BATAATTIJÄÄTELÖ

Joskus sitä melkein pyllähtää istualleen. ”Äimän Käkenä” ei varsinaisesti kuulu joka päiväiseen sanavarastooni, mutta kun katson tuota kuvaa, niin tulee juuri se tunne. Miten se on noin jalokiven kaunis tuo annos?

Ja kun muistan miltä se maistui, ihmettelen vielä enemmän. Miten voi tehdä noin herkullisen makoisan hyvän, parista raaka-aineesta? Ilman sokeria. Banaani nana nice cream (niin ne sanoo, ai että tykkään tuosta nimestä) taitaa olla monelle jo tuttu. Siinä pakastettu banaani survotaan hedelmien tai marjojen kanssa ja tuloksena on kylmän viileä, jäätelöinen herkku. Mutta tiesittekö, että siihen kannattaa lisätä bataattia?

Bataatti on hauskan makea juures, joka on ottanut paikkansa suomalaisissa ruokapöydissä. Sitä taitaa saada ympäri vuoden, mutta parhaimmillaan se on juuri nyt. Mites se bataatin ura oikein alkoi? Ensin sitä tietysti kuutioitiin varovasti uunijuuresten joukkoon tai siitä valmistettiin rosamundan kanssa kauniin väristä ja ihanan makuista muusia. Rohkeimmat surauttivat siitä chilisen ja kookoksisen keiton. Jostain syystä bataatti tuntui ujuttautuvan ruokapöytiin vauvojen kautta, kokeilunhaluiset äidit löysivät bataatista mainion soseen jälkikasvulleen, bataatti kun tuntuu aiheuttavan hyvin vähän minkäänlaisia oireita kenellekään. Jossain välissä räjähti, kun hampurilaisetkin alettiin tarjoilla bataattiranejen kera. Kuluneen vuoden hitti ovat olleet täytetyt uunibataatit ja bataattipasta…

Bataatti tosiaan taipuu moneksi. Myös makeisiin leivonnaisiin. Sen kaunis intensiivinen väri ja pehmeän kermainen koostumus asettaa tiettyjä haasteita bataattiranskalaisten valmistamiselle on ihan omanlaisensa. Raakana se on kovin kova pilkkoa, mutta kypsyy perunaa nopeammin ja paljon pehmoisemmaksi.

Muutamia viikkoja sitten löysin koticittaristani kaksi uutta versiota, purppuraisen ja valkoisen bataatin. Purppurabataatin vaatimattoman tumman ulkomuodon alta löytyi uskomattoman kaunis ja kirkas violetti värisävy. Katselin sitä ja ajattelin: jäätelö.

Purppurainen bataatti nice cream valmistuu siis purppurabataatista, mutta aivan hyvin voit valmistaa oranssin version tavallisesta. Banaani ja bataatti yhdessä muodostavat koostumuksen, joka on tosi gelatomainen; sileä, pehmeä, kermainen ja kylmä. Bataatti tasapainottaa makumaailmaa sen verran, että nice cream ei maistu banaanilta, eikä kyllä bataatiltakaan. Molempien makeus takaa sen, ettei muuta makeutusta tarvita. Rouhi annoksen päälle lempipähkinöitäsi ja viimeistele annos halutessasi valuttamalla päälle vaahterasiirappia, hunajaa, kinuski- tai suklaakastiketta. Kuvissa käytin vaahterasiirappia, mutta kun aloin syödä annosta, päätin kokeilla tummaa suklaakastiketta ja se valinta oli kyllä täydellinen!

Kävin varmaan taivaassa joka kerran lusikan upotessa suuhuni. Bataattia ja banaania! Nice cream!

Bataatti nice cream

2-4 annosta, herkuttelun määrästä riippuen

1 bataatti (purppura tai tavallinen)
2 kypsää banaania
(3-5 rkl mantelimaitoa tai maitoa)
pinnalle rouhittua pähkinää (esim. pistaasi tai pekaani) 

suosikkijäätelökastikettasi

Paista bataatti kypsäksi 220 uunissa n. 45 min. Halkaise bataatti, kaiva sisus ulos ja soseuta sileäksi. Anna jäähtyä ja pakasta minigrippussissa ohuena levynä. Kuori ja viipaloi kypsät makeat banaanit ja pakasta. Minimiaika on 3-4 h, mutta yön yli on parempi.

Ota tuotteet pakasteesta ja aja ne tasaiseksi massaksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Anna sulaa hiukan tai lisää mantelimaitoa/maitoa, niin koneet pyörittävät paremmin.

Jaa nice cream annoksiksi, koristele pähkinöillä ja anna (suklaa)kastikkeen valua ympäriinsä.

Niin vegaani, gluteeniton, munaton, maidoton. Niin herkku!

Lisää herkkuja bataatista löydät K-Ruoka sivuilta.

Ja jälki-idea: granaattiomenan siemenet tuossa pinnalla vielä olisivat kyllä ihan timantteja. Ei kun rubiineja!

Toteutettu Kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoan kanssa.

JOULUN TORSTAI-RUOKASIVUT

Olipa kerran pieni hirveän iso ja jo melko vanha tyttö. Eräänä aamuna hän kipaisi postilaatikolle vatsa jännityksestä kipristellen. Tunne oli melkein kuin jouluaattona ennen vanhaan tai joskus ennen ratsastustuntia uudella hevosella.

Paitsi ettei nyt ollut jouluaatto, vaan torstai joulukuun 15. Tyttö (voiko sitä isoa ja vanhaa näin kutsua?) avasi postiluukusta hakemastaan Ilkka-lehden teemaosiosta torstain ruokasivut ja mietti miten monen katse tämän päivän aikana kiinnittyisi kuviin ja kenties hakeutuisi lukemaan reseptiä tarkemmin. Ehkä joku päättäisi ottaa jonkun resepteistä kokeiluun. Villeissä unelmissaan tyttö kuvitteli jonkun jopa repäisevän ihanan vanhanaikaisesti koko sivun talteen. Kalevan, Aamulehden, Turun Sanomien, yhteensä yli 10 sanomalehden sivulla tai aukeamalla näkyisi tänään nuo samat jouluisat reseptit.

Olisi Eggnog, sellainen angloamerikkalainen jouluinen munatoti. Semmoinen joka natsaa täydellisesti kornin jouluvillapaidan kanssa.

Olisi graavisiikaa tarjoiltuna cevichen tapaan, muttei kumminkaan kaikkien cevichen tekosääntöjen mukaan. Verigreippiäkin...

Olisi huikean väriset, kanelilla ja kardemummalla valmistetut joulukasvikset.

Olisi kinkun sijaan nopeasti valmistuvaa possunfilettä jouluisin herkkutäyttein palsternakkarisottopedillä.

Olisi no nonsense- jälkkärit- vaivattomat toteuttaa mutta joita Maitotyttö söi kuvausten jälkeen todistettavasti 2 ja 1/2 peräkkäin.

Olisi hirveän tyytyväinen ruokabloggaaja, joka on ylen onnellinen nähdessään laatimansa reseptit ja kuvansa oikein sanomalehden sivulla.

Rakastan edelleen printattua mediaa. Iso, vanha, vanhanaikainen tyttö?

Ottakaa reseptit omiksenne!

YKSI JOULUMENU

Koko joulutohina on mulle enemmän kuin OK. Olen sellainen lehtien suurkuluttaja ja joulusesonki on erikoisnumeroiden kulta-aikaa. Mun on pakko päästä joka kauppareissulle lehtihyllylle katsomaan olisiko vielä lukemisen arvoisia. Kaikkiahan ei voi ostaa ja olenkin tullut aika ronkeliksi. Aika huikeaa on kyllä se, että yksi parhaista on K-Ruoka Joulu- lehti. Ja sen saa napata mukaan aivan ilmaiseksi.

Vaikka oma joulupöytäni on aattona varsin perinteinen, on ihana hifistellä aina jotakin uutta. Itse aattoaterian lisäksi joulukuussa löytyy päiviä, ennen ja jälkeen h-hetken, jolloin on kiva kokeilla muunlaisia jouluisia menuita. K-ruoka-lehti inspiroi sekä pieniä joulun twistaajia ja totaalisesti kinkkuun kyllästyneitä.

Unohdin kinkun ja laatikot ja kokosin jouluisen menun, jonka jälkeen jalka nousee vielä tonttupolkkaan!

Kasvikset kuuluvat joulusesonkiin. Laatikoita houkuttelevimpia tein niistä paahtamalla munakoisosta, bataatista ja perunasta kiekot, joiden päälle kasasin lempiherkkuja. Mätiä, smetanaa ja sipulia tulee aina löytymän joulupöydästäni ja siksi kasasin ne perunan kaveriksi, klassikko parihan tuo lienee. Makea bataatti tykkää kylmäsavustetusta porosta ja piparjuuresta. Munakoiso saa päälleen hummuksen, jossa kikherneistä yllättäen löytyy häivähdys joulun mausteita, kanelia ja kardemummaa.

JOULUISAT KASVISKIEKOT
6 kpl per laji

Leikkaa perunasta, bataatista ja munakoisosta  reilun sentin paksuisia kiekkoja (6 kpl/laji). Levitä uuninpellille, voitele öljyllä, suolaa ja pippuroi. Paista kypsiksi 200 asteessa.

Peruna
2 suurta Rosamundaa
1 tlk smetanaa
1 prk siianmätiä ( tai kalatiskiltä)
tilliä

Silppua sipuli ja sekoita mädin ja smetanan kanssa, jätä hiukan mätiä koristeeksi. Jaa mäti perunaviipaleille, koristele mädillä ja tillillä.

Bataatti
1 iso bataatti
6 viipaletta Pirkka Parhaat poron kylmäsavupaisti
6 pientä salaatinlehteä tai rucolaa
1 rasia piparjuurituorejuustoa

Levitä lusikallinen tuorejuustoa kullekkin poroleikkeelle ja kääri rullalla. Leikkaa rulla kahteen osaan. Aseta bataattiviipaleelle salaattia ja sen päälle  pororullan puolikkaat.

Munakoiso
1 munakoiso 
1 tlk kikherneitä
1 rkl tahinia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl öljyä 
2 rkl vettä
1tl suolaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl kardemummaa
1/2 dl  Pirkka granaattiomenan siemeniä

Valuta kikherneet ja soseuta ne valkosipulinkynnen ja tahini kanssa. lisää sitruunamehu, öljy ja vesi ja mausteet. Lusikoi munakoisoviipaleille. Koristele granaattiomenan siemenillä. 
Jouluhummusta jää tästä yli mutta pienempää annosta ei kannata tehdä.

Taisin luvata jalan nousevan polkkaan vielä aterian jälkeenkin. Lämminsavustettu lohi on tässä avainsana ja maistuu kaikille. Lohen viereen laitan paahdetut punakaalilohkot ja ylellisiä beluga-linssejä. Citymarketin palvelutiskiltä löytyy paikan päällä savustettu lohi ja kaikki muutkin herkulliset joulun kalat valmiina, jos sillien ja silakoiden laitto tai graavaaminen ei ole sun juttusi. Palvelutiskiä kannattaa muutenkin hyödyntää, sieltä saa ostettua juuri sopivan kokoisen palan tai määrän ja vielä vinkkien kera. Meillä käytetään hyväksi palvelutiskiä myös kinkun kanssa. Tänäkin vuonna olemme sopineet tuoreen kinkun noudon perjantaille. Ei tarvitse itse miettiä missä isoa kinkkua sulattaa ja varastoi, kun jääkaapin tilat ovat kuitenkin melko rajalliset.

LÄMMINSAVULOHTA, PUNAKAALTA JA BELUGALINSSEJÄ

1 Citymarketin Kalamestarin tai K-Ruokakauppiaan savustama lämminsavulohifile palvelutiskiltä

1 punakaali
2 rkl voita
2 dl belugalinssejä
1/2 dl oliiviöljyä
2 sitruunaa
1 tillinippu
1 dl  Pirkka granaattiomenan siemeniä

suolaa  ja pippuria

Kalamestarin savustaman lohen voit laittaa tarjolle sellaisenaan, koristele tillisilpulla ja sitruunaviipalein. 
Lohko punakaali ja paista lohkoja pannulla voissa miedolla lämmöllä, saa jäädä rapsakaksi, silti reilu paistopinta.
Huuhtele belugat ensin kylmässä vedessä ja laita sitten 4 dl kiehuvaa vettä ja anna hiljalleen kiehua kypsiksin. 20 min. Sekoita lämpimien linssien joukkoon öljy, 1 sitruunanmehu ja 1 dl hienonnettua tilliä.  Lisää mukaan granaattiomenan siemenet (helposti pakkasesta). Mausta suolalla ja pippurilla.
Aseta punakaalilohkot ympyröimään linssejä tarjoiluvadilla.

Ihanista ihanin löytö K-Ruokalehdestä oli kyllä Riisipuurobrûlée. Sitä ei tälläinen brûlée-fani pysty ohittamaan ja sen valmistinkin tiukasti ohjetta noudattaen. Pienten annosvuokien sijaan tein sen isoon piirakkavuokaan. Oli todella hyvää. Riisipuuroa potenssiin tuhat. Maustoin sitä vielä hiukan kanelilla, mutta voisin kuvitella viereen myös mustaherukkahilloa tai portviinimarinoituja luumuja...

 Resepti herkkuun löytyy siis K-ruokalehdestä (ja tästä linkistä).

K-Ruokasivujen Joulu kattaa vielä monta muuta ihanaa reseptiä, jotka eivät teemalehteen mahtuneet. Törmäsin siellä myös todella mielenkiintoiseen katsaukseen vuoden 2017 ruokatrendeistä. Huomaan, että tässäkin menussa oli monta juttua, jotka raportissa on listattuna: Kasvisten käyttö, bataatti, kalan ostaminen kalatiskiltä jne.

Ja kaiken tämän herkuttelun jälkeen…saisko luvan?

Kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoka

PERSIMONIA JA VANILJAA, SINISIMPUKKAA JA KOOKOSTA

…juuri oikeenlaista kemiaa, vai kuinka se meni?

Ainakaan viikonlopun kokkaus ei tämän helpommaksi ja nopeammaksi - ja sanoisinko huolettomammaksi - voi mennä. Mukana on silti rutkasti makua ja juuri sitä pientä extraa, joka erottaa arjen kokkailut viikonlopusta.

Sinisimpukat on vaan niin hyviä. Vaihtelua perinteiseen reseptiin saat muuttamalla liemen kookospohjaiseksi ja maustamalla sen aasialaisittain. Se on varsin helppoa kun yhdistää mukaan inkiväärin, valkosipulin, sitruunaruohotahnan, chilin, kalakastikkeen ja korianterin.  Tämä resepti onnistuu tuoreista, joiden käsittelyyn on hyvät ohjeet K-Ruokasivuilla, mutta aivan hyvin voit käyttää pakastettuja kuorellisia sinisimpukoita, kuten minä tein.  Pirkalta löytyy myös vihersimpukoita ja kampasimpukoita, joihin löytyy hyviä reseptejä tuolta samalta kokoomasivulta. Simpukoita ei tarvitse edes sulattaa vaan ne voi lisätä kasariin jäisenä. Rapeakuorinen patonki viimeistelee aterian, sillä saa pyyhittyä talteen viimeisetkin rippeet koukuttavan herkullisesta liemestä.

Hyvä ruoka huutaa hyvää jälkiruokaa. Valitsin raaka-aineeksi persimonin, sitä kun on kaupan hyllyt juuri nyt täppösellään. Persimon on juuri se tomaatinkuorinen, omenankokoinen, poltetun oranssin värinen hedelmä, joka tunnetaan myös kaki ja sharon nimillä. Jostain syystä kaki on minulle tutuin, mistä lie mukaani tarttunut, koska en ole kyllä kakia, tai siis persimonia, liiemmin syönyt.

Jos sinäkin olet pyöritellyt tuota hedelmää käsissäsi ostopäätöstä punniten, tässä muutama fakta:

Persimonin kuuluu olla pehmeä kauttaaltaan, silloin se on kypsä ja oikein makea maultaan. Ruskeat pilkut kuoressa eivät haittaa, ne eivät todellakaan ole merkkejä pilaantumisesta. Raaka persimon on nimittäin juuri yhtä pahaa kuin esim. kypsymätön papaya ja mango. Mutta kypsä sen sijaan..!

Persimon pestään, kanta poistetaan ja paloitellaan vaikka tomaatin tapaan lohkoiksi, voi nauttia ihan sellaisenaan tai käyttää samaan tapaan kuin vaikka luumua tai persikkaa, siis makeista suolaisiin ruokiin. Erityisen helppoa on soseuttaa persimon kuorineen päivineen (no sitä kantaa ei) ihanan paksuksi soseeksi, joka antaa kivan piristyksen vaikka aamupuuroon.  Minä halusin vielä vartissa valmistuvaa pääruokaakin nopeamman jälkiruuan ja yhdistin persimonsoseen vatkattuun vaniljavaahtoon, keksimuruihin ja pähkinäiseen, paahdettuun, rouhittuun pellavaan, joka  toden totta kruunasi annoksen.

Sinisimpukat kookosliemessä

4:lle

1 kg simpukoita tuoreena tai pakasteena

2 rkl oliiviöljyä

2 salottisipulia

2 valkosipulinkynttä

1 rkl sitruunaruohotahnaa

1 punainen chili

1 rkl raastettua inkivääriä

3 dl valkoviiniä

400g kookosmaitoa

1 rkl kalakastiketta

3 kaffirlimenlehteä

1 dl hienonnettua tuoretta korianteria                  

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Pehmittele niitä muutama minuutti miedolla lämmöllä kasarissa tai padassa. Lisää pilkottu chili, sitruunaruohotahna, kalakastike ja inkivääri ja kuumenna kunnes tuoksut nousevat pintaan. Possauta mukaan valkoviini, sitten kookosmaito ja lisää mukaan kaffirlimenlehdet.  Kuumenna kiehuvaksi. Lisää mukaan esikäsitellyt tuoreet simpukat tai jäiset pakastesimpukat ja laita kansi päälle. Höyrystä simpukoita 2-3 minuuttia kunnes simpukat avautuvat. Lisää korianteri ja tarjoile heti rapean leivän kera.

Muista heittää kaikki aukinaiset simpukat pois kun putsaat eläviä. Älä syö simpukoita, jotka ovat edelleen kiinni kypsennyksen jälkeen, tämä koskee sekä eläviä, että pakastesimpukoita.

Persimon-vaniljakippo

4:lle

3 kypsää persimonia

2,5 dl vaahtotuvaa vaniljakastiketta

5 täysjyvä-digestivekeksiä

2 rkl paahdettua, rouhittua pellavaa

Pese persimonit, poista kannat ja soseuta sauvasekoittimella. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. Murskaa keksit. Kokoa jälkiruoka asettamalla keksimurut pohjalle ja sitten kerroksittain vaniljakastiketta ja persimonia. Ripottele pellavaa aina hiukan persimonin päälle.

Ja vielä kauniskin tuli kaupan päälle!

Kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoka

BRIGADEIROS - UUDET VAATTEET

Jo on taas aika, että tämä blogi jakaa ulos jotakin suloisen makeaa. Koska tämä vuosi oli Olympialaisten myötä Brasilian vuosi, olkoon makiakin noilta seuduilta.

Brasiliahan on tajuttoman suuri  maa, eikä pohjoiskärjessä syödä välttämättä lainkaan kuten eteläisimmässä ulokkeessa. Yksi on juttu kuitenkin jota ymmärtämykseni mukaan tarjotaan ihan läpi maan ja varsinkin jokaikisillä synttäreillä. Tämä kamsallismakeiseksikin tituleerattu herkku yhdistää kaikkia brasilialaisia, iästä ja elintasosta riippumatta, se on just sellainen hyvän mielen nostalgia-suupala, joka iskee jokaisen sentimentaalihermoon. Suussa sulaessaan se tuo mieleen muistoja kodista, perheestä, ystävistä ja kaikista ihanista juhlista. 

Brigadeiros on suklaanmakuinen palloksi pyöritelty fudge-tyyppinen makupala. Se on saanut alkunsa  1945 kun komea Prikaatinkenraali (Brigadeiro) Eduardo Gomes pyrki presidentiksi ja hänen vaimonsa tapasi tehdä ja tarjoilla näitä makeisia vaalitilaisuuksissa. Tämä tarina on kuitenkin ristiriidassa toisen lähteeni kanssa joka kertoo, että Gomes'in  presidenttinvaalislogan oli "Vote no brigadeiro que é bonito e solteiro!" (Vote for the most handsome and single brigadier!) 

Gomes hävisi vaalit. Makeisista ja komeudestaan huolimatta. Brigadeiro´n  suklaapallerot jäivät kuitenkin elämään (ja niin varmasti myös Gomes, tuskin tämä presidentinvaali hänen henkeään kuitenkaan vei - itseasiassa hän oli ehdolla myös viisi vuotta myöhemmin...häviten taas. Oli muuten aikamoinen velikulta järjestelemään armeijan vallankaappauksia...).

Brigadeirokset on helppotekoisia. Muutama aines, massan keitto ja jäähtyneen massan pyörittely palleroiksi.

Paitsi, että, viime kesänä tutustuin laivalla ihanaan Brasialaiseen pariskuntaan, joka oli skandinavian kiertomatkalla. USassakin asunut pariskunta puhui ihan virheetöntä englantia, joten uppouduimme pitkään keskusteluun. Arvatkaa mistä? Ruuasta tietenkin. Kerroin heille suomalaisesta ruokakulttuurista ja he minulle omastaan, pääsin vähän brassailemaankin, he olivat aivan ällikällä lyötyjä kun kerroin, että olin just keväällä tehnyt Feijoadaa ja Beijinho´ja ja farofaa... 

Vähän niinku vaihdeltiin siinä sitten reseptejä. Beijinhoksista pääsimme sujuvasti Brigadeiroksiin, joiden olemassaolon kyllä tiesin vaikka en ollut niitä koskaan tehnyt. Ja Gisele (jonka kanssa pidän yhteyttä nyt FB'n kautta) kertoi, että muotijuttuna on jo hetken ollut  tarjota brigadeirokset palloiksi pyörittelyn sijaan minikupeista, josta ne syödään minilusikoilla.

Joten sitä versiotahan aina niin trendikäs Kaikki äitini reseptit päätti koittaa.

Ja koska en yleisistä käsityksistä poiketen ole erikoisesti makean perään, päätin heittää sekaan suomalaisen twistin eli puolukkaa. Brasilialaisten makeahammas on ilmeisesti suurehko, suomalaiseen makuun puolukat olivat tarpeellisia.

BRIGADEIROS kupissa ja puolukalla
n. 20-25 (15 ml, tämä insinööreille tiedoksi)

1 tlk kondensoitua maitoa (makeutettua) (395 g)
2 rkl voita
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
Koristeeksi suklaaströsseliä ja PUOLUKKAA!

Sulata voi kattilassa (pinnoitettu kasari olisi tässä hyvä). Lisää kondensoitu maito ja kaakaojauhe vimmatusti sekoittaen. Kaakaojauhe on hiukan huono sekoittumaan sileästi, voit halutessasi liottaa sen tilkkaan vettä ensin. Koko ajan sekoittaen, keittele massaa kunnes se alkaa irrota kattilasta eli saat vedettyä puulastalla massan halki, niin, että se pysyy hetken "auki". Itse asiassa luulen, että kuppiversioon ei tarvitsisi keitellä näin kauan edes, tuli aika jämäkkää, vähän ongelmia saada kuppiin ja kupista pois.

Keittämisen jälkeen kaada massa heti kuppeihin ja koristele strösseleillä tai puolukoilla, tarjoa heti tai anna viiletä. Parhaimpia silti huoneenlämpöisinä vähintään. Ei jääkaappikylmänä.

Puolukat sopivat just niin hyvin kuin ne kaikkialle sopivat! Tätä vois tuunata myös erilaisilla pähkinöillä, marjajauheilla tai chilillä.
  

Mansikka-juustokakkujäätelö

Mitäs tässä kursailemaan.

Hyvää on.

Sitruunaisen, mansikkaisen pilvenpehmoista, aivan juustokakkumoista. Mutta kylmempää.

Extra-juustokakkumoista, jos tarjoilee murennettuja digestive-keksejä viereen.

Eikä mitään jäätelökoneita. E-hei.

Vai pitäsikö sanoa juustokakkumaista? Ei kyllä tämä jäätelöherkku on ehdottamasti juustokakkumoista.

Reseptini olen antanut Apetina.com sivustolle.

Lody sernikowo-truskawkowe. Jos halua tsekata reseptin myös puolaksi. Emmäkestä. Puolaksi!

Hyvää on.

Yhteistyössä Apetina

BEIJINHOS

Beijinho [bej'ʒĩɲu] on portugalia ja tarkoittaa pientä suukkoa. Nämä suukkoset ovat älyttömän suosittuja Brasialiassa monelle tutumpien suklaisten Brigadeirosten ohella. Näistä täytyy antaa kyllä kookosvaroitus, mutta varsinkin -suositus kaikille kookoksen ystäville. Brassit ovat hulluina Doce de leiteen,  siis  siihen kondensoituun maitoon, ja pistävät sitä kaikkialla. Suukkosissakin se on pääraaka-aine kookoksen ohella. Mutta yllättäen nämä eivät olleetkaan mitään överimakeita, vaan sellaisia sopivan kookoksisia.

Koska näitä tarjotaan usein nimenomaan synttäreillä, pääsivät ne meilläkin PikkuveliNuutin synttärimenuta koristamaan. PikkuveliNuutti on ollut aikoinaan vuoden Brasialiassa vaihto-oppilaana ja kun sai valita teeman pääsiäisunnuntain synttäreilleen, se oli empimättä Brasilia. Meille muille aika tuntematon ruokamaana (ja muutenkin), mutta nyt ollaan kuukauden päivät tehty tutkimustyötä, Nude, äitini, isäni ja minä, ja ollaan paljon paljon viisaampia. Mulla on ollut luvussa hyväntuulinen Brassiruokaa* kirja myös, jota suosittelen, jos haluatte vähän uusia tuulia ruuanlaittoon (*Nude sai sen lahjaksi). 

Beijinhon historiaa googlailtiin myös ja parhaat jutut löytyi portugaliksi, joita veljeni sitten mulle tulkkaili. Beijinhot ovat saapuneet Brasiliaan portugalilaisten nunnien matkassa. Niihin saatettiin kätkeä sisälle ylentäviä Herran säkeitä, mutta osaan pistettiinkin jotakin rivouksia. Tämä nunnien huumorintajusta (vai jumalanpilkasta) kertova seikka varsinkin tietysti nauratti minua.

BEIJINHOS

n. 25 karamellia (resepti Brassiruokaa -kirjasta)

400g maitotiivistettä (yksi tölkki, siinä taisi olla hiukan alle)

2 rkl voita

hyppysellinen merisuolaa

200g kookoshiutaleita

kokonaisia neilikoita koristeluun

Pane maitotiiviste, voi, suola ja 150g kookosta paksupohjaiseen kattilaan ja hämmennä keskilämmöllä kunnes seos paksuntuu ja irtoa reunoista, tiivistyy tavallaan sellaiseksi taikinaksi. Kannattaa sekoittaa koko ajan, mulla meinas kookokset ottaa jo aavistuksen väriä. 

Kaada taikina (ja levitä laakeaan) astiaan ja anna jäähtyä viileässä vartti.

Muotoile suukot kostutetuin tai öljytyin käsin n. 20g palloiksi, kierittele kookoksessa (myös isokiteinen sokeri käy) ja pane pallot pieniin leivos tai konvehtivuokiin. Koristele työntämällä keskelle yksi neilikka. Jätin lasten omista neilikat pois.

Beijinhos- suukkoset olivat helppoja ja nopeita valmistaa, taikinaa oikein näppärä pyöritellä. Jostakin netistä luin äidin vinkin, että turkoosinsinisissä leivosvuoissa nämä ovat hienoa tarjottavaa Frozen - synttäreillä. Lumipalloja, nääs,

Ja ilman niitä rivouksia sitten!

Vain 3 aineksen pääsiäiskakku!

Kuulostaako vähän helpolta jos sanon, että tässä mun pääsiäiskakussa on tasan 3 raaka-ainetta:on valkosuklaata, on munia, on tuorejuustoa. Ei muuta. Kakku on sienimäisen kohokasmaisen keveä ja pehmeä ja ihanasti pääsiäistipun keltainen. Ohjeen näin viime viikolla jossakin FB- videossa, ja googlaimella tästä japanilaisesta juustokakusta löytyi ohje sun toinenkin. En vain itse ollut törmännyt aiemmin.

Yksinkertaiset raaka-aineet, joo kyllä, eivät silti tarkoita, että kakku olisi hyvin yksinkertainen tehdä. Ei vaikeakaan, mutta on tässä pari käyrää nostattavaa vaihetta, valkuaiset vaahdotetaan erikseen, suklaa sulatetaan hauteessa ja vuoka vuorataan leivinpaperilla, sillä lailla, että reunat tulevat reilusti vuoan yli. Ohjeet pitää lukea tarkasti, että huomaa, että kakku kypsyy (vesihauteessa) ensin yhdessä lämpötilassa vartin, sitten vähän alemmassa toisen ja lopuksi vielä sammutetun uunin jälkilämmössä kolmannen. 

Mutta ei silti, kyllä te onnistuitte, kun minäkin kerran onnistuin.

 Kolmen aineen japanilainen juustokakku

6 munaa
250 g valkosuklaata
250 g tuorejuustoa

Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen. Ota 20cm irtopohjavuoka, lvuoraa pohjaleivinpaperilla. Laita myös reunaa kiertämään leivinpaperi niin, että paperi nousee reilusti laitojen yli (Ei oo helppoa).

Laita paloiteltu suklaa sulamaan kasariin vesihauteeseen. Kaksi kattilaa siis päällekkäin, alempaan vesi, kuumenna kiehuvaksi, sammuta liesi ja sekoita suklaa sulaksi.

Ota kattila pois vesihauteesta ja sekoita sula suklaa kulhossa tuorejuustoon sileäksi massaksi (suosittelen vatkaimen käyttöä). Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita keltuaiset taikinaan.

Vatkaa valkuaiset erikseen vaahdoksi, niin, että saat aikaan pysyviä huippuja (tästä ei tule ihan niin kiiltävää kuin marengista kun ei ole sokeria). Kääntele sitten valkuaisvaahto mukaan, aina 1/3 kerralla.

Kaada varovasti vuokaan, katso, että paperi on hyvin ja kopauta kerran pöytää vasten, että ilmakuplat putoaa pohjalle (mitähän taikauskoa tämäkin...). Laita vuoka sitten isomman vuoan sisälle , john kaadat kiehuvaa vettä, vuoka paistuu siis vesihauteessa. (veden ei tarvitse yltää vuoan yläreunaan, puoliväliin on ok).

Paista 170 asteessa 15 min. Käännä sitten 160 asteeseen, paista toiset 15 min. Käännä uuni pois päältä ja jätä kakku uuniin vielä vartiksi. Ota pois ja anna jäähtyä. Irrota vasta jäähtynyt kakku vuoasta.  Laita kakku vielä pariksi tuntia viilenemään jääkaappiin.

Koristele valmis kakku tomusokerilla ja pääsiäisenä tietysti pienillä munilla. Kesällä luonnonkukat olisvat upeita.

Ja  kaikkien huulilla pitäisi nyt olla kysymys: Miltä se maistui? (inhoan aina kun joku tekee jotain eikä sitten kerro, että oliko hyvää ...)

No, minäpä kerron. Maistui ihan munalle. Ei millään huonolla tavalla vaan tosiaan sillä lailla keveän soufleemaisesti. Erilaisesta rakenteesta ja erilaisuudesta pisteet. Eikä ollut myöskään tippaakaan makea, vaan yllättävän neutraali. Joten minäkin, vaikken sokerihiiri olekaan, päädyin syömään kakun kakkua runsaan suklaakastikkeen kera ja se sopi tähän todella hienosti. Voisin kuvitella myös jonkun lemon curdin maistuvan, samoin minkä tahansa kombinaation kotimaisia marjoja. Ihan yksin vähän blunt.

Ja kyllä tämä söpöyspisteetkin ansaitsee, vai mitä ?

Mämmiterapiaa

Pakko myöntää, että jos helppoudesta puhutaan, niin kyllä se mämmiropposen ostaminen kaupasta on vaivatonta. Ja hyväksyttävääkin, vähän kuin hernekeitto. Einesten suomalaiskansallinen top kolmonen taitaa olla: hernekeitto, maksalaatikko ja mämmi. Osta vaan kaupasta, niin muutkin ostavat. Kuka niitä nyt kotona tekee?

Joku tekee. Minäkin.  Ehkä 50 % kerroista ostan hernekeittoni purkissa ja 50 % valmistan itse (joulukinkun jälkimainingeissa). Kotona tehty vaan on upean hyvää ja vaiva palkitaan useimmiten erinomaisella maulla (maksalaatikossani on vielä vähän sanomista) ja sillä selittämättömällä ikiaikaisella tunteella; minä onnistuin, minä osasin, minä pystyin.

Mämmiä olen tehnyt kerran aikaisemmin sitten lapsuuden, jolloin mummolan mämmi tuli aina omasta uunista. Mämmistä tuli oikein hyvää, vaikka taisinkin tehdä liian paksun taikinan, eikä imeltäminen onnistunut ihan kaikkien sääntöjen mukaan.

Mämmin tekemiseen tulee varata aikaa. Jos aloitat nyt pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna (muista myös rairuoho), on mämmi pääsiäisenä parhaimmillaan. Tarvitset nimittäin aikaa mämmin imellyttämiseen. Sen voi tehdä kahden päivän taktiikalla. Tai yön ja seuraavan päivän taktiikalla, mikäli olet todella mämmiterapian tarpeessa. Sitä mieli kummasti fokusoituu ja asiat loksahtavat oikeaan perspektiiviin, kun heräilee läpi yön tunnin kahden välein lisäämään ruisjauhoja ja mämmimaltaita aihioon. Kun hetken aikaa mieltäsi polttavin kiperin kysymys on se, pysyykö seoksen lämpötila oikeana imeltymisen kannalta, sitä unohtaa maalliset asiat kuten odottavan laskupinon, autossa ilmenneen jarruvian, flunssaisen lapsen ja mitäs ruokaa tekisin huomiseksi. Ihanan terapeuttista!

Käytin nyt sitten mämmin imellyttämiseen yön yli ihan digilämpömittaria ja sähköuunia. Ihanteellisin lämpötila imeltymiselle on 60–70 asteen välillä. Siinä se hiljalleen tummeni ja jos ei nyt aivan hirveän makoisalle maistunut, niin ainakin alkoi maistua mämmille. Onneksi on siirappi.

Mämmi

2,5-3 l 60–70 asteista vettä
500 g mämmimaltaita
750 g ruisjauhoja
0,5-1 dl siirappia
n 1/4 tl suolaa
n. 1rkl jauhettua pomeranssinkuorta

Lisää veteen 100 g maltaita ja 150 g ruisjauhoja. Sekoita tasaiseksi puuroksi ja ripottele seoksen päälle hieman jauhoja kuortumisen estämiseksi. Peitä kannella, asenna digilämpömittari ja pistä pariksi tunniksi uuniin imeltymään. Katso, että uunin lämpötila pysyy noin 60-70 asteessa.

Sekoita taas hyvin ja lisää 150 g jauhoja ja 100 g maltaita, pinnalle ruisjauhoja ja takaisin uuniin tunniksi pariksi. Jatka näin kunnes kaikki jauhot on käytetty.

Viimeisten imeltymistuntien jälkeen lisää suola, siirappi ja jauhettu pomeranssinkuori. Seoksen tulisi olla aika vellimäistä, tummaa ja mämmiä maultaan jo muistuttavaa. Keitä seosta 15 min. koko ajan sekoittaen.

Jäähdytä seos kylmäksi, esim. ulkona. Laita paistoastioihin (itse käytin pahvisia leipävuokia, paitsi tuohon yhteen keraamista) ja jätä astiat hieman vajaiksi, mämmi nimittäin kiehuu ja kuplii kypsyessään. Lisää pinnalle sokerivettä kuorettumisen ehkäisemiseksi.

Paista 4 tuntia 124 asteessa. Anna vetäytyä 3-4 päivään jääkaapin viileydessä ennen tarjoilua.

K-Ruoka sivuilla on taas hyvät ja selkeät ohjeet mämmin valmistukseen ja tosi paljon muita kivoja mämmiherkkuja, jollei tämä pääsiäispöydän must maistu sellaisenaan.

Ja vielä, rakkahin Joulupukki. Tiedän että on hiukan aikaista, eteenkin minun iässäni, lähestyä sinua jo ennen pääsiäistä. Mutta jos lupaan olla koko vuoden tosi kiltti, niin tuothan minulle ensi vuonna oikeita tuokkosia mämmintekoa varten, kun en koskaan muista niitä itse ajoissa hankkia. Niitä valmistaa ainakin Pro Puu Lahdessa. Ja oletan, että myös Joulupukin paja?

Kaupallisessa yhteistyössä K- ruoan kanssa. 

Piimävelli - kolomannella kotimaasella

Piimävelli - se jos mikä on perinneherkku. Makoosan makunsa se saa siirapista ja leipäjuustosta ja rusinat on kans olennaanen osa. Ylistarolaaset on sen menny omimhan pitäjänruaaksensa, mutta kyllä siton tehty joka pualella. Siksi siiton niin monta eri risettiäkin. Toiset panoo ohoraryyniä, jokku olovana tykkää paremmin jos siinor riisiä. Makarooni on kans sallittu ja samoon klimpit. Mutta kun niitä pitää eriksensä viälä sualaveres keitellä, niin er ruvennu.

Kovin son ouron näköönenkin, tua velli, jonsei oo ennen syäny. Mutta sellaaselle, joka siihen on lapsuures jo tutustunu, sev vianosti kellertävänruskia färi ja pinnalla osittaan kelluvat rusinat ja juustoo saavat aikahan syränalas lämpöösen läikähröksen ja vesi herahtaa kiälem päälle.

Ristus notton hyvää!

Piimävelli

1/2 l vettä
1/2 tl sualaa
1 dl rusinoota
1 dl riisiä (puuroriisiä, ei sunkhan ennen ollu mistään basmaatista kuultukaan, sanovvaan, jottet turhaan vaivaa koriaa päätäs tällä)
1 litra piimää (kirnu- tai talouspiimä oh hyviä, älä ainakaa mitää rasvatoonta osta)
2 rkl vehenäjauhoja (tai ohora)
3 rkl siirappia
1/2 dl hianuasokuria
250 g leipäjuustua

Kiahuutat ensin veren, laita sitte suala ja riisi ja rusinat sinne vethen. Anna kypsyä hilijooksensa. Siis pehemoosiksi.

Paa seuraavaksi joukkohon piimä, johka oot seannu vehenäjauhot. Kiahuuta taas ja sekoota koko aijan, nuan kolome minuuttia.

Nyp pääset maustamhan sen sokerilla ja siirapilla makiaksi. Paloottele juustoo kans kuutiooksi ja paa joukkoho.

Sitte vaan syämähän. Piimävelliä voi tarioolla niin lämpöösenä kun jääkaappikylymänäkin.

Jouluhalko my style

Aina välillä pitää irrotella jonkun klassikon kanssa. Jouluhalko on juuri sopiva, koska vaikka se onkin ranskalainen joulunajan klassikkoleivonnainen Bûche de Noël, on se meille aika tutun näköinen, kääretorttukansaa kun ollaan. Toki se perinteinen jouluhalko muistuttaa suklaakuorrutuksineen ja oksantynkineen oikeaa halkoja ja välillä se koristellaan suloisin marsipaanisienin. Että jos nyt tarkkoja ollaan, niin ehkä tätä mun leivonnaista ei perinteiset jouluhalkolistit jouluhaloksi tunnista.

Mutta koska, jos vanhat merkit paikkansa pitää, omat joulusiivoni jäävät hyvin minimaalisiksi, niin tuuletetaan edes perinteitä. Valkoinen joulu on mulle edelleen se kaunein joulu, ja siksi jouluhalkonikin on saanut uhkean lumikuorrutuksen. Ja kaikista joulunväriyhdistelmistä, kullista, hopeista, sinisistä, vihreistä ja harmaista (voiko oranssi olla joulun väri? tai turkoosi? olenko mä ihan kaavoihin kangistunut?) mua eniten miellyttää punavalkoinen, oli koristukseksi keksittävä punaista.

No, puolukka, karpalo, sä sanot. Minä sanon, että joo, miksei. Mutta koska nyt on granaattiomenasesonki ja se on niin ihanan kiehtova hedelmä kun se passaa niin suolaiseen kuin makeaankin, niin en tietenkään voinut vastustaa.

Ja siinähän se sitten oikeastaan olikin. Tämän tekemisessä ei nimittäin tarvita erikoisia kondiittorintaitoja, onnistuu kaikilta, kuten vanha kunnon kääretorttukin. Innostu sinäkin varioimaan täytteillä, eri hilloilla saa erilaista fiilistä.

Resepti minun versiooni jouluhalosta löytyy Apetinan sivuilta. 
Ei muuta kuin leipomaan. Inspiroidu makutiimistä, niinhän ne sanoo.

 Yhteistyössä Apetina