About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 3. elokuuta 2019

CASE URHON RIPPIJUHLAT



Kodissamme juhlittiin Urhon ripille pääsyä helteisenä heinäkuun sunnuntaina, 28.7.

Tykkään järjestää isoja juhlia, kun olen siihen lapsuudessa tottunut, että juhlapäivänä taloon marssii pieni kylällinen ihmisiä, sekä kirjaimellisesti (kyläläisiä), että siksi, että mulla on kyllä tosi iso suku, äitini perheessä 11 ja isäni 9 aikuisiän saavuttanutta lasta. Niin kyllä sitä pakkaa väkiä sitten tulla. Isoja juhlia ovat olleet ainakin  häämme (270), IsoHoon ja mun viiskymppiset (80 & 140- vai 170?).

Ei se taida olla kovinkaan trendikästä enää pitää tälläisiä pitoja, suositaan pienempiä ja intiimejä (veljeni perhe järjesti viime kesänä aivan ihastuttavat Promejuhlat porvoolaisen Cabriole-kahvilan juhlatilassa = 5/5!) , mutta no, koska mä voin´*, niin pidettiin suuret.  Tämä oli myös rippinuoren toive. Enkä mä nyt ihan ainoa suuruurenhullu oo täälä Etelä-Pohjanmaalla, ei tartte mennä kun tien toiselle puolelle, jossa vietettiin ihanan Mintun rippijuhlia alkukuusta ihan samalla väkimäärällä kuin meillä.


Sain kunnian ottaa Mintusta kuvia kiitoskortteja varten (tai oikeasti naapurit halusivat lainata vaan kameraani, mutta koska kuvan sielu on kameran molemmilla puolin, ei itse kamerassa, tungin itseni myös ottamaan kuvat), tässä ehkä oma suosikkini, vaikka korttiin päätyikin hyvin erilainen ottamani kuva.

*Koska mä voin, ei tarkoita todellakaan, että voin lyödä setelitukun pöytään ja vuokrata juhlatilan tarjoiluineen, vaan tarkoittaa sitä, että meillä on iso takapiha, naapurit joilta lainata pöytiä ja tuolia, äitini ja mun astiat, isän ampumat hirvipaistit jne, jotka tekee mahdolliseksi  tehdä myös isommin. Ja tietenkin on se iso suku, jota on kiva nähdä juhlien merkeissä. IsoHoolla vähän pienempi, mutta kyllä sieltäkin edustusta tulee.


Aattelin asian tietysti nannamaisesti niin, että samalla tarjoan kaikille ruuat kuin rupean leipomaan erilaista piirakkaa ja suolapalaa. Ja niin tein.

Meillä oli sunnuntaina kirkko kello 10 ja sitten olimme kutsuneet väen juhliin oman aikataulunsa mukaan niin, että kerroin ruuan olevan pöydässä kahdessa kattauksessa klo 12:30-14:00 ja 16:00 - 17:30.

Keittiön ruokapöytä jäi paikoilleen apupöydäksi, olohuoneen ruokapöydän käänsin seinän suuntaisesti, siihen tuli ruoka ja aterimet kaksiosaiseen puiseen viinilaatikkoon ja isot paksut servetit. Ruokalautaset eivät mahtuneet  pöytään, mutta ne olivat sopivasti pöydän alkupään vieressä olevalla keittiösaarekkeella.

Koska kahvipöytä oli tarjolla osittain samaan aikaan ruuan kanssa, rakensin sen seinän suuntaisesti  kolmesta naapurilta lainatusta klaffipöydästä. Ensimmäisessä lähinnä ruokapöytää, oli kylmät juotavat, jotka palvelivat siis myös ruokapöytää, keskimmäisessä kahvikupit ja kahvi ja  kolmannessa asetit ja kakut. Eli kahvia hakiessa ihmiset aloittivat asettipäästä ja etenivät kahviin tai kylmiin juomiin.

Sisällä ei oikeastaan ollut kauheasti istumapaikkoja, ainakaan pöytien ääressä, vaan satsasimme siihen, että jokaiselle löytyy ulkoa pöytäpaikka. Kiitos sunnuntain sään, joka ei ollut niin tappavan helteinen kuin lauantai, vaan oikein hyvä. Maanantainahan lämpö putosi viiltävän tuulen kanssa jo alle parinkympin...

Talomme takapuolella (etelän suuntaan) on koko talon pituinen katollinen 3 m leveä terassi ja toisella puolella terassia vielä ilman kattoa  2,60 x 5,50 levennys. Tähän saatiin mahtumaan meidän oma terassipöytä 12 hengelle ja 4x5 h pöytää. Levennyksen eteen naapuri pystytti tyylikkään mustan varikkoteltan 3x6 jonka alle mahtu 2x6h ja 1x5 h pöytä. Taivasalla oli vielä 3x6 h pöytä, mutta niihinkin saimme hommattua naapureilta aurinkovarjot. 

Ja uskokaa tai älkää, näistä puutarhajuhlista ei taida olla ainuttakaan kuvaa, missä näkyisi tämä kokonaisuus...

Eikä ole kuvia ruuistakaan. Eikä kahvipöydästä.

Eiko kukaan ajatellut, että miten se äiti nyt bloggaa? EI.

No on yksi isäni ottama kuva ruuasta. Sillä selvitään.

Menu, ja tämä yksi kallisarvoinen kuva,oli siis seuraavanlainen:





Urhon rippijuhlien Menu


Vihersalaatti
Papusalaatti
Kirsikkatomaatti-mozzarellasalaatti
Mummon kurkut
Lämminsavulohi
Piparjuurikastike
Routapaisti
Pihlajanmarjahyytelö
Ciapatta ja pehmeät ruisnapit, voi


vesi, kotikalja, raparperijuoma


Vihersalaatti on mun vanha luottotarjottava. Erilaisia salaatteja, kuivattuja karpaloita ja vadelmavinaigrette. Tuo ihana isoo tarjoiluvati on muuten IsoHoon lahja mulle, kun Urho syntyi (siis timantit ym muut hömppäkorut on niin yliarvostettuja....).

Samoin nuo perunat. Siis luottoresepti, ei missään nimessä yliarvostettu. 

Papusalaatista löytyy erilaisia säilykepapuja, varsiselleriä ja punasipulia ja kirpeä punaviinietikkakastike. Se on sellainen salaatti, joka ei koskaan lopu kesken, hämmästyksekseni ihmiset vissiin vieläkin vierastaa papuja. Illalla kun juhlia summattiin läheisten kanssa, niin moni kertoi kyllä tykänneensä juuri tästä ja santsanneensa.

Tomaattimozzarellasalaatti piti olla pelkät marinoidut kisikkatomaatit basilikan kera, mutta löysin edellisenä päivänä Juustoportin mozzarella minipalloja Sopurahasta 200 g a 50 senttiä, niin siitähän se ajatus sitten lähti.

Äitini ehdotti noita hölskytys/mummonkurkkuja ja ne ovatkin helppoa tarjottavaa. Kurkkuja sorruin ostamaan liikaa.

Isäni savusti 8 kg lohta ja se loppui kesken. Haettiin välillä kaupasta lisää. Mutta isäni savulohi, ihan sähkösavustimella (kahdella) onkin tajuttoman hyvää. Sen kanssa sopi piparjuuriranskankermakastike, joka menee myös hirvenpaistin kanssa.

Pakkasesta (vanhempieni ja PikkuveliNuutin) löytyi vielä 5 hirvipaistia, vaikka niitä ei sen kummemmin ollut näihin juhliin säästeltykään, yhteensä 10 kg. Äitin tekemä pihlajanmarjahyytelö maistuu sen kanssa. 

Pimento Tonnato oli Heli-Hannelen blogista bongattu ohje, jota paloin halusta kokeilla. Ehkä hiukan työläs resepti näillä määrillä (no siis lähinnä paprikan kuoriminen), mutta tämä loppui kyllä kesken, pakko myöntää. Mulla on aina jotain lihaa yleensä juhlien seisovassa pöydässä tonnatakastikkeella, nyt kokeilin paprikaa ja hyvää oli.

Ihmisillä on monenlaista filosofiaa juhlatarjoiluissa ja aika monelle on tärkeää, ettei mikään vaan lopu kesken, mikä häpiä. Minä en oo tehnyt tästä ongelmaa, jos loppuu, niin loppuu. Itse asiassa, olen ylpeä siitä, että mun juhlista ei jää kauhiaa määrää syötävää. Aina jotakin jää, mutta ettei sellaista määrää, että pitäis ruveta ympäriinsä lahjoittelemaan. Kurkkua ja leipää ostin liikaa, leipää meni tosi vähän, mikä aina ihmetyttää mua, kun oon leipähamsteri. Lämminsavulohi siis loppui ja äitin haki cittarista vielä pari lisää. Sen menekki oli kyllä ennustamattoman kova. Tomaatti-mozzarella syötiin loppuun ennen viimeisen kattauksen loppua, nostin sen vaan pois sitten.

Aina pitää olla joku katastrofi, ostin levitteeksi Arlan Ingmariini voi-rypsiöljy-merisuola pakettia neljä pientä ja vaikka tulin suoraan kaupasta kotiin, olivat ne ilmeisesti keriinny sulamaan, että kansi aukaistaessa  juhlapöytää viimeisteltäessä ne oli erottunu vähän ilkeän näköisesti (tekis mieli mennä kyllä testaamaan kauppaan, että eihän erä ollu viallinen). No ei se makuun vaikuttanu ja laitoin pöytään. 

Äitini tekemää kotikaljaa kehuttiin maan ääriin ja kyllä se olikin taäydellistä, ei liian makeaa eikä kitkerääkään. Samoin äitini valmistama raparperijuoma oli ihanan makuista. Värihän siinä on tosi laimea, mutta aah,  se maku. Äiti teki raparperijuoman jo hyvissä ajoin pakkaseen alkukesän sadosta.

Kahvipöydässä tarjoiltiin sitten kahvia ja haudutettua Earl Greytä.


Kahvipöytä

Mansikkakakku
Lakkakakku
Pavlova
Donitsiseinä
Minisuklaamuffinit
Lusikkaleivät
Kauralastut

Äitini teki kakunpohjat, täytti ja koristeli kakut. Hän halusi tehdä lakkakakut koska hänellä oli lakkoja ja voi kun se oli hyvää. Urho itse toivoi mansikkakakkua. Kakkuja tehtiin molempia 2, oliko ne nyt sitten  8 vai 6 munan vai sekä että, en ihan muista. Kakkujen ulkoistus oli mulle suuri helpotus tavallaan, vaikka oli mulla kyllä visio koristelusta. Mä tein sitten yhteensä neljä pavlovapohjaa, jotka sai ylleen kermarahkaseoksen, vadelmia ja punaherukoita, joita käytiin kesken juhlien hakemassa suoraan pensaasta. Paistoin kaksi marenkipohjaa kerralla uunissa, viimeiset vasta sunnuntai-aamuna. Sinne jäivät vielä kuivumaan kun lähdettiin kirkkoon. Oli sentäs tarkoitus tehdä ne edellisenä päivänä, mutta ensimmäiset kaksi meni kaikkien mahdollisten ei-kristillisten sanojen saattelemana roskiin, kun olin laittanu uunin vahingossa 100 astetta liian korkeaan lämpötilaan. 

Mutta kakut siis riittivät. Justiinsa. Jollekin tälläinen justiinsa voisi aiheuttaa ehkä liikaa sydämentykytyksiä.



Donitsiseinästä varmaan vielä oma juttunsa. Laitoin Urhon nikkaroimaan. Seinä oli menestys, varsinkin lasten keskuudessa. Cittarin minidonitsit pakkasesta (siis pullamaiset) pesee Arnoldsit koska vaan ja vielä hintaan 2.99/ 9kpl. Ostin 15 lootaa.

Lusikkaleivät ovat tietenkin hyvin perinteinen juhlaleivonnainen. Äitini ja MunKäly Porvoosta tehtailivat niitä 160 kpl, eli 320 kpl puolikkaita edellisenä torstaina. Jos urakka ei kuulosta kovalta, voin kertoa, että MunKäly istui mummolan lasikantisen keittiöpöydän ääressä, nojasi kyynärpäätään pöytään sillä tuloksella, että kyynärpää hiertyi auki, lakanatkin olivat aamulla ihan veressä (ei tajuttu laittaa laastaria). Nämä lusikkaleivät olivat erityisen suussasulavia, muuten, olen syönyt sellaisia koviakin koppuroita.

Minisuklaamuffineja tehtiin KummitätiVirpin kanssa edellisiltana muun misaamisen ohella 3x ohje. Annin ohjeella siis. Tulee meheviä ja maukkaita. Mutta älkää unta nähkö, että kukaan olis keriinny näitä kuorruttaa. Mun Pan B oli, että sulatan suklaata ja vähän roiskin sitä pinnalle muutaman strösselin kera, mutta lopulta voitti Plan C, eli tomusokeri. Jotain suklaista piti mutakakunystävä-juhlakalulle olla. Niin ja pitää Urho donitseistakin.

Kauralastut löytyi sieltä ihmekauppa Sopurahasta, siellä oli koko seinällinen Leivon Leipomon pikkuleipälaatikoita a 500 g /1€.  Ostin. En tainnut muistaa laittaa ekan aallon kahvipöytään, mutta toisessa jo olikin.Niitä meni reilu laatikko, ehkä puolitoista.




Laitan tähän vähäkuvaiseen postaukseen kuvitukseksi vielä viime metreillä otetun perhekuvan. IsoHoon kravatti mätsäsi Maitotytön mekkoon, mutta taisi olla jo hukassa. Urho15v, sai vääntää vielä takin päälle ja mirrin kaulaan.

Olen tosi ylpeä meidän rippilapsestamme, tai nuoresta aikuisesta. Urho jaksoi koko pitkän päivän toimia moitteettomasti isäntänä. Vastaanotti vieraat ja kiitti lopuksi, varmisti, että nimet olivat vieraskirjassa ja huolehti kaikille kiitoskortit. Eräs vieras mainitsi erikseen, että kuinka kiva, että nuori ei oo kämpässään availemassa ja laskemassa rahakuoria, eikä ollutkaan, niiden vuoro oli vasta illalla vieraiden poistuttua. 

Minä taas olen (taas!) ikuisessa kiitollisuudenvelassa kaikille, joilta sain apua. Äitini oli aivan korvaamaton, niin siivouksessa kuin ruoanlaitossa, mikä teräsnainen ajattelin, kun aamu viideltä leviteltiin pöytäliinoja. Isäni myös, selväksi on tullut kai kuinka suosittua lohi oli. IsoHoo saa myös kiitettävän järjestelyihin osallistumisesta, ennen ja jälkeen. LuisteluKati kävi torstaina osallistumassa vähän siivoukseen ja niinkun sanottu, naapurit palastivat lainaamalla pöydät, tuolit, varjot ja teltan. Kiitos MunKäly Porvoosta myös verissäpäin tehdyistä lusikkaleivistä.  Rakas ystävä Virpi, Urhon kummitäti saapui lauantaina kuuden junalla, syötiin ensiin ja sitten katettiin ja misattiin ruokia yli kahteen yöllä. Mä heräsin viideltä. Aamulla Virpi laittoi meidän kaikkien hiukset. 

Aamun kattauksen pelastaja oli vanha laivatyökaveri Riitta joka huhki aamusta neljään asti. Sitten  tai siis jo aikaisemmin, kun olivat saaneet syödyksi, keittiön hoitivat Virpi, Natasisko ja NuutinMinna (eli veljeni vaimo). Siskoni hiukan pahoitteli, ettei nähnyt toisen aallon sukulaisia, kun piti niin tiskata. Mutta siis korvaamattomia! 

Itsekin olin luvattoman paljon keittiön puolella, mutta yritin olla edes toivottamassa tervetulleeksi ja hyvästelemässä vieraat.

Aion tehdä vielä toisenkin postauksen tyyliin mitä opin, mitä en, tai jakaa parhaat vinkit tai ehkä päästää teidät sisälle siivousinfernooni ennen juhlia tai muuten vaan varoittavana esimerkkinä.  Itse on ollut kiva lukea Sauvajyväsen promejuhlista (useampia juttuja), meillä on paljon samaa filosofiaa (ja samoja ruokia). Nakit ja mutsit on toinen blogi, jonka rippijuhlapostaukset luin mielenkiinnolla. Erilaiset järjestelyt, mutta sama rento lopputulos.

Ja kiitos teille kaikki ihanat vieraat! Tärkeintä oli, että te tulitte!

Ja vielä päivän yleisökysymys? Kuinka monta vierasta jätti nimensä vieraskirjaan?

7 kommenttia:

  1. Kiitos tästä postauksesta, oli todella ilo lukea. Tosiaan paljon samaa, mutta myös erilaistakin (jännitin etukäteen että mitähän se oli, mutta nythän se selvisi ;)) Ja kaiken ytimessä tuo että "samalla vaivalla se ruokakin tulee", ja se että vieraat ovat juhlan <3

    Ja odotan seuraaviakin postauksia, meillä esim. kuopus jo "tilasi" omiin juhliinsa donitseja, suklaakakun ja tiettyjä keksejä. Saa nähdä että muuttuuko mieli neljässä vuodessa. Mutta lupasin jo hänelle donitsiseinän, olkoonkin ihan so last season sitten aikanaan ;)

    Minä kuulun siihen väkeen (ehkä se on varttikarjalalaisuuden peruja, en tiedä) jonka juhlista ruoka ei lopu. Mutta toisaalta ei sitä jää överisti ylikään, tunnen sukuni niin sanotusti. Ja lasken mielelläni: luettuani vasta nyt tuon Nakit ja mutsin kirjoituksen järjestelyistä, tajusin että minun itsestäänselvyys ei olekaan sitä välttämättä muille. Siis että joku ei laskisi etukäteen tarjottavien määrää (ei tullut edes mieleen mainita asiaa omassa postauksessa...)? Mutta kuten olen todennut, meidän suvun juhlissa syödään paljon, esim paistia meillä oli 6 kg 35:lle, ja kalaa samalle porukalle yli 5 kg. Paistia jäi yhdelle aamiaiselle ja ruualle, kalaa vähän enemmän, sitä syötiin parilla aamiaisella ja pakastimen kautta kahdella ruualla, joista toiselle jäi liian vähän. Ainoa mitä meni kompostiin meidän juhlista, oli kymmenisen perunaa. Minäkin olen ylpeä tuosta.

    Yksi asia muuten vieä siihen minun listaan, on se, että kuvia pitäisi ottaa vielä enemmän. Ja nimenomaan niistä valmisteluista. Niitä on kiva katsoa, niistä löytyy sitä rehellisyyttä. Ja ne myös luovat uskoa siihen, että kyllä ne juhlat aina valmistuu, vaikka edellisenä päivänä näyttäisi miltä :D Ja luottamus siihen että vähilläkin unilla pärjää, mikä näkyy hienosti tässäkin postauksessa ;)

    ps. en vastaa tuohon vieraskirjakysymykseen, kun tiedän vastauksen. Etten vie arvaamisen iloa muilta.

    VastaaPoista
  2. Onnea Urholle ja koko perheelle. Upeat juhlat, voin niin kuvitella teidän ihanan päivän. Sä olet Nanna niin timanttinen, ilo lukea tätä postausta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en minä, mutta mun ÄITI♥️🌹🌹♥️💎💎💎♥️🌹🌹♥️

      Poista
  3. Mä luulen, että donitsiseinä tulee olemaan meillä vielä Maitotytön ylppäreissäkin,jos sellaiset joskus tulee. Joskus trendit muuttuu perinteeksi ja tämä vois olla sellainen.

    On musta hieno lukea muiden hyvin erilaisiakin juhlajärjestelyjä. Joskus jään salaa ihailemaan jotain eteerisiä juhlajärjestelyjä, joissa ammattilaiset hoitaa osan tai kaiken tyylikkäästi ja ilman stressiä isäntäväelle. Äidille jää vain annettavaksi hellä suukko lapsen poskelle.

    Oon ollu myös apukätenä monissa juhlissa ja olen ihaillut niitä oerheitä, joissa aamun toimet ennen kirkkoa/koulua hoituu sulassa sovussa. Meillä kun yleensä joku kiljuu pää punaisena,eikä manauskaan ole harvinaista. Se siitä eteerisyyden tavoittelusta...vaikka nyt kun tarkemmin ajattelen, meillä taisi olla juhla-aamuna yllättävän rauhallista, ehkä kun kaikkien juhlatamineet oli katsottu valmiiksi jo etukäteen. Paitsi Maitotytön nutturadonitsi.

    Ehkä kun ollaan saman ikäisiä, tunnen jotenkin erityistä sielujen sympatiaa sun kanssa ja meitä kun yhdistää vielä tuo riistarakkaus ja tietynlainen yksinkertaista mutta parasta-filosofia. Siksi oli niin mukava lukea sun juttuja juhlista!

    VastaaPoista
  4. Ihana menu, hienot juhlat. OIkein paljon onnea Urholle, ja koko teidän perheelle.

    VastaaPoista
  5. Kiva postaus ja todella kauniit kuvat! :)

    VastaaPoista
  6. Ihanat kuvat, juhlat & tunnelma! Mitäköhän tarjoillaan rippijuhlissa vuonna 2030, hih! Uskon, että Amoksen juhlapöydästä löytyy ainakin karjalanpiirakoita (kiitos karjalaisten juurieni), kalaa ja varmaan jotakin fuusiokeittiöhässäkää! Tuo donitsiseinä on mainio ja hei, nyt iski lusikkaleipähimo, nam nuo vanhan ajan tarjottavat!

    VastaaPoista