About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 19. maaliskuuta 2019

ARKIPÄIVÄN PORILAINEN

Kaupallinen yhteistyö Atria: Sanotaan nyt näin läpinäkyvyyden maksimoimiseksi, koska tässä ruuassa käyttämäni makkarapihvi on saatu Atrialta uutustuotteiden  näytepakkauksessa ilmaiseksi. Minulla ei ole kuitenkaan mitään velvotteita kirjoittaa ko. makkarapihvistä, enkä koe tätä kaupallisena yhteistyönä, mutta jos olen oikein ymmärtänyt, näin laki velvoittaa. Mielelläni mainitsisin vain, että postauksessa inspiraationa ja raaka-aineena käytetty makkarapihvi on saatu tuotenäytteenä Atrialta. Tulipahan nyt tämäkin sanottua.


Nyt on oikein arkipäivän realismia -postaus kuvia (ja niiden laatua) myöten. Ja kääk, Maitotyttö ekaluokkalainen  käytti tuota sanaa tänään aamiaisella kertoessaan unestaan (jossa kohtasi jonkun tubettajan), että ei ollut kovin REALISTINEN uni. Mistä ne oppii?

Minä kuulun siihen sukupolveen, että lapsena ja nuorenakin vielä ulkona syöminen ja spesiaaliherkuttelu tarkoitti grillillä käyntiä. Ja kyllä niitä grillejä olikin, pienelläkin kirkonkylällä useita. Omat vakiotilattavat suosikit pitivät pintansa, ja siksikö lie en koskaan oikein tutustunut porilaiseen. Tiesin nimen, mutta en varmaan syönyt koskaan, kun en ole mikään suuri makkaran syöjä.

Itseasiassa kävin myös helmikuussa elämäni ensimmäistä kertaa Porissa, Hopealuistinfinaaleissa. Luulin Poria paljon pienemmäksi paikaksi ja ihan hätkähdin kun googlasin asukasluvun. Aika moneen mukavaan porilaiseen olen tutustunut pikaluistelun kautta (ja ruokabloggauksen kautta tietysti Hellan ja viinilasin välissä - blogin Johannaan ja hänen perheeseensä) ja vaikka Urho14v. onkin siellä kulkenut kisoissa vuosittain, ovat ne olleet aina juuri ne kisat, joissa itse en ole ollut mukana. Itseasiassa Porissa oli  aikoinaan Urho14v:n ensimmäiset kisat Seinäjoen ulkopuolella. Tapahtumasta on jäänyt elämään Urho8v:n legendaarinen lausahdus:"Äiti, nää on mun ensimmäiset ULKOMAANKISAT!"



Mutta minulla oli siis sattuneesta syystä näitä Atria Artesaani Makkarapihvejä (niiden pinta on loimutettu aidolla liekillä ja näistä on myös toinen cheddarilla maustettu versio, lihapitoisuus 92%), joista sitten päätin kokeilla tehdä porilaisia. Olin jo aloittamassa  sämpylätaikina tekoa, kun googlatessa viisastuin niin paljon, että aito porilainen tehdäänkin paahtoleipäsiivujen väliin. No sehän sopii. Makkarana käytetään perinteisesti sipulimakkaraa ja sekin kyllä sopisi sipulinystävälle, mutta nyt oli siis toiset makkarat tarjolla. Sitten vaan sinappi ja ketsuppi ja kurkkusalaatti sekä hienonnettu sipuli. 

Juusto ei porilaiseen kuulu, mutta enhän minä voi juustoa vastustaa, joten heittäydyin vallattomaksi ja lisäsin sitä. Jokainen kauhavalainen tietää, että juustohampurilaisen ainut oikea juusto on Koskenlaskija- sulatejuusto (ehkä palaan aiheeseen joskus myöhemmin...) ja nyt löysin kaupasta tuollaisia Koskenlaskija-sulatejuustoviipaleita (älkää nyt pillastuko, välillämme ei ole edes tämän makkaran veroista kaupallista yhteistyötä, mutta kyllähän asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä...). 

Ja siinä se porilainen sitten oli.



PORILAINEN JUUSTOLLA
1 kpl

2 viipaletta paahtoleipää
1 makkarapihvi (tässä Atria Artisaani Makkarapihvi, joka on ainakin erinomainen)
2 viipaletta Koskenlaskija sulatejuustosiivua (kun yksi ei riitä...)
maun mukaan:
kurkkusalaattia
hienonnettua sipulia
sinappia
ketsuppia

Paista makkara pannulla tai grillissä molemmin puolin, n. 5 min. Kun käännät makkaran, aseta juustoviipaleet paistetulle puolelle.
Paahda paahtoleivät paahtimessa. Nosta pihvi leivän päälle, annostele mausteet ja nosta toinen leipä kanneksi.



Tästä brutaalin nopeasta grillieväästä tuli heti koko perheen suosikki. Voitteko kuvitella, että IsoHoo on valmistanut näitä itselle ja lapsille jo 3 kertaa. Pilkkokaa viereen kurkkutikkuja, porkkanoita ja kirsikkatomaatteja, ettei ole niin syyllinen olo vihreän puutteesta. Ai mikä ihana äitiäijämättö!

Ikävä kyllä, paketissa on vain 4 makkaraa, eli joku makkarankipeä perheessämme jää ilman...
aina voi tuoksutella pakettia!







torstai 14. maaliskuuta 2019

HYVÄN MIELEN HERKKUJA



Erityisen hyvä olo tänään. Koska oon erityisen ylpeä tämänpäiväisestä ruoka-aukeamasta sanomalehdissä (Lännen Media), jossa  mun reseptejä ihaniin terveellisiin herkkuihin, jälkkäreiksi ja välipalaksi. Herkutteluun, koska sä oot sen ansainnut!

Nämä reseptit sopii tähän vielä hankihohtoiseen (ainakin meidän korkeudella) kevätauringon paisteeseen. Ei valkoista sokeria, ei vehnää tai viljoja, huomio rasvanlähteeseen, ei turhia kypsennyksiä...kaikkea mikä oikeasti kuulostaa  maistuvan mun suussa vähän puiselta, mutta joka oikeasti viettelee siinä kuin  vaikka täyskermainen leivos.

Näissä herkuissa on erona se, että ei tartte potea huonoa omatuntoa herkuttelusta!


Hyvän mielen suklaamousse valmistetaan avokadosta. Sitä voi (ja täytyy) makeuttaa, vaahterasiirappi tai hunaja sopii tähän hyvin. Se maistuu muuten ihanasti myös paahtoleivän päällä- siihen vielä marjoja tai banaaninsiivuja, niin on HYVÄ MIELI!


Banaani, maapähkinävoi ja tumma suklaa on mahtava trio. Nämä pienet pakkasessa valmistuvat palat on just sellaista herkkua, että tuo lautanen tyhjenee nanosekunnissa.



En oo oikein koskaan innostunut raakaleivonnaisista. Mutta hyvä kun nyt innostuin. Pohjassa on pekaanipähkinöitä ja täytteessä mustikkaa ja passionhedelmää. Ymmärrettähän, näistä söpiksistä tulee HYVÄ MIELI.


Nice cream jatkaa sydämien valloitusta.. on ehkä kyllä herkuista herkuin ja yksinkertaisin jäätelö.  Tuo vaalea pina colada oli parhaista parhain! Makuyhdistelmiä on loputtomasti. Oon tehny muuten bataatistakin!

Ja mitä hävikin estoa kun pilkot aina ylikypsät banaanit pakkaseen odottamaan nice cream- himohetkeä!



Hyvän mielen ruokaan liittyy paljon muutakin kuin terveysfaktat: hyvä seura ja hyvä ruokailuympäristö ja- tyyli vaikka.
Erityisen hyväähän on kaikki sorminsyötävä.
Siksi omppunachot. Vegaanilla karamellikastikkeella.

torstai 28. helmikuuta 2019

PAPUAAA!


Voiskohan tämän papu- ja linssijutun aloittaa lauseella:" Rakastan perunaa"?

Tietysti voi, koska se on totta ja myös sen takia, ettei se sulje pois ihastustani papuihin ja linsseihin. Lähinnä se ehkä peilaa sitä, kuinka paljon enemmän olisi mahdollisuus piristää ruoanlaittoa palkokasveilla, tai oikeasti rakentaa niiden ympärille ihania aterioita ja ruokahetkiä. Palkokasvien syömisen lisääminen on suosituksena myös viimeisimmässä ruokaympyrämallissamme, kuten kaikki tiedämme, ja kyllähän lisääntyvän kasvissyönnin perusta rakentuu tälle edulliselle ja ravintorikkaalle proteiininlähteelle.

Mutta jos unohdetaan kaikki järkisyyt ja puhutaan vaan mausta ja käyttöminaisuuksista, niin meillähän on käsissämme ihan loputon määrä herkkuja!

Tänään Lännen Median tuottama, valmistamani ruokasivusto on taas tarjolla sanomalehdissä. Ehdotin papuja ja linssejä aiheeksi, ajattelen, että se on raaka-aine, jota ei ihan täysin hyödynnetä keittiöissämme ja se on ihan supersääli.

Kaiken kokoiset, makuiset, muotoiset ja väriset pavut ja linssit ovat nimittäin huikea lisä ja inspis ruuanlaittoon. Kasvisruuissa ihan must, mutta ihanaa yhdistettynä myös lihansyöjän aterioihin.

Sanomani siis on: Käyttäkää enemmän papuja! Keittäkää kuivattuja kerralla kunnon satsi, pakastakaa sopivissa annospusseissa tai käyttäkää huippukätsyjä käyttövalmiita säilykepapuja.



Kun tässä taannoin valmistin Liemessä Jennin ohjeella uunifetapastaa, sen hillittömän ihana tuoksu inspiroi mut loihtimaan hellalla valmistettavan nopean kikhernepannun, joka rakentuu samoille yksinkertaisille herkkuaineksille kuin uunifetapastakin. Ja on muuten sitten vartissa pöytään!



Linsseistä keittelin sakean maukkaan muhennoksen  uunissa paahdettujen kukkakaalien kaveriksi tacoihin. Versio on tosi herkullinen ja onnistunut. Just sitä HYVÄÄ RUOKAA, ei mitään kasvisruokaa vaan pelkästään hyvää ruokaa.



Pavut ja linssit kertakaikkiaan rakastavat upota patoihin ja keittoihin. Linssit on ihan upea, nopea pohja mausteiselle keitolle, se antaa vähän pamixilla survaistessa keitolle kuin keitoille ihanan täyteläisen, lähes kermaisen koostumuksen. 



Reseptejä miettiessäni en ehtinyt edes erilaisiin chilipatoihin, niissä pavut ovat tottakai kaiken sydän - sen chilin lisäksi. Mutta yksi keitto mahtui mukaan; Parsakaali, voipapu ja pekoni esittävät siinä pääosaa. Hiukan erilainen, mutta ah niin herkullinen! Siinä on muuten mukana perunaakin. Sekin tykkää pavuista!


Papusalaatista tykkään aina. Varsinkin sellaisesta kirpakkaan etikkaisesta, pavut kaipaa nimittäin hapokkuutta ylleen ja suolaakin, paitsi jos keität kuivia papuja, silloin pavut maustetaan vasta lähes kypsinä, suola nimittäin estää niitä kypsymästä. Mainio kaikkiin buffettarjoiluihin myös!



Viimeisenä papuna tulee sitten kaikki ihanat tahnat ja levitteet ja dipit. Hummus ei oo se ainoa, vaikka uberhyvää onkin. Kokeilkaa ja antakaa bamixin surrata!

Ylläolevat reseptit siis 28.2 maakuntalehdissä, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä.

Täältä blogistakin löytyy papuista purtavaa. Tsekkaa esim.
Frijoles refritos
Arroz congri
Härkäpapu-quesadillat
Simppeli tuore härkäpapusalaatti
Feijoada
Sadonkorjuun beluga-salaatti
Chilaquiles
Linssi-juustokeitto
Paprikainen papukeitto
Korianterilla ryyditetty kikherne-fetasalaatti
Kikherne-feta-minttutahna
Hummus kotitekoisesta tahinista
Chana dahl

maanantai 25. helmikuuta 2019

FIININ MADEKEITON SALAISUUS ON AURA

Helmikuu on mateen sesonkia. Helmikuun 12. vietettiin myös kansallista kalakeittopäivää. Pois se minusta, että olisin silloin ehtinyt kalakeittopostauksen tekoon, kun en tunnu ehtivän yhtikäs minkäänlaiseen suunnitelmalliseen toimintaan näinä elämäni myöhempinä ruuhkavuosina. Että jos joku saa tästä nyt yhtään lohtua ja vertaistukea KUN EI EHDI MITÄÄN, niin vassoguu. Minä en ehdi mitään.

Ehdin kyllä sivuta teemaa kun keittelin yhden viikonlopun Ypäjällä ratsastajille ja kannustusjoukoille lohikeittoa kun me pohjalaiset lähdimme - jos ei nyt merta edemmäs - niin ainakin maakuntarajojen ulkopuolelle ratsastuskisojen pitoon. Ja kyllähän te tiedätte kun pohjalainen yrittää ihan tavallista tehdä...


Sivuraiteille luisuminen on helppoa meikäläiselle, mutta palataan takaisin madekeittoon. Olen tätä keittoa haudutellut päässäni jo vuoden päivät ja vihdoin sain sen kattilaan. Eräs pohjanmaan rannikon kalastaja heitti minulle vinkin maailman parhaasta madekeitosta. Aurajuustossa sen salaisuus, kuulemma. 

Aurajuustoa en olisi arvannut itse kyllä laittaa kalakeittoon, mutta juuripa sen takia ajatus jäi kummittelemaan takaraivoon.

Made on aika jännä kala. Rumilus on pohjamutien asukki, silti hyvänmakuinen. Lake ruotsiksi ja yllättävää kyllä, vaikka meillä mateesta puhutaan erikoisherkkuna ja sen mätikin luetaan parhaiden joukkoon, niin viime talvena järkytin ruotsalaisia projektikollegoita Vaasan kauppahallissa tarjolla olleille mateilla ja sen mädillä...että te siis suomessa oikein myitte nuita?

Yritän kerran vuoteen ottaa sen mateen kotimatkalle kalatiskiltä tähän aikaan vuodesta. Yhden kalakeittopostauksen olen siitä tehnyt, ja onhan se mielettömän hyvää. Nylkemistä ei kannata pelätä, olen sen todistettavasti tehnyt, mutta mateita myydään kyllä nyljettynä ja osaava kalamestari sen tietenkin asiakkaalle pyydettäessä tekee. Minä ilahduin siitä kun koko joukon madereseptejä julkaissut Sauvajyvänen kertoi, että mateen voi myös keittää nahkoineen. Tietysti perattuna ja kidukset poistettuna. Ihan vieno pyyntö Sauvajyvänen, en panisi ollenkaan pahitteeksi yksityiskohtaisesta selonteosta mateen kidusten poistamisesta. Mulla kun lopputulos on aina koko poistettu pää, kun en oikein tiedä kuinka ne kidukset nätisti poistetaan. 

Mateen mausta minulla ei ole pahaa sanaa, mutta niinkin pulleroiseksi lihaskimpuksi siinä on lopulta yllättävän vähän lihaa. Elopainosta jää syötävää vain neljäsosan verran. Ruotoja löytyy, siksi fileoijan tulee olla taitava ja itse ihastuin tähän tyyliin jossa kala keitettiin nahkoineen ja liha sitten irrotellaan sormin ruodoista. Aika hyvin lihanpalat tulee käydä läpi ruotojen varalta tässäkin, eli saatava liha on aika pientä palaa. Olen joskus syönyt ravintolassa ihania madekroketteja ja hauen tapaan made onkin varmasti oivallista jauhettuna, ei tarvitse stressata ruodoista.

Fenkoli on oma, lohikeittoon laitettava ässäni ja näköjään olin sitä edelliseen keittoonikin laittanut. Yritin googlailla löytyykö somesta madekeitto aurajuustolla ja törmäsin Ripaus tryffeliä- blogin madekeittoon, jossa uusi salainen ase: varsiselleri! Heti kokeiluun ja käyttöön jäi. Ihanaa hapokkuutta kermaiseen keittoon. 


FIINI MADEKEITTO AURAJUUSTOLLA

mateen keitto
1 made (alle tai yli kilon)
1 sipuli
2 porkkanaa
1laakerinlehti
5 valkopippuria 
2 tl tl suolaa
n. 2 l vettä

madekeitto
peratut mateen lihat edellisestä vaiheesta
1 rkl voita
1 keltasipuli
2 porkkanaa
3 varsisellerin vartta
6 perunaa
keitinliemi+vettä
1 dl kuohukermaa
100 g aurajuustoa
tuoretta tilliä
suolaa, mustapippuria

Putsaa made, eli leikkaa vatsa auki ja poista varovasti sisuskalut ja huuhtele vatsaontelo. Ota talteen mätipussit ja maksa, maksa on herkkua n. 5 min ajan keitossa kiehautettuna. Sitten seuraavaksi vois poistaa ne kidukset, jos osaa, tai sitten nirhata koko pää pois, jos ei osaa, niin sen osaa ainakin. Siinä kyllä jää keittämättä ne poskilihat sitten.

Laita made kattilaan kylmään veteen niin, että peittyy, kuumenna kiehumaan ja keitä 5 min. Kuori syntyvä vaahto pinnalta.  Lohko mukaan porkkana ja sipuli, lisää mausteet ja jatka keittämistä vartin verran, että made on kypsää. 

Nosta made  reikäkauhalla liemestä ja anna jäähtyä hiukan, poista sitten nahka ja erottele liha ruodoista ja laita sivuun odottamaan. Siivilöi keitinliemi. Maista, ettei se ole liian suolaista, siitä tulee nimittäin keiton pohja.

Keitto
Kuumenna emalipadan tai kattilan pohjalla voi ja pistä miedolla lämmöllä kuorittu, hienonnettu sipuli kuullottumaan. Kun sipuli pehmeää, lisää pilkotut porkkanat, varsisellerit ja perunat ja sitten lientä/vettä niin paljon, että kasvikset reilusti peittyvät. Keitä kunnes perunat ovat ihan viitä vaille kypsiä. Lisää silloin mateenliha ja kerma ja murustele sekaan aurajuusto ja anna muhia vielä se viisi perunoiden kypsymiseen saakka.

Maista ja mausta tarvittaessa. Lisää hienonnettu tilli keiton pinnalle ja tarjoile.



tiistai 19. helmikuuta 2019

WALTONEN: MIKÄ SE ON JA MITEN SE SYNTYI

Kuva Esko Keskioja Vizualis

Saatat luulla, että kuvassa on ihan tavallinen paistamaton  karjalanpiirakka juuri ennen uuniin menoa. Saattaisit lyödä jopa vetoa, mutta älä lyö, sillä sitä se ei ole.

E-hei. Kyseessä on Waltonen. Mato Waltonen, ollaksemme ihan tarkkoja.

Tarina Waltosen takana on pitkähkö, mutta yritän tiivistää sen olennaiseen. Senhän mä osaan...


Kuva Esko Keskioja Vizualis
Tässä yllä olevassa kuvassa olen päässyt suurimmaksi osaksi itseäni terävempien veitsien heiluttelijoiden joukkoon. Saatat tunnistaa sieltä muutamia ruokabloggaajia, keittiömestareita ja ruokamaailman asiantuntijoita. Kyseinen porukka oli nimittäin osallisena viime syksyisessä Turun yliopiston  Funktionaalisten elintarvikkeiden kehityskeskuksen FoodiEx-hankkeessa. 

Minkälaista on tulevaisuuden ruoka? Miten hyödyntää uusia raaka-aineita? Miten hyödyntää ja osallistaa tuotekehityksessä monialaista osaajajoukkoa? Siinäpä pohtimista noin niinkun aluksi.

Syksyn mittaan meillä oli kolme työpajaa Naantalissa Rasekon Food Laboratoryssä; asiantuntijaluentoja, aistinvaraisia testejä ja tietysti itse hands on -veitsenheiluttelua. Meidät jaettiin kolmeen työryhmään ja saimme jokainen työryhmä käsittelyyn yhden pääteemoista, jotka olivat hyödyntämättömät kasvinosat(mm. kukkakaalen lehdet, parsakaalen varret ja sipulin kuoret), hyönteiset (sirkat, jauhomadot, kuhnurintoukat) tai villiyrtit (kuusenkerkkä, maahumala, mustaherukanlehti, nokkonen).

Pääsin mukaan hyönteistiimiin yhdessä Hannan Sopan Hanna Hurtan, Fazerin Culinary Teamin kokkijoukkueenkin MM-kisoissa mitaleille luotsanneen kapteenin, keittiömestari Mika Pesosen ja ruokaa tutkineen kulttuurihistorioitsija Jukka Vornasen kanssa.

Huikea tiimimme valitsi työstettäväksi rapeaksi paahdetut, pähkinäaromiset jauhomadot.

Kuva Esko Keskioja Vizualis

Halusimme tuoda ne tutummaksi yhdistämällä ne johonkin supisuomalaiseen, ja siitä ajatus karjalanpiirakoista sitten lähti. Jauhoimme madot ja käytimme niitä kuoritaikinassa yhdessä ruisjauhojen kanssa ja kas kummaa lopputulos oli tosi herkullinen, kuoret olivat ihanan rapean sitkeitä, juuri sellaisia kuin karjalanpiirakassa parhaillaan, ei näkkäriä eikä pullaa vaan se sopivuus siitä väliltä, tiedättehän? Ihan tuntui siltä että jauhomadot toivat jopa lisäarvoa, ei pelkkää lisäproteiinia kuoritaikinaan. Tarkoitan siis, että Waltosista tuli erityisen hyviä.

Kuva Esko Keskioja Vizualis

Aloitimme työskentelyn ensimmäisessä työpajassa tutustumalla kaikki jokaiseen raaka-ainaiseen aistinvaraisesti. Toisessa työpajassa meidät jaettiin ryhmiin ja laitettiin miettimään mitä voisimme kehitellä raaka-aineestamme.

Me valitsimme aika yksimielisesti paahdetun jauhomadon. Jos et jää tuijottamaan kulhollista liian kauaksi aika ja ala kuvitelmissasi nähdä niiden liikkuvan, maku ja rapea suutuntuma ovat itse asiassa erittäin hyviä. Oma suhtautumiseni hyönteisiin on asteella kiinnostunut ja kokeilunhaluinen, vaikka minun on vähän vaikea kuvitella valmistavani sirkkacurryä perheelle illalliseksi. Ennakkoluuloinen kehittäjä joutui siis tekemään koko ajan painimatsia myös itsensä ja oman mielensä kanssa.

Työpajojen kiinnostavat ja inspiroivat luento-osuudet  ja sen lisäksi oman ryhmän jäsenten kesken jaettu tietotaito sai kaikki lamput syttymään. Tunsin itseni tasavertaiseksi toimijaksi porukassamme, vaikka kaikki muut ryhmässäni edustivatkin ammattilaistasoa. Ja kun tuntuu hyvältä niin tulosta syntyy.

Niin me sitten tehtiin ne karjalanpiirakat, joita ei brutaalin lisäyksemme jälkeen sovi enää karjalanpiirakoiksi kutsua. Ei ihan pystytty rajoittamaan luovuuttamme ja päädyttiin valmistamaan jauhomadoista vielä dukkahia, johon dippailtiin  hummuksella silattua paahdettua leipää.

Kuva Esko Keskioja Vizualis

Viimeisessä työpajassa meidän tuli kehittää ajatusta vielä pitemmälle. Se tuntui tosi haastavalta, koska leijuimme siellä ekan version onnistumisen hurmiossa ...
Lisäsimme taikinaan reilusti enemmän jauhomatoa, minkä taikina otti vastaan hyvin ja muutimme muodon enemmän ympyrämäiseksi ja koon parin suupalan kokoiseksi. Sisään valmistimme tattirisoton.

Waltonen oli kokenut aikamoisen kehityskaaren alun karjalanpiirakasta.

Dukkahistakaan emme luopuneet ja se maistui ihanasti tällä kertaa
paahdettujen bataattilohkojen kera.

Kuva Esko Keskioja Vizualis

Ja arvatkaa mitä vielä? Hanke jatkuu tämän meidän tuotekehityksen jälkeen ja parhaimmat palat viedään kansainväliseen levitykseen eli yleisömaistatuksiin Ruotsiin, Ranskaan ja Baskimaahan.
Kollegatiimit saivat aikaan mm. vegaania kukkakaalijäätelöä ja mustaherukan lehtien uutteesta valmistettua hyytelöä ja superihanaa mustaherukkasokeria.

Kuva Esko Keskioja Vizualis

Parasta oli toimiminen monialaisessa, tiiviissä työryhmässä, haastavat tehtävät ja niiden selättäminen, yhdessä toimiminen.
Yliopiston akateeminen työskentelytapa yhdistettynä, ammattimaiseen raaka-aineen käsittelykokemukseen ja hulluun luovuuteen kantaa hedelmää, josta saavat nauttia myös osallisena olevat yritykset. 


Marika Viitala Atrian tuotekehityksestä oli yksi FoodiEx hankkeen yritysedustajista. Kuva Esko Keskioja Vizualis

Samalla tuotimme myös tärkeää dataa tutkijoille.
Ja Waltonen. Se ansaitsi kyllä syntymänsä. Ehkäpä  Fazerilla valmistetaan joskus Waltosia... 



FoodiEx -hankkeeseen osallistuneiden vaikuttajamarkkinoijien kokemuksia vout käydä lukemassa blogeistamme

Terveelliset herkut  
Kulinaari 1 ja 2
Lyhyenä hetkenä
Hannan soppa

Voit käydä kuuntelemassa FoodiEx-projektin tunnelmia myös oheiselta videolta.





torstai 7. helmikuuta 2019

OI FONDUE, FONDUE,FONDUE


Parasta just sydäntalven iltana, punaposkisen ulkoilun päälle. Ystävät ja perhe yhteisen padan äärellä, kiirettömästi nauttimassa. 

Tai ihan hitsi kovan melun kera. niin kuin yleensä meillä. Välillä soi palohälytys. Eikun se olikinn normisettiä  meidän raclette-illoissa.


Lihafonduetä pitäsi harrastaa useammin, on se niin hyvää! Tässä mennään pelkällä naudan ulkofileellä, mutta lihoja voi olla useampaa laatua. Ja sopivasti kasviksia.

Ja dippikastikkeita! Kaikki lempparit. Tai no, kyllä kolme riittää.


Katan vielä mukaan patonkia ja perunaa jossain muodossa. Raikas etikkainen vihersalaattikin menis, mutta nyt ei oo pakko olla niin keveä!


Lihafondue-juttuani löytyy siis tänään Lännen Median tuottamilta sanomalehtien ruokasivuistoilta, käyhän lukemassa ja inspiroitumassa.

Lisäinspistä lihafondueeseen löytyy blogistani. Kannattaa muista myös juustofondue sekä monien mahdollisuuksien hot potit.


Fondue-illan kruunaa tietysti paras jälkiruoka, täyteläisen tumma päärynä-suklaapiirakka. Sen resepti löytyy fondueartikkelista.


Tulkoon talvinen viikonloppu! Tulkoon Fondue-ilta, tulkoon ystävänpäivä! Ai että mä nautin! Nauttikaa tekin!







torstai 24. tammikuuta 2019

SIPULI


Niin, tajusin  juuri, että sipulihan se on. Eniten käyttämäni yksittäinen raaka-aine. Sen freesaamisella alkaa lähes jokainen resepti, ja sen umaminen maku on just se sydän useimmissa suolaisissa ruuissa, olipa sitten näkyvää sipulia tai ei.

"Ei näkyvää sipulia" on kyllä yksi erikoisimmista ruokarajoitteista, joihin ravintolamaailmassa on törmännyt, muistelisin, että sille on löytynyt erikseen usein kassakoneelta annokseen liitettävä kommentti. 

Varoitus: Annoksessa runsaasti näkyvää sipulia
Tässä omassa perheessäkin olen joutunut asian kanssa tappelemaan. IsoHoo syö kyllä sipulia, mutta ei voi sietää keitossa ja kastikkeessa pehmeitä sipulinpalasia. Osittain olenkin kotona siirtynyt käyttämään noissa ruoissa sipulijauhetta, koska miltään ne  eivät ilman sipulia maistu.

Mutta kai se tuli selväksi, että minä rakastan sipulia: Raakana, paistettuna, karamellisoituna, marinoituna, kuivattuna, renkaina, silputtuna, you name it! Myös pehmeitä sipulipaloja keitossa. Rakastan keltasipulia, valkosipulia, punasipulia, kevätsipulia, ruohosipulia salottisipulia, hopeasipulia, purjoa ja mitä näitä onkaan. Kaikki ihania ja oman luonteisia, eikä niitä ilman voi kokata!


Sen lisäksi, että kokkailen sipuleista kokoa ajan ja aina, kokkailin viikko takaperin ihan tarkoituksella, yrittäen löytää vähän uutta inspiraatiota ja erilaisia rooleja sipulille Lännen Media ruokatorstai aukeamaan, joka siis tutuissa sanomalehdissä än yy tee TÄNÄÄN!
Ja tulikin ihan huippureseptejä, kiitos sulle sipuli!

Reseptit löytyvät siis Lännen Median sanomalehdistä, mutta tässä pieni teaseri. Tuo yllä oleva salaatti on todella piristävän kaunis mutta myös maultaan aivan upea yhdistelmä. Punajuuri, veriappelsiini, fenkoli ja punasipuli ovat päätähdet ja minkälaisen orkesterin ne muodostavatkaan! Tosi iso suositus tälle.



Erittäin nopea ja helppo on taas tämä pastaruoka, jossa vain kolme pääraakainetta: punasipuli, halloumi ja pasta. Jos en toistaisi itseäni sanoisin, että tosi iso suositus tälle!


Bhaji on niin intialaista, että! En ollut aikaisemmin tehnyt kotona näitä mausteisia sipulifrittejä, mutta kyllä tässä sipulirenkaat jäävät toiseksi. Frittaamisen voi muuten tehdä ihan paistinpannulla, 2-3 sentissä öljyä onnistuu mainiosti.


Mun blogista saa etsimällä etsiä suolaisten piirakoiden ohjeita. Ne on jotenkin mun kompastuskivi, kun se pohja on aina liian rasvainen tai raaka tai liuskottuva tai kova tai jotakin. Rakastan kyllä niiden syömistä.

Siispä tekemään pohjatonta piirakkaa. Tämä resepti jää niin mun repertuaariin. Sipuli ja juusto tekevät siitä niin maistuvaisen ja rakenteeltaan se kuitenkin on hyvin piirakkamainen, ei lainkaan munakasmainen. Ja sitte niin tosi nopia ja helppo kun ei tartte sitä pohjaa vääntää erikseen.




Marinoituihin ja karamellisoituihinkin sipuleihin löytyy reseptit.

Pakko vielä laittaa tähän omasta blogistani löytyvä sipulikeittoresepti, koska juuri nyt on aika herkutella sillä!