PERUNANACHOT

Ihana ystäväni Hanna, Hannan sopasta, julkaisi juuri blogissaan vegaanisten perunanachojen ohjeen (alkuperäinen muunneltu Anu Braskin Vegaanimättöä- kirjasta). Ja jos Hanna kertoo tehneensä ohjetta 4 x viimeisen viikon aikana, sen täytyy olla hyvää.

Eli pakko. Heti. Tehdä. Perunanachot saivatkin suuren suosion tortillaillallisella lisukkeen muodossa. Revin myös huumoria siitä, että maailmankirjat on kyllä vinksin vonksin, täällä minä duunaan tavallista versiota vegaaniruuasta, ennen kuin lähinnä tapahtui toisinpäin (no en minä, mutta vegaanit...).

Kasvisannoshan tämä on edelleen ja koska mulla on harvoin erikoistuotteita kaapissa, niin tehtiin tämä ihan tavalliseksi vegaanin sijaan. Hannan blogissa siis vegaaniversio, mikäli koet sen omaksesi. 

Nämä luonnistuvat hyvin isokokoisista uusista perunoista, ja tietysti vanhoista myös.

Että mä rakastan sua, peruna! Solet ihana!

PERUNANACHOT
6:lle

1,5 kg perunoita
2 rkl öljyä
2 rkl tacomaustetta (tai suola, pippuri, paprikajauhe, valkosipulijauhe, korianteri, cayenne, oregano),  tai myös kuulemma grillimauste käy, mutta oon vähän allerginen sille.

juustokastike

2 dl ranskankermaa/kermaa/maitoa
2 pakettia cheddarsulatejuustoviipaleita
0, 5 dl tai maun mukaan silputtuja jalapenoja tai punaisia chilejä (säilykkeenä)

pinnalle

2 isoa tomaattia pieninä kuutioina
1 punasipuli hienonnettuna tai pari uuden sadon punasipulia varsineen
2 avokadoa kuutioina(mulla ei kuvassa, koska allergian takia tarjoilin eri kulhosta)
2- 3 limeä
1 korianteripuska
suolaa, pippuria

Viiaploi pestyt perunat kuorineen reilun 1/2 cm paksuisiksi siivuiksi. Laita siivut kulhoon  ja kierittele öjyssä, sitten mausteissa.
Paahda uunissa kauniin pilkullisiksi  225 asteessa n. 20-30 min.

Valmista juustokastike lämmittämällä neste ja juusto kasarissa, lisää lopuksi chilit. Pidä lämpimänä.

Kokoa annos joko isolle tarjottimelle tai annoslautasille. Tarkista, että perunoissa tarpeeksi suolaa. Ensin perunat joiden päälle valutat juustokastikkeen. Ja sitten päälle tomaatti, sipuli, avokado  ja korianteri.

Lohko limet ja aseta tarjolle. Jokainen puristakoon siitä oman annoksensa päälle.

Iiiihhanaa kasvismättöä!

TACOS DORADOS DE PAPA

Selevällä suomen kielellä puhuttaisiin rapeiksi paistetuista perunatacoista. Tämä Meksikossa suosittu kasvistaco ei ole oikein rantautunut meille asti ja sitä vaan sopii ihmetellä, että miksei? Ovat nimittäinsäkin yksinkertaisen herkullisia. Maissitortilla saa syväpaistettuna rauhassa rapsahdella ja täytteenä oleva  jeeralla maustettu muhennettu peruna sopii oivasti tacon täytteeksi. Vähän salaattia, juustoa, tomaattia ja sopiva salsa, roja tai verde ja se on siinä! Ja korianteria, prkl!

Me intaannuimme Natasiskon kanssa Tacos de papa -talkoisiin kun olin säästänyt meksikolaiskokki David Ladolta, joka käväisi Suomessa meksikolaisen ruuan lähettiläänä,  saamaani 60 maissitortillan paketin odottamaan sopivaa taco-iltaa.

TACOS DORADOS DE PAPA

20 kpl

1/2 kg jauhoisia perunoita kuorittuna

2 murskattua valkosipulinkynttä

2 rkl voita

1 tl suolaa

1 tl jeeraa

1,5 dl  neutraalia öljyä

20 maissitortillaa

Tarjoiluun salaattia, raastettua fetaa, tomaattia ja salsa rojaa (esim) ja ranskankermaa/kermaviiliä. 

Ja tuoretta korianteria, aina täytyy olla!

Keitä perunat kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Kun perunat ovat pehmeitä, kaada vesi pois. Lisää joukkoon voi, valkosipuli, suola ja jeera ja survo perunasurvimella karkeaksi muhennokseksi.

Pehmittele maissitortillat ensin keskilämmöllä pannulla, jossa on aavistus öljyä n. 5 tortillan pinoissa koko ajan käännellen ja tortillojen paikkoja vaihtaen. Tortillat pehmenevät nopeasti toistensa välissä höyrystyen, ne eivät saa missään nimessä rapeutua, tarkoitus on vain tehdä niistä yhteistyökykyisiä. Nämä omat tortillani olivat tosi hyvälaatuisia ja -makuisia. Pidä liinan alla pehmeinä.

Kuumenna öljy isolla paistinpannulla. Levitä tortilla kerrallaan iso lusikallinen muhennettua perunaa toiselle puoliskalle ja taita tortilla puoliksi, toinen puoli tulee siis kanneksi. Me suljettiin vähän hammastikuilla, oli helppo paistaa, eikä täyte valunut ulos. Voit myös ihan pidellä jollain pihdeillä niitä suljettuna paiston aikana jos olet fakiiri. 

Paista tortillat keskilämmöllä, pari kerrallaan, noin 3 minuuttia. Käännä kerran, niin että molemmat puolet ovat kauniin kullanruskeita.

Nosta kuuma taco talouspaperille hiukan valumaan ja tarjoile sitten lisukkeiden kanssa. Ne voit heitellä lautasella olevien tacojen päälle. Ei maailman kaunein annos (huom ei kuvaa), mutta aivan maailmasta herkullinen!

Ja siis hups, huomasitteko? Kasvisyöjän tacot, nuav vaan, vanhasta kunnon suomalaisten parhaasta ystävästä perunasta. Ei sen aina tartte olla mustapapuja.

No niitäkin kyllä oli, koska toisen puolen tacoista söimme perinteiseen omaan pikaruokatacotyyliin, joka tyyli saattaa vaihdella kyllä. Mutta maissitortilla, kaupan, siis ihan marketin valmista grillikykeä pieneksi hienonnettuna ja sitten heiteltiin pavut kun ei jaksettu tehdä niistä frijoles refritos, korianteria, hopeasipulia ja puristus limestä.

YHDEN KUVAN UUNIPERUNAT -TONNIKALALLA

Muuten mun pääkoppani kestää kyllä tämän pimeyden. Sillä jo huomenna voi sataa lunta ja pakastaa. Kestän kun haaveilen joutuisasta ladusta, hissikapulan kolinasta ja liukkasta jäästä, punaisista poskista pienessä pakkasessa ja askelten narinasta lumella.  Että yksi pyry-yö voi muuttaa tämän mustan märkyyden kuunvalossa sinertäväksi hangeksi.

Vain valokuvausta en kestä. Koska se on kuvausta ilman valoa, eikä sellaista olekaan. Päivän muutamat valoisat tunnit olen töissä tai viikonloppuisin viimeaikoina pikaluistelukisoissa. Huomenna on tämän viikon ainoa päivä kuvata...kuinka monta ruokaa sitä ehtis tehdä?

Ja jos useamman ehtis, kuka helevetti ne oikein syö?

Otin noista uuniperunoista salamalla ainakin 30 kuvaa ja ne on ihan hirveitä. Pakko mennä tällä parhaimmalla huonolla. On se luokaton. 

Uuniperunat, ne oli kuitenkin oikein hyvä arkiruoka salaatin kera.

Tähän 2. kuva, vaikka aineksista...

Uuniperunat tonnikalalla
 4:lle
4 isoa jauhoista uuniperunaa (vaikka Rosamunda)
hiukan öljyä
1 tlk tonnikalaa 
1 punasipuli
50 g voita
150g hyvää juustoraastetta
suolaa ja pippuria

Pese uuniperunat, kuivaa ne ja öljyä pinta. Paista 200 asteessa n, tunti.

Kuori ja silppua sipuli, valuta tonnikala. Halkaise kypsät perunat ja kaavi sisus  kulhoon. Sekoita mukaan voi, punasipuli ja tonnikala ja puolet juustoraasteesta. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lusikoi täyte takaisin perunanpuolikkaiden kuoriin ja ripottele pinnalle loppu juustoraasteesta. Kuorruta uunissa kunnes juusto sulaa.

Tähän vielä yksi kuva, vaikka sellainen syntinen, jossa lusikka uppoaa perunaan ja juusto venyy jotenkin viettelevästi.

Nämä arjen sankarit on kyllä mun lemppareitani, varsinkin kun rakastan perunaa. Oiva hävikkiruoka, tähän voi upottaa myös kermaviilit, smetanat ja tuorejuustot, sekä lihat ja makkarat ja kinkut joita on jääny kaappiin lymyämään. Ja pekonin! Kunhan et ny kerralla kaikkia samaan perunaan...
 

UUDET PERUNAT JA PARHAAT RESEPTIT

IHANAA HUOMENTA! Aina silloin tällöin on pikkariikkisen suloisempaa herätä torstai-aamuisin. Mahanpohjassa on ihan vähän perhosia, sillä lailla mukavaa siipien havistelua. Kuinka mä tekisin tänään? Hauduttaisin ison kupin Earl Greytä, tekaisisin leivät, hakisin lehden postilaatikosta ja lukisin kiduttavan rauhallisesti, kääntäen sivu sivulta aina edellisen luettuani kunnes oikea aukeama avautuu. Hillittisin itteni.

Vai loikinko yöpaidassa avoonjaloon pitkin siitepölyistä asfalttia laatikolle ja avaan lehden summittain jo jostain keskivaiheilta matkalla takaisin. Mahdollisimman läheltä heti sitä teema-sivuosiota. Viimeistään kodinhoitohuoneen kohdalla on pakko pysähtyä seisaaltaan lukemaan. On ne siinä. Kuvat ja teksti: Nanna Rintala. #emmäkestä

Tänään torstaina Lännen Media tarjoaa ruokasivustollaan meikäläisen parhaat uudet perunat-reseptit. Kyllä tätä herkkua on taas odoteltukin (viittaan nyt perunoihin). En väitä ollenkaan, en ollenkaan, etteikö uusi peruna olis aivan parasta voi ja suola päälle pyyhkäistynä, mutta kyllä siitä saa paljon muutakin. Paljon muutakin hyvää, korjaan.

 Kertauksena vielä lehdet, joiden sivuilta reseptini löytyvät:

Aamulehti
Satakunnan Kansa
Lapin Kansa
Kainuun Sanomat
Pohjolan Sanomat
Ilkka
Pohjalainen
Turun Sanomat
Kaleva
Keskipohjanmaa
Hämeen Sanomat
Forssan Lehti

 Ihanat puolimiljoonaa painotuoretta sanomalehteä.

Ihanat uudet perunat. Olkaa hyvä!

Mites te laitatte uudet perunat?

KOREALAISET RYPPYPERUNAT GAMJA JORIM

Oon pikkuisen kallellaan ollut jo kauemman aikaa tuonne korealaiseen keittiöön. Sieltä löytyy vaikka mitä ennenkokkaamatonta herkkua. 

Niin kun nämä ihanat, pikkuiset, ryppyiset, tahmeana kiiltelevät pikkuperunat, joita voi syödä sekä lämpinä että kylminä. Mitä pienemmät ja nätimmät perunat, sitä su(o)laisempi makuelämys. Eli uusia perunoita....Niin hullu en ole minäkään, että tuunaisin Suomen kesän superherkut, nuo mustan maan kalpeat mukulat, korealaiseen ulkoasuun, mutta juuri nyt on oikea aika kokeilla näitä, kaupoissa kun alkaa olla tarjolla suht edullisia uusia perunoita muilta mailta. Niitä aina tekee mieli ostaa, mutta eivät ne maultaan kuitenkaan vedä vertoja Suomen siskoilleen, etten kuvittelekaan syöväni mitään pyhä kolminaisuutta tyyliin peruna, voi, tilli ja suola. (Siinä taisi olla kyllä nyt jo neljäskin osapuoli...).

Mutta esimerkiksi israelilaiset tai kreikkalaiset uudet perunat suorastaan säteilevät tässä reseptissä.

Gamja Jorim taitaa olla näiden perunoiden korealainen nimitys  ja ne ovat sellaisia suolaisen makeita. Sopivat vaikka tikun nokasta tarjottavaksi cake popsien tyyliin. Minä en millään, en sitten millään malttanut olla lisäämättä ruokalusikallista Gochujang-chilitahnaa, joten omistani tuli sopivan takapoltteisia x-rated perunoita (ainakaan omat lapseni eivät välitä poltteesta). Mutta ilman chiliäkin makuelämys on hieno.

Korealaiset ryppyperunat Gamja Jorim

1 kg pieniä uusia perunoita (sellaisia ulkolaisia, joissa pysyy kuori pestessä kiinni)
2 rkl öljyä
3 rkl soijakastiketta
2 rkl siirappia (tai sokeria, käytin agavesiirappia)
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl gochujang-chilitahnaa
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl seesaminsiemeniä

Pese perunat ja kuivaa ne. Lämmitä isossa paistinpannussa öljyä ja laita perunat kypsymään  kannen alle n. 20 minuutiksi, eli kunnes hyvin napakan kypsiä (siis melkein kypsiä). Heiluttele pannua aina
4-5 minuutin välein, että perunat saavat väriä kauttaaltaan. 

Lisää sitten pannulle soija, siirappi ja valkosipuli ja chilitahna jos käytä sitä, ja paista ilman kantta vielä ainakin 5 min. heilutellen, jotta kastike leviää tasaisesti. Perunoiden pitäisi olla lopussa ihanasti tahmaisia, kauniin ruskeita ja kuori on vetäytynyt sillä lailla kivasti ryppyyn.  Vähä kuin sormenpäät kylvyssä. Ja hyvässä suolassa, lisää soijaa, ellei.

Lisää lopuksi seesamiöljy ja -siemenet. Pyöräytä taas pannua sillä kokkien keveällä ranneliikkeellä (tai sitä imitoiden) muutaman kerran ja tarjoile perunat heti tai vaikka vasta huomenna jääkaappikylminä. Molempi parempi.

Pari muuta korealaista inspiraatiota blogistani aikaisemmilta ajoilta:

Korealaiset lihapullat
KFC-Korean Fried Chicken
Korealainen soppa
Pika-Kimchi
Kimchi Bokkeumpap

Keitetyt kermaperunat

Minä en harrasta kermaperunoita. Vaikka ei sitä kyllä nykyisestä takamuksestani voi päätellä. Tiedän vaan kertakaikkiaan parempiakin tapoja valmistaa perunaa. Valkosipuliperunanikin ovat poikkeuksetta kermattomia.

Varmaan sen 10 vuotta sitten kun ihana Tina Nordström oli kokkiohjelmien kuningatar muistan hänen sorautelleen hyrmaavaa skånelaista (?) kurkkuärräänsä pippuroidessaan (lite salt och peppaR!) perunagRatiinia, jota hän hämmensi liedellä kattilassa ennen uuniin panoa.

Pitkät on tuumaustauot minulla, mutta nyt vihdoin tartuin reseptiin kun tuli aika valmistaa kermaperunoita. Asia olisi saattanut mennä helpomminkin, ellen olisi päättänyt valmistaa niitä heti 9: stä kilosta perunaa. Oli siinä ensin kuorimista, sitten siivuttamista ja lopulta 10 l kattilassa pariin otteeseen keittämistä. Tässä nyt teille ihan mitätön 1,5 kg ohje...

Tina Nordströmin perunagratiini

6:lle

1,5 kg jauhoisia perunoita

1/2 purjo

3 valkosipulinkynttä

oliiviöljyä

5 dl vispikermaa

5 dl maitoa

2 tl suolaa

valko- tai mustapippuria myllystä

Kuori ja viipaloi perunat ohuelti. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet ja siivuta purjo ohuiksi puolirenkaiksi. 

Kuullota  sipuleita oliiviöljyssä kattilanpohjalla hetken, mutta älä anna niiden saada yhtään väriä. Lisää kerma ja maito ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunasiivut ja suolaa ja pippuroi seos reilusti, perunat tarvitsevat paljon suolaa.

Keittele seosta sekoitellen (ymmärrettävästi maito palaa helposti pohjaan, paitsi onhan meillä nykyään Kiehu!) kunnes se saostuu paksun täyteläiseksi. Muistan Tinan puhuneen jotain tärkkelyksen liukenemisesta, joten sekoittelu edesauttaa varmaan myös sitä ja koostumuksesta tulee hyvin kermainen.

Laita sitten seos voideltuu uunivuokaan ja anna paistua 180 asteessa vielä 30 - 40 minuuttia.

Tina  muuten väittää, että tämä on hänen kaikkien aikojen suosituin reseptinsä. Enempää ei kai mun tarvitse kehua? 

Tartiflette - Alppien aarteita

Juustoa, juustoa, juustoa, onko mitään parempaa? Lisää perunaa, sipulia, valkkaria, pekonia; noista yksinkertaisista aineksista syntyy herkkujen herkku, Tartiflette. No, hiukan tuhti, mutta herkku (ja oikeasti ei mitenkään liian tuhti mielestäni). Alpeilla on juustoa aina osattu käyttää luovasti ja juustofondue seka raclette on herkkulistallani talvisaikaan vuosittain. Raclette välillä myös kesällä, koska se on myös mainiota kesäillan terassiruokaa, palohälyttimetkin soivat sillä tavoin huomattavasti harvemmin.

Tartiflette on nimenomaan ranskalainen erikoisuus ja lienee saanut alkunsa hyvin talonpoikaisesta ruuasta, tähteeksi jääneet keitinperunat on heitetty pannulle sipulien kera ja päälle juustokiekko sulamaan. Tämä juustoruoka on ollut minulle tuntematon, pari vuotta sitten luin ensi kertaa siitä jostain ruotsalaisesta  ruokalehdestä ja sittemmin olen törmännyt siihen parissa blogissakin. Tekemättömyys on johtunut ruuassa käytetyn juuston saatavuudettomuudesta, vaikka kyllä tätä voi tehdä niillä marketin raclette-viipaleillakin, maku on samantyyppinen. Jollakin amerikkalaiselle sivustolla kehotettiin käyttämään jopa brie'tä, mutta tähän varoituksen sana; do not, toistan DO NOT try that at home. Unohda Brie. Ei sama. Tuliko selväksi?

Salaperäinen juusto on nimeltään Reblochon ja sitä saa siis todistettavasti ainakin pääkaupunkiseudulta (esim. Hakaniemen hallista, kiitos Maitotytön kummitäti Pia, sieltä oli myös asiantuntevasti ohjeistettu ostajaa, olivat heti arvanneet mitä ollaan tekemässä). Reblochon on siis ranskalainen, puolipehmeä, hyvin voiarominen juusto, jonka valmistukseen käytetään 3 eri lehmärodun maitoa. Sitä kypsytetään n. 6-8 viikkoa, jonka aikana pintakuori pestään useaan otteeseen. Rasvaprosentti on keveä 45%. Kiekot ovat enintään puolen kilon painoisia halkaisijaltaan 9 tai 14 cm. Juuston historia on hauska: Reblocher tarkoittaa jotenkin että "puristaa vielä kerran vetimestä" ja se siis juontaa juurensa keskiajalle jolloin maanomistajat verottivat vuorilla asuvia alustalaisiaan sen mukaan paljonko heidän lehmänsä tuottivat maitoa. Talonpojatpa eivät sitten lypsäneetkään utareita aivan tyhjäksi. Loppu maito, joka olikin sitten erityisen rasvapitoista, lypsettiin  lopuksi itselle ja siitä valmistettiin reblochon juustoa. 

Halkaistu juustokiekko asetetaan perunoiden päälle kuoripuoli ylöspäin, kuori nautitaan myös suurena herkkuna. Ruokaan olisi otollista hiukan savustettu pekoni, mutta kun sitä ei ollut, mentiin tavallisella. Ihana, laadukas Riesling kruunasi leivän ja vihersalaatin kanssa nautitun aterian, joka nautittiin oikeaoppisesti laskettelumäen jälkeen.

Tartiflette 
4-6:lle
1 kg kiinteitä perunoita
2 rkl voita
2 isoa keltasipulia
200g pekonia
2-3 valkosipulinkynttä
2 dl kuivaa valkoviiniä
150g ranskankermaa
500g Reblochon juustoa 
suolaa, mustapippuria
pinnalle hienonnettua ruohosipulia (unohdin laittaa, vaikka olin hankkinut)

Keitä pestyt perunat kuorineen lähes kypsiksi (anna kiehua n. 10 min). Kaada vesi pois ja anna jäähtyä.

Pilko pekoni, sipuli ja valkosipuli ja paista miedolla lämmöllä kunnes pekoni saa väriä ja sipulit pehmenevät. Kaada päälle valkoviini, anna kiehahtaa ja lisää sitten ranskankerma. Sekoita kastikkeeksi ja mausta suolalla ja pippurilla. 

Kuutioi perunat ja paista niihin paistinperunatyyppistä pintaa voissa pannulla. Tämä ei ole pakollinen vaihe, mutta tuo mukaan hiukan enemmän kruntsia, eikä tässä nyt kannata ainakaan alkaa enää murehtimaan tuon 2 rkl voita vaikutuksia. Suolaa ja pippuroi perunat.

Kaada perunat isoon valurautapannuun tai uunivuokaan. Kaada päälle kastike. Halkaise juustokiekko ja aseta koko komeuden päälle kuoripuoli  ylöspäin. Gratinoi n. 20 min 200 asteessa, kuunnes koko ruoka kuplii herkullisesti.

Tarjoile vihreän salaatin, etikkasäilykkeiden ja rapeakuorisen maalaisleivän kanssa. Toimii kyllä myös mallikkaasti suomalaisen ruisleivän kera.

Juomaksi suosittelen  alppien juustoherkuille tuttuun tapaan joko mustaa teetä tai rapsakan kuivaa  valkoviiniä.

Hyviä mäkiä kaikille, toivotaan, että saadaan vielä jatkaa kunnon talvea! Tehkää tätä herkkua vaikka laskiaisena, jos ei reblochonia löydy niin käyttäkää raclettejuustoa. Ei sitä brietä.

Pääsiäinen, lammas ja viini (ja parhaat valkosipuliperunat)

Pääsiäinen on näin pakanallisesti ihana ruuan juhla. Kun ajattelen pääsiäistä, ajattelen heti hyvää ruokaa ja yhdessä perheen kanssa nautittavia menukokonaisuuksia. Ajattelen tietenkin myös lammasta, eikä ainutkaan pääsiäinen saa mennä ohi ilman suosikkiani, helppoa nyhtölammasreseptiä, joka aterian lisukkeista riippuen on muunneltavissa vaikka kreikkalaiseen tai lähi-idän tyyliin.

Kun ajattelen lammasta, ajattelen vääjäämättä myös hyvää punaviiniä. Ja kun ajattelen punaviintä ja lammasta tekee mieli kokeilla myös klassisempia lammasherkkuja. Karitsan paahtopaisti, jos mikä on on lammasta parhaimmillaan. Maukasta, pehmoista lihaa, johon vaihtelua saa erilaisilla marinadeilla, kuorrutuksilla tai kastikkeilla. Se on nopea valmistaakkiin. Ruskistus pannulla ja ehkä vartti uunissa + vetäytymisaika. Viereen joku kasvislisuke ja valkosipuliperunat. Lasi kunnon punkkua. Ihanan yksinkertaista.

Pitkäperjantaina äitini on luvannut kokata koko suurperheelleen karitsan paahtopaistia ja minä lupasin tuoda viinin. Se on nyt siis jopa etukäteen tapojeni vastaisesti testattu (ehkä tässä on vielä toivoa?) ja mainioksi havaittu. Finca Museumin tuottama pohjoisespanjalainen  Vinea Museum Tempranillo Crianza on oiva valinta lampaalle. Se on runsas ja täyteläinen viini, jonka tanniinit ovat kuitenkin jo pyöristyneet ja kypsät. Jälkimaku on miellyttävä, paahteinen ja pitkä. Tuoksussa ja maussa löytyy molemmissa kypsää marjaisuutta, nuuhkiessa voi erottaa myös hienoisen savuaromin. Viini on kyllä hintansa 12,58 väärti.

Karitsan paahtopaisti
1 /henki eli neljälle n. 800g

öljyä
voita
suolaa
pippuria
timjamia tai rosmariinia
valkosipunkynsi

Ota paahtopaistit hyvissä ajoin(ainakin tunti) huoneenlämpöön ja suolaa ja pippuroi niiden pinnat. 

Kuumenna pannulla ruokalusikallinen öljyä ja toinen reilu voita, lisää pannulle hiukan murskattu valkosipulinkynsi ja yrtit ja paista paahtopaisteihin kauniit pinnat. 

Nosta sitten paistit uuniin 200 asteeseen n. 15 minuutiksi. Mielellään käytä lämpömittaria. Otin omani pois kun asteita oli 58 ja se oli kyllä himpun verran turhan kypsää. Jälkeenpäin (!) löysinkin ohjeistuksen ottaa paistit uunista 52-55 asteessa. Paahtopaisti on siitä kuitenkin otollinen, että se säilyy hyvänä ja mehevänä myös kypsänä, kunhan et ylitä 65 (62) astetta.

Saavutettuasi lämpötilan, ota paistit uunista ja kääräise tiukasti folioon, anna vetäytyä rauhassa n. 10 minuuttia.

Leikkaa paahtopaistit tarjolle poikkisyin viipaleiksi.

Kaikki maustevoit ja kylmät kastikkeet ovat mun mieleen, mutta nyt yritin tehdä kerrankin jotakin muuta. Ja niin syntyi, Valion ohjetta mukaillen

Mustaherukkakastike

2 dl pakastemustaherukoita
1 rkl vettä
1rkl sokeria
1 rkl konjakkia
1 rkl punaviinietikkaa
2 dl lihalientä
2 dl kermaa
suolaa
valkopippuria
1 rkl voita

Laita mustaherukat ja vesi kattilaan ja keitä 5 minuuttia kunnes marjat mehusteneet. Lisää sokeri, konjakki, etikka, lihaliemi ja kerma ja keittele hiljoikseen, minulla oli kattila liedellä koko paahtopaistioperaation ajan. Lopuksi siivilöi kastike ja kuumenna sileä versio vielä kerran, sekoita sekaan voi ja mausta suolalla ja pippurilla.

Yksi lampaan-, samoin kuin hirvenlihankin kanssa tarjottavista ikisuosikkilisukkeistani on valkosipuliperunat. Mutta,  yllätys, yllätys, oma suosikkini ei olekaan se kermainen versio vaan lemppareitani on joko pannulla raakapaistetut, joita ei kyllä oikein viitsi tehdä kuin kahdelle, tai lihaliemessä haudutetut valkosipuli-rosmariiniperunat.

Valkosipuli-rosmariiniperunat
4:lle

Jauhoisia perunoita n. 2 /syöjä
2 rkl öljyä
2rkl voita
6-8 valkosipulinkynttä (tai maun mukaan enemmänkin)
rosmariinia, tuoretta tai kuivattukin käy tähän hyvin
suolaa
mustapippuria
3 dl lihalientä (voit valmistaa fondikuutiostakin)

Kuori ja siivuta perunat terävällä veitsellä.

Kuumenna 1/2 öljy ja voi hyvällä paistinpannulla, lisää sekaan muutama karkeasti pilkottu valkosipulinkynsi ja rosmariinia. Freesaile 1/2 perunasiivuista, niin, että saavat osaksi vähän väriä ja rapeutta. Suolaa ja pippuroi. Siirrä uunivuokaan ja toista sama loppujen perunoiden kanssa. Lisää vuokaan myös loputkin hienonnetut valkosipulit.

Kaada perunoiden päälle kuuma lihaliemi. Lisää halutessasi hiukan rosmariinia ja paista 200 uunissa 45 minuuttia.

pannulla paistumassa

uuniin menossa

Sitten piti vielä keksiä se lisuke. Olin ostanut punajuuria, savufetaa ja rucolanversoja. 

Punajuurta ja savufetaa

punajuurta
savufetaa
pinjansiemeniä
rucolanversoja
öljyä
mustapippuria 
suolaa 
Za'atar mausteseosta (tai jotakin yrttiä)
hunajaa
sitruunanmehua

Kuori punajuuret, kuutioi reiluiksi kuutioiksi, pirskottele öljyllä ja lisää päälle suolaa, mustapippuria ja za'ataria. Laita uunivuokaan ja kypsennä 45 minuuttia 200 asteessa.

Ota punajuuret pois uunista ja sekoita sekaan reilunkokoiseksi lohkottu savufeta. Mausta hunajalla.

Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. mausta rucolaversot pirskottelmalla päälle sitruunanmehua ja oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria. Sekoita pinjansiemenet mukaan.

Kokoa lämmin juuressalaatti (vaikka kakkuvadille!) laittamalla punajuuret alle ja nostelemalla rucola käsin keoksi sen päälle.

Kannattaa katsoa lisäksi tuosta oikeanpuoleisesta tunnisteet-pilvestä ainakin tagit lammas ja pääsiäinen, mikäli herkut pääsiäiselle ovat vielä kateissa.

Saan ehkä* kokata 1. pääsiäispäivä sisaruksilleni ja silloin luultavammin tehdään vaihteeksi jotain aasialaista, perjantaina kun on paahtopaistia ja 2. pääsiäispäivä herkutellaan vielä nyhtölampaalla.

*äitini kanssa käymäni keskustelu (lapseni olivat juuri olleet pari yötä hoidossa töitteni takia ja mumma oli vähän väsynyt):

-...aika raskasta, koko ens viikonloppukin saan olla koko ajan keittiössä...
- no meille vois ainakin tulla kaikki syömään yhtenä päivänä...
- no mitä sä sitten laittaasit? Mikä päivä, perjantaina laitan ainakin paahhtopaistia ja jompana kumpana pyhänä sitä sun revittyälammasta...



"....NO MITÄ SÄ SITTEN LAITTAASIT?" 
- en tiärä, ehkä mä jotakin keksin?

Mutta emmä sitä äänehen uskaltanu sanua.


Viini on saatu testattavaksi maahantuojalta.

Svaabilainen perunasalaatti

Schwäbischer Kartoffelsalat - aina saa jännitää tuleeko kaikki kirjaimet; nimen suomalainen versio svaabilainen perunasalaatti ei suo tässä kohdassa liiemmälti helpotusta sekään, olisikohan tämä virallinen oikeinkirjoitusasu. Onneksi ruuat on kuitenkin tarkoitettu syötäviksi, ei kirjoitettaviksi (vaikka öö, sitäkin taidan harrastaa...) ja tämä eteläsaksalainen perunasalaatti on yksinkertaisen herkullista.

Svaabia on siis Etelä-Saksaa, suurinpiirtein Baden-Württembergin osavaltion ja Baijerin länsiosista koostuvaa aluetta, jossa puhutaan vahvaa svaabin murretta (Sie schwätzen Schwäbisch) ja myöskin vaalitaan omia perinteisiä ruokia. Au pair-tyttöaikoinani  Stutgartin lähellä pienessä Kircheim am Teck:in kaupungissa pääsin vähän maistelemaan noita tuhteja herkkuja. Ja parantamaan kielitaitoani, joka ei kyllä saavuttanut ihan korkeinta huippua, olisiko syynä ollut juuri tuo svaabin vääntäminen (ja puolisuomalainen perhe).

Ihanat muistot on tuolta vuodelta jäänyt, sekä elinikäiset ystävät. Frau Doktor Ebert asuu nykyään eläkkeellä Maaningalla, Tyttärensä Pia, Maitotytön kummitäti, on synnytyslääkäri (takuulla ensimmäinen, joka on koskaan nähnyt Maitotytön, ultratessa siis) ja asuu Helsingissä ja Jan-poika gourmet-kokkina Stutgartissa (Jan on kuvien silmälasipäinen kokki).

Viime kesänä nähtiin myös Janin  kanssa pitkästä aikaa...ja tietenkin kokattiin. Reseptit kirjoitettiin tarkasti muistiin ja nyt kun ne on puolen vuoden kuluttua myös löytyneet, voin vihdoin jakaa reseptin.

Svaabilainen perunasalaatti on ihan omanlaisensa. Se on hyvin kosteaa, eikä haittaa vaikka perunalohkot hiukan muussaantuvatkin. Kastikkeessa maistuu tuttu saksalainen etikkainen kirpeys. Tekemisen ja maun juju piilee kuumina kuorituissa perunoissa, jolloin ne ovat valmiina vastaanottamaan maksimaalisesti makua.

Svaabilainen perunasalaatti

1 kg kiinteitä perunoita 
2 sipulia
2 dl voimakasta lihalientä
1 1/2 rk saksalaista (Mittelscharf Senf) sinappia tai dijonia
4 rkl valkoviinietikkaa
4rkl öljyä (ei oliivi)
mustapippuria
suolaa
pinnalle tuoretta ruohosipulia tai persiljaa

Keitä perunat kuorineen kypsäksi. Kuori ja viipaloi tai kuutioi ne niin kuumina kuin pystyt. Pilko sipuli ja ryöppää kiehuvassa vedessä. Lisää ne perunoiden sekaan. Lisää perunoihin lämmin lihaliemi, sinappi, etikka ja öljy. Anna lihaliemen imeytyä ja lisää tarvittaessa, salaatti saa jäädä siis hyvin kosteaksi. Rouhi päälle mustapippuria ja tarkista suola. Ruohosipuli silppu tai lehtipersilja sopii hyvin pinnalle.

Tarjoillaan yleensä haalean lämpöisenä, mutta on tämä kylmänäkin hyvää.

Jännittää vähän, että meniköhän tässä nyt kaikki oikein, koska a) en saa selvää muistiinpanoistani b) kokin resepti suullisesti toimitettuna on on vähän suurpiirteinen vaikka itse ruuanlaitto sujuukin ammattilaisen varmalla kädellä. Seuraavaksi kerron Janin tapaan keitetystä lihaliemestä ja Maultascheneista, joita tämänkin salaatin kanssa nautittiin.

Ai niin, ja hyvää myöhästynyttä syntymäpäivää, Jan!

The vuokaruoka. Kun on kiire tai väsy.

Tai molemmat. Ja niin pajon kun joulun läheisyys antaakin energia, on se myös aikamoinen energiasyöppö. Kun pöytään saa ruuan vähällä vaivalla ja olemattomalla aivotyöskentelyllä, saattaa se joskus olla perheenäidin pelastus. Tai parisuhteen.

Tässä yksi lempparivuoistani, jonne voi oikeastaan heittää mitä vaan. Ennen lapsia tein tätä chilitonnikalasta, nykyisin tyydyn töräyttämään oman annokseni päälle srirachaa. Pääosassa ovat peruna ja tonnikala, perunana ovat parhaita eiliset keitetyt perunat, mutta voit tehdä nämä myös kaupan lohkoperunoista. Ei mitään pitkällistä kypsytystä vaativaa, koska vuoan tulisi olla valmis max. 30 minuutissa.

Ohjeessa ei ole tarkkoja määriä, tee sen mukaan mitä sinulla on, ole luova kaappisi sisällön rajoissa (mutta älä sorru liialliseen pohdintaan eli aivotyöhön).

Nopea tonnikala-perunavuoka

1-2 prk tonnikalapaloja öjyssä tai maustekastikkeessa
keitettyjä perunoita isoina lohkoina tai pussi pakastelohkoperunoita
kirsikkatomaatteja halkaistuna
1 punasipuli puolirenkaiksi leikattuna
1 tölkki artisokansydämiä
öljyä
suolaa. pippuri, paprikaa 
juustoraastetta (tässä valion TexMex-raaste pussi)

Öljyä uunivuoka. Heittele vuokaan sekaisin kaikki ainekset (ei juustoa) ja mausta sullesi sopivaksi. Ripottele päälle juustoraaste ja anna komeuden kuumeta uunissa 175 asteessa 20-30 minuuttia.

Viereen raikas salaatti.

Yksi ongelma pois päiväjärjestyksestä.

Fondue-ranet

Ennen pitkää se oli aivan väistämätöntä. Että mä nostaisin sen perunan katuruoka annokseni pääosaan. Koska minähän olen sellainen perunanrakastaja. Kunnon rapeat, sisältä höttöiset, melkein syömäkelvottoman kuumat ranskalaiset, uuniperuna, perusgrilliranskikset kaikilla mausteilla tai kuuluuko kenenkään muun lapsuudeen lemppareihin "sotapojan pakkaus"?

OivaPari-haasteessa haettiin tällä kertaa paria Jacob's Creekin UnVined Rieslingille. Kyseessä on aivan tuore innovaatio, uudella menetelmällä aikaansaatu alkoholiton viini. Ja se huuti tätä reseptiä! 

Koska haasteessa on kyse gourmet'in ja katuruuan yhdistelmästä, mieleeni tuli heti nostaa rankanperuna-annokseni uudelle levelille voimakkaalla  juustokastikkeella fonduen tyyliin. Pääsisin samalla testaamaan myös viinin soveltuvuuden ruuanvalmistustarkoitukseen. Hienosti UnVined toikin fonduemaisen valkoviinisen aromin kastikkeeseen. Päädyin käyttämään rane-fondueessäni myös suomalaisia loistavia juustoja, Valion Mustaleima Emmental-raastetta ja Juustoportin uutta Maxx'ia, joka on juurikin yleensä fonduessä käyttämäni Gruyerin tyyppinen kauniisti sulava vahva juusto. Ranskanperunoiden suhteen voit olla juuri niin kulinaristinen kuin haluat, uppopaista ne kahteen kertaan, kuten perusteellinen tyyli kuuluu, mutta voit tapani mukaan tehdä ne myös uunissa, pääasia on, että käytät jauhoista perunalajiketta. Erityisen kauniita saat tietenkin Rosamundasta sen punertavan kuoren takia.

Fondue Ranskanperunat 
2:lle

2 isoa tai 4 pientä Rosamundaa tai muuta jauhoista lajiketta
öljyä
suolaa

130g Valio Emmental juustoraastetta
130g Juustoportin Maxx juustoa raastettuna tai muuta gruyereä
1,5 dl Jacob's Creek Unvined Riesling
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 tl maissitärkkelystä
1 rkl Kirch-viinaa
ripaus valkopippuria ja muskottipähkinää
pinnalle hiukan silputtua lehtipersiljaa tai yllätä korianterilla!

Leikkaa perunat pituussunnassa sormenpaksuisiksi tikuiksi. Älä kuori. Sekoita perunasuikaleet öljytilkan kanssa ja levitä ne tasaisesti uuninpellille. Ei päällekkäin. 220 astetta ja puolituntia ja perunoiden pitäisi olla kypsiä sekä saada pintaan hiukan väriä ja rapeutta. Suolaa perunat.

Laita kattilaan viini, valkosipuli ja raastetut juustot. Kuumenna kuplivan kiehuvaksi ja sileäksi, koko ajan pohjasta sekoittaen. sekoita maissijauhot kirch-viinatilkkaan ja sekoita juustojen mukaan ja anna Fonduen paksuuntua. Mausta valkopippurilla ja muskottipähkinällä.

Jaa ranskiksit annoksiin paperipusseihin tai voipaperikääröihin, valuta päälle kuumaa juustofondueta ja ripottele päälle lehtipersiljaa tai korianteria. 

Koska perinteinen juustofonduen juomakumppani on valkoviini tai musta tee, sopii UnVined Riesling ihanan kylmänä hienosti palanpainikkeeksi, sen raikas hedelmäisyys ja pieni makeus leikkaa sopivasti juuston ja perunoiden rasvaisuutta.

Nyt on pakko sanoa ihan itte, että kaikessa yksinkertaisuudessaan, ihan klassikko jo syntyessään!

yhteistyössä Pernod Ricard Finland

Simple food (...for pleasing simple men)

Otetaan reilu kilon pala entrecoteta huoneenlämpöön noin tunti ennen grillausta. Tällä kertaa komea kimpale oli Simmental- rotuista tuosta Ilmajoelta. Leikataan se  poikkisyin neljäksi reiluksi pihviksi.

Suolaa ja pippuroi pihvit. Käytän osaksi savuista sormisuolaa, joka tuo ihanaa aromia kaasugrillissäkin. Ennen grillausta lorautan pihvien pintaan hitusen öljyä. Käytä aivan kuumaa grilliä ja grillaa lihat haluttuun kypsyyteen. Toivo, ettei kukaan halua kypsää. Rukoile, ettet paista pihvejä vahingossa liikaa. Pari minuuttia kummaltakin puolelta, paksuudesta tietenkin riippuen, on usein ok. Medium pihvi on vielä painettaessa kivasti kimmoisa.

Kääräisin pihvit folioon, ihan vain siksi aikaa, että hain jääkaapista maustevoin ja uunista perunat. En ole aivan vakuuttunut, että pitäisikö pihvien antaa vetäytyä vai ei. Tykkään itse nostaa pihvin suoraan pannusta lautaselle, silloin paistorapeuskin on jotenkin parhaillaan. Ja nytkin vaikka ne olivat hetken vetäytymässä, ne kuitenkin olivat päästäneet nestettä sinne folioon aika reilustikin.

Mutta ei se hyvä pihvi kaverikseen paljoa tarvitse. Hyvän maustevoin, joka on siis yksinkertaisimmillaan voita, valkosipulia ja lehtipersiljaa. Parasta.

Syömisnautintoon kuuluu ehdottomasti kunnon pihviveitsi ja -haarukka.

Ja perunaa. Äijien täytyy saada perunaa. Ensin keitettyja, sitten litistettyjä, voilla ja oliiviöljyllä, sormisuolalla, pippurilla ja timjamilla uunissa silattuja perunoita. 

Yksinkertainen salaatti vielä. Lehtisekoitus kasvimaalta, erilaisia pikkutomaatteja puolitettuna, parmesania lastuina ja valkosipulivoissa paistetut krutongit. Suolaa, pippuria. Kastike laatuoliiviöljystä, vaaleasta balsamicosta, hunajasta ja valkosipulinkynnestä.

Muonituksessa kaikkensa golfkentillä jo useamman päivän antaneet IsoHoo ja  kyläilemään 10 vuoden tauon jälkeen uskaltautunut työkaverinsa (ihana iloinen) Niklas ( Lupasin, ei nimiä, otsikkoon viitaten, mutta.... ;)).

Ooh, eipäs unohdeta palan painiketta. Olen nykyään ihan että Malbec, jee. Ellen sitten Pinot Noir, jee. Joskus oikeasti ihan sama, seura ja ruoka ja tilanne niin kaikki maistuu. Mutta tämä malbec kyllä jee, jee.

Liha oli hyvänmakuista, jopa Niken rare-pihvi halutun kaltainen, perunat ihanan voisia herkkuja ja salaatti sopivan kirpsakka. Ilman kikkailuja, tosi hyvää.  Paitsi, että keittiössä oli tullut IsoHoon mielestä liikaa sotkua ja sitten mä loukkaannuin siitä ja menin lasten kanssa yhdeksältä maate. Siinäpähän sitten istuivat kahdestaan trooppisessa yössä terassillamme pikkutunneille asti. En ihmettelisi jos olisivat jutut loppuneet ja joutuneet puhumaan vaikka armeijasta. Nih!

(Simmentalin entrecote- kimpaleen sain kiitokseksi Simmental-pojilta messuilla kun kokkasin heille lisukkeita Raymond Wesanderin Weberillä paistamien pihvien kylkeen)