Ja mitä tekee merimiehen muija?

(Kun merimies on pääsiäisen merillä). No; Moules à la marniere eli valmistaa tietenkin sinisimpukoita merimiehen vaimon tapaan.

Resepti on vanha tuttu klassikko maustettuna ripauksella fenkolia, herkku on niin helppo ja hyvää, että jaetaan se tässä, vaikka se monelle tuttu onkin. Mutta ihan siltä sattumalta, että jonkun repertuaarista vielä puuttuu. Ohje tässä on 3kg simpukoita, eli ruokaisen alun ja tuhdin jälkkärin kanssa meitä söi tällä ohjeella 7 aikuista ja yksi vajaa 2 vuotias.

Kovin homma ruuassa on simpukoiden puhdistuksessa. Käy läpi jokainen simpukka ja varmista että ne ovat kunnolla kiinni tai sulkeutuvat, jos kopautat niitä hiukan pöydän reunaan. Heitä pois avonaisena pysyvät, sekä rikkoutuneet kuoret. Harjaa samalla simpukat puhtaaksi ja raaputa pikkuveitsellä parrat (kuoriin takertunut "levä") pois. Huuhtele kylmällä vedellä.

Kuullottele sitten kattilan tai kasarin pohjalla reilu 5 min. sipuleita ja fenkolia sekä timjamia, että saat ne ihanan pehmeiksi ja kuultaviksi. Kaada sekaan viini, lisää mustapippuri ja suola maistellen. Kuumenna liemi kiehuvaksi.

Laita simpukat kiehuvaan liemeen. Simpukoiden ei tarvitse uida liemessä, koska ne höyrystetään. Peitä  astia kannella ja anna simpukoiden höyrystyä kypsiksi, n. 5 min. Sekoita mukaan lehtipersilja ja pyöräyttele kauhalla hieman simpukoita, että kaikki pääsevät käymään liemessä. Vie välittömästi tarjolle, tarjoile maukkaan vaalean leivän kera. Muista kattaa pöytään astiat myös tyhjille kuorille. Toppaa leipää liemeen ja syö simpukat käyttäen tyhjää kuorta pihteinä. Mikäli törmäät simpukkaan, joka ei ole avautunut, jätä sekin syömättä.

Simpukat merimiehen muijan tapaan

6:lle

3kg sinisimpukoita 

2 fenkolia pieneksi silputtuna

2 sipulia hienonnettuna

6 valkosipulinkynttä hiennottuna

1 nippu tuoretta timjamia lehtiä riivittynä

2 nippua lehtipersiljaa silppuna

1 ja 1/2 pulloa kuivaa valkoviiniä 

mustapippuria myllystä

suolaa tarpeeksi (maista)

Ja teko-ohje tulikin jo läpikäytyä tuossa alussa.

Tämä pitkäperjantain ateria tarjoiltiin lapsuudenkodissani, jossa toimin simpukkamestarina. Äitini hemmotteli meitä alussa ihanilla kananmunakatkarapuleivillä.

Äitini hemmotteli meitä myös lopussa ihanalla, tuhdilla muttei liian makealla suklaisella juustokakulla, jossa dominopohjan päälle paistettiin suklaatuorejuustomassa, sen päälle sitten kermavaahtoa ja onneksi pakkasestani löytyi päälle vielä kotimaisia vadelmia.

Varoitus. Nyt fiilistellään...

Suklainen reunus...omnomnom....

Isot, pulleat vadelmat...

...hyvää, hyvää ja vähän vielä hyvää...

...alkaako mennä perille?

Resepti oli hiljattain ollut Pirkka/YH/ MeNaiset tai jossakin, josta kaikki seurueen naiset olivat sen ponganneet (paitsi minä). Mutta jos juuri törmäsit jossakin tähän reseptiin, niin joo, tämä on just se resepti. 

 Pikkuisen trullit olivat ehtineet tehdä jo taikojaan pitkänäperjantaina kun simpukkaliemestä tuntui uupuvan suolaa ja kakun pohja oli osittain palanut (koska se oli kakkuvuoka oli nostettu uunista ja jätetty jäähtymään kuuman levyn päälle) ja viinivalinta simpukoillekaan ei ollut kaikkein onnistunein. 

Tänään pikkutrulleja hyviteltiinkin ylenmääräisesti, jotta pääsiäisen loput ateriat saadaan hoideltua kunnialla läpi.

(Ja olihan se ateria oikiasti herkullinen, yhteistuumin valmistettu ja nautittu.)

Jatketaan! Hyvää pääsiäistä vielä!  

Mun paras pääsiäinen

Koska se vaan on niin hyvää. NYHTÖLAMMAS. Ensimmäisiä kertoja tätä postatessani, ei tuota nerokasta sanaa ollut (Campasimpukka) keksinytkään, vaan puhuin minäkin revitystä, riivitystä lampaasta. Meillä tätä on tehty varmaan kymmenisen vuotta, tämä on yksi blogini luottireseptejä ja yksi niistä, joka myös itseäni inspiroi jakamaan reseptejä netissä alun alkaen.

Tiedän, että tällä on käännytetty monta ei-niin-lampaan-ystävää lampaan kaveriksi. Resepti on helppo ja vaatii vaan aikaa. Lopputuloksen voi tarjota couscousin, hyvän salaatin, uunilohkojen, tsatsikin tai vaikka pitaleivän kanssa. Tähteet voi jalostaa pizzasta keittoihin. Tai tehdä lammastacoja.

Siksi sallinnette tämän postauksen, vanhoilla kuvilla ja jo julkaistuin reseptein. 

Se vaan on niin hyvää.

 Ja nyt pajunvittateheras pystyhyn, meillähän trullitellahan vasta ens lauantaina. Pääsiääsvalakiooren loimus! 

(Ja lammasresepti siis täällä. Kurkista myös muut jutut pääsiäinen -sana alta tuosta vieteisestä valikosta)

Hyvää pääsiäistä!...ja ruokaa!

Oi ihana keväisen kirkas pääsiäinen, josta meidän perheessä on muodostunut melko pakanallinen juhla pääsiäisvalakioineen ja trullitteluineen, hieno lepotauko arjen keskellä, aikaa yhdessäoloon...ja ennenkaikkea yhteisitä aterioista nauttimiseen.

Kiireinen pääsiäisenalus on pitänyt huolen siitä, että kaikki pääsiäisenvinkit puuttuvat tästä blogista, muutaman sanan haluan kumminkin sanoa minäkin, vaikkei tässä enää kovin moni maijameikäläisentapaanmyöhäinen tapaa menuja suunnitella, niin onhan se kauppapäivä vielä lauantainakin ja kaksi ihanaa ruokapäivää sen jälkeen.

Lammas on itseoikeutettu valinta pääsiäispöytään. Oman reseptini olen löytänyt jo kymmenisen vuotta sitten brittien ihanaiselta keittiöjumalattarelta Nigellalta. Revitty pääsiäslammas, kuten sitä ennemmin kutsuin, kun en tiennyt vielä mitään oivallisesta nyhtölammas-termistä. Resepti on kääntänyt monen lampaanlihasta piittamattomankin pään, kukapa pystyisi vastustamaan pitkään hautunutta, haarukan alla hajoavaa suussasulavaa lihaa, jota voi eri lisukkeilla muunnella määrättömiin. Resepti on myös ylettömän helppo, vaatii vain aikaa, ei tekemistä. Ja lähes mahdoton ryssiä (huom. viittaus  naapurimaamme rikkaaseen pääsiäiskulttuuriin...)! 

Nyhtölammas onnistuu mistä tahansa paistinpalasta, luulla tai ilman, viulusta , vain paahtopaisti ja fileet kannattaa valmistaa muulla tavoin.

Lampaan valmistaa tänä vuonna äitini, oma kokkausvuoroni on vasta maanantaina. Silloin aion helliä sisaruksiani perheineen Pekingin ankalla, kun sitä kerran onnistuin saksalaismarketin pakastealtaasta saamaan. Teen sitä vasta toiseen kertaan, mutta olen NIIIIIIIIN valmistautunut ottamaan ihastelevat kiitokset vastaan perheeni jäseniltä, jotka eivät edelliskerralla olleet apajilla. Ja uskokaa tai älkää, ankka valmistuu taas kuin itsestään.

Alkuun olen ajatellut hyödyntää pakkassuppiksiani kiinalaiseen sienikeittoon, jonka resepti on vielä hiukan hakusessa. Ja jälkiruuaksi  teen banoffee-torttua.

Koska minulla on näin pitkänäperjantaina vielä hiukan pääsiäissiivotkin kesken, en laajenna tätä koostetta enää. Jälkiruuista vielä kuitenkin sen verran, että mämmi meillä syödään mämminä.

Jälkiruokakavinkiksi on nostettava vielä upean herkullinen ja niin yksinkertainen sitruunaposset. Suolaa ja Hunajaa-blogin Jonna valmisti onnistuneen version myös limestä.

Kevyempää jälkiruokaa  edustaa myös hiljan postaamani Bombayn appelsiinit, kannattaa kokeilla!

Ja huomenna on se ihana päivä kun saan lähettäää maailmalle kaksi suloista pientä trullia toivottelemaan  hyvää pääsiäistä!

Nauttikaa pyhistä!

(Kyllä me kerrattiin Urhon kanssa hiukan kärsimyshistoriaakin ja Urho lauleli eilen pääsiäiskirkossa laulettuja lauluja. Anteeksi, että siivoan tänään!)

Mämmi ja minä

Mämmin valmistus on kiehtonut minua jo pitkään, se on komeillut to do -listalla blogini alusta asti, mutta vasta nyt, kolmantena pääsiäisenä sain aikaiseksi ryhtyä tuumasta tomeen. Oravan mummolassa muistan sitä mummani tehneen, mutta sittemmin pääsiäismämmit on hankittu kaupasta.

Paikallinen äänitorvi Ilkka-lehtikin julkaisi pääsiäisen alla sopivasti toimittajan mämmikokeilun, lopputulos tuntui olevan kuitenkin melko turhauttava. Valitettavasti myös Herkkusuun todella informatiivinen mämmipostaus ilmestyi vasta omia mämmejä uunista vetäessä, olisin niin ollut fiksumpi mämmintekijä, jos olisin saanut sen ensin lukeakseni. Mämmiä reseptini mukaan tehdessä ja viimeisiä keittelyjä keitellessäni ajattelin oikein, että pitääpä muistaa mainita, että alkää sitte sekoittako muovikauhalla vaan kunnon jämäkällä puukauhalla, sen verran nimittäin tuhtia tavaraa, että muovinen taitaapi napsahtaa poikki herkästi. Reseptini ei nimittäin maininnut mitään mämmin "vahvuudesta". Oli sitten kiva jälkikäteen lukea Herkkusuun opastusta, että mämmin tulisi olla melko vetelää uuniin pantaessa....

Perinteinen kotimämmi 
(ohje Rantasen mämmi-ja leipämallaspussista)

2,5 l poreilevaa (ei kiehuvaa) vettä (60-70 astetta)
500g mämmimaltaita
750g ruisjauhoja
0,5-1 dl siirappia (tai paljon enemmän,,,maista!)
n 1/4 tl suolaa
n. 1rkl jauhettua pomeranssinkuorta

Lisää 1 l poreilevaa vettä 100 g maltaita ja 150g ruisjauhoja. Sekoita tasaiseksi puuroksi
 ja ripottele seoksen päälle hieman jauhoja kuortumisen estämiseksi. peitä paksulla liinalla ja imellytä seosta lämpimässä paikassa pari tuntia. Minulla jäi yön yli, mutta eipä tuo tuntunu ainakaan haittaavan.

Sekoita taas hyvin ja lisää seokseen 0,5 dl poreilevaa vettä, 100g maltaita ja 150g jauhoja. sekoita ja imellytä kuten aiemmin.

jatka samaan tapaan noin tunnin välein kunnes kaikki vesi, maltaat ja jauhot on käytetty. Lisää suola, siirappi ja jauhettu pomeranssinkuori. Maistele, ja lisää tarvittaessa siirappia, itse laitoin ainakin 2 dl. Sekoita huolellisesti.

Keitä seosta reippaasti hämmentäen 15 minuuttia. Tässä vaiheessa seos saisi ilmeisesti olla paljon vetelämpää kuin mitä omani oli, eli olisi pitänyt lisätä varmaan vettä. Laita jäähtynyt seos paistoastioihin. Täytä n. 2/3 osa täyteen, mämmi kuohuu uunissa. Minä ostin  kaupasta noita pahvisia leipävuokia, kun mämmiroveita ei tunnu mistään löytyvän. En myös huomannut, että seos olisi pitnyt jäähdyttää ennen uuniin laittoa ja kysymys kuuluukin miksi? En kyllä jäähdyttänyt.

Paistetaan nelisen tuntia 125 asteessa.Voitele siirappivedellä ennen uuniin laittoa ehkäistäksesi kuortumisen. En uskaltanut vielä leivinuunin kanssa alkaa kokeilemaan, ehkä ensi vuonna sitten.

Anna mämmin tekeentyä 3-4 päivää jääkaapissa ennen syöntiä. Mämmi sopii myös pakastettavaksi.

Tarjoile perinteisesti sokerin ja kerman kanssa tai nauti rasvattoman maidon kanssa kuten minä. Tai epäperinteisesti vaniljakastikkeella. Ilkka lehti vinkkasi myös appelsiinihillosta tai mallasviskistä, joten kun kaupasta löytyi mallasviskillä maustettua appelsiinimarmeladia, pääsi se koristamaan omaa mämmiannostani. Toimii kyllä.

Ja miltäs se mämmi sitten maistui.?

No mämmi tuoksui ja maistui ihan siltä itseltään, elikkä mämmiltä. Rakenteeseen en ollut täysin tyytyväinen, mämmini oli lusikan seisottaja malliyksilö.

Todelliseen testiin mämmini joutui tänään, kun vei mukanani roveen kotiini pääsiäisaterialle, jossa tiesin olevan jälkiruokana mämmiä. Pidimme sitten 3 mämmin makutestin 15 hengen voimin.

Elonkerjuuta mukaellen: "Täs' ommeirän pitkäp pöytä..."

Cittarissa lauantaina ostoksilla olimme sortuneet "testivoittaja" mämmiin,  lisäksi meillä oli  puolta halvempaa Kymppimämmiä, jonka muistelen olleen aiemmin perheemme suosikkeja. 

Tuo ylläoleva Aallon mämmi oli parasta mämmiä, jota olen koskaan syönyt! se oli hiukan vaaleampaa ja aika lievää, sopivan makeaa, jotenkin kuohkeaa. TODELLA hyvää! Kaikkien mielestä, paitsi äitini joka tykkäsi kaikista mämmeistä.

Minun mämmini oli kuulemma kans tosi hyvää, kunnes maistoin Ylöjärveläistä Aallon mämmiä, joka vei jalat alta. Mutta Kymppimämmi hävisi selkeästi omalleni. Se oli yhtä jäykkää, mutta maultaan tosi kitkerää ja suutuntumakin oli karkeampi. Eli hieno hopeamitali! Ja ens vuonna haastetaan Aalto vähän  notkeammalla mämmillä!

Tänään syötiin siis äitini valmistamaa revittyä lammasta. 

Uunilohkojen, tabouleh'n, tsatsikin ja pita leipien kera.

Jännänä herkkuna oli tekopoika Uliseksen  Ensenadasta Meksikosta enonsa maatilalta tuoma  punaviini. Etiketti on serkkupoikansa suunnittelema.

Eteläpohjalaista trullimuotia 2012: trendien huipulla, ängri bööts- kulmakarvat!

Pääsiäispyhien päätösmeny

Pääsiäispyhien lähestyessä loppuaan, oli aika vielä yhdelle kokkausrupeamalle. Vieraaksi saimme molempien vanhemmat, mistä syystä ateria sai kiitettävästi positiivista palautetta, lienevätkö sitten vain kannustusmielessä

lapsiaan kehuneet...

3 päivän lampaanlihansyönnin jälkeen vain yksi asia oli varma; en laita lammasta. Ja siitä se idea sitten lähti!

Hedelmäinen katkarapucoctail

Pestolla kuorrutettu uunilohi

Vuohenjuusto-pekoni risotto

Paistettua fenkolia, voita ja valkoviiniä

Rahka-juustomaljat

Ettei tästä postauksesta tulisi liian pitkä, tyydyn osassa resepteissä ylimalkaisuuteen. Myös siksi, että ne valmistettiin ehkä hiukan, no jos tätä laittais -periaatteella. Fenkoli-lisäke ja jälkiruoka ansainnevat kunnon reseptiikan. Ohjeet siis kuudelle.

Hedelmäinen katkarapucoctail

noin desi seuraavia ainesosia pikottuna tai puolitettuna:

• 
  
  kurkku
• 
  
  miniluumutomaatit
• 
  
  päärynä
• 
  
  viinirypäle
• 
  
  surimisuikale
• 
  
  jäävuorisalaattia ja rucolaa

Kaikki aineet sekaisin kulhossa, mukaan

• 
  
  seafood rub seasonilla (perhaps not such a good idea...) maustettu kermaviilipurkki

asettelin ruuan coctailtyyppisin maljoihin ja laitoin jokaisen päälle 3kpl

• 
  
  jättikatkaravunpyrstöjä

Ja sitten vauhdilla pääruokaan

Pestolla kuorrutettua uunilohta ja vuohenjuusto-pekonirisotto

Olin ostanut puolikkaan, suuren lohifileen ja halusin valmistaa sen mahdollisimman helposti (koskahan olisin hakenut mahdollisimman monityövaiheista reseptiä...?) maistuvaksi.  Päätin kuorruttaa fileen purkillisella pestokastiketta (tämä on Nata-siskon bravuureita) ja hetken mielijohteesta ripottelin pinnalle vielä kauttaaltaan sesaminsiemeniä, 175 astetta ja 20 minuuttia uunissa. Lohi, ei missään muotoa ollut kuivaa, mutta kuten kuvakin antaa ymmärtää, lievästi kuitenkin ylikypsää, minkä huomaa varsinkin tavasta jolla lohi lohkeilee paloiksi sitä otettaessa.

Risotto valmistui Jamie Oliverin risottoreseptillä, joka löytynee useammastakin hänen kirjastaan, omalla työpöydälläni lepäsi Alastoman kokin paluu. Varsiselleriä en laittanut, koska en ollut sitä muistanut ostaa. Ihan omapäisesti sitten lisäsin lopussa yhdessä parmesaanin ja voin kanssa mukaan myös 200g pehmeää vuohenjuustoa ja puolikkaan silputun pekonipaketin , jonka olin paistanut pannulla (siis pekonit, en niiden käärepaperia). Päälle hiukan tuoretta timjamia. Risotto tuntui saavan ihan aitojakin kehuja, joten sen kunniaksi vielä yksityispotretti:

Paistettua fenkolia, voita ja valkoviiniä

Tämäkin on Jamien resepti Alastoman kokin paluusta.  Yritin valmistaa sen pieteetillä ja odotin lopputulosta innokkaasti. Jotain taas unohtui eli en muistanut leikata fenkolin yläosia irti ja syödessämme vähän ihmettelimme sen osan puumaisuutta, kunnes tarkastin kesken syönnin reseptistä, että ne kuului poistaa. Sillälailla tyttö, laitappa vähän usiammin fenkolia niin opit! Muuten se oli anismaisuudessaan onnistunut lisäke kalalle ja kaikenkaikkiaan (keskiosan) suutuntuma oli ihastuttavan rapsakka.

• 
  
  3 suurta fenkolia
• 
  
  1 valkosipulinkynsi (kuori ja viipaloi)
• 
  
  3 isoa nokaretta voita
• 
  
  2 viinilasillista vermuttia mutta minä käytin kuivaa valkoviiniä, koska jaska lupasi, että sekin käy
• 
  
  suolaa ja vastarouhittua pippuria

Poista fenkolista kaikki vahingoittuneet pintaosat JA NE YLÄOSAT (säästä vihreät lehtihaituvat koristeluun).

Viipaloi fenkoli esim. pystysuunnassa neljään osaan

Heitä vuokaan kaikki muut aineet paitsi lehtihaituvat. Repäise pala leivinpaperia, kastele se kylmällä vedellä. Rutistele, jotta paperi pehmenee. Asettele se sitten hellästi fenkoleitten päälle, älä koko astian. Paperi saa fenkolit paistumaan ja kypsymään viinihöyryissä - mikä tekee niistä hemmetin hyviä, sanoo Jamie.(itse en käyttäisi sanaa hemmetin, vaan jotain suorasukaisempaa hoolla alkavaa "alamaailmaan" viittavaa)

Paista fenkoleita 225 asteessa 20 minuuttia ja ripottele haituvat ennen tarjoilua päälle.

Ainut asia mikä ehkä estää sinua kokeilemasta näitä harvemmin laitteuja uuniherkkuja lienee hinta; fenkolit maksoivat kokonaista 2,47€...

Ja viimeisenä, mutta ei lainkaan vähäisimpänä

Rahka-juustomaljat

Koti ja keittiö- lehden numerosta 4/2010 löytyi tämä ihanainen resepti tässä muodossa:

Pohja:

• 8 digestivekeksiä
• 40 g voita

Täyte:

• 250 g maitorahkaa
• 200 g maustamatonta tuorejuustoa
• 2 dl vispikermaa
• 1 vaniljatanko
• 1/2 tl jauhettua inkivääriä
• 3/4 dl sokeria
• 4 liivatelehteä

Lisäksi:

• 1 mango
• 2 passiohedelmää
• akaasiahunajaa

1. Murskaa keksit. Sulata voi ja sekoita keksimurskaan. Painele keksiseos juomalasien pohjalle.

  

2. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.

  

3. Sekoita maitorahka ja tuorejuusto. Vaahdota kerma ja lisää rahkaseokseen. Halkaise vaniljatanko. Raaputa sisus täytteeseen. Mausta inkiväärillä ja sokerilla.

4. Liuota liivatelehdet tilkkaan kuumaa vettä. Lisää liivate ohuena nauhana täytteeseen samalla sekoittaen. Sekoita tasaiseksi. Lusikoi täyte juomalaseihin keksipohjan päälle. Laita kylmään jähmettymään pariksi tunniksi.

5. Kuori ja paloittele mango. Laita mangopaloja laseihin rahkatäytteen päälle. Halkaise passiohedelmät ja lusikoi sisukset mangopalojen päälle. Valuta lopuksi annosten päälle akaasiahunajaa.

Omat oikotieni:
ei ollunna vaniljatankua - käytin vaniljasokeria
ei ollunna tuaretta mangua - käytin säilykettä
no ei ollunna niitä intohimon hetelmiäkään - käytin granaattiomenaa (tai graniittiomenaa, kuten CM mainosti)

äläkä unta nää jotta jotakin akaasiahunajata - käytin tuiki tavallista , oli eres juaksevaa kummiskii

Lopputulos oli ihanainen, juustokakkumainen, ja juuri sopiva lopetus tälle kevyehkölle menyylle (no olihan sitä voita ja juustua vähä joka ruokalajis, mutta ei kerrota kellekään)

Jaksoikohan joku lukea tämän loppuun(muut kuin sukulaiset)? Kertonette ystävällisesti, mikäli ylipitkät postaukset kieltävä direktiivi on astunut jo voimaan. Tietää ainakin mitä pykälää rikkoo.

Uunipäärynää pääruualle ja pääsiäistä kaikille!

Tämän pääsiäisen reseptilöytö sattui silmiin Me Naiset lehden numerosta 12/2010. Päärynä On Urho-pojan lemppari-hedelmä, muutamia toimivia salaattireseptejä tiedän päärynällä ja jälkiruoka-osastollahan päärynä on kuumana tai kylmänä pääosassa herkussa jos toisessa. Mutta pääruuan kanssa sitä ei ole tullut nautittua aikaisemmin, kumma kyllä, onhan samalle lautaselle tiensä löytäneet varmaan useimmat hedelmätiskin asukit.

Valmistin lisäkkeen tarkasti reseptin mukaan - niin, no, se ei ollut tässä tapauksessa vaikeaakaan- ja se yllätti positiivisesti. Kaverina oli  siis tällä kertaa Revittyä lammasta, mutta kuvittelen että ne soveltuvat niin possun, naudan kuin kanankin kaveriksi. Suloisen pehmeä, olematta liian makea, timjami ja sinappikastike toivat kuitenkin makuun ryhtiä. Lisäksi myös kauniin näköinen lautasella.

Uunipäärynät

4:lle

• 
  
  2 päärynää
• 
  
  1/2 rkl oliiviöljyä
• 
  
  1 rkl hunajaa
• 
  
  1/2 tl timjamia
• 
  
  1/4 tl suolaa
• 
  
  ripaus mustapippuria

kastike:

• 
  
  1 tl sinappia
• 
  
  1 rkl punaviinietikkaa
• 
  
  1 rkl oliiviöljyä

 Kuumenna uuni 175 asteeseen. Halkaise päärynät kahtia ja koverra siemenkota lusikalla pois,

Nosta päärynät uuninkestävään astiaan. Valuta öljy ja hunaja hedelmille. Ripottele päälle timjami, suola ja pippuri.

Laita astia  uuniin n.20 min tai kunnes päärynät ovat pehmeitä. Vatkaa kastike ainekset yhteen. Tarjoa päärynät lämpinä lisäkkeenä kastikkeen kera.

Kastikkeen valutin päärynöiden päälle jo siirtäessäni ne tarjoiluastiaan, ei tarvinnut sitten selitellä pöydässä, että tämä kastike kuuluu päärynän päälle...

Aion tehdä tätä uudestaankin (lue=tarjoilla kaikille mahdollisille ruokavieraille "uutuutena"). Suosittelen. Enpä usko voivan mennä vikaan, ellen nyt innostu polttamaan päärynöitä karrelle (knock on the wood)!

Tämä pääsiäinen on ollut kiva ja kiiretön ja plakkariin on kivasti kertynyt blogattavia ruokia tuleville päiville. Arjen keskellä kun ei viitsi aina juttua vääntää kun syödään kolmatta päivää samaa, käydään äidin ruokapöydässä arkivierailulla tai lämmitetään se Lidlin ravioli. Voishan sitä tietysti pitää vaikka einespinaattilättyvertailun.

Mutta siis kuluvina pyhinä on mukavasti tasapainossa päässyt kahdesti valmiiseen pöytään (äiti-kullan) ja lauantai sekä huominen, toinen pääsiäispäivä olen saanut/saan tarttua itse toimeen. Eilen siis nato kera miehensä ja lapsensa tulivat yökylään ja menu oli seuraava:

Granaattiomenalla ja mintulla maustettu revitty lammas

Yrtti-valkosipuliset uuniperunalohkot

Uunipäärynät

Paahdettua paprikaa fetan ja manteleiden kera

Tsatsiki

Pitaleipää

Chili-ananas

Juomina naton tuomat punaviinit ja vesi. Koska pääruoka äityi noin moninaiseksi, en tarjoillut alkuruokaa, vaan kaikki tarjoiltiin kerralla muhevan rustiikisti. Ja kyllä maistui. Laitan lähiaikoina reseptejä tulemaan.
Huomenna on tarkoitus kokkailla jotakin kalapanotteista appivanhemmille (molempien). Onkin ollut 3 päivän lammasmaraton.

Koska vuosi sitten tähän aikaan en vielä omistanut minkään sortin digikameraa, niin saan nyt vasta näin pääsiäisen loppumetreillä välitettyä Hyvän pääsiäisen toivotukset kaikille tunnelmakuvien kera. Trulliteltu siis on ja pääsiääsvalakiat nähty. Ei se oo pääsiäänenkään pelekkää syämistä! (...mutta onneksi suurelta osin...)

Hyvää Pääsiäistä kaikille siis!

Ihaninta lammasta ikinä - varmasti joka pääsiäinen! eli NYHTÖLAMMAS

Lampaan tai karitsan fileestä, paahtopaistista ja kyljyksistä saa loihdittua herkuista herkuimpia lammasruokia, mutta jotenkin ennen kaikki viritelmät lampaan paistin  tai-viulun ja muiden vastaavien kimpaleiden kanssa ovat olleet jonkinasteisia pettymyksiä. Lihan suutuntuma on toisinaan märän nariseva, joskus vähän sitkahtavakin ja maku sen mukainen. Ihan sama kuinka marinoin, montako valkosipulinkynttä tungen viiltoihin lihan sisään, valelenko kahvilla, kermalla vai  kuorrutanko hunajalla. Tuoksu voi vielä vietellä valmistamisen aikana, mutta syötyä tulee vain "se ensimmäinen otto", lisäsiivuja en lautaselleni enää nosta.

Saattaa toki olla, että sinun pääsiäislampaasi on keskimäärin paljon onnistuneempi (ei kai sullakaan nyt aina voi tulla erinomaista?), mutta mikäli allekirjoitat yhtään kokemuksiani, haluan kyllä jakaa tämän oman pääsiäislammasreseptilöytöni. Se on aina takuuvarmasti herkullista ja uskomattoman helppotekoista. Joka tätä on kerran valmistanut, ottaa sen repertuaariin iäksi.

Kehua tietysti uskaltaa, kun resepti ei ole omani, vaan Nigellan. Eikä tämä toki ole mikään pääsiäisresepti, mutta pääsiäisenä lammasta tulee tehtyä, niin miksei sitten tätä, vaikka se tarjoilutavaltaan onkin vähän epäortodoksinen (voihan suomenkielellä sanoa noin?). Kyseessä on siis jo aikaisemmin slow foodin yhteydessä mainostamani Warm shredded lamb salad with mint and pomegranate. Resepti sinällään voi tuntua aika vaisulta, mutta se oli aikoinaan yksi ensimmäisiä näkemiäni Nigellan jaksoja ja rouvan tapa valmistaa se teki todella suuren vaikutuksen ja sai veden herahtamaan kielelleni jo pelkkää ohjelmaa katsoessani.

Nigellan lämmin lammassalaatti mintun ja granaattiomenan kera
eli tuttavallisemmin meillä Revitty pääsiäislammas


Nigellan resepti omilla kommenteilla

• 1 lampaanlapa tai -paisti/viulu, luulla tai ilman, n. 2,5 kg
• 4 shalotti- tai tavallista sipulia halkaistuna, mutta ei kuorittuna
• 6 kokonaista valkosipulinkynttä 
• 1 iso porkkana kuorittuna ja halkaistuna
• suolaa
• 1/2 l kiehuvaa vettä
• reilu kourallinen tuoretta hakattua minttua
• 1 granaattiomena

Rautapadassa hellalla ruskistan palaa hiukan nahka/läskipuolelta, ei niin tarkkaa, liha saa kyllä uunissa värin myös. Nosta liha pois ja freesaa padassa kasviksiin vähän väriä (kasvikset eivät tule syötäväksi, ne ovat antamassa makua liemeen), suolaa ne reilusti ja laita paisti takaisin pataan, lisää vesi ja odota , että se kiehuu. sitten vain peittelet paistin foliolle ja työnnät sen 140 asteiseen uuniin.

Ja reseptin ihanuus on tämä: Paisti saa olla uunissa vaikka koko yön. Se ei siellä tuossa lämmössä ja nesteessä kuivu vaikka paistoaika heittelisi minnepäin tahansa. Suosittelen kuitenkin minimipaistoaikaa 5h, eli aamullakin on paisti vielä mahdollista laittaa uuniin. Yön aikana paistossa on kuitenkin jotakin joulukinkkumaista tenhoa ja meillä on se tapa otettu ensisijaiseksi. Eli voi sitä paistaa 10 tuntiakin,ja mitä kauemmin sen parempi!

Kun otat paistin uunista, kääri se tiukasti folioon ja voit antaa sen levätä useammankin tunnin foliokääreessän. Tämä ruoka on nimensä mukaisesti siis lämmin, ei kuuma.

Ennen tarjoilua tulee esiin reseptin toinen hienous: Ei tarvitse etsiä sitä parasta paistinleikkuuveistä eikä ihmetellä mistä päästä tätä viulua alkaa leikata. Otat käsiisi kaksi haarukkaa, ja huomaatkin heti, että kun kosketat lihaa, se suorastaan sulaa haarukkasi kosketuksesta (aah, ja niin se tulee käyttäytymään myös suusssasi!) revi siis liha haarukoilla  ja asettele suurelle  laakealle vadille. ja kun sanon asettele, se tarkoittaa siis että ET ASETTELE. Folion päälle jäävät kaikki luut, läskit, kalvot ja ligamentit ynnä muut (reseptin kolmas hienous), jotka eivät ole vielä uunissa sulaneet. Tarjoiluvadille jää vain täyttä lihaa. Suolaa se, kaikki suuremmat hiutalesuolat on tässä myös kivoja, ja ripottele päälle minttusilppu.

Loppusilauksena, mutta myös maun antajana, halkaise granaattiomena ja puserra siemenet ja mehu lihan päälle. No ei sitä kyllä niin vaan puristeta, mutta Nigellalta löytyy konsti tähänkin. Pitele puolikasta lihan päällä ja taputtele kuoripuolelle isolla puulusikalla. Ensin tuntuu, ettei mitään tapahdu, mutta hetken kuluttua siemenet alkavat tippua vadille. Granaattiomenan voit korvata myös sitruunanmehulla ja ehkä jopa raastetulla kuorella, maku tulee olemaan hiukan erilainen tietenkin.

Jokatapauksessa resepti on uskomaton ja lammas satumaista. Aika monta käännynnäistä olen tälle saanut ja toivon, että sinäkin kokeilet. Nautimme tänään lampaasta äitini valmistamana, kuva on sieltä, mutta oman lampaani laitoin juuri uuniin huomisia mahdollisa vieraita varten. Tässä menee:

kyseessä siis tälläkertaa luutonta Uusi-Seelantilaista tarjouslammaspaistia.

Lampaan kanssa Nigella tarjoili paahdettuja paprikoita ja fetaa. Meillä on havaittu hyväksi paksuun turkkilaiseen jugurttiin valmistettu tsatsiki, tänään oli lisäksi Tabouleh-salaattia, pitaleipiä ja viininlehtikääryleitä. Sekä valmistamini uusi tuttavuus, josta lisää seuraavalla kertaa. Jostain syystä lammas saa kaikki kreikkalais/lähi-itä reseptit pyörimään päässä.

Jos jotain jää tähteeksi, ne kannattaa lämmittää foliossa, koska aivan kylmänä lihan rasva jähmettyy valkoiseksi hyhmäksi. Se ei ole ulkonäöllisesti eikä maullisesti kovin kivaa. Sitten vaikka pitaleivän tai tortillan väliin ja herkuttele. Arvaat kai, että Nigella söi tätä pitaleivän välissä jo seuraavana yönä. Mitähän sen äijä tuumaa kun vaimo luuhaa kaiket yöt jääkaapilla?

Muokkausta huhtikuussa 2015: Ihanat ihmiset käytte niin pilvin pimein katsomassa tätä reseptiä ja uskon, että moni on tätä pääsiäsien parhautta/helppoutta myös kokeillut, niin oli pakko lisätä tänne muutama kuva , jotka olivat patempia kuin nuo 2010 otetut, jotka eivät tee ansiota reseptille. Jätin kuitenkin alkuperäiset kuvat, eli ne on nuo kaksi pienempää. Hyvää lammaspääsiäistä kaikille!