CLUB SANDWICH ELI KLUBILEIPÄ

 

Voileipäihminen, se minä olen! Voisin korvata kaikki ateriat voikkareilla, toki kun voileivän käsitteen ymmärtää oikein laajasti, niin selvästi siinä mennään jo ihan "kunnon ruuan" puolelle. Minä kyllä innostun kaikenlaisista leivistä, pelkistetymmillään hyvässä voileivässä on vain sipaus voita, jos sitäkään.

Ystävänpäivän kunniaksi yllätin perheen miehet perinteisellä clubsandwichillä, kun Urho17v. niin haikeasti muisteli kun söi toissakesänä Riikassa ihan hotellin pikkubaarissa lounaaksi maailman parhaan Clubin (no, Urho 17v.o tykkää myös purkkiraviolista....). Aattelin, että nytpä äiti näyttää, mutta vaikka äitin ruuan pitäisikin olla ihan parasta sain heti noottia, että eikö tässä ole paistettua munaa mukana.

Ittelläkin on ihania club sandwich muistoja. Lontoossa, ehkä -90, oltiin IsoHoon kanssa ja muistan sen sandwichbaarin, olikohan jossain Covent Gardenissa. Vitriinistä sai valita miljoonasta täytteestä (sen koen aina vähän kiusalliseksi, jostain syystä) ja leivät rakennettiin  ihanan pehmeän, paksun brittiläisen paahtoleivän väliin, leikattiin lopuksi kolmioiksi ja tarjoiltiin pitkältä vadilta makuuasennosta, niinkuin itsekin yritin tällätä seuraavassa kuvassa.Itseasiassa leipä oli niin suurta, että neliöstä sai neljä kolmiota, joten jono oli komia.

Nyt on ihan pakko luetella makumuistoihin syöpyneitä leipiä vuosien varrelta.

• Oravan mumman peukkuleivät: Ruisreikäleivästä leikattiin kapea, pitkulainen siivu, johon levitettiin peukalonsyrjällä kunnon kerros voita, sillä lailla puoli huolimattomasti.
• Taboukissa, Rec Centerin kahvilan tunasandwichit.
• Keskustan koulun parhaan ystäväni, Uimosen Sirpan äitin meille laittamat ranskanleivänsiivut, voilla ja juustolla.
• Teinivuosien vara-äiti ja perähänkattoja Aino teki kerran mulle ja Katriinalle, isoille tytöille, valmiit leivät; reissumiehen päällä oli maksamakkaraa ja punaista paprikaa. Muistan kun syötiin niitä olohuoneen sohvalla löhöten. Oli vissiin ollu kova viikonloppu, kun oltiin niin väsyksis.
• Vaihto-oppilasvuotena Michiganissa tanskalaisen Lisbethin isä Jim teki aina ihanan kerrosleivän, siinä oli sinappi, majo, kinkku, juusto ja salaatti.
• Kuukauden häämatkalla thaikuissa söin tietenkin koko ajan ihanaa thaikkuruokaa, mutta yhden vuorokauden olin kuumessa ja oksussa, ehkä ruokamyrkytyksessä, ja kun vihdoin sain ajateltua syömistä, tilasin, cheese-tomato-onion toastin. Mikään ei ole koskaan maistunut niin hyvältä.
• Saudeissa suoraan leipomosta vielä kuuma flatbread.
• Ensimmäiset kuunnon Naan-leivät tandooriuunista, olisko ollut Bangladeshissa? Keniassa syötiin aina chapatileipää.
• Valenciassa herkku oli bocadillo con aceite y atun, eli tuore sämpylä oliiviöljyllä ja tonnikalalla.
• Ruotsinlaivan must on katkarapuleipä...
• Lapsuuden juhlissa ja kylän pidoissa oli aina tarjolla leipiä: vaalealla, kananmunaa ja anjovista, tummalla kinkku juusto, tomaatti kurkku, purjeeksi käännettynä. Ja persilja tupsu.
• Jouluyön kinkkuleipä: paksusti kinkkua, voita ja hyvää sinappia hapankorpulla tai tummalla joululimpulla.

Eikä siinä vielä kaikki, voisin kaivella näitä muistojeni ihania leipiä varmaan kirjan verran..... mutta ehkä en nyt enempää luettele, vaan päästän teidät reseptin pariin.

Kana Club Sandwich

2 kpl

6 paahtoleivän siivua, paahdettuna

majoneesia

voita

2 kypsää kanan minuuttifileepihviä (tai muuta kanaa)

1 tomaatti siivuina

jääsalaattia tai jäävuorisalaattia

4 pekonisiivua, kypsäksi paistettuna

Kanakerrosleipä valmistuu ennätysnopiaan kun ainekset on valmiiksi kypsennettyjä. Mulla oli tähteeksi jäänyttä pekonia ja  tuotenäytteeksi saaduista Atrian Country Style paneroiduista minuuttileikkeistä sopivasti kaksi jäljellä, jotka siivutin, niin ne oli helpompi levittää leiville. Tähän käy myös nyhtökana tai itseasiassa vaikka reilu määrä kanaleikkeitä. 

Voitele paahdetut leivät toiselta puolelta, 4 majoneesilla ja 2 voilla

Levitä täytteet, vaikka kuvan mallin mukaan. Kokoa leivät, tyhjä leipä jää väliin. Paina hiukan kasaan ja kiinnitä halutessasi hammastikuilla. Puolita kolmioiksi. Kerralla siis haukataan aina kolmesta leivästä koostuvasta kerroksesta, joten joka väliin ei tarvitse laittaa kaikkea, toiseen tomaatti ja pekoni, toiseen kana, esimerkiksi.

Mun täytyy nyt mitä pikemmiten  ottaa uusiksi ja paistaa väliin myös se kananmuna, kun sitä jäätiin kaipaamaan.

VERIAPPELSIINIRISOTTOA JA KAMPASIMPUKKAA

Vähän se kesti, 3 vai 4 vuotta, että sain ryhdyttyä kovasti hehkutetun veriappelsiinirisoton tekoon. Ja tulihan siitä ihanaa ja herkkää, sopisi vaikka ystävänpäivän dinnerille mitä mainioimmin tämä annos. Olen suuri risoton ystävä ja olen myös kampasimpukan suuri ystävä, mutta on vaikea löytää pääruokaa, minne niitä voisi sijoittaa niin vähän, että raaskii tehdä sijoituksen.  Risotto on kuitenkin mahtava yhdistää kampasimpukkaan, 3-4 per annos riittää hyvin.

Tästä postauksesta menee nyt kaikki ystävänpäiväromantiikka hevon tuuttiin, kun sanon vielä, että kampasimpukat oli sopivasti hyvässä plusskorttitarjouksessa, vain 7,90€ paketti. Mutta kattelkaa näitä kuvia, eikö näistä tuu jo melko romanttinen olo.

VERIAPPELSIINIRISOTTOA JA KAMPASIMPUKKAA 

4:lle

1 litra kana- tai kasvislientä

1 sipuli hienonnettuna (parasta olisi salottisipuli- 2kpl- mutta minulla oli nyt vain keltasipulia)

2 rkl oliiviöljyä

2,5 dl risottoriisiä

2 veriappelsiinia, 1 kuori raastettuna, sisällöt mehuksi puristettuna, jäävä hedelmäliha säästäen

1 dl kuivaa valkoviiniä

2 dl raastettua parmesaania

1 reilu ruokalusikallinen voita

suolaa ja mustapippuria

Pintaan hiukan jotain tuoretta yrttiä, esim timjami, basilika tai lehtipersilja

300g sulatettuja kampasimpukoita

paistoon öljyä ja voita

Kuumenna liemi kiehuvaksi ja anna sen poreilla risottopannun vieressä hiljaa, niin, että risottoon lisättävä liemi ona aina kiehumispisteessä.

Laita mielellään isoon ja laakeaan kasariin öljy kuumenemaan ja pehmittele ja kuullottele sipulia siinä n. 5 min, varovasti ettei pala.

Lisää riisi ja sekoittele kunnes riisi on muuttunut hiukan läpikuultavaksi. 3-4 min.

Lisää appelsiinimehu, viini ja raastettu kuori. Sekoita kunnes riisi kuivahtaa uudelleen eli kaikki neste on haihtunut/imeytynyt.

Nosta nyt kanalientä kasariin 1 dl kerrallaan, koko ajan sekoitellen ja aina uuden kauhallisen lisäten, kun neste tuntuu väheneväm. Tätä kypsymisprosessia kestää yleensä n. 18 min. 

Lisää parmesan ja voi, sekoita ja maista, lisää tarvittava suola ja mustapippuri myllystä. Lisää myös irtohedelmäliha.

Ja koska olet multitaskaaja, olet risottoa sekoitellessa huuhdellut ja kuivannut huoneenlämpöiset kampasimpukat, kuumentanut pannulla rasvan ja paistanut kuumalla pannulla kampasimpukat juuri ja juuri kypsiksi 1 min/ puoli, eli kaunis väri pintaan ja kääntö. Mausta vielä suolalla.

Jaa risotto kuumennetuille lautasille, jaa pinnalle kampasimpukat ja ripottele hienonnettu yrtti.

Rakastu 💓

MEATZZA

 

Nigella Lawson lähettelee mulle aina tasaisin väliajoin, tätä MEATZZA-reseptiä ja pitkään pitänyt testata. Kun googlailin, niin löysin reseptin myös tutusta Sweet Food O'Mine - blogista.

No minäpä vihdoin viimein testailemaan reseptiä ja toden totta, jos lihamureke, lihapullat ja- pihvit on nopeita tehdä, niin täähän on vielä nopeampi. Ja jotenkin ihanan pizzamainen. Ja kuitenkin ihan eri asia kuin lihamureke, lihapullat ja- pihvit!

Eli jatkoon kun kaipaat jotakin muuta jauhelihasta. 

Ai niin, mikä meatzza? No; MEAT + PIZZA =MEATZZA, eli suoraan pannulle tehdään jättimäinen jauhelihapihvi, ikäänkuin pizzapohjaksi, jonka päälle tulee sitten Margarita-pizzatäytteet  eli tomaattimurskaa ja mozzarellaa. Tuore basilika viimeistelee!

MEATZZA

4-5:lle

400 g jauhelihaa

3 rkl juustoraastetta (mulla cheddar)

3 rkl kaurahiutaleita

3 rkl hienonnettua persiljaa

2 kananmunaa

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

suolaa ja pippuria

1 tlk tomaattimurskaa

1 tl oreganoa

125 g mozzarellaa

tuoretta basilikaa

Sekoita jauheliha, juustoraaste, kaurahiutaleet, persilja ja munat sekaisin taikinaksi. Lisää valkosipuli ja mausta suolalla ja pippurilla.

Voitele n. 28 cm paistinpannu öljyllä tai vuokasprayllä ja painele taikina lempeästi pannun pohjalle.

Valuta tomaattimurskasta ylim. neste (se on hyvää sämpylätaikinassa tai keitossa). Mausta murska oreganolla. Levitä murska jauhelihan pinnalle.

Viipaloi mozzarella ja levitä viipaleet  tomaattimurskan päälle.

Paista uunissa 220/200 C asteessa 20-25 minuuttia.

Ota uunista, anna vetäytyä 5 min ja lisää sitten pinnalle sinulle sopiva määrä basilikaa.

Sweet Food O'Mine Sari teki tämän kanssa vielä lisäksi perunamuusia, niinpä tein sitäkin. Mulle Meatzzan kylkeen riitti runsas ja raikas vihersalaatti, sopivasti etikkainen.

VEGAANINEN JUUSTOFONDUE

 

Kaupallinen yhteistyö Nurishh

Rakastan aitoa sveitsiläistä juustofondueta, kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tarjoiltuna. Olen sillä lailla vähän tiukka täti, juustofondueni suhteen, että pata täytyy olla oikeanlainen, juustot juuri tietyt ja dippailuunkin kelpuutan vain leipäkuutiot. Ja kirchiä pitää olla.

Siksi olin itsekin vähän, että mitähän tästä tulee, kun päätin kokeilla juustofondueta täysin kasviperäisestä juustovalmisteesta. Uskaltauduin hommaan, koska tuote oli jo tuttu, edellisestä quesadilla-kokeilusta hyvin sulavaksi havaittu ja myös erittäin maukkaaksi. Ja jos ei mitään uutta koskaan uskalla koittaa, ei mitään uutta koekkaan.

Fonduen äärelle on ihana kokoontua näin keskitalvella ja jos haluat toteuttaa sen kasvispohjaisena, niin tässäpä toimiva resepti!

Siinä sitten innostui pilkkomaan dippailtavaksikin sitä sun tätä, muutakin kuin pelkkää leipää; pikkutomaatteja, rypäleitä,ryöpättyä parsakaalta ja omenaa. Tännehän voisi ajatella myös kukkakaalta, pikkusuolakurkkuja, retiisiä, pikkuisia perunoita...

Juustona toimi siis Nurishhin valmisraaste jonka kombo imitoi mozzarella- ja cheddarraaste sekoitusta. Tiesinkin jo, että makua löytyy, vähän pelkäsin kuinka sulaa, mutta  suli tosi nopeasti ja hyvin.

Kasvispohjainen Fondue

2 valkosipulin kynttä
1 rkl öljyä
4 dl kuivaa valkoviiniä
3 pss Nurishh Cheddar&Mozzarella Style blend - raastetta
1,5 rkl konjakkia
1,5 rkl maissijauhoja
Mausteeksi mustapippuri, paprika, muskottipähkinä

Dippailuun leipäkuutioita, omenaa, rypäleitä, parsa- ja kukkakaalta, suolakurkkuja, pieniä kypsiä perunoita jne.
Hinkkaa fonduepannun sisäpinta toisella valkosipulinkynnellä.
Kuumenna öljy padassa ja raasta mukaan toinen valkosipulinkynsi.
Lisää valkoviini ja kuumenna kiehuvaksi.
Lisää pussi kerrallaan vegejuustoraastetta ja vispaa kunnes juusto sulaa.
Sekoita maissijauho konjakkiin ( tai Kirch'iin,) ja lisää sekoittaen pataan. Anna kiehua sekoittaen muutama minuutti.
Mausta ja nosta pata fonduetulen päälle pöytään.

Pieni dipattavat suupaloiksi, voit ryöpätä kukka- ja parsakaalin nopeasti.
Muista leikata leipä niin, että jokaisessa palassa on tukevaa kuorta.

HERKULLINEN LOHIKEITTO

 

Tässä päivänä muutamana tuli yhtäkkiä sellainen lohisopan himo, että keiton keittoon oli pikimmiten ryhdyttävä.

Samantein keitin oikein ison kattilan, vähän syystä, että kun oli  kilon pussi keittoperunoita, niin käytettiin sitten kaikki pois kerralla.IsoHoota olin pyytänyt tuomaan lohenpalan keittoa varten ja kun hänkin toi 500g ja halusin maustaa keittoa myös pakkasessa olevalla superherkullisella Kalaliike Eljas  Sannan  (tulevat aina silloin tällöin Seinäjoen Rekoon, jossa ostan) kylmäsavulohella niin teinkin sitten kunnon kokoisen annoksen, tästä riittää varmasti 8:lle, isot annokset.

Kermainen lohikeitto pakkaa aina olemaan herkullista, tässä siihen toi ihanan makuvivahteen erityisesti tuo kylmäsavulohi. Mutta olipa siellä toinenkin valttikortti, nimittäin maustekurkkukuutiot, jotka sopivat sinne hitsin hienosti. Tähän sain idean tällaisesta erinomaiseksi haukutusta Keisarinnan lohikeitosta, tällä kertaa nappasin siitä mukaan vaan kurkun, en arvannut alkaa sitruunaa, hunajaa ja valkosipulia lisäämään. Vaikka kyllä taidan antaa Keisarinnan lohikeitollekin vielä ihan oman mahdollisuuden.

HERKULLINEN LOHIKEITTO

8:lle

1 kg perunoita

2 porkkanaa

kalaliemikuutio/fondia

vettä

1 rkl sipulijauhetta (tai mieluummin 1 iso sipuli hienonnettuna)

2-3 laakerinlehteä

6-8 maustepippuria

500 g lohta

150-200 g kylmäsavulohta

2 dl kermaa

1-2 dl maustekurkkukuutioita

suolaa

reilusti tuoretta tilliä

(kimpale voita)

Kuori keittoperunat ja lohko ne  reiluiksi suupaloiksi. Kuori porkkana ja leikkaa niistä lantteja tai puoliskoja. Heitä kaikki kattilaan ja päälle vettä niin paljon, että reilusti peittyvät.

Lisää kalaliemikuutio (tai mikä vielä hienompaa, käytä veden ja kuution sijaan itse keitettyä kalalientä. Kun ostat kokonaisen lohen, joka usein edullista, saat siitä perkeet liemenkeittoon, kalasoppavärkit ja miten nyt haluat, yhden uunifileen, graavikala-ainekset jne.Kokemuksesta voin sanoa, että hyvää tuli kuutiollakin) ja mausteet. Tykkäisin käyttää aitoa sipulia, mutta kun eräs meistä on kehittänyt viha-vihasuhteen keitossa olevaan sipuliin, taivun käyttämään tuota jauhetta. Laakerilehdet, maustepippuri mukaan ja tässä vaiheessa voit tarkastaa myös, että suolaa on tarpeeksi.

Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljoilleen kunnes perunat lähes kypsiä.Lisää kema ja kuumenna.

Poista lohesta nahka ja pilko lohi suupaloiksi. Pienistä kylmäsavulohi vähän pienemmäksi pilpuksi.Nosta kalat keiton pinnalle, kansi päälle ja kypsytä vielä 5 min.

Lisää maustekurkkukuutiot (kuutioi itse kokonainen maustekurkku tai valuta ja käytä valmiita maustekurkkukuutioita).

Sekoita kerran, maista suola, lisää tarvittaessa. Pinnalle reilusti hienonnettua tuoretta tilliä.

Minä en ainakaan voi vastustaa kruunata keittoa lopuksi kimpaleella voita, sen keltaiset juovat kermaisessa keitossa jotenkin kuuluvat lohikeittoon.

Et varmasti epäile: Herkullista oli!

LEIPÄJUTTUJA

 

Kyllä se on leipä. Resepteistä rakkain ja tarjottavista tutuin ja turvallisin. Aterian täydentäjänä tai  yhtenä pääruoka-aineena, aina yhtä rakas. Olen ihan hulluna leipään. Maukas ja hapan ruisleipä on osa identiteettiäni, mutta en kyllä vastusta rapeakuorista, sisältä pilvenpehmeää valkoistakaan. Jokaiselle leivälle on aikansa ja paikkansa.

Tykkään valtavasti thairuuasta, mutta sydämeni itkee hirveästi leivätöntä pöytää. Skandinaavi ja eurooppolainen keittiö esittelee jo melkoisen leipärepertuaarin, puhumattakaan intialaisesta valikoimasta. Ja kyllä, lasken latinalaisen keittiön tortillatkin leiväksi. Olen hirviän avarakatseinen.

Leipärakkaudesta huolimatta olen kunnostautunut varsinaisena leipäjuuren tappajana (toinen murhanhimonkohteeni on huonekasvit). Unelma elää, mutten varsinaisesti koskaan ole päässyt sellaiseen juurileivontaflowhun. Sitä odotellessa voin harjoitella juuretonta leivän leipomista. 

Tänään on tuottamaani Lännen Median sisältöä taas useissa lehdissä(Turun Sanomat (Turku), Kaleva (Oulu), Ilkka-Pohjalainen (Seinäjoki/Vaasa), Lapin Kansa (Rovaniemi), Hämeen Sanomat (Hämeenlinna), Keskipohjanmaa (Kokkola), Kainuun Sanomat (Kajaani), Länsi-Suomi (Rauma) ja Forssan Lehti (Forssa). Otsikoin jutun Leipää, leipää, enemmän leipää, se varmaankin kertoo jo kaiken olennaisen. Toivottavasti innostut kokeilemaan jotain resepteistä.

Laitan vielä tähän huomion, että jos vaihtelet jauholajeja keskenään (enemmän kuin sallittua soveltaa), muistathan, ettei eri laadut mene yksi yhteen. Jos korvaat vaikka 1 dl tavallista vehnäjauhoa speltillä tms, tulee taikinasta turhan tiukka, koska speltti kaipaa enemmän nestettä, jne. Yksi poikkeus eli hiivaleipäjauho ja vehnäjauho ovat korvattavissa 1:1 toistensa kanssa.

Pehmeät ruisruudut on kiva resepti. Se on sämpylämäisen pehmeä, silti selvästi rukiinen ja taikina painellaan vaan uunipellille. Mulle tulee tästä leivästä muistot sekareikäleivästä.

- Eikoo pahtoleipää? on meidän lasten yleisin leipäaiheinen kysymys. No kyllä sitä pakkaa aina olemaan, se säilyy hyvin ja paahtimen kautta tuntuu aina tuoreelta. Oiva perusta myös kaikille lämppäreille ja kerrosleiville.

Ei sen teko oo vaikeaa itsekään, tulee ihan Ankkalinna - fiilis kun se kohoaa hienosti yli vuoan reunojen. Muista antaa leivälle aina aikaa kohota. Silloin kehittyy niin tekstuuri kuin makukin. Tässä leivässä on revitelty hieman siemenillä ja kaurahiutaleilla, oisko se jotenkin terveellisempää?

Nuo ihanat kuplat tässä mun helpossa artesaanileivässä kielivät pitkästä kohotuksesta. Tämän leivän teossa on vain vettä, suolaa, jauhoja ja hiivaa. Niinkin yksinkertaista voi leipä (ja elämä) olla.

Kakkosjutussa jaan pari leipäistä ruokaa. Fattoush-salaatti tulee Lähi-idästä ja featuroi rapeaksi paistettuja pitakolmioita, mielellään ihanan happaman sitruunaisella sumakilla maustettuna. Ihan parasta nojatulimatkailua muuten, valmistaa ja syödä tämmöinen täällä talvituiskujen keskellä.

Isohoo ihastui leipämuruspagettiin. Siinä vasta simppelin maukas resepti.

Molemmat näistä ruuista kelpuuttavat raaka-aineekseen myös muutaman päivän vanhan leivän, mikä suureksi bonukseksi laskettakoon.

Ei sitten muuta kuin kädet taikinaan!

HIRVENLIHAPULLAT - PAREMPAA ARKIRUOKAA

 

 

Parempaa arkiruokaa, sitä se todellakin on. Maltoin ottaa taas yhden paketin hirvenjauhelihaa - vieläpä vasan - sulamaan, kun pää löi ihan tyhjää mitä  tekisin ruuaksi. Hirven jauheliha taipuu kaikkialle minne jauheliha nyt yleensäkin, se on maukasta ja hyvin vähärasvaista. Äitini maailman paras bolognesekastike tehdään hirvenjauhelihasta, siihen se päätyy meillä useimmiten. Myös makaroonilaatikko ja lihapullat ovat suosittuja.

Teen lihapullat perinteisesti uunissa, se on niin helppoa ja kyllä sieltäkin pulliin väriä saa. Pyöreisiin pulliin paras konsti on kuulemma keittää ne ensin ja sitten paistaa väri, en ole jaksanut noin monivaiheista lihapullapajaa vielä pystyttää. Taikinan teko, pyörittely, pellille ja uuniin, se on siinä.

Uskomattoman mehevät ja herkulliset hirvenjauhelihapullat saa muuten kypsentämällä ne italialaiseen tyyliin tomaattikastikkeessa. Reseptini löytyy Maikkarin arkistoista.

 Jostain syystä meidän lapset eivät ole oppineet perinteistä ruskeaa kastiketta arvostamaan. Joskus on siitä huolimatta keitettävä ruskea jauheliha-, makkara-, nakki- tai lihapullakastike, kun tulee mieliteko perinteisestä arkiruuasta. Mutta useimmiten lihapullat nautitaan meillä ilman lämmintä kastiketta, jonkun dippisoosin tai muun kanssa.Ja kun mun harvoin tekee mieli perunamuusia, teen vaikka uunilohkoperunoita.

En ole mikään valmiskastikkeiden ystävä (paitsi ruuanlaitossa käytettävien maustekastikkeiden), mutta Lakeus Kokkaa - messuilla sain pullon tajuttoman hyvää Nonna's Blue Cheese-kastiketta. Olen aivan addiktoitunut siihen, eikä ihme, siinä käytetään nimittäin aitoa Valion Aurajuustoa. Tämä on ilmeisesti vain tukkumyynnissä Horeca-puolella, mutta jos törmäätte, niin iso suositus.

Hirvenlihapullat

yksi pellillinen, 30 kpl

500g hirvenjauhelihaa

1-2 kuivanutta  vaaleaa leivänpalaa raastettuna (tai 1 dl korppujauhoja)

1 prk kermaviiliä

1 muna

1 keltasipuli hienonnettuna

1 rkl öljyä

1/2 tl valkosipulijauhetta

1 tl suolaa

1/4 tl valkopippuria

1/2 tl maustepippuria

1 tl paprikajauhetta

1 rkl kuivattua persiljaa

Sekoita jauheliha, leipä, kermaviili, muna ja mausteet taikinaksi. Kuullota sipulihakkelus öljyssä miedolla lämmöllä pehmeäksi. Sekoita mukaan taikinaan.

Pyörittele kylmällä vedellä kostutetuin käsin (kertakäyttöhanskat ovat tässä myös erittäin kätevät) uunipellille 30 lihapullaa, sellaisia puolikkaan kananmunan kokoisia.

Paista 200 asteisessa uunissa n. 20 min, kunnes lihapullat saavat hiukan väriä.

Upota lihapullat perinteiseen ruskeaan (kerma)kastikkeeseen ja tarjoa muusin kera tai tarjoile vaihteeksi lohkoperunoiden ja jonkun kylmän kastikkeen kanssa. Tai tee lihapullapatonki kasvislisukkein.

Mutta sä, niinkuin mäkin tiedetään, että kaikista parhain on kuuma lihapulla pelliltä suoraan suuhun!