About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

LEGOLAND - SINNE JA TAKAISIN


Jokin Tanskassa kiehtoo minua. Nostalgisina muistan lapsuuden telttareissut, shoppailut Strögetillä (onko se tanskalainen vinoviiva o lopetettu?) matkalla Saudeihin, lukiossa järjestämäni luokkaretken, vierailun vaihto-oppilasystäväni Lisbethin luona Ærø'n saarella (nyt löytyi øøkin), sen kesäillan kun söimme puutarhassa vastanostettuja katkarapuja paahtoleivän kanssa vatsat pinkeiksi, onpa sinne suuntautunut pari matkaa blogiinikin liittyen.

Ainakin 8 vuotta olen suunnitellut perheen lomareissua Tanskaan, mutta on ollut vähissä lomat ja vähissä rahat tai jonnekin muualle menoa ja tänä vuonna päätin, että nyt sinne sitten mennään. Onhan se Legolandikin nyt lapsia ajatellen parhaillaan ennen ensimmäistä ehtoollista.



Kummasti aika kultaa muistot hyvin nopeastikin ja nyt tuntuu siltä, että matka oli tosi onnistunut, vaikka hämärästi muistan suunnitelleeni matkan aikana blogiotsikoita tyyliin Helvetillinen perheloma tai Kohta alkaa joltakin legot tippua

Perinteistä matkareissuvinkkijuttua tästä ei ehkä tule, mutta kenties, joku tiedon murunen tai ottakaa opiksenne - vinkki.

Lensimme Helsingistä Köpikseen iltakoneella. Heräsin anivarhain ja kerrankin olin pakannut jo eilen, koska minulla oli vielä töitäkin tuona aamuna. Tarkistin vielä kaikkien passit. Maitotytön passi oli sitten vanhentunut puolitoista vuotta sitten. Poliisin nettisivut olivat kaatuneina aamun varhaisina tunteina, mutta niin onnellisesti (long story in short) siinä kävi, että noudettiin lentokentän ärrältä sinne toimitettu Maitotytön tuore viiden vuoden passi.



Olenko sanonut, että lapseni ovat vähäsyömäisiä? Syötiin kentällä ennen koneeseen nousua ja ensimmäisenä Maitotyttö koneessa kertoi olevansa nälkäinen. Mutta ei, koneessa ei käy käteinen. Vain luottokortit, muttei Diners, mikä meillä on. -Jospa piirreltäisiin, Maitotyttö, jospa piirreltäisiin!

Perillä hyökkäämme heti Burger Kingiin. Olen varannut koko reissun ajaksi kaikki yöpymiset Scandic-hotelleihin syystä, että Iso-Hoon työsuhde-etuna on erittäin edulliset hinnat. Vähän googlailin Airbnb vaihtoehtoja, mutta tämä oli meille edullisin yöpyminen. Ekat kolme yötä ollaan 13 km Köpiksen keskustasta Ljyngbyyssä. Takkuan uudehkon One plus puhelimen kanssa ensin 1/2 h kun en saa kaikkialla pohjoismaissa samaan hintaan-nettiäni käyttöön kun roaming ei ole käytössä ja mistä se otetaan käyttöön?; sitä vaan ei löydy mistään eikä millään logiikalla. Lopulta googlaan IsoHoon puhelimella, että miten saan omani toimimaan. Seuraavat puolituntia yritän ostaa puhelimellani netistä 3 vrk city passia, olen katsonut, että se on edullisin tapa pendelöidä, varsinkin kun lapset tulevat mukaan ilmaiseksi. Mutta ei anna ostaa, ei millään eikä kenenkään kortilla. Päätän, että mennään sitten vaikka pummilla, koska olen ymmärtänyt, ettei näitä saa automaatista. Tsekkaan vielä automaatin ennen metroa ja onneksi sielä sittenkin myidään niitä (ostan sen sillä samalla kortilla joka ei äsken käynyt) ja onneksi ostan, koska juuri ennen klo 23 viimeisellä asemalla meidät tarkastaa lipuntarkastaja.


Terveisiä kaikki merenkulkijaystäväni: Charlottenburgin Taidemuseon seinällä oli aika hieno teos. Joo on ne, pelastusliivejä.

Viimeinen ja viimeinen asema... Helevetin kätevä Journey Planner kehottaa meitä poistumaan asemalla X, josta 40 m bussipysäkillä josta jatkamme kohteeseen.  Neljä väsynyttä matkalaista, laukut, pimeä, vesisade, autio asema; ainut mikä puuttuu on se bussipysäkki, jota ei koskaan löydy. Astelemme johonkin suuntaan tihkusateessa  mä nyt luulin, että sä osaat sinne hotelliin syytöksien sadellessa, ei me voida täälä lasten kanssa kulkea keskellä yötä. No ei varmaan voidakaan, mutta kun on pakko. Minä nieleskelen ja yritän pitää zeniä yllä, koska Tämähän on heti alkuun pieni seikkailu lapset, eikö olekin... Onneksi tyhjää katua kurvaa jostakin taksi jonka onnistumme viittelöimään luoksemme.



Matkassa on aina joku häirikkö, joka ravaa edestakaisin. Mä en tiennyt, että meidän lapset on noin huonosti kasvatettuja!
Koko Köpis-viikonlopun olen hukassa noiden yleisten kanssa. Reittiopas kyllä hienosti aina kertoo reitin, mutta en millään pysy perässä että vaihtoehdoista juna, S-juna, metro ja bussi kuvake raiteilla liikkuvasta välineestä ja vieressä kirjain M ei tarkoitakaan metroa vaan S-junaa... totuuden nimissä on sanottava, että meneillään on joku raideliikenteen uudistus ja ilmeisesti myös poikkeusjärjestelyjä. Joka tapauksessa tunnen itseni idiootiksi. IsoHoon mielestäkin olen idiootti.


Sillat oli melko tiukkoja!
Lauantaina ollaan niin väsyneitä, ettei ihan päästä heti matkaan varsinkin kun lapset juuttuvat hotellin alakerran ostoskeskukseen. Olin vähän ajatellut retkeä Lousiana nykytaiteen museoon, mutta hylkään sen sitten kun en uskalla ehdottaa muille 30 km junamatkaa. Junailemme itsemme kaupungille, ostamme sateenvarjot ja etsiydymme Nyhavn'iin ja n. tunnin venekierrokselle, jonka aikana päästään näkemään kuuluisat linnat ja kirkot sieltä vedestä päin. Näemme jopa pienen merenneidon takaapäin. Varmaan aika monet ovat nähneet edestäpäin ainoastaan. Oikeasti venekierros oli hyvä päätä hipovien matalien siltojen alituksineen. Parasta tässä päivässä lasten mielestä kuitenkin tähän mennessä kiskalla nautitut hodarit elikkä polsenit ja jaloissa muruja metsästävät pulut.



Me ei sielä sitten kuljeta koko ajan missään sun paikoissa varoituksesta huolimatta olin ja onneksi olin tehnyt pöytävarauksen Gorilla -ravintolaan. Juhlittiin vähän miesten heinäkuisia synttäreitä. Super- rento, yksinkertaisen huippu ruoka (söimme 10 ruokalajin maistelumenun lapset omat ruuat) ja todella hyvä palvelu. Varauksemme oli jo  17.30, mutta illan virkku Maitotyttö kertoi kesken kaiken olevansa TOSI väsynyt. Tarjoilijatyttö veti muitta mutkitta 2 tavallista tuolia vastakkain, kuin ennen vanhaa. Laitoin mun takin tyynyksi ja Maitotyttö veti ainakin tunnin tirsat. 



Lapset ihastui alkupalana tilaamiinsa kotitekoisiin sipseihin

Lapset ja minä otettiin alkudrinkit. Kun kerrankin. Täs kohtaa en ollu köyhä enkä kipee. 

Onneksi oli tartaria

ja riimiä

yksi väsynyt matkustaja-a

Kiitos, että sain syödä hyvää ruokaa, kiitos.

Melkein sain syödä toisenkin kerran. Olen ottanut tavaksi kivassa ravintolassa kysyä henkilökunnalta mikä on heidän oma suosikkipaikkansa. Meidän ihana tarjoilija kertoi pitävänsä Plutosta. Viimeisenä iltana palatessamme Köpikseen, hotellista olis ollut vartin ajomatka, Plutossa olis ollut tilaa, mutta lapset ilmoittivat, että ei, he haluavat olla hotellissa.

Päärautatieasemalla illalla en millään löydä oikeaa raidetta. Ei me voida näin myöhään lasten kanssa täällä matkustella, ei tää oo kyllä lapsille tämä tämmöinen kaupunkiloma. 

Sunnuntaille olin ajatellut Kansallismuseota, mutta sitä ennen käytäisiin lapsuudessani minut vaikuttaneessa Madame Tussaudin vahakabinetissa. Vähän kevyttä ensin ja sitten jaksetaan keskittyä laadukkaampaan. Paitsi, että Madame Tussaud on lopettanut toimintansa Köpiksessa v. 2011. 

No mentiin sitten sen sijaan Ripley's believe it or not - museoon, joka nyt ei ehkä ole ihan hintansa väärtti, mutta sitä en mainostanut lapsille, jotka välillä katselivat mustavalkoisia valokuvia kaksipäisestä vasikasta ihan mielenkiinnolla. Lisäksi Maitotyttö on kertonut kaikille matkasta kysyneille, että kävimme taidemuseossa. 


Hattarakin voi olla unelmien täyttymys

Ei me sitten käyty sielä kansallismuseossakaan kun en jakanu kuunnella sitä kitinää, että koska mennään sinne Tivoliin ja kellokin oli jo aika paljon ennenkuin saimme heitettyä lounaaksi kitaan KFC kanat. Nää on liian mausteisia, en haluu syödä.



Tivoli on kuitenkin hurmaava paikka, Kööpenhaminan sydän, niin kaunis kuin muistin. Lapset viihtyivät laitteissa tappiin asti, vaikka aika hienoa olivat myös riikinkukot, karpit ja kädestä syövä lokki. Ja ihan ensiksi onnistuttiin näkemään Tuhkimo-baletti.


Tivolissahan on monentasoista ravintolaa tähdillä ja ilman. Me sitten päädyttiin tähän koko perheen laivaravintolaan. Mua jäi vähän kutkuttamaan se kahvila kun sillä oli niin ihana nimikin; Cakenhagen
Illan päätteeksi jo tavaksi muodostunut seikkailu hotellille. Taaskaan ei vaihtopaikassa (ja miksi se reitti oli joka kerta eri?) löydetty oikeaa raidetta ja  40 min kotimatka venyy kahdeksi tunniksi. Jopa Urho "haluun pelata läpi yön"12v. loihee lausumahan Äiti, sä et kyllä voi valvottaa meitä joka ilta näin.


Tässä vaiheessa ei vielä nukuta.
Aamulla soittelen autonvuoraamoihin, kun en asiaa ehtinyt Suomessa hoitaa. Kiva Pontus Avisista lupaa mulle 1/2 h päästä (ei ollu just soittaessa toimistolla) tarjouksen 4 vrk autosta, jonka voin palauttaa lentokentälle. Mille kentälle, se vielä kysyy. No Kastrupiin tietenkin. 

Pontus soittaa, vähän on huonosti autoja. Pientä ja edullista oon pyytäny, Pontuksella nyt ois vaan tämä maasturi, joka oli kyllä hinnaltaan reilusti yli mun budjetin. Maasturiksi kai aika halpa. Mutta siinä sitten kun puhutaan, en muista kuinka, selviää, että Pontus-poika soitteleekin minulle RUOTSIN Ljungbystä ja minä olin siis Tanskan Ljyngbyyssä. Tästäkään en voi syyttää aviomiestäni, mutta googlea ainakin syytän.

No meidän pikku Opel Mokka löytyi lopulta miellyttävään hintaan Europcarilta ja käytiin Fisketorvetissa vielä ennen lähtöä hiukan kiertelemässä jonka jälkeen löysimme itsemme jostain tietyömaaruuhkasta, joka pidensi matkaamme pari tuntia. Odenseen saavuimme yöksi. Hotelli oli erikoisesti jollain tehdasalueella, että Odense jäi itseasiassa näkemättä.



Olihan nämä nyt mielettömiä.

Halusin näyttää lapsille hiekkaa, hiekka on Tanskassa aika kaunista. Sinne oli vaan vähän ajamista, koska päätin, että mennään länsirannikolla Sondervig'iin josta olin lukenut. Syötiinkö me sielä taas jotkut makkaraperunat, paitsi minä en syönyt. You know, mielenosoituksellisesti.


Rannoilla muuten järjestetään turisteillekin ruohotupsujen istutustalkoita. Ettei hiekat lähtisi kävelemään. Minähän vastasin Yo- reaalissa maantiedon jokerikysmykseen aiheesta eroosio.



Mieletön se oli kuitenkin se ranta, kunhan ensin sinne löydettiin. Lapset kasteli aalloissa ensin vaatteensa ja vaihtoivat sitten uikkareihin. Olin aistivinani oikein aitoa iloa sielä aalloissa. Minä nautin ainakin suolaisesta merituulen tuoksusta. Tänne voisi tulla lomalle.

Ei noissa aalloissa kyllä leipäkivien heittely onnistu



Hyvä että käytiin rannalla. Oikein hyvä.



Lähellä olisi muuten must paikka käydä, lounaskin olis riittänyt. Nimittäin Paul Cunninghamin luotsaama Henne Kirkeby Kro. Paulhan on tuo keittiömestri, jota alunperin pyydettiin vetämään Nomaa. Paul kuitenkin valitsi toisin ja tekee ymmärtääkseni aika rehellisen hyvää ruokaa ilman turhia pipertelyjä.

Mainitsemisen arvoista tässä kenties on, että kahden Michelinin tähden arvoisesti.

Olisimme varmaan käyneet lounaalla, jos olisin osannut laatia matkasuunnitelman toisin, mutta ravintola ei ollut tiistaisin auki. 



 Palasimme takaisinpäin Koldingeen, jossa Legolandia lähin Scandic sijaitsee, taas keskellä jotain autokauppoja, vajaan 40 km päässä. Tässä Scandicissa oli muuten ravintolapalvelu kehitetty huippunopeuteen. Paljon lapsiperheitä paikalla, eikä kenenkään tarvinnut odottaa mitään. Toki lasten seisova pöytä oli laskullamme 4 kertaan, mutta se sitten hyvitettiin  myös tuplasti.




Legoland on Legoland. Päivä oli jo kivan kesäinen ja kiersimme kaikki laitteet. Ihan mahtavaa, että Maitotyttö aka Hurjapää pääsi 120 cm ylittäneenä joka laitteeseen vanhempien kanssa. Ja kyllä siellä ihan hurjiakin vuoristoratoja oli. Parhaimmissa käytiin pari kertaa. 

Pienoismallit ovat upeita. Odotin myös hirveästi jälleennäkemistä Titania - nukkekodin kanssa, piti oikein alkaa googlailemaan, että missä se on. No sekin on siirretty jonnekin Egeskovin linnaan ja jos olisin tämän ehtinyt googlailla , niin oltaisiin muuten tultu Egeskovin linnan kautta. Titania oli ihana.


Lisää kuvateksti

Sanomattoman onnellinen Maitotyttö ystävineen. Viereen oli rakennettu kokonainen Heartlake City, voitteko kuvitella
Lättylounas ja iltapäivän hampurilaisateriat kustansivat sitten 100 euroa. Minusta melko kallista, kun ei edes hyvää. Legolandissa on joka puolella kyllä picnicpöytiä, eli voi hyvin tulla omissa eväissä. Meidän hotelleissa ei ainoassakaan ollut jääkaappia huoneessa, niin se oli vähän vaikeasti toteutettava se eväspolitiikka. Mutta asiaa kannattaa siis suunnitella paremmin!

Viimeinen päivä vietettiin Lalandiassa, hitsin isossa trooppisessa vesipuistossa, jossa oli vesiliukumäkiä lähtöön jos toiseenkin. Yksi oli tosi hurja, enkä sitten mennyt mihinkää muuhun enää sen jälkeen. Mutta oli se aika hieno, jos on vesipuistotyyppiä. En ole. Melu on kauhia. 

Ajoimme Köpikseen. Maitotyttö oli ostanut uivan Viana barbien Fisketorvetista, mutta tietenkään sen ekan hotellimme jälkeen seuraavissa ei ollut kylpyhuonetta, jossa olis saanut kokeilla. Katoin, että Sydhavnissa on ja kysyin respassa onko meillä semmoinen huone. Joo on. No eipä ollutkaan ja menin sitten takas respaan kun olin ensin kieltänyt ketään koskemasta mihinkään. Hotelli oli kuulemma aivan täynnä, respa mietti hetken ja sanoi sitten että antaa meille jonkun suiten. Kylpyamme oli iso. Uitettiin sitten Vianaa. En mä sinne Plutoon olis halunnukkaan.

Scandic'eissa on muuten kaikis sama lista.

Ja kuulkaas, ihan ilman kommelluksia ajettiin lentokentälle ja auton palautus sujui tosi mutkattomasti. Enkä muista, että meillä olis siinä mitään muutakaan erikoosta tapahtunu.

Nyjjo kotona! Kuinka meni, noin niinkuin teirän mielestä?




torstai 20. heinäkuuta 2017

RAIKAS CHILIN POLTE


Vesimeloni-tomaatti-chili- salsa. Kuuman kesä raikkain salaatti. Ja tälläisen kesättömän kesän pikku polte grillipihvin kylkeen.

Vaikka tämän nimi onkin salsa, niin tällä kertaa palat on pilkottu reilun kokoisiksi kuutioiksi, aika säästyy ja oikeasti helpompi haarukoida suuhunkin kuin sellaista minikuutiota.  



VESIMELONI-TOMAATTI-CHILI-SALSA

1/3 vesimelonia
n. 20 kirsikkatomaattia
2 punaista chiliä
minttupuska
2 rkl öljyä
1 limen mehu
suolaa, pippuria

Limelohkoja tarjoiluun

Leikkaa vesimeloni kiekoiksi. Niistä on helppo poistaa kuoret ja kuutioida sitten reiluihin paloihin. Puolita kirsikkatomaatit. Poista chileistä siemenet ja hienonna. Revi tai suikaloi mintunlehdet pienemmiksi.

Ravista lasipurkissa öljy, limen mehu,suola ja pippuri sekaisin. Yhdistä kaikki aineet ja sekoita mukaan kastike.




keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

KUTITUS, KIRUTUS, KUALEMA


Kuva Tanja Ryhänen

Seinäjoella sijaitsee Törnävän vanha piirimielisairaala. Tiedätte sen paikan, jota käytettiin kaikenlaisissa yhteyksissä kun puhuttiin jonkun ihmisen epäasiallisesta käytöksestä: - Mä jourun kohta Törnävälle teidän takia. - Onkohan tua karaannu Törnävältä? tai     -Törnävälle tuallaaset pitääs viärä.

Olin jo pitkälle aikuunen, kun vasta tajusin, että muualla päin Suomea Törnävä ei tarkoita juurikaan mitään, vaan eipä minullekaan Kellokoski mitään tarkoittanut.

Törnävän sairaalan alue on rakennuksineen ja puistoineen yksi Seinäjoen kauneimpia. Se rakennettiin piirimielisairaalaksi 1920-luvulla ja sen ajan mukaan rautaporttien sisällä oli asunnot myös työntekijöille ja heidän perheilleen. Parhaimmillaan 40-60-luvuilla alueella asui n. 100 lapsen tiivis yhteisö, joiden muistoja on kerätty kirjaksi Piirin lapset kertovat - Elämä Törnävän sairaalan yhteisössä 1930-1970-luvuilla.



Sairaalan potilaat saivat liikkua alueella vapaasti ja usein he tekivät töitä henkilökunnan perheissä vaikkapa lastenhoitajina. Porttien sisältä löytyi mm. luistinrata ja urheilukentät. Lapset kasvoivat tiivissä yhteisössä jossa oli tilaa ja lupa temmeltää.

Kuva Tanja Ryhänen

Seuralassa, alueella toimivassa vanhassa juhla-talossa Seinäjoen Kansan Näyttämö esittää tänä kesänä koko perheen näytelmää Valtakiven arvoitus. Se kertoo piirin lasten leikeistä yhtenä kesäisenä iltapäivänä. Astrid Lindgrenin Mestarietsivä Kalle Blomqvistin innoittamana lapset leikkivät Ruusujen sotaa. Reilun tunnin esitys tarjoaa intiimissä tilassa vauhtia, aikakauden musiikkia ja huumoria lämminhenkisesti. Näytelmä sijoituu 50-luvulle aikaan, jolloin hullu oli aivan normaali nimitys ja kaikki tiesivät mitä se tarkoitti, vähän niinkuin neekerinpusu.

Maitotyttöön näytelmä teki lähtemättömän vaikutuksen, kyseli vielä kotonakin, että voiko purkan syönnistä oikiasti tulla hulluksi.


Kuva Tanja Ryhänen

 Näytelmä oli ihana tapa tarjota omille lapsille myös kurkistus leikkimiseen, sellaiseen, jossa mielikuvitus korvaa lelut ja vehkeet. Tuohon jo uhanalaiseen pihaleikkien maailmaan, jossa tylsyys täytetään ihanilla ja vähän hassuillakin tempauksilla, eikä 6- vuotias unohdu katselemaan LPS-videoita äidin kännykästä.

Parasta olivat myös solvaukset.Eikä tätä äitiä haittaasi yhtään jos meidänkin takapihalta kuuluus tänä kesänä lasten kiljunta - Kutitus, kirutus, kualema!

Mutta käykääpä itte kattomas. Näytöksiä on vielä reilusti jäljellä. 

KE 26.7 KLO 18         TI 1.8 KLO 18       KE 9.8 KLO 18
TO 29.7 KLO 18         KE 2.8 KLO 18     PE 11.8 KLO18
LA 29.7 KLO 14         TO 3.8 KLO 18     LA 12.8 KLO 14
SU 30.7 KLO 14         TI 8.8 KLO 18       SU 13.8 KLO 14

Näytelmä esitetään sisätiloissa, siispä koko perhe katsomaan, niin tulee tänä kylmänä kesänä edes annos kulttuuria.

Käsikirjoitus: Juulia Soidinaho Ohjaus, sovitus, lavastus: Tero Heinämäki Rooleissa Krista Putkonen-Örn, Eeva Kurssi, Jarmo Ikola  Muusikko: Emmi- Ida Kempas  Puvustus: Mari Kela Tuotanto: Kulttuuriyhdistys KoHo


krista putkonen örn
Kuva Tanja Ryhäne

Tiesittäkö muuten, että minäkin olen pikkuisen hullu piirin lapsi? Asuin vanhempieni ja pikkuveljeni kanssa alueella yhden kesän isäni suorittaessa jotakin harjoittelujaksoaan. Tarkkaa vuotta en muista, olin kuitenkin alta kouluikäinen, saattanut olla jopa -73. Muistan silti alueelta elävästi puiden ympäröimän viileän varjoisan ja viihtyisän ankkalammen. Ja sen kuinka kerran katettiin pöytään niitä kahvikuppeja, jossa oli auringonkukan kuvia. Ja sen kerran kun tultiin Oravan mummolasta pissasin autossa housuihin siinä rautatiesillan kohdalla kun en pystyny enää pirättää. Vai oliko se sittenkin Niko, mun pikkuveli?


Toinen hyvä syy käydä katsomassa näytelmä, oli nähdä Espoossa vaikuttava ystäväni Krista pitkästa aikaa näyttämöllä. Ja se olikin hyvä syy!






tiistai 18. heinäkuuta 2017

PERUNANACHOT


Ihana ystäväni Hanna, Hannan sopasta, julkaisi juuri blogissaan vegaanisten perunanachojen ohjeen (alkuperäinen muunneltu Anu Braskin Vegaanimättöä- kirjasta). Ja jos Hanna kertoo tehneensä ohjetta 4 x viimeisen viikon aikana, sen täytyy olla hyvää.

Eli pakko. Heti. Tehdä. Perunanachot saivatkin suuren suosion tortillaillallisella lisukkeen muodossa. Revin myös huumoria siitä, että maailmankirjat on kyllä vinksin vonksin, täällä minä duunaan tavallista versiota vegaaniruuasta, ennen kuin lähinnä tapahtui toisinpäin (no en minä, mutta vegaanit...).

Kasvisannoshan tämä on edelleen ja koska mulla on harvoin erikoistuotteita kaapissa, niin tehtiin tämä ihan tavalliseksi vegaanin sijaan. Hannan blogissa siis vegaaniversio, mikäli koet sen omaksesi. 

Nämä luonnistuvat hyvin isokokoisista uusista perunoista, ja tietysti vanhoista myös.

Että mä rakastan sua, peruna! Solet ihana!



PERUNANACHOT
6:lle

1,5 kg perunoita
2 rkl öljyä
2 rkl tacomaustetta (tai suola, pippuri, paprikajauhe, valkosipulijauhe, korianteri, cayenne, oregano),  tai myös kuulemma grillimauste käy, mutta oon vähän allerginen sille.

juustokastike

2 dl ranskankermaa/kermaa/maitoa
2 pakettia cheddarsulatejuustoviipaleita
0, 5 dl tai maun mukaan silputtuja jalapenoja tai punaisia chilejä (säilykkeenä)

pinnalle

2 isoa tomaattia pieninä kuutioina
1 punasipuli hienonnettuna tai pari uuden sadon punasipulia varsineen
2 avokadoa kuutioina(mulla ei kuvassa, koska allergian takia tarjoilin eri kulhosta)
2- 3 limeä
1 korianteripuska
suolaa, pippuria

Viiaploi pestyt perunat kuorineen reilun 1/2 cm paksuisiksi siivuiksi. Laita siivut kulhoon  ja kierittele öjyssä, sitten mausteissa.
Paahda uunissa kauniin pilkullisiksi  225 asteessa n. 20-30 min.

Valmista juustokastike lämmittämällä neste ja juusto kasarissa, lisää lopuksi chilit. Pidä lämpimänä.

Kokoa annos joko isolle tarjottimelle tai annoslautasille. Tarkista, että perunoissa tarpeeksi suolaa. Ensin perunat joiden päälle valutat juustokastikkeen. Ja sitten päälle tomaatti, sipuli, avokado  ja korianteri.

Lohko limet ja aseta tarjolle. Jokainen puristakoon siitä oman annoksensa päälle.

Iiiihhanaa kasvismättöä!







torstai 13. heinäkuuta 2017

PAELLA, PAELLA, PAELLA!


Kaupallinen yhteistyö Apetina.com

Paella on mun kesäruokasuosikki! Tai no yksi niistä. Kesäruokasuosikiksi se on valikoitunut ehkä siksikin, että kodin liedellä on hitsin vaikeaa tehdä paellaa isolla paellapannulla, mutta grilliin (tai muurikalle) se sopii kuin luotuna.

Paella on mun ykkös-salainen-ase-grillattava. Siinä tulee kerralla isollekin porukalle syötävät ja kun ensin on pilkkonu aineet, niin tekemisen vaiva alkaa olla minimissään. Ja pirskatti kun se on vielä niin herkkua. 

Blogissa on aiemmin ollu kolme hyvin varteenotettavaa paella-reseptiä. Eka on klassinen, superhyvä Paella. Ohrasta valmistui taas suomalaisella twistillä sydänystävällinen ja oikein syvän makuinen versio. Se taisi napata 3. sijan sydänmerkki-kilpailussakin. Kesän jyvin paella rakentui jyväbroilertuotteiden varaan ja ai hitsi kun tuli hyvää siitäkin.

Aika kiva kun kun on on tälläsiä kampanjoita, jotka saa kokeilemaan jotain erilaista, muuten varmaan olisin kaiket kesät vedellyt tuota ensimmäistä versiota.


Tällä kertaa inspiraatio annettiin Apetina-sivuston kautta. Niinkuin tiedätte, olen jo pari vuotta tehnyt kansainväliselle sivustolle reseptejä säännöllisesti ja vaikka itse niitä ideoinkin ja ehdottelen useimmiten, tällä kertaa oikein toivottiin kesäreseptiksi paellaa.



Ja paellahan siitä tuli. Kasviksia, herkkusieniä ja merellistä elämää. Ja tietenkin Apetina-juustoa.


Eikä tosiankaan pöllömpi tullut! 

Ennen mulla oli motto, että kerran kesässä paellaa, mutta nythän sitä täytyy tehdä jo  ainakin 4 kertaa kesässä, että saan reseptit kiertoon.

Ellen innostu johonkin aivan uuteen. Mutta napatkaa te tämä paella-resepti Apetina-sivuilta. Ihan teitä varten sen sinne väsäsin.
Älkää unohtako kannullista sangriaa ja rapeakuorista patonkia!


Kaupallinen yhteistyö Apetina.com

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

MAAILMAN MEHEVIN GOCHUJANG- HIRVIHAMPURILAINEN


Mun grillaus on menny ihan hampurilaisiksi tänä vuonna. Syitä on kaksi; lapset syö ja lapset syö. Jostakin syystä ne ei sitä mun sitkeän mediumia flank- steakkiä suostuneet syömään...en kyllä suostunu minäkään.

Ja hampurilainen on about parasta mitä grillistä saa. Näitä grillailtiin ihan ex temporee, kun löysin pakkasesta vielä 1/2 kg hirven jauhelihaa ja  muutaman kaupan hampurilaissämpylän (valitettavasti ei näitä omia). Oletteko muuten opetelleet käyttämään mikronne sulatustoimintoa? Se on aivan ässä tälläisissä tapauksissa. Vartti ja sulla on käsissä kimpale KYLMÄÄ sulaa, raakaa jauhelihaa. Yksi mikron parhaimpia toimintoja.

Hirven jauheliha on todella vähärasvaista, jonka takia siihen usein vinkataankin lisättäväksi possun jauhelihaa mukaan mehevyyden takaamiseksi. Mun äitini, ja minä hänen suurissa saappaissa seuraten, ollaan aina valmistettu lihapullat ja spagun kastikkeet pelkästään hirvestä, eikä olla koskaan moitittu.




Hampurilaispihvissä halusin kuitenkin varmistaa superjuustoisen mehevyyden ja parilla kikalla näistä tuli niin hyvät, että Urho12v sanoi, että ehkä elämänsä paras hampurilainen. Äitin nälkäinen poika!

Ja ne kikat oli juustoraasteen lisääminen taikinaan (sitä on harrastettu myös täällä) ja pihvin kietominen pekoniin. Goochujang- chilitahna on erityisen herkullista hirvenlihan kanssa, joten lisäsinpä sitäkin, tosin vasta loppuvaiheessa omaan pihviini. Reseptin tekeminen  onnistuu vaikka 2 + 2 niin, että ensin ilman chilitahnaa ja loppuun taikinaan lisäät 1 tl.

Tätä ohjetta voi soveltaa varmasti myös naudanlihaan, mutta olet superonnekas, jos pakkasestasi löytyy hirvenjauhelihaa.




SUPERMEHEVÄ GOCHUJANG-HIRVIHAMPURILAINEN
4kpl

500 g hirvenjauhelihaa
3 dl mozzarella- juustoraastetta
2 tl gochujang- korealaista chilitahnaa (löytyy ainakin cittareista)
4 siivua pekonia
4(tai 8) cheddar- viipaletta
n. 1 tl suolaa
 n. 1/2 tl mustapippuria
öljyä

lisäksi:
4 hampurilaissämpylää
voita
tomaattia
kevätsipulia
salaattia
majoneesia
amerikansinappia

Lisää hirvenlihaan suola, pippuri, gochujang ja juustoraaste. Sekoita. Jaa taikina 4 osaan, pyöritä palloksi ja litistä pihviksi. (Tähän on aivan erinomainen hampurilaisprässi. Se ei tosiaan ole mikään turhake, vaan helpottaa paljon. Itsellä on ikivanha Tupperin muovinen, mutta näkyy saavan kaupasta edullisesti, esim Maku- ja Sagaform-tuotemerkeissä.) Kiedo kunkin pihvien reunojen ympäri pekonisiivu, kiinnitä hammastikulla.

Öljyä pihvien paistopinnat. Paista kuumalla grillillä pari kertaa käännellen haluttuun kypsyysasteeseen. Kun pinnassa on kaunis ruskea väri, yleensä pihvi on sopivan medium. Laita lopussa pihvin päälle cheddarsiivu tai kaksi, ja anna sulaa kunnolla grillin kannen alla.

Voitele sämpylöiden leikkuupinnat voilla ja käytä nopeasti grillissä hiukan paahtumassa.

Kokoa hirvipurilainen laittamalla sämpylälle majoneesia, salaattia, tomaattia, juustoinen  pihvi, viipaloitua kevätsipulia ja sitä kirkkaan keltaista amerikansinappia.

Enempää ei tässä sanoja tarvita. 
Peukku!