About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 19. lokakuuta 2021

AURORA BOTNIA, MINILOMALLA

Kuva Wasaline mediapankki

Tiedättekö, että Merenkurkussa, Vaasa - Uumaja välillä, seilaa nyt ensimmäistä kertaa sitten 40- luvulla alkaneen liikennöinnin upouusi, varta vasten tälle välille suunniteltu alus. Aurora Botnia on julistautunut maailman ympäristäystävällisimmäksi alukseksi ja erityisen ylpeä olen siitä että se on valmistettu kotimaassa, Rauma Marine Yards telakalla. Se on mielestäni hieno valinta, aluksen 120 miljoonan kustannukset ovat hyödyttäneet ihan konkreettisesti suomalaista telakkatyöllisyyttä.

Me päätimme perheen kanssa lähteä lahdenylitysmatkalle syysloman kunniaksi. Perjantaina ehdittiin 16:30 laivan lähtöön ja sunnuntaina olimme takaisin satamassa 17:30. Uumajassa oli meneillään ainakin isot nuorisopainikisat, liekö siinä syy, että keskustan hotellit olivat melkoisen täynnä. Otettiin auto mukaan, niin ei haitannut vaikka Scandic Syd oli pari kilsaa Uumajan keskustasta.

Piti lähteä kaivelemaan Wasalinen mediapankkia, että sain postaukseen vähän vetovoimaisemman kuvan tuohon alkuun kuin tämän laivaan pikkusateessa ajaessa.


Uuden laivan myötä matka-aika on tiivistynyt 3,5 h ja aikataulussa on parhaimpina päivinä 4 lahdenylitystä, mutta yleensä ainakin kolme, mikä suunnattomasti helpottaa esim. Västerbotteniin suuntautuvaa työmatkailua.
 
Matkustajia  mahtuu mukaan 800 ja heille löytyy 68 hyttiä ja reilunkokoisten ravintoloiden lisäksi paikan voi lunastaa lepo loungesta, business loungesta tai kokousosastolta. Lemmikeillekin löytyy oma osastonsa. Tietenkin myös leikkihuone pienimmille.

lepo lounge kuva Wasaline mediapankki

Käsittääkseni laiva runnaa kuitenkin rahdilla ja henkilöautoille sekä rekoille löytyykin huikeat 1,5 kaistakilometriä. Uuden laivan myötä rahtimäärä on kasvanut syyskuussa 40% vuoden takaisesta.


Me tulimme kuitenkin lomanviettoon ja mitäs sitä nyt risteilyllä muuta kuin syömistä, juomista ja musiikkia. 

Mulle tämä Vaasa -Umeå väli on sillä lailla erityinen, että olen ollut nuorena flikkana itse  tällä välillä Silja Linellä töissä tarjoilijana -96 pääsiäisestä heinäkuulle -99 (sitten sain siirron Finnjetille Saksan välille) ja ajalta on ihanat muistot huikean kovasta työnteosta, hienosta yhteishenkestä ja kertakaikkiaan hauskasta työpaikasta. Hauskaa oli nytkin törmätä muutamaan vanhaan työkaveriin, Benkkuun baarin takana ja Sannaan myymälässä. Eka ja viimeinen kesä sekä talvet oltiin Fennialla. Muistan vieläkin sen järkytyksen kun eka kerran laskeuduin jyrkkiä portaita (sanoisin, että tikkaita) pitkin miehistön hyttikerrokseen jossa oli yhteissuihkut ja wc:eet, pienet ja pimeät 2 h hytit kerrossängyillä ja varsinkin talvella jäiden aikaan niin kova rytinä ja ryske, ettei hyttikaverille voinut puhua, koska mitään ei kuullut kuin huutamalla. Kesäkausiksi -97 ja -98 välille vuokrattiin toisetkin alukset Vaasa Express ja Vaasa Jubileum, jotka olivat hiukan vanhaa kunnon Fenniaa modernimpia. Palvelin molemmilla aluksilla, aika mahtava kokemus on myös "varustaa" tyhjä laiva valmiiksi, sekin on nyt tultu tehtyä kahteen otteeseen. Aurora Botnian henksulla tämä on varmaan hyvinkin muistissa, neitsytmatka kun oli elokuussa.

Tuolloin ennen tax freen loppumista tällä välillä elettiin todellisia kulta-aikoja ja väli olikin Siljan tuottoisin reitti. Jäi sympit ja seret toiseksi isolla kapasiteetillään kun paljon pienemmät matkustaja-autolautat vetivät 4 ylitystä päivässä ja koko ajan lähes täysillä laivoilla. Muistan sen hyvin kun kesälaivoilla kääntymisaikaa oli tunti, niin ehdimme juuri ja juuri siivota ja kattaa À la carten, lyödä pöytään viimeisen servetin kun taas aukaistiin ovet ja saatiin sali täyteen. 

laivan myymälä, Wasaline mediapankki. Tällä välilä ei siis ole tax freetä, mutta ostettavaa löytyy kyllä.

Aurora Botnialla löytyy iso, viihtyisä kahvila, jossa kuvassa näkyy  pieni osa. Kahvilassa on noutopöydästä kotiruokalounas, mm. ne kuuluisat lihapullat ja muusi. 


Itse tykkään herkutella myös perinteisellä katkarapuleivällä, koska laivalla ne vaan on parhaita.


Tai sitten ruispohjaisella lohileivällä. Sympaattista  ja niin paljon muistoja herättävää näissä kuvissa, jotka napsaisin vitriinässä olevista leivistä ovat nuo (kumiruutu) myrskyliinat, jotka pitävät tarjottimen paikallaan laivan keinuessakin. Se on sellainen flashback moment usein muuten jo pitkään maissa olleellekin merimiehelle kun nostelee jotain tavaraa hyllylle (ihan kotona maissa siis) ja sekunnin murto-osan mietit, pitäisikö kiinnitys varmistaa jotenkin, ettei se tule alas jos keinahtaa kunnolla. 


Sitten laivalla on toisiinsa kytkeytyvä pubnurkkaus ja iso ravintolasali tanssilattian ja orkesterikorokkeen kanssa, ihanasti keulanäkymin kannella 8 kuten muutkin ravintolat.
 




Jälkikasvu 17 ja 10 v. panostivat ravintolassa mennen tullen drinkkeihin. Mun mielestä siinä on jotain hellyttävää kun 17v.kin nappaa itselleen komean mocktailin sen sijaan, että tilaisi vaan kokiksen. Oon yrittänyt kyllä, että silloin harvoin kun käydään jossain paremmassa paikassa syömässä, asiaa juhlistetaan alkudrinksuin. Oppi meni vissiin jo nuoresta perille, Urho oli joskus alta kouluikäisenä naapurinMintun perheen kanssa Kalajoella, olivat illalla ravintolassa syömässä ja kun oli kysytty ruokajuomia, Urho oli tokaissu (ja siis ei ollut millään listalla), että tropical coktail, kiitos!

Laivalla oli muuten tosi kivasti ihmisiä, ei tarvinnut tungeksia, mutta mukava pörinä kävi. Menomatkalla soitti suomenruottalainen bändi musiikkia ruotsalaisesta tanssimusiikista aina Lady Gagaan, ja hyvin soittikin. Oli mukava vaan istuskella ja kuunnella elävää musiikkia, pari tuntia ruokailun ja laivaan tutustumisen jälkeen vierähti rattoisasti.


Ja sitten mun tärkein, ruoka.

Mä en ole missään nimessä seisova pöytä ihminen (paitsi 7v. kun menin Korpelan Helinän (äiti) ja Anin(ikäiseni tytär) kanssa Finnjetillä Saksaan, jossa isä ja äiti oli mua vastassa, niin muistan kuinka voitin jostain yksikätisestä hirveän määrän kolikoita, niitä vaan tuli ja tuli ja tuli  ja kun Helinä sitten kysyi, että mitäs meinaat voitolla tehdä olin kuulemma tuumannut, että mennään seisovaan pöytään). 

No lähinnä inhoan sitä jonottamista ja ihmisten parveilua ja meteliä.

Kävin kurkkaamassa saaristolaispöytää ja se houkutteli. Vaikka siellä oli väkeä hyvin oli meininki sivistyneen rauhallista. Siis sinne pitkästä aikaa. Ja niin vain kävi tytöllä vanhanaikaisesti kalapöydän ääressä.


Lautanen täyttyi kukkuroilleen, silakoista, silleistä, lohesta ja röristä, katkaravuista ja oih, varsinkin savustetut katkaravut oli ensiluokkaisia. Kylmästä lihapöydästä oli maistettava ihanaa savustettua lammasta, kasleria, villisikaa ja hirveä, pikkelöityjä kantarelleja... Eihän siinä sitten mitään enää lämpimästä mahdu (tarjolla oli kyllä jopa peuraa), mutta yleensä olen sitä mieltä, että painotus on juuri oikea.

Olisi pitänyt hakea lisää niitä savustettuja katkarapuja!


Paluumatkalla sain pojastani herraseuraa ja mentiin kaksistaan À la carteen, josta tuli pitkän ja kapean muotonsa vuoksi ihan vanhan Fennian vanha carte mieleen. (Asiakkaat saapuivat sinne  kapeita portaita pitkin ja ravintolan ovella olimme sitten ohjaamassa heitä pöytään. Vilkkailla lähdöillä ravintolan asiakaspaikat täyttyivät nopeasti. Minä sitten olin onneksi ovella vastassa ja kertomassa, että Tyvär, vi är fulla just ny... lieneekö tuo suomeksi, että valitettavasti ollaan ihan kännissä nyt...).

Urho 17v. sai himoitsemansa hampurilaisen (16€) ja oli kuulemma TODELLA hyvä ja mehevä.


Minä olin tietenkin himoinnut hirvitartaria siianmädillä (7€) ja kyllä, maut menivät hyvin yhteen. Kauneutensa lisäksi annos oli myös sopivan kokoinen. Ja hintainen, vai mitä?


Pääruuaksi valitsin siikatournedoksen juuriselleripyreellä (21€).
Enkä nyt yhtään valehtele, mutta se oli täydellinen myös. Todella pitkä yhtä hyvästä kala-annoksesta, tuo  ruskistettu limevoi oli ihan super. Ja kasvikset, vaikkei niitä tässä näykkään, käsin kuorittuja ja paloiteltuja ja ihanan napakoita.(Nyt alkoi epäilyttää puhunko ihan omiani, jospa ne sittenkin tulevat pussissa kuorittuna ja paloiteltuna? No enpä nyt ole laivan keittiössä ollut seuraamassa miesmuistiin (Fennialla carten keittiö oli aikoinaan niin pieni, että me tarjoilijatkin oltiin melkein liedellä ja päästiin/jouduttiin seuraamaan kokkihommia hyvin läheltä), mutta ainakin vielä ysärillä nämä touhut hoidettiin itse. No ainakin oli niin hyvää, että en epäillyt hetkeäkään.))


Palvelu ylipäätään pelasi hyvin kaikkialla. Tullessa oli vähän vaahtopäitä niin kävin kysymässä Infon nuorelta pojalta, että saako 10v:lle antaa matkapahoinvointitabletin ja hän tuumas hämmentyneenä, että riippuu ihan mitä siinä sun pakkauksessa lukee. Että selvis sitten sekin, ettei matkapahoinvointitabletteja enää jaeta infossa.


Vähän siitä ympäristöystävällisyydestä vielä. Aurora Botnia kulkee siis kaksoispolttoaineratkaisulla  eli vähemmän rikki-, typpi- ja hiilidioksia synnyttävällä nesteytetyllä maakaasulla tai biokaasulla. Sähköohjaus on käytössä satamaan saapuessa ja lähtiessä. Oliko siis mikään ihme, että laivan lähtöä ei huomannut lainkaan, kun se vaan pehmeästi alkoi liukua eteenpäin. Laivassa on erityisen hyvät vakaajat, joten meno oli muutenkin smoothia. Lahden ylitys syysmyrskyssä, varsinkin suojaamattomassa Uumajan päässä saattoi olla ennen aika raffia.

Uusi on aina uusi ja Aurora (vai Botnia, mikä tämän kutsumanimi nyt on? on ihanan avara, valoisa ja lämpimän kutsuva. Unohda siis se edellinen, aika kolkko ja kulahtanut (ja kylmä) alus (jossa et hitto vie löytänyt pistoketta tietokoneelle tai puhelimen lataukseen)ja käy testaamassa Aurora. Sisustuksessa on käytetty tosi paljon kierrätysmateriaalia, mm. ravintolapöydät ovat kierrätysmuovia ja kokolattiamattojen kudonnassa on hyödynnetty vanhoja kalastusverkkoja.

Siinä teille vasta merimiesromantiikkaa!

Tärkeintä on ottaa mukaan hyvä seura, niin aika kuluu kuin siivillä. Tai sitten meet yksin ja uppoudut työntekoon. Perinteistä risteilyryyppäämistä ei varmaan kehtaa ehdottaa enää kenellekään. Sanotaan vaikka näin, että juo vähemmän ja tanssi enemmän!


Wasaline on muuten maailman pohjoisin ympärivuotisesti liikennöivä varustamo!

Ainut asia mitä  vähän nikottelimme (lähinnä IsoHoo, joka kyllä laskunkin maksoi)oli 4 hengen auto perhepaketti edestakaisin, joka maksoi 270€. Ollaan vissiin totuttu liian halpoihin risteilyhintoihin.

Eikä ikkunan läpi saa heijastuksettomia kuvia, mutta meritunnelma välittynee kyllä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti