About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

I AM SUMMER SEASON BY KOZEEN SHIWAN




Viime lauantaina olin vieraana Kozeen Shiwanin POP UP-ravintolassa Kasarminsalissa Helsingissä.
Moniaistinen illallinen oli taide-elämys, eikä siitä kertominen tyyliin seuraavaksi-seuraavaksi aja sille oikeutta. Siispä tunteita, havaintoja, ajatuksia sieltä täältä:

MILJÖÖ
Kasarminsali oli tuotu kesä. Kesäinen niitty ja satumetsä yhtä aikaa. Sirkkojen siritys  ja  taustamusiikki, josta en tiedä mitä se oli, kuin vain, että se oli täydellistä, loi tunnelmaa pitkän pöydän ääreen jota reunustivat ja ympäröivät kasvit ja kukat kuin keijujen salissa ikään. Tila kylpi valossa ja koivun ja kukkien tuoksu loi ruokailijoille rauhallisen kauniin ilmapiirin.



MENU

Menussa oli kaiken kaikkiaan 16 ruokalajia, joissa riitti yllätystä niin yhdistelmissä kuin esillepanossakin. Raaka-aineet oli nostettu etualalla, ne oli valmistettu raaka-ainetta tukien ja parasta olikin annosten kauneuden lisäksi mielikuvitukselliset mutta toisiinsa sulautuvat makuyhdistelmät. Kukkia, yrttiä ja marjoja oli hyödynnetty taitavasti läpi menun. Menu on kasvispainotteinen , mutta sisälsi myös lihaa ja kalaa.

Välillä annos tarjoiltiin eteen, välillä 4 hengen jaettavina asetelmina ja muutaman kerran syötävä tuli etsiä pöydän kukka-asetelmista. Ruuat syötiin pääasiassa käsin tai pinseteillä, muutamat myös lusikalla, mutta annosten esittelyn yhteydessä Kozeen  kertoi aina miten annos tulisi nauttia, joten syöjälle ei tullut koskaan tunnetta meniköhän tämä nyt oikein.

Tuntuisi hassulta paljastaa kaikki, joten kuvaiklen vain muutamia suosikkejani.


 I AM SUMMER SEASON
MENU

METSÄ PERHONEN

MISO GRAAVATTU HÄRKÄ & PIIMÄLEIPÄ & SINAPPI YRTIT

KUHAN POSKI & PENSAS KRASSI & KUUSI

TUHKA MARINOITU MUIKKU & KELTUAINEN & SUOLAHEINÄ

HERNE & MUSTIKKA

KURKKU & KURKKU & KURKKU

RAAKA VIINIRYPÄLE & MUSTAHERUKKA PUSKA

SALAATTI & RAPARPERI & KANAN SYDÄN

VADELMA & RETIISI & RUUSU

KAALINEN BUKEE & KAMPASIMPUKKA

KANAN SIIPI & KUKKAIS HÖYHENET & PAAHDETTU HIIVA

KUNINGAS PERUNA & MÄTI

MUSTALIME & SITRUS & LIMEBASILIKA

MANSIKKA & ANIS IISOPPI & TILLI & TAGETES

LIPSTIKKA & FENKOLI

MUSTA VAKOSIPULI & KARAMELLI SUKLAA

OSTERI YRTTI & SITRUUNA & VALKOSUKLAA



Kuusenkerkkäinen perhosnäkkileipä oli lennähtänyt kukka-asetelmaan


Yksi ehdottomia suosikkejani oli  jääkylmä. kurkkuyrtin kukilla kruusattu mustikka-hernekeitto.


Ruoan elämyksellisyyttä ja kauneutta ei tarvinnut alleviivata hokkuspokkus tempuilla, kun  jo pelkästään sen tarjoilun/syömisen eri vaiheet saivat haukkomaan henkeä ihastuksesta. Hyvä esimerkki tästä oli Kurkku & Kurkku &Kurkku.

Ensin katajapedillä kahdenlaista kurkkua sekä yksi punajuurella ja karhunlaukalla pikkelöity kurkku vartaassa.



Ruiskaunokkien ryydittämä varras nostettiin oman liemikulhon ääreen, jossa hapatettua kurkkumehua ja pihasaunioöljyä.


Kesäinen kurkkukeitto oli valmis nautittavaksi kun vetäisit vartaan osaset liemeen. 

Kaunista, vai mitä?



Suomalaisen kesän ylistykseen yhdistyi monessa annoksessa myös savusaunan hiilinen, poltettu aromi.
Upean yksinkertaisia, mutta maultaan savuisen huikeita olivat sekä misograavattu liha


että suolakuoressa hautunut neitsytperuna.


Tai mitä tykkäisit kukkahöyhenin päällystetystä kanansiivestä?



Jälkiruuasta on pakko nostaa vielä kuvankaunis, vihertävällä jade jäälohkareella presentoitu lipstikkajäätelö lipstikkaöljyn ja fenkolin kera.

JUOMAT
Myös juomamenu oli taitavasti sommiteltu. Kurdikulttuurissa ei alkoholin nauttiminen yhdisty juhlaan, mutta ihan kunniotuksesta suomalaista kulttuuria kohtaan, menu tasapainoitteli  näiden välissä. Hauska idea oli ns. tukiviini, jota tarjoiltiin läpi aterian. Tämän kunnian oli saanut itävaltalainen, suodattamaton Gruner Veltliner, joka oli heittämällä paras koskaaan maistamani käsityöläisviini/natural wine.

Muita ruuille istuttettuja juomia olivat mm. Latva Pale Ale, Kulmäuutettu ruusutee, Mesimarja - ja herukkakukkaviini, Ayran eli turkkilainen suolaisen hapan jugurttijuoma ja Domaine de la Pinte, Cuvée d’automne, Chardonnay + Savagnin.

Nautin todella tälläisesta monipuolisesta juomamenusta. En ole koskaan ollut perinteisen viinimenun ystävä. Vaikka viinit olisivat kuinka hyvin sovitettu ruualle, on kohdallani ainakin väistämätöntä, että niitä on aina liikaa ja tunnen kuin joku olisi koko ajan selkäni takana hyppööttämässä jotta saan lasin juotua ennen seuraavaa. Eihän niitä toki tarvitsisi tyhjentää, mutta sen verran laihialainen olen minäkin. Ja lopputulos on liikaa viiniä ja huomio ruoasta siirtyy muualle.



KOZEEN SHIWAN
Kuka olikaan kaiken tämän takana? Jos et ole vielä kuullut Kozeen Shiwanista, niin kohta olet.

Kozeen on jumalattoman energinen ja inspiraatiota pursuava nuori, 9- vuotiaana pakolaisena Suomeen muuttanut kokki. Ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että annoksista ei pöydän päässä tarinoinut kokki vaan olimme juuri jonkun muotisuunnittelijan ruokapöydäksi naamiodulla catwalkilla, jossa yksi toisensa jälkeen marssitettiin esiimme  visuaalisia ja hiukan övereitäkin annoksia, niitä joita kukaan ei pukisi päälleen kotona, mutta jotka saavat yhtäkaikki nauttimaan ja ihastelemaan henkilön luovuutta ja taitoa.

Kozeen on järjestänyt aikaisemmin Pop Upin mm. Designmuseossa ja syksyllä matkustaa  mm. Hon Kongiin saman puuhan parissa.

Taiteen ja ruuan tarinan luova yhdistäminen on Kozeenilla intohimo, eikä ideat katso aina aikaa tai paikkaa.  Vaatimaton ei Kozeen ole. Suunnitelmat kurkottavat tähtiin ja kauemmaksi, joka kerta Kozeen haluaa tehdä isommin, paremmin ja näyttävämmin. Nöyryys näkyy kuitenkin myös tunnustuksena siitä, etteivät nämä visiot ole yhden miehen toteutettavissa vaan ympärilleen ja tuekseen Kozeenkin tarvitsee joukon keittiön, tarjoilun ja viinien ammattilaisia, lavastajia ja äänisuunnittelijoita.

Kozeen kertoi illallisen lopuksi olevansa aina jokaisen "vedon jälkeen" aivan takki tyhjä. Samanlainen tunne tuli syöjälle. Lähes 4 tuntia kestävä illalinen oli niin intensiivinen ja muukansa tempaava ja keskittymistä vaativa kokemus, että sen lopuksi huomasi olevansa aivan uupunu, ihanalla, positiivisen tyytyväisellä tavalla. Mitä juuri näin, koin ja maistoin?

Kiitos Kozeen, hurmasit minut! Viimeinen suupala illallisella, kullalla ja suklaalla silattu musta valkosipuli oli yhtä yllätyksellinen ja mieleen painuva kuin koko illallinen. Upean kokemuksen hieno lopetus.




 Kozeen Shiwan tiimeineen tarjosi illalliseni.  I AM SUMMER SEASON POP UP tarjoillaan heinäkuun ajan perjantaisin ja lauantaisin. (liput)
Lisänäkökulmaa illalliselle (ja parempia kuvia) tarjoaa
Viimeistä Murua myöten- blogi









torstai 12. heinäkuuta 2018

HERNE, IHANA HERNE


Niin siinä sitten kävi, että herne pääsi yllättämään. Ihan viattomana odotteli, ja vaatimattomana, että keksisin käyttää noita pieniä vihreitä helmiä muutenkin kun palosta suuhun pisteltynä. Mitä tapaa ei sovi sitäkään aliarvostaa, koska onhan se vaan niin kesää, ihan superkesää, kun torilta nappaat litran kaksi, herneitä ja alkaa herkutella.

Näin tuoreena niitä kannattaa käyttää monipuolisesti: Salaatteihin, kesäkeittoon, hernekeittoon, tahnoihin ja sen vaan sanon, että pannulla paistettu ahvenfile hernepyreen kanssa; oi joi joi joi!

Tänään Lännen Median sanomalehdissä herkutellaan herneresepteillä, joihin ammensin  vaihtelua vähän joka ilmansuunnasta. Ja kylläpäs se herne moneen sopii. Jäi oikein syyhyämään sormet, että mitä muuta vielä kokeilen. Seuraaviin löytyy siis reseptit tänään seuraavista lehdistä:       



Intialainen herne-perunacurry
Reseptissä yhdistyy kaksi kesäsadon tähteä, herne ja uusi peruna intialaisiin mausteisiin. Oikein nautin kokkaillessani pannulla tuoksuvista aromeista ja olin otettu kun vein Bangladeshissakin, juuri samanlaisten patojen äärellä asuneilla vanhemmilleni maistiaisia, he kilvan kehuivat miten tulvivat makumuistot mieleen (no OK, ainahan ne kehuu lastensa aikaansaannoksia, mutta silti...).



Tuoresalsa herneistä
Yksi ruokarakkauksistani, Meksiko, siivitti  lentoon seuraavan reseptin. Värit iloittelevat kilpaa kesän kanssa ja maku on aah niin raikas. Kyllä herne tänne joukkoon sopii.


Herne-Kylmäsavulohifrittata
Munahan on kesäruoka-aineista helpoin ja nopein, joten klassista frittataa ei sovi unohtaa. Herne on taas erinomainen tässäkin. 



 Risi e bisi
tarkoittaa yksinkertaisesti herneitä ja riisiä. Ruoka on jotakin risoton ja keiton välimaastosta, kinkulla terästettynä. Vähän niin kuin venetsialainen kesäkeitto.

Jos ei tästä vielä löytynyt uutta kokeiltavaa, niin kokeile jotakin perinteisen suomalaista, apposia.  Apposet eivät kyllä omiin perinteisiini ole kuuluneet, mutta hyvin ne maistuivat ensi kertaa näin vanhempanakin.


Näin äkkiseltään en keksi paikkaa minne herne ei sopisi. Varsinkin kun viime lauantaina opääsin syömään Kozeen Shiwanin huikeaa mustikka-hernekeittoa, mutta siitä enemmän seuraavaksi.

Ai niin, keksihän sen yhden paikan minne se ei sovi. Tai valitettavasti sopii, mutta en suosittele; älä siis vedä hernettä nenään!


perjantai 6. heinäkuuta 2018

SIKAHYVÄÄ KIINAAN



Kaupallinen yhteistyö Atria

Näin tavattoman vaikeaa on harvoin aloituskuvan valinta blogipostaukselle. Mutta kun asiaa ja juttua riittää, ei tiedä aloittaisiko tämän kiinalaisen jutun päästä vai hännästä. Ja nyt puhun kirjaimellisesti korvista ja saparoista, koska ne liittyvät asiaan ihan olennaisesti, niin kuin liittyvät vaikka sorkatkin. Päädyn lopulta vatsalaukkuun, koska, kuten miehillekin kuullee usein käyvän, niin sehän se mun sydämeeni löysi tien. Mutta resepti vatsalaukkuun saa vielä hiukan odottaa, niin tiedätte paremmin sitten miksi ja kuinka.

Juhannuksen alla, keskellä vuoden kiihkeintä makkarantekosesonkia, sain yhdessä muutaman muun innolla paikalle saapuneen bloggarin kanssa kutsun viettämään Kiinalaista päivää Atrian vieraana. Minulla oli paikalle saapumisessa selkeä kotikenttäetu, levittäytyyhän 14 hehtaaria Atrian tuotantolaitosta omaan kotikaupunkiini Seinäjoen Nurmoon. Sain vielä edeltäväksi yöksi kylään  ystäväni, ihanan Kokit ja Potit Hannelen, ja reissun sivutuotteena oli ihana vaihtaa kuulumiset.


Ensimmäinen stoppi tehtiin Honkalan komialle perhetilalle tapaamaan päivän keskipistettä sikaa. Tila olikin minulle ennestään tuttu, pääsin talvella kokkaamaan showroomin avajaisiin kutsutuille. Showroomissa pääsee kurkkaamaan possujen elämää lasiseinän takaa, jolloin desinfioinnit ja suojavaatetukset ovat tarpeettomia. Yleisölle avoimet ovet ovatkin olleet tosi suosittuja, kun lapsiperheet ovat saapuneet tutustumaan possuihin.

1500 possun tilan isäntä Pentti Honkola kertoi ja vastaili kysymyksiimme possujen elämästä, ruokinnasta ja hyvinvoinnista. Suomen possukasvatus on uraa uurtavaa monella saralla. Possujen korvissa olevat vihreät napit kertovat, ettei kyseinen yksilö ole saanut koskaan elämässään antibiootteja, sillä suomalaista sikaa ei lääkitä varmuuden vuoksi, niin kuin lähes kaikkialla muualla. Lihan jäljitettävyys yksittäisille tiloille ja antibioottivapaus on hieno esimerkki suomalaisesta sikataloudesta. Paras sika-barometri taitaa olla kuitenkin saparo, joka ensimmäisenä kertoo sikojen hyvinvoinnista, sillä onneton ja virikkeettä kasvanut possu purkaa turhautumisensa ensimmäisenä kaverin saparoon. Esimerkiksi EU-maista vain Suomessa ja Ruotsissa ja Liettuassa saparojen katkominen on kiellettyä. Suomalainen sian saparo onkin kaunis ja terve ja jopa 28 cm pituinen. Saparo on myös kysytty herkku vaikkapa Kiinassa.



Atria sai nimittäin vuosien neuvottelujen jälkeen 2017 avattua ensimmäisenä Suomessa porsaanlihan viennin Kiinaan, joka ei olekaan ollut mikään yksinkertainen juttu. Kiina on maailman suurin sianlihan kuluttaja 54 miljardilla vuosittaisella kilolla ja  on hienoa, että suomalainen, maukas ja laadukkaasti tuotetty possu on löytänyt tiensä myös kiinalaisiin wokkeihin. Kiinan avauksessa Atrian valtteja ovat jäljitettävyys, moderni ja korkeakapasiteettinen tuotantolaitos sekä prosessien hallinta. Suomalaista sianlihaa ostaessaan Kiina ostaa myös palan tulevaisuutta, ruokaturvallisuutta ja varmasti myös Suomen luontoa ja puhtautta.


Tutustumiskäynnillemme Atrian tehtaan sikapuolelle, leikkaamoon, pakkaamoon ja logistiikkaan saimme oppaaksemme parhaan mahdollisen, Kiinan viennin johtajan Markku Hirvijärven, (ja kävimme me katsastamassa makkaran teonkin). Yli kolmituntinen vierailu kului nopeasti, ja mitä ikinä keksimme kysyäkään, saimme asiantuntevan vastauksen (Toki kaikkea en voi kertoa teille, koska tiedättehän sen 007 vastauksen...). Markku tuntee nimittäin tehtaan
prosessit läpikotaisin, koska on aloittanut itsekin uransa käytännön hommista tuotannossa.


Lihanleikkaaja, siinäpä ihailemani käsityöläisammatti. Viiltohanska toisessa, toisessa teräshanska, värikkäillä henkseleillä kiinnitetty teräsessu,  ja timantinterävä veitsij oka pidetään superterävänä aina muutaman minuutin välein terottimen läpi vetämällä (skraadit pois, sanoo pikaluistelijan äiti). Tarkkuutta vaativa työ ja keskittyminen vaativat myös kovaa fyysistä kuntoa. Useimmat leikkaajat ovat miespuolisia ja loma-aikoina ammattitaitoisten sijaisten saaminen kiven takana.  Atrian tuotantopuolella Nurmossa työskentelee n. 2000 henkeä ja kesäisin sijaisia palkataan seitsemisensataa. 



Saimme kattavan kokonaiskuvan leikkaamosta sekä ylhäältä parvelta, että kävellen linjastojen välissä. Kiinan ja muiden Aasian maiden (mm. Korea ja Hong Kong) viennin juttu on myös se, että possu hyödynnetään kokonaisvaltaisemmin. Toki Suomeen jäävä possukin käytetään kaikilta osin, mutta suomalainen kuluttaja arvostaa ruokana eri osia ja ylijäävät hyödynnetään esim. koiranruuan valmistuksessa.


Sorkat....
...ja saparot.

Ylipäätään leikkaamossa oli hyödynnetty hienosti myös robotiikkaa, vaikka luulen, että kaikki hämmästyimme kuinka suuri osa työstä on edelleen käsityötä. Ja työ on millintarkkaa, esim, potka tulee leikata täsmälleen oikeassa kulmassa, jotta se pysyy pystyssä tarjoiltaessa.



Komian tehdaskierroksen jäleen siirryimme Atrian takametsään Nurmon metsästysseuran kovetulle, uurenkarhialle metsästysmajalle, jossa yhdessä kokkaisimme kaikkien odottaman illallisen kiinalaisen, Helsingissä asuvan Jing Liun johdolla. Jingtsu on samanlainen intohimoinen (ja taitava) kotikokki kuin meistä jokainen, joten oli helppo löytää yhteinen keittiösävel. Jingtsu oli laatinut meille menuun, jota toteuttaessamme pääsimme kokeilemaan hiukan eksoottisempiakin raaka-aineita kuten siankorvia.

Kotikeittiömaisessa valmistuksessa  ihastuttivat myös välineet, kuten valtavan kokoinen kiinalainen veitsi, jolla nuavvaan opimme leikkaamaan kurkkuspiraalin.


Myös syömäpuikkoja käytettiin niin taikinan sekoittamiseen kuin kypsyyden testaamiseen.



Ja lopputulos: täyttä kiinalaista ilotulitusta. Haarukkavatkain Minna otti huomaansa possunkorvat ja katsokaa kuinka kauniita niistä tulikaan. Vaikka possunkorvat olivatkin ruokalistallani ensimmäistä kertaa, ne paljastuivat hyvän makuisiksi, ehkä vielä vähän jännittäviksi kokemattomalle tekstuurin puolesta.


Kurkkusalaatti tarjoiltiin kuumalla chiliöljyllä ryyditettynä.



Ribsit ovat aina ja kaikkialla suosikkejani. Kiinassa ne leikataan valmiiksi pieniin paloihin, joista on helppo nakertaa ja maiskutella makoisat lihat irti.




Possun kylki ja viiriäisen munia: Possu suorastaan suli suuhun! Niin suli myös kookkaat läskikuutiot, jota aivan turhaan myös vierastamme. Oikealla tavalla kypsennettynä läski on upeaa, niin maultaan kuin suutuntumaltaankin.





Pääsin mukaan rypyttämään myös kiinalaisia dumplingseja. Tai ainakin olin kovasti yrityksessä mukana. Tuo pannulla kypsennys olisi ollut myös kiinnostava, mutta aivan joka puolella ei pystynyt olemaan yhtäaikaa.



Paistetut kasvikset
Mutta sitten se tarina mahalaukusta. Jingtsun englanninkielisten reseptien raaka-aineiden hankinta-listalle oli päässyt ymmärrettävä kielikukkanen. Kun koko päivän puuhasimme korvien, saparoiden yms. muiden käytön kanssa oli Pork belly, eli sian kylki kääntynytkin vatsalaukusta. Ja hei, tämäkään ei ole ongelma Atrialle, vatsalaukkuja viedään nimittäin mm. Koreaan, Kiinaan niille ei ole vielä vientilupaa. Niinpä majalla odotti 5 sian vatsalaukkua. Jingtsu meinasi ensin, että niiden valmistus on niin monen tunnin prosessi, ettemme sitä ennättäisi tehdä, mutta puhuttuani vatsalaukut itselleni kotiinviemiseksi (lähellä asumisen etuja), löysin googlaamalla pikapaistettavan vatsalaukun reseptin, ja ehdotin, että voisin kokeilla valmistaa sen.

Atrian vatsalaukut, jotka muistaakseni puhdistettiin kaksinkertaisella menetelmällä olivat itsessään aivan hajuttomia, seikka, jota kaikki vatsalaukkujen kanssa aikaisemmin tekemisissä olleet arvostivat. Sain Jingtsulta kädestä pitäen ohjeet vatsalaukun käsittelyyn ja samoin loppusilaus mausteineen oli Jingtsun käsialaa.

Elleivät muutkin annokset olisi olleet niin herkullisia sanoisin, että päivän paras annos! Musta hevonen possu ja  totaalinen yllättäjä. Kauniskin vielä.



Koska tämän postauksen pituus lähentelee jo Kiinan muurin pituutta, teen vatsalaukusta pikemmiten oman  erillisen postauksen.

Sillä välin, käykää lukemassa muiden osallistujien kehut mahalaukkuannoksesta kokemukset.

Hellan ja viinilasin välissä
Kokit ja Potit

Kiitos Atrialaisille upeasta päivästä. Kiitos emännät Marja ja Hanne, Markku, Pentti ja Jingtsu sekä maailman ihanimmat ruokabloggaajakollegat!

Kiitos kysymästä, tullaan taas, heti kun pyydetään!

Ja vielä: Tiedättekö miltä Atrian tehdaskompleksin pihalla haisee?
Kesälle ja puusaunan löylyille!

















maanantai 2. heinäkuuta 2018

VIIREN RAAKA-AINEEN VIHERPIPPURIUUNILOHI


 Kaupallinen yhteistyö K-Ruoan kanssa

Tiedän, tiedän. (Tai siis tiärän, tiärän), että viiren raaka-aineen viherpippuri uunilohi on  oikeasti VIIDEN raaka-aineen uunilohi (no jos ei lasketa suolaa ja pippuria), mutta halusin vaan teidän huomion.

Koska niin tiedän, että kesälläkin ja lomallakin tulee niitä päiviä kun ei jaksa nostaa  edes grillin kantta ja tuntuu hirveän yksipuoliselta keittää pelkkiä uusia perunoita lapsille joka päivä, muttei tekis yhtään mieli keittää  niitä samoja soppia ja kastikkeita kun aina ja kesäpää lyö aivan tyhjää, että MITÄ TÄNÄÄN SYÖTÄISIIN?

Eli jos sopii, niin tässä teille jotain maukasta, helppotekoista, uunissa omiin nimiinsä lähes valmistuvaa ja vielä bonuksena, että se on kalaa. Vähän siinä nyt lutrataan sulatejuustolla ja kermalla, mutta siinähän se maun salaisuus kyllä just on. Eikä ainakaan tartte päätä vaivata pitkällä kauppalistalla: lohta, kermaa, tillliä, sitruuna ja superherkkua uutta Pirkka viherpippurisulatejuustoa.


Kun reseptissä mainitaan vain viisi ainesosaa ja uuni hoitaa kypsennyksen, ei helpommalla ruuanlaitosta pääse. Viherpippurisulatejuusto tuo rutkasti makua, pitää lohen mehevänä eikä erillistä kastiketta tarvita, kun kerma ja sulatejuusto sulavat yhteen ihanaiseksi liemeksi. Tämä sulatejuusto on lisäksi vielä laktoositonta, kerma kannattaa valita myös laktoosittomana, niin hellii herkempääkin vatsaa.



Viherpippuriuunilohi
4 annosta
40 min
n. 800 g ruodoton lohifilee
2, 5 dl Pirkka laktoositon ruokakerma 15%
1 dl hienonnettua tuoretta tilliä
1 sitruuna lohkoina
suolaa ja mustapippuria

1. Voitele kalaa varten sopivankokoinen uunivuoka. Laita uuni kuumenemaan 200 °C.
2. Suolaa ja pippuroi lohi ja aseta se uunivuokaan nahkapuoli alaspäin. Leikkaa juustosta siivuja ja aseta ne lohifileen pinnalle. Kaada lopuksi päälle ruokakerma. Paista 200 °C 30 min.
3. Ripottele hienonnettu tilli pinnalle ja leikkaa sitruuna lohkoiksi, jotta jokainen ruokailija voi puristaa annoksensa pinnalle sitruunaa. Tarjoile uusien perunoiden tai muusin kera.

Melkein kuin heinänteko, vai mitä?
Lisää inspiraatiota kesäruoanlaittoon K-Ruoka sivuilta ja Pirkka-lehdestä sekä K-ryhmän kaupoissa jaettavasta reseptilehdestä. Ne on muuten parasta kesälukemista!

Kaupallinen yhteistyö K-Ruoan kanssa