kaltaisia.) Sieltä ne eivät ole yhtään hankaloittaneet suhdettani Pirkka-tuotteisiin, joihin on kehittynyt varsin lämmin suhde, niin kuin kai monelle meistä. Pirkka-tuotteen ostaessa tietää saavansa laadukasta järjelliseen hintaan. Ja joo, oikeaa juustoa.

Tiesittekö, että Pirkka on matkannut meidän kanssamme jo 30 vuotta? Nimi ja sanoma on niin tuttu, että melkein tekisi mieli sanoa mainosjinglejen sekoittumisen uhallakin, että mitä meillä oli ennen Pirkkaa?

Pirkka ei ole mulle pelkästään tuotemerkkiperhe. Ensiksi ajattelen aina lehtiä, joiden resepti-osiot luetaan tarkkaan. Niistä on jäänyt monta reseptiä repertuaariin ja yleensä kokeiltavaa löytyy joka numerosta. Nykyisin kiinnitän huomiota myös herkullisiin ruokakuviin ja stailaukseen. Pirkka ja K-ruoka-lehti ovat ihan parhaita kotimaisia ruokalehtiä! Jossain vaiheessa elämää aloin skippaamaan Apu-lehden vitsipalstan vaan Niksi-Pirkkaan ei koskaan kyllästy.  Toisinaan niksit ovat aivan oikeasti nerokkaita ja toisinaan ei, mutta silloinkin ne ovat yleensä aina viihdyttäviä. Että joku oikeasti…? (…ripustaa teepussin kuivauskaapin alaritilään roikkumaan jotta voi dipata sitä kupilliseen –ja toiseen ja kolmanteen – kuumaa vettä. Tai käyttää pitkillä ajomatkoilla pelkääjän paikalla torkkuessa sukkahousuja sitomaan pään otsanauhan tapaan niskatukeen. Ei pääse pilkkimään, ei heilumaan eikä niska kipeydy.)

No, te haluatte palavaksenne tietenkin tietää nyt mikä on mun suosikki Pirkka-tuote.  Monesta, niin monesta tykkään vaan yksi on ylitse muiden: Pirkka ciabatta esipaistettu italialainen maalaisleipä.

Jos et asu missään herkkuleipomoiden äärellä eikä oman leivän leipominenkaan tuota takuuvarmoja herkkutuloksia, käänny vaan Pirkka ciabattan puoleen. Niissä on pitkä päiväys, joten muutama voi aina olla varastossa odottamassa kun illan salaatti tai keitto kaipaa tuoretta rapeakuorista leipää. Hinta on just alle euron.  Usein ciabatta pelastaa myös viikonlopun aamiaisen luksukseksi. Luksukseen kun kuuluu uunituore leipä.  Ja ihan ehdoton ciabatta on juhlissa. Meillä on aina lämpöisen tuoretta rapeakuorista maalaisleipää tarjolla kaikissa pidoissa. Ja tästä ottakaa te vinkki; se on nimittäin piste iin päälle missä tahansa pitopöydässä, tuore leipä. Enkä aina ole edes kertonut, etten se minä ollut, se oli Pirkka. Onko se valehtelua jos tyytyy vain hymyilemään kun joku kommentoi: ”Sä oot taas leiponu niin ihanaa leipää?” Hei ja paistotuoksu tulee taloon myös, toisin kuin muualta rahdatussa leivässä. Jos olen intaantunut tekemään turhaneksoottista ruokaa, ovat lapset täyttäneet mahansa voilla ja leivällä (en ole varma onko tämä bonus?).

Jos leipää jää tähteeksi, se on just oikeanlaista bruschettoihin  seuraavana päivänä.

Niistä onnistuu mainiosti myös tuollaiset kasari-lämppärit. Sellaiset aidon tavalliset joista Amerikan herkkujen keskellä joskus haaveilin.

Kasarilämppärit (Pirkka 30v. kunniaksi vaikka kokonaan Pirkka-tuotteista)

1 Pirkka ciabatta paistettuna

kinkkua tai tonnikalaa

ananasta

tomaattia

juustoraastetta

voita

2 munaa

paprikajauhetta

Halkaise Pirkka ciabatta pituussuunnassa. Voitele molemmat puolet voilla. Asettele päälle kinkunsiivut tai tonnikala, kuutioituja tomaatteja ja ananasrenkaat. Sekoita rikotut kananmunat juustoraasteeseen ja mausta paprikajauheella (myös loraus sinappia on kiva). Kaada juustokuorrute leivänpuolikkaiden päälle. Kuorruta uunissa 200 asteessa kunnes juusto kuplii iloisesti. Leikkaa annospaloihin ja tarjoile.

Kaupallisessa yhteistyössä K-ruoan kanssa

Kotitekoiset New Yorkin Bagelit..tahdon olla Carrie!

Se on pinnasta nahkean rapsakka, sisältä pehmeän sitkahko. Se maistuu jumalaiselta uunituoreena, mutta sen saa palautettua lähes alkuperäisen uunituoreen veroiseksi käyttämällä se puolitettuna paahtimen kautta. Kun syön niitä, kuvittelen olevani New Yorkilaisessa rinkelibaarissa ja tahdon olla Carrie tyllihameessa ikuisesti (no en sentään, kunhan otan tässä vähän kirjallisia vapauksia...).

Innostuin vesirinkelien, tai rinkelien elikkä bagelien leivontapuuhiin, koska en ollut toimenpiteeseen vielä tähän päivään mennessä koskaan uskaltanut ryhtyä. Kuulosta niin vaivalloiselta, että ensin keitetään ja sitten paistetaan. Kotimainen rinkelitarjonta (jos ei nyt puhuta niistä perinteisistä forever-säilyvistä vesirinkeleistä, jotka ovat hiukan eri rinkelirotua), on aika olematonta ja jos haluaa toteuttaa Bradshaw-fantasiansa niin itsehän  ne on rinkelinsäkin väännettävä.

Nyt, (kerran) kokeneena bagelin paistajana (eikä unohdeta sitä keittämistä!), voin vakuuttaa, että jos sämpylän teko onnistuu, onnistuu kyllä bagelienkin (joskushan aina käy niin, ettei sämpylöistä tule hyviä...). Ensi kerralla koetan lepuutella taikinaa yön yli jääkaapissa, sellainen meininki taitaa oikeasti kuulua bageleiden tekoon, maku ja taikinan ominaisuudet saavat rauhassa kehittyä pitkän kaavan mukaan. Mutta hyviä tuli kyllä jo tuolla parin tunnin tekoajalla. Ja sitä keittelyä ei kannata pelätä. Se hoituu vikkelästi. Varsinkin jos teet, vaikka nyt viikonlopun aamiaiselle sopivan satsin, vaikka 8, sopivat sitten uuniinkin kerralla. 

Extra-ihanuutena tässä on se, että päällyssiemenillä voi leikitellä ja varioida mielensä mukaan. Ja niin voi kuulkaa täytteilläkin. Vaikka pakkohan se oli Carrielle valmistaa se perinteisistä perinteisin tuorejuusto-kylmäsavulohitäyte. Urho11v rakastui näihin ihan vaan voin kera. Ei valittanut edes siemenistä. Piti toppuutella, että jäi muutama yksilö kuvaamista varten. 8 saattaa olla siis liian vähän (ainakin jos syöjiä on 9).

Erikoisterveiset Natasiskolle, jonka uudessa isossa keittiössä näitä sopii keitellä (ja paistaa) vaikka salsaporukan brunssille. Kun tykkäät siitä Carriestäkin!

Käyttämäni bagel-resepti löytyy täältä Apetina- sivustolta. Kannattaa muuten seurata Apetinaa myös facessa ja erityisesti instagrammissa, jossa voit nauttia ihanista ruokakuvista ja inspiroitua  Makutiimin tuotoksista.

Yhteistyössä Apetina.com

Tahna, mousse, levite, röra, dippi, päällys...

You name it! Kaikenlaiset pienet sormisyötävät on herkkutarjottavia eivätkä itse asiassa mitenkään vaivalloisia valmistaakkaan, kun suunnittelet suupalojen päällyksen erilaisten sekoitettujen tahnojen varaan, sen sijaan, että asettelet kullekin korpulle 3 erillistä ainesosaa yksitellen. Mun makuun saa ollakin vähän krouvimman näköistä, eihän tässä mitään michelinkokkeja olla.

Jos oikein yksinkertaistaa, niin tahnat voi tarjota omissa kipoissaan ja jokainen saa tehdä omat pikku herkkupalansa. Ei ollenkaan hullumpaa sekään.

Ensin tietysti tarvitaan jotain sen tahnan alle. Pikkusen erilaisia koostumuksia, niin hyvää tulee; vaalea ja tummaa, rapeeta ja tuoretta.  Jopa perunalastu voi olla hyvä pohja tahnalle.Sain loppuvuodesta testaukseen aivan supereita tattarinappeja, siis gluteenittomia, ja niistä kuulette kohta lisää, on muuten vastaus aika monen rukouksiin!

Tein näitä tahnojani jo viime vuoden lopulla, glögikauteen ja Uuteen vuoteen, kaikkiin kivoihin kokoontumisiin. Tarkempi juttu löytyy Apetina -sivustolta, jossa häärin Makutiimin Suomen edustajana parin muun huipputyypin kanssa.

Ihan pakko kuitenkin helliä teitä vähän kuvilla ja inspiraatiolla. Mun tarjottimelta löytyy tietenkin, jotain lähi-idän tyylistä, vähän kuin hummusta, mutta lisättynä vielä yhdellä' extraherkku raaka-aineella.

Sieltä löytyy ihanan intensiivisiä, erilaisia makuja, helposti toteutettuna, sen vaan vinkkaan, että kylmäsavustetuista tuotteista se maku tulee , niin lihaan kuin kalaan.

Ja vättämättä ei tarvita lihaa tai kalaakaan...

Avokadoa kylläkin, sitä tarvitaan aina. 

Klassikkojen klssikko taitaa olla kuitenkin Skagenröra. Ai jai, mä tykkään siitä, aina ja kaikkialla.

Juttu kokonaisuudessaan siis Apetina -sivustolla, jossa paljon muitakin huikeita reseptejä. Kannattaa kurkata.

Yhteistyössä Apetina

Shakshuka-pizza

Ai että. Hyväähän siitä tuli!

Shakshuka on Lähi-idässä suosittu (aamiais)ruoka, jossa kananmunat kypsennetään pannulla tomaattiliemessä. Ohjeita mainioon ruokaan löytyy netistä pilvin pimein. 

Jostain ruokalehdestä muistojeni takaraivoon on piirtynyt ajatus shakshuka-pizzasta. Toimii. Kunhan vain muistat laittaa pizzapohjan alle leivinpaperin ennen munien särkemistä, että saat vedettyä pizzan pellille (mistähän tälläinenkin vinkki juolahti mieleen?).

Muutenkin spesiaali-pizza. Käytin siihen 2 kesäkanojen viimeistä munaa. Älkää kertoko Urho11v:lle. Siis, että söin ne. Yksin. Vähän kaduttaa. Mutta nyt on jo liian myöhäistä.

Pitsan salaisuus on tavallista syvempi annos  mausteista tomaattikastiketta, joten pizzaan kannattaa jättää hiukan korkeammat reunat. Tomaattikastikkeeseen sitten kuopat, jonne rikot munat, etteivät ne liu'u minnekään paikaltaan. Päälle ripotellaan vähän fetaa juustoksi ja uunista tullessa lehtipersiljaa ja korianteria. 

Ai että!

Shakshuka-pizza

2:lle

2 pizzapohjaa

shakshuka-kastike

4 munaa

fetaa 

suolaa, mustapippuria, lehtipersiljaa ja korianteria

pohja

4 pizzaa (ei jättejä)

3, 5 dl lämmintä vettä 

4 tl kuivahiivaa

1 rkl sokeria

1 tl suolaa

n. 7 dl durumvehnäjauhoja

0,5 dl oliiviöljyä

Sekoita hiiva ja sokeri lämpöiseen veteen. Taikinan voi ihan hyvin tehdä käsin, mutta minä kun en tahdo viittiä vaivata niin kauaa niin laitan aina yleiskoneen laulamaan. Takuulla vaivattu.

Lisää puolet jauhoista ja anna käydä keskinopeudella muutama minuutti, lisää sitten suola ja loput jauhoista, sekoita taas hetki, lisää öljy ja anna koneen käydä n. 10 minuuttia. Taikinan tulee olla pehmeä mutta venyvä pallo. Pyöräytä jauhotetulla leivinpöydällä ja leikkaa 4 osaan. Pyöritä palloiksi ja jätä liinan alle kohoamaan.

Shakshuka-kastike

2:een shakshukaan tai 4 tavalliseen pizzaan

2 rkl oliiviöljyä

1 iso sipuli hienonnettuna

2 valkosipulin kynttä hienonnettuna

1/2 punainen paprika pikottuna

100g kirsikkatomaatteja puolitettuna

1 tlk tomaattimurskaa 

2 rkl tomaattipyrettä

1 tl savupaprika (hot)

1 tl juustokuminaa

1 tl sokeria

suolaa, mustapippuria

Kuullota sipulit ja paprika öljyssä. Lisää muut ainekset ja anna hautua 10 minuuttia, tarkista maku, lisää tulisuutta tarvittaessa. Jos liian paksuksi menee, voit lisätä välillä vettä.

Pizzan kokoaminen

Laita uuninpelli väärinpäin (siis ylösalaisin) kuumenemaan 225 asteiseen uuniin.

Painele pizzapalloista pyöreät pohjat leivinpaperin päälle. Jätä reunat paksummiksi. Lusikoi reilusti kastiketta pohjalle ja tee kastikkeeseen kaksi koloa, joihin rikot munat. Ripottele päälle fetajuusto.

Vedä pizza varovasti kuuman uuninpellin (taka)puolelle ja paista uunissa 6-7 minuuttia, jotta pohja kypsä ja valkuainen hyytyy. 

Ripottele valmiin pizzan päälle reilusti tuoreita yrttejä ja mustapippuria

Sanonko vielä kerran?

Sanon.

Ai että!