About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kilpailut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kilpailut. Näytä kaikki tekstit

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Masterclass piirakkaa







Nyt mut on sparrattu! Tämä ei oo mikään salakoodi parsapiirakalle, vaan taas yksi valtavan kiva juttu, mitä aina silloin tällöin blogaanin tielle osuu. Ja on tässä jutussa on siis oikeasti myös piirakka.

Sain kutsun osallistua Philadelphia- tuorejuuston ympärille järjestettyyn kisaan, jossa piti tehdä jotakin suolaista tarjottavaa Teresa Välimäen emännöimiin puutarhajuhliin, jotka ovat sitten ensi torstaina. Tarjottavan arvostelukriteereinä olivat  (ulkomuistista) mm. maku, ulkonäkö, monistettavuus, idea, reseptin toimivuus jne.




Teresa valitsi resepteistä 5 finalistia, jotka pääsimme Teresan virtuaalisen -olipa jännä, elämäni ensimmäinen videokonferenssi- masterclass'iin, eli Teresa oli leiponut läpi kaikki leipomuksemme ja kokeillut parannuksia ja kävi sitten vinkkinsä meidän kanssa läpi.

Tämä oli itsessään kyllä jo ihan palkinto kun sai ammattilaisen ruotimaan ja neuvomaan oman reseptinsä kehittelyssä ja tosi suuren vaikutuksen teki myös Teresan paneutuminen asiaan.

Mulla oli juuri ratsastuskurssi alkamassa ja ratkaisin aikatauluongelman menemällä tallille jo tuntia aikaisemmin, istuin sitten tallin pihassa autossa  ja osallistuin hauskaan sparraushetkeen. Välillä Teresa oli kyllä näkevinään sijaisnäyttelijänäni hevosen... (no okei, kävin välillä siinä moikkaamassa hevosiakin).

Ja minkälaista oli sitten saamani palaute? Julkaisen nyt reseptistä siis Teresan ohjein parannellun version, mutta käyn läpi mitä muutin ja miksi. 




Lisäsin voiteluun käytetyn voin määrän 15g:sta 40g:een, koska se ei kuulemma riittänyt. No okei, en reseptiä tehdessäni oikeasti mitannut voin määrää (hyi, hyi), lisäksi tuo suuri ero voi johtua siitä, että Teresa kokeili tehdä piirakkani myös filoarkin kokoisena versiona, jolloin huolelliseen voiteluun saa kulumaan paljon voita (ainakin 50, sanoi T). Ja kyllä minäkin sain uudella kokeilukerralla tuon -tällä kertaa mittaamani- voin määrän käytettyä.

Toinen kysymys oli, olisiko piiraasta voinut tehdä  pieniksi neliöiksi leikattavan, mikä olisi kätevää puutarhajuhlissa, tämän takia T myös teki kokeeksi piirakkani pellillä suorakaiteen mallisena. Perustelin kuitenkin piirakkani ulkonäön sillä, että  kaunis, uniikki piirakka on juuri tuollaisenaan ympyrällä kietaistuna parhaimmillaan, sopivasti rosoinen ja rehevä ja jos kaikki muut tarjottavat ovat pieniä valmiita annospaloja, voi yksi piirakka olla rytmittämässä pöydän tarjontaa kokonaisena ja vieraan itsensä leikattavana. Tämä piirakka kyllä leikkautuu ihan  ilman kirvestä ja sahaa nätisti.

Itse täyte sitten. Paistoaika piirakalle oli hyvä ja täyte oli rakenteeltaan hyvä. Ripottelin pekonit täytteen pinnalle, T sanoi, että ne voisi yhtä hyvin sekoittaa. Suolaa maun mukaan kannattaa kertoa tarkkana mittana näinkin isossa reseptissä, niin ei tule vahinkoja suuntaan tai toiseen. Muutettu. 

Teresa vaikutti aika tyytyväiseltä täytteeseen, muttasanoi, että ehkä siihen olisi voinut lisätä jotain happoa, vaaleaa balsamicoa tai valkoviiniä. Alkuperäisessä reseptissä oli paprikan sijaan aurinkokuivattuja tomaatteja, koska unohdin paprikan kauppaan, mutta T:n oppien jälkeen ajattelin kokeilla vielä paprikalla, kuten olin aluksi suunnitellutkin.

Siinä ne taisivat olla suurinpiirtein, parannusehdotukset, joista lähes kaikista otettiin  opiksi. Eikä se piirakka ainakaan pöllömmäksi näillä muuttunut... (itseKehuissa täytyy nykyään olla tarkkana, kun sain perheeltäni viime lauantain grillikemujen jälkeen moitteet, että ainut ruoka , jota arvostelin oli äitini tekemä Brita-kakku.No en kai minä nyt niin hullu ole, että alan omia keitoksiani haukkuamaan, totuus on kuitenkin, että kyllä itse ruuanvalmistajalla taitaa aina olla se kriittisin suu. (+ yleensä en ole myöskään niin hullu, että alkaisin äitini tekemisiä arvostelemaan...))


Puutarhan paras piirakka

225g filotaikinaa
2 rkl oliiviöljyä
400g ruohosipuli-philadelphia tuorejuustoa
40g sulatettua voita
5 munaa
2 dl kermaa
1/2 dl kuivaa valkoviiniä
150g pinaattia hienonnettuna 
1 punainen paprika pilkottuna
140g pekonia, rapeaksi paistettuna ja murennettuna
kourallinen tuoretta basilikaa hienonnettuna
 1/2 tl suolaa ja  mustapippuria myllystä maun mukaan

Ota arkki leivinpaperia ja kaada sille n 1rkl öljyä, rypistä ja levitä pyöreän vuoan pohjalle.

Levitä filotaikinalevyt vuoan pohjalle ja reunoille niin, että reunat roikkuvat yli. Voitele aina parin arkin välein voilla.  Laita paistinpannulle 1 rkl öljyä ja freesaile paprikanpalat siinä pehmeiksi pari minuuttia. Lisää sitten pinaatti ja freesaa vielä toiset pari minuuttia. Possauta lopuksi valkoviini pannulle (=kaada ja haihduta).

Vatkaa munat, kerma ja tuorejuusto tasaiseksi haarukkaa käyttäen. Sekoita mukaan myös paprika-pinaattiseos, pekonimurut sekä basilika. Mausta pippurilla ja suolalla. Kaada seos vuokaan filolevyjen päälle.  Taita sitten filoarkkien reunat iloiseksi sekamelskaksi piirakan päälle. Voitele lopulla voisulalla ja paista 175 asteessa uunin alaosassa 1h 15 min.


Anna jäähtyä ja nosta piirakka leivinpaperin avulla pois ja edelleen tarjoiluastiaan.


Ai niin ja yksi muutos vielä. Alkuperäisessä käytin 250g filotaikinaa, mutta koska paketissa on yhteensä 450g, puolitin sen tasan, eli paketista filoa saa nyt hyvin 2 piirakkaa. Täsäkin oli nimittäin puhe jonkun muun reseptin kohdalla, että reseptiä tehdessä kannattais yrittää suosia yleisiä pakkauskokoja, ei jää kaappiin sitten mitään ongelmallisia purkinloppuja.

Nyt jäädään sitten jännittelemään lopputulosta. Tiedän itse kyllä mitä aion syödä siellä puutarhajuhlissa, jossa voittajat (2kpl) julistetaan, niin herkullisia muut reseptit ovat. Toivotaan nyt, että joku tuntee samanmoisia lämpimiä tunteita omaa piirakkaani kohtaan. (Luulenko vain, vai kuulostiko tuo jotenkin kaksimieliseltä?) 




Linkeistä näet 4 muuta finalistireseptiä. Eikä tartte äänestää, ei niin sitten missään.

Tiskivuoren emäntä
Terhin keittiössä
Cecibin keittiössä
Herneetkin Rokkaa

(kuvat ovat muuten sillä ekalla, aurinkokuivattutomaatti täytteellä)


sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Lipstikasta liperit


Kyllä luovuus on välillä tuskallista. Kattojuhliin on suunniteltu tässä keväällä pikku purtavaa sun toista, hiukan heikohkolla menestyksellä.

Kiitos vaan, tiedän, että sinä söisit.

Söisit muuten näitäkin. Ja sen vaan sanon, että jokaisissa kattojuhlissa tulisi olla jotakin, jossa on juustoa ja pekonia. Ettei tule pelkästä juomisesta se seuraavan päivän morkkis. Näillä kyllä rypyt oikenee naamasta kun naamasta. Ja ovat sitäpaitsi mielettömän hyviä. Eivät mikään uusi keksintö, paitsi tuo salakavala lipstikkalisäys, nm. minne-laitan-kaiken- tän-lipstikan. Jaa, olisinhan voinut pökätä tietysti kaveriksi raparperiakin, nm sama-ongelma...


Juustoliperit

Kotijuustoa
lipstikkaa
pekonia

Leikkaa juustosta pieniä kolmioita. Aseta jokaiselle kolmiolle lipstikanlehti. Kierrä jokaisen kolmion ja lehden ympärille  pekoninsiivu. ensin ylöspäin sojottavan kolmion yli vaakatasossa, sitten koukkaus keskeltä alhaalta takaa eteen ja yläreunasta käännä pekoninsiivun alle reuna. No ei tuosta mitään ymmärrä, mutta helppoa joka tapauksessa, kääri miten käärit. Oma tapani saa grillatessa aikaan valuvan juustoilmiön, josta tulee hiukan mieleen papin liperit!

Grillaa pekoni rapsakaksi. Tarjoile kuumana tai nämä maistuvat ihanilta vielä kylminäkin.


Tämän villin makupalan kruunaa  MustaKatti, puolikuiva Gato Negro- valkoviini, jota ennemmin jälkkäreille ja marjajutuille pullonkyljessä suositellaan. Mutta kuulkaa huurteisen kylmänä se ihanasti taittaa pekonin rasvaisuutta ja nostaa lipstikan omaperäisen maun esiin. Ja kaikkihan tietävät juuston olevan valkkarin ystävä.

Tämä resepti osallistuu Oivapari reseptikilpailun viimeiseen koitokseen.

Viinin toimitti Pernod-Ricard



torstai 22. toukokuuta 2014

Kotitilan possun luutonta grillikylkeä




Kun hallussa on kilon pötkäle ihanaa luomupossun luutonta grillikylkeä, niin sitä saattaa ihminen mennä ihan sekaisin valintojen edessä, että minne suuntaan sitä lähtisi viemään. Makean savuisiin amerikkamakuihin, kalankastikkeensuolaista aasialaista kohti vaiko jonnekin Etelä-Amerikan chimichurri-maailmaan? Ehkä pysytäänkin perustanskalaisesti Skandinaviassa?

Tais mennä vähän ruuvit ja mutterit sekaisin, mutta uunin kautta grilliin sen sitten talutin kumminkin.

Olin hiukan yllättynyt, kun tarkempi tarkastelu osoitti, ettei kylkipalassa ollut nahkaa lain, minä kun olin jo maistanut mielessäni sen rapsakkuuden. Mutta niin pehmeää, suussa sulavaa lihaa sain aikaiseksi, että meidän pikku perheemme veteli tuon kaiken kerralla.

Älkääkä tulko selittämään mitään läskinsyönnistä. Tällä tavoin valmistettuna ja tälläisessä palassa "läski" on vain jotain lihaa täydentävää ja maustavaa ihanaa pehmeää HERKKUA!

Ihan varmasti läskikäännytän (lähes) kenet tahansa.

Lihaan tulevasta kuivarubista olen innoissani. Suomesta saa vihdoinkin kuivattuja Ancho-chilejä ihan marketista (Santa Maria) ja se yhdistyi jauhetun kahvin kanssa aivan mahtavasti. Ei ole liian tulista lapsillekaan, vain lempeän mausteista. Hedelmien hapot ja varsinkin päälle puristettu lime sekä raparperisalsa tekevät turhaksi muunlaiset kastikkeet ja sopivat rasvaiselle possulle upeasti.


Ancho-chili ja kahvi maustettua possunkylkeä, raparperisalsaa ja grillattuja hedelmiä.

1kg luutonta Leppälän luomutilan possunkylkeä
1 kuivatettu Ancho -chili hienonnettuna
1rkl suodatinkahvijauhoa
1rkl tummaa sokeria
1 rkl merisuolaa
1 rkl paprikaa

Grilliin:
puolitettuja limejä
puolitettuja nektariineja
lohkottuja ananaksia

raparperisalsa:
1 raparperinvarsi halkaistuna ja pilkottuna
1/2 punasipuli hienonnettuna
1 puntti korianteria hienonnettuna
1-1/2 punainen tai vihreä chili hienonnettuna
1 rkl sokeria
2 rkl omenaviinitetikkaa
suolaa

Kuivaa liha ja ruuduta veitsellä läski. Sekoita kaikki mausteet keskenään ja hiero sitten lihan pintaan. Surautin kuivamausteseosta hiukan sauvasekoittimella, että sain ancho-chilin pienemmäksi. Käytin sen siis kuivana ja siemenineen. Laita lihaa uunivuokaan läskipuoli ylöspäin 120 asteeseen 3-4 tunniksi.

Raparperisalsaan sekoitat vain kaikki aineet yhteen.

Ota grillissä sitten vielä lihaan vähän pintaa ja hedelmiin kauniit paistopinnat. Anna lihan vetäytyä 10 min., leikkaa siivuiksi, purista päälle grillattua limeä ja tarjoa hapokkaan raparperisalsan ja grillattujen nektariinien ja ananaksen kanssa.

Taisin joutua jo johonkin Karibian suuntaan?

Tämä resepti joutuupi muuten Michelin-tähti ravintola Chef&Sommelier'in  keittiömestari Sasu Laukkosen tiukkaan syyniin Lihaa parhaimmillaa - kisassa. Kisaa varten sain tilata lihapaketin Kotitila.fi verkkokaupasta, mistä tuli veloituksetta kisaa varten laitettavaksi tämän lisäksi myös luullista grillikylkeä ja kasleria. Kaikki Leppälän tilan sikamaisesti käyttäytyvää luomupossua. Melko helppoa tuollainen ovelle tuotava termokuljetus. Kerralla isompi satsi ja loput tuoreesta lihasta voi pakastaa.

Mutta siis. Pitäkää peukkuja!

postauksessa käytetyn lihan on antanut reseptikehitystä varten Kotitila.fi

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

KAFFILLEEEEEE!




Kahvin kanssa maistuu myös suupalanen jotakin pientä, usein makeaa, vaikka omat parhaat kahvihetket ovat ehdottomasti ne kun metsässä istuu kannonnokkaan, avaa rapisevaan voipaperikuoreen kääräistyt rukiiset eväsleivät ja nauttii ne termospullokahvien, tai mikä vielä parempaa, nokipannukahvien kanssa. Kahvi ei ole minulle jokapäiväinen juoma, siksi nautinto kahvihetkistä onkin aina erikoishetki.



Paulig julkaisi kevään juhlakauden kunniaksi vaaleapaahtoisen mutta tiivisaromisen Presidentti Special Blend sekoituksen.

Pauligin kolmas Special Blend- vuosikertakahvi saa seurakseen rustiikin kutsuvan filotaikinaleivonnaisen. Kupillinen erinomaista kahvia kohtaa lehtevän kuoren alla pehmeänkinuskisen sydämen, jonka suolahiutaleet tiivistävät Nariño-pavun aromit. Pekaanipähkinän maku jää viipyilemään. Parissa suupalassa kaikki mitä kahvi kaipaa.

Hyviin hetkiin. Juhliin, vierastarjottavaksi, piknikille tai ihan vaan omaksi iloksi. Leivonnainen ei ole liian hieno, silti se on tarpeeksi erilainen herättämään kiinnostuksen. Makupari ei tällä kertaa perustu makeuteen vaan rapsakkaan suutuntumaan ja suolakiteiden herättelemän kahvin aromiin.


 

Helppokin kuin mikä.
 


 
Filoringit suolakinuskista ja pähkinöistä
n. 80kpl
 
1 paketti filotaikinaa 450g
1tölkki valmiskinuskia kondensoidusta maidosta
200g pekaanipähkinöitä
2 tl sormisuolaa

100g voisulaa voiteluun
 
 
Sulata filotaikina ja avaa rulla. Jaa taikinasivut kahdeksi pakaksi. Levitä molempien taikinapakkojen päälle tölkistä paksua kondensoitua kinuskia. Rouhi pecanpähkinät ja levitä ne kinuskin päälle, lopuksi ripottele päälle hiukan sormisuolaa.
 
 
Halkaise molemmat taikinalevykerrokset vielä puoliksi ja rullaa ne pituussuuntaan rulliksi ja leikkaa kukin rulla 20:ksi sormenlevyiseksi palaksi. Nosta rullat uuunipellille leivinpaperin päälle ja voitele voisulalla. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.
 
 
Paulig lähetti pikkuruisen pressopannun kahvipakettien kera ja pääsin eka kertaa kokeilemaan kahvin valmistusta sillä. 3-4 mittalusikallista kahvia pohjalle, päälle juuri kiehunut vesi, kansi päälle, ettei aromit karkaa ja 4 minuutin kuluttua mäntä alas. Kahvi on valmis nautittavaksi. Helppoa ja näppärää ja HYVÄÄ! Kahvipakettien kuljessähän on nykyään tuo pressopannun kuva, mikäli kyseinen suodatuskarkeus soveltuu sille.



Teillä, hyvät lukijat on nyt mahdollisuus valita suosikkinne toinen toistaan herkullisimmista (ja luultavasti jokaisesta omaani kauniimmasta, saankohan mä sääliääniä?....) makuparileivonnaisesta Pauligin kotisivuilla. Eniten ääniä kerännyt resepti tarjotaan Paulig Special Blend 2014 kanssa Pauligin ständillä Taste of Helsinki tapahtumassa kesäkuun puolessavälissä.



http://blogirinki.fi/
yhteistyössä Paulig


torstai 8. toukokuuta 2014

Rosmariinivarras, miniä ja lammasta




Enkö minä osaa vai enkö minä vaan halua?
Ollaanko sitä meirän keittiössä aivan kaavoihin kangistuneita?

Chileläinen 1865  Cabernet Sauvignon on just sellainen lämpimän rehellinen, rotevasti omilla jaloillaan seisova viini, joka tekee hyvälle, simppelisti valmistetulle lihalle juurikin sen mitä hyvä Cabernet Sauvignon yleensäkin lihalle tekee. En vaan saa suuhuni/ tai päähäni sopimaan sen erikoisempaa, uudempaa tai ylipäätäänkään mitään twistimpää  ruokaa kun se simppelisti valmistettu liha.

Tällä kertaa lampaasta, vartaassa ja grillissä. Yrttejä, savustettua valkosipulia, paahdettua paprikaa. Ja lasi kasitoistkuusvitosta. Kyllähän te tiedätte mitä siitä seuraa ...





Mini-lammasrosmariinivartaita
kymmenkunta varrasta

500g lampaan ulkofilettä
ruukku rosmariinia
4-5 pientä salottisipulia
(savustettu) valkosipuli
1 pieni punainen paprika

marinadi
1 dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 dl hienonnettua timjamia ja toinen lehtipersiljaa
1/2 sitruunan mehu
1tl savupaprikajauhetta
suolaa ja mustapippuria

yrttiöljy
ruukku lehtipersiljaa 
1 dl oliiviöljyä
2 savustettua valkosipulinkynttä
suolaa

Siisti lampaanfileet kalvoista, sekoita marinadin aineet ja anna maustua pussissa lihojen kanssa vaikka yön yli jääkaapissa. Nopeamman marinoinnin teet kun leikkaat fileet jo sopiviksi kuutioiksi ja marinoit pari tuntia. Ota liha hyvissä ajoissa huoneenlämpöön ennen grillausta.

Kuorittuja valkosipulinkynsiä ja salotteja kannattaa keittää 5 minuuttia, niin ehtivät pehmetä mukavasti. Puolita salotit.  Kuutioi paprika sopivan ronskeiksi paloiksi. Valitse 10 sopivaa rosmariininoksaa (pikkulusikan pituista) ja riivi keskeltä hiukan lehtiä pois, niin ainekset kulkevat paremmin vartaassa. Ota avuksi myös metallinen grillivarras , jolla teet aineksiin ensin reiät ja pujota ne sitten haluamassasi järjestyksessä rosmariinioksaan, 3-4 lihanpalaa kuhunkin, valkosipulinkynsi, salotinpuolikas ja ainakin 1 paprikansiivu.

Valmista yrttiöljy surauttamalla kaikki ainekset sileäksi sauvasekoittimella.

Grillaa kuumassa grillissä vartaisiin paahtuneet pinnat melko nopeasti jolloin ne myös jäävät sisältä sopivan meheviksi.

Viimeistele vartaat yrttiöljyllä ja ripauksella sormisuolaa tarvittaessa.




Tämä resepti on tietenkin oma panokseni Oivapari-reseptikilpailuun, jossa kyseiselle viinille etsitään sopivaa huikopalaa vaikka kattojuhlissa tarjottavaksi.

No kyllä minä yritin, vaikka ei meilläpäin kyllä kukaan katolla juhli. Tai no, viime kevään ravintolapäivänä jotkut onnekkaat pääsivät syömään Lakeuden ristin huipulle.

Jos jotakin kuvien ja itse reseptin lisäksi haluaisin kanssanne jakaa, hyvät ystävät, niin se olisi ehdottomasti grillistä leijuva huumaava  rosmariinilampainenvalkosipulipaprikainen-aromi (ja tähän uudelleen ylempi mitäsiitäseuraa-linkki).

Nih!


Viinin toimitti Pernod-Ricard




torstai 17. huhtikuuta 2014

Nyhtää ankkaa uudella tavalla



Ankka on erinomaisen herkullinen lintu. Maukas muttei kuiva. Ja erittäin helppo valmistaa. Älkää kehdatko tulla väittämään muuta. Ainakin jos sen valmistaa uunissa suussa sulavaksi nyhdöksi. Ja muullalailla en ole uskaltanut sen kimppuun käydäkään.

Yleensähän olen valmistanut kokonaisen ankan Pekingin ankan tyyliin. Samoissa makumaailmoissa liikutaan nytkin. Tässä ainekset kietaistaan vietnamilaiseksi kesäkääryleeksi, jolloin saadaan aikaan ihan erinomaista hipparuokaa, kevään ja kesän partyihin, näppärästi sormilla syötäväksi, vaikka sitten seisaaltaan.


Tai nyhdin ihan vanhalla tavalla, käyttökohde vain oli uusi
Pakkasestani löytyi kaksi ankankoipea. Haudutin niitä pitkään uunissa ja lihasta tuli ihanaa (ja sitä tuli kahdesta koivesta nyhdettynä tosi paljonkin). Nyhdetystä ankasta olisi varmaan moneksi, minä nyt en saanut päästäni noita kesäkääryleitä. Vähän uutuusvinkkeliä on tuo kurkun olomuoto, muistan nähneeni jossain ruotsalaisessa ruokalehdessä kuinka kurkku siivutettiin ohueksi ja käärittiin noin hauskasti rullalle. Tämä on muuten aika kiva idea, koska jos sinulla on täytteenä vaikka suikaloitua porkkanaa, ei tikut pääse pökkimään riisipaperia rikki. Tässä on kuitenkin tosi simppelit täytteet: Ankkaa, kevätsipulia, kurkkua ja yrttejä.


Nyhtöankkaa riisipaperissa
 25 kpl (ainakin)

2 ankankoipea
1 dl ruokaöljyä
1dl soijakastiketta
1dl siirappia
2 tl kiinalaista viismaustetta
1 tl inkivääritahnaa
suolaa

25 riisipaperia
1 iso kurkku
5 kevätsipulia
tuoreita yrttejä, esim minttu, lehtipersilja, basilika, korinteri

tarjoile kiinalaisen luumukastikkeen tai hoi sin -kastikkeen kanssa

 Hiero koipien pintaan suolaa. Aseta ne sitten pienen padan (tai muun uuniastian) pohjalle nahka eli rasvapuoli ylöspäin. Kaada päälle liemi, johon olet sekoittanut öljyn, soijan, siirapin, viismausteen ja inkiväärin. Laita 10 min. 220 uuniin, käännä uuni sitten 120 asteeseen ja pistä kansi tai folio päälle. Anna muhia n. 4 tuntia, kunnes liha putoaa luista.

Nosta koivet liemestä, revi lihoiksi ja suolaa lihaa tarvittaessa. Voit myös kostuttaa lihaa hiukan paistoliemellä. Anna jäähtyä.

Rullia varten varaa laakeaan astiaan lämmintä vettä ja levitä pöydälle kasteltu keittiöpyyhe, Silppua kevätsipuli ja yrtit ja sekoita ne yhteen. Suikaloi kurkku mahdollisimman ohuesti n. 10 cm pätkiin.

Kastele riisipaperi kerrallaan veteläksi vesiastiassa ja siloita se sitten märän pyyhkeen päälle. Pistä kaksi kurkkusiivua vierekkäin, pääkke nyhtöankkaa ja yrttisipulisilppua. Taita ensin ympyrän reunat keskelle ja rullaa sitten (suht ohueksi, mieti kevätrullaa) rullaksi.

Äläkä tuu väittään että tämä on vaikeaa. Ei ole.

Rullia ei voi latoa päällekkäin koska ne tarttuvat toisiinsa. Kokeile hiukan kosteaa leivinpaperia rullien väliin, jos teet ne ennakkoon, ja säilytä jääkaapissa.

Inspiroiduin tähän reseptiin  Oivapari- reseptikilpailun myötä. Siinä kevään ja kesän mittaan etsitään oivia pareja viinien  ja ruuan muodossa. Ennakkoluulottomasti, mutta maistellen. Paritin tämän ruuan herkullisen keveän Castillo de Molina Pinot Noirin kanssa. Siksi valitsin dippikastikkeeksi myös pehmeän makoisan luumukastikkeen ärhäkämmän vietnamilaisen dippikastikkeen sijaan.

Oiva pari. Ihan ehdottomasti.

Kilpailun järjestäjä sponsoroi ruuanlaittoon inspiroivat viinit

*Castillo de Molina Reserva Pinot Noir 2011 (juuri tämä siis) valittiin muuten 600 maistellun viinin joukosta Vuoden viiniksi 2014. Sen keskitäyteläinen  ja keskitanniininen marjaisan hedelmäinen olemus sopii  mm lihaisille pastakastikkeille, chilillä maustetulle possunlihalle, linnuille yms. Ja nyhdetylle ankalle riisipaperissa...

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Piilotettua suolakinuskia


Et kyllä ittekkään pystyisi vastustamaan!

Yhdistin brownies reseptiin suolakinuskiin; suklaisen mehukas brownie suorastaan nauttii päästessään paljastamaan  haukatessa mehukkaita, pehmeitä suolakinuskipiiloja. Suola korostaa ihanasti sekä suklaan, pistaasin, että kinuskin makua.

Vaikeeta ei oo. Ei sisällä munan, sokerin tai rasvan vaahdotusta, ei kinuskin keittelyä, ihan pikkuriikkisesti vain etukäteissuunnittelua ja senkin voi koittaa laistaa, jollet vielä eilen tiennyt leipovasi näitä tänään.

Reseptin taustoja löytyy myös eilisestä jutusta. Mennään nyt saman tilaisuuden pimeässä otetuilla kuvilla.

Täs mitään kuvia tarvita!


Suolakinuski-brownies

100g voita
100g tummaa 70% suklaata
2dl sokeria
3 munaa
2,5 dl  Myllärin vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1 rkl pikakahvijauhetta
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl vanilliinia tai -aromia
2dl paahdettuja ja rouhittuja pistaasipähkinöitä
sopivasti suolakinuskia

suolakinuski
1 dl valmista kinuskiksi keitettyä kondensoitua maitoa
1- 2 tl sormisuolahiutaleita

Nykyään marketeissa on valmista kinuskikisi keitettyä kondensoitua maitoa, dulce de leche, samassa hyllyssä sen kondensoidun normaalin vieressä (ja saman merkkistä), ei tarvitse itse alkaa keittelemään kolmea tuntia. Tätä ei Tomikaan tiennyt! Eli avaat vain purkin ja sekoitat sinne n. 1,5 tl sormisuolaa. Levitä tuorekelmulla vuoratulle lautaselle ja pakasta yön yli. Näin voit leikata levystä pikkupaloja jotka voit sekoittaa taikinaan ilman että ne sekoittuvat ja katoavat itse taikinaan.

brownies

Sulata rasva kattilassa, yhdessä paloitellun suklaan kanssa miedolla lämmöllä. Ota pois liedeltä ennen kuin palat täysin sulaneita ja sekoittele tasaiseksi, suklaa jatkaa sulamistaan kyllä. Sekoita joukkoon sitten sokeri ja munat yksitellen vatkaten, lopuksi yhteen sekoitetut kuiva-aineet. Brownies-taikinan sekoitus onnistuu ihan ilman sähkövempaimia näppärästi.

Sekoita lopuksi taikinaan jäiset/ kohmeiset kinuskipalat  ja pistaasit.

Jollet ollut varautunut pakastusoperaatioon, voit kokeilla taikinan kaatamista ensin paistovuokaan ja sitten toisella lusikalla kaivaa kuoppia, johon toisella pudotat kinuskia. Hiukan vaivalloista, mutta tehtävissä.

Paista suklaaruudut siis pienessä nelikanttisessa, voidellulla leivinpaperilla vuoratussa brownies-vuoassa.  (Vähän suurempi kuin neljännes uuninpellistä ja tietysti syvempi.) Voit kokeilla myös pitkulaista leipävuokaa, jolloin saat leikata brownies siivuja.

Paista 175 asteessa n. 20 minuuttia, kakku saa jäädä tahmeaksi, älä siis paista rutikuivaksi, kypsyy vielä jäähtyessäänkin.

Koristele pistaasirouheella, tomusokerilla ja ehkä muutamalla hiutaleella sormisuolaa. Sopii isompina ruutuina reheväksi aterian jälkkäriksi vaikka jäätelön kanssa, juhlatarjoilussa leikkaisin aivan pieniksi minipaloiksi, sellaiseen nämä voisi paistaa myös uuninpellillä, luulen että ohje 2,5x on hyvä.

Eivät ole hirmumakeita, vaan hirmuhyviä, kiitos tumman suklaan ja normireseptistä vähennetyn sokerin.

Sen vielä sanon, että nuo pehmeät suolakinuskitaskut on kuin pieniä lottovoittoja syödessä!


sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Inspiroivat kakkukekkerit


Ja mikähän inspiroisi tavallista torstai-iltaa paremmin kuin herkulliset kakkukekkerit? No oikeissa puitteissa, seurassa ja superherkullisten leivonnaisten ympäröimänä, ei juurikaan mikään.

Joukko bloggaajia osallistui puolivuotiseen Myllärin Luomun Suomen Inspiroivin Leipoja - kisaan. Joka kuukausi osallistujille ilmoitettiin teema, ja sen pohjalta sai sitten kukin inspiroitua ja leipoa kuten parhaaksi näki. Juttuja on voinut seurata vaikka Myllärin Facesta. Kuukausittain Tomi Björck sitten tutustui blogeihin ja valitsi inspiroivimman blogin. Nämä 6 blogia kutsuttiin loppukilpailuun sekä lisäksi yksi musta hevonen, joka sai kutsun yleisöäänestyksen äänivyöryn perusteella. Kiitos siis kaikkien teidän, blogistani inspiroituneet ja äänenne antaneet, minutkin kutsuttiin paikalle.

Loppuhulinassa meitä oli paikalla viisi ja olimme saaneet tehtäväksi valmistaa kotona oman suosikki tai muuten vaan bravuurileivonnainen, joka puhuttelisi myös kotileipuria. Koska lähdin kotoa jo aamu seitsemältä, oli korvapuustit sun muut tuoreudet unohdettava. Bäädyin prownies'eihin. Ei kun toisinpäin.
Panin parhaan panokseni  peliin. Lisäsin luottoreseptiin ikiherkkujani pistaaseja, sekä pirullisen hyviä piilotaskuja, jotka sisälsivät  valuvaa suolakinuskia.

Saatan antaa huomenna reseptin jos oikein kinuatte.


Voittajaksi nousi Minkan omena-kinuski-kakku ja Kaakaota Kermavaahdolla blogi. Kakku oli huikean kaunis, omenainen ja mantelinen, kinuskista huolimatta ei mitenkään äkkimakea. Minka pokkasi voitosta upean palkinnon, lennot kahdelle Tukholmaan yöpymisineen ja illallisen Tukholman Farangissa. Hyvä Minka!



Kirsin keittiön porkkanakakun salaisuus oli ehkä kakkuseoksen ananaksessa, kakku oli todella mehevä ja maukas, eikä myöskään makea. Kirsillä oli koko joukon suloisin kannustajakin paikalla. Ja nuorin! (samassa henkilössä siis, enkä nyt puhu aviomiehestäsi). Kirsi on muuten todella pitkän linjan bloggaaja, ensimmäiset laajasta reseptivarastosta on kirjattu jo 2007!


Reseptimasiina Sari Tyrniä ja Tyrskyjä - blogista vei kyllä myös palan sydäntäni tällä rommilla maustetulla tyrni-suklaakakulla. Mikä pehmeys ja täyteläisyys. Sari taisteli voitosta ihan kalkkiviivoille asti tasapistein Minkan kanssa.



Potlock by one - blogia Tomi kehui useampaan otteeseen, tyylikkyydestä ja upeata modernista otteesta.  Mutta sen sanon, että erikoisherkullisia olivat nuo suklaamuffinit kookoskreemisellä sydämellä ja kauniilla ananaskoristuksilla. Siksipä koko kisan parhaita hetkiä olikin kun Terhi kuiskasi korvaani ; "Sun browniesit on mun suosikit!"

Tuomaroinnin hoitivat siis tiukasti Tomi Björck ja Myllärin Luomun markkinointijohtaja Riitta Salenius- Mela.  Tomi kertoi tykkäävänsä antaa myös sitä "rakentavaa" palautetta, joka aina kuulemma Mastercheffistä leikataan pois. Mutta näiden kakkujen äärellä positiiviset kommentit olivat päivän sana.



Lainatakseni Tomia, joka lainasi minua, kiteyttäisin asian yhteen lauseeseen: Jos nämä kaikki leipomukset olisi tarjottu jonkun YO-juhlilla, niin kerrankin olis pöydässä ollut sellainen trahteeri, ettei yksikään leipomus olisi jäänyt toisen varjoon. Ja se oli totta, maisteltuani kaikki olin hämmentynyt jopa kaikkien mauista, en nimittäin ole mikään makeahiiri ja yleensä näin monta lajia on liikaa, näemmä ei, jos laatu on kohdillaan.



Sen verran jänskää oli, etten oikein muista miten se Tomi minun leipomustani arvosteli.  Nyt jo toista kertaa annoksen kanssa Tomin edessä seisoneena olen alkanut ajatella että ymmärtääköhän se edes pohjanmaan murretta?( Kieltämättä puhetyylimme taitavat edustaa Suomen kielen äärilaitoja) No kyllä se muistaakseni ihan minunkin kohdalla kehumiseksi meni. Trendikäs suolakinuskin käyttö, taitava tekniikka sen käytössä ja loppuuna asti ajatellut käyttötarkoitukset. Ja maku. Ei jäänyt yhteen lusikalliseen. Jotakin tälläistä.


Lopuksi vielä skoolattiin kun minut  julistettiin yleisöäänestyksen voittajaksi ja etenkin kun Minka blogeineen koko Suomen inspiroivimmaksi leipojaksi. Kotiin lähdettiin kaikki  vielä uunituoretta Tomin keittokirjaa ja essua (jota ei voi pestä kun siinä on nimmari!) rikkaampana. 

Ja sitten olikin kiire junaan. Pakenin paikalta. Kiitos Myllärin Luomu ja uudet bloggajakollegat, oli hauska tavata. Kiitos Tomi. En ehkä kuitenkaan nyt käytä sitä kuvallasi varustettua  diplomia tikkatauluna. Toisaalta, ittepä ehdotti...




Julkaisu käyttäjältä Myllärin Luomu.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Ei rumia, vain erilaisia...





Näin joku viisas äiti, jolta minäkin voisin ottaa opikseni, kasvatti lapsiaan suvaitsevuuteen. Olisi hienoa jos pystyisi juurruttamaan lapseensa ajattelutavan, että kukaan/mikaan ei ole ruma, korkeintaan vain erilainen.

Pätee, niin pätee ainakin näihin sämpylöihin. Innoissani lähdin leipomaan täysjyväruisjauhoista sämpylöitä (ja korjatkaa jos olen väärässä; ruisjauho on AINA täysjyvää). Hiukan iski uskonpuute loppusuoralla ja lisäsin vajaan kolmanneksen jauhomäärästä lopulta sämpyläjauhoa. Silti melko rukiista tuli. (=hyvä!) Ja kuten kuvasta näkyy ihan sämpylän näköistä. 



Pellillä lepäilevien sisarsämpylöiden juju oli tällä kertaa muotoilla kustakin hiukan erinäköinen ja dippailla  munalla voidellut sämpylät ennen uuniin laittoa erilaisissa siemensekoituksissa ja muissa päällysteissä. Se käy tosi kätevästi jos sinulla on iso muffinipelti, kaada syvennyksiin eri päällysteitä ja sitten aina dippaat leipäsen sinne. Minulla oli valikoimissa sesaminsiemeniä, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä, raastettua cheddaria ja paahdettua sipulirouhetta.


The erilainen leipä

5 dl maitoa
50g voita
50g tuorehiivaa
1 tl suolaa
1/2 dl leipäsiirappia
10 dl Myllärin Ruisjauhoja
5-6 dl Myllärin Luomu Hurjan viljainen sämpyläjauhoja

2rkl voita
päälle erilaisia siemeniä, juustoa, sipulirouhetta, leseitä
muna voiteluun

Kuumenna maito ja voi kädenlämpöiseksi, lisää joukkoon murennettu hiiva, suola ja siirappi. Alusta sitten pikkuhilja jauhot joukkoon kunnes saat kulhon reunoista ja toivottavasti myös sormistasi irtoavan taikinan. Yleiskone helpompi...

Anna taikinan kohota puolituntia peitettynä vedottomassa, lämpimässä paikassa. Kumoa taikina  jauhotetulle leivinlaudalle ja vaivaa  vielä hiukan. Jaa taikina 4 osaan. Painele (ruisjauhon ansiosta taikina on niin pehmeää, ettei tässä  kaulinta tarvitse) suorakaiteen muotoiseksi levyksi, voitele pehmeällä voilla ja kääri kääretortun tapaan rullalle. Leikkaa rulla sopiviin paloihin. Leivo muista ko,mesta tainan osasta samankokoisia palleroita, kustakin eri tyylisiä. Yhdestä vaikka puöreitä, yhdestä solmuja ja jostain kieppejä. Sitten vaan voitelet munalla ja dippaat kunkin leipuskan johonkin päällysteeseen (ei nonparelleihin) ja asettelet sitten pellille kevyesti vieri viereen, niin, että erilaiset ovat aina vierekkäin. Annoksesta saat kaksi tälläistä pellillistä. Koko leipäkin saa olla epäsymmetrisen muotoinen. 

Tähän varmaan tulee lisätä, että paista n. 25 minuuttia 200 asteessa. Minä en kohottanut enää pellillä, mutta ei se varmaan huonoa tee. 

Aika hauska nostaa pöytään, kukin saa murtaa mieluisensa palan. Urho9v söi kaikki sesamit, koska muut siemenet olivat niin epäilyttävän näköisiä. Itse harmittelin kun en löytänytkään unikonsiemeniä, jotka ostin tätä varten.  No säästetään ne jotakin syntistä vehnäleipää varten. Sillä tämä on terveellistä!

Osallistun tälläkin reseptillä pitkäkestoiseen MyllärinLuomu blogihaasteeseen, kiitos vaan leivontaa varten saamistani jauhoista.

Myllärin Luomun jauhoista on tullut leivottua myös;

perjantai 13. joulukuuta 2013

Olipa kerran ihana ulkofilee


Sen hartain toive oli päätyä juhlallisesti lautaselle ravintolassa, jossa juuri se kaikkien annosten joukosta oli valittu juhlistamaan erityistä hetkeä.


Siksi se ensin leikattiin pihveiksi. Se suolattiin ja pippuroitiin. Sen kimmoisat pinnat suljettiin tulikuumalla parilapannulla. Se sai ylleen tapenade-leipä-yrttitahnan ja siirtyi hetkeksi uuniin, jossa ankanrasvassa paistetut perunat, palsternakat ja juurisellerit odottivat. Pihvien saavuttaessa täydellisen kypsyyden ja levähtäessään vielä hetken, kokki viimeisteli hapokkaan sipuli-tomaattichutneyn, joka toimitti mehevälle pihville kastikkeen virkaa.

Ja sitten se oli valmis. Kaikessa yksinkertaisuudessaan komeudessaan.




Tapenade-kuorrutettu naudan ulkofileepihvi
Tomaatti-sipulichutney
Perunaa, palsternakkaa ja juuripersiljaa ankanrasvassa

Tapenade-kuorrutettu naudan ulkofileepihvi
6:lle

1 kg Atrian Kulinaari Pihvinaudan Ulkofilee
suolaa
pippuria
öljyä paistamiseen 
n. 5dl Tapenade-kuorrutetta

Ota liha ajoissa huoneenlämpöön. Siisti filee poistamalla kalvot ja leikkaa se poikkisyin 6:ksi pihviksi. Suolaa ja pippuroi, sekä öljyä pihvit ja paista kuumalla parilapannulla pinnat kiinni ja kaunis väri pintaan. Levitä paksuhkosti kuorrutetta pintaan, aseta pihvit uunivuokaan ja gratinoi 225 asteessa ylätasossa nopeasti (1-min), jotta pihvi säilyy mehevän mediumina.

Tapenade-kuorrute

Tapenade
200g kivettömiä kalamata oliiveja
3-4 rkl neitsytoliiviöljyä
2 rkl kapriksia
2 tl sitruunamehua
1 valkosipulinkynsi
hiukan tuoretta timjamia
hiukan mustapippuria myllystä
2 siivua maalaisleipää
100g parmesania 
1dl silputtua basilikaa

Kaikki ainekset kulhoon ja survo paksuksi tahnaksi pamixilla  tai käyttäen tehosekoitinta. Maistele ja lisää öljyä tai sitruunaa maun mukaan. 

Tomaatti-sipulichutney

2 rasiaa miniluumutomaatteja
2 punasipulia
2 rkl punaviinietikkaa
suolaa, pippuria, sokeria
1 dl basilikaa silputtuna
2 rkl oliiviöljyä

Kuumenna äljy kasarissa tai paistinpannulla. Lisää silputtu punasipuli ja 4 osaan pienityt tomaatit. Hauduttele pehmeäksi - miedolla lämmöllä. Lisää lopuksi etikka ja mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Viimeistele sekoittamalla mukaan basilikasilppu.

Perunaa, palsternakkaa ja juuripersiljaa ankanrasvassa

6 perunaa
2 juuripersiljaa
2 palsternakkaa
2 dl ankanrasvaa
suolaa
pippuria
timjamia
3 valkosipulinkynttä

Kuori ja pilko jauhoiset perunat 4 osaan. Keitä ne lähes kypsiksi suolatussa vedessä. Laita perunat uunivuokaan yhdessä muiden kuorittujen ja pienemmäksi pilkottujen  juuresten kanssa. Kaada päälle kuumennettu ankanrasva, sekoita, suolaa ja pippuroi. Paista 180 asteessa 30 minuuttia. Lisää sitten muutama timjaminoksa ja kuoritut puolitetu valkosipulinkynnet ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia.

Nosta tapenade-kuorrutteella hunnutettu pihvi  kuumalle lautaselle. Asettele viereen annos ankanrasvan rapeuttamia juureksia. Viimeistele annos valuttamalla chutney lautasen poikki ja osaksi pihvin päälle.

Asiakas kiittää. Niin kotiravintolassa kuin oikeassakin.


Resepti osallistuu Atrian Kulinaari Juhlahumua- haasteeseen ja toteutuksessa käytetty 1 kg ulkofile on saatu Atrialta. 

torstai 12. joulukuuta 2013

Kolmen kaalin nakkiborssi


Kyssäkaali, hapankaali, lehtikaali ja Kulinaari. Tämähän ryöpsähtää suorastaan runolliseksi. Kulinaari on siis Atrian lihaisa nakki, josta piti kehittää Arjen Herkkuja- teemalla sopiva ruoka. Elikkä kilpailuresepti.

Ai että mun tihkaisi. Nakki napsahti kyllä suuhun hyvinkin maukkaana ihan kylmiltään, enkä tuota muutenkaan pahalla silmällä katso mitä tulee arkiklassikoihin, nakkikeittoon ja - kastikkeeseen. Mutta jotenkin pääni on vain niin suppea, että sinne ei meinaa millään mahtua mitään kovin eksoottista ja uutta nakista. Nakin kavereita ovat peruna, sinappi, ehkä kotimaiset juurekset.




Ja ihan työpaikkalounasravintolan listallekin pitäisi sopia. 
Lähdin tuunailemaan vanhaa kunnon borssikeittoa nakkiystävälliseen suuntaan lisäämällä kasvisrepertuaaria, hapankaalta ja muodikasta ja extraterveellistä lehtikaalta. On siellä edelleen se punajuurikin.

Oi, että sopan keitin!



Kolmen kaalin nakkiborssi
8:lle
2 pakettia Atria Kulinaari A lk:n Herkkunakkia
3 punajuurta
2 porkkanaa
1/2 kyssäkaali
1 juuripersilja
1 palsternakka
1 sipuli
400g hapankaalta
3 lehtikaalen lehteä
2 rkl tomaattipyrettä
2 rkl hunajaa
2 kasvisliemikuutiota
2 rkl punaviinietikkaa
suolaa 
mustapippuria
voita
vettä

tarjoiluun smetanaa

Kuori  kaikki juurekset ja paloittele ne ronskinkokoisiksi tikuiksi (koska en löytänyt julienne-leikkuriani, mutta äiti, se on aivan varmasti tallessa, vain jossakin väärässä paikassa). Kuori ja silppua sipuli. Sulata isolla paistinpannulla pari ruokalusikallista voita ja freesaile kasviksia siinä niin, että ne hiukan pehmenevät. Lisää tomaattipyre ja hunaja.

Kaada kasvikset isoon kattilaan ja kaada päälle noin pari litraa vettä sekä kasvisliemikuutiot. Kiehauta ja keittele sitten hiljalleen kasvikset pehmeiksi, n. 10 minuuttia.

Paloittele nakit ja ruskista pannulla.

Lisää keittoon hapankaali ja ruodittu sekä suikaloitu lehtikaali. Lisää punaviinietikka ja nakit. Kuumenna kiehuvaksi, ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Tarjoile smetananokareen ja ruisleivän kera.

Kaalinen nakkiborssi hyödyntää hienosti kauden vihannekset ja juurekset. Se maistuu niin kotipöydässä kuin työpaikkalounaana ja isossa kattilassa teet siitä oivaa kökkäruokaa. Kökkä taas ei ole mitään kökköä vaan talkoot pohjanmaaksi.

Oi että sopan keitin!




Yhteistyössä Atria Kulinaari.