Viinifiilistelyä, lammasta ja jouluinen maustevoi

Hyvälle lihalle hyvää viiniä. Niin yksinkertaista se on. En ole mikään viini-besserwisseri eikä toivottavasti minusta koskaan sellaista tulekaan. Oikeasti ihailen ihmisiä, jotka ovat luoneet viineistä ammatin tai harrastuksen, sillä alalla, jos missään, on miljoonaa muuttuvaa komponenttia, joiden hallitseminen vaatii valtavan määrän niin nippelitietoa kuin soveltamisen taitoa.

Onneksi meistä jokainen voi olla oman viininsä sankari. On kiehtovaa valita pulloa myymälän rivistöstä ja yhtä jännittävää avata ja maistaa. Olen jo ihanasti fakkiutunut muutamiin omaan suuhuni sopiviin kaavoihin. Pidän samppanjaa takuuvarmana valintana tilaisuudesta ja ruuasta riippumatta. Polveni notkahtavat joka kerran kun maistan lasillista hyvin viilennetyä Chablis'ta (mielellään Premier Cru) ja Rieslingin arvo ruokaviininä on vihdoinkin avautunut minullekkin. Punaviinien kanssa en vain pysty päättämään. Usein se on Pinot Noir, mutta yllättävää tuttavuutta olen tehnyt myös Malbecin ja italialaisten rypälesekoitusten kanssa. Tai tuhtien espanjalaissten.  Mutta kun Kaliforniastakin löytyy hyviä kuten ylipäätään uudesta maailmasta... sekoan...

Tosi tosi rakkaita ja varmoja valintoja meikäläisen suuhun tuntuvat olevan myös Chileläiset viinit ylipäätään. Perinteikäs Cousiño-Maculin viinitila Maipon alueelta on minulle vanha tuttu ja niin on sen ihana  100% Cabernet Sauvignonkin; Antiguas Reservas (Alko 12,48€). Viiniä kypsytetään 12 kk tammitynnyreissä jonka jälkeen se lepää pulloissa vielä 6 kk. ennen myyntiä. Se on cabernetmaisen herukkainen ja kirsikkainen, täyteläinen viini. Katsokaa sen väriä tuota valkoista liinaa vasten, niin syvä, tumma ja kutsuva.  Siitä löytyy myös tannisuutta ja pullo kannattaa avata hengittämään ajoissa. Tai sitten dekantoida. Se on mainio kumppani tummalla lihalle, myös riistalle ja porolle. Eli jos joulupyhien aikaan pöydästäsi löytyy jotakin näistä, ota seuraksi ihmeessä Antiguas Reservas.

Viinistä saa muuten huomattavasti enemmän irti pienellä välinevarustelulla. Hyvät isot lasit ovat must ja  ja lähes jokainen viini hyötyy dekantoinnista, eli karahvi on hyvä olemassa. Toisaalta dekantoinnin voi tehdä vaikka tavalliseen lasiseen mehukannuun. Viinipullon avaaja on tietysti tärkeä ja tärkeää on, että löydät sellaisen jota osaat käyttää. Minä itse olen aivan epätoivoinen kaiken maailman automaattisten kierreruuvien kanssa, mutta erittäin näppärästi avaan pullon  tarjoilijan perustyökalulla. Käteen sopivassa mallissa on teflonpinnoitettu kierre ja kaksinivelinen vipuosa. Tippakauluri on hyvä valkoisia liinoja ajatellen. Kannattaa miettiä myös tuollaista ilmapumppua ja siihen kuuluvia kumikorkkeja. Jos et nauti koko pullosta kerralla säilyvyysaika monikertaistuu kun asetat kumikorkin päälle ja pumppaat pullosta ilmat pois.

Mutta ennen kaikkea, minun mielestäni, erinomaiseksi viinin tekee hyvä seura ja herkullinen ruoka.

Lampaankyljykset ja jouluinen maustevoi

2  karitsankyljystä/ruokailija (nämä olivat sellaisia tuplia, keskellä luu ja filettä molemmin puolin sekä rasvaa ympärillä 
suolaa, pippuria

paistamiseen öljyä, voita, pari valkosipulinkynttä ja hiukan timjamia

Seurasin facessa tässä yksi päivä kun lampaankasvattajat vaihtelivat reseptejä. Yleinen mielipide tuntui olevan, suolaa ja pippuria ja pikainen paisto, eli sillä lähdin minäkin. Isokyröläiset karitsat pippuroin ja suolasin, kuumensin rasvat (reilusti voita) ja heitin sekaan valkosipulin ja hiukan timjamia maustajaksi ja otin nopeasti värin kyljyksiin molemmin puolin. Sitten koko pannu uuniin 175 astetta ja 5 minuuttia. Hyvää tuli, IsoHoon mielestä ehkä parasta lammasta ikinä. Hämmentävää. 

Karitsojen kanssa nautittiin pannulla raakana paistettuja perunasiivuja ja karamellisoituja valkosipulinkynsiä, vihreitä papuja ja ihanan jouluista maustevoita. Idean puolukkavoihin sain Juurelle ravintolasta, jossa se höystää hirven filettä. Rakastuin oikopäätä sen väriin. Juurella voi valmistetaan kokoon keitetystä puolukkasiirapista, omani sai vähä lisärouheutta pekaanipähkinästä ja rosepippurista ja aimo annoksen minttua, joka sopi  lampaalle tarkoitettuun voihin ihan nappiin.

Enkä tietenkään ehtinyt mitään siirappia keitellä. Tämä oli aivan pikaruokaa.

Jouluinen maustevoi
4:lle

1 dl (pakaste)puolukoita survottuna
100g pehmeää voita
1/2 dl paahdettuja pekaanipähkinöitä rouhittuna
1 tl kokonaisia rosepippureita
kourallinen tuoretta minttua silppuna

Paahda pähkinät kuivalla pannulla, älä polta. Lisää aineet minttua lukuunottamatta yhteen ja survo joko sauvasekoittimella tai jollakin mixerilaitteella tasaiseksi tahnaksi. Sekoita lopuksi mukaan minttu. Kääri voipaperin sisään rullaksi, päälle folio ja pakkaseen jähmettymään tangoksi, josta voit leikata fiksuja viipaleita. Tai sitten teet kuten minä, nostelet jääkaappikylmästä voimassasta lusikalla puolukkaisia voinokareita lihan päälle.

Suosittelen.

Ai niin. Yksi tärkeä pointti vielä. Cousiño-Macul Antiguas Reservas on myös mainio juustoviini (kypsät ja voimakkaat juustot), eli pääruuasta seuraavaan osaan voi jatkaa fiilistelyä saman viinin voimin. Tai sitten vaan ihan fiilistellä joulunodotusta joku ilta; siivoaisko kaapit vai istahtaisko viininlasin kera juustojen ääreen hengähtämään?

Chilen vanhin viinitalo fiilistelee joulua myös instagrammissa. Hashtagaa kaunein joulutunnelmainen viinikuvasi #jouluviini #antiguasreservas #viikonviini ja osallistu Decanterin 50€ lahjakortin arvontaan!

Kilpailuaika 8.-21.12. ja palkinto arvotaan 22.12. Palkintona Decanterin lahjakortti, arvo 50€. 

Yhteistyössä Cousiño- Macul

SHAWARMA

Mietittiin viikonloppuna lapsuusperheeni kesken parhaimpia katuruokakokemuksia. Mielipiteet vaihtelivat meksikolaisesta aasialaisen kautta gyrokseen, mutta kaikki syöneet taisivat mainita myös erään tietyn kanashawarman, jota olemme jääneet muistelemaan erityisellä lämmöllä. Jonsei shawarma nimi soita kelloja, niin voin kertoa, että se on useimmiten lähi-idän maissa ja arabikulttuureissa syötävä ohut rullalle kierretty leipä, joka sisältää yleensä lihaa, joka on paistettu döner kebabin tavoin vartaassa, sekä jonkinlaista jugurttikastiketta. Käärössä voi olla myös hummusta, tahinia, pikkelöityjä kaviksia tai sitten vaan salaattia, tomaattia, punasipulia.
Meidän perheen muistoihin jääneet shawarmat nautittiin kylläkin Dhakassa, Bangladeshissa, vanhemmillani oli vakiokioski, josta haettiin mukaan nuo ah niin maukkaat kääröt, mikäli  lounaan ja illallisen väli oli venymässä liian pitkäksi. Useampaan otteeseen mekin reissullamme niitä nautimme, ne kun olivat vaan niin herkullisia.

Shawarmat ovat jääneet meiltä vähän unholaan, vaikka Saudeissakin aikoinaan taidettiin niitä syödä. Silloin 80-luvulla ei vaan aina tiedetty kaiken nimiä...minäkin aina luulin syöväni  lihapullia kun vedin falafeliä...

Mutta nyt oli aika tuoda shawarmat kotikeittiöön kun Oiva Pari -kisa haastoi mukaan etsimään gourmet streetfoodia ihanan pehmoiselle Riojalaiselle Campo Viejo Reserva 2008 - punaviinille.  Streetfood + Gourmet + Punaviini = yhdistelmä ei todellakaan ole helpoimmasta päästä. Tämä punaviini kaipaa ehdottomasti lihaa, siis lammasta laitettakoon, leipä sopii aina viinin kera, siitä shawarma ja gourmet osion saa hoidella pienet yksityiskohdat, itsetehty leipä, granaatinomenasiemenet. Vaikka gourmeeta oli tarkoitus tehdäkin, meitä osallistujia muistutettiin myös siitä, että kaikkea ei aina tarvitse tehdä aasta alkaen vaan  myös laadukkaiden puolivalmisteiden käyttö on sallittua.

Ja mitä teen minä? Aloitan leivän teolla. Leivän voit korvata tässä myös tortilloilla tai ohuella rieskalla. Tiedän, ei aivan sama kuin arabialainen flatbread, mutta sen jäljitteleminen kotikeittiössäkään ei ole tuottanut vielä aivan toivottua lopputulosta. Tällä kertaa tein leivän turkkilaisen yufka-leivän reseptillä. 

Lammasshawarma
6 kpl

Yufka
4-5 dl vehnäjauhoa
1 tl suolaa
1,5 dl lämmintä vettä
2 rkl öljyä

Sekoita suola ja vehnäjauho (ensin 4dl) kulhossa ja kaada vesi ja öljy keskelle. Sekoita jauhot nesteeseen kädellä ja vaivaa  kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Tarkoitus on saada taikinapallo, ei liian pehmeä eikä kova, lisää jauhoja ettei taikina ole liian tarttuvaa. Nosta pallo pöydälle ja jatka vaivaamista kunnes sinulla on sileä kimmoisa pallo. Kääri tuorekelmuun ja anna levätä mielellään ainakin 4 tuntia huoneenlämmössä. Yön ylikin on hyvä.

Jaa taikina 6 osaan ja pyöritä ne palloiksi. Jauhotetulla alustalla kauli taikinasta niin isoja ja ohuita semmoisia lähes paperinohuita) ympyröitä kun pystyt. Voit pinota ne odottamaan paistoa, mutta laita joka väliin leivinpaperi. Kuumalla, kuivalla paistinpannulla paista puoli kerrallaan kunne se kupruilee ja saa hiukan rusehtavia pilkkuja. Pinoa valmiit leivinliinan sisään.

Lammas

400-500g yrttivalkosipulimarinoitua lampaan ulkofilettä
1 tl jeeraa
1 tl garam masalaa

Halkaise huoneenlämpöiset lampaan ulkofileet pittussuunnassa ja sitte pilko soirot vielä suupalan kokoisiksi. Paista kuumalla pannulla  nopeasti kypsiksi, kun saat lihat pannulle, mausta ne vielä jeeralla ja garam masalalla.

Punakaali
300g suikaloitua punakaalta
1 rkl öljyä
 2rkl punaviinietikkaa
1 tl sokeria
suolaa ja pippuria

Paista punakaalta öljyssä pannulla kunnes se hiukan pehmenee. Possauta mukaan lopuksi viinietikka, ripottele sokeri ja mausta suolalla ja pippurilla.

Jugurtti- Tahinikastike
2 dl turkkilaista jugurttia
3rkl tahinia
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 sitruunanmehu
reilut kouralliset tuoretta minttua ja korianteria hienonnettuna
suolaa

Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna makujen tasaantua jääkaapissa vartin verran.

1-2-3 Lanttu
1/2 lanttu
1/2 dl etikkaa
1dl sokeria
1,5 dl vettä
Kuori ja leikkaa lanttu lastuiksi kuorimaveitsellä. Pistä lanttulastut kannelliseen lasipurkkiin. Lisää myös muut aineet. Ravistele purkkia ja jätä maustumaan 1/2 tunniksi.

Lisäksi
1/2 granaatinomenan siemenet

Kokoa shawarmat asettamalla lämmitetyille leiville lammasta, punakaalia, reilusti kastiketta, lanttulastuja ja granaattiomenan siemenet. Älä täytä liian täyteen! Kääri tiukalle rullalle ja aseta odottamaan saumapuoli alaspäin  lämpimälle paistinpannulle. Kietaise shawarmat tiukkaan voipaperiin  ja halkaise vinottain keskeltä syömisen helpottamiseksi.

Nappaa kainaloon pullo ihanaa punkkua ja niin monta shawarmaa kun pystyt syömään. Tai ehdit. Koska pian ei ole jäljellä ainoatakaan.

Pernod Ricard Finland toimitti punaviinin haastetta varten

Rosmariinivarras, miniä ja lammasta

Enkö minä osaa vai enkö minä vaan halua?
Ollaanko sitä meirän keittiössä aivan kaavoihin kangistuneita?

Chileläinen 1865  Cabernet Sauvignon on just sellainen lämpimän rehellinen, rotevasti omilla jaloillaan seisova viini, joka tekee hyvälle, simppelisti valmistetulle lihalle juurikin sen mitä hyvä Cabernet Sauvignon yleensäkin lihalle tekee. En vaan saa suuhuni/ tai päähäni sopimaan sen erikoisempaa, uudempaa tai ylipäätäänkään mitään twistimpää  ruokaa kun se simppelisti valmistettu liha.

Tällä kertaa lampaasta, vartaassa ja grillissä. Yrttejä, savustettua valkosipulia, paahdettua paprikaa. Ja lasi kasitoistkuusvitosta. Kyllähän te tiedätte mitä siitä seuraa ...

Mini-lammasrosmariinivartaita
kymmenkunta varrasta

500g lampaan ulkofilettä
ruukku rosmariinia
4-5 pientä salottisipulia
(savustettu) valkosipuli
1 pieni punainen paprika

marinadi
1 dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 dl hienonnettua timjamia ja toinen lehtipersiljaa
1/2 sitruunan mehu
1tl savupaprikajauhetta
suolaa ja mustapippuria

yrttiöljy
ruukku lehtipersiljaa 
1 dl oliiviöljyä
2 savustettua valkosipulinkynttä
suolaa

Siisti lampaanfileet kalvoista, sekoita marinadin aineet ja anna maustua pussissa lihojen kanssa vaikka yön yli jääkaapissa. Nopeamman marinoinnin teet kun leikkaat fileet jo sopiviksi kuutioiksi ja marinoit pari tuntia. Ota liha hyvissä ajoissa huoneenlämpöön ennen grillausta.

Kuorittuja valkosipulinkynsiä ja salotteja kannattaa keittää 5 minuuttia, niin ehtivät pehmetä mukavasti. Puolita salotit.  Kuutioi paprika sopivan ronskeiksi paloiksi. Valitse 10 sopivaa rosmariininoksaa (pikkulusikan pituista) ja riivi keskeltä hiukan lehtiä pois, niin ainekset kulkevat paremmin vartaassa. Ota avuksi myös metallinen grillivarras , jolla teet aineksiin ensin reiät ja pujota ne sitten haluamassasi järjestyksessä rosmariinioksaan, 3-4 lihanpalaa kuhunkin, valkosipulinkynsi, salotinpuolikas ja ainakin 1 paprikansiivu.

Valmista yrttiöljy surauttamalla kaikki ainekset sileäksi sauvasekoittimella.

Grillaa kuumassa grillissä vartaisiin paahtuneet pinnat melko nopeasti jolloin ne myös jäävät sisältä sopivan meheviksi.

Viimeistele vartaat yrttiöljyllä ja ripauksella sormisuolaa tarvittaessa.

Tämä resepti on tietenkin oma panokseni Oivapari-reseptikilpailuun, jossa kyseiselle viinille etsitään sopivaa huikopalaa vaikka kattojuhlissa tarjottavaksi.

No kyllä minä yritin, vaikka ei meilläpäin kyllä kukaan katolla juhli. Tai no, viime kevään ravintolapäivänä jotkut onnekkaat pääsivät syömään Lakeuden ristin huipulle.

Jos jotakin kuvien ja itse reseptin lisäksi haluaisin kanssanne jakaa, hyvät ystävät, niin se olisi ehdottomasti grillistä leijuva huumaava  rosmariinilampainenvalkosipulipaprikainen-aromi (ja tähän uudelleen ylempi mitäsiitäseuraa-linkki).

Nih!

Viinin toimitti Pernod-Ricard

Mun paras pääsiäinen

Koska se vaan on niin hyvää. NYHTÖLAMMAS. Ensimmäisiä kertoja tätä postatessani, ei tuota nerokasta sanaa ollut (Campasimpukka) keksinytkään, vaan puhuin minäkin revitystä, riivitystä lampaasta. Meillä tätä on tehty varmaan kymmenisen vuotta, tämä on yksi blogini luottireseptejä ja yksi niistä, joka myös itseäni inspiroi jakamaan reseptejä netissä alun alkaen.

Tiedän, että tällä on käännytetty monta ei-niin-lampaan-ystävää lampaan kaveriksi. Resepti on helppo ja vaatii vaan aikaa. Lopputuloksen voi tarjota couscousin, hyvän salaatin, uunilohkojen, tsatsikin tai vaikka pitaleivän kanssa. Tähteet voi jalostaa pizzasta keittoihin. Tai tehdä lammastacoja.

Siksi sallinnette tämän postauksen, vanhoilla kuvilla ja jo julkaistuin reseptein. 

Se vaan on niin hyvää.

 Ja nyt pajunvittateheras pystyhyn, meillähän trullitellahan vasta ens lauantaina. Pääsiääsvalakiooren loimus! 

(Ja lammasresepti siis täällä. Kurkista myös muut jutut pääsiäinen -sana alta tuosta vieteisestä valikosta)

Äärimmäisen yksinkertaista

Kotimainen lampaan ulkofile pintapaistetaan valurautapannulla rosmariinivalkosipulivoissa.  Siivutetaan ohueksi. Ronskit  kotopuun omenalohkot karamellisoidaan ja maustetaan piparjuuriraasteella. Koska syyskuun loppupuolellakin kasvimaalla  jaksaa rehottaa ikikiitollinen mangoldi hehkuvine väreineen, käytetään sekin vielä pannulla jotta trio olisi täydellinen.  Kostukkeeksi piparjuurimajoneesia. Tarjoillaan aterian lämpimänä alkuruokana, suoraan pannusta kahdelle. Ei ehkä fancy, ei ehkä trendi, mutta herkullista, aitoa, skandinaavisen rehellistä ruokaa.

 

 

Reseptin innoittajana toimi Cono Sur -viinitalo, joka järjesti pohjoismaalaisille bloggaajille reseptikilpailun, jonka voittaja pääsee ystävänsä kera Chileen tutustumaan Cono Surin viinitaloon.

Kilpailun tuomareina toimivat  Cono Surin pääviinintekijä Adolfo Hurtado, Master of Wine Tuomas Meriluoto ja päätuomari, Ahvenanmaalainen huippukokki ja lähiruuan puolestapuhuja Michael Björklund, joka valitsee Suomen toisen finalistin Tukholmassa kokattavaan loppukilpailuun, toinen valitaan yleisöäänien perusteella.

 

”Pohjoismaisessa keittiössä minulle tärkeitä asioita ovat läheltä tulevat laadukkaat raaka-aineet ja niiden omaa makua korostava minimaalinen käsittely ruoanvalmistuksessa. Myös valmistustapaa ja pääraaka-ainetta ilmentävä esillepano ja perinteisten raaka-aineiden kuten voin käyttö ruoanlaitossa ovat lähellä sydäntäni.” Michael Björklund

 

Tehtävänanto oli siis löytää Cono Surin Bicicleta viinille sopiva pohjoismainen ruokaresepti, jonka pääraaka-aineena tuli olla joko peruna, omena, lohi tai lammas. Resepti sai olla joko alkuruoka, pääruoka tai suolainen leivos.

 

 

Cono Surin  mainiot Bicicleta viinit olivat ennestään tuttuja, kun IsoHoo sai niistä jo vinkin keväisillä messuilla Tallinnassa. Pinot Noir suorastaan pakotti tarttumaan lampaaseen.

 

Lammasta ja piparjuuriomenaa

Pintapaistettua lammasta ja karamellisoitua piparjuuri-omenaa, mangoldia ja piparjuurimajoneesia

Lämmin alkupala 4:lle.

300g kotimaista lampaan ulkofilettä

rosmariinia

3 valkosipulinkynttä

voita paistamiseen

suolaa, mustapippuria

1 iso kotimainen, kiinteä ja hapokas omena

2 rkl tuoretta piparjuurta raastettuna

0,5 l erivärisiä mangoldinlehtiä

Piparjuurimajoneesi

2 keltuaista

1 valkosipulinkynsi

3 dl öljyä

1rkl valkoviinietikkaa

2 rkl raastettua piparjuurta

1dl lehtipersiljaa hienonnettuna

Hienonna muutama rosmariinioksa ja valkosipuli. Hiero mausteet yhdessä suolan ja pippurin kanssa lampaan ulkofileen pintaan ja jätä maustumaan huoneenlämpöön tunniksi.

Valmista piparjuurimajoneesi. Sekoita kulhossa murskattu valkosipuli ja keltuaiset. Kaada öljy ohuena nauhana sekaan koko ajan sekoittaen. Sekoita mukaan lopuksi valkoviinietikka sekä raastettu piparjuuri ja silputtu lehtipersilja. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.

Kuumenna pannulla voi hiukan pähkinäiseksi paahtaen ja lisää joukkoon rosmariininoksa. Paista ulkofileitä voilla valellen 2 minuuttia molemmin puolin. Nosta folioon vetäytymään.

Kuumenna lisää voita ja laita kuorittu, lohkoiksi leikattu omena voihin karamellisoitumaan. Sekoita mukaan myös piparjuuri. Lopuksi voit pannun toisella laidalla pikapaistaa mangoldin, noin minuutin. Mausta suolalla ja pippurilla

Kokoa annos vaikka pieneen rautapannuun, viipaloimalla lammas ohuiksi siivuiksi pannulle. Asettele toiselle puolelle karamellisoidut piparjuuriomenat, toiselle mangoldi. Korista annos piparjuurimajoneesilla. Hauska idea on myös koota yhdelle pannulle 2 hengen annos jaettavaksi.

 

Kilpailun taso  on äärimmäisen korkea, reseptit toinen toistaan herkullisempia upeine kuvineen. Taidan olla itseäni paremmassa seurassa...

 

 

Äänestäjien (kerrankin ei tarvitse olla facebookissa) kesken arvotaan Michelin upeita Makuja Pohjolasta keittokirjoja. Osallistujien joukossa on monta, ellei sellaisia ole  peräti jokainen, lukemaani ja ihailemaani blogia. Sovitaanko nyt niin, että te äänestätte hyvän finalistin, että saadaan hoidettua homma kotiin maaotteluhengessä. Omaa reseptiäni pääset äänestämään suoraan tästä linkistä.

 

(Huomaatteko, Chilen matka vetää sen verran vakavaksi, ettei postaus sisällä ainon ainokaista vitsiä tai sutkausta.)

 

Reseptiä varten sain maisteltavaksi pullon Cono Surin Bicicleta Pinot Noiria ja toisen Rieslingiä.

 

 

 

 



 



Hyvää pääsiäistä!...ja ruokaa!

Oi ihana keväisen kirkas pääsiäinen, josta meidän perheessä on muodostunut melko pakanallinen juhla pääsiäisvalakioineen ja trullitteluineen, hieno lepotauko arjen keskellä, aikaa yhdessäoloon...ja ennenkaikkea yhteisitä aterioista nauttimiseen.

Kiireinen pääsiäisenalus on pitänyt huolen siitä, että kaikki pääsiäisenvinkit puuttuvat tästä blogista, muutaman sanan haluan kumminkin sanoa minäkin, vaikkei tässä enää kovin moni maijameikäläisentapaanmyöhäinen tapaa menuja suunnitella, niin onhan se kauppapäivä vielä lauantainakin ja kaksi ihanaa ruokapäivää sen jälkeen.

Lammas on itseoikeutettu valinta pääsiäispöytään. Oman reseptini olen löytänyt jo kymmenisen vuotta sitten brittien ihanaiselta keittiöjumalattarelta Nigellalta. Revitty pääsiäslammas, kuten sitä ennemmin kutsuin, kun en tiennyt vielä mitään oivallisesta nyhtölammas-termistä. Resepti on kääntänyt monen lampaanlihasta piittamattomankin pään, kukapa pystyisi vastustamaan pitkään hautunutta, haarukan alla hajoavaa suussasulavaa lihaa, jota voi eri lisukkeilla muunnella määrättömiin. Resepti on myös ylettömän helppo, vaatii vain aikaa, ei tekemistä. Ja lähes mahdoton ryssiä (huom. viittaus  naapurimaamme rikkaaseen pääsiäiskulttuuriin...)! 

Nyhtölammas onnistuu mistä tahansa paistinpalasta, luulla tai ilman, viulusta , vain paahtopaisti ja fileet kannattaa valmistaa muulla tavoin.

Lampaan valmistaa tänä vuonna äitini, oma kokkausvuoroni on vasta maanantaina. Silloin aion helliä sisaruksiani perheineen Pekingin ankalla, kun sitä kerran onnistuin saksalaismarketin pakastealtaasta saamaan. Teen sitä vasta toiseen kertaan, mutta olen NIIIIIIIIN valmistautunut ottamaan ihastelevat kiitokset vastaan perheeni jäseniltä, jotka eivät edelliskerralla olleet apajilla. Ja uskokaa tai älkää, ankka valmistuu taas kuin itsestään.

Alkuun olen ajatellut hyödyntää pakkassuppiksiani kiinalaiseen sienikeittoon, jonka resepti on vielä hiukan hakusessa. Ja jälkiruuaksi  teen banoffee-torttua.

Koska minulla on näin pitkänäperjantaina vielä hiukan pääsiäissiivotkin kesken, en laajenna tätä koostetta enää. Jälkiruuista vielä kuitenkin sen verran, että mämmi meillä syödään mämminä.

Jälkiruokakavinkiksi on nostettava vielä upean herkullinen ja niin yksinkertainen sitruunaposset. Suolaa ja Hunajaa-blogin Jonna valmisti onnistuneen version myös limestä.

Kevyempää jälkiruokaa  edustaa myös hiljan postaamani Bombayn appelsiinit, kannattaa kokeilla!

Ja huomenna on se ihana päivä kun saan lähettäää maailmalle kaksi suloista pientä trullia toivottelemaan  hyvää pääsiäistä!

Nauttikaa pyhistä!

(Kyllä me kerrattiin Urhon kanssa hiukan kärsimyshistoriaakin ja Urho lauleli eilen pääsiäiskirkossa laulettuja lauluja. Anteeksi, että siivoan tänään!)

Ja siitä lampahasta tuli vielä...

.
....Lammaspitsaa. Sauvajyvänen oli pyöräyttänut inspiroivasti hirvipitsan, josta sain pakkomielteen pyöräyttää itse lammaspitsan. Olin edellisenä päivänä tehnyt lammaspitoja, pitaleivän taikinan olin tehnyt tuplana, mutta en kuitenkaan ollut tehnyt siitä kuin yksinkertaisen määrän leipiä, eli 8. Loput taikinasta vietti yön yli jääkaapissa, mikä ei todellakaan ollut tehnyt sille huonoa. Tuli valtavan onnistunut pohja.

Päälle päätyi tomaattikastiketta, emmental-mozzarella raastetta, revittyä lammasta, paprikaa, vihreitä paprikatäytteisiä oliivehja, kaprista, jalapeñosiivuja, pepperonimakkaraa.

Paisto 250 uunissa . Alta 10 min. Ottaa pois ennenkuin palaa.

...Vorschmackkia.

Vähän sovellellen, tällä kertaa  tällä lailla, ainesosien suhteita määrittivät kaapista löytyvät ainemäärät.:


Vorschmack

350 g kypsää lammasta
350 g kypsää possua (tähteeksi jäänyttä grillikylkeä)
1 iso sipuli
3 valkosipulinkýnttä
100g anjovista
140g tomaattipyrettä
3 dl kuohukermaa
hiukan valkopippuria

Jauha lammas ja possua tasaiseksi massaksi joko lihamyllyllä tai "tehosekoittimella". (minulla on sellainen pieni moulinex jolla onnistuu tämmöset).  Seuraavaksi jauha sipulit ja anjovikset samassa leikkurissa tahnaksi. Sekoita molemmat massat yhteen, lisää tomaattipyre ja kerma ja mausta hiukan vielä valkopippurilla.

Laita massa sopivankokoiseen uunivuokaan ja paista kolme tuntia 150 asteessa. Peitä foliolla, mikäli alkaa ruskistua liikaa Tarjoile, uuniperunoiden, kapriksen ja punajuurien kera.

Täytyy todeta , että moneen repes mun revitty lammas tänä vuonna, kun sitä rupesin jo ennen pääsiäistä testaamaan. Kerran syötiin siis lammassalaattina granaattiomenan ja mintun kanssa, lytättyjen pottujen ja tsatsikin kera, sitten tehtiin lammaspitoja, pitsaa ja vorscmackkia. Appivanhemmat olivat vielä paistaneet sitä perunamuusin kera kun olin ruokakuvauskurssilla  viime pyhänä. Varsinainen viis kalaa ja kaks leipää siis.

Vai oliko se toisinpäin?

Lammaspita

Valmistin jo näin pre-pääsiäislammasta kun pääsiäisenä revittyä lammasta valmistaa äitini, joten se jää itseltä väliin. Katsoin tuossa juuri Nellen miljoonaa ihanaa lammasreseptiä, nauratti kun minulla on aina vaan tämä yksi ja sama. Mutta koska se on niin ruokafilosofiani vaivattomasti herkullista (filosofiat muuten vaihtuvat aina vähän tuulen suunnan tapaan) kantavia voimia, päädyn siihen uudelleen ja uudelleen. Ja koska varsinaisen reseptin olen postannut aivan ensimmäisinä blogikuukausinani, halusin uudelleen lanseerata sen sivupersoonani Keittiöhöyryjä-blogissa.

Eli siellä makaa resepti ja jääkaapissani makaa reiluhko annos revittyä lammasta, onhan meitä arkisin vain kaksi aikuista syöjää. Maitotytön kunniaksi täytyy kyllä sanoa, että lammas maistui perunamuusiin ja rakuunaporkkanoiden kanssa hälle vallan mahdottoman hyvin.

Siispä ensimmäisenä mieleen tuli pitaleivät.Kuvani ei kyllä tällä kertaa tee maulle oikeutta.

Lammaspita:

kukin syöjä rakensi oman componsa seuraavista saatavilla olleista aineista.

revittyä lampaanlihaa
tomaattia
limeä
korianteria
tsatsikia
jalapenoja
paprikaa
grillattua munakoisoa

Jos olisin käynyt kaupassa buffettiin olisi liitetty myös

punasipuli
hummus

Pitaleipiä kaupasta tai itse tehtynä. Eilen oli kaupan, tänään tein itse. Yllättävän hyviä saa kauoan omistakin, paahtimessa lämmitän, en uunissa.

Pitaleivät

2 1/2 dl vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
5 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää loput aineet ja alusta hyvin taikinaksi. anna kohota kaksinkertaiseksi liinalla peitettynä. Jaa taikina 8 osaan ja kauli pitaleiviksi. Kohota vielä 1/2 tuntia
Uuni 250 astetta ja pelli esilämpiämään, sitten vedät leivät leivinpaperilla pellille ja paistat 7-8 minuuttia. Pitojen pitäisi kohota potkupalloiksi uunissa.
Aina ei näin käy ja sekös harmittaa, mutta siis yleensä onnistuu....

Kohti Vorschmackia sitten seuraavaksi!!!!

Ihaninta lammasta ikinä - varmasti joka pääsiäinen! eli NYHTÖLAMMAS

Lampaan tai karitsan fileestä, paahtopaistista ja kyljyksistä saa loihdittua herkuista herkuimpia lammasruokia, mutta jotenkin ennen kaikki viritelmät lampaan paistin  tai-viulun ja muiden vastaavien kimpaleiden kanssa ovat olleet jonkinasteisia pettymyksiä. Lihan suutuntuma on toisinaan märän nariseva, joskus vähän sitkahtavakin ja maku sen mukainen. Ihan sama kuinka marinoin, montako valkosipulinkynttä tungen viiltoihin lihan sisään, valelenko kahvilla, kermalla vai  kuorrutanko hunajalla. Tuoksu voi vielä vietellä valmistamisen aikana, mutta syötyä tulee vain "se ensimmäinen otto", lisäsiivuja en lautaselleni enää nosta.

Saattaa toki olla, että sinun pääsiäislampaasi on keskimäärin paljon onnistuneempi (ei kai sullakaan nyt aina voi tulla erinomaista?), mutta mikäli allekirjoitat yhtään kokemuksiani, haluan kyllä jakaa tämän oman pääsiäislammasreseptilöytöni. Se on aina takuuvarmasti herkullista ja uskomattoman helppotekoista. Joka tätä on kerran valmistanut, ottaa sen repertuaariin iäksi.

Kehua tietysti uskaltaa, kun resepti ei ole omani, vaan Nigellan. Eikä tämä toki ole mikään pääsiäisresepti, mutta pääsiäisenä lammasta tulee tehtyä, niin miksei sitten tätä, vaikka se tarjoilutavaltaan onkin vähän epäortodoksinen (voihan suomenkielellä sanoa noin?). Kyseessä on siis jo aikaisemmin slow foodin yhteydessä mainostamani Warm shredded lamb salad with mint and pomegranate. Resepti sinällään voi tuntua aika vaisulta, mutta se oli aikoinaan yksi ensimmäisiä näkemiäni Nigellan jaksoja ja rouvan tapa valmistaa se teki todella suuren vaikutuksen ja sai veden herahtamaan kielelleni jo pelkkää ohjelmaa katsoessani.

Nigellan lämmin lammassalaatti mintun ja granaattiomenan kera
eli tuttavallisemmin meillä Revitty pääsiäislammas


Nigellan resepti omilla kommenteilla

• 1 lampaanlapa tai -paisti/viulu, luulla tai ilman, n. 2,5 kg
• 4 shalotti- tai tavallista sipulia halkaistuna, mutta ei kuorittuna
• 6 kokonaista valkosipulinkynttä 
• 1 iso porkkana kuorittuna ja halkaistuna
• suolaa
• 1/2 l kiehuvaa vettä
• reilu kourallinen tuoretta hakattua minttua
• 1 granaattiomena

Rautapadassa hellalla ruskistan palaa hiukan nahka/läskipuolelta, ei niin tarkkaa, liha saa kyllä uunissa värin myös. Nosta liha pois ja freesaa padassa kasviksiin vähän väriä (kasvikset eivät tule syötäväksi, ne ovat antamassa makua liemeen), suolaa ne reilusti ja laita paisti takaisin pataan, lisää vesi ja odota , että se kiehuu. sitten vain peittelet paistin foliolle ja työnnät sen 140 asteiseen uuniin.

Ja reseptin ihanuus on tämä: Paisti saa olla uunissa vaikka koko yön. Se ei siellä tuossa lämmössä ja nesteessä kuivu vaikka paistoaika heittelisi minnepäin tahansa. Suosittelen kuitenkin minimipaistoaikaa 5h, eli aamullakin on paisti vielä mahdollista laittaa uuniin. Yön aikana paistossa on kuitenkin jotakin joulukinkkumaista tenhoa ja meillä on se tapa otettu ensisijaiseksi. Eli voi sitä paistaa 10 tuntiakin,ja mitä kauemmin sen parempi!

Kun otat paistin uunista, kääri se tiukasti folioon ja voit antaa sen levätä useammankin tunnin foliokääreessän. Tämä ruoka on nimensä mukaisesti siis lämmin, ei kuuma.

Ennen tarjoilua tulee esiin reseptin toinen hienous: Ei tarvitse etsiä sitä parasta paistinleikkuuveistä eikä ihmetellä mistä päästä tätä viulua alkaa leikata. Otat käsiisi kaksi haarukkaa, ja huomaatkin heti, että kun kosketat lihaa, se suorastaan sulaa haarukkasi kosketuksesta (aah, ja niin se tulee käyttäytymään myös suusssasi!) revi siis liha haarukoilla  ja asettele suurelle  laakealle vadille. ja kun sanon asettele, se tarkoittaa siis että ET ASETTELE. Folion päälle jäävät kaikki luut, läskit, kalvot ja ligamentit ynnä muut (reseptin kolmas hienous), jotka eivät ole vielä uunissa sulaneet. Tarjoiluvadille jää vain täyttä lihaa. Suolaa se, kaikki suuremmat hiutalesuolat on tässä myös kivoja, ja ripottele päälle minttusilppu.

Loppusilauksena, mutta myös maun antajana, halkaise granaattiomena ja puserra siemenet ja mehu lihan päälle. No ei sitä kyllä niin vaan puristeta, mutta Nigellalta löytyy konsti tähänkin. Pitele puolikasta lihan päällä ja taputtele kuoripuolelle isolla puulusikalla. Ensin tuntuu, ettei mitään tapahdu, mutta hetken kuluttua siemenet alkavat tippua vadille. Granaattiomenan voit korvata myös sitruunanmehulla ja ehkä jopa raastetulla kuorella, maku tulee olemaan hiukan erilainen tietenkin.

Jokatapauksessa resepti on uskomaton ja lammas satumaista. Aika monta käännynnäistä olen tälle saanut ja toivon, että sinäkin kokeilet. Nautimme tänään lampaasta äitini valmistamana, kuva on sieltä, mutta oman lampaani laitoin juuri uuniin huomisia mahdollisa vieraita varten. Tässä menee:

kyseessä siis tälläkertaa luutonta Uusi-Seelantilaista tarjouslammaspaistia.

Lampaan kanssa Nigella tarjoili paahdettuja paprikoita ja fetaa. Meillä on havaittu hyväksi paksuun turkkilaiseen jugurttiin valmistettu tsatsiki, tänään oli lisäksi Tabouleh-salaattia, pitaleipiä ja viininlehtikääryleitä. Sekä valmistamini uusi tuttavuus, josta lisää seuraavalla kertaa. Jostain syystä lammas saa kaikki kreikkalais/lähi-itä reseptit pyörimään päässä.

Jos jotain jää tähteeksi, ne kannattaa lämmittää foliossa, koska aivan kylmänä lihan rasva jähmettyy valkoiseksi hyhmäksi. Se ei ole ulkonäöllisesti eikä maullisesti kovin kivaa. Sitten vaikka pitaleivän tai tortillan väliin ja herkuttele. Arvaat kai, että Nigella söi tätä pitaleivän välissä jo seuraavana yönä. Mitähän sen äijä tuumaa kun vaimo luuhaa kaiket yöt jääkaapilla?

Muokkausta huhtikuussa 2015: Ihanat ihmiset käytte niin pilvin pimein katsomassa tätä reseptiä ja uskon, että moni on tätä pääsiäsien parhautta/helppoutta myös kokeillut, niin oli pakko lisätä tänne muutama kuva , jotka olivat patempia kuin nuo 2010 otetut, jotka eivät tee ansiota reseptille. Jätin kuitenkin alkuperäiset kuvat, eli ne on nuo kaksi pienempää. Hyvää lammaspääsiäistä kaikille!