Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.
Luulen, että löysin juuri oman Igorin kanani.Tiedättekö, sellaisen jumalaisen herkullisen patareseptin, joka on yksinkertainen ja nopea valmistaa, joka kestää lämmitystä, maistuu kaikenikäisille. Toimii vaikka juhlatarjoiluna, mutta ihan hyvin myös arkiruokana.
Jos kerron vielä, että tähän tulee broilerin lisäksi maapähkinävoita, reilusti, ja korianteria, sitäkin reilusti, niin pari ystävääni siellä jo pyörtyilee onnesta. Bataattia, pinaattia/lehtikaaltakin tulee, sen sijaan tähän ei tule voita, ei kermaa, eli taitaa olla olla myös rasvakoostumus melkoisen bueno.
Näin ajattelin minä kun löysin reseptin googlaillessani, versioita löytyy monia, pääasiassa amerikkalaisilta sivuilta, että en ota kantaa kuinka autenttisen länsiafrikkalainen resepti on. Tästä saa myös helposti erittäin hyvän vegaanisen padan jättämällä kanan pois.
Soisin jokaisen löytävän tässä elämässä oman Igorin kana -reseptinsä. Mikäli sinulla on vielä hakuaika meneillään kokeile minun versiotani länsiafrikkalaisesta maapähkinä-kanapadasta.
Länsiafrikkalainen maapähkinä-kanapata 6:lle 2 rkl öljyä 1 iso sipuli hienonnettuna 3 valkosipulinkynttä hienonnettuna 2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna 750 g broilerin paistipaloja 1 rkl kuivattuja punaisia chilihiutaleita suolaa, mustapippuria 1,25 l kanalientä (fondista) 2 bataattia kuorittuna ja lohkottuna 1 tlk tomaattimurskaa 250g tuoretta pinaattia ja/tai lehtikaalta revittynä 3 dl rouheista maapähkinävoita pinnalle: Kuorittuja, suolaamattomia maapähkinöitä ja reilusti korianteria Pehmittele sipuli, valkosipuli ja inkivääri miedolla lämmöllä öljyssä pannulla. Paloittele paistipalat 2-3 osaan ja heitä pannulle ruskistumaan. Kun kanapalat ovat saaneet väriä, suolaa ja pippuroi ne ja ripottele pinnalle chilihiutaleet. Kaada päälle kanaliemi. Lisää keitokseen lohkotut bataatit ja tomaattimurska ja anna kiehua miesdolla lämmöllä n. 15 min. Lisää vihreät ja maapähkinävoi ja anna kiehua vielä 20 min. Laita pinnalle kuivalla pannulla paahdettuja maapähkinöitä ja runsaasti korianteria. Tarjoile riisin kera. Huomioita:
Voit käyttää mitä tahansa kanapaloja, nuijia, rintafileitä, yms. Itse nuo luuttomat paistipalat ovat mielestäni aivan ylivoimaisia tähän ja moneen muuhunkin kanaruokaan. Ne saattavat näyttää vähän niljakkailta raakoina. kun niissä on paljon rasvaa, mutta se sulaa kyllä keitokseen ja maku ja suutuntuma on erinomainen.
Chilihiutaleet voit korvata myös tuoreella chilillä, tottakai. Hauduttele niitä silloin sipulien ja inkiväärin kanssa.
Ole vähän varovainen keittämisen kanssa, varsinkin maapähkinävoin lisäämisen jälkeen. Maapähkinävoistako johtuen vai siitä, että tein tätä 20 hengelle isossa kattilassa ja raskas tavara painuu alaspäin, pata saattaa ottaa helposti pohjakosketusta. Uunissa hauduttaminen voisi olla lempeämpi tapa valmistaa ruoka.
Siskoni kanssa aloimme kaivata heti viereen banaania. Tähän sopisivat nyt mainiosti pannulla paistetut keittobanaanin siivut, niiden puutteessa viipaloimme seuraavan päivän uudelleen lämmityksessä ihan tavallista kylmää banaania lautasen reunalle. Sopii!
Valmistin tätä Maitotytän 9v suku- ja kummisynttäreille.Vihreäsalaatti, riisiä ja valkoista vastapaistettua ciapattaa, eikä muuta tarvittu. Naan-leipä sopisi myös hyvin.
Koska synttärit ja pimeä ja kiire, lämmitin ja kuvasin nämä annokset vasta seuraavana päivänä. Ruoka on oikeasti vielä kauniimpaa, hurmaava väri ja vihreät tulevat sieltä hienosti esiin. Samoin mulla oli jäänyt lehtikaalipussi kauppaan, joten mentiin vaan 125 g pinaattia.
Punaisia perunoita on näkynyt loppuvuodesta kaupoissa, ainakin S-ryhmässä ne ovat olleet näkyvästi tyrkyllä. Minä tutustuin näihin kaunottariin elo-syyskuun vaihteessa kun emännöin kalastaja Tom Blomin kanssa Kauhajoen Ruokamessujen keittiötä, jonne saimme vieraaksemme Myllymäen Virpin Myllymäen Perunasta.
Pitää fiilistellä vielä tällä viime syksyn messujulisteella, kun se on niin söpö!
Virpi toi mukanaan käsittämättömän kauniita punaisia perunoita, lajikkeen nimi on osuvasti Lipstick. Näissä perunoissa siis myös malto on kauniin violetinpunainen.
Lipstick on vasta koeviljelyssä ja ässän perunat näyttivät olevan jotain toista lajiketta. Minä en koskaan innostunut niistä sinisistä perunoista, onhan se nyt tutkittu, ettei sininen väri ole kovin ruokahoukutteleva (no, paitsi mustikka) ja itseasiassa en ole koskaan elämässäni tuntenut tarvetta ostaa tai valmistaa Blue Kongoa. Tämä punainen peruna sen sijaan on hauska, se säilyttää hyvin värinsä ja on hyvän makuinen. Sitä myös moni luulee äkkiseltään lihaksi lautasella juuri värin takia. Paahdoin messuilla punaisen perunan siivuja ja kuoria naposteltavaksi Alavuden Öljynpuristamon chilirypsiöljyllä silattuna (järjettömän hyviä!) ja kun kiertelin tarjottimen kanssa maistiaisia tarjoten, moni luuli tarttuvansa pekonilastuun. Nachoperunoihin tämä kävisi myös hyvin.
Paahdetuista punaisista perunoista tuli osa minun ja lasten no name-sunnuntairuokaa, kun ihmettelin, mitä sitä oikein tekisin, kun en ollut mitään suunnitellut.
Jääkaapista löytyi rasia broilerinfileitä, yksi pieni kesäkurpitsa, parmesaania, nämä perunat ja sitruuna ja pöydällä kourallinen nahistuneita tomaatteja ja ihan huippukuntoinen avokado. Tässä oli siis vihannesten suhteen oikeastaan myös hävikkipelastuksen paikka. Paitsi avokadon. Koska kun se menee, niin se menee, kuten tiedätte.
Perunoitten kotisäilytyksen kanssa olen muuten taistellut pitkään, perunakellariton kun olen (kuten kai useimmat). Ihan sama ovatko ne komerossa pimeässä vai jääkaapin vihanneslaatikossa, saan ne idätettyä kyllä viikossa yleensä. Lempiperunani Rosamunda on kaikkein pahin, se tuntuu kasvattavan idut jo seuraavana päivänä kun olen sen ostanut. Ja minähän ostan siis perunani ylensä 1-2 kg kirkkaissa muovipusseissa pestynä, koska laiska. Ostin Reko tuottajilta syksyllä muutamaa eri lajiketta paperipusseissa ja tajusin, että tässä saattaa olla ideaa. Eli nykyään vaihdan kotiin kantamani perunat säästämiini pieniin paperisiin perunapusseihin ja laitan sitten sinne jääkaapin lokeroon. Ja kas, ne säilyy ja säilyy ja säilyy...
Aika usein teen tällaisia nimettömiä ruokia, ja vaikka ne toisinaan menevät karmaisevalla tavalla pieleen (silloin, jopa minä sanon perheelle, että ei tarvitse syödä), on tiettyjä ruuanvalmistustapoja, jotka useimmiten tuottavat hyvän tuloksen. Kuten vaikka uunissa paahtaminen. Tämän ruuan olisi voinut valmistaa kokonaan uunipellillä, mutta kun olin epävarma mitä olinkaan tekemässä, paistoin kanat erikseen pannulla. Mutta ihan erinomainen ruoka tuli. Ja ihanat paahdetut perunat parmesanilla, rosmariinilla ja valkosipulilla. Maitotyttö muuten kysyi, että onks tää lihaa?
PAAHDETUT PUNAISET PERUNAT 4:lle 8-10 punamaltoista perunaa öljyä suolaa mustapippuria kuivattua rosmariinia 1 lihava valkosipulinkynsi raastettua parmesania Lisäksi: nahistuneita, erikokoisia ja -värisiä tomaatteja 1 aikansa elänyt kesäkurpitsa 1 voimansa tunnossa oleva avokado 1 rasia (480 g) broilerin ohutleikkeitä (lihansyöjän lisuke, nämä ihan päiväyksellä!) 1/2 sitruunan mehu öljyä suolaa mustapippuria myllystä kuivattua basilikaa Lohko pestyt perunat suupalan kokoisiksi, pyörittele haluamassasi öljyssä (tällä kertaa minulla käytössä oliiviöljy), mausta reilusti suolalla, sekä mustapippurilla ja rosmariinilla. Lisää samalle pellille halkaistut tomaatit, pirskottele öljyllä, mausta suolalla ja basilikalla. Viipaloi samalla lailla kesäkurpitsat, omani jäivät vaaleiksi kun muistin laittaa ne vasta toisessa osiossa. Paahda n. 20 min 220 uunissa. Lisää sitten perunoiden pintaan raastettu valkosipuli ja parmesaani, pyöräytä vähän (ja se kesäkurpitsa mukaan viimeistään tässä vaiheessa) ja paahda vielä 10 min. tai kunnes perunat kypsiä. Paahdon aikana paista broilerit pannulla öljyssä, purista päälle sitruunamehu, mausta suolalla ja pippurilla. Kuori ja pilko avokado. Nosta kaikki ainekset tarjoiluvadille vähän lohkoittain. Paahtuneet tomaatit toimivat broiskun päällä "kastikkeena", lapseni kun eivät kastikkeista perusta. Eivät ne kyllä perustaneet näistä tomaateistakaan, mutta mulle jäi siten herkkuja enemmän.
Satu Koivisto on heittänyt #perunahaaste :en ilmoille ja siihenhän tämäkin postaus sopii. Olen nimittäin Satun kanssa samaa mieltä, että peruna on ihana ja monipuolinen raaka-aine, jota täytyy vaalia ja promota. Perunalla mennään! Haasteeseen ovat lähteneet mielenkiintoisilla resepteillä ainakin Kulinaari (peruna-pastasalaatti)ja Hannan soppa (perunarisotto).
Muitta mutkitta on sanottava, että pääsiäinen on mun suosikki juhla ruuan suhteen. Joo, joo, on se joulukin, mutta se on jotenkin niin ennalta määrätty, minä kun olen näköjään näissä jutuissa perinteiden vanki (enkä ole pahoillani siitäkään). Ai niin, ja joulupöydässä on sitäpaitsi maksalaatikkoa, jota en voi sietää...and the points go to EASTER!!!
Pääsiäisen syömingeissä ainut mikä on varmaa on mämmiroppoonen pöydässä, eikä sekään taida kaikille maistua. Muuten sitä voi ilolla keskittyä kaikkeen mistä tykkää: lampaaseen (ja linkki parhaaseen lampaaseen ikuna), kalaan, tuoreeseen parsaan ja on me mattimyöhäiset syöty pääsiäisenä blinejäkin. Näyttäisi myös siltä, että tänä myöhäiskeväisenä pääsiäisenä on viimeistään aika avata grillaussesonki.
Edessä on siis mahtava pätkä lomaa, yhdessäoloa perheen kanssa ja ihania aterioita.
Tokikaan tämä ei nyt koske tänä pääsiäisenä minua, olen lupautunut Ypäjälle pyörittämään Hevosopisto Horse Shown yleisökahvilaa. Tiedossa siis ympäripyöreitä päiviä keittokauhan varressa ja hiukan surullisena perheen hylkääminen, trullittelut ja kokko mukaan luettuna. Luulen, että kuitenkin ehdin kerran päivässä vessaan ja ehkä vedän jonkun sämpylän jossain välissä. IsoHoo saa jäädä kotiin heiluttelemaan tahtipuikkoa.
Mutta se ei estä teitä riemuitsemasta pääsiäisestä täysin rinnoin. Jos saat tänään käsiisi Lännen Median lehtiä, löydät sieltä pääsiäisen kunniaksi heille laatimiani tipureseptejä.
Kana kun on sellainen arjen sankari, nopea, herkullinen ja helppo, niin välillä aina unohtaa, että siitä saa myös erittäin hyvää juhlapöytään. Siinäkään ei ole pahitteeksi, että on nopea, herkullinen ja helppo! Ei mene yhden ihmisen päivä keittiössä. Vaikka mua haittaas, on se niin ihana paikka. No nyt unohdin, että broileri on myös edullista tarjottavaa: Broileri on siis paikallaan myös tiukemmalla budjetilla.
Biryani on meidän perheen makumuisto Bangladeshista. Siellä se oli huomattavasti rasvaisempi ja tahmaisempi, pisteltiinhän ruoka käsin suuhun. Biryania syödään laajalla alueella ja tekotavatkin vaihtelevat. Tässä biryaniriisi höyrystyy kypsäksi ja keveäksi alta tulevissa curryhöyryissä. Ja iskä sanoi, että maistui siltä kuin pitääkin. Ja iskä on aina oikeassa.
Eikö ole muuten kivan pääsiäistunnelmaista väriltään tuo sahramin pilkuttama riisi?
Ahaa-elämys mehevään kypsään kanaan on ollut sen muhittaminen rautapadassa. Tällä kertaa sielä kypsyivät myös perunat ja porkkanat, ihanaksi maustuen, kanasta valuvassa rasvassa ja yrttivoissa. Pääsiäisen tunnusmerkkinä rosmariini.
Ihan itekseen valmistui. Melkein.
Kauniimpaa ja helpompaa kuin tämä kanalauta tuskin löytyy. Voisin tarjota brunssilla, lounaaksi tai iltapalaksi. Ja vois tämä olla myös lohilauta, tai kolmen juuston lauta, tai tacolauta, antipasti tai vegelauta. Saat ihan itte päättää. Tähän nyt tuli paistettujen broilerin sisäfileiden seuraksi sopivaa tarjottavaa.
Aamiaisihmisenä piti vielä liittää juttuun aamiaisvinkki. Juuri sopivan kermaisen löysiksi keitetyt kananmunat joihin dippaillaan paahdettuja leipätikkuja tai extra-spessu-hetkinä pekoniin kääräistyjä paahdettuja parsoja. Harrastetaanko teillä näitä? Jos ei, niin ehkä pitäisi! (Terveisiä Kepalle!)
Junassa istun, kuten hiihtolomalaisen suotava on istua halutessaan vaihtaa lomamaisemaa. En kylläkään matkalla kohti latuja ja rinteitä, mikä sekin olisi suotavaa, vaan kohti Heerenveeniä ja Thialfin pikaluisteluhallia, missä perjantaina ja lauantaina äiti-ihminen jännittää kun Urho13v osallistuu nyt kolmatta kertaa Viking Raceen joka on nuorten 12-17 vuotiaiden suurin luistelutapahtuma Euroopassa ja sellaisena vähän kuin epävirallinen EM-kisa. Viking Race on kiva tapahtuma, koko joukkue on perhemajoituksissa, Urho samassa Bekkeman perheessä kuin viime vuonna. Ovat samanikäisen Willemin kanssa ahkerasti somettaneet koko vuoden, tälläinen on kyllä parasta käytännön kansainvälistymistä. Willemin kotona on 160 lehmää ja liuta "vasoja" (voi kuinka poikani onkaan jo vieraantunut maalaiselämästä, äitinsä kun tuon ikäisenä ja jo paljon nuorempanakin tapasi hakia mummolan 18 lehemää iltalypsylle...)
Mutta jos joku nyt kotona pähkäilee hiihtoloman ruokareseptiä tai ihan muuten vaan mitä tänään syötäisiin niin julkaisenpa tässä matkahulinoissa tämän Ras el hanou- uunibroileri reseptin. Ruoka on taas niitä, jotka käytännössä valmistuu itsekseen uunissa, kunhan ensin hieroo mausteseosta pintaan ja puolittaa muutaman sitruunan. Ras el hanou- mausteseosta löytyy hyvin varustetuista kaupoista, siinä on mm korianteria, kardemummaa ja paprikaa, mitä kulloinkin. Sopivan mausteinen olematta liian tulinen.
Tähän kun vielä valmistaa Pirkan gluteenittomia bataattilohkoja ja avokado-jugurttidipin, lautaselta riivitään kyllä viimeinenkin muru. Nuo bataattilohkot on ihan huippu-uutuus. Bataatti kun helposti itse tehtäessä jotenkin mössääntyy, nämä pakasteesta ostettavat on reilun kokoisia ja kivan rapsakoita, mutta sisältä pehmeitä. Vinkkinä kaikille bataatinystäville, ja niillekin, jotka eivät kenties vielä ole, näitä syötyään on suuri vaara hurahtaa!
Ja ne joille gluteeniton ruokavalio on ajankohtainen, Pirkka tuotteita löytyy jo huikea kokoelma gluteenittomina versioina.
Bataattilohkot ja Ras el hanou -broileri
4:lle
1 Pirkka uunibroileri
75 g voita
½ sitruunan mehu
2 valkosipulinkynttä puristettuna
1 +1 rkl Ras el hanou -maustesosta
1 rkl tuoretta, hienonnettua timjamia + pari oksaa
2 rkl tuoreita yrttejä, esim. basilika, korianteri
½ tl suolaa
Valmista maustevoi sekoittamalla Ras el hanou-mausteseos,
sitruunanmehu, puristetut valkosipulinkynnet ja 1 rkl tuoretta, hienonnettua
timjamia.
Kuivaa uunibroileri hyvin sisältä ja päältä talouspaperilla.
Irrota nahkaa hiukan ja ujuta maustevoi nahan alle, erityisesti rintalihojen
kohdalle. Viipaloi sitruuna ja kuori valkosipulit ja laita ne broilerin sisälle,
osa lohkoista jää yli. Hiero öljy broilerin pintaan, sen päälle suola ja toinen
rkl ras el hanou-mausteseosta. Aseta broileri uunivuokaan rintapuoli ylöspäin
ja jäljelle jääneet sitruunat mukaan paahtumaan leikkuupuoli ylöspäin. Paista
180°C kypsäksi n. 1,5 h. Kääri folioon vetäytymään.
Tämä mun resepti löytyy uudesta Pirkasta (sivulta 53). Ja monta muuta hyvää reseptiä ja juttua!
Kaupallinen yhteistyö K-ruoka: Omenainen cheddar-kanaleipä
Kaksi omenapuutani ovet tehneet tänä vuonna ennätyksellisen sadon. Oksat viistävät maata hedelmien painon alla. Toinen taitaa olla punainen kaneli ja toinen on pieni ja vihreä ja hapokas, muistaakseni antonovka. Jostain syystä luomut omenani ovat nyt erityisen rupisia, ehkä 1/3 sadosta on nättiä. Mutta siitäkin olen tehnyt jo vaikka ja mitä.
Kotimaisista omenalajikkeista oma suursuosikkini on kuitenkin valkea kuulas, se on aika kookas, hyvänmakuinen ja kiinteä omena, ehdottoman hyvä niin ruuanlaittoon kuin vaan rouskutettavaksi sellaisenaan. Tekisi mieli laittaa vielä yksi puu…
Onneksi kotimaisia omenia, sitä valkeaa kuulastakin, saa hyvin myös K-kaupoista ja, totta kai, valitsenkin tähän aikaan ostettavaksi juuri niitä omenatorilta. Niissä on jotenkin aivan se oma omenainen, kylmän raikas tuoksu joka kuuluu osana suomalaiseen syksyyn. Perinteiset omenareseptit on pakko kahlata läpi joka vuosi. Just se tutun turvallinen uunipellille tehtävä omenapiirakka, se mitä mummolassakin aina tehtiin. Omenasose sellaisella veivattavalla soseuttajalla. Ja uuniomenat, siinä vasta erinomainen jälkiruoka, ehkä yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Haaveilen myös siitä päivästä, kun mulla on tarpeeksi omenia tuoremehuasemalle vietäväksi, omenatuoremehua meillä on nimittäin lähes aina kaapissa ja se on Maitotytön suosikki. Tänä vuonna olen kunnostautunut myös suolaisissa omena ruuissa. Omenalle ovat nimittäin oivallisia kumppaneita myös vaikka possu, kana, dijon-sinappi, timjami ja curry ja tietenkin juustot. Mulla on vieläkin to do-listalla amerikkalaisten herkku, cheddar-omena-piirakka; jospa saisin tänä syksynä sitä kokeiltua. Se on kuitenkin makea herkku, joten ajattelin tuunata tuhdin grillileivän hapokkaalla omenalla ja aromikkaalla cheddarilla. Kun kaapissa oli vielä grillikanan tähteet, syntyi leipä melkein itsestään.
Salaatin kanssa kelpo lounas tai kevyt illallinen. Urho13v antoi erikoismaininnan hyvin grillatusta leivästä.
Voitele leipäsiivut ulkopinnoilta voilla. Viipaloi broileri. Suolaa ja pippuroi Poista omenasta kota ja leikkaa omena renkaiksi. Älä kuori. Purista päälle sitruunaa. Siivuta cheddar. Revi salaatinlehdet ja mausta ne pyörittämällä viinietikan ja öljyn sekoituksessa. Laita leipäsiivulle ensin salaatti, broilerinliha, omenarenkaat, juustosiivut ja viimeiseksi toinen leipäsiivu kanneksi. Grillaa voileipägrillissä tai parilapannulla painon alla (esim.toinen pannu) kunnes juusto sulaa.
K-Ruokasivustolla kannattaa käydä kurkkimassa myös parhaat omenareseptit, sekä uudet että perinteiset. Minäpä aioin tehdä ainakin omenarahkaa! EDIT: Beach house kitchenin Heli herkuttelee, omenaranskalaisilla! Saatan tehdä jopa ennen omenarahkaa... Kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoka
Tämä simppeli mutta herkullinen parsa-kanapasta on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoka -sivuston kanssa.
Tykkään hirveästi vihreästä parsasta. Sitä ei juurikaan tarvitse käsitellä tai kuoria ja kunhan et innostu ylikypsentämään sitä, ei sen kanssa oikeasti voi mennä vikaan. Paitsi takaraivoon on jäänyt tietysti kummittelemaan jostakin Bridget Jones -elokuvasta se järkyttävän sininen parsakeitto, tyttö kun keitti parsat reteesti niputettuina, sinisine kuminauhoineen päivineen.
Mulle parsan sesonki alkaa heti kun eurooppalaiset parsat saapuvat kauppoihin. Parsanippujen vihreä kauneus houkuttelee nappaamaan kärryyn nipun jos toisenkin. Ja reseptejä parsalle löytyy pilvin pimein, vaikka tuolta K-Ruoka.fi sivustolta. Kaikki kanasta, luki huhtikuun K-ruoka lehden kannessa ja sisältä löytyi sivukaupalla ihania ohjeita aiheesta. Siitä minäkin annoin itseni inspiroitua ja yhdistin parsan ja kanan takuuvarmaksi koko perheen pastaksi. Ei voimakkaita mausteita, hiukan vaan ihanaa sitruunaisuutta, parmesanin umamia, parsan rouskuvia paloja ja suussa sulavaa kanaa. Simppeli ja herkullinen parsa-kanapasta on ehdottomasti yksi top-reseptejä, joita tämä äiti pystyy perheelleen arkena nopeasti toteuttamaan.
Ja parsa. On se parasta. Jotenkin aina talven aikana ehdin unohtaa kuinka supersuper ihanalta se maistuu. Ja sitten tulee kevät ja parsa. Enkä enää ymmärrä kuinka koskaan saatoin unohtaa!
1. Keitä pasta kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Voit käyttää myös esim. penneä tai farfallea. 2. Katkaise parsoista puumaiset tyvet, n. 5 cm. Pätki parsa. n 2 cm paloiksi, nypyt voit jättää pitemmiksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli, freesaa öljyssä miedolla lämmöllä n. 5 min. Paloittele broileri suupaloiksi ja lisää pannulle. Paista kypsäksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää parsa ja paista vielä muutama minuutti. Mausta raastetulla sitruunankuorella ja ½ sitruunan mehulla. 3. Pastan kypsyttyä ota talteen 3 dl keitinvettä. Valuta pasta ja sekoita se broilerin ja parsan joukkoon. Sekoita mukaan myös raastettu parmesaani ja keitinvesi ja sekoita ne niin kauan, että ne sulautuvat kastikkeeksi. 4. Tarkista maku ja sekoita mukaan rucola Paras tänä vuonna oppimani parsa vinkki on muuten se, että kun tulen kotiin parsanipun kanssa, pätkäisen puuvarret pois (ja poistan siniset kuminauhat), huuhtelen parsat ja upotan ne isoon kulhoon tai vuokaan, jossa on jääkylmää vettä. Oikeasti jääkylmää, tänne tulee heittää ne pakkasessa olevat klönttiintyneet jääkuutiokimpaleet. Annan niiden rauhassa uiskennella tunnin tai pari ennen ruuanlaittoa ja parsat kiittävät esiintymällä sen jälkeen uskomattoman jäntevinä, raikkaina ja rouskuvina. Jos parsat ovat päässeet jo vähän nuukahtamaan, tällä tempulla taiot niille melkein uuden elämän!
Onko teillä jotain henkilökohtaisia juttuja, joihin ette vaan pysty, vaikka kuvittelette, että kenelläkään muulla ei oo niiden kanssa yhtään probleemaa? Mä paljastan nyt yhden. En oo hyvä järsimään kanaa (ei tällä vissiin ihan 7-lehden palstoille pääse). En koskaan halua ittelleni kokonaisesta broilerista kuin rintapalaa, kun jotenkin ärsyttää jos se liha tarttuu vähänkin niihin luihin ja sielä on kaikkea sitä pikkumoskaa joukossa. Koipireisipalat täytyy olla hajoavan kypsiä, ettei niitä todellakaan tartte järsiä ja nuo siipipalat taas täytyy paistaa melkein kuiviksi, ettei suuhun tuu mitään löllöjä osia. Siis mä kamppailen tämän kanssa joka päivä...(älkää nyt kaikkea nielkö).
Mutta sitten tuli Risto Ripe Mikkola ja pelasti mut. Tai oikeasti Ripen uus keittokirja ARJEN LUXUSRUOKAA, jonka hän on tehnyt yhdessä Henry Lepist'in kanssa. Houluttelevat kuvat on ottanut Roni Lehti. Keittokirjassa, jos missä, ne ovat puoli ruokaa! Henryä en tunne yhtään, mutta Ripen kanssa oon saanu kokata kaksi pitkääkokkauspäivää ja nyt kun asiaa oikein ajattelen niin tuloksena on kyllä ollut omalla kohdallani parhaimpia kokkailuja ikinä. Molemmilla kerroilla. Ripe on sopivalla tavalla greisi ja rock ja ruuan tason on molemmilla kerroilla ylittänyt vain läpän taso. En tiedä puhuuko se aina noin hulluja vai inspiroinko mä sitä (vaikka en ookkaan yhtään rock), mutta jos meidät laittaa samaan keittiöön niin läppä on kyllä melko autenttista. Ei niinkun heikkohermoisille kuulijoille. Luen aina mielenkiinnolla keittokirja-arvosteluja. Kaikkein hauskinta on kuulla minkä reseptin kukin valitsee ensimmäiseksi kokattavakseen. Ripen ja Henryn kirjan visuaalinen ilme ja kuvat kutsuu kokkamaan ja nykyään mun sormet vaan tarttuu hanakimmin noihin mattapintaisiin sivuihin. Resepteissä on kivoja oivalluksia (paitsi mitä ihmettä on tuo ylenmääräinen sweet chilin käyttö?), mutta ne eivät vaikuta vaikeilta toteuttaa. Tämän alustuksen jälkeen kerron nyt, että olen tehnyt jo kahteen otteeseen kirjasta löytämääni nerokasta Boneless sweet chili"wings" -ohjetta. Siinä, basically, maustamaton paistileike (eli tuo hyvänmakuinen luuttomaksi tehty reisipala) paloitellaan kolmeen osaan. Keitetään 8 min. tähtianis-liemessä, jolloin kananpalat saa läpeensä ihanan maun (ja naapurit tien toiselta puolelta kysyi mikä teillä haisee noin ihanalta), kieritellään vehnäjauhoissa ja paistetaan öljyssä. Lopuksi kananpalat kieritellään wings-kastikkeessa. Järkyttävän hyviä, ja ihan sama suutuntumakin kuin wingseissä. Mutta ei tarvitse pelätä mitä rouskaisee. Oon oikeasti otettu. Omassa versiossani korvasin Ripen kastikkeen (no kun siinä oli sitä sweet chiliä) Siipiveikkojen valmispullotteella, se on erikoisen hyvä etikkainen kastike, josta en ollut aluksi varma onko se edes hyvää, mutta johon syntyy addiktio jo suurinpiirtein kolmannen siipipalan kohdalla. Sinihomejuustoakin pitää siipien kanssa olla, Tähtikokit tarjosivat sen endiivisalaatissa, minä murustin kylmänrauhallisesti aurajuuston kermaviiliin, johon siipiä sitten dippailin. Ja sitten vielä yksi vinkki. Kirjan 600g on aivan liian pieni määrä millekään säälliselle porukalle. Koska herkkuja. Eli samalla vaivalla (jota ei edes oikeastaan ole), tee ainakin tuplat. Lientä ei tarvitse tuplata, sama määrä riittää. pätee myös vehnäjauhoihin. Tässä resepti oman keittiön kautta kierrätettynä.
Boneless entiset sweet chili hot wings 600g broilerin paistileikkeitä (maustamattomia) pitkittäin 3 osaan leikattuna(minä leikkaisin ne kyllä leveyssuunnassa, eli lyhyempiä mutta leveämpiä. Äläkä vaan ala poistamaan leikkeissä olevaa rasvaa!) 2 l vettä 5 tähtianista 3 dl ruokosokeria 1/2 dl riisiviinietikkaa 3 dl soijaa 4 dl vehnäjauhoja leivittämiseen rypsiöljyä paistooon ja sitten lemppari wings -soosiasi ja kermaviiliä ja aurajuustoa
Kiehauta liemi vedestä, tähtianiksesta, ruokosokerista ja soijasta. Hauduta kananpaloja matalalla lämmöllä 8 minuuttia. Anna palojen jäähtyä liemessä (miksi, minä paistoin ne aika pian?).
Nosta palat liemestä ja pyörittele vehnäjauhoissa. Uppopaista jauhotetut palat 170 asteisessa öljyssä rapeiksi. Mielestäni tähän riitti myös pari senttiä öljyä paistinpannussa ja kerran kääntäminen. Nosta palat talouspaperin kautta kulhoon jossa sekoitat niihin lemppari wings-soosiasi. Tarjoile aurajuusto-kermavilin kera.
Opuksen resepteissä on sopivasti twistiä, vaikka muutamassa kohdassa törmäsin siihen reseptintekijän painajaiseen, että ei huomaa omia virheitään (ja niinkun huomaatte oon LUKENUT tämän kannesta kanteen), vai laitetaanko niihin quesadilloihin oikeasti 20 jalapeñoa? Kuulostaa kovalta määrältä jopa rokkaavalle kokille.
Seuraavaksi teen ehkä rapulasagnea. Tai hirviwallenbergiä tai lohikeittoa ihan uudella twistillä. No nyt menin paljastamaan kaiken. Olis kiva kuulla, Ripe, että mihin reseptiin olisit kuvitellut mun tarttuvan?
Kokattava kirja! Kirja on arvostelukappale kustantajalta.
Tuli vaan mieleen, kun suomalainen tunnistaa äkkiseltään kuvan keiton varmaan kesäkeitoksi. Kesä ei ole kuitenkaan palannut, ainakaan flunssakauden perusteella. Onneksi oma perhe alkaa olla jo terveen kirjoissa. Jos olo on flunssainen ja olet valmis kokeilemaan kaikki lievittävät keinot, niin tässä se, minkä nimiin vannotaan aika monessa maassa eli kanakeitto, jota juutalaiseksi penisilliiniksikin kutsutaan.
Tässä versiossa kanakeittoon tuo lisäraikkautta inkivääri ja fenkoli, täyteläisen liemen salaisuus on valkosipulituorejuusto.
Jos haluat harrastaa ruuanlaittoa, keitteleppä liemi kokonaisesta kanasta (josta saa tietysti lihatkin kaupan päälle). Mikäli taas on kyse pelkistetystä ruuanlaitosta arkipäivänä joulun herkkuja odotellessa, voit aivan hyvin käyttää tähteeksi jäänyttä broiskua tai keittää nopsaan pari rintafilettä. Sitäkään lientä ei kannata pois heittää.
Tämä muuten maistuu oikein hyvin ja sattuneesta syystä ehkä vielä paremmin, ellet ole flunssan kourissa!
Reseptini löytyy Apetinan-sivuilta (suora linkki). Iik, suomenkielisessä reseptissä näyttää lukevan, että Apetina-palaa... no englantilaisessa ei. Kyllä minä tähän käytin paketin Apetina valkosipuli& yrtit tuorejuustoa. Laitetaanpas korjauspyyntö.
Josta aasinsillan kautta päästään siihen, että tiesitkö kanakeiton parantavan flunssan lisäksi myös särkyneen sydämen?
Siinä sulla kolme hyvää syytä herkutella kana-nuudelikeitolla:
#flunssa
#särkynyt sydän
#hyvä maku
Mistäs maailmankirjallisuuden klassikosta on muuten seuraava lainaus: "And Tom brought him chicken soup until he wanted to kill him. The lore has not died out of the world, and you will still find people who believe that soup will cure any hurt or illness and is no bad thing to have for the funeral either." ? Yhteistyössä Apetina.com
Juu, tiedän, että pitäisi osata olla nöyrä ja vaatimaton. Mutta kun kaikki loksahtaa kohdalleen, niin onhan se hankalaa. Tulee sanottua niin onnistunut tai maailman paras tai yksinkertaisesti vain ihanaa. Sillä ihanaa tästä joulubroilerista tuli, sopivasti osana Atrian kanssa yhteistyössä toteuttamaani kampanjaa, jossa keksittiin hyviä reseptejä Atrian Perhetilan Joulubroilerille ja Bravuuri Paistovalmis Porkkanalaatikolle.
Joulubroileri on tavallista mehevämpi ja isokokoisempi, n. 1,7 kg broileri, joka on valmiksi maustettu jouluisaksi mm. hunajalla, valkosipulilla, inkiväärillä, chilillä, kanelilla ja persiljalla. Varmistaakseni mehevyyden, pistin broilerin sisälle hiukan appelsiini- ja sitruunalohkoja ja päälle vielä pekonipeiton. Broilerista tuli uskomattoman mehukas ja ennenkaikkea maukas, rintalihoissakin oli jokaisessa suupalassa selkeästi makua, se kun jää helposti melko mauttomaksi.
Lisukkeeksi viimeisen puolen tunnin ajaksi lisäsin vuokaan halkaistuja mandariineja, joista sitten syötäessä sai puristaa kastikkeeksi broilerin pinnalle. Muita kastikkeita tämä ruoka ei kaivannut. Samalla heitin uunivuokaan persimonilohkot. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kuumensin elikkä paistoin persimonia taikka söin sitä suolaisen ruuan kanssa. Ja se on siinä osassa aivan loistava! Kokeilkaa vaikka!
Bravuuri Paistovalmis Porkkanalaatikko olisi varmasti maistunut ihan sellaisenaan, laatikoksi paistettuna, mutta eihän sitäkään malttanut olla tuunaamatta. Tein siitä porkkanaohraton, karamellisoin pintaan vielä porkkanakuutioita ja murustelin sekaan broilerin pekonipeiton. Soitin PikkuveliNuutin perheineen maisteille ja kaikki liputimme kokonaisuuden puolesta. Niin onnistunut!
PORKKANAOHRATTO
4:lle ja lapsille
laktoositon
gluteenittoman version voit valmistaa tattarisuurimoista
Valmistusaika: 30 min
1 sipuli 3 rkl laktoositonta voita 4 dl rikottuja ohrasuurimoita 12 dl kasvislientä 1 Bravuuri Paistovalmis Porkkanalaatikko 2 dl raastettua parmesaania (sopii myös laktoosi-intolerantikoille) 2 porkkanaa 1 dl tuoretta korianteria, lehtipersiljaa tai molempia 150 g kypsää rapeaa pekonia murustettuna Sulata laakeassa kasarissa 1 rkl voita ja kuullota hienonnettua sipulia miedolla lämmöllä n. 5 min. Lisää ohra ja anna hiukkan kuullottua. Lisää mukaan kuumennettu kasvisliemi ja anna kiehua hiljalleen välillä sekoittaen n. 20 min. Pilko sillä välin porkkanat näteiksi1cm x 1cm kuutioiksi. Sulata rkl voita paistinpannulla ja paista porkkanapaloja keskilämmöllä kunnes kauniisti karamellisoituneita. Leikkaa Porkkanalaatikko-pussi auki ja purista sisältö ohraton joukkoon. Anna kypsyä vielä 5-10 min. Kääntele lopuksi mukaan pekonimurut parmesaani ja viimeinen ruokalusikallinen voita. Tarkista vielä suola, itse en lisännyt sitä. Kaada laakeaan, lämmitettyyn tarjoiluastiaan ja ripottele päälle karamellisoituneet porkkanakuutiot ja yrtit.
Kinkunkaihtajille tämä on kyllä hieno vaikka joulupöytään, saatikka pikkujoulupöytään. Ja muuten huomattavasti kalkkunaa helpompi valmistaa meheväksi.
Laita uuni kuumenamaan 200 asteeseen (kiertoilma).Leikkaa sitruuna ja appelsiini lohkoihin ja laita niin monta kuin mahdollista (n. puolet) kanan vatsaonteloon. Loput voit laittaa uunivuokaan. Kierrä puuvillanauha siipien kohdalta ympäri, niin siivet eivät pääse palamaan.Aseta broileri uunivuokaan ja peittele se pekoniviipaleilla. Nosta lintu uuniin ja laske lämpötila 180 asteeseen. Paista tunti.
Halkaise mandariinit. Poista persimoneista kannat ja lohko ne.
Ota broileri tunnin kulutta uunista. Pekonipeiton pitäisi olla nyt rapsakka ja voit ottaa sen pois, että broilerin nahkakin saa rapeutta. Pekonin voit käyttää porkkanaohrattoon, tai tarjota broilerin rinnalla. Laita uunivuokaan mandariinit ja persimonit ja paista vielä 1/2 h.
Nosta broileri uunista vetäytymään hetkeksi folion alle.
Nosta kokonaisena tarjolle. Tarjoile porkkanaohraton ja hedelmien kera.
Extra-bonuksena muuten keittiössä leijailivat ihanat paahtuneiden sitrusten tuoksut. Sellainen oli hedelmistä innostunut, onnistunut Joulubroileri. Ja jos tässä tulikin teille vähän kehuttua, niin ruokapöydässä mun ei tarvinnut sitä tämän kokonaisuuden kohdalla tehdä. Muut syöjät hoitivat sen osion.
Kampanjapostaus AtriaPerhetila – kampanjan yhteydessä toteutetulta tila- ja
tuotantolaitosvierailulta.
Kuva Atria/paikan päällä valokuvaaja
TAUSTA
Hyvin harvoin pääsee viettämään niin mielenkiintoista
päivää, kuin minä pääsin muutaman bloggaajakolleegan kanssa viime keskiviikkona
täällä Etelä-Pohjanmaalla. Atria haluaa olla toiminnassaan avoin ja
vuorovaikutteinen ja tarttui rohkeasti toimeen; pääsimme näkemään
tuotantotilan, haastattelemaan tilan väen lisäksi eri asiantuntijoita ja
näkemään koko tuotantoprosessin kanojen saapumisesta Atrian tuotantotehtaalle
aina sinne viimeiseen suikaloituun ja marinoituun broilerinpalaan asti. Huippu
ja silmiä avaava kokemus.
Olen itse tyypillinen sekasyöjä. Minulla ei ole rajoittavia
allergioita, syön niin lihaa kuin kasviksia ja olen innokas kokeilemaan uutta.
Hintatietoinenkin olen, ja olen ottanut ilolla vastaan nykyään marketeissakin
tarjottavat harvinaisemmat ruhonosat ja marinoimattomat tuotteet. Lihassa ja
kalassa ostan tai ainakin suosin suomalaista, kaikkeahan ei aina saa
kotimaisena (lue sinisimpukoista en luovu). Katson tarkasti leikkeleiden
tuoteselostukset, haluan kotimaisten leikkeleiden sisältävän kotimaista lihaa.
Olen myös realisti perheenäiti. Olen aina ostanut normaalia kotimaista
broilerinlihaa, koska se on helppoa valmistaa, maistuvaa ja kohtuuhintaista.
Maalla kasvaneena tuotantoeläimet ja niiden hyvä hoito on ollut minulle tuttua.
Oikeastaan vasta ruokabloggauksen myötä heräsin pohtimaan eettisiä kysymyksiä
esimerkiksi broilerin suhteen. Tutustuin ihmisiin, jotka olivat jättäneen
broilerin satunnaisia luomuostoja lukuun ottamatta pois ruokalistastaan vedoten
epäeettiseen tehotuotantoon.
Mikä tilaisuus päästä näkemään broilerituotantoa paikan
päällä!
Kuva Atria
LATVA-KIVINIEMEN PERHETILA
Juha ja Satu Kiviniemen tila Jalasjärvellä on yksi Atrian n.
80 broileria kasvattavasta perhetilasta, jotka sijaitsevat tunnin säteellä
Nurmon tehtaasta. Saimme isäntäväen lisäksi oppaaksemme vahvan kaartin: Atrian
Siipikarjaliiketoiminnanjohtaja Merja Leinon, siipikarjan
terveydenhuoltoeläinlääkäri Päivikki Perko-Mäkelän ja broilerrrehujen
kehityspäällikön Anne Rauhalan A-rehulta. Jutustelimme pitkään ensin
syysaurinkoisella pihamaalla.
Kuva Atria
Latva-Kiviniemen tila oli siisti ja hajuton ja isäntäväki
silmin nähden innostuneita ja ylpeitä työstään. Kuten kuuluu ollakin, eipä sitä
muuten antaisi laittaa nimeään lihapaketin kanteen. Atrian siipikarjatuotanto
nojaa tehokkaaseen kiertoon jonka taas mahdollistaa pitkään kokemukseen
perustava ennustaminen. Kysyntään vastaava tarjonta onnistuu pikkutarkalla
Perhetilojen tuotannon aikatauluttamisella. Atrian Perhetiloilla toimitaan all
in - all out - periaatteella. Tiloille tuodaan kaikki untuvikot kerralla ja n.
5-6 viikon kasvatuksen päätyttyä kaikki kuljetetaan kerralla teurastamolle. Sen
jälkeen tuotantotilat järjestelmällisesti puhdistetaan ja desinfioidaan. Uudet
pehkut odottavat uutta erää 3-4 viikon tauon jälkeen.
Kuva Atria
Latva-Kiviniemen tilan kolmeen tuotantohalliin mahtuu
kuhunkin n. 30 000 broileria. Tila on kokonaan automatisoitu; lämpötilaa
(alun 35°
viilenee viikkojen kuluessa lopun reiluun 20°), kosteutta, ilmanvaihtoa,
ruoan ja vedensaannin toimivuutta, valaistusta, seurataan koko ajan monitorein
ja tietokoneiden välityksellä. Tilan isäntä on kuitenkin eläimilleen hyvinkin
tuttu. Joka aamu alkaa tarkastuskierroksella, jossa kuolleet kerätään pois
(kuolleisuus n. 3-4% koko määrästä, mikä on pieni ottaen huomioon minkä tahansa
nuoren eläimen) tai mahdollisesti elinkelvottomat yksilöt harvennetaan nopealla
kaulamurrolla. Atria Perhetiloilla linnut asuvat eurosisariaan väljemmin n. 17
lintua per m2 (Euroopassa 21–23 m2). Niille löytyy virikeorsia ja esimerkiksi
paperisia leikkipalloja, puhtaissa pehkuissa ne pystyvät toteuttamaan
luontaisia viettejään kuopsuttamista ja kylpemistä. Kanoilla on ehjät jalat, ja
nokat ja heltat tallella. Yön pituus on n. 6 h, vaikka kanat torkkuvat myös
päivällä.
Kuva Atria
Koska Late, Kulta, Elsa II ja Hjördis eli armaat kotikanani,
jouduin jäämään hygieniasäädösten takia monitorointi-ikkunan taakse katselemaan
kun muu joukkio sinisiin (rauhoittava väri) suojahaalareihin pukeutuneita, ja
desifiointirajan ylittäneitä bloggaajia astui isännän johdolla varovasti sisään
kasvattamoon. Tirpat olivat 3 viikon
ikäisiä ja suunnilleen kilon painoisia eli puolessa välissä tavoitepainoaan.
Tuollainen keskenkasvuinen tirppa on vielä harvan höyhenpeitteensä kanssa vähän
rujon näköinen, kaikki linnut olivat kuitenkin puhtaita ja pirteän uteliaita.
Hetken rohkaistuttuaan ne taisivat yrittää kiivetä ihan syliin asti. Ross 308
emokanat tulevat Suomeen Ruotsista ja ne tuottavat munia n. vuoden verran ennen
teurastusta. Sekä suomalainen että ruotsalainen siipikarja on kokonaan
salmonellasta vapaa ja munat ovatkin myös haluttu vientituote. Tällä hetkellä
yhä vaan kasvavan broilerinlihan kysynnän vuoksi niitä ei sinne kuitenkaan
riitä. Latva-Kiviniemen tila keskittyy kasvattamaan haudotut untuvikot
teuraskuntoon.
Ympäröiviltä omilta pelloilta tuleva vilja sekoitetaan A-rehun
tuottamaan kokonaan kotimaisista viljoista koostuvaan rehuun. Ainoastaan soija
täytyy edelleen tuoda ulkomailta, kehitystyö sen korvaamiseksi on koko ajan
käynnissä, mutta esimerkiksi herne ja härkäpapu eivät sovellu kanoille kuin
pieninä määrinä.
Kymmentuhatpäiseen siipikarjaparveen ei tietenkään kiinny
samalla lailla kuin yksittäiseen kotieläimeen, mutta lintujen hyvinvointi on
tilan väen ykkösasia. Teuraaksi vietäessä linnut tutkitaan (esimerkiksi
jalanpohjien kunto) ja pisteytetään ja noita tuloksia odotetaan tilalla innokkaasti.
Niiden avulla analysoidaan kasvatustoimintaa, lintujen hyvinvointia ja tehdään
mahdolliset korjausliikkeet yhteistyössä eläinlääkärin kanssa. Hyvät tulokset ovat kasvattajalle
kunnia-asia.
Lähdin tilavierailulta todella rauhoittunein mielin. Linnut olivat hyvinvoivia ja stressittömiä,
niitä hoidetaan huolella. Suomessa niitä ei myöskään lääkitä antibiootein
kaiken varalta, joten voimme syödä lihaa ilman pelkoa mistään jäämistä.
Ja se ulkoilu. Oletteko ajatelleet, että kana voi ulkoilla
välillä kesäkuu-lokakuu? Siksi myös useita eriä luomutuotettuja kanoja ei
koskaan käy ulkona. Luomubroilerin kasvukausi on vain viikkoa, kahta pidempi,
silloin aika monta erää syntyy ja päätyy lihaksi muihin vuodenaikoihin.
NURMOOS
Nurmon tehdas oli pysäyttävä kokemus. Kiersimme tehtaan
väärinpäin hygieniasyistä, eli alkuun kohtasimme broilerisuikaleet
marinadeissaan ja siitä etenimme pikkuhiljaa navettaan jonne linnut kuljetetaan
tiloilta. Keskiviikkona tuotannossa oli 105 000 broileria. Kaikista
pysäyttävintä oli itselleni se, että hallit, joissa käsiteltiin jo teurastettua
”kuollutta” lihaa, tuntuivat minusta epämukavimmilta. Tuhannet päidemme yläpuolella hihnoilla matkaavat
linnunrungot, lattialla siellä täällä olevat lihanestelätäköt, saivat olon
tuntumaan määrittelemättömän kummalliselta. Linnut jäähdytetään teurastuksen ja
höyhennyksen jälkeen nopeasti, eikä viileissä halleissa todellakaan tuntunut
edes mitään hajuja. Tunsi itseni todella vieraantuneeksi alkutuotannosta, minä
joka kyllä itsekin paloittelen hirvenlihaa tai perkaan kalat.
Osa lihanerottelusta tapahtuu koneellisesti, osa käsin ja
laadunvalvonta toimii. Esimerkiksi suolistuksen jälkeen ruhot matkaavat
kuljettimesta roikkuen samaan tahtiin juuri kyseisen linnun sisukalut
viereisellä linjalla roikkuen. Mikäli jommassakummassa ilmenee mitään häiriötä,
poistetaan molemmat linjastosta. Tuotanto toimii kahdessa vuorossa, kolmannen
aikana tuotantotilat pestään ja desinfioidaan.
VIIMEISET HETKET
Broilerit saapuvat lämpöeristetyissä ja ilmastoiduissa
kuorma-autoissa ensimmäiseksi ”navettaan”. Lastausmoduulit pinotaan
päällekkäin, eläimet odottavat tilassa korkeintaan 2-3 h. Tunnelma on
rauhallinen. Navetan hämärä sininen valo saa linnut rentoutumaan, eikä tilassa
kuulu mitään meteliä edes. Seison siinä sillalla puolen metrin päässä kanoista.
Ne ovat siellä kuljetuslaatikoissa aivan väljästi, eikä mitään osia, siipiä tai
muita pääse häkin ruudutuksesta roikkumaan ulkopuolella. Kauhutarinat
kuljetuksista eivät ainakaan täällä pidä paikkaansa. Broilerit näyttävät
edelleen puhtailta ja hyvinvoivilta.
Kuljetuslaatikoista kanat kipataan varovasti
hihnakuljettimeen, joka on se viimeinen tunneli. Kurkistamme tunnelin
ikkunoista sisään. Kanat istuvat hihnoilla edelleen rauhallisena. Niille
annetaan ensin ylimääräistä happea, joka osaltaan rauhoittaa niitä ja saa ne
hengittämään syvään ja tasaisesti. Nopea tainnutus tapahtuu seuraavaksi
hiilidioksidilla. Linnut nostetaan roikkumaan kuljettimeen, viilletään kaula,
lasketaan veri ja ruhon matka kohti hunajamarinoitua pakkausta kohti alkaa.
VAIKUTUIN
Vaikutuin kaiken puhtaudesta, tehokkuudesta ja prosessien
suunnitelmallisuudesta. Olin jopa yllättynyt lintujen hyvinvoinnin
huomioonottamisen määrästä, siihen kiinnitetään huomiota paljon enemmän kuin
osasin odottaa. Osaksi Atria vastaa näin myös kuluttajien vaatimuksiin eläinten
hyvinvoinnin parantamiseksi, ja hyvä niin. Olen vakuuttunut, että suomalainen
liha tuotetaan vastuullisesti ja puhtaasti. Tehokkaasti myös, mutta en pysty kokemani
jälkeen liittämään Atrian toimintaan sitä kirosananomaista tehotuotanto- sanaa.
Vaikutuin myös Atrian kutsusta ja halusta tutustuttaa joukko vallattomia
bloggareita hiukan arkaankin asiaan.
Mutta ei tämän pitäisi olla arka asia. Olen iloinen, että tiedän
nyt oikeasti paljon enemmän.
Eilen syötiin meidän perheessä hyvällä halulla
kanatortilloja.
Juha ja Satu Kiviniemen perheeltä kysyin tilalta lähtiessä,
että maistuuko broileri. Ja hymyssä suin he vastasivat, että kyllä maistuu,
useampana päivänä viikossa!
Kiinnostavasta aiheesta lisää Atria perhetila-linkkien takaa. Ensi viikon aikana myös muut bloggaajat kirjoittavat aiheesta, kokoan tähän linkit alle sitä mukaa.
