About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

The Day I went to Brooklyn....


Never been to New York.

Silti luulen, että muutama neliö aitoa Brooklyniläistä tunnelmaa on saatu juurrutettua keskelle Helsinkiä. Fredalla (19), aivan Designmuseon takana, viiskulman kupeessa (pakko laittaa nämä koordinaatit tänne, kun itsekin  ne juuri vasta maalainen  oppi...) on 14-paikkainen pikkiriikkinen kahvila nimeltä Brooklyn Cafe. Se avasi ovensa viime joulukuussa ja tiskin takana hääräävät aidot sisarukset New Yorkista. Palvelu on mutkatonta ja sydämellisen hymyilevää kuin konsanaan rapakon tuolla puolen, Suomen kamaralle tuotunahan moinen voisi myös kääntyä itseään vastaan, mutta liekö kulttuurien yhteentörmäyksen ansiota, palvelusta on kaukana iloinen pinnallisuus, koko paikka henkii aitoutta ja sydämellisyyttä.


Kahvila aukeaa jo 6.30, mikä lie tervetullutta töihin matkaavalla. Lista on seinällä liitutaululla ja se on lyhyt ja ytimekäs koostuen  enimmikseen kahveista, baageleista ja brownies'eista. Annoin tiskillä vapaat kädet baagelini suhteen ja siitä löytyi ainakin prosciuttoa, sipulia ja mozzarellaa, itse rinkeli oli myös maukkaan sitkeä, kotitekoisen makuinen. Myös kotitekoisen näköinen, mutta tässä tapauksessa asia on siis ainoastaan plussaa. Latte oli myös todella hyvä.


Siinä istuskellessani oli pakko vielä saada maistaa myös brownie, seuraava kerta kun voi olla hamassa tulevaisuudessa. Kieltäydyin paikan erikoisesta kermavaahdolla ja jäätelöllä, mutta simppeli suklaaruutukin toimi loistavasti; syntisen suklainen, muttei liian makea.



Viihdyin. Ensin ajattelin , että en kyllä istu tähän huolellisen huolimattomaan trendikkyyteen. Asiakkaana oli juuri sellaisia huolimattoman huolellisia trendi-ihmisiä, kuin suoraan maailman metropoleilta, ja hetken tunsin legginsseissäni itseni keski-ikäiseksi maatalouslomittajaksi (mikä on kyllä sinänsä arvostamani ammatti!), mutta kun  esimerkiksi viereisen pöydän tyylikkään pariskunnan toinen osapuoli kuului haastavan savoa ja toinen ilmeisesti oli oululainen, niin muistin, että Helsinkihän on lopulta meitä maalaisia pullollaan ja nielaisin alemmuuskompleksini latteni huuhtomana ja jatkoin viihtymistä.

Paikasssa taitaa olla myös jonkinlaista sisartaikaa (sisterly magic...); juttelin tänään Natasiskoni kanssa ja uskomattomasti myös hän oli vieraillut kyseisessä kahvilassa samana päivänä muutama tunti myöhemmin! (Siskoni asuu Turussa)

Oman kahvilavinkkini sain laivakollegoiltani Marilta ja Laurilta lukuisan muun hyvän vinkin kera, joista osaa en ehtinyt testata. Että kiitos!

Tätä  pienimuotoista Helsingin kahvilakulttuuriin tutustumista suoritin siis omaksi ilokseni heinäkuussa, laiva kun on joka toinen päivä Helsingin satamassa ja  tuhlattavaa vapaa-aikaa jää 3-4 tuntia. Viisaammasta päästä kai harrastukseni ei ollut välttämättä, työpäivan pituus kun on keskimäärin (tai pitäisikö sanoa ainakin)10 tuntia, jotka siis täyttyvät todella kiireisistä askeleista, vapaa-aikana kannattaa siis lähteä kesänlämpöön, kipittämään vielä pariksi tunniksi kuumalle ja kovalle asfaltille...

Tarkoituksena oli tehdä jonkinmoinen kahvilakatsaus tästä postauksesta, mutta koska jo ensimmäinen kahvila sai näinkin pitkän palan aikaiseksi, on parasta vetää tähän piste. Työväsymys painaa vielä, lapset vaativat läsnäoloa ja Picasa alkoi temppuilla kuvien synkronoinnin kanssa. Vihdoin tajusin, että voin ladata kuvat myös vanhanaikaisesti tiedostoistani. Mutta että saan jotakin edes blogistaniaan, nyt se piste.

Ja poiketkaa  Brooklynissä, paikalliset, ellette ole jo piipahtaneet ja kaikki maalaiset  Helsingin elämysten etsijät. Siinä on muuten ratikkapysäkkikin ihan hoodeilla, 3T vai onko se B?


maanantai 23. heinäkuuta 2012

Munkki-juttu!


Taivaallisen huono kuva....
 Koska tämän blogin pitäjä kärsii ankarista "harvoin päivitetty heinäkuu"- tuskista, on täältä lainakoneen kautta yritettävä pukata jonkinlaista viestiä. Kamera on täynnä kuvia, mutta eivät ne taida tänne koneelle telepaattisesti siirtyä, enkä jaksa alkaa perehtyä tarvittavaan tekniikkaa (joka luultavasti on pala kakkua, anyway), joten kaivelen Picasan kätköistä aiemmin kesällä valokuvattuja munkkeja.

Arvatkaa sitten onko minulla mukana käyttämäni taikinareseptiä (koska muistan se ei ollut aivan normi), mutta sovitaanko, että nämä onnituvat takuuvarmasti tavallisella löysähköllä pullataikinalla. Lupaan sen.

Eli nyt jakaan vain mutaman munkkikommentin, etten sanoisi munkkimietelmän.

Jos lapsesi rakastaa kaiken maailman suklaamunkkeja, miksi et sulattaisi munkkiesi päälle suklaata ja vähän strösseliä, onhan ne kotitekoiset aina parempia ( no, ei aina, jos esim olet polttanut hiivan :)) kuin ne ostetut hiivakuplat. (Joita välillä tulee kyllä himoittua niitäkin, ja syönnin jälkeen aina kauhea morkkis!)

Hyödynnä kesä! Rasvapaista ulkona terassilla, rautapadassa irtolevyllä tai grillin sivukeittimessä tai piuhan päässä olevassa rasvakeittimessä. Anna käryjen kadota keveästi kesäiseen iltaan naapurien iloksi tai kateudeksi (ihan naapurisuhteista riippuen, meidän katu kyllä tietää, että jos munkinhaju johtaa meidän terassille, ei sieltä tarvitse tyhjin masuin lähteä. Jaetut munkit ovat niin parhaat munkit!)

Tuli muten ihanan kaunis "nousuraita", tuo keveän munkin tunnusmerkki.


Älä innostu liikaa. Yllättäen 2,5 dl taikinasta saa melkoisen määrän munkkeja, munkit ovat kuitenkin parhaimmillaan noin välittömästi paistamisen jälkeen. Etkä ehdi leipääntyä taikinan tekoon tai paistopuuhiin.

Minä tykkään kaulita munkkitaikinan levyksi, josta sitten painelen ympyröitä erikoisvalmisteisella ananaspurkki muotillani. (Kahta lapsuudesta tuttua leivontahärpäkettä en suostu vaihtamaan; toinen on ananaspurkkimuotti ja toinen felixketsuppipullosta -siitä pullon mallisesta - leikattu jauhokauha...).Sitten vaan ensin sormi läpi keskeltä ympyrää ja toinen mukaan ja kierittelet sormien avulla reiän isommaksi. Myös yhden sormen hulahula-tekniikka on toimiva.


Ja sitten kun kyllästyt sotkemaan sen suklaan kanssa, sokeroi loput munkit ihan perinteiseen tapaan. Olet takuulla päivän suosikki äiti/ puoliso/ mumma/ ystävä / naapuri (tai iskä /pappa).


Huomenna äitin paras Urho7v täyttää 8v! Ensi viikolla sitten juhlitaan!

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Mansikkamaitua


Minne tämä heinäkuu katoaa? Istun tässä Tukholman keskustan kahvilassa painimassa isältä lainatun läppärin kanssa. Kotona vietetyn viikon aikana internetyhteytemme oli jostakin syystä muutamaa tuntia lukuunottamatta solmussa ja muutenkin halusin toki viettää vapaa viikon perheeni kanssa enkä tietokoneen. Lapsia ehtii tulla kova ikävä kymmenessä päivässä.

Olen siis nyt "kesätöissä" heinäkuussa laivalla verestämässä vanhoja tarjoilijantaitojani. Vaikka päivät ovat pitkiä ja tahti rankka on oikeasti kiva välillä tehdä sitä mitä osaa. Olen aina tykännyt asiakaspalvelusta ja ruuan ja viinin parissa työskentely on aika inspiroivaa tälläiselle foodielle, varsinkin kun laivalla voi oikeasti ylpeänä kantaa asiakkaalle annokset. Ja aina oman mielen pohjallekin jää monta esillepanovinkkiä, makuyhdistelmää ja uutta ruokaideaa muhimaan.

Helsinki-Tukholma väli on myös kiva aikataulullisesti sen puolesta, että meillä on päivällä useita tunteja vapaa-aikaa. Sen sijaan, että kärvistelisin päivien hidasta kulkua lapsia ikävöiden, päätin lähtiessäni, että nyt äiti on vähän lomalla töissä. Eli kuljeskelen kaupungilla, yritän etsiä kivan kahvilan, nautin jonkun erikoiskahvin, hengittelen syvään ihan turistina. Helsingissä tapasin edellis-työpassissa rakkaan ystäväni Virpin ja piipahdimme lounaalla Bulevard Socialissa, huomenna Virpi tulee taas kummityttöni Miran kanssa kaupunkiin, käydään vähän tyttösin juhlistamassa Miran 11v. synttäreitä. Eli kivoja pieniä kohtaamisia, kamerakin kulkee mukana, joten ehkä julkaisen vielä postauksen "Minun kesä-Helsinkini" Helsinkihän on minulle lähes yhtä eksoottinen kuin Tukholma.

 Mutta sillä välin rakkaat ystävät tehkää vaikka mansikkamaitoa!

Mansikkamaito
Tehosekoittimellinen perattuja mansikoita (kylmiä...)
Kylmää rasvatonta maitoa haluamasi paksuuden saavuttamiseksi tarvittava määrä.

Surauta, tarkista makeus ja lisää hiukan sokeria tarvittaessa ja nauti.

Ylellisemmän version saat toki vaikka vaniljajäätelöllä, mutta oikeasti, et kyllä tämän parempaa tarvitse. Ja tähn uppoaa ne torilta ostetut jo vähän pehmenneetkin mansikat. Eiliset mansikat aamupalajuomaksi!


Kohta sitä paitsi tehdään mustikkamaitoa! On kuulemma tulossa todella hyvä sato!

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Viva la Mansikka! (juustokakkumansikat)







Jos rakastat juustokakkua etkä pane pahaksesi mansikansyöntiä tai toisinpäin, rakastat sormisyötäviä (sillä eikös kaikki sormin syötävä maistu aina herkulta?), on tämä resepti juuri sinulle, söpö tapa nauttia heinäkuun suosikkisadosta mikäli suoraan rasiasta napsiminen alkaa kyllästyttää. Itse törmäsin reseptiin Kokit ja Potit -blogissa, ihanat kuvat saivat vakuuttumaan, että juuri tätä meillä tehdään jussina. Ja varmasti nyt myös pitkin kesää. Jos mansikka-marenkikakku on helppoudessaan ollut jo usean kesän favoriitti mansikkatarjoilu, on tämä mulle varmaan tämän kesän hitti.


Äläkä säikädä, vaikka lopputulos on ihanan pikkuruinen, ei tässä reseptissä ole mansikanperkuuta kummempaa näpräämistä. Eli voittaa nopeudessa kaikki juustokakunteot ja soveltuu hyvin vaikka  mökkiolosuhteisiin.

Alkuperäisessä resptissä käytettiin kermalla notkistettua mascarponea, Itse minulla oli tavallista appelsiinilla maustettua tuorejuustoa ja ranskankermaa.Ensi kerralla taidan käyttää maustamatonta, jota ryyditän tuoreella sitruunalla tai limellä. Kekseinä käyvät kaikki kaurakeksit ym muut digestivet, mutta nämä Lulun Bastognet on kyllä aika upean makuisia  tähän.

Respti määrät ovat vähän sinnepäin, tämä ei ole niin tarkkaa.

Juustokakkumansikat

n. 1 l mansikoita
1/dl tuorejuustoa tai mascarponea
1 dl ranskankermaa
maun mukaan sitruunaa tai limeä, notkistukseen kermaa tai maitoa
2-3 Bastogne keksiä murskattuna

Käytä hyviä kiinteitä mansikoita. Pikku vihannesveitsellä kaiva jokaiseen mansikkaan kolo samalla kun poistat kannan. Aseta sisus ja ehkä liian pehmeät mansikat sivuun.

Valmista muista aineksista sekoittamalla tahna, jonka pistät pursotinpussiin. Pursota joka mansikan reikä täyteen ja kasta sitten kantapuoli keksimuruun. Valmis!

Keksimuruihin kannattaa dipata vasta juuri ennen tarjoilua, niin ne ovat ihanan rapsakoita, eivät toki pahoja pehmenneinäkään.

Ai niin, ja ota se lautanen missä on ne sisukset ja hylätyt mansikat, sekoita jäljelle jäänyt täyte niihin ja päälle keksimurut ja lusikoi suuhun nautiskellen, jäävätpä valioyksilöt sitten vieraspöytään!



Kuvatessa ilmeni hävikkiongelma, kuvattava tahtoi kadota lautaselta....

Heinäkuu on blogikirjoitusten taholta hiukan vaativaa aikaa itselleni, olen nimittäin paikassa,  jossa
tietokoneenkäyttö on rajoitettua. Sen sijaan päivät kuluvat aamuvarhaisesta iltamyöhään seuratessa valkotakkisten miesten (ja on siellä mukana naisiakin) hääräilyä. Ei, en ole kirjautunut sisään kotipaikkakuntani mielenterveyshuoltoinstituttiin eli Törnävälle vaan itse asiassa käväisen joka toinen päivä Tukholmassa. Ja kyllä, ruuastakin on vahvasti kysymys. Joko arvaatte missä olen ja mitä teen?

Taisi tulla liikaa vinkkejä, mutta kysynpä kumminkin. Vatausaikaa ensi maanantaihin 9.7 klo 24 saakka. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan jääpalamuotti, jonka avulla jäädytät jäiset snapsilasit elokuun rapujuhliin.

Ai niin, heinäkuun Keittiöhöyrytkin ovat olleet jo jonkin aikaa luettavissa.