KANAKORMA

Rakastan kokata  intialaista, sitä, kun talon täyttää mausteiset tuoksut. Sitten rakastan myös sitä, että intialaiseen ateriaan kuuluu leipä, toisin kuin vaikka aasialaiseen.  Harmistuksekseni naan-leipäni onnistuu joskus, toisinaan uunista tulee enemmänkin tunnbrödiä muistuttavaa näkkäriä. Mutta armahdan itseäni ja ostan usein niitä kaupan puolivalmiita naan-leipiä. Niilläkin pääsee mukavasti tunnelmaan. Ja nopeasti.

Korma on intialaisista curryistä se, joka koetaan kaikkein miedoimmaksi. Mikään ei kuitenkaan estä lisäämästä chiliä ja tekemästä siitä voimakkaampaa. Mieto curry ei todellakaan tarkoita mautonta. Korman maustepaletti on tosi upea ja monivivahteinen ja koska poltetta ei välttämättä ole, herkistyy makuaistikin nauttimaan aivan eri lailla.

Toinen korman tunnuksista on kermaisuus. Reseptin alkuperästä riippuen se saadaan aikaan jugurtilla, kookosmaidolla tai vaikka ihan sillä kermalla. Mun ykkösvaihtoehdoksi kallistuu useimmiten jugurtti, kerman miellän jotenkin niin hirveän länsimaiseksi. Mun tämänkertainen kanakorma resepti on toteutettu Apetinan sivustolle, josta tämä kanakorma- reseptikin löytyy, ja siitä lähti idea perustaa kermaisuus neutraaliin mutta pehmeään tuorejuustoon. Ja sehän oli kuulkaas niin kun se olis tätä reseptiä varten kehitetty. Siis se tuorejuusto.

Meillä pääsiäisenä syödään 2 kertaa lammasta, kerran paahtopaistina ja kerran mun all time favouriteä, nyhtölammasta eli revittyä lammasta. Pyhiin mahtuu myös hillittömät brasilialaishenkiset bakkenaalit pikkuveljen tasavuosien kunniaksi.
Koko ajan syödään. Jees! Välillä täytyy vähän keventää, kalaa ja kasvista repertuaariin. Ja kun haluaa vähän eri makumaailmaa, niin tämä kanakorma on hyvä. Versioni on muutenkin helpotettu, mennään valmiiksi jauhetuilla mausteilla. Todistettavasti niistäkin maku irtoaa.

Hyvää pääsiäisenaikaa kaikille!

Yhteistyössä Apetina.com

Liha-luuliemi

Uusi Vuosi, uudet trendit. Maailmalta kannattaa käydä joskus lainaamassa ja jos ruokatrendeistä puhutaan, niin New York on paikka, josta ammentaa. Viime vuoden villitys siellä on tänä vuonna kuuminta hottia täällä. Ja sehän on liha-luuliemi.

Brodo eli broth, kunnon liha-luuliemi. Pitkään ja hartaasti keitetty; ydinluista, vähälihaisista luista, kasviksista ja mausteista haudutettu kirkas lihaliemi, joka antaa syvyyttä niin kastikkeisiin, risottoon kuin vaikka pho-keittoon. Liemen voi keittää tietenkin myös kalanperkeistä tai äyriäisten kuorista. Noista usein kompostiin heitettävistä aineista syntyy pienellä vaivalla mitä upein liemi, joka päihittää lihaliemikuution mennen tullen. Minä vielä vähän harjoittelen sitä, että pakasteesta löytyisi aina tarvittaessa (asiallisesti merkitty!) kulloiseenkin tarpeeseen sopiva herkullisen makuinen liemi.

Kyllähän liemiä on keitetty aina, nyt uutena jujuna on käyttötarkoitus. Lihaliemen voi nimittäin nauttia sellaisenaan. Proteiinipitoinen, paljon kollageeniä sisältävä liha-luuliemi lämmittää kylmässä pakkaspäivässä, piristää ja antaa energiaa. Aivan täydellinen termospullontäyte siis. Maistan jo hiihtoretkellä nautitun liemikipon huulillani! Isossa Omenassa liha-luuliemeä hörppivät kahvimukeista terveystietoiset, sen kun uskotaan olevaan hyväksi niin nivelillä, luille, sisuskaluille ja iholle, hiuksille sekä kynsille.

Minä uskon ainakin makuun ja lämmitykseen!

Liha-luuliemen keitossa tulee helposti reikäkauhaa ikävä, ellet sellaista omista. Kirkkaan liemen keittämiseksi on pinnalle kiehahtava sakka siivilöitävä pois. Muuten liemen teossa ei ole mitään vaikeaa, sipulitkin heitän kuorineen mukaan. Pieni ripaus happoa, viinietikkaa, viiniä tai tölkillinen tomaatteja auttaa irrottamaan ravinteet luista. Ranskalaisen tradition mukaan liemi koostuu yleensä yhden eläinlajin luista, nyt sekoitetaan vaikka kananluita ja nautaa. Kuinka vapauttavaa. Ja helpottavaa, sunnuntainakin löytyy kaupan hyllystä kanankoipia ja häränhäntiä. Mausteilla saat klassisesta liemestä helposti viriteltyä uuden version, vaikkapa aasialaisen. Liemeä voi keitellä vuorokaudenkin, kunnes luut lähes murenevat, mutta hyvän makuista saa 3-4 tunnissakin.

Liha-luuliemi (Brodo-ravintolan Marco Canolan reseptiä soveltaen)

800g maustamattomia kanankoipia

1 kg häränhäntiä

3 sipulia

2 porkkanaa

1 kokonainen valkosipuli

 3 varsisellerin vartta

1 tlk kuorittuja tomaatteja

 ½ lehtipersiljaruukku varsineen

2 tl kuivattua timjamia

1 tl mustapippureita

1 tl valkopippureita

2 laakerinlehteä

Suolaa

Huuhtele lihat kylmässä vedessä ja aseta ison kattilan tai padan pohjalle. Peitä kylmällä vedellä. Kuumenna kiehuvaksi ja anna sitten poreilla hiljalleen n. tunnin. Kuori pinnalle nouseva vaahto reikäkauhalla.

Lisää kaikki loput aineet ja vielä vettä niin, että kaikki peittyvät. Halkaise sipulit ja koko valkosipuli kuorineen, se ei haittaa koska liemi siivilöidään.  Anna kiehua kansi auki hiljalleen n. 3 tuntia.

Siivilöi liemi. Ota lihat talteen muuta käyttöä varten. Mausta liemi suolalla. Laimenna tarvittaessa vahvaa lientä vedellä.

Nauti höyryävän kuumana kahvimukista ja anna pakkasen paukkua.

Lisää liha-luuliemestä uudessa tammikuun K-ruoka -lehdessä, jonka saat ostosreissulla kätevästi mukaan marketeista ja kaupoista.

Kaupallisessa yhteistyössä K-ruoka

Moskovan pataa hevosenpaistista

Kaivoinpa isoimman ja vanhimman patani, sen mustan ei-emaloidun ja 1,5 kimpaleen hevosenpaistia pakkasesta. Tiesin, että mikään ei voi mennä pieleen kun haudutan sitä hiljalleen ajan kanssa uunissa ja yhytän samaan patan tuon klassisen venäläiskolmikon; suolakurkun, hunajan ja smetanan ja vielä sinihomejuuston. Tästä padastahan ei puutu kuin pekoni!

Pata kulkee nimellä Moskovan pata, ja olen törmännyt moneen ylistävään reseptiin netissä. Pakkohan sitä oli kokeilla. Yleensä tämä tehdään naudanpaistista, mutta uskonette minua, ettei hevosen kanssakaan voi mennä vikaan, päinvastoin. Lause ei kyllä enää pidä elämässäni täysin paikkaansa, onnistuin nimittäin isänpäivänä paistamaan hevosen ulkofileestä sitkahkot pihvit, mitä jaksan vieläkin ihmetellä. Mun paistinpalani tähän oli ehkä turhankin hyvää, paahtopaistia nimittäin, mutta jotenkin halusin pelata varman päälle tällä kertaa.

 

 Huonommallakin reseptinlukutaidolla ymmärtää, että herkkuhan tästä tulee. IsoHoo lupasi syödä pataa koko vapaaviikkonsa. Ei tästä kyllä koko viikoksi riitä. Kuvissa on muuten pienin (ja sievin) patani, koska tekopäivänä pimeys ehti laskeutua suuren patani päälle, otin kuvat vasta seuraavana päivänä...pataruuan kanssa kun ei oikeastaan edes ulkonäkö kärsi lämmityksestä, mausta nyt puhumattakaan.

Laitan reseptin kilon annokselle, vaikka itselle lihaa olikin reilummin.

Moskovanpata
6-8:lle

1 kg hevosen-tai naudanpaistia kuutioituna
3 sipulia hienonnettuna
3 suolakurkkua kuutioituna
3 rkl juoksevaa hunajaa
3 rkl vehnäjauhoja
5 dl lihalientä
150g sinihomejuustoa
240g smetanaa
1 tl cayennepippuria
1 tl rouhittua mustapippuria
voita paistamiseen
persiljasilppua

Laita voi pannulle sulamaan ja kuullota sipulisilppua muutama minuutti. Lisää 2/3 suolakurkkukuutioista ja hunaja ja paista muutama minuutti lisää miedolla lämmöllä. Mauta mustapippurilla ja cayennella. Siirrä odottamaan pataan.

Ruskista reilut lihakuutiot voissa pienemmissä erissä kauniin ruskeiksi. Lisää pataan. Huuhdo pannun nesteet pataan. Ripottele pataan vehnäjauhot, sekoita. Sitten kuuma lihaliemi, sekoita. Lisää vielä murusteltu sinihomejuusto , sekoita. Sekoita lopuksi joukkoon smetana.

Kansi päälle ja uuniin, 200 asteeseen 1 h. Laske lämpö 150 asteeseen ja hauduta vielä 2 h, niin että liha on pehmeän mureaa.

Koristele pata viimeisellä suolakurkulla ja persiljasilpulla, keitä kaveriksi perunat, ohrahelmiä, riisiä tai pastaa.

Talvisen viikonlopun tuhti herkku. Enää puuttuu talvi....




Muuta juttua hevosenlihasta:

Jauhelihapihvit ja bolognese hevosesta
Herkkupöytä hevosesta
Hevonen, ihmisen paras (syötävä) ystävä
Pärämätsit hirvestä(hevosesta)

Pääsiäinen, lammas ja viini (ja parhaat valkosipuliperunat)

Pääsiäinen on näin pakanallisesti ihana ruuan juhla. Kun ajattelen pääsiäistä, ajattelen heti hyvää ruokaa ja yhdessä perheen kanssa nautittavia menukokonaisuuksia. Ajattelen tietenkin myös lammasta, eikä ainutkaan pääsiäinen saa mennä ohi ilman suosikkiani, helppoa nyhtölammasreseptiä, joka aterian lisukkeista riippuen on muunneltavissa vaikka kreikkalaiseen tai lähi-idän tyyliin.

Kun ajattelen lammasta, ajattelen vääjäämättä myös hyvää punaviiniä. Ja kun ajattelen punaviintä ja lammasta tekee mieli kokeilla myös klassisempia lammasherkkuja. Karitsan paahtopaisti, jos mikä on on lammasta parhaimmillaan. Maukasta, pehmoista lihaa, johon vaihtelua saa erilaisilla marinadeilla, kuorrutuksilla tai kastikkeilla. Se on nopea valmistaakkiin. Ruskistus pannulla ja ehkä vartti uunissa + vetäytymisaika. Viereen joku kasvislisuke ja valkosipuliperunat. Lasi kunnon punkkua. Ihanan yksinkertaista.

Pitkäperjantaina äitini on luvannut kokata koko suurperheelleen karitsan paahtopaistia ja minä lupasin tuoda viinin. Se on nyt siis jopa etukäteen tapojeni vastaisesti testattu (ehkä tässä on vielä toivoa?) ja mainioksi havaittu. Finca Museumin tuottama pohjoisespanjalainen  Vinea Museum Tempranillo Crianza on oiva valinta lampaalle. Se on runsas ja täyteläinen viini, jonka tanniinit ovat kuitenkin jo pyöristyneet ja kypsät. Jälkimaku on miellyttävä, paahteinen ja pitkä. Tuoksussa ja maussa löytyy molemmissa kypsää marjaisuutta, nuuhkiessa voi erottaa myös hienoisen savuaromin. Viini on kyllä hintansa 12,58 väärti.

Karitsan paahtopaisti
1 /henki eli neljälle n. 800g

öljyä
voita
suolaa
pippuria
timjamia tai rosmariinia
valkosipunkynsi

Ota paahtopaistit hyvissä ajoin(ainakin tunti) huoneenlämpöön ja suolaa ja pippuroi niiden pinnat. 

Kuumenna pannulla ruokalusikallinen öljyä ja toinen reilu voita, lisää pannulle hiukan murskattu valkosipulinkynsi ja yrtit ja paista paahtopaisteihin kauniit pinnat. 

Nosta sitten paistit uuniin 200 asteeseen n. 15 minuutiksi. Mielellään käytä lämpömittaria. Otin omani pois kun asteita oli 58 ja se oli kyllä himpun verran turhan kypsää. Jälkeenpäin (!) löysinkin ohjeistuksen ottaa paistit uunista 52-55 asteessa. Paahtopaisti on siitä kuitenkin otollinen, että se säilyy hyvänä ja mehevänä myös kypsänä, kunhan et ylitä 65 (62) astetta.

Saavutettuasi lämpötilan, ota paistit uunista ja kääräise tiukasti folioon, anna vetäytyä rauhassa n. 10 minuuttia.

Leikkaa paahtopaistit tarjolle poikkisyin viipaleiksi.

Kaikki maustevoit ja kylmät kastikkeet ovat mun mieleen, mutta nyt yritin tehdä kerrankin jotakin muuta. Ja niin syntyi, Valion ohjetta mukaillen

Mustaherukkakastike

2 dl pakastemustaherukoita
1 rkl vettä
1rkl sokeria
1 rkl konjakkia
1 rkl punaviinietikkaa
2 dl lihalientä
2 dl kermaa
suolaa
valkopippuria
1 rkl voita

Laita mustaherukat ja vesi kattilaan ja keitä 5 minuuttia kunnes marjat mehusteneet. Lisää sokeri, konjakki, etikka, lihaliemi ja kerma ja keittele hiljoikseen, minulla oli kattila liedellä koko paahtopaistioperaation ajan. Lopuksi siivilöi kastike ja kuumenna sileä versio vielä kerran, sekoita sekaan voi ja mausta suolalla ja pippurilla.

Yksi lampaan-, samoin kuin hirvenlihankin kanssa tarjottavista ikisuosikkilisukkeistani on valkosipuliperunat. Mutta,  yllätys, yllätys, oma suosikkini ei olekaan se kermainen versio vaan lemppareitani on joko pannulla raakapaistetut, joita ei kyllä oikein viitsi tehdä kuin kahdelle, tai lihaliemessä haudutetut valkosipuli-rosmariiniperunat.

Valkosipuli-rosmariiniperunat
4:lle

Jauhoisia perunoita n. 2 /syöjä
2 rkl öljyä
2rkl voita
6-8 valkosipulinkynttä (tai maun mukaan enemmänkin)
rosmariinia, tuoretta tai kuivattukin käy tähän hyvin
suolaa
mustapippuria
3 dl lihalientä (voit valmistaa fondikuutiostakin)

Kuori ja siivuta perunat terävällä veitsellä.

Kuumenna 1/2 öljy ja voi hyvällä paistinpannulla, lisää sekaan muutama karkeasti pilkottu valkosipulinkynsi ja rosmariinia. Freesaile 1/2 perunasiivuista, niin, että saavat osaksi vähän väriä ja rapeutta. Suolaa ja pippuroi. Siirrä uunivuokaan ja toista sama loppujen perunoiden kanssa. Lisää vuokaan myös loputkin hienonnetut valkosipulit.

Kaada perunoiden päälle kuuma lihaliemi. Lisää halutessasi hiukan rosmariinia ja paista 200 uunissa 45 minuuttia.

pannulla paistumassa

uuniin menossa

Sitten piti vielä keksiä se lisuke. Olin ostanut punajuuria, savufetaa ja rucolanversoja. 

Punajuurta ja savufetaa

punajuurta
savufetaa
pinjansiemeniä
rucolanversoja
öljyä
mustapippuria 
suolaa 
Za'atar mausteseosta (tai jotakin yrttiä)
hunajaa
sitruunanmehua

Kuori punajuuret, kuutioi reiluiksi kuutioiksi, pirskottele öljyllä ja lisää päälle suolaa, mustapippuria ja za'ataria. Laita uunivuokaan ja kypsennä 45 minuuttia 200 asteessa.

Ota punajuuret pois uunista ja sekoita sekaan reilunkokoiseksi lohkottu savufeta. Mausta hunajalla.

Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. mausta rucolaversot pirskottelmalla päälle sitruunanmehua ja oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria. Sekoita pinjansiemenet mukaan.

Kokoa lämmin juuressalaatti (vaikka kakkuvadille!) laittamalla punajuuret alle ja nostelemalla rucola käsin keoksi sen päälle.

Kannattaa katsoa lisäksi tuosta oikeanpuoleisesta tunnisteet-pilvestä ainakin tagit lammas ja pääsiäinen, mikäli herkut pääsiäiselle ovat vielä kateissa.

Saan ehkä* kokata 1. pääsiäispäivä sisaruksilleni ja silloin luultavammin tehdään vaihteeksi jotain aasialaista, perjantaina kun on paahtopaistia ja 2. pääsiäispäivä herkutellaan vielä nyhtölampaalla.

*äitini kanssa käymäni keskustelu (lapseni olivat juuri olleet pari yötä hoidossa töitteni takia ja mumma oli vähän väsynyt):

-...aika raskasta, koko ens viikonloppukin saan olla koko ajan keittiössä...
- no meille vois ainakin tulla kaikki syömään yhtenä päivänä...
- no mitä sä sitten laittaasit? Mikä päivä, perjantaina laitan ainakin paahhtopaistia ja jompana kumpana pyhänä sitä sun revittyälammasta...



"....NO MITÄ SÄ SITTEN LAITTAASIT?" 
- en tiärä, ehkä mä jotakin keksin?

Mutta emmä sitä äänehen uskaltanu sanua.


Viini on saatu testattavaksi maahantuojalta.

Tomi Björckin aasialainen nyhtöpossu

Ihan ensiksi sanon, että olihan se hyvää, aivan helevatan hyvää. Älkääkä unohtako tätä kun luette eteenpäin.

Sillä tässä on mutta ja tässä on vaikka.

Tämä resepti on nimittäin tummanpuhuvan tyylikkäästä Tomi Björckin kirjasta Huippukokin kotiruokaa.  Esipuheessaan Tomi kertoo, etteivät kirjan reseptit suurimmaksi osin ole vaikeita. Ne vaativat kuitenkin vaivannnäköa ja innostusta - niin kuin elämä yleensä.

Hienosti sanottu. Mitä enemmän kirjaan tutustun, sitä vakuuttuneempi olen, ettei tämä kattaus voi olla kenenkään kotiruokaa. Ainakaan kenenkään jolla on lapsia. Kyllä nämä vaivannäköä vaativat. Ehkä suurin kritiikkini koskeekin kirjan nimeä, se saa luulemaan, että kuka vaan tästä nyt voi olla oman elämänsä huippukokki, ihan arki-iltanakin. Kirjaa vaivaa myös tietynlainen linjattomuus, reseptit vaihtelevat aasialaisesta Wallenbergiin, toisaalta niinhän minäkin kotona syön, tänään dim sum ja huomenna läskisoosi. Että kai se sopii nimen alle. Resepteissä on kyllä melko eksoottinenkin raaka-ainevalikoima ja itse reseptiikka on välillä hiukan epäjohdonmukaista, reseptiikan laatiminen ei ole helppoa kun itse tiedät mitä teet, kaikkea ei aina muista mainita. Ja sitten me kotikokit ihmetellään.

On mulla sulle yks kysymyskin, Tomi Björck:

Sitten operaatio Nyhtöpossu. Muutama omakohtainen kokemus. Paras ja maukkain nyhtö tulee possun lavasta, mausteeksi riittää jopa suolasokerihieronta. Valitse lapaa silloin kun haluat nauttia nyhtöpossusta sellaisenaan. Kassler eli porsaan niska on suosittu nyhtöpossun raaka-aine useissa resepteissä, tähän reseptiinkin se upposi hienosti, mutta vaatii mielestäni enemmän kosteutta, mehevyyttä ja maustamista kuin lapa.

Minulla oli vajaan kahden kilon kassleri, pökkäsin sen pataan kannen alle 6 tunniksi 110 astetta, hieroin ensin pintaan suolaa, sokeria , pruuttasin hiukan hunajaa, lisäsin pohjalle muutaman desin vettä, ehkä desin soijaa ja kourallisen valkosipulinkynsiä. Nyhdin lihan haarukalla (vähän kyllä lyhensin säikeitä veitsellä) ja söimme nyhtöpurilaisia Bbq-kastikkeen kanssa.

Lihaa jäi reilusti yli ja muistin tämän Björckin reseptin. Nyhtöpossu kun on jonkin aikaa hieman kyllästyttänyt, tai ainakaan eiliset leivät eivät olleet lähelläkään yhtä hyviä kuin joskus viitisen vuotta sitten tekemäni ensimmäiset nyhtöleivät (ehkä ne oli ne kaupan sämpylät).

Mutta tämä resepti pelasti nyhtöpossun taas pitkäksi aikaa. En tiedä oliko siinä oikeasti monta hommaa, vai tuntuiko se vaan siltä, kun ystävättäreni istui pöydän ääressä, luki mulle ohjeita ja huokaili kuinka monimutkaista. Tai ehkä hänelle jäi sellainen käsitys, kun etsin useampaa raaka-ainetta  varmaan 5-10 minuuttia... missä ihmeessä on mun fenkolinsiemenet ja käyn maustekaappia läpi kolmatta kertaa.

Laitan reseptin niin kuin kirjassa on, jouduin soveltamaan puuttuvien ainesten osalta, kerron sitten mitä tein.

Paperissa grillattua possua by Tomi Björck
4:lle

600g valmista nyhtöpossua
1 dl kookoskermaa
2 dl kookosöljyä (minne tämä kaikki menee, ei selviä reseptistä)
4 rkl palmusokeria
2 kpl kaffir-limetin lehtiä
suolaa (ei tarvinnut)

Currypohja
15 kpl pitkää chiliä (käytin 3!)
1 galangal juuri (inkivääriän 1/2 dl raastettuna)
9 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 salottisipulia hienonnettuna
1 tl kurkumaa (turmerickkini oli mystisesti kadonnut, jäi pois)
2 sitruunaruohoa
puoli ruukkua korianteria
1 limetti 
1 rkl suolaa

Kuivamauste
5 balin pippuria (??? En keskinyt muuta niin laitoin setsuaninpippuria)
1 rkl korianterin siemeniä
1 rkl fenkolin siemeniä
1dl kookoskermaa
kafferi-limetin lehtiä
3 rkl kalakastiketta
2 rkl osterikastiketta ( ei ollutkaan, laitoin hätäpäissäni hoi sin-kastiketta, sehän on saman väristä...)

Koristeeksi
5 rkl kookosöljyä
puoli ruukkua thaibasilikaa ( ei ollut, hyvä kun oli edes korianteria, laitoin sitä pintaankin
4 rkl kookoslastuja (jäi pois)
1 limetti

Aloita currypohjasta. Minulla on hieno iso kivimortteli, jollaisessa tahna ohjeistetaan tekemään, Kyseessä on sen verran säikeisiä aineita ja paljon sipulia, että ehdotan, että lukkäät suosista johonkin blenderiin tai sauvasekoittimen alle, pääset vähemmällä ja tahnasta tulee tarpeeksi tahnamaista.

Siis surauta kaikki currypohjan ainekset yhteen. Limetistä raastetaan myös kuori ja pistin 1/2 mehun, siitä ei kyllä ohjeessa mainittu. 

Aah mikä tuoksu!

Valmista kuivamausteseos paahtamalla mausteet kuivalla pannulla. Kaada mortteliin ja hienonna.

Aah mikä tuoksu!

Lisää 1 dl kookoskermaa ja kuivamausteseos kattilaan. Kaada mukaan kaffirlimenlehdet ja currypohja. Sekoita ja lisää kalakastike ja osterikastike Kypsennä 15 minuuttia pohjia myöten sekoittaen. Curry maistuu yksinään melko tujulta, mutta asettuu nyhtöpossun päällä.

Lado leivinpaperin (Serlan suuri kokkausarkki mainio tässä) keskelle nyhtöpossu ja lusikoi curry päälle, et ehkä tarvitse ihan kaikkea. Mausta kookosöljyllä, kookoskermalla, limetinlehdillä ja palmusokerilla.

Kääräise leivinpaperi kiinni ja sido päistä. Aromit ja kosteus hemmottelevat lihan ihanaksi, 20 minuuttia ja 200 astetta.

Koristele annos vielä korianterilla (tai thaibasilikalla) kookoslastuilla, kookosöljyllä (mulla oli testissä Puhdistamon limellä maustettu kookosöljy, ihan mainio tässä, purkki on lisäksi pieni, ettei tartte montaa vuotta pähkäillä mihin käyttäisi).

Säädöistäni huolimatta herkullinen aasianyhtis tarjoiltiin salaatinlehtien ja riisin kera.
Ihan regular tiistai-iltapäivä ruoka meillä. Ja kuulemma sitten kai jollain huippukokeilla, niinku vaikka Björckin Tomilla.

Oikeesti: Aah mikä maku!
Ja siinä kirjassa on hienoja reseptejä, myös sen ravintoloista, jos vaan innostusta ja vaivannäköä riittää!

Herkkupöytä hevosesta

Muistatte varmaan taannoisen tutustumiskäyntini tilateurastamolla Hevoosella vaan- koulutushankkeen merkeissä. Iltahan jatkui vielä retken jälkeen kokkikoululla ja sillä parhaimmalla; syömisellä. Koska hevosenlihan saatavuus kaupasta on huonohko, ainakin meilläpäin, oli tämä aivan harvinaista herkuttelua; notkuva pöytä hevosenlihasta valmistettua tarjottavaa. Korjaan, itse valmistettua tarjottavaa.

Opastajatkin olivat maakunnan kärkikastia, Juurella ravintolan aina yhtä sympaattinen ja innostunut Keittiömestari Jani Unkeri sekä Maa-ja kotitalousnaisten ruoan monitoiminainen Asta Asunmaa. Jakauduimme 4 hengen ryhmiin, liekö ensimmäinen ja viimeinen kerta, että ratsastuksenopettajani Tanja haluaa minun kanssani samaan ryhmään, tuskin ainakaan ratsastuskentällä olisin ykkösvalinta. Ihania hevoskuvia ottava Tuulia ja uutena tuttavuutena Piia liittyivät ryhmäämme ja Janin to do- listalta meille pärähti se ainut ruoka, jota oli haudutettava yön yli. Ehdimme jo miettiä selityksiä kotiin, Jani oli kuitenkin  avuliaasti hauduttanut lihoja jo edellisen yön, joten saimme jatkaa kastikkeen teosta ja esille laitosta.

Kunhan ensin putsasimme 4 kiloa Anttia eli entrecoteeta!

Hevosen liha on erittäin rasvatonta. Sen saatavuus ja/tai menekki vaikuttanevat myös siihen, että se on aniharvoin raakakypsytettyä eli riiputettua. Toki raakakypsytys on mahdollista tehdä myös kotona, mikäli kylmäsäilytystilasi mahdollistavat tarpeeksi alhaisen lämmön, tosiasia lienee kuitenkin, ettei nykyajan ihminen hevosenpalan käsiin saatuaan tahdo jaksaa odottaa, että 3 viikon päästä teen tästä sitten ruokaa. Tämä sama raakakypsytys ongelma ei muuten ole ainoastaan hevosella, vaan se koskee useimpia lihaa suorana myyviä tiloja, mistä seuraa se, että asiakkaat saavat käytettäväkseen hyvää lihaa, joka voisi kuitenkin olla vielä paljon parempaa (taitaapa tämä koskea kyllä isojen lihatalojenkin lihoja).

Suurisyiset, reilun 2 kg entteripalat olivat siis lähes rasvattomia (vrt, naudan entteri) mutta palat ovat  täynnä erilaisia kalvoja, jotka Jani halusi meidän putsaavan, mureuden takaamiseksi. Melkoiselta pahoinpitelyltähän se välillä tuntui kun irrotimme entteristä pala kerrallaan kalvojen  peittämän osan ja renssasimme eli puhdistimme sitten kalvot pois. Ja voinko sanoa tylsähköillä ja epäsopiville henkilöstöruokalan veitsillä. Paitsi se ruokabloggaaja sai  tietysti sen keittiömestarin Macin (=erittäin terävä keittiömestarin henkilökohtainen työkalu.)       

                      

Ryhmällämme oli myös salaatin ja punajuuri-vinaigretten teko, jotka surautettiin nuavvaan. Kaikilta ryhmäläisiltämme sujui keittiötoimet, lähinnä ongelmia tuotti tilojen ahtaus ja välineiden löytyminen. Kastikepohjan makua ja hapokkuutta säädettiin maistelemalla ja lisäämällä  tomaattisosetta /ja muistaakseni hiukan myös hunajaviinietikkaa, vaikkei kyllä ole reseptissä) ja maistamalla ja maustamalla taas. Voi sitä iloa  kun keittiömestari oli samaa mieltä kuin mekin siitä mitä kastike tarvitsi.

Hevopadan ohjeen ja esille laittotavan Jani oli napannut muokkaukseensa Itävallan matkalta, esille pantaessa mureaksi haudutetut palat asetellaan vadille ja kastike lisätään peiliksi ympärille.

Oma hevosenlihapatamme osoittautui illan heikoimmaksi lenkiksi, mureudessa oli hiukan sanottavaa (tämä raveissa usein kuultava luonnehdinta sopinee asiayhteyteen) ja päädyimmekin siihen, että ensi kerralla lämpötilaa tulisi nostaa hiukan haudutuksessa, ehkä 120:een, jotta kaikki sidekalvot varmasti sulaisivat.

Kaiken kaikkiaan hevosen Antti oli erittäin opettava kokemus. Jos nyt ymmärsin oikein, niin rasvattomuutensa takia se ei sovellu härän lailla pihvin paistoon kovin hyvin, koska kalvoja on niin jumalattomasti.(Ja ikinä en oo väittänyt, ettenkö olisi joskus saanut jostakin väärän käsityksen - voihan tämä olla ensimäinen kerta...).

Kaiken kaikkiaan, lihapatamme purtavuudesta huolimatta, hevoskattaus oli ihana.

Pärämätsit olivat mun lemppareita

Vihreää salaattia juuresten kera, punajuuri-vinaigrettea

Pärämätsit, pikkelöityjä sieniä ja smetanaa

Palvattua hevosenpaistia ja tyrni-porkkanachutney

Hevosen sisäfileetä ja sinappi-voikastiketta

Yön yli haudutettua hevospataa

Paahdettuja hunaja-juureksia

Ryppyperunoita

Peruna-chili-suklaaleivos

Sisäfile on jumalaista, ajan puutteessa se ei ehtinyt yhtään vetäytyä, mutta mehukasta oli ja niin hyvää. Suussa sulavaa tiedättehän.

Hevospata
1 kg hevosen entrecoteeta
Liemi:
1-2 porkkanaa
1 iso sipuli
1 laakerinlehti
5 kokonaista mustapippuria
3 dl vettä (+1/2  lihaliemikuutiosta
2 tl suolaa
2dl tomaattimurskaa

Leikkaa lihat suuriksi paloiksi ja suolaa. Laita lihat pataan.
Viipaloi porkkana ja sipuli mukaan ja kaada päälle mieto lihaliemi. Lisää mausteet sellaisenaan tai maustepussissa.
Hauduta kannen alla yön yli 90 asteessa. (Päädyime kyllä siihen, että asteita voisi nostaa 120:een)
Siivilöi liemi, erottele lihat talteen ja laita kasvikset takaisin liemeen.
Lisää tomaattimurska, keitä lientä kasaan ja hurauta kasvikset tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää mausteita tarvittaessa.
Tarjoa lihat erikseen kastikkeen kanssa tai lisää lihat kastikkeen joukkoon.

Ilta kului arvatenkin vauhdilla, ainoa harmittava asia on, kuten usein ennenkin onhuonossa valaistuksessa ruuan kuvaaminen, joka ei vain ole oikein mahdollista omalla kalustollani (mulla mitään "kalustoa" edes oo, perusperusjärkkäri vaan) Onneksi paikalla oli myös Lännen Median edustajat, joten voinemme tässä syksyn mittaan odottaa jonkinlaista hevosenlihareportaasia sanomalehdistössä. Ja kunnon kuvia. Vaikka myönnettävä; mieluummin paikan päällä syömässä kuin sanomalehteä kuolaten! (...hyvä kakkosvaihtoehto...)

FLÄSKIPANNU

Tulin juuri Turkista.  Lomalla - kuten kuuluukin - söin hyvin (ja usein) ja nautiskellen Anatolian kukkuloiden keittiön herkuista.

Sattuneesta syystä on nyt sitten hiukan possuvaje, joten mikäpä ihanampaa kuin julkaista tämä Lihaa parhaimmillaan -reseptikilpailuun osallistuva sikamaisen yksinkertainen ja mehevä possuresepti. Minulla oli Kotitila.fi lähettämä possun luullinen paahtokylki pakkasessa ja yhdistin sen syksyn kotimaisten juuresten kärkikaksikkoon, punajuureen ja kyssäkaaliin sekä metsästä hakaistuihin voitatteihin tällä lailla pyttipannumaisesti. Sieninä voit toki käyttää mitä tahansa tattia tai vaikka suppilovahveroita.

Sianliha pääsee oikeuksiinsa kun se sivellään hunajan ja sinapin sekoituksella ja paahdetaan uunissa. Leikkasin palasta siivuja jotka sitten vielä rapeutin pannulla. Ihanan muhevan juureva annos!

FLÄSKIPANNU
4:lle

n. 800g pala Leppälän tilan luomupossun paahtokylkeä (luulla)
2 rkl hunajaa
2rkl dijon-sinappia
suolaa, pippuria

1 kyssäkaali
2 punajuurta
1 sipuli
5dl puhdistettuja, pilkottuja tuoreita tatteja
2 valkosipulinkynttä
suolaa, pippuria
voita,
timjamia. lehtipersiljaa
4x 1 keltuainen tarjoiluun

Ota (sulanut) paahtokylki huoneenlämpöön tasaantumaan pari tuntia ennen aloittamista.

Suolaa ja pippuroi lihan pinta ja paista pinnat kiinni kuumalla pannulla. Sekoita hunaja ja sinappia ja sivele possun päällypuoli tahnalla. Anna paahtua 200 uunissa n. 25 minuuttia.

Valmista sillä aikaa juurekset ja sienet. Kuori ja kuutioi kyssäkaali ja punajuuret sekä pilko sipuli. Kuumenna  reilu nokare voita kahdella paistinpannulla, lisää mukaan pari timjaminoksaa sekä pilkotut valkosipulinkynnet. Paista keskilämmöllä toisella pannulla punajuuret ja toisella kyssäkaali, sienet ja sipuli, niin että juurekset jäävät mukavan napakoiksi. Mausta suolalla ja pippurilla ja yhdistä samalle pannulle. Kun paistat punajuuret omalla pannulla, vältyt vaaleanpunaiselta annokselta.

Leikkaa levänneestä paahtokyljestä siivuja ja paista niihin rapeat paistopinnat pikaisesti. Kokoa annokset vaikka pieniin valurautapannuihin munankeltuaisen ja persiljasilpun kera.

Postauksen lihan sponsoroi kotitila.fi

Kotitilan possun luutonta grillikylkeä

Kun hallussa on kilon pötkäle ihanaa luomupossun luutonta grillikylkeä, niin sitä saattaa ihminen mennä ihan sekaisin valintojen edessä, että minne suuntaan sitä lähtisi viemään. Makean savuisiin amerikkamakuihin, kalankastikkeensuolaista aasialaista kohti vaiko jonnekin Etelä-Amerikan chimichurri-maailmaan? Ehkä pysytäänkin perustanskalaisesti Skandinaviassa?

Tais mennä vähän ruuvit ja mutterit sekaisin, mutta uunin kautta grilliin sen sitten talutin kumminkin.

Olin hiukan yllättynyt, kun tarkempi tarkastelu osoitti, ettei kylkipalassa ollut nahkaa lain, minä kun olin jo maistanut mielessäni sen rapsakkuuden. Mutta niin pehmeää, suussa sulavaa lihaa sain aikaiseksi, että meidän pikku perheemme veteli tuon kaiken kerralla.

Älkääkä tulko selittämään mitään läskinsyönnistä. Tällä tavoin valmistettuna ja tälläisessä palassa "läski" on vain jotain lihaa täydentävää ja maustavaa ihanaa pehmeää HERKKUA!

Ihan varmasti läskikäännytän (lähes) kenet tahansa.

Lihaan tulevasta kuivarubista olen innoissani. Suomesta saa vihdoinkin kuivattuja Ancho-chilejä ihan marketista (Santa Maria) ja se yhdistyi jauhetun kahvin kanssa aivan mahtavasti. Ei ole liian tulista lapsillekaan, vain lempeän mausteista. Hedelmien hapot ja varsinkin päälle puristettu lime sekä raparperisalsa tekevät turhaksi muunlaiset kastikkeet ja sopivat rasvaiselle possulle upeasti.

Ancho-chili ja kahvi maustettua possunkylkeä, raparperisalsaa ja grillattuja hedelmiä.

1kg luutonta Leppälän luomutilan possunkylkeä
1 kuivatettu Ancho -chili hienonnettuna
1rkl suodatinkahvijauhoa
1rkl tummaa sokeria
1 rkl merisuolaa
1 rkl paprikaa

Grilliin:
puolitettuja limejä
puolitettuja nektariineja
lohkottuja ananaksia

raparperisalsa:
1 raparperinvarsi halkaistuna ja pilkottuna
1/2 punasipuli hienonnettuna
1 puntti korianteria hienonnettuna
1-1/2 punainen tai vihreä chili hienonnettuna
1 rkl sokeria
2 rkl omenaviinitetikkaa
suolaa

Kuivaa liha ja ruuduta veitsellä läski. Sekoita kaikki mausteet keskenään ja hiero sitten lihan pintaan. Surautin kuivamausteseosta hiukan sauvasekoittimella, että sain ancho-chilin pienemmäksi. Käytin sen siis kuivana ja siemenineen. Laita lihaa uunivuokaan läskipuoli ylöspäin 120 asteeseen 3-4 tunniksi.

Raparperisalsaan sekoitat vain kaikki aineet yhteen.

Ota grillissä sitten vielä lihaan vähän pintaa ja hedelmiin kauniit paistopinnat. Anna lihan vetäytyä 10 min., leikkaa siivuiksi, purista päälle grillattua limeä ja tarjoa hapokkaan raparperisalsan ja grillattujen nektariinien ja ananaksen kanssa.

Taisin joutua jo johonkin Karibian suuntaan?

Tämä resepti joutuupi muuten Michelin-tähti ravintola Chef&Sommelier'in  keittiömestari Sasu Laukkosen tiukkaan syyniin Lihaa parhaimmillaa - kisassa. Kisaa varten sain tilata lihapaketin Kotitila.fi verkkokaupasta, mistä tuli veloituksetta kisaa varten laitettavaksi tämän lisäksi myös luullista grillikylkeä ja kasleria. Kaikki Leppälän tilan sikamaisesti käyttäytyvää luomupossua. Melko helppoa tuollainen ovelle tuotava termokuljetus. Kerralla isompi satsi ja loput tuoreesta lihasta voi pakastaa.

Mutta siis. Pitäkää peukkuja!

postauksessa käytetyn lihan on antanut reseptikehitystä varten Kotitila.fi

Rosmariinivarras, miniä ja lammasta

Enkö minä osaa vai enkö minä vaan halua?
Ollaanko sitä meirän keittiössä aivan kaavoihin kangistuneita?

Chileläinen 1865  Cabernet Sauvignon on just sellainen lämpimän rehellinen, rotevasti omilla jaloillaan seisova viini, joka tekee hyvälle, simppelisti valmistetulle lihalle juurikin sen mitä hyvä Cabernet Sauvignon yleensäkin lihalle tekee. En vaan saa suuhuni/ tai päähäni sopimaan sen erikoisempaa, uudempaa tai ylipäätäänkään mitään twistimpää  ruokaa kun se simppelisti valmistettu liha.

Tällä kertaa lampaasta, vartaassa ja grillissä. Yrttejä, savustettua valkosipulia, paahdettua paprikaa. Ja lasi kasitoistkuusvitosta. Kyllähän te tiedätte mitä siitä seuraa ...

Mini-lammasrosmariinivartaita
kymmenkunta varrasta

500g lampaan ulkofilettä
ruukku rosmariinia
4-5 pientä salottisipulia
(savustettu) valkosipuli
1 pieni punainen paprika

marinadi
1 dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 dl hienonnettua timjamia ja toinen lehtipersiljaa
1/2 sitruunan mehu
1tl savupaprikajauhetta
suolaa ja mustapippuria

yrttiöljy
ruukku lehtipersiljaa 
1 dl oliiviöljyä
2 savustettua valkosipulinkynttä
suolaa

Siisti lampaanfileet kalvoista, sekoita marinadin aineet ja anna maustua pussissa lihojen kanssa vaikka yön yli jääkaapissa. Nopeamman marinoinnin teet kun leikkaat fileet jo sopiviksi kuutioiksi ja marinoit pari tuntia. Ota liha hyvissä ajoissa huoneenlämpöön ennen grillausta.

Kuorittuja valkosipulinkynsiä ja salotteja kannattaa keittää 5 minuuttia, niin ehtivät pehmetä mukavasti. Puolita salotit.  Kuutioi paprika sopivan ronskeiksi paloiksi. Valitse 10 sopivaa rosmariininoksaa (pikkulusikan pituista) ja riivi keskeltä hiukan lehtiä pois, niin ainekset kulkevat paremmin vartaassa. Ota avuksi myös metallinen grillivarras , jolla teet aineksiin ensin reiät ja pujota ne sitten haluamassasi järjestyksessä rosmariinioksaan, 3-4 lihanpalaa kuhunkin, valkosipulinkynsi, salotinpuolikas ja ainakin 1 paprikansiivu.

Valmista yrttiöljy surauttamalla kaikki ainekset sileäksi sauvasekoittimella.

Grillaa kuumassa grillissä vartaisiin paahtuneet pinnat melko nopeasti jolloin ne myös jäävät sisältä sopivan meheviksi.

Viimeistele vartaat yrttiöljyllä ja ripauksella sormisuolaa tarvittaessa.

Tämä resepti on tietenkin oma panokseni Oivapari-reseptikilpailuun, jossa kyseiselle viinille etsitään sopivaa huikopalaa vaikka kattojuhlissa tarjottavaksi.

No kyllä minä yritin, vaikka ei meilläpäin kyllä kukaan katolla juhli. Tai no, viime kevään ravintolapäivänä jotkut onnekkaat pääsivät syömään Lakeuden ristin huipulle.

Jos jotakin kuvien ja itse reseptin lisäksi haluaisin kanssanne jakaa, hyvät ystävät, niin se olisi ehdottomasti grillistä leijuva huumaava  rosmariinilampainenvalkosipulipaprikainen-aromi (ja tähän uudelleen ylempi mitäsiitäseuraa-linkki).

Nih!

Viinin toimitti Pernod-Ricard

Osso bucco goes Meksiko

Rosmariini kuvassa on pelkkää hämäystä. Sattui olemaan siinä lähettyvillä kuvaustilanteessa.

Pakastintyhjennysoperaatio yhdistettynä viikonlopun leivinuuninlämmityksiin tuotti muhevan padan. Pakkasessa oli superkauniita potkakiekkoja, tummaa tiheäsyistä Highlandin karjan lihaa Jalasjärveltä. 

Osso bucco Meksikosta
6:lle

2kg potkakiekkoja (omiani 4kpl)
2 purkkia tomaattimurskaa
2-3 chipottle-chiliä adobekastikkeessa (löytyy marketeista, pieni säilyketölkki)
2 sipulia 
4 valkosipulinkynttä
1tl suolaa
1 tl savupaprikajauhetta
1tl juustokuminaa eli jeeraa
1tl jauhettua mustapippuria
1 rkl kuivattua oreganoa
vettä

päälle meksikolaishenkinen gremolata:
Puntti korianteria
1 limen mehu
3 valkosipulinkynttä

Yhdistä pieneksi silputut ainekset ja ripottele annosten päälle

Ota potkat huoneenlämpöön viimeistään puolituntia ennen valmistuksen aloittamista.

Yhdistä mausteet seokseksi ja mausta sillä potkat molemmin puolin.
Lado potkat isoon uunipataan, heitä sekaan pilkotut sipulit, valkosipulit ja chilit. Chilin kastikettakin saa mennä. Kaada perään tomaattimurskat ja ehkä purkillinen vettä.

Melkein valmista. Jos ei oteta huomioon 4-5 tunnin odottelua. Tarkkaa valmistusaikaa on mahdoton sanoa, tiedättehän leivinuunit, mutta lihan tulee irrota luusta täydellisen helposti. Puolivälissä paistoa muutin vähän lihojen järjestystä eli alimmaiset pääsivät ylemmäksi ja toisinpäin.

Jos teet tätä sähköuunissa, sanoisin 220 puoltuntia ja sitten 150 asteessa 3-4 tuntia.

Liha tosiaan myöntyy haarukan alle tappelematta ja padassa on mainio tumma molemainen polte. ÄÄk! Olisiko pitänyt laittaa suklaatakin? No, ehkä ensi kerralla. 

Se nyt on ainakin varmaa, ettei pata pahastu jos moiskautat lusikallisen ranskankermaa annoksen päälle.