Slow Food On Sunday

Slow food tai pitäiskö sanoa mumma-ruakaa pienillä uudistuksilla....

Viikonloppu tuli -ja meni - ilman, että sitä varten käytiin erikseen ruokakaupassa tai olisi suunniteltu mitään erikoista. Ei oikein huvittanut. Lauantai meni laskettelumäessä ja tarkoitus oli syödä Joupiskan Pizzat päivän päätteeksi, mutta syötiinkin sitten lounaspöytä, eli enempää ei tarvinnut lauantain ruuasta murehtia.
Mutta sunnuntainakin on syötävä ja kernaasti jotain hyvää...

Possun uuniliha
Olin ottanut perjantaina jääkaappiin sulamaan 1,1kg "kaslerpaistin", palan lihaa, joka oli leikattu possun etuneljänneksestä. Tiedättehän, tuollaisen paksuläskisen vanhanajan uunilihan. Eli pökkäsin sen aamuyhdeksältä rautapadassa uuniin muhimaan, moin 120 asteeseen. Pohjalle laitoin varmuudeksi vähän vettä, ison porkkana ja pari pientä sipulia, lihan pintaan vähän suolaa ja maustepippuria. Ja nyt, hyvät naiset ja herrat, unohtakaa liha uuniin vähintään viideksi tunniksi.

Omatekoiset ranskanperunat

Iltapäivällä sitten rupesin miettimään mitä muuta sieltä tyhjästa kaapista laittaisi ja kun ei siellä ollut kuin vaillinainen perunapussi ja kuitenkin aikaa oli käytettävissä, niin ajattelin kokeilla omatekoisia ranskalaisia. Kotoa löytyy jopa lahjaksi saatu friteerauskeitin, jota ei ole moneen kertaan käytetty. Usein teen uunilohkoperunoita eri mausteilla, mutta nyt siis kotiranskiksia:

6  isoa perunaa
1l rypsiöljyä

Tällä kertaa päädyin kuorimaan perunat, koska muutamasta pukkasi hivenen itua (muistattehan, että herkullisen ruuan salaisuus on tuoreet, ensiluokkaiset raaka-aineet...). Sitten terävällä veitsellä suikaloin perunat ronskeiksi maalaisranskalaisiksi. Friteerauskeittimen etu lienee se, että se ilmoittaa kun paistolämpötila on saavutettu ja pyrkii pitämään sen siinä, eli hitusen verran huolettomampaa kun perinteinen kattila liedellä menetelmä. Perunat paistoin kolmessa erässä, 5 min aina kerralla (siunattu uunin "herätyskello"!)

Keittimestä kumosin  rasvaa tihkuvat  ranskalaiset valumaan talouspaperikerroksella vuoratulle lautaselle , taisin siitä päältäkin vähän painella paperilla enimpiä rasvoja. Viimeisen satsin jälkeen hulautin koko satsin suolauksen jälkeen uuninpellille ja odottamaan minuutiksi tarjoilua uuniin, josta oli jo liha otettu pois ja jossa juurikin olivat kärventymäisi paahtamani sipulit ja tomaatit....

Paahdettu tomaatti-sipuli- fetasalaatti

sopiva määrää terttutomaatteja

1 punasipuli

1/2 purkkia pala fetaa

jäävuorisalaattia

rucolaa

suola hitaleita

oliiviöljyä maun mukaan

Ei edes perheen miehille kehtaa tarjota pelkkää lihaa ja perunaa, vaikka he moista olisivat tuskin vastustaneet ja koska  kurkku, niin kaunis ja kiinteä vielä torstaina ostohetkellä oli muuttunut muovikuoreen sullotuksi siskonmakkaraksi, myös tomaattipussi oli jotenkin vaurioitunut ja mäsäyttänyt oudon kasvuston pussiin, oli taas inspiroiduttava jostain muusta. Jääkaapissa oli onneksi puolikas rasia jo ehkä parhaan kukoistuksensa nähneitä terttutomaatteja, minisellaisia siis. Halkaisin ne ja suikaloin yhden punasipulin, levitin ne uuninpellille, pirskotin päälle oliiviöljyä, suolahiutaleita, mustaapippuria ja rosmariinia. (Nyt en voi vastustaa ja linkittää suomen parhaaseen ruokablogiin!) Sitten uuniin korkeaan lämpötilaan (250) paahtumaan, vaan ei palamaan, kuten meikäläisille oli käydä.

Sillä välin revitään salaatit pediksi, uunipaahtokasvikset kumotaan niiden päälle, murennetaan feta, sekä vähän vielä oliiviöljyä ja mustaapippuria. Se on siinä. Ja aika herkullisen näköinen, yksinkertainen ja helppo.

Äiti, ota mustakin välillä kuva....

Takaisin lihan pariin

Kun reilun viiden tunnin uunittamisen jälkeen liha oli vähän asettunut, nostin sen  suurelle lautaselle, joka olisi kenties voinut olla vieläkin suurempi ja revin sen haarukka molemmissa käsissäni palasiksi. Lihahan on niin kypsää ja pehmeää ja aah ihanan tuoksuvaa tässä vaiheessa, että se suorastaan hajoaa kappaleiksi pelkästä kosketuksesta. Läskit, nahka sun muut epämääräisyydet, jotka eivät ole täysin sulaneet saa tässä vaiheessa eroteltua priimalihasta. Takaan, että et pysty tässä vaiheessa pitämään näppejäsi erosta, vaan säie jos toinenkin eksyy suuhun... taas vesi herahtaa kielelle. Tähän "repimis-tarjoilutapaan "olen ottanut mallia Nigellan pääsiäislammasreseptistä, jota TAKUULLA valmistuu myös tänä pääsiäisenä, ja itseasiassa ÄITIhän se keksi soveltaa Nigellan lammassalaatin tyyliä jokunen aika sitten possun uunilihaan...että sieltä taas tämäkin kimmoke.

Muista suolata liha reilusti tässä vaiheessa.!

Tarjoile liha siis revittynä laakealta vadilta, tässä mukana väripilkkuna muutama höyryttämäni rakuunaporkkana, ettei vaan kukaan pääse sanomaan, että ei meillä syödä kasviksia.  Kuva ei tee oikeutta herkulliselle maulle.

Kaikki söivät, kaikki nauttivat ja ylijäämä liha paistettiin tänään lounaaksi Quesadillojen muodossa medium salsan ja juustoraasteen kera, lautasella kurkku/tomaatti/korianteri höystöä ja papuja... mutta se onkin jo toinen tarina.