Kirsikkapiirakka Ameriikan malliin

My star spangled pie! Sinuun leivoin kaikki ihanimmat amerikkalaiset piirakkakliseet. Mummo Ankan, Agentti Dale Cooperin ja Seurakunnan Potluck Lunchin. Rähjäisen Dinerin ja ruokakaupan kirsikkapiirakkatäytesäilyketölkeistä notkuvat hyllyt. Luulitko tosiaan, että U.S.A on hampurilaisia, ranskiksia ja limonaadia jättiannoksina? Ei, ei, kyllä se on  Mash, Gravy and Biscuits, Pork Roast tai Chicken. Ja jälkiruuaksi Pie; Apple Cherry Pie.



Kaikki lähti tietenkin siitä kun kirsikkapuuni antoivat tänä vuonna notkuvan sadon ja ihmettelin mitä niistä valmistaisin. Osuin tekemään peri-amerikkalaista piirakkatäytettä, joka oli superhyvää, mutta jota pikku viinerini vetivät vain ihan marginaalisen vähän. Niinpä uskaltauduin sitten kokeilemaan tuota amerikkalaista klassikkoa, josta en ollut liiemmin koskaan piitannut, mutta jota tuo ihana kirsikkatäyte pakotti nyt omin käsin kokeilemaan.

Amerikkalainen piirakkataikina on aika simppeli murotaikina, ilman munaa ja hyvin vähäisellä sokerinmäärällä. Ainesten tulee olla jääkaappikylmiä valmistettaessa ja olisi ihan hyvä jos taikina saisi levätä jääkaapissa seuraavaan päivään. Minä olen niitä kaulitsemisen välttelijöitä, joka yleensä painelee sormin taikinat vuoan pohjalle, mutta nyt oikein kaulitsin. Piirakan päällisen vaihtoehtoja on useita, mutta perinteisimmät ovat varmaan ihan umpikuori, johon on säteittän leikatty ilmaukot, tai sitten ristikko. Minä ihastuin tähtimuotilla otettaviin pikkutähtiin, onhan se nyt paljon helpompaa kuin kumpikaan noista edellisistä. Ja aika söpistä. Ainut ongelma oli niiden voitelu. Tähdet kannattaisikin voidella ENNEN täytteen päälle asettelua.

Amerikkalainen Kirsikkapiirakka

pohja
2 1 /2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1rkl sokeria
225g jääkaappikylmää voita
2-5 rkl jääkylmää vettä

täyte
n. litra itsetehtyä kirsikkapiirakantäytettä, Suomesta löytyy myös säilyketölkissä olevaa Cherry Pie Filling isojen markettien amerikka-hyllystä.

1 kananmuna voiteluun

Voit tehdä taikinan käsin tai yleiskoneessa. Tässä oletus käsin.
Sekoita kuiva-aineet ja nypi sitten sekaan kylmä, pieneksi kuutioitu voi. Taikinaa ei tule työstää liikaa, siihen saa jäädä näkyviin hiukan voiklimppejä. Kun ainekset alkavat olla kasassa,  lisää jääkylmää vettä lusikka kerrallaan, kunnes saat  (tarttuvan) taikinapallon. Jaa taikina kahdeksi palloksi, ympäröi tuorekelmulla ja pistä jääkaappiin mielellään seuraavaan päivään.

Kaulitse toinen jääkaappikylmä taikinapallo hyvin jauhotetulla alustalla hyvin jauhotetulla kaulimella ympyräksi. Jauhoja tulisi olla niin paljon, että taikina pysyy liikkuvana alustalla koko ajan. Älä myöskään kauli edestakaisin, vaan koko ajan keskeltä ulospäin.
Kauli ympyrä piirakkavuokaa (n. 22cm) suuremmaksi ja nosta sitten kaulimen avulla vuokaan, niin että reunat roikkuvat yli. Trimmaa reunat hiukan vuokaa suuremmiksi. 

Tässä vaiheessa voit antaa pohjan tekeentyä ja viilentyä jääkaapissa tunnin verran.

Kaada pohjan päälle herkullinen kirsikkatäyte.

Ota toinen taikinapallo ja valmista siitä muotilla pieniä tähtiä, joita nakkaat sitten täytteen päälle vähän limittäin. Voisi olla kätevää jos voitelisit päällypuolen ennen täytteelle nostamista.

Lopuksi kääntele piirakan reunat sisäänpäin ja kuvioi aaltomaisiksi sormin tai sitten haarukalla painelemalla. Voitele reunat ja tähdet ellet ole sitä vielä tehnyt.

Paista 220 asteessa 15 minuuttia unnin keskitasossa, alenna lämpä 190 asteeseen ja paista n. tunti. Suojaa reunat lopuksi foliolla, mikäli ne alkavat tummua, minun ei tätä kyllä tarvinnut tehdä.

Ja nyt tulee vaikein kohta: Anna piirakan jähtyä vähintään 4 tuntia.
Piirakka tarjoillaan kylmänä ranskankerman tai jäätelön kanssa.

Tämä piirakka ei todellakaan ole makea vaan jotenkin happamen suloinen. 

Piirakkaa on ihan pieni pala jäljellä. Vierailulla ollut Mrs. Brown otti sitä laskujen mukaan kolme kertaa. Eikä ihan pieniä paloja.

Tämän jutun ainoa oikea lopetus on tietysti Laura Palmerin murhatutkimukset , jossa puhuttiin koko ajan piirakasta.

Cherry Cherry lady...

Kirsikkavaroitus! Luvassa paljon kirsikkaa. Omasta ja NaapurinUllan puista. Kirsikka-onnistumisia, niinkuin nämä kirsikkaviinerit. To die for! Vaikka oikeasti niistä tuli niin susirumia ja täytteet pursui välistä, että sain käyttää kaikki kikkakolmoset kuvausvaiheessa. Että joku täydellisempi cherry lady voisi laittaa epäonnistuneiden mappiin, minä en, koska niin sikahyviä. Ja mun näkösiä. Ja nyt koeponnistettuja, niin sun ei tarvitse sortua samaan virheisiin.

Ja tuo kirsikkatäyte näihin ja muihin piirakoihin. Lähdin tavoittelemaan sitä home-sweet-home- America -tyylistä Town Fair kirsikkapiirakkakilpailunvoittajatäytettä. Onnistui yli odotusten. En ole oikein päässyt koskaan perille amerikkalaisten kirsikkapiirakkavillityksestä, mutta nyt olen niin valaistanut. Huomenna pakko tehdä perinteinen Mummo Ankan -piiras tällä täytteellä. Reseptejä tutkiessani löysin parikin kertaa vinkin lisätä täytteeseen punaista elintarvikeväriä ja oli jo lähellä etten kiskaissut piirakkaani teelusikallista e-koodia (mutten löytänyt onnekseni pulloa), mutta mitä ihmettä? Katsokaa nyt tuota kauniin punaista väriä! Eihän tuon kauniimpaa punaista voi olla!

Kirsikoita on siis poimittu. Kirsikkapuuni antoi ensimmäistä kertaa komean sadon (vrt. viime vuonna 2 kirsikkaa) ja äitini ja isäni olivat ne kanoja ulkoiluttaessaan noukkineet minulle (oltiin lasten kanssa viikonloppu poissa). Puuni antaa tuollaista kirkkaanpunaista kirsikkaa ja niinkuin tyyliin sopii, tämä puutarhuri ei tietenkään ole merkannut puutarhapäiväkirjaansa (no arvaa onko mulla sellaista? Ja jos olisi, olisiko se tyhjä? Aivan niinkuin lasten lapsuusmuistokirjat. Kaikki vaan ei oo kynäilijöitä...) lajikkeen nimeä, mutta siis punainen mehukas happamenmakea marja. Onhan ne erilaisia kuin ne "ostokirsikat". Keittelin niistä sitten mehumaijallisen mehua, se on niin helppoa kun ei tarvitse kiviä poistaa. Mehu on ok, hyvää, ehkä hiukan hapanta, varmaan täytyy ujuttaa lisää sokeria joukkoon.

NaapurinUllalla on 2 runsassatoista puuta, tumma ja punainen (onkohan sillä puutarhapäiväkirjaa?) Niitä on saanut käydä syömässä puusta päin ja keräyslupakin annettiin. Ajattelin etten ehtisi, mutta maanantai-iltana äitin ja Maitotytön avustuksella kerättiin tuo iso Tupperin taikinakulho ja kannu täyteen (Tiedoks vaan Ulla, teillä kun ei ollu ketään kotona). Kirsikoita on ihan superihana noukkia. Niin nopia, ettei malttaisi lopettaa.

Mutta kannattaa lopettaa ajoissa. Manailin poistaessani kiviä. Mikä työ ja tuska. Kypsästä kirsikasta se onnistuu muka niin helposti veitsen avulla, mutta jos kirsikoita on miljoona niin siihen kuluu aikaa. Mulla meni 1 1/2 h noitten putsaamiseen, sormet oli aivan rutussa niinkuin pitkästä kylpemisestä ja mietin jo, että onko kukaan saanu jännetupintulehdusta kivien poistosta. On mulla se työkalukin, mutta se vasta hidas onkin....

Kirsikkatäyte piirakoille ja viinereille
Täytettä tulee litra, josta mun viinerit veivät ihan minimaalisen osan. Säilyy jääkaapissa 5 päivää.

1 litra oman puun kirsikoita, kivet poistettuna, mutta säästä nesteet mukaan
2 1/2 dl sokeria
1 dl maissitärkkelystä
1/2 tl suolaa
1/2 sitruunan mehu

Keittele kirsikoita mehussaan hiljalleen 10 minuuttia. Sekoita sokeri, suola ja maissitärkkelys keskenään ja kaada pienissä erissä nesteeseen koko ajan sekoittaen. Tämä oli hiukan pelottavaa, ajattelin saanko aikaan klimppejä, mutta en yhtä ainokaistakaan. Jos pelkäät samaa, ota kirsikkalientä talteen kylmänä, sekoita maissijauho siihen (lisää suola ja sokeri suoraan marjoihin) ja vispaa sitten maissineste mukaan. Joka tapauksessa keittele sitten vielä 3-4 minuuttia sakeaksi kiisseliksi. Lisää sitruunamehu ja anna jäähtyä. Täytteelle tekee hyvää jos se saa levätä yön jääkaapissa.

Kirsikkaviinerit
kirsikkatäytettä
500g valmista voitaikinaa
1 kananmuna voiteluun
raesokeria

Taikinasta pitäisi tulla 12 isoa viineriä tai tuplamäärä minejä. Ne ovat aika söpöjä (ja laulukin sanoo, että pie, pie-baby, baby-good-pie!... kyllä piirakoista on sitten tehty paljon lauluja...)

Eikä se haittaa jos vähän tursuaa...

Kaulitse ja leikkaa siis suorakulmioita, joiden keskelle nostat täytettä. Kostuta reunat ja painele kiinni ( tätä en tehnyt ja piirakkani sylkivät hiukan liikaa täytteitä ulos kun eivät pysyneet kiinni. Mutta tee sinä!) Kuvioi reunat vielä haarukalla ja nosta uuninpellille.

Voitele vatkatulla kananmunalla ripottele päälle halutessasi vielä raesokeria ja paista isoja 200 asteessa n. 25 min.

Ja tämä yllä oleva kuva on ihan kunnianosoituksena ja kiitoksena meidän kesäkananelikolle (Elsa, Late, Pate ja Äänekäs - tiedätte kyllä keitä ootte), joista on kohta yöpakkasten lähestyessä luovuttava. Siis katsokaa tuota keltuaisen väriä. Se on niin keltainen ja sitä on niin paljon, että munaa on melkein vaikea levittää piirakan päälle.

Ja katsokaa tuota kirsikkaviineriä! Tää on kunnianosoitus mun kirsikkapuulle, valmiille voitaikinalle ja sen käyttämisen käsittämättömälle helppoudelle. Sekä maailman parhaalle kirsikkaiselle piirakantäytteelle (laitoin vielä päälle tuota valkoista, joka siis munanvalkuaista ja tomusokerin sekoitusta, vähän niinkun viineri-must).

Olikohan mulla vielä muuta. Ei kai.

Lyhyestä virsi kaunis.

Riemastuttava mustikkapiirakka

 

Piirakkaa pukkaa, piirakkaa pukkaa. Itseasiassa tämä mustikkapiirakka leivottiin samana päivänä kuin karviaispiirakka ja nautittiin samalla seurueella, samojen rapujuhlien jälkkärinä, vaniljajäätelön kera. Kohdalleni taisi osua harvinainen loistava piirakkapäivä, molemmat piirakat saivat suuren suosion ja  parhaan piirakan äänestys jakautuikin tasaisesti 3-3. Itse en kyennyt suosikkia nimeämään. Kaksi niin erilaista, kuitenkin niin hyvää. Ehkä haluaisin tulla muistetuksi karviaispiiraasta, mustikkapiirakka kun sai ylimääräistä apua jäätelöstä.

Riemastuttavaksi tämän piirakan tekee sen valmistustapa. Voi ja sokeri nimittäin paahdetaan  ensin piirakkavuuassa, ei siis turhia vaahdotuksia ja ennen kaikkea se tuo murupohjaan ihanan paahteisen maun. Törmäsin reseptiin Lempiruokaa -blogissa ja merkkasin sen heti to do - listalle. 

 Riemastuttava ja paahdettu mustikkapiirakka

150 g voita
1 1/2 dl (ruoko)sokeria
4 dl vehnäjauhoja (laitoin puolet täysjyvävehnäjauhoja, suosittelen)
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

täyte

noin 4 dl mustikoita
250 g rahkaa
1 kananmuna
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
Laita sokeri ja kuutioi voi piirakkavuokaan. Sulata 200 asteisessa uunissa ja anna ottaa hiukan väriä. Kannattaa sekoittaa kerran välillä.

Sekoita kuiva-aineet ensin keskenään ja sekoita sitten sulaneen voin ja sokeriseoksen kanssa. Ota 1/4 taikinasta pois. Painele pohjataikina piirakkavuuan pohjalle ja reunoille.

Sekoita täytteen aineet ja kumoa pohjan päälle. Murustele loppu taikina piiraan päälle. Paista kunnolla kypsäksi, 200 asteessa ainakin 40 minuuttia.

Ehkä ei maailman herkullisin valokuva...mutta kesä, mustikkapiirakka ja paljaat varpaat.

Tässä on nyt aika kiva mustikkapiirakkasuora:

Tämä yllä oleva muruisa versio
Ikisuosikkini pullaversio
sekä maailman nopein ja helpoin kakkutaikinamainen mustikkapiirakka

Karviais - Crème brûlée -piirakka

Karviaispensaani notkuu marjoista. Karviainen on yksi lemppareistani puskasta syötynä, tosin luulen, että omani ovat parhaassa kypsyydessä vasta ensi viikolla. Reseptejä karviaisille on repertuaarissani vähemmän; GoodFood 7/2015 löytyi kuitenkin mieletön ohje. Jos lempparijälkiruokaani kysytään, jakoa ei ole kuin kahdella; Tiramisulla ja Crème brûléellä. Ja tämä Crème brûlée - piirakaksi muunnettuna tosiaan oli kuin luotu karviaiselle. Makeutta, pehmeyttä, kirpsakkuutta, rapsakkuutta, kaikkea löytyy.

Hurjan hyvää, vaikka tekovaiheessa pientä paranneltavaa. Tein hiukan liian paksun murotaikinapohjasta, hiukan liian pieneen vuokaan ja sitten kun laitoin piirakkavuuan suoraan uunista wobbly-täytteineen kakkuvuokaan, kakkuvuuan pyöränsarveen ja lähdin polkemaan vanhempieni luo, jossa rapujuhlat odottivat jo tätä piirakkaa, ei vuoka pysynyt aivan tasapainossa ja täyte pääsi hieman valumaan ulos vuuasta. Ei muuta kuin lusikointi takaisin, jäähtyneenä täyte pysyy kyllä koossa. Ja onneksi päällyksen sai sokeroida ja tohottaa pinnan rapsakaksi, mikä peitti pyöräreissuni jäljet. Tässä piirakka kuten minä sen tein. Ohjeessa käytettiin valmistaikinaa, mutta tein itse liikaa murotaikinaa, ainekset löytyivät kaapista, paljon helpompaa kuin lähteä kauppaan. Valmis pakastettu murotaikina on kyllä sinällään ihan hyvä oikopolku.

Karviais-Crème brûlée -piirakka

7dl karviaisia
3 dl sokeria 

1 dl vettä

4 munaa

1 dl kuohukermaa

500g pakaste murotaikinaa

tai

175 g voita

4 dl jauhoja

1 1/2 dl sokeria

1 1/2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 muna

murotaikinan teko:

Sekoita kuiva-aineet kulhossa. Kuutioi päälle jääkaappikylmä voi ja nypi sormin taikinaksi. Lisää lopuksi muna hyvin sekoittaen, kierrä taikinapallo kelmuun ja laita jääkaappiin odottamaan.

Laita karviaiset kattilaan. Kaada päälle 1 dl vettä ja 1 1/2 dl sokeria, keittele 10 minuuttia kunnes marjat ovat tuusan nuuskana. Siivilöi tiheän metallisiivilän tai harson läpi. Karviaissiirappia tulet tarvitsemaan täytteeseen n. 1,5 dl, loput siirapista voit käyttää raikkaan mehun valmistukseen. Lisää vain vettä ja maun mukaan ehkä vielä vähän sokeria. Nosta marjamössö toiseen kulhoon odottamaan.

Painele taikina ison 26+ cm piirakkavuuan pohjille ja reunoille sormin, ripottele mukaan jauhoja mikäli taikina tarttuu sormiin. Irtopohjavuoka voisi olla tässä vielä piirakkavuokaa kätevämpi syvyytensä ansiosta. Peitä pohja foliolla ja laita kuivia herneitä tai kattilankansi painoksi ja paista 160 asteisessa uunissa 10 min. Poista sitten painot ja folio ja jatka paistamista vielä 20 min. Anna jäähtyä.

Vatkaa 4 munaa ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa mukaan 1,5 dl keittämääsi karviaissiirappia ja kerma. Levitä karviaismarjamössö piirakkapohjan päälle. Ajoin omaa massaani hiukan sauvasekoittimella, että sain sileämpää, vaikka siemenet tähän jäävätkin. Kaada päälle sitten varovasti brulee-täyte ja paista 150 asteisessa uunissa 40-45 minuuttia. Täte saa hyllyä vielä kun otat pois. Anna jäähtyä.

Juuri ennen tarjoilua ripottele päälle sokeri ja polta pinta rapeaksi tohottimella. Vähän tummemmaksikin uskaltaa polttaa kuin mitä mulla tuossa kuvassa. Tuli niin kiiru syömään.

Ritz rätz!

Mustikkapiirakka - sellaanen pullaanen

Onhan sitä monia tapoja teherä mustikkapiirakkaa. Jopa monia erittäin hyviä tapoja. Mutta mun suus ei kyllä mikään vedä vertoja pehmeän mehevälle pullataikinapohjaaselle mustikkapiirakalle. Ja kylmä lasi maitoa tai vaihtoehtoisesti Sauvignon Blanc 2013, no ei kai!  Se on kuulkaa rakkautta.

Ikäväkseni on sanottava, että harvoihin huonoihin puoliini kuuluu marjastusinnon puute. En tiedä, mikä siinä viiraa, rakastan metsässä kulkemista ja sieniä etsiskelen suurella mielenkiinnolla, mutta se marjojen poiminta, siinä kohtaa valitettavasti tökkää. Kyllä osani olen marjametsässä kulkenut, mumman kanssa haettiin valokit, mustikat ja pualukat ja kyllä oma äitinikin koko perheen metsään valjasti marisemaan. Taru kyllä kertoi, että jo tuolloin, Maitotytön ikäisenä Oravan mumman kanssa, mumma hoiti noukkimisen ja minä etsiskelin pienen korttelini kanssa sopivaa mätästä tai kannonnokkaa, jossa vois huilata. Mummolan Vahti-koirakin taisi noukkia enemmän marjoja kuin minä, ja jos jotakin korttelinpohjalle joskus sainkin niin luultavasti lopulta Vahti tökkäsi sekä Likan että korttelin nurin.

Aikuisiällä en ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta itseäni marjametsään pakottanut ( ja pitääkö yhren ihmisen nyt kaikkia mestaroora?), joten tunnustan, omat mustikkapiirakkani mustikat oli noukkinut joka muu ja ostin 2l melko suolaiseen hintaan tänään REKO- tuottajien torilta. Mutta hyvä näin, Mimma-tätini oli nimittäin muutama päivä sitten julkaissut instagrammissa kuvan omasta mustikkapiirakastaan ja siitä lähtien olin haaveillut omasta.

Olisittepa nähnyt sinertävän hymyni tänään illansuussa, maitolasillisen ja kahden piirakkapalan jälkeen. Just niin hyvää kuin muistinkin, tai ehkä vielä parempaa. Tein 0,5 l taikinan ja pyörittelin lapsille pellillisen korvapuusteja samaan syssyyn (4 jäi syömättä). Voit siis puolittaa ohjeen mikäli haluat vain pellillisen piirakkaa, 2,5-3 dl taikina rittää hyvin. 3dl jos haluat ruudukot, ilmankin pärjää, mutta tee toki, komian tähären. Käytin pullanleivontatavoistani poiketen erikoisvehnäjauhoja puolikarkeiden sijaan ja jäin miettimään olisko se ollut erikoispehmeän pohjan salaisuus? En ole koskaan oikein päässyt selville mitä jauhoja mihinkin pitäisi käyttää.

Mustikkapiirakka pullapohjalla
Koska olen vaatimaton ihminen, en sano, että maailman paras, mutta kyllähän te tiärätte....

0,5 l kädenlämpöiseksi lämmitettyä maitoa
1 pala (50g) tuorehiivaa
2 dl sokeria
1  (oman kesä)kananmuna
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
15-16 dl erikoisvehnäjauhoja (no kyllä ne puolikarkeatkin käy)
175g pehmeää voita

pinnalle
1,5l  tuoreita mustikoita
2 dl sokeria
1 rkl perunajauhoja ( pakastemustikoiden kanssa 2)

voiteluun  rikkivatkattu kananmuna

Sekoita lämpöisen maidon joukkoon murennettu hiiva, sokeri, suola, kananmuna ja kardemumma. Lisää vähän kerralllan vehnäjauhoja sekoittaen sileäksi taikinaksi, lopuksi lisää pehmeä voi. Jätä taikina mahdollisimman pehmeäksi ja löysäksi, vähän venyväiseksi, ei mitään tömäkkiä taikinapalloja tästä. Anna nousta 45 minuuttia liinan alla vedottomassa paikassa.

Kumoa taikina hyvin jauhotetulle alustalle  ja vaivaa taikina kokoon, voit tässä käyttää vielä lisää jauhoja, jos tarttuu liikaa. Tämä annos taikinaa oli siis tupla eli leikkaa taikinasta puolet piirakkaa varten, jonka sitten painelet hyvin leivinpaperin päälle uuninpellille. Leivo jotakin muuta toisesta puolesta.

Sekoita mustikoihin perunajauho ja 1 dl sokeria ja kaada marjat pohjan päälle, jätä n. sentti reunoja vapaaksi. Pyörittele halutessasi jäljellä olevasta taikinasta ohuet narut ja asettele ristikoksi piirakan päälle.

Voitele reunat ja ristikko (kesä)kananmunalla ja paista piirakkaa keskitasolla 20-25 min 200 asteessa.

Ripottele toinen desi sokeria kuuman piirakan pälle uunista otettaessa.

Ja sitten onkin jäljelle vaan se raskahin homma. Syäminen. 
Ei näläkäänen tiärä kuinka häjy on syänehen olla.

Paitsi tämän piirakanpalan jälkeen oli pelkästään hyvä olla. Leikkasin isot palat ja vein naapureillekin. Kun lapset tosiaan veteli vaan niitä korvapuusteja. *huokaus*

Pikaista raparperiherkkua

Joskus on ihanaa kun voi nauttia sesongin herkuista tosi vaivattomasti. Vaivattomimmillaan se tarkoittaa ehkä mansikan nappaamista kannasta sormien väliin ja herkullisen marjan puraisua suuhun niin, että vain kanta jaa käsiin. Kukapa voisi vastustaa sellaisia torimansikoita? 

Raparperin kanssa täytyy ehkä mennä hiukan pidemmälle, tuo hapokas varsi kun ei monelle ihan sellaisenaan maistu. Itse kyllä muistan kuinka ihanaa oli kun mummolan raparperipuskasta taittoi varren ja kippoon laitettiin sitten hianoa sokuria jonne vartta dipattiin. Ja sitten suuhun.

Vietin hienon ruuantäytteisen viikonlopun juuri Tanskassa ja nyt on pieni blokkauskrapula, mutta haluan jotakin jakaa kuitenkin alkavan viikon (ja alkaneen kesän) kunniaksi. Tämä pikaresepti oli niin pikainen, että jaoin reseptin jo Twitterissä ja Instagrammissa mutta kyllä tämä ansainnee paikkansa myös kaikkien äitini reseptien joukossa....

Kätevä raparperipiirakka

voitaikinalevyjä
raparperinvarsia
hunajaa
ruokosokeria
rouhittua valkosuklaata

Leikkaa voitainalevy neliöiksi ja sivele neliöt hunajalla. Sirottele kullekin neliölle hiukans sokeria. Suikaloi raparperi ja pätki sopivan pituisiksi paloiksi. Asettele suikaleita kullekin neliölle ja päälle ripottele vielä sokeria. Lopuksi rouhittu valkosuklaa.

225 astetta uunissa kauniin kullanruskeiksi.
Maistuu vaniljajäätelön, kermavaahdon, ranskankerman tai vaniljakastikkeen kera.

Maistuu kesältä!

Muistattehan myös, että takaraja lähestyy Kauhajoen ruokamessujen reseptikisassa. Ja palkinnothan olivat hyvät eli 500€!

Raparperi-galette

Ihan hirveästi en ole joutunut elämässäni valmistamaan gluteenittomia leivonnaisia.  Ehkä eniten maissitortilloja, mutta nehän nyt ovat gluteenittomia aivan ilman yrittämättäkin. Kakunpohjia olen myös tehnyt perunajauhoista ja ne kyllä maistuvat kaikille. Jotenkin eniten minua pänniikin se, että gluteenittomille on varattu oma pikku merkitty kakkunsa, jota ei sitten kukaan muu saa ottaa. Tai ainakaan kehtaa, kun se on niin pienikin. Siksi on kiva jos pöydässä on valikoima, joissa on mukana myös useampi gluteeniton vaihtoehto, joka on niin hyvää, että käy kaikille.

Kun Ruoka.fi ja Urtekram järjestivät bloggaajille kilpailun gluteenittomista leivonnaisista, suolaisista tai makeista, päätin ottaa haasteen vastaan. Osaisinko minä kehittää maistuvan gluteenittoman reseptin?

Sesonkiherkku raparperi kallisti valinnan makeisen leivonnaisen puolelle. Tyylilleni uskollisesti leivonnaisesta tuli hyvin rustiikin oloinen. Urtekram lähetti leivontaan käytettäväksi valikoiman uusia gluteenittomia luomujauhoseoksiaan, valitsin käyttööni Yleisleivontamixin jota höystin Tummalla leivontamixillä. Olin iloisesti yllättynyt pohjan leipoutuvaisuudesta. Vielä iloisempi olin galeten (galettehan on siis uuninpellillä paistettu täytetty piirakka, jossa reunat nostetaan piirakan laidoille) mausta. Se oli sopivan sitkeän rapea, maistuvainen ja helppo leikata. Kirpsakka raparperi kaipaa viereensä jotain maitotuotetta, itse nautin tämän suosikkini ranskankerman kera, mutta vaniljakastike, -jäätelö tai kermavaahto sopivat takuulla yhtä hyvin. Piirakka on parasta pikkuisen jäähtyneenä, mutta vielä haaleana.

Raparperi-galette

gluteeniton

pohja

100g kylmää voita kuutioituna

2, 5 dl Urtekram Yleisleivontamix

1,5 dl Urtekram Tumma leivontamix

2 rkl ruokosokeria

1/4tl suolaa

2 dl kermaviiliä

täyte

½ l raparperia kuorittuna ja pilkottuna

1 dl ruokosokeria

1 tl jauhettua inkivääriä

2 rkl perunajauhoja

Laita uuni kuumenemaan 200 °C. Nypi kulhossa voi, jauhot, sokeri ja suola murumaiseksi seokseksi. Lisää kermaviili ja sekoita pehmeäksi, tarttuvaksi taikinapalloksi.

Laita taikinapallo leivinpaperin päälle uunipellille ja painele/ kauli se ympyränmuotoiseksi, läpimitaltaan n. 30cm piirakanpohjaksi. 

Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään ja kumoa pohjan päälle. Nostele ja taittele reunat varoen, pohjalla olevaa leivinpaperia apuna käyttäen, piirakan reunoille. Jos reunat murtuvat, kostea taikina on helppo muotoilla uudelleen ehjäksi.

Paista n. 40–50 min uunin keskitasolla. Tarjoile hiukan jäähtyneenä kermavaahdon, vaniljakastikkeen, jäätelön tai ranskankerman kanssa. Koristele pinta ennen tarjoamista tomusokerilla.

Hyviä raparperipiirakkahetkiä kaikille. Resepti on kokeilemisen arvoinen, olitpa sitten gluteenittomalla ruokavaliolla tai et.

Ja reseptiä tai jotakin muuta suosikkiasi pääset äänestämään klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Äänestäjien kesken arvotaan 100€ arvosta Urtekram-tuotteita.

Urtekram sponsoroi reseptissä käyttämäni jauhot.

Tiramisu

Aaah, Tiramisu, miten sinua rakastankaan! Sillä lailla melkein vinksahtaneesti, etten ikinä halua tehdä sinua sokerikakkupohjasta ja epätoivoisesti yritän vältellä kaikki vadelma-, sitruuna- ym fusionmisut. Tiramisun täytyy olla  sopivasti mokkainen, kaakaoinen, pehmoinen olematta mössöinen. Ja myös sopivasti alkoholinen, kuten eilisillan ruokavieraat huokailivat, olin kuulemma erityisesti onnistunut alkoholin tasapainossa.

Tiramisun autuus avautui minulle parikymppisenä Saksassa Ebertin perheen Au Pairina ja siitä seuraavat 10 vuotta en pystynyt koskaan ohittamaan annosta jälkiruokalistalla tai kahvilan vitriinissä. Sen jälkeen voisin melkein sanoa, että olen pyrkinyt välttämään sitä ravintolan listalla tai konditorioissa, sillä harvoin saa kotitekoisen vertaista tiramisua maailmalla. Liian makea, liian kuiva,liian viinainen... varmasti erinomaistakin saa, mutta kun ei varmasti tiedä, jätän mieluummin tilaamatta.

Tiramisun valmistukseen ei onneksi tarvita erikoistaitoja tai -välineitä. Sen voi koota lähes millaiseen vuokaan tahansa ja ennen tarjoilua kaikki virheet siivilöidään tummalla kaakaokerroksella peittoon. Lisäksi sen voi (ja pitää) valmistaa hyvissä ajoin ja se sopii niin aterian päätteeksi kuin vaikkapa kahvipöytätarjoiluun kevään juhliin. Reseptejä googlaillessa aineitten suhteen löytyy melkoisesti variaatiota, mutta olen jo pitkään luottanut Fanni&Kanelin reseptiin, jonka takana löytyy hänen ystävänsä Giulian sukuresepti. Ja kuten (italialaisissa) perheresepteissä aina, tiramisustakin löytyy sympaattinen muistisääntö: 1 muna per 100g mascarponea per rkl sokeria. Näin reseptiä on helppo muunnella. Samoin pienen suklaalisän olen napannut tästä reseptistä. Sen sijaan alkoholin kohdalla olen heittänyt kaikki periaatteet nurkkaan. Vino Santo tai Marsala lienevät autenttisempia kostuttajia, mutta koska niitä tuskin koskaan kaapistani löytyy, olen mieltynyt Amaretton ja konjakin sekoitukseen tai toisen puuttuessa ihan jompaan kumpaan.Ja käytän ne nimenomaan keksien kostutukseen kahvin kanssa (jota minulla kuluu huikeasti enemmän, vaikka vain nopeasti kastan keksit), en muna-mascarpone seoksen maustamiseen.

Tiramisu
10:lle

5 munaa
1 dl sokeria ( tämä on siis sama kuin 5 rkl)
500 g mascarpone- tuorejuustoa
300 g Savoiardi- keksejä
4 dl vahvaa jäähtynttä kahvia tai espressoa
2,5 rkl amarettoa
2,5 rkl konjakkia
tummaa kaakaojauhetta
tummaa suklaata

Riko kananmunat eritellen keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon mascarpone. Vatkaa valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi ja kääntele vaahto keltuaisseokseen. 

Laita valitsemasi vuoan pohjalle ohut kerros munamascarponeseosta. Raasta päälle tummaa suklaata. Kastele savoiardi-keksit yksi kerrallaan kevyesti kahvi-viinaseoksessa (ne kyllä pehmenevät sitten misun sisällä) ja lado vierekkäin vuokaan. Laita uusi kerros seosta, raastettua suklaata ja toinen kerros keksejä. Mielestäni kaksi kerrosta keksejä on sopiva. Lopuksi loput massasta päälle ja tiramisu jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi, mielellään yön yli. 

Ennen tarjolle vientiä siivilöi päälle reilu kerros tummaa kaakaojauhetta.

Ahhh, Tiramisu, miten sinua rakastankaan!

OMG mikä juustokakku!

Ihan helpottaakseni sua edes pikkuisen, kärkeen ostoslista: osta paketti digestive-keksejä, voita, 600g maustamatonta tuorejuustoa, kermaviilipurkki, vaniljatanko, 7 munaa ja purkki lemon curdia ( sitruunatahnaa, löytyy hillohyllystä). Oletan, että sokeria ja vehnäjauhoja löytyy kotoasi ja muuta ei tähän tarvitakkaan. 

No paitsi sokerilämpömittari, nyt tehdään nimittäin italialaista marenkia. Tai sitten pelaat hiukan uhkapeliä ja käytät Ikean digitaalista mittaria, niinkuin minä. Sellasella pyörepäisellä sian niskaan painettavalla vanhanajan mittarilla en uskalla taata onnistumista. Ai niin ja jos välineurheillaan, niin tohotinkin pitäis olla, sellanen bruleen polttaja, niitä löytyy myitävänä  nykyään klasusta cittariin. Sillä sai uskomattoman kauniin pinnan. Vähän yritin pursotella, mutta sekään ei ollu mun juttu. Lopulta sotkin marenkia haarukalla keskeltä. Sokrumittari voi olla hivenen vaikeampi löytää normikaupasta.

Resepti löytyi Lantliv Mat och Vin 1/2015 lehdestä ja se on Roy Fares nimisen (komean ) mestarileipurin käsialaa. Hieno idea yhdistää perinteinen juustokakku ja sitruuna-marenkipiirakka.
Yksi ihanimmista jutuista reseptissä oli että siinä oli grammamäärät insinööreille ja toiset mitat meille pulliaisille. Oikeasti kakku on helppo, mutta tekeminen täytyy aloittaa jo edellisenä päivänä mieluiten. Eli ei ihan tekasin kakun- kakku.

Sitruunainen marenki-juustokakku
12 palaa

Pohja
200g digestive-keksi murua (14 keksiä)
30g sokeria (2rkl)
100g voita

Laita uuni 180 asteeseen kiertoilmatoiminnolle. Jauha keksit hienoksi muruksi. Sekoita mukaan sokeri. Sulata voi ja sekoita sekin keksinmuruihin. Painele sormin pohjamurut 22 cm irtopohjavuoan pohjalle ja noin 3-4cm ylös reunoille. Paista 10 minuuttia. Ota pois uunista ja anna jäähtyä kokonaan.

Kakun sisus
600g maustamatonta tuorejuustoa
180g sokeria (2 dl)
1/2 vaniljatanko
25g vehnäjauhoja ( 2 1/2rkl)
175 g kermaviiliä (1 3/4dl)
110g munia (2)
15g keltuaista (1)  
n. 200 g sitruunatahnaa eli lemon curdia

Nosta uunin lämpö 200 kiertoilmatoiminnolla. Vispaa tuorejuusto ja sokeri kuohkeaksi. Puolita vanniljatanko ja krapaa siemenet juustomassaan. Lisää vehnäjauho ja vispaa 3-4 minuuttia.

Lisää mukaan kermaviili ja sitten muna yksi kerrallaan, välillä vatkaten ja lopuksi keltuainen. Kaada seos pohjan päälle irtopohjavuokaan, ei haittaa vaikka massa nousee yli reunojen. Paista 10 minuuttia keskitasolla. Äläa avaa uuninluukkua, pudota vain lämpö 110 asteeseen ja paista  45 minuuttia lisää. Sammuta uuni ja anna juustokakun muhia vielä 20 minuuttia jälkilämmössä.

Anna jäähtyä ja säilytä jääkaapissa vähintään 6 tuntia, mieluummin yön yli. 

Italialainen marenki
130g munanvalkuaista (4)
75g vettä (3/4dl)
210g sokeria (2 1/2dl)

Levitä ensin sitruunatahna kakun pinnalle ja anna tekeytyä viileässä 30 min. Valmista sitten marenki.

Vaahdota munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi. Keitä sokeri ja vesi lämpömittarin kanssa 121 asteeseen. Kesti muuten aika kauan siitä vielä kun alkoi kiehua. Älä siis turhaan sekoittele/jäähdyttele. Kun liemi saavuttaa lämpötilan kaada se ohuena nauhana munavaahtoon samalla kun vispaat (yleiskoneella tai säkövatkaimella) valkuaisia täydellä teholla. Käännä sitten tehot pienemmällä ja vatkaa kunnes marenki on viilennyt. (Opin uuden sanan ruotsia:ljummen!)

Levitä (tai pursota) marenki kakun päälle. Polta sitten kaasupolttimella rohkeasti vaaleanruskeaksi.

Kakku sopii hillittömän hyvin pääsiäiseen, jotenkin sitruunaisen makumaailmansakin takia ja siksi kun on monta päivää aikaa kokkailla. Ei tämä oikeasti työläs ollut kuitenkaan. Ja tyylikäs on. Ja hyvä. Melko makea loppupeleissä kuitenkin. Mutta siksipä riittoisa. Ja sanoinko jo että kaunis.

Vuoden viimeinen kiusaus

En pystynyt vastustamaan. Oli pakko leipoa. Haluaisin muuten nähdä sen ihmisen, joka pystyy vastustamaan tämän syömistä. Ollaan taas superamerikkalaisuuden äärellä. Kuuden kerroksen Red Velvet-kakussa on inhimillisesti ottaen kaikkea aivan liikaa. Kakkua  tehdessäni mietin, että suomalainen perusmartta jakaisi tämän saman päällystemäärän keveästi neljälle piirakalla, ja sittenkin olisi vielä reilusti.

Niin, mitään keveäähän tässä ei ole. On vain yltäkylläisesti mehevyyttä, makeutta ja kondensoidun maidon ja pekaanien yhtymisen tuottamaa rapeutta. Juuri passeli piirakkaöveri vuoden viimeiseen päivään. 

Kuuden kerroksen Red Velvet- palat

16 palaa

3 dl vehnäjauhoja

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl vanilliinisokeria

1/2 tl leivinjauhetta

1/8 tl suolaa

100g  huoneenlämpöistä pehmeää voita

1 3/4 dl sokeria

1 muna

1 rkl punaista nestemäistä elintarvikeväriä

3 dl (120g) kookoshiutaleita

175g tummia suklaahippuja

100g valkoisia suklaahippuja

3dl (eli yks tölkki) makeutettua, kondensoitua maitotiivistettä

125g pekaanipähkinöitä  karkeasti rouhittuna.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Rypistä leivinpaperi palloksi ja vuoraa sillä sitten 23x23 browniesvuoka. Leivinpaperin avulla saat kakun nostettua myös kätevästi vuuasta. 

Sekoita keskenääm jauhot, kaakao, vanilliini, suola ja leivinjauhe. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Vatkaa mukaan kananmuna. Lisää punainen väri ja lopuksi kuivat aineet ja sekoita taikinaksi.

Levitä hyvin tahmea taikina tasaiseksi käyttämääsi vuokaan nyrkkia myöten. Paista  8 minuuttia.

Ota piirakka uunista ja ripottele sen päälle ensin, kookoslastut, sitten tumma suklaa ja valkoinen suklaa. Kaada maitotiiviste tasaisesti koko piirakan päälle ja lopuksi peitä piirakka pekaanipähkinöillä. Paista piirakkaa vielä 35 minuuttia ja ota sitten uunista, anna jäähtyä 2 tuntia ennen leikkausta ja tarjoilua.

Piirakka on siis vaivaton tehdä vaikka ainesosaluettelo pitkä (ja kallis). Jos teet erilaisessa vuossa kiinnitä paistoaikaan huomiota + / - . Vaikka vuokakoko saattaa vaikuttaa pieneltä, siitä saa leikattua 16 reilua palaa, rikkaat palat voi helposti vielä puolittaakin, niin tyydyttävää piirakka on. Paitsi jos haet niitä övereitä.

Ainekset löytyvät marketin leivontahyllyltä, Sekä Pirkalta että Dr Oetkerilta löytyy nykyään noita suklaahippuja leivontaan. Olen muokannut alkuperäistä reseptiä vastaamaan pussikokoja. Tuossa reseptissä on peräti seitsemän kerrosta, koska siinä on sekä tummia, maitosuklaa että valkoisia suklaahippuja.

Päivä teki piirakan valmistuessa loppuaan ja oli pakko kuvata/ leikata vielä kuumaa piirakkaa. Mutta jäähdyttäminen todellakin kannattaa.

Kiitos kaikille blogini lukijoille vuodesta 2014. Jatketaan reippaina vuoteen 2015!

Headquarters toivottaa asukkeineen Hyvää Uutta Vuotta 2015!

Hurmaavan tuoksuva rosmariiniglögi

Naapurin&co thriving mainostoimisto BSTR suosii kaikenlaista originellia ideointia, rosoista käsityön aitoutta haluten tarjota asiakkailleen vain parhaita, alkuperäisiä elämyksiä...(*luonnehdinta täysin omani) Onko tuo sitten ihme, että huomaan taas emännöiväni porukan glögitilaisuutta asiakkailleen? Lievää hämminkiä aiheutti lyhyehkö vastaukseni EI useampaan kertaan esitettyyn kysymykseen "Onko sinulla tälläinen pitopalvelu?". Minä vain jotenkin löydän itseni keskeltä tämänkaltaisia operaatioita, tämän tästä. Operaation jouluisena ajatuksena oli kiirettömän glögihetken lisäksi tarjottu mahdollisuus tuoda kuusen alle ikämerkitty joulupaketti lapselle, paketit annetaan eteenpäin Hope-yhdistyksen kautta jaettavaksi.

Glögiä siis. Ei ehkä perinteisintä punaviiniglögiä. Tehdään sitten jotakin muuta. Tehdään hurmaavaa vaaleaa omenaglögiä. Ei minulla selkeää reseptiä ollut, mutta vaikutteita olin toki imenyt (vaikkapa Jonnalta ja 365Soppalehdestä). 

Glögin voit toteuttaa tähän tapaan (esim. 120 hengelle...): osta 12 litraa omenamehua ja 15 litraa kuivaa ranskalaista omenasiideriä, 0,75 l pulloja Alkosta ja Calvadosta maun mukaan.  Laita kuumenemaan, heitä mukaan reiluja kourallisia mausteita  ja aseta tarjoilulaseihin pätkä tuoretta rosmariinin oksaa. Se on reseptin lopullinen ihanuus; tuoksuu mielettömältä jo lähestyessäsi lasirivistöä ja saatuaan kuuman glögikylvyn ylleen hurmaa ihanasti nostaessasi lasin huulille. 

Rosmariiniglögi

kuivaa ranskalaista siideriä noin puolet

omenamehua noin puolet

calvadosta halutun vahvuusasteen mukaan

tuoretta inkivääriä kimpale halkaistuna

kokonaisia neilikoita

kanelitankoja

pituussuuntaan halkaistu vaniljatanko

puskakaupalla tuoretta rosmariinia

Rosmariinin tuoksu. Mainitsinko jo? Hurmaava.

Ja erityisonnittelut kaikille tarkan reseptin  noudattajille. Nyt vähän rohkeutta peliin ja maustamaan.

Glögin kanssa piti tarjoilla jotakin pientä makoista ja suolaista. Paahdetut sokerikanelimantelit  on ihan ykkösjouluinen valinta ja helppo. Paahda kuorellisia manteleita 10 min 200 asteisessa uunissa Kuumenna ruskeaa sokeria ja hiukan vettä sulaksi liemeksi kattilassa, mausta reilulla kanelilla ja kaada mukaan paahdetut kanelit. Sekoittele mantelit hyvin seoksessa ja kaada takaisin uuninpellille.  Ripottele päälle vielä ruskeaa sokeria ja kanelia ja levitä mantelit jäähtymään.

Ruiskarpalopiparit ovat myös hurmaavia.

Makean trion sai päättää mineistä minein juustokakku, jossa konvehtivuoan pohjalle paineltin digestivemuru-voi seosta, päälle sitruunatuorejuustoa, jonka päälle keitin mustaherukoista  ja hillosokerista  päällisen. 

Mutta se glögi. Se hurmasi jo tuoksullaan!