KELLO VIIDEN TEE

Pidettiin pienet teekutsut. Oli NataSiskon syntymäpäivät ja kello oli tasan viisi.

Kun aloimme tutkia Afternoon tea -käsitettä tarkemmin, tajusimme, että asiasta on monenmoista tulkintaa. Kello viiden tee ei olekaan ihan yksiselitteinen konsepti.

Totta puhuen, mitä enemmän asiaa tutkittiin, sitä sekavammaksi meni. Mutta jotenkin se meni näin, ja erityisesti sekoittaa se juttu, että Tea-nimitys, varsinkin perinteisen työväenluokan parissa, tarkoittaa ihan kunnollista iltaruokaa. Mutta Afternoon Tea on siis yleensä ennen kello viittä, kevyt teehetki, jossa on vähän kakkuja, skonsseja ja ehkä sormileipiä, High Tea on sitten kello 5 ja siitä eteenpäin ja siinä on lisäksi jotain lämmintä piirakkaa tai nakkipiiloja tms.

Mutta pidimme sitten omanlaisemme. Ja tämänlaiset niistä tuli:

Kello viiden tee 

menu

Kurkkusandwich

Mansikka-basilika-tuorejuusto sandwich

Juusto-pekoni-pinaatti miniquiche

Karamellisoitu sipuli- ja vuohenjuustopiiras

Skonssit, kirsikkahillo ja kermavaahto

Vadelma-manteli pikkuleivät

Äidin Britakakku

Juomat: samppanjaa Möet & Chandon, teetä Teeleidin valikoimista, Mango Madness ja Puerh-teetä, lapsille Fanta hedelmälimpsoja

Teekekkerit oli kiva tapa viettää synttäreitä vähän eri teemalla. Natasisko toi kukkia ja isot numerofoliopallot rekvisiitaksi, muttei me muistettu ostaa lautasliinojakaan. Mietimme kuumeisesti, mistä löytäisimme hopeanvärisenkannun teelle, sellaisen arvokkaan korkean, muisteltiin, että äidilläkin sellainen on, mutta kukaan ei jaksanut alkaa purkaa autotallia, jonka kätköissä se ilmeisimmin lymyää. Kuvan kaksikerroksinen tarjoiluvati on myös äitiltä lainassa. Itseasiassa löysin kolmikerroksisen kaupasta, ostin sen, mutta kun pääsin kotiin alin lautanen oli halki kiinnityskohdasta.Reckless woman!

Tarjoiluja suunnittelimme viikko tolkulla. Kun pikkutarkka ja leväperäinen suunnittelevat, siinä on välillä haastetta.  Jouduin luopumaan ehdottamistani peribrittiläisistä fairycakes'eistä tai sellaisista pienistä perhosmuffineista. Sisko ei innostunut kyllä noista pikkuleivistäkään, mutta pidin niistä kiinni kynsin hampain ja lopulta ne olivat siskonikin mielestä parhaimman makuisia tarjottavia. Quicheissä ja vuohenjuustopiirakoissa oli joku informaatiokatkos, kumpikin puhuimme eri asioista ja lopputuloksena poltin uunissa piiraan päällä olevat punasipulit. Tuunattiin niitä sitten jotenkin, hauskinta oli, että nekin olivat lopulta kahden maistajan suosikkeja!

Petyimme kurkkuvoileipiin, joissa maistui liikaa voi ja jäimme miettimään mikä olis parempi tyyli (voita oli ihan ohuelti), Mansikkabasilikaleivät olivat tosi hyviä.

Skonssit olivat tuoreeltaan myös todella hyviä ja oman puun kirsikoista (tai saattaa olla naapurinkin) äitin tekemä kirsikkahillo kermavaahdon kanssa sai ne maistumaan vielä paremmilta.

Muutamat reseptit siis kehiin:

Tuoreet skonssit hillolla ja kemavaahdolla

12 kpl (alkup. ohje Valion)

3 1/2 dl vehnäjauhoja 

3 tl eivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1 rkl sokeria

3/4 dl sulatettua voita

1 prk (200g) kermaviiliä

Yhdistä kuiva-aineet ja lisää kermaviili ja voisula. Sekoita sen verran, että taikina on tasaista.

Nostele lusikalla pellille kokkareita, ja muotoile ne pyöreiksi korkeiksi pulliksi jauhotetuin käsin. Nämä vois paistaa myös muffinssivuossa.

Kypsennä 200 asteessa uunin keskiosassa 15-17 min.

Tarjoile tuoreeltaan hillon ja kermavaahdon kera.

Vadelma-mantelipikkuleivät (Thumbprint cookies)

230 g huoneenlämpöistä voita

1,5 dl sokeria

 5 dl vehnäjauhoja

1/2 tl karvasmanteliaromia

paistonkestävää vadelmamarmeladia

Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. Lisää karvasmanteliaromi ja jauhot, sekoita. Laita taikina kelmun alle lepäämään puoleksi tunniksi jääkaappiin.

Muotoile  jähmeästä taikinasta pieniä palloja (coctaillihapullan kokoisia) leivinpaperin päälle uunipellille. Litistä pallot sitten painamalla  peukalolle keskelle, kolo. Peukalotekniikka toimii vähän huonosti ja mä oonkin painanut kolon käyttämällä jotain pienen maustepullon korkillista päätä. Jos taikina murtuilee reunoista voit reunoja muotoilla samalla takaisin ehjiksi. Vinkki on myös, että painaa kolon heti kun on pyörittänyt pallon, eikä tee sarjatyönä jolloin pallot vähän kuivahtavat ja murtuvat herkemmin.

Sekoita marmeladi ja pursota sitten pursotinpussilla kolot täyteen hilloa. Helpompi näin, mutta toki kahdella pikkulusikallakin onnistuu nostaa hillonökeröt. 

Paista 180 asteessa 12-14 min. Koristele halutessasi pursottamalla tomusokeritahnaa pinnalle (sekoita suhteessa 1 dl tomusokeria, 1 rkl vettä).

Kurkkusandwich 

12 kpl
8 tuoretta paahtoleipäviipaletta
oivariinia 
kurkkua
suolaa
valkopippuria

Viipaloi kurkku ohuiksi viipaleiksi ja suolaa kevyesti. Maista kurkkuja, että ne eivät ole liian suolaisia  (tässä vaiheessa voi niitä huuhtoa ja taputella kuiviksi) ja mauta vielä aavistuksella valkopippuria.
Levitä siivut peittämään 4 leipäsiivua. Kurkut saa asetella limittäin. Nosta joka leivälle kansi päälle. Paina kämmenellä leipää lyttyyn/tiiviimmäksi samalla kun leikkaa reunat pois. Leikkaa sitten leipä kolmeen suorakaiteen muotoiseen palaan. HOX: Peitä leivät kostealla talouspaperilla ja laita kannelliseen rasiaan tai kelmun alla, sillä niiden pinta kuivuu ikävästi hirveän helposti. Disclaimer: Päädyttiin kurkkuleivissä tähän yksinkertaiseen toteutukseen aikamme eri mahdollisuuksia googlailtuamme. Levitettiin oivariinia mahdollisimman ohut kerros, mutta meidän mielestämme se maistui kuitenkin vähän inhottavalta, ei raikkaan kurkkuiselta kuten oletin. Tuorejuustoa ja majoneesia löytyy vaihtoehtoina. Ensi kerralla taidetaan yhdistää kuitenkin kurkku ja kylmäsavulohi samaan leipään.

Mansikka-basilika-tuorejuusto sandwich

12 kpl

12 paahtoleivän palaa

200g maustamatonta tuorejuustoa

3 rkl majoneesia

1/4 tl suolaa

250 g mansikoita

tuoretta basilikaa

Sekoita tuorejuusto, majoneesi ja suola ja voitele sillä leivät.

Viipaloi mansikat. Asettele  puolelle leivistä mansikat limittäin, basilikan lehtiä ja toinen leipä kanneksi. Paina kämmenellä reilusti  kerrosleipää matalaksi ja leikkaa reunat pois. Leikkaa leivät sitten kolmioiksi.

Huom! Tätä en kokeillut, mutta toinen varmasti kokeilemisen arvoinen tekniikka on se, että kaulimella kaulitaan leivät ensin litteiksi, poistetaan kuoret ja sitten voidellaan jne.

Mini quicheet (tai minimunakkaat tai frittatat) valmistuivat tällä perusohjeella, täytteiksi muutettiin vain pekoni, pinaatti ja voimakas juustoraaste. Nämä on yks mun suosikkitarjottavia. Valmistuvat niin näppärästi minimuffinssipellillä ja maistuvat erinomaisesti huoneenlämpöisinä.

En ala selostaa noita piiraita, joihon tuli karamellisoitua punasipulia ja vuohenjuustoa, tehtiin valmiille lehtitaikinapohjalle ja resepti eli niin kovasti tekovaiheessa ja lopulta tuli kaksi versiota, joista kumpikaan ei ollut sitä mitä haettiin, mutta osan mielestä kuitenkin erinomaisia vahinkoja (paitsi niiden mielestä, jotka hakivat jotain muuta).

Ja äidin britakakku, kyllähän te tiedätte, ettei sitä mikään voita.

Vaikka välillä naljailen pikkusiskoni erikoisista erilaisista luonteen piirteistä, harvoin me oikeasti mistään riidellään. Natasisko osaa nimittäin hoitaa senkin homman ihan itsekseen.

Meillä on ollut erikoisen mukava vuosi, kun siskoni on asunut tämän lukuvuoden Seinäjoella tehden espanjanopettajan sijaisuutta. Minä olen saanut nauttia siskon seurasta ja vertaistuesta, herkutella yhdessä ja Urho ja Maitotyttö ovat saaneet varsinkin nauttia tädin seurasta. Monet elokuva-illat ovat Maitotyttö ja Natasisko yhdessä viettäneet. Harrastuksiin on löytynyt aina kuskausapua jne. Vaikka siskoni kyllä väittää, että aina kun hän tulee meille niin Urho kysyy, että 
- Koska sä lähdet?
 ja Maitotyttö
- Miksi sä tänne tulit?

Mutta ehkä sieltä rivien välistä on luettavissa se rakkaus.

Nyt on aika siskon muuttaa takaisin kotiinsa Turkuun ja kyllä mulla on haikea mieli. Vaikka siskoa on mukava morjestaa Turussakin, on se silti vähän kaukana tästä arjesta. Tulee olemaan paljon yksinäisempää ilman siskoa.

Rakastan sua, Nata Emilia! Oot mulle tärkee!