About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 8. huhtikuuta 2021

KETOON: HERKUTELLAAN!

 

Näin juuri meemin, jossa luki:

Joka kerta, kun yritän alkaa syödä terveellisesti, tulee joulu, pääsiäinen, kesä, perjantai tai tiistai - ja kaikki menee pilalle.

Todellakin! Kuinkahan monta kertaa sitä on siirtänyt elämäntapauudistusta eteenpäin? Aloitan sitten joulun, eiku uudenvuoden, eiku viikonlopun jälkeen.

Joskus se on vaan laitettava stoppi tällekin sitkulle. Ja mä laitoin. Enkä nyt kerro kuinka monta vuotta olen tätä siirtänyt pala kerrallaan aina seuraavan asian ylitse. Mutta en siirtänyt sitä viimeistä kertaa! Vaikka - voi ei! - laskettiin, että sehän on pääsiäinen siinä keskellä ketodieettiä. Ja pääsiäisen aika ruukaa olla kyllä melkoista syömisen iloittelua meidän sakissa.

Aluksi oltiin ihan tyrmistyksissä, niin kuin oon kertonutkin, siitä, kuinka tiukka tämä ketodieetti on. En oo niitä ihmisiä, joka punnitsee x määrän kurkkua, paistaa x määrän jauhelihaa, juo x määrän öljyä shottina jne. vaan haluan tuntea syöväni kunnolla. Välillä onnistun paremmin, välillä huonommin. Viikonloput ovat kuitenkin sellaista aikaa ja varsinkin nyt menneet pääsiäisen pyhät, että sitä oikeasti oikeasti oikeasti haluaa herkutella.

Joo, ehkä mulla on väärä asenne ruokaan, kun edelleenkin haluan sen palkitsevan tai lohduttavan itseäni. Mutta niin se vaan on.

No, pääsiäissuklaat yms. jäivät kyllä syömättä ja kaikenlaiset makeat herkut sekä mämmi. Niitä olen kyllä valmistanut ja se ei yllättäen ole tuottanut suurta tuskaa, taikinaterapia tuntuu toimivan vaikkei itse pääse syömään. Ihana kuulla, että halipupukeksit oli aivan parhaita ja pashani perin herkullista.

Keräsin tähän muutamia otoksia siltä erikoisherkkuosastolta, annoksia, jotka ovat olleet niin herkullisia, ettei tunne syövänsä lainkaan minkään rajoitusten sisällä. 

Pääsiäisenä söimme 2 kertaa muiden perheenjäsenten kanssa pitkän kaavan mukaan ja kun muut nauttivat bruschettoja ja paholaisen munia, tai kurpitsakeittoa alkuun, me teimme itsellemme hyvät vihersalaatit, ensimmäisen kuvan malliin. Siemenet ja oliivit vähentävät rasvan määrää ja ovat jees lisä salaattiin.


Ensimmäisellä aterialla isäni oli savustanut lohta ja oli helppo punnita siitä meille määräpalat. Paahdoimmen pannulla herkkusieniä ja vihreää parsaa. Kylkeen vielä majoneesi. Tämähän oli aivan upea, yksinkertainen kombo! Toki normiaikana, entinen minäni olisi sortunut vähintään tupla-annokseen. Anteeksi muuten mun stailaamattomia kännykkäkuvia, nämä mun ketokuvat nyt on kaikki tällaisia, kyllä mua häiritsee vähän tuo muutama lohihippu tuossa pinnalla. Mutta ei onneksi häirinnyt syödessä!


Sitten tuli se kauan odotettu nyhtölammasdinneri. Äitini keksi valmistaa mun ja siskon osuuden paahtopaistista, joka on siis paistia vähärasvaisempi osa. Alkusalaatista jäätettiin kurkut ja tomskut pois niin saatiin enemmän parsaa ja kesäkurpitsaa. Öljystä, majosta ja yrteistä, sekä tietenkin valkosipulista tehtiin vinaigrette, jota avomielisesti sai valuttaa sekä kasvisten, lampaan, että alkusalaatin päälle. Lampaan pinnalla oli myös minttua. 

Kyllä oli. Täydellisen herkullista.

Jälkiruokina nautittiin kupilliset hyvää teetä.


Kyllä se niin on, että kun on laadukkaat raaka-aineet, on myös helppo tehdä hyvää. Rekosta ostin 700 g sisäfileen Lakeuden Highlandilta. Siitä meille riitti kolmeksi kerraksi herkullista ruokaa. Kaksi kertaa paistoin mehevät pihvit. Niiden salaisuus, taas kerran on myös tuo öljy-majo-yrtti-valkosipulikastike, joka on kyllä melkein yhtä hyvää kuin äitini valkosipulipersiljavoi. Olemme myös tehneet välillä chimchurri tyyppistä kastiketta, se on ihanaa kun siinä on hiukan etikkaa, joka vähän lievittää yletöntä öljyisyyttä. Munakoisoviipaleet paahdettiin uunissa. Todella hyvä lisuke sienten kanssa.

 


Toisella kertaa pihvin seurana kukkakaalirisotto herkkusienten kera.



Samaisesta rekosta olin tilannut myös kalaliike Eljas Santalalta pari siikafilettä. Suomustin fileet (lusikalla) ja nypin muutaman ison ryodon siitä harjanteelta. Kylläpä olikin tuoretta, sai oikein kiskoa ruotoja ja mukana lähti aina vähän lihaakin!

Ja kyllä sen tuoreuden havaitsi maistaessakin. Paistoin palat oliiviöljyssä, enkä yllä muista koska olisin yhtä hyvää siikaa syönyt. Vihersalaattia, avokadoa ja herkkusieniä lisukkeena.


Yksi herkkuruoka on vielä ehdottomasti jaettava. Chili-valkosipuliöljyssä paistetut scampit, nimittäin. Sydämeni huusi öljyyn dipattavaa rapeakuorista vehnäleipää, mutta olin kyllä kiitollinen oikeasti tästäkin herkkuhetkestä.

Eli herkuteltukin on. Tietysti olisin auliisti syönyt kaikkia isommat annokset ja vielä sen patongin kera. Enkä kyllä olisi viinilasilliseenkaan sylkenyt. Nyt juomaosastolla herkuttelu tietää  viikonlopun Zero Cola- tölkkiä. Niitä kyllä saisi juoda enemmänkin, mutta ollaan itse asetettu tämä rajoitus. Pirkan mustikka tai metsämansikka vissyt on kans hyviä, kaloreita ja hiilareita 0. Löydettiin myös Halpa- Hallista tarjouksesta 15 pack Olvin päärynävissyjä ja oltiin aivan pyörtyä siihen tuoksun ihanuuteen.

Raaka-aineet näihin herkkuihin ovat kyllä arvokkaammasta päästä. Mutta toisaalta, jos minä saan aterialla syödä 125 g sitä proteiinia, niin annoksen pienuus tasaa kustannuksia.

Kokeilematta ovat vielä ainakin ne savustetut katkaravut, tässähän alkaa tulla  muuten kiire kohta. Samoin burgerit täytyy vielä tehdä, ehkä useammalla tavalla. Pizzaa sen sijaan on tehty, kolmella eri tyylillä ja selkeä voittaja on löytynyt...mutta siitä enemmän toisella kerralla.

Nyt on siis 4 viikkoa ketodieettiä takanapäin. Hengissä ollaan, eikä edes nälkäisinä. Sitä energialevelin nousua vielä odottelen. Sisko vaihtoi takaisin 1. viikon vähähiilihydraattiselle kauhean ja kutiavan ihottuman takia. Mutta muuten mennään käsi kädessä. Liikuntaa en ole yhtää ehtinyt lisätä.

Ehtinyt? Kunnelkaa mua? Nyt! Nanna!

Ja 4 viiko päätöspunnitus? 7,2 kiloa kadonnut. Jonnekin.

Never want to see you again!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti