About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 30. toukokuuta 2017

SAVUSTETUT RIBSIT



Rakastan ribsejä. Se on pakko myöntää. Luun kaluaminen puhtaaksi rasvaisesta, maukkaasta, hajoavan pehmeästä lihasta, jonka pintaa tahmainen maustekastike peittää, siellä täällä vähän kaarnaksi kovettuneena, on ihmisen parasta kesäpuuhaa.

(note to self: Varaa aina pöytään hammastikkuja!)

Ribsien valmistuksessa löytyy jos jonkinlaista koulukuntaa, esikeitetään, paahdetaan uunissa (minä), sous vide-metodilla; kaikki pyrkivät kuitenkin sinne samaan herkulliseen päämäärään.



Kauan olen odottanut, että pääsisin kokeilemaan ribsien valmistamista slow and low-periaatteella, aidoilla hiilillä alusta asti. Sateinen lauantai tarjosi oikeastaan optimaalisen grillaussään. Bastard hehkutti tasaista lämpöä kun harjoittelin uusia grillitaitojani, hikoilla ei tarvinnut, ei sään eikä grillin käytettävyyden takia. En ole siis mikään expertti kamado-grillin kyydissä, mutta tutustutaan pikkuhiljaa, opitaan enemmän kun pääsen testaamaan kaikkia sen tarjoamia monipuolisia ominaisuuksia. Nyt on tietysti päällimmäisenä sen hieno lämmönsäätökyky ja se kuinka sillä saa kypsennettyä pitkään ja hartaasti ihan samalla hiilipesällisellä. 



2-2-1 metodilla sain aikaan alta aikayksikön pöydästä katoavia ribsejä. Tässä 5 h tekniikassa ribsejä savustetaan ensin 2 h, sitten haudutetaan foliossa toiset 2 h ja viimeinen tunnin aikana niiden pintaan harjataan lemppari glaseerauskastike ja viimeistellään rapsalla ja maistuva kuori. 4 ensimmäistä tuntia kuluu leppoisasti, savustuksen aikana grilliä ei saisi edes avata. Kun vain huolehtii ilma-aukkojen avulla oikeasta lämpötilasta, ei niitä panosvöitä tarvitse käydä tosiaankaan kyttäilemässä. Bastardin isoista grillihiilistä tulee mukava savu-aromi jo itsessään, mutta ensi kerralla koitan lisätä sitä vielä sopivalla savupuulla. Nyt minulla oli vain lastuja. Ja folioveneessä hiilien päällä ne eivät kauhean kauaa jaksaneet savua generoida.



BASTARD-SAVUSTETUT RIBSIT
4:lle - 6:lle (jos muutakin grillattavaa)

3 kg viljaporsaan spareribs

keltaista amerikan sinappia

mausterub ribseille
1dl  merisuolaa
1 dl ruskeaa sokeria
1 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl sipulijauhetta
2 rkl savupaprikaa
1 rkl chilijauhetta
1 rkl cayenneä
1 rkl jeeraa
1 rkl jauhettua korianteria
1 rkl kuivattua timjamia

Sekoita ainekset keskenään.

Hoisin-grillauskastike

1 1/2 dl hoisinkastiketta 
1/2 dl japanilaista soijaa
1 rkl mustapippuria myllystä
1 dl tummaa muscovadosokeria (tai fariini)
1/2 dl punaviinietikkaa
1 pieneksi hakattu tuore chili siemenineen

Keitä aineksia kokoon n. 1/2 h.

Poista ribsisirivistön luisemmalta puolelta kalvo ujuttamalla veitsi kalvon alle, sitten sormet ja vedä varovaisesti  kalvo irti.



Sekoita mausterubin ainekset. Jos rubbia jää, säilytä sitä vaikka kannellisessa lasipurkissa. Kaupoista löytyy myös valmiita kuivamausteseoksia, voit hyvin ostaa sellaisenkin.
Ruiskauta ribsirimpsun päälle hiukan sinappia, levitä se sitten käsin yltäympäriin ja sen päälle hiero mausteet. Sinappi ei lopputuloksessa maistu, mutta saa mausteet kiinnittymään pintaan. Toiset antavat ribsien maustua yön yli, minä kyllä tein saman tien grilliin.


Ja sama käsittely tietenkin molemmille puolille.


Bastard kannattaa sytyttää 1/2 h ennen grillausta ainakin. Lado  isot hiilet grillin pohjalle. Sytytysnestettä ei saa koskaan kamadossa käyttää, mutta sen sytytyspiipun puutteessa hiilet syttyvät helposti pienen sytytyspalan avulla. Yksi tikku riittää... Sekä ylä-että ala-aukko ja ensin tietysti grillin kansikin auki, että saat grillin syttymään, sitten säätelet luukkuja sulkemalla lämpötilan niin, ettei se nouse yli 110 celsiusta. Grillin lämpömittarissa on hyvin jaoteltu, mikä lämpötila sopii mihinkin toimintoon.
 Asettele hiilien päälle myös savustuspuut, mikäli sinulla sellaisia on tai savustuslastut foliokuoressa.  Laita myös joku folioastia tai folio sen alalevyn päälle  nappaamaan rasvapisarat ennen niiden putoamista hiilille.



Kun grillaat tälläisiä isoja grilliluumääriä on ribsiteline ehdoton, jotta saat kaikki mahtumaan grilliin. No eihän mulla sellaista vielä ole, mutta nokkelana (ja epätoivoisena tyttönä) keksin, että jossain yläkaapissa mulla on metallinen paahtoleipäteline ja sen avulla sain panosvyöt grilliin pystyasentoon. Kyllä aika tavaran kaupittoo!

Luukku kiinni, lämpötilakontrolli ja kaksi tuntia, sitten ribsit foliopakettiin, ihan vaan päälletysten ja paketti samoille miedoille lämmöille seuraavaksi kahdeksi tunniksi. Kahden tunnin päästä huomaat kuinka luut alkavat nousemaan pehmeästä lihasta ja voit aloittaa viimeistelygrillauksen.

Nosta grillin lämpötilaa grillausmoodille avaamalla alaluukkua nyt ainakin, sivele ribsien pintaan haluamaasi grillauskastiketta ja grillaile varovasti vielä ainakin puolisen tuntia. Tässä kohtaa täytyy olla varovainen, ettei käräytä kastiketta pintaan. Vuoraan yleensä styroksisen kylmälaukun sanomalehdillä ja voipaperilla, siellä ribsit pysyvät hyvin lämpimänä, kerralla ne eivät sovi pintagrillattavaksi kaikki.



Hoisin-maustekastike valmistetaan keittelemällä kaikkia aineksia kokoon n. 1/2 h miedolla lämmöllä. Minä testasin paria muutakin kastiketta samalla, mutta ei oo kyllä mun hoisinin voittanutta! Tässäkin kohtaa on helppo vähän oikaista ja käyttää halutessasi valmiskastiketta, varsinkin jos olet lempparisi löytänyt. On niitä hyviäkin.

Minä oon kans lempparini löytänyt. Se on tämä paha poika-lurjus, Bastard. 

Ja mä niin tiedän mitä grillaan seuraavaksi.

Pizzaaa!!! Täytyy saada ensin klassikot alta pois, että pääsee keksimään uusia.

Bastard- grilli on saatu testikäyttöön maahantuojalta.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

KUN ON TEHTÄVÄ SUKLAAKIISSELIÄ


Suklaakiisseli ei ole meidän  perheen vakiovieras. Mistä ihmeestä se Maitotyttö oli sen keksinyt. Kello oli jo yli 8, maanantai-iltana, minä rättipoikkiväsyneenä juuri tullut kotiin, kun Maitotyttö ilmoitti, että minä haluan tehdä nyt suklaakiisseliä. Nyt.



Onneksi suklaakiisseliä. Ehkä helpoin keksittävissä oleva kokattava. Kiitos kaikkien äitien suojelusenkeli!



SUKLAAKIISSELI
4:lle
8 dl maitoa
4 rkl maizenaa
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Sekoita maito, maizena, kaakao ja sokerit vispilällä sekaisin ja kuumenna puuhaarukalla hämmennellen, keittele 2-3 min. kunnes sakenee kiisseliksi.

 Jäähdytä kylmävesihauteessa vispaillen tai nosta jääkaappiin ja ripottele pinnalle sokeri kuortumisen ehkäisemiseksi.

Tarjoile kermavaahdon kera. Tai vielä parempaa; maitokiisselillä.
Sekään ei ole vaikeaa.


Mutta kuten sanoin, nyt oli jo myöhä. Joten mentiin nonparelleilla.


Onnellinen maitotyttö. Seuraava päivänä oli kertonut iskälle aamiaisella kun oli kysynyt, että mitä tähän tuli, että 8 desilitraa maitoa. Hienosti jäi mieleen!


maanantai 22. toukokuuta 2017

KOREALAINEN KASVIS HOT POT


Kaupallinen yhteistyö Fine Foods.

Höyryävän kuumat, pöydässä valmistuvat Hot Pot -padat ovat oikeastaan talvisesongin ruokaa Aasiassa. Siksi, my friend, ne sopivatkin oivallisesti suomalaisen alkukesän tunnelmiin. Ja koska yhdessä syöminen ja jakaminen on ylipäätään parasta mitä ruokapöydässä voi tehdä, on seurueen keskellä poriseva Hot Pot takuuvarma suosikki illanviettoon. 



Hot Potille on ominaista, että sen raaka-aineet ladotaan kauniisti pataan omina ryhminään, ja päälle lorautetaan porisemaan herkullinen liemi. Kylläpä kyllä, tämä voi olla aivan lihallinenkin juttu, mutta protskutarpeet täyttyvät  myös tällä sieni-ja tofuversiolla. Kylmäsavutofulla, OMG! Raaka-aineita voi lisätä pataan, jos ne hupenevat liian nopeasti ja lopulta syvän tulinen liemi imeytetään paksuihin udon-nuudeleihin.



Korealainen nimi tälle herkulle on varmaankin 전골 , Jeongol on Hot Pot ja Beoseot Jeongol on sieni hot pot ja Dubu taas on tofu, joten Beoseot-Dubu Jeongol vois olla lähellä oikeaa. Yhtä hyvin voi olla ettei ole. En minä sentään koreaa osaa. Että ei kannata kysyä. Mutta viisaammaat voi kertoa.



Autenttisia Korean makuja saa tuotua hot pot-pataankin helpoiten käyttämällä luovasti korealaisia valmismarinadeja ja - dippejä. Ja tietenkin Gochujangia! Fine Foodsin-sivuilta löytyy lisää reseptejä, ei jää purnukat kaappiin seisomaan.


Korealainen sieni-tofu hot pot

300g kylmäsavustettua tofua reiluina kuutioina
300g tuoreita sieniä, 2-3 eri lajia (esim, herkkusieni, osterivinokas, siitake, enoki)
1 iso tai muutama pieni pak choy
80 g pinaattia
3 kevätsipulia

liemi
1 l vettä
2 rkl Yutake luomu Tamari soijakastiketta
2 rkl Yutake japanilainen riisiviinietikka
1 rkl Yutaka Wakame- kuivattu merilevä
2 rkl CJ Tulinen korealainen marinadi- ja grillauskastike
1 tl Sempio Gochujang – korealainen chilitahna
1 rkl ruokosokeria
1 rkl seesamiöljyä

tarjoiluun

240 g (2 tlk) Wang Kimchi – Korealainen kaalivalmiste
udon-nuudeleita 




Lisää kaikki liemen ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi.

Hot pot-padaksi käy mikä tahansa laajasuinen, ei kovin syvä pata, jonka voit tuoda pöytään esim. fonduetelineen päälle. Laita padan pohjalle ensin tofukuutiot ja sitten muut reiluhkoiksi paloiksi leikatut vihannekset, jokainen siististi omaksi sektorikseen aseteltuna. Kaada kiehuva liemi vihannesten päälle ja anna porista pöydässä kunnes vihannekset kypsyvät, n. 15 min.

Jokainen syöjä ammentaa padasta omaan kulhoon vihanneksia. Vihanneksia voi lisätä pataan, mikäli kaikki eivät mahtuneet kerralla. Laita lopuksi liemeen udon-nuudeleita kuumenemaan, niin makuliemen saa hyödynnettyä viimeiseen tippaan. Hot potin lisäksi kannattaa aterialla tarjota kimchiä ja riisiä.

Kaupallisessa yhteistyössä Fine Foods

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

TULI TV-KOKKI

Kuva Johanna Lindholm

Kuinka siinä niin kävi, se on itselläkin vähän hämärän peitossa. Pyydettiin koekuvauksiin tähtiravintoloiden nuorien taitavien kokkien joukkoon, menin, tälläinen tavallinen ja pulleroinen ruuallarakastaja jonka omassa keittiössä ruuat valmistyvat yleensä ilman turhia nipertelyjä,  ja 2 viikon kuluttua kattelin itteäni Huomenta Suomen lähetyksessä. Melkein voisi sanoa, että kotoa tultiin hakemhan!

No eihän se ny niin menny. Kaikki tähänastiset tekemiseni ovat olleet vaan välietappeja kohti tämän unelman toteutumista. Aina olen halunnut tuon imelän kliseen sanoa, mutta tottahan se EI oo. Voi olla, että joskus olen tehnyt jotakin oikein.  Ehkä se oli se muutaman vuoden takainen skypepalaveri tallin pihalta  ohjelman tuottajan Välimäen Teresan kanssa. Käytiin läpi jotakin reseptikilpailun reseptiä ja puhelin taisi välillä kuvata minun sijaan hevosta. En minä muutakaan keksi. Mutta jäin kai mieleen(ja hevoset, ne on kyllä kuvauksellisia...).


Komea studiokeittiö, Tersalla ja Johannalla langat käsissä.

Monet kerrat ollaan kokkiohjelmasta ystävien kanssa vitsailtu. Vaajaa kuukausi ennen ekaa lähetystä, kun en asiasta tiennyt vielä hölkäsen pöläystä, löytyy puhelimesta bloggaajaystävän kanssa käyty keskustelu.



Aika hurja.

Aika hurja oli myös ensimmäinen kuvauspäivä ja toinen, enkä usko kolmannenkaan ensi viikolla vielä helpottavan. Teresa antaa aiheen, tyyliin vaikka jotain vapuksi, ehkä perunasalaatti ja sitten minä laadin reseptin. Helsinki Food Companyn toinen teräsnainen, Johanna, on se keittiön takapiru, joka kuvauksissa luojan kiitos esivalmistelee kokkaukset. Ja niin sitä sitten aloitetaan kuvaaminen ja voin kertoa, että kamera se vasta on jäätävä, Unohdat oman nimesi, sen mitä piti kokata ja ylipäätänsä syyn siihen miksi seisot leikkuulaudan äärellä sydän kurkussa pampaillen  kirkkaissa valoissa ja tuijotat kameran linssiä. Jos siis muistat tuijottaa. Onhan se nyt paljon luonnollisempaa tuijottaa käsivaralla kuvaavan kuvaajan silmään, kun sitä katsekontaktin tärkeyttä on koko elämä toitotettu. Se vaan näyttää ohjelmassa sangen hassulta se, Natasiskonikin ihmetteli, ettei ollut koskaan huomannut tuota pahaa karsastustani...

Parasta on tietysti myös uudet tuttavuudet;  tuotantotiimi, kuvaajat, ohjaaja, Tuotantoyhtiö MediaHubin Piia on superkannustava.  Ja sitten vaan, nuavvaan, istutaan vierekkäin jonkun valtakunnanjulkkiksen kanssa. Sini <3.

Toinen iso kamera (ja niinkuin huomaatte, termit eivät ole todellakaan vielä hallussa) kuvaa käsiä ja työtä ja sitä liikutellaan lattiaa pitkin. Sille pitää muistaa kallistaa astioita ja näyttää valmista annosta luonnottoman pitkään. Olla hyppimättä uunin ja kameran väliin, puhua selkeästi ja sujuvasti ja samalla tehden paitsi välillä olla tekemättä ja puhua kuitenkin. Muistaa pitää taukoja, että väliin pääsee leikkaamaan. Olla oma itsensä ja saada se annos vielä onnistumaan. Vaikka kyseessä onkin nauhoitettu lähetystä, niin kyllä sen ruuan täytyy mennä kerralla oikein. Ja hymyillä, pitkään ja hartaasti.


Opittavaa riittää. Kunpa kerta kerralta saisin kuorittua sisäisen tv-kokkini näkyviin. Olen samalla kertaa ihan sekaisin onnesta ja jännityksestä ja kauhusta.  Itseä on välillä vaikea tunnistaa ohjelmasta ja omaa ulkomuotoa hyväksyä. Tunnistaa omaa puheenpartta joka hyppii murteesta murteettomaan.

Siksi on ollut tosi tärkeä tuntea ja tietää, että mua myös kannustetaan. Oma perhe ja sukulaiset, bloggajaystävät,  nykyiset ja entiset työkaverit, ratsastuskaverit, koiraharrastuskaverit, pikaluistelijat, laivakaverit, naapurit ja kaikki muut ystävät ja läheiset matkan varrelta.  Tiedän, että niille kaikille oon aina "meirän Nanna". Se auttaa.

Kun pahin paniikkikohtaus iskee yritän ajatella, että mut on varta vasten valittu tähän ohjelmaan ja valinnan ovat tehneet pitkän linjan ammattilaiset. Täytyy uskoa heidän ammattitaitoonsa ja näkemykseen.

Kuva Johanna Lindholm.
Ja ainakin mun kokkikaverini  valinta on nappi; supersuloinen ja -lahjakas, niin nuori ja niin ahkera Marcos Gois. Nykyään tunnetaan myös nimellä  Kuisma, Markus Kuisma. On ollut todella hyvä, että meitä on ollut kaksi, oppimassa toisiltamme  ja jännäämässä yhdessä. Epistä on vaan se, että Kuisma tarttee maskiin 15 min. mutta mulle pitää varata tunti!

Meidän reseptit löytyy MTV:n Makuja-sivulta. Ihka ensimmäinen paahdettu perunasalaatti vei perunasalaatin valmistamisen ihan uudelle tasolle, kun perunat paahdetaankin lohkoina uunissa. Jippii, ei enää keittämistä ja kuumien perunoiden kuorimista tahmaisin sormin. Kuisman reseptit on tietysti omaa luokkaansa, kokeilkaapa kuha-annoksen yhdistelmää pikkelöity raparperi ja fenkoli. To die for! Ja kevään ensimmäiset Teresan pihasta hortoillut nokkoset siinä korvasienipiirakassa! 

Niinkuin aina, parasta kuvauspäivissäkin on syöminen... :). Kyllä muuten Maikkarin uutistoimitukseen häviää nanosekunnissa pari pellillistä leivontalämmintä pullaa. 



Makujen Aamu esitetään torstaisin ja perjantaisin Huomenta Suomen lähetyksessä n. klo 7.20. Vuoropäivinä Marcos ja minä. Jos aamu-tv ei kuulu aamurutiineihisi suosittelen nyt sen sinne ottamaan, voi portugalilais-pohjalaista kokkausta seurata aamujen kokkauksista tehdyssä koosteessa, jonne lisätään vielä muutama ennennäkemätön insertti. Ohjelma kulkee nimellä Makujen viikonloppu ja se näkyy lauantaina AVAn aamupäivässä ja sunnuntaina MTV 3 siinä yhdentoista aikaan. Ja aina on tietenkin Katsomo.

Enkä mä kyllä vieläkään ymmärrä, kuinka ensin  kokkaa Jamie ja muutaman mainoksen jälkeen kauhan varressa onkin Kuisma tai minä. 

Himmeetä, sanois poikani Urho12v!


torstai 18. toukokuuta 2017

RISOTTO CAPRESE


Tai no, oikeasti kyllä säilyketomaattirisotto. Risotto Caprese vaan kuulostaa tuolla lailla fiinimmältä, tekijäänsä paremmalta. Että kuka nyt sitten mitäkin haluaa tehdä. Suuhun sopivaa vai itteään parempaa ruokaa. Täten testattuani todistan, että hyvää se ainakin on ja säilyketomaatti-versio risotosta toimii kuin miuli. Ajatus on suurenmoinen, yhdistää Caprin saaren tunnussalaatin hehkeät tomaatit, valuvan pehmeä mozzarella ja basilika risottoon. 



Resepti löytyy keväällä ilmestyneestä, piristävän erilaisesta HALPARUOKAKIRJASTA, jossa ei todellakaan yritetä tehdä itteään parempaa ruokaa. Sitähän saa käydä kokeilemassa trendiravintoloissa. Nyt tehdään yksinkertaista, opiskelijakeittiöstäkin inspiroitunutta ruokaa pilke silmäkulmassa Ihanat bloggaajanaiset, WTD Nata ja Suusta Suuhun Alisa tulkitsivat ruokaystävyytensä kirjaksi, josta löytyy (meinasin kirjoittaa jo toiseen kertaan piristävän erilaisia) reseptejä, jotka sopivat tiukempaankin budjettiin. Reseptit, niinkuin kuvatkin ovat aika riisuttuja, tavallisen ruuan näköisiä, silti niissä on vinkkeliä tarpeekseen herättämään kokeilumieli keittäjässä. Nämä urbaanit naiset ovat kyllä kaukana keittäjän stereotypiasta, pystyn kuvitella heidät essu päällä vain korkeintaan ilman vaatteita. (Siis huom. en ole kuvitellut heitä ilman vaatteita. Enkä myöskään itse ollut ilman vaatteita heidän essujaan miettiessäni ÄSH!! Älä selitä, pahenoo vaan...)

Uudet ruokatrendit (Tarjouspossuramen, Tattaria ja tofua, Pinaatti-lehtikaalikeitto),  kohtaa klassiset versiot (Oikeasti köyhat ritarit, Lihaperunasoselaatikko ja Siskonmakkara Hot Pot)aina sinne  iki-ihaniin ruisrevittyihin  pizzoihin asti, jotka saa nopeasti kasaan aamun pikkutunneilla tai viimeistään sen jälkeisenä päivänä.

Kirja on huikean elämänmakuinen, ja vaikka oon itse tainnut ohittaa nuo biletysvuodet (ainakin 3 viikkoa sitten),  muistan hämärästi tiedän silti mitä krebaaminen merkitsee (Äiti, se on kreisibailaamista eli villiä juhlintaa, tokikaan omakohtaisia kokemuksia kyseisestä lajista ei ole ollut. Koskaan). Ja sitäpaitsi Alisa on kyllä nelihenkisen perheen äiti, ettei tämä mikään bilettäjän käsikirja suinkaan ole. Vaikka täältähän se löytyy myös se Natan Panopastan ohjekin, se missä sitä Tinderiä vai Timjamia vai mikä puska se nyt olikaan trimmailtiin sinne lihapullataikinaan.

Sitäkin pitää varmaan kokeilla. Ja Alisan savusimpukkapastaa, ehdottomasti. Oikeastaan kirja on täynnä kokeiltavaa reseptiikka. Ja kaikki reseptit on vähä niinkun 2.0 eli ei tarvitse itseään toistaa siskonmakkarasopassakaan.


Kirjan tyyliin otin muutaman kokkauskuvan, tuota roiskeista hellankantta peittelemättä. Tein muuten myös kanaa, risotto toimi tällä kertaa lisukkeena, vaikka on ihan arvoisensa kyllä yksin.


Ja senkin vielä sanon, että näitä arjen nopeita ja edullisia reseptejä kaipaa töistä kotiin saapuva perheenäiti kyllä. Meidän arkiruuanlaitossa nimittäin suurin aika on varattava pöydän raivaamiseen, että mahdutaan syömään.

Että ihan tavallista elämää. Paitsi tietysti kaikilla muilla on vähemmän raivattavaa ruokailun esteenä (lähde: Äiti 70v).

Millään en malttanut olla lisäämättä risottoon alkuvaiheessa paria desiä kuivaa valkoviiniä, kun puolikas pullo tuossa hellan vieressä notkui. Natalla ei ehkä ole puoliksi juotuja viinipulloja ikinä, halparuokaversioon, herkulliseenkaan, ei ehkä kannata varta vasten pulloa korkata. Mutta jos on, niin tuleehan siitä sielukas risotto!



Risotto Caprese - Säilyketomaattirisotto
alkuperäinen ohje Tolmatsova ja Wilska: Halparuokakirja
muunsin ohjeen 4:lle

250 g risottoriisiä
1 rkl rypsiöljyä
2 dl kuivaa valkoviiniä (ei pakollinen)
5-7 dl kasvislientä 
1 tlk paseerattua tomaattia
2 rkl tomaattipyreetä
1/2 dl parmesaaniraastetta
tuoreita basilikanlehtiä
1 rkl voita
1 pallo mozzarellaa 

Kuumenna öljy ja kuullota riisit miedolla lämmöllä. Lisää viini ja anna imeytyä. Koko ajan sekoitellen lisää vuorotellen tomaattimurskaa/paseerattua tomaattia ja kasvislientä, pari desiä kerrallaan. Risotto on valmis al dente n. 20 min kuluttua. Muista jättää löysäksi!

Sekoita risoton joukkoon tomaattipyre, parmesaaniraaste, voi ja hienoksi pilkottu basilika. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Annostele lautasille ja revi mozzarella päälle.

(On muuten sitten trendikkään tädin/sedän/enon/kummin/isovanhemman oivallinen lahja-idea kevään ylioppilaille, jotka ovat pikkuhiljaa sovittelemassa oman elämänsä essuja. Jos olette kovin läheisiä, niin mielellään laittakaa mukaan myös rahaa. Kyllä ne arvostaa!)

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

PERUSBURGERI HIILILLÄ


Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin? No en tiedä, mutta kotiini muutti juuri yksi paha poika eli Bastard ja se oli heti jalat alta meikäläiseltä. Oikeasti lähetys saapui sopivasti pääsiäiseksi, mutta pakettiin se jäi. Älkää ymmärtäkö väärin, Kamadolla grillaa kyllä hyvinkin vuoden ympäri, mutta koska sä tarkenet poistaa sen paketista? Pääsiäisen lumimyräkässä vai kenties vapun? Onneksi isäni ehti apuihin ennen äitienpäivän lumimyrskyä.



No sen sanon, ensimmäiseksi, että hiilillä grillattu burgeri ei ole koskaan perus vaan se on se paras. Vaikka tällä kertaa mentiinkin kaupan sämpylöillä, eikä hillottu sipuleita tai tehty minkäänlaisia extrakommervenkkejä, saivat nämä hampurilaiset (mediumina tietenkin) voihkimaan ihastuksesta. Kyllä kotihampurilaisen teko vaan kannattaa!

Söin muuten samalla viikolla ennen vappua yhden elämäni parhaimmista hampurilaisista ja yhden elämäni huonoimmista. Elämäni Top 3 sijoitus löytyi Uumajasta  Savargården ravintolan lounaalta. Ravintola on kuuluisa ruotsalaisen husmanskostin vaalimisesta mutta yllättikin meidät jumalaisilla hampurilaisilla ja ranskalaisilla. Annoksessa ei ollut ainuttakaan heikkoa lenkkiä, vaan se oli sulaa parhautta. Ei siinä ollut kommervenkkiäkään vaan hiilillä grillatut mehevät pihvit, kotitekoiset sämpylät ja  maustetut majoneesit, marinoidut sipulit. Jäi ikuisiksi ajoiksi muistiin.

Huonoin kokemus oli niin huono, että en meinannut saada unta illalla kun mietin miksi en lähettänyt ala-arvoista kokonaisuutta takaisin keittiöön. Sain jonkun säälisairauskohtauksen, enkä kehdannut, kun kysyttäessä tarjoilijakin kertoi voivansa erityisesti suositella heidän hampurilaistaan. Annos oli perunoineen päivineen jo sen näköinen, että tarjoilijankin olisi pitänyt kieltäytyä viemästä sitä pöytään. Tosi surullista.

,

Mutta mun uusi ihana renttuni, eli  The Bastard-grilli. Pari vuotta sitten tutustuin Big Green Eggiin ja hurmaannuin sen mahdollisuuksista. Lapsiperheessä rahareikiä riittää, jolloin kallein vaihtoehto ei ole useinkaan se sopivin. The Bastard on hollantilaisten kaverusten kehittämä versio japanilaisesta kamadogrillistä, jossa jykevä keraaminen kuori antaa aivan uudenlaiset mahdollisuudet lämmönsäätelyyn ja myös hyvin pitkiin grillaus/savustusaikoihin. Keraamiselle kuorelle on 20 vuoden takuu, eli mistään hepoisesta laitteesta ei ole kyse. Hinta on silti saatu laadukkaan kaasugrillin tasolle. Tällä onnistuu normaalin pihvinkäristyksen lisäksi myös savustus, leivonta, pizzanpaisto, pitkä epäsuora kypsennys jne. Kokeilulistalla riittää puuhaa koko kesäksi, mutta aivan ensiksi piti tehdä ne hampurilaiset.


Olin jostakin kuullut, että vaikka kamadoja mainostetaankin lämmösäätelyllä, jos grillin päästää huippukuumaksi, on lämpötilan alentaminen vaikeaa. Minä onnistuin kyllä ihan suvereenisti nostamaan lämmön 350 asteeseen ja sieltä takaisin alle 150:een. Bastard reagoi tosi nopeasti ja tottelevaisesti. Ehkä se huomasi, että sai luonani hyvän kodin. Sain grillin sytytettyä helposti ja hampurilaispihveihin tuli juuri se mainio hiiligrillauksen aromi. 

Olen kyllä tohkeissani. Mitä kaikkea voinkaan Bastardin kanssa kokeilla! Lupaan raportoida grillaukseni ja kokemukseni, joten pysy kuulolla, mikäli grillaus/savustus on ruuanlaittotavoista sydäntäsi lähellä.



NANNAN VINKIT PARHAASEEN PERUSHAMPURILAISEEN
  • Hampurilaispihvi taikinaa ei tarvitse turhaan vaivailla. Muotoile jauhelihasta iso pötkö ja leikkaa siitä paksut pihvit. 
  • Suolaan ja pippuroin usein ennen paistoa ja sitten paiston jälkeen vielä vähän lisää.
  • Öljyän pihvien pinnat kevyesti, niin eivät tartu ritilään tai parilaan.
  • Medium pihvi on mehevin.
  • Älä tee pihvitaikinasta jauhelihataikinaa, ei siis munia eikä muuta, lihapullat on erikseen
  • Grillaa hiilillä, jos se suinkin on mahdollista, koska savunmaku tekee pihvistä luxuksen.
  • Itsetehdyt hampurilaissämpylät on parhaita, mutta jollet ehdi, osta kaupasta. Tai tee kerralla iso satsi pakkaseen kesän hampurilaisia varten. Siihen hätään kun mieliteko iskee nopealla aikataululla. Tai huomaat, että kesän lumipyryjen välissä on yllättäen grillauksen mentävä aukko.
  • Perushampurilaisen lisäkkeet meillä ovat punasipuli (raaka), juusto, tomaatti ja suolakurkku. Sinappi, majoneesi ja ketsuppi. Kaikki muu ihanuus on sitten extraa. Kaikkea ei voi väliin kerralla laittaa, joten yleensä teen teeman mukaan, perushamppareita tai sitten alan leikkiä juustoilla, eri lihoilla/kasvispihveillä, kasviksilla (marinoin, pikkelöin) ja kastikevariaatioilla. Sämpyläänkin on monia mahdollisuuksia.. Seuraavaksi palaan halusta tehdä esim. jonkun kana-fetapurilaisen.
  • Less is more mutta morekin on ehdottomasti more näissä burgerjutuissa. Muhkea, juustoa valuva burgeri herättää sylkirauhaset, mutta pikkuisten sliderien ahmimistakaan ei voi lopettaa, koollakin voi siis kikkailla.
Mitkäs ovat teidän parhaat hampurilaisvinkit? Tieto nimittäin lisää hampurilaisen himoa...

The Bastard grill on saatu maahantuojalta testattavaksi, kaupallinen yhteistyö.

lauantai 6. toukokuuta 2017

KESÄ TULI - HORIATIKI


Jos ei kesä tunnu tulevan omalla painollaan, niin kutsutaan se kylään vaikka väkisin. Ja jos se pitää tuoda ruuan kautta, niin sitä aurinkoa ja lämpöä tuskin saa paremmin lautaselle laitettua kuin kreikkalaisessa salaatissa. Kreikkalaiseen salaattiin ei kyllästy koskaan, jo ensimmäinen haarukallinen vie silmien sulkeutuessa tavernan puisen pöydän ääreen, siihen valkoisen kalkitun seinän ja kreikanmerensinisen oven viereen.

Oikeasti innostuin salaatin tekoon kun olin ostanut kaupasta sellaisessa pahvirasiassa  kotimaisia isohkoja terttutomaatteja, joissa luki, että kypsänä poimittu. Ja siis järkytys! Mutta positiivinen! Kun pilkoin tomaatteja se sisus toi ihan mieleen Kreikan auringon kypsyttämien tomaattien rehevän maun ja hajun. Tälläisiin ei koskaan törmää ainakaan näin satokauden ulkopuolelle. Ihania tomaatteja! Huusivat siinä kilvan, että Horiatiki,Horiatiki!
 
kreikkalainen salaatti

Horiatiki Salata on siis tuo kreikkalainen talonpoikaissalaatti tai "kylänsalaatti", jonka raiskattuja versioita tapaa suomalaisissakin lounaspaikoissa ja kotipöydissä tämän tästä. No ok, fetakuutiot vihreänsalaatin ja muiden vihannesten kanssa on ihan ok, mutta salaatti josta puhun ei ole. Kaukana OOKOOsta! Se on parasta ikinä ja koskaan ja missään ja niin helppoa ja juuri oikean makuista juuri oikeista aineksista.

Olen siis tosi huono ymmärtämään muita versioita. Kuljen laput silmillä, aivan kuin tiramisunkin kanssa. Mulle on olemassa vain yksi ainoa tapa:


  • Fetan pitää olla palana ja laadukasta
  • tomaatit, punasipuli, kurkku, VIHREÄ paprika ja mustat kalamataoliivit ovat salaatin kasviosasto. Tämä salaatti ei sisällä salaatinlehtiä! Kiinankaalista puhumattakaan.
  • salaatti tarjoillaan laadukkaan oliiviöljyn ja punaviinietikan kanssa, feta maustetaan kuivalla oreganolla. Suolaa ja pippuria rouhitaan salaatin pinnalle
Te tiedätte mistä puhun, ettekö tiedäkin? Menkää ja ostakaa ihanat kypsät tomaatit, kunnon pala fetaa ja tuokaa kesä räntäsateen keskelle.


kreikkalainen salaatti

HORIATIKI - KREIKKALAINEN MAALAISSALAATTI
 2:lle

4 isohkoa kypsää tomaattia
1 pieni punasipuli
1 pieni vihreä paprika
1/2 kurkku
kourallinen mustia kalamataoliiveja
150 g fetaa palana
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl punaviinietikkaa
3 rkl ihanaa oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria myllystä.

Lohko tomaatit paksuiksi lohkoiksi ja puolita  vielä lohkot. Kuori ja viipaloi punasipuli. Halkaise kurkku ja viipaloi se paksuiksi viipaleiksi. Poista paprikasta siemenet, leikkaa siitä ensin leveitä kaisteleita ja joka kaistele sitten muutamaan kolmionmalliseen palaan.

Laita vihannekset laakeaan tarjoiluvatiin ja heitä päälle kourallinen oliiveja. Pirskottele punaviinietikalla ja sitten öljyllä. Reilusti. Kierrä kasvisten päälle myllystä suolaa ja pippuria ja aseta lopuksi kokonainen fetapala salaatin keskelle. Valele sekin öljyllä ja ripottele päälle sitten oregano.

Valmis. Kesä tuli.





keskiviikko 3. toukokuuta 2017

VIHREÄT TOSTADAT




Kaupallinen yhteistyö Apetina

Tostadat olisivat saattaneet olla aika nappivalinta vappuaaton keimeihin. Mutta kas kun en hoksannut. Ei meillä kyllä ollu vappuaaton keimejäkään. Katsottiin lasten ja siskon kanssa elokuva, käytiin saunassa, juotiin limpparia (no kun en muistanut ennen ke-pe työmatkaa panna simaa käymään) pop cornin ja sipsien kanssa ja puhallettiin ilmapalloja. Poistin katosta roikkumasta Maitotytön tammikuisten synttärien rupsahtaneet pallot. Kyllä tuore ilmapallo vain vapun tuopi!

Ai niin ja välillä katseltiin ulos ikkunasta lumipyryä. Olin ihan uupunut kuvauksista, jännityksestä, työmatkasta, flunssasta ja lauantaista, joka vietettiin Duudson Activity Parkissa eli tuttavallisemmin Dapissa, kun ei kotonakaan tarjennut trampalla hyppiä. Oli ihana löhötä.


No vihreät tostadat ovat kumminkin sopivaa illanistujaisruokaa. Maissitortillat paistetaan rapeiksi öljyssä ja päälle keotaan lempparitäytteet juustoinen päivineen. Ihanan rouskahtelevaa ja pikkariikkisen sotkuistakin syötävää. Just sitä mikä on kaikista parasta -paitsi ei sohvalla!

Tällä kertaa mun tostadat olivat kevään vihreät. Resepti löytyy Apetina.com sivuilta.  Fetatyyppinen juusto on just hyvä kaikissa meksikolaisissa, se muistuttaa vähän meksikolaista queso frescoa.

Aina voit laittaa myös täytteet pikkukulhoihin, jokainen rakentakoon sitten omanlaisen ja -värisen tostadan. 



Kaupallisessa yhteistyössä Apetina.com.