About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 13. helmikuuta 2018

KOKKAA POSSUJEN KANSSA

 Kaupallisessa yhteistyössä Atria

Monenmoisessa tilanteessa olen ollut kokkaamassa, koiraleirin jäätävänkylmässä köökissä lapaset kädessä (tosi kätevät, ei tarvi pannunlappuja; toisaalta hiukan hankalat pilkkoessa), Gigantin parkkipaikalla kolmella erilaisella grillillä yhtäaikaa useammalle sadalle hengelle (oliko lähes 700?), hevosvaelluksella nuotiolla keskellä Niinisalon ihania kangasmetsiä omalle seurueelle, Kalevan kierroksen soppatykkinä (ilman soppatykkiä), tai Miljoonahevos- tapahtuman upeasti varustellussa (iteppähän suunnittelin...) telttakeittiössä. Ja onhan noita, erikoisia tilanteita, erikoisia ja erinomaisia kokkailuja. Välillä on tehty sikahyvää ruokaa, välillä helmiä sioille.

Jonkun aikaa sitten oli jälleen aika eksoottinen kokkauspaikka ja asetelma. Atria lanseerasi Antibioottivapaan sian(- ja naudan)lihan tammikuussa ja soittivat josko  siihen liittyen laittaisin Honkalan tilan showroomin avajaisten lehdistötilaisuudessa 30 hengen lounaan.

Showroom on uuden sikalarakennuksen yhteyteen  rakennettu pitkänomainen, viihtyisästi sisustettu tila, jonka koko toisen pitkän sivun leveydeltä avautuvat isot ikkunat sikalaan. Näin yleisö pääsee vaivattomasti seuraamaan possujen elämää, ilman suojahaalareita, desinfoitumisia ja liikaa häiriköimättä possujen rauhaa.

Siinä niitä on,  maailmalla harvinaisia siansaparoja. Suomalainen  ja ruotsalainen possu saa pitää muista maista poiketen saparonsa. Sikojen kokonaisvaltainen hyvä hoito takaa sen että stressianturina toimivat saparot ovat possuillamme terveitä ja hyväkuntoisia.

Lounas oli tiistaina ja Honkalan tilan possut matkustivat muutaman kilomerin matkan Atrian teurastamolle ja iltapäivällä mulla oli jo kaksi muhkeaa sianniskaa. Aikamoinen lähiruokaketju. Tuo antibioottivapaus on hieno ja ainutlaatuinen asia maailmanlaajuisesti. Atria on jo vuosia panostanut läpinäkyvyyteen ja vastuullisuuteen ja heidän tuotteidensa jäljitettävyys on kehitetty huippuunsa. Se myös kommunikoidaan asiakkaalle. Lihapaketin kyljessä lukee tilan nimi, josta liha on lähtenyt. Antibioottivapaus kontrolloidaan niin, että jokaiselle possulle laitetaan korvaan nappi. Mikäli possua joudutaan jostain syystä lääkitsemään antibiootein, poistetaan myös nappi korvasta. 

Showroomin seinätaulut kertovat vierailijoille lisää faktoja. Ja yksi ihana, kekseliäs yksityiskohta oli lattiaan maalattu räsymatto. Kuvan pystybaarit raijattiin tilaisuutta varten, oikeasti räsymattojen päällä seisoo ladonovesta tehty patinoitunut pöytä. Kaunis.





Lounaan ajaksi seinälle pääsi myös laatimani menu. Halusin menussa tuoda esille suomalaista, yksinkertaista lähiruokaa, enkä voinut keksiä Honkalan possunniskalle parempaa valmistustapaa kuin oman leivinuunini pehmeä lämpö.

Lisukkeeksi tein punajuuriohraton, ohrassa on riisiä syvemmät maut ja se toimii hienosti kotimaisen punajuuren kanssa. Siihen vielä paahdettuja palsternakkasiivuja ja kevyt pakollinen vihreä. Paikallisen Pirjon Pakarin ylihyvä tattarileipä vielä tarjolle, voin kera, tottakai.

Päädyin rakentamaan aina kolme annosta kerrallaan valmiiksi lautasille. Lautasmittarilla (kuinka monta lautasta oli syöty tyhjäksi) ateria taisi saada ihan täydet lukemat tai sitten paikalla olevat olivat skipanneet aamiaisen.


No arvaa, ehdinkö siinä annoksia kuvaamaan? Yksi annos pyydettiin vielä lopuksi kokoamaan kuvattavaksi...äsh..siitä tuli ennemmin keko kuin annos, jäljellä olevat possun siivut olivat aikamoisen hajonneita. Mutta tämähän olikin minä kokkaamassa eikä mikään Masterchef. Maku edellä ( ja se lautasmittari on kyllä aika raaka totuudentorvi).



Kahvin kanssa vielä muhevan mehevää porkkanakakkua!

Kiitos Atrialle luottotehtävästä, oli oikein sikamainen keikka.



Kaupallisessa yhteistyössä Atria

11 kommenttia:

  1. Ai että tulee noista possuista kivoja muistoja mieleen. Exvaimon isällä oli porsassikala ja minäkin ole niitä päässyt hoitamaan aikanaan ja myös nauttimaan onnellisten porsaiden hyvästä lihasta. Silloin ei muuta syötykään kuin sianlihaa koska sitä oli rajattomasti saatavana.

    VastaaPoista
  2. No on taatusti ollut sikamainen keikka, vau!

    VastaaPoista
  3. Mitä hullumpi keikka, sen hauskempaa, vai mitä Peggy!

    VastaaPoista
  4. Olispa kyllä mielenkiintoista päästä sikalassa vierailemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kokkaaminen sielä (tai ainakin melkein) vasta mielenkiintoista olikin!

      Poista
  5. Tuo porkkanakakku näyttää NIIIIIIN hyvältä <3 pitää itsekin seuraavalla kerralla laittaa pistaasia päälle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pistaasi on kyllä kuin lupaus keväästä hennonvihreänä...

      Poista
  6. Oikeesti upea juttu tää antibiootiton liha! Hyvä Suomi, hyvä Atria! Heheh hee, sikamaisen jutun keskelle olit joutunut, mutta upeasti loihdit siitäkin gourmeeta. Sikalassa olen vieraillut usein lapsena, kun sukulaiset niitä kasvattivat, se haju on vieläkin nenäkarvoissa, uuh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin (Kortesjärven) mummolas oli sikala kun olin nuari.Tiedän mistä puhut. :)

      Poista