About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 18. joulukuuta 2021

OLIPA KERRAN JOULU: JOULUINEN TÄYTEKAKKU (50:LLE)

 

LUUKKU 18

Jos etsit jouluisen täytekakun ohjetta 50:lle, tai vaikka 100:lle, tässolis sulle hyvät ohjeet.  Pienempää kaakkuahan ei pohojammaalla pruukata joulupöytähän teherä...

No ei nyt ihan niinkään, mutta kun tilaisuus aukeni, tartuin hommaan ja askartelin näiden kakkujen kanssa eilisillan ja koristelut viimeistelin tänä aamuna. Kakut tilasi ystäväni tämänpäiväisissä pikaluistelukisoissa tarjottavaksi poikansa Tudorin YO-lakkia juhlistaakseen koko luisteluperheen kanssa. Ja kyllä tuntui maistuvan.



Mulla oli täysin vapaat kädet, mutta kun kyseessä on isot volyymit saa yksinkertaiseenkin tuhrattua aikaa, joten monimutkaisuudet jätin sikseen. Myös raaka-aineissa kannattaa miettiä tarjoaako 100:lle henkelle lakkakakkua  ja valkosuklaata ja tuorejuustoa kakun täydeltä, on nimittäin hinnakkaita ratkaisuja ja sitten edullisempia ja silti yhtä herkullisia. Kahdenkymmenen hengen kakussa se ei niin tunnu, mutta  ainevalinnoilla saa jo 100 hengen kakuissa todella isoja hinnaneroja.

Mainittakoon nyt, että en saanut myöskään mitään hintakattoa kakuille, tämä on vaan ihan omaa tolkun puhetta, moni ei-kakuntekijä tule ajatelleeksi miten suuresti raaka-aineiden ja koristeiden hinnat voivat vaihdella kakusta toiseen.

No mun pyydettiin tekemään herkullisia ja valitsin joulun maut. Tuo vihreä marmeladikakku oli luumutäytteinen, mausteena kanelia ja rahkaa ja se kyllä sai hillittömät kehut. Molemmat kakut olivat toki tällä kertaa (toisenlaisiakin kertoja on ) nappisuorituksia koostumuksen ja kosteutuksenkin suhteen ( ja passionkakku myös erittäin hyvä).

Kakuntekijää aina jännittää, että riittääkö kakku, jos on liian hyvää, niin ottavatko ne liian ison palan? Tuo kuularuudutus on siksi mielestäni mahti-idea. Ruudukkoon sopii 6x 8  eli 48 ruutua (kakku siis on oikeastaan 48:lle).Se vähän ohjaa kakunleikkaajaa kohtuuten, eikä kukaan jää kuulatta.

Pohjalevyjä on 3, kussakin 4 munaa. Toisessa kakussa pohjalevyjä oli 4 eli 100:lle käytin yhteensä 28 munaa. Vanha laskukaava on, että yhdestä munasta tulee kakkua kolmelle, eli sen mukaan tässä olisi 84:lle. Mutta paksuilla täytekerrosilla ja vähän tuolla per pala mitoitetulle koristelulla kyllä tuo 50 riittää. Tiedän, että moni on niin, että pitää olla riittävästieli vähän liikaa, mutta minä olen sen vertahävikki-ihminen, että pitää olla sopivasti.

Eli toisessa kakussa oli 4 pohjaa ja kolme paksua väliä. joten siitä sai sen 52 palaa =yhteensä sata. Pohjan ohjeen katsoin Kinuskikissan sivuilta, mutta vanha perusohjehan tämä on, leivinjauhetta käytin vähemmän. Vihreä kuula- kakun pohjassa on ihanasti piparkakkumaustetta, se tuo omaa joulun tuoksua.


Jouluinen täytekakku

Tee 3xpohja
1 pohja
4 munaa
1,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl piparkakkumaustetta

Vatkaa munat ja sokeri valkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe, sekä mausteet keskenään ja siivilöi varovasti vaahdon joukkoon, sekoita hellästi.

Kaada uunipellille. Paista uunipellillä 8 min  200 asteessa tai 175/kiertoilma.
laita pöydälle leivipaperi, ripottele pinnalle sokeria ja kumoa kakku sille heti uunista ottamisen jälkeen, irrota varovasti  nyt pinnalla oleva paperi.

Toista 2 kertaa. Itse tein kaksi pohjaa kerralla ja paistoin yhtäaikaa kiertoilmauunissa.  Aluksi tein yleiskoneella 3 x pohjan, mutta se alkoi olla koneen ja kulhon maksimikapasiteetti.

Täyte:
6 dl laktoositonta maitokaakaojuomaa
2 prk luumumarmeladia (torttu)
1 l kermaa
500 g maitorahkaa
2 dl sokeria tai maun mukaan
2 tl kanelia


Vatkaa kerma vaahdoksi, isää rahka ja sekoita hyvin, mausta sokerilla ja kanelilla suunmyötäiseksi.

Kokoa kakku asettamalla pohjalle uksi torttulevy. Kostuta se n. 2 dl maitokaakaota. Levitä pinnalle purkki luumumarmeladia, sen pinnalle 1/2 täytekermasta. Nosta toinen levy päälle ja toista. Kostuta myös kansilevy ja levitä loppukerma kakun pintaan ja reunoille. Anna tasaantua yön yli viileässä.
Piparkakkumausteen voit sekoittaa itse suhteessa 2 tl kaneli, 1 tl inkivääri, 1 tl neilikka, 1/2 tl pomeranssinkuorta.

Koristelu
5 dl kermaa
sokeria maun mukaan
24 vihreää kuulaa
pieniä hopeahelmiä

Vaahdota kerma tiukaksi vaahdoksi (ei voiksi). Laita pursotinpussiin joku pieni tähtitylla ja pursota kakun pintaan 6x8 ruudukko. Aseta joka ruutuun halkaistu vihreä kuula. Pursota reunat. Sirottele pintaan vielä hopeahelmiä.




Passion- täytekakku

Tähän kakkuun tein 4 kakkupohjaa ilman piparkakkumaustetta eli kakussa on  3 täyteväliä.

Täyte
5 dl valmista passionpyrettä (bonne)
1 l kermaa
500 g maitorahkaa
2 dl sokeria tai maun mukaan
8 liivatetta
Kostukkeeksi 6 dl lakstoositonta kaakaomaitojuomaa

Koristeeksi
tuoreita mustikoita ja suklaamaissipalloja
5 dl kermaa
sokeria maun mukaan

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Vatkaa kerma, lisää maitorahka, sokeri ja passionpyree (omani oli erittäin nestemäistä).
Sekoita liivatteet tilkkaa kuumaa vettä tai kuumennettua passionpyrettä ja sekoita ohuena nauhana muuhun täytteeseen.

Kokoa kakku kostuttamalla ensimmäinen levypohja ja laittamalla sille 1/3 täytteestä. Toista 2 kertaa ja kostuta myös kansilevy. Jos täytettä jää, voit levittää sen kakun pintaan. Anna tekeytyä yön yli.

Koristelua varten vatkaa kerma ja asettele täytteet vinoviivoiksi yksi kerrallaan, pursota väliin. Lopuksi pursota reunat.

* vielä sellainen huomio, että vihreät kuulat kannatta ostaa irtokarkkitiskistä 7,98 tuntui paljolta kun kuulat ovat painavia, mutta rasioissa kilohinta voi olla 13 tai 15 euroa!


perjantai 17. joulukuuta 2021

OLIPA KERRAN JOULU: PIKKUJOULU RAVINTOLA C:SSÄ

 


LUUKKU 16

Avaan nyt eilisen luukun, koska eilen oli pikkujoulu, josta nyt kerron. 
Työporukan pikkujoulukohteeksi valikoitui Tampere ja siellä Ravintola C, jonne jo pitkään tehnyt mieli. Kävimme alkuun Milavidan museossa tutustumassa 1800-luvun kosmpoliittien joulunviettoon ja kävelimme sieltä joulutorin ja kauniisti valaistin Tampereen halki  ravintolaan illalliselle.

En aio käydä ruokia pala palalta läpi, lukuisten komponenttien kanssa  olisi pitänyt muistikirjaa.Mutta nauttikaa kuvakavalkaadista.



Keittiön tervehdystriossa maistui mm. ankkatartartar ja Pyhäjärven made.


Herkullista leipää piti ja sai santsata. Ruisleivän juuri on Maija Silvennoisen vanhasta sukujuuresta, josta palan ravintola sai avautuessaan. Myös nimellä "vain patonkia" markkinoitu vaalea leipä oli huippu, ihana hapanjuuren maku.



Tämä rapuvanukas Näsijärven muikun mädillä oli yksi illan kauneimmista. Annokset toi pöytään nuori, supliikki kokkiherra, jonka kädet oli pakko ikuistaa aloituskuvaan, niin mukavan rennosti hän nojaili aina leikkuulautaan annokset esitellessään. Kotimaisia raaka-aineita on käytetty annoksissa hienosti hyväksi, kuten myös luonnonantimia; kuusta, mäntyä, voikukkaa, mesiangervoa, pihlajanmarjaa, joitain mainitakseni. Tämänkin annoksessa oli käytetty Garum- kastiketta (vanha roomalainen fermentoitu kalakastike) ja saimme hienon selvityksen sen historiasta ja heidän  valmistustavastaan. Myös monesta annoksesta löytyi myös mielnkiintoinen öljy, esim viikunanlehtiöljy oli ennenkokematon.



Tämä jo puoliksi lusikoitu mitättömän näköinen annos oli jonkinmoinen väliruoka, hokkaidokurpitsasta valmistettu keitto, joka kyllä ansaitsee makumaailmaltaan erikoismainninnan. Erinomaisen ihana.


Pyhäjärven kuha, erittäin fresh,  vei kielen kuten tuo valkoinen palsternakkapyreekin. Ja voikastike! 


Lihaisampi pääruoka oli peuran filettä sekä tuolla fermontoidun kiinankaalin alla ylikypsä entrecote, joka oli koko aterian komponenteista ainoa, joka ei sytyttänyt, se oli yksinkertaisesti vain mauton.


Meistä osa nautti puolikkaan viinipaketin ja osa alkoholittoman ja kiinnostuneina haistelimme ja kuuntelimme (!) toistemme laseja. Sommelier vaikutti pätevältä ja oli hieno huomata kuinka alkoholiton vaihtoehto toisti viinpaketin ominaisuuksia kunkin ruuan kohdalla, juuri aina samaa tanniinisuutta, herukkaisuutta, marjaisuutta, makeutta ja hapokkuutta kuin annokselle valittu viinikin.






Kiitos myös upeata tyrniyrityksestä. Se on minulle vaan henk. koht vaikea raaka-aine saada alas, ja sitä on aina listoilla fine dining paikoissa. Tällä kertaa annoksen terva sai minut luulemaan jo syöväni jälkiruuaksi pekonia.



Teeannoksen kanssa saimme vielä suussasulavat lusikkaleivät.

Minä käyn hyvissä ravintoloissa mielelläni, mutta oikeasti erittäin harvoin, siksi nämä kerrat ovat minulle aina kovien odotusten takaisia.

Ravintola C:n miljöö ja kokonaisuus on eleetön ja hillitty, lähes kuivahko. Kauemmin istuskellessa huomaat ravintolalle suunnitellun lasitaiteen katosta pöytiin, tekstiilit, annoksien mukaan vaihtuvien aterimien tyylin. Melkein tunsin asiakkaana olevani liiankin räiskyvä, vaikka yritin käyttäytyä, koska huomasimme, että minun lautaselleni laitettiin aina mielenosoituksellisesti pienin leipäpala.

Mutta jos pikkujoulujen kuuluu olla irtaantuminen arjesta työkavereiden kanssa, niin kaikki kriteerit erinomaiselle nautiskelulle täyttyivät miellyttävässä ja tärkeässä seurassa.

Menun linja piti yllä tasaisesti korkeaa tasoa, komponenttien lipsumatta ja toi sopivasti uutta pohdintaa ja puheenaihetta raaka-aineiden käsittelystä.Ja nuoren kokkiherran kanssa sai sopivasti rentouttaa juttua, mutta hänellä olikin ilmajokinen morsian, eli oli tottunut eteläpohjalaisiin akkoihin. Terveisiä anopille Ilmajoelle!

Kun etsit erityistä paikkaa erityiselle illalliselle, Ravintola C kilpailee suomalaisten huippuravintoloiden kärkikastissa. 


Lisäksi Tampereella, opiskelukaupungissani, hurmasi Milavidan museo. 

Ja Tampere. Tiätty. Pitäisi käydä useammin.




BTW... Piste keskellä kuvaa on Jupiter!


keskiviikko 15. joulukuuta 2021

OLIPA KERRAN JOULU: KOOKOS- VALKOSUKLAAFUDGE MIKROSSA


Luukku 15

Nopeasti valmistuva kookos-valkosuklaafudge passaa makeaksi jälkiruuaksi, ihanaksi itsetehdyksi lahjaksi tai vaan joulun herkkutarjottimelle.
Makiaa on, eli pienet palat riittää. Valmistuksessa käytetään kondensoitua maitoa, niin ei tartte olla lämpöjä mittailemassa.


KOOKOS-VALKOSUKLAAFUDGE MIKROSSA

2 tlk (400 ml) kondensoitua maitoa
150 g voita, paloiteltuna
1 dl sokeria
2 rkl glukoosisiirappia
 1 tl vaniljauutetta
 1/4 tl suolaa
200 g valkosuklaata pienisteltynä 
3/4 dl kookoshiutaleita pannulla paahdettuna
2 rkl pistaasipähkinöitä rouhittuna

Valmistele 18x 28 cm  vuoka vuoraamalla se palalla leivinpaperia tai vahapaperia. 
Ota mikronkestävä kulho ja mittaa sinne kondensoitu maito, voi, sokeri, siirappi, vanilja ja suola. Kuumenna täysteholla 2 minuutin pätkissä, niiden välissä aina sekoittaen, kunnes seos selkeästi sakenee. Mikrosta riippuen 6-14 min.

Lisää suklaa ja sekoittele kunnes suklaa sulaa. Mulla tässä vaiheessa massa oli tosi ilkeän rakeista ja erottautunutta, mutta jatkoin vatkaamista (otin vielä bamixin avuksi), niin kuulkaa nuan vaan se sileni.

Kaada vuoritettuun vuokaan. Tasoita pinta ja ripottele sille kookoshiutaleita ja pistaasirouhetta.Anna jähmettyä viileässä n. 4 h.

Leikkaa paloiksi (2x2 cm on hyvä!), kääri sellofaaniin tai syö itte!





 

tiistai 14. joulukuuta 2021

OLIPA KERRAN JOULU: MANTELIPANNARI


Luukku 14

Viime viikolla söin aamiaiseksi niitä ihania  mantelicroissantteja ja siitä kai se ajatus sitten lähti. Ja siitä, että eilen sain uuden uunin synttäri- ja joululahjana ja mikäs sen parempi uunin testaaja kuin  vanha kunnon ressu, ropsu, kropsu eli uunipannari.

Jouluinen pannari paistui valurautapannulla  ja maustettiin ihanaksi mantelimassalla ja -lastuilla. Käyppä kurkkaamassa  myös mun muffinivuoassa paistetut pienet luumupannarit viime joululta, ovat muuten todella ihania!


MANTELIPANNUKAKKU

3 kananmunaa
2 dl maitoa
2 rkl voita sulatettuna
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
75 g mantelimassaa
1 dl mantelilastuja
voita pannun voiteluun
tomusokeria pinnalle

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja laita valurautapannu uuniin lämpiämään.
Vispaa sekaisin munat ja maito, lisää jauhot, sokeri, suola ja lopuksi sulatettu voi, kaikki sileäksi vatkaten,

Ota pannu uunista ja voitele se voilla.
Kaada taikina pannulle ja raasta pinnalle mantelimassa.
Paista uunissa n. 18 min.
Ripottele lähes valmiin pannarin pinnalle vielä mantelilastut ja paista lastuihin hiukan kullan väriä.

Tomuta pinnalle, pannarin semisti jäähdyttyä, tomusokeria ja nautiskele jälkiruokana tai päiväkahvilla. Tai aamiaisella.




sunnuntai 12. joulukuuta 2021

OLIPA KERRAN JOULU: KAIKENKARVAISET YSTÄVÄNI

LUUKKU 12

Käytänpä vielä veto-oikeuttani iskeä tarinaa reseptien sijaan, kun päivä kului kiiruisana, vaan yhtään joulukalenterireseptiä ei syntynyt.

Eilen pääsi framille jouluminä ja tänään pääsee framille jotain vielä tärkeämpää eli kaikenkarvaiset ystäväni (muistatteko tuon ihanan sarjan ja kirjat?).

Eläimet ovat tärkeä osa meidän perhettämme, tuovat paljon iloa ja teettävät helvatusti töitä. (Eli suurin piirtein sama kuin lasten kanssa).
Ne huolehtivat pitkälti myös meikäläisen fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista, siitä olen vakuuttunut.


Suomenhevosruuna Solomon, 14 vuotta

Tuttavallisesti Hanski.
Kenenpä hevostytön ikuinen haave ei olisi oma hevonen. Joskus ne haaveet pitää vaan toteuttaa. jos meinaa. Niinpä 3 ja 1/2 vuotta sitten kun tähdet ja kuu oli kaikki oikeissa asennossa, minulle tarjottiin 1/3 Hanskista, eikä tarjoukselle voinut sanoa ei, koska erinomainen hevonen mulle. 2/3 omistaisi Anumaria, joka oli kahden muun kanssa omistanut sen jo kolme vuotta. Anumaria ja minä käytiin ennen samalla tunnilla ja aina puhuttiin, että oltais hyvä kimppaomistajapariskunta ja niin ollaan oltukin. Todellisuus on, että harvoin näemme toisiamme, mutta whatsupit lentelee.

Hanski on rehellinen suomenhevonen, ratsu, ei koskaan ajolle opetettu edes. Se on reipas ja hyväntuulinen aina, lempeä ja rohkea.

Se on samanlainen ruokafriikki kuin omistajansakin ja kamppailemmekin paino-ongelmien kanssa jatkuvasti. Hanski on herkkä ja osaava ratsastaa. Nuorempana se on osallistunut kenttäkisoihinkin. Me emme enää hyppää sillä, säästämme sen jalkoja, mutta Hanskilla hyppääminen oli ihanaa, se ei koskaan kyttäillyt esteitä vaan iloisena hyppää suoraan keskeltä.

Käymme  vuoroviikoin Minttu Liukon kouluvalmennuksessa Hanskilla ja Hanskin erityisominaisuus , ehkä epätyypillisesti suokille on kuinka se pystyy kokoamaan itsensä hyvin. Sen liikkeet itsessään eivät ole mitkään lennokkaimmat ja näyttävimmät, muuten se olisikin ihan hurja koulukentillä.

Vähän se on etupainoinen ja vähän se kompuroi välillä, josta todisteena munkin leikattu solisluu. Minttu tapaa kuitenkin sanoa, että jokaisella tätiratsastajalla pitäis olla oma Hanski, ja Hanski on opettanut mulle tosi paljon.

Hanski ei pelkää mitään...paitsi hysteerisesti kentän sadettimia, trimmereitä ja muuta dronetyyppistä ääntä pitävää suihkintaa yläilmoista. Silloin Hansuli menee tiloihin, eikä kellään oo enää kivaa. Yks  raskaspalo-ovi  on nostettu saranoiltaan lattialle.. tallinkulmalta ränni irti ja kerran tultiin karsinasta raamit kaulas. Kiltitkin hevoset pitää sut hereillä.

Käyn tallilla yleensä kolmesti viikossa ja aikaa saa nopealla aikataululla kulumaan kolme tuntia, helposti vopis fiilistellä kauemminkin. Usein oon tallilla myöhään illalla, eikä muita oo enää paikalla.

Mutta on iso henkireikä. 
Ja se vielä, että ehdin omistaa Hanskin vuoden, ennen kuin uskalsin kotona kertoa.


Maahismetsän Sudenkorento, 4 vuotias rottweilernarttu

Meimi on minun/meidän kolmas rottweilerimme, ensimmäisen, Oonan ostin opintolainalla -88, Obelixen -02 jäätyäni maihin töihin ja nyt meidän perheen koira on Meimi.

Meimi on ehkä kiltein rotikka evö. Se on aina valmis leikkiin ja se on antanut aivan täysin uuden merkityksen pallo- tai keppihulluudelle. Obelix eli Pote oli mun harrastuskoira ja sen kanssa vietettiin paljon aikaa tottiskentillä, hakumetsissä ja leireillä, Meimi sen sijaan on aika luonnonlapsen tilassa. Toki kahden koiran jälkeen kotikasvatus on aika mustavalkoista ja Meimi osaa kyllä käyttäytyä. Paitsi että vieraat se kyllä ottaa vastaan hiukan liian suurella innolla.

Meimin ulkoilutus on paljolti IsoHoon heiniä nykyään, toki kun hän on laivalla, niin silloin se on kokonaan minun heiniä. Parhaita rentoutumiskeinoja ovat parituntiset metsälenkit, säässä kuin säässä.

Rotikan huonoja puolia on se, että 10 vuotiaan pikkutytön kanssa sitä ei kuitenkaan voi yksin laittaa  edes pissalenkille.

Meimi ja Meimin pentu Cara

Tässä Meimi vartioi mun olohuoneen lattialle pedattua leikkaustoipilaspetiä. Raskas tehtävä, mutta kyllä Meimi sen jaksaa!



Niilo22, 1,5 vuotias kääpiöluppa

Niilo (joo kyllä minä tiedän kuka on Niilo22, muytta minä en nimeä antanut!) on Maitotytön suloisin pupu, jonka tuloa vastustin viimeiseen asti ja ehkä siksi isä päätti sen tyttärelleen hankkia. Maitotyttökin on huomannut, ettei pupun omistaminen ole pelkkää ruusuilla tanssimista kun häkki on siivottava päivittäin, huolehdittava ruuasta ja liikunnasta ja yritettävä nukkua kun Niilo alkaa hillumaan aamuvarhain.

Niilo on kuitenkin erittäin sympaattinen, hellyydenkipeä, rento, utelias ja rohkea pikku pupu. Välillä se tulee Maitotytön sänkyyn ja nukkuu hievahtamatta poski  Maitotytön poskea vasten. 

Niilo on kyllä valloittanutkaikkien sydämet.





Sanotaan, että karvaiset kaverit laskevat omistajiensa verenpainetta ja uskon, että niin on. Mutta totuuden nimissä on sanottava, että kyllä ne aiheuttavat paljon eripuraakin, kun kiistellään ulkoilutuksista ja hoitotoimenpiteistä tai niihin kuluvasta rahasta.

Mutta ainuttakaan en antaisi pois.



 



OLIPA KERRAN JOULU: ÄLÄ TULE PAHA KUUSI

 


Luukku 11

Tule hyvä kuusi eli jouluihminen blogin takana

Tuohon ensimmäiseen kuvapariin kiteytyy aika paljon. Olen sen monta kertaa tainnut julkaista, mutta tehdään se vielä kerran. Ensimmäinen kuusi on meidän normikuusi, oikea, samalta kotiin tuovalta luotettavalta kuusitoimittajalta Reinikalta Alavudelta. Toisen kuusen jälkeen tein Reinikan kanssa ikuisuussopimuksen, että toimittavat minulle kuusen joka vuosi, pyysin tai en. Ja näin on käynyt.

Toisen kuusen aikaan olin 9. kuulla raskaana ja oli tosi kipakka pakkanen ja ehkä aatonaatto, kun lähetin mieheni ja silloi 6v. Urho pojan hakemaan joulukuusta. Yllättäen kaikki kuusenmyyjät olivat lopettaneet hommansa, minunkin hovitoimittajani, jolta olin jo muutamat vuodet kuusen hakenut.

IsoHoo ainakin väittää, että oikeanpuoleinen kuusi oli ainoa minkä löysi koko kaupungista, kuusen laadun huomioon ottaen huimaan 30€ hintaan.

Rakastan oikeaa kuusta, mutta ehkä tämä kuusi oli ainoa johon en rakastunut. Onneksi mulla on tämä kuva, muuten en edes mielikuvituksissani pystyisi  sitä näin kauheaksi kuvittelemaan.


Vaikka silloin tuntuikin hetken, että joulu on pilalla, eihän se oikeasti ollut kuin kuusi. Ja jos kerran nyt vähän harvemman sain, niin ei se joulu ole omasta puolestakaan aina mennyt putkeen. Nytkin on viime vuoden piparkakkutalon osat koristelematta ja kokoamatta.

Ja tännä epäonnistuin joulukalenteriin suunnittelemani herkun kanssa, joten takavasemmalta täydennetään tämä päivä tarinoinnilla.

 Jasmin haastoi minut vastaamaan joulukyselyyn ja sillä mennään:

 kuva ajalta ennen koronaa....

Missä vietät joulua?
Seinäjoella, aaton tärkeimmät hetket isäni ja äitini luona sisarusten ja heidän perheittensä kanssa
Mitä puuhastelet joulun välipäivinä?
Nukun, lepään, luen, ulkoilen...kokkaan yhtenäpäivänä miehen vanhemmille ja siskon perheelle.
Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys?
Joulupukin kuuma linja on symppis. Muistan vielä omasta lapsuudesta aaton kun piirretyt alkoivat ja niitä tuli TV:stä tuntikaupalla. Nykyajan Disney Channel lapset ei vaan pääse enää samaan tunnelmaan....
Joulusauna aamulla, päivällä vai illalla?
Ehdottomasti aamulla. Tätä ei voi laistaa.Siitä se joulu alkaa.


Joulukinkku vai graavilohi?
Joulukinkku, se on kuitenkin spessu. Graavilohta tulee syötyä vuoden ympäri.

Perinteiset jouluruoat vai erilainen joulumenu joka vuosi?
Kyllä tähän menuuseen on vaikeampi päästä uuden tuotteen kuin Keskon valikoimaan!

Mitä kuuluu joulupöytääsi?

Kylmät alkupalat, kaikki kalat... Lautaset vaihtoon ja sitten vasta kinkku ja laatikot. Salaatteina rosolli ja Waldorf, juoman jääkylmä kotikalja.

Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti?

Tapaninpäivänä jo jotakin muuta, mutta saattaa olla jouluruokiakin jos on menty lasten toiseen mummolaan.

Vaalea vai tumma glögi?

Vaalee kyllä viehättää...


Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat?
Ei kahta jakoa, suklaata se on. Jouluaaton kohokohta on meidän isän järjestämä karkkipöytäarvonta.

Piparit vai joulutortut?
No molempia haluan. Pipareita useammin.

Parasta joulussa?
Lahjat! Ruoka! Rakkaus! Ja ihmisillä hyvä tahto!

Joululahjojen saaminen vai antaminen?
Kyllä se koko lahjahärdelli on ihanaa, se kun hankit tai teet läheisellesi lahjan, paketot ja seuraat kun hän avaa sen.

Pehmeät vai kovat paketit?
Kirja on kova sana. Ja paketti.

Käykö pukki?
Joka vuosi, sama ihana jo yli 20 vuoden ajan. Meillä on aina käynyt pukki vaikka ollaan oltu pelkkiä aikuisia. 

Aito joulukuusi vai tekokuusi?
AITO.

Suomenkieliset vai kansainväliset joululaulut?
Kaikkea laulan ja kuuntelen. Viime vuosien suosikki Aasi ja timpurin muija.

Jouluna juhlavaatteet vai rento oloasu?
Juhliin pukeudutaan juhlavavaatteisiin.

Joulutähti, hyasintti vai amaryllis?
Hyasintti, koska äitini tykkää siitä, koska se muistuttaa mun syntymästä.

Jouluaattona leffoja vai lautapelejä?
No aattona ei kyllä kerkiä kumpaakaan!

Kuvaile perinteistä jouluaattoasi
Herätys(yleensä kahden tunnin unien jälkeen), riisipuuro, sauna, ajo isomummolaanjoululauluja kuunnellen, hautausmailla käynti, mummolaan, jouluillallinen, pukin vierailu, lahjojen avaus,yleistä härdelliä ja nukkumaan.


Joulupäivänä jotain ohjelmaa vai yökkärissä rennosti kotosalla?
Nukutaan univelat ja mennään mummolaan syömään. Ulkoilua koiran ja hevosen kanssa, nyt niitä elokuvia ja lautapelejä, laiskottelua.

Joulukoristeet pois heti joulun pyhien jälkeen vai vasta loppiaisena?
Itse asiassa Paha Nuutti vasta vie joulun pois 13. tammikuuta.


Kumpi mielummin
Skippaisit joulun - Skippaisit uudenvuoden
Luopuisit suklaasta - Luopuisit juustoista
Joulutee - Joulukahvi
Tekstiviesti - Joulukortti
Paljon lahjoja - Lahjaton joulu
Joulu ilman musiikkia - Joulu ilman leffoja
Joulu kotona - Joulu muualla (esim. mummolla, Ruka, yms)
Voisit syödä vain jälkkäreitä - Voisit syödä vain suolaista
Valokuvaisit kaiken - Et voisi käyttää kameraa ollenkaan


Joulua kohti!