About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

perjantai 17. helmikuuta 2017

PITSIKAKKUPA KURIKASTA



Tunnetteko pitsikakun? Pitsikakku on perinteinen Kurikkalainen täytekakku, jota tarjoiltiin pidoissa. Tai siis tarjoillaan edelleen. Se on yksinkertaisen kaunis, hyvänmakuinen, sen takaa kakun mantelikrokantti päällyslevy, pehmeä, tasaisesti kostuva perunajauhoinen kakunpohja ja väliin keitettävä  sitruunakiisseli. Pikkuisen värkkäämistä, mutta oikeastaan kakku ei ole mitenkään työläs. Ainakin jos vertaa kaiken maailman sokerikuorrutekoristeunelmiin. 



Ja maistuu oikealta täytekakulta.


Minä kun olen kotoisin Kauhavalta, josta on Kurikkaan matkaa ehkä 70km, en tätä kakkua muuista syöneeni ja äitinikin on siihen tutustunut vasta Seinäjoella.  Äiti kertoi versiosta, jossa myös reunoille oli taivutettu reunoiksi mantelikrokanttibanneri, se voisi olla aikamoisen näyttävä.

Muista täyttää kakku kostumaan jo edellisenä päivänä niin siitä tulee täydellinen. Reunakermat, pursotus ja kansi sitten tarjoilupäivänä.



 PITSIKAKKU

Pohja

6            kananmunaa
2 dl         sokeria
2,5 dl      perunajauhoja
1,5 tl       leivinjauhetta
 

Kostutus

2 dl        maitoa    
1 tl         vaniljasokeria
 

Täyte

1           luomusitruuna
2            munaa
1,25 dl    sokeria
75 g        voita
 

Kuorrutus

4 dl        kuohukermaa
1 tl         vaniljasokeria
2 rkl       sokeria
 

Pitsi

0,5 dl      voisulaa
0,5 dl      mantelirouhetta
1 rkl        maitoa
1 rkl        siirappia
3 rkl        vehnäjauhoja
0,5 dl      sokeria
0,5 tl       vaniljasokeria
0,5 tl       leivinjauhetta
 
  • Vatkaa pohjan munat ja sokeri vaahdoksi, lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet. Paista tasapohjaisessa kakkuvuoassa 175 C noin 35 minuuttia. 
  • Valmista täytteeksi sitruunakiisseli. Raasta sitruunan kuori ja purista mehu, laita kaikki kiisselin aineet kattilaan. Vatkaa hyvin sekaisin ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli sakenee ja pulpahtaa. Älä keitä. Anna kiisselin jäähtyä. 
  • Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan, kostuta vaniljasokeri-maidolla. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se sokereilla. Ota puolet kermavaahdosta ja sekoita jäähtyneen kiisselin joukkoon. Täytä kakku seoksella. Levitä loppu kermavaahto kakun pinnalle ja reunoille. Laita kakku jääkaappiin odottamaan.
  • Sekoita koristekannen aineet keskenään ja levitä seos leivinpaperin päälle pyöreäksi, kakkuvuoan kokoiseksi levyksi. Paista kantta 200 C n. 8-10 min., kunnes se saa kauniin värin. Kun levy on vielä lämmin, leikkaa kakkuvuokaa apuna käyttäen ympyrä. Irrota liiat reunat erilleen. Nosta pyöreä levy täysin jäähtyneenä kakun päälle, paina hiukan, jolloin kerma pursuaa "pitsin" raoista. 
  • Ylimääräiset pitsinpalat voi laittaa kakun reunoille
(ohje on  editoitu Koskenkorvan maa- ja kotitalousnaisten kirjasta Korvan parhaat, 1995 ja se löytyy netistä ainakin Pieni Kakkupuoti ja Soul Kitchen-blogeista. Koskenkorva ei ole kylläkään Kurikkaa, vann ittellinen kylä ittellises pitäjäs, elikkä Ilmajoella. Ehkäpä tämä on sitten myös Ilmajokinen pitsikakku. Naapureita kun ovat.)

Pitsikakun valmistin Maitotytön 6v sukulaissynttäreille. Vähän jännitti suhtautuminen, kun oli aika kauan mietitty jo kakkua ja teemaa. Meillä on ollut ruusukakku, Barbababa-kakku, Tuhkimokakku, kaksikerroksinen Lumikkikakku, Frozen kakku jäälohkareineen ja Elsan jäisine viittoineen ja nyt mentiin kaverisynttäreillä maailman helpoimmalla kakulla eli karkkikakulla (osta irtareita ja kaada niitä röykkiöittäin kakun päälle) ja lopuksi päätin tehdä tälläisen perinnekakun. Pelkäsin pettymystä.

Mutta ihan hyvin Likka sen otti vastaan!


Ja niin ottivat vieraatkin!



keskiviikko 15. helmikuuta 2017

BATAATTIJÄÄTELÖ


Joskus sitä melkein pyllähtää istualleen. ”Äimän Käkenä” ei varsinaisesti kuulu joka päiväiseen sanavarastooni, mutta kun katson tuota kuvaa, niin tulee juuri se tunne. Miten se on noin jalokiven kaunis tuo annos?


Ja kun muistan miltä se maistui, ihmettelen vielä enemmän. Miten voi tehdä noin herkullisen makoisan hyvän, parista raaka-aineesta? Ilman sokeria. Banaani nana nice cream (niin ne sanoo, ai että tykkään tuosta nimestä) taitaa olla monelle jo tuttu. Siinä pakastettu banaani survotaan hedelmien tai marjojen kanssa ja tuloksena on kylmän viileä, jäätelöinen herkku. Mutta tiesittekö, että siihen kannattaa lisätä bataattia?


Bataatti on hauskan makea juures, joka on ottanut paikkansa suomalaisissa ruokapöydissä. Sitä taitaa saada ympäri vuoden, mutta parhaimmillaan se on juuri nyt. Mites se bataatin ura oikein alkoi? Ensin sitä tietysti kuutioitiin varovasti uunijuuresten joukkoon tai siitä valmistettiin rosamundan kanssa kauniin väristä ja ihanan makuista muusia. Rohkeimmat surauttivat siitä chilisen ja kookoksisen keiton. Jostain syystä bataatti tuntui ujuttautuvan ruokapöytiin vauvojen kautta, kokeilunhaluiset äidit löysivät bataatista mainion soseen jälkikasvulleen, bataatti kun tuntuu aiheuttavan hyvin vähän minkäänlaisia oireita kenellekään. Jossain välissä räjähti, kun hampurilaisetkin alettiin tarjoilla bataattiranejen kera. Kuluneen vuoden hitti ovat olleet täytetyt uunibataatit ja bataattipasta…

Bataatti tosiaan taipuu moneksi. Myös makeisiin leivonnaisiin. Sen kaunis intensiivinen väri ja pehmeän kermainen koostumus asettaa tiettyjä haasteita bataattiranskalaisten valmistamiselle on ihan omanlaisensa. Raakana se on kovin kova pilkkoa, mutta kypsyy perunaa nopeammin ja paljon pehmoisemmaksi.

Muutamia viikkoja sitten löysin koticittaristani kaksi uutta versiota, purppuraisen ja valkoisen bataatin. Purppurabataatin vaatimattoman tumman ulkomuodon alta löytyi uskomattoman kaunis ja kirkas violetti värisävy. Katselin sitä ja ajattelin: jäätelö.


Purppurainen bataatti nice cream valmistuu siis purppurabataatista, mutta aivan hyvin voit valmistaa oranssin version tavallisesta. Banaani ja bataatti yhdessä muodostavat koostumuksen, joka on tosi gelatomainen; sileä, pehmeä, kermainen ja kylmä. Bataatti tasapainottaa makumaailmaa sen verran, että nice cream ei maistu banaanilta, eikä kyllä bataatiltakaan. Molempien makeus takaa sen, ettei muuta makeutusta tarvita. Rouhi annoksen päälle lempipähkinöitäsi ja viimeistele annos halutessasi valuttamalla päälle vaahterasiirappia, hunajaa, kinuski- tai suklaakastiketta. Kuvissa käytin vaahterasiirappia, mutta kun aloin syödä annosta, päätin kokeilla tummaa suklaakastiketta ja se valinta oli kyllä täydellinen!

Kävin varmaan taivaassa joka kerran lusikan upotessa suuhuni. Bataattia ja banaania! Nice cream!


Bataatti nice cream
2-4 annosta, herkuttelun määrästä riippuen

1 bataatti (purppura tai tavallinen)
2 kypsää banaania
(3-5 rkl mantelimaitoa tai maitoa)
pinnalle rouhittua pähkinää (esim. pistaasi tai pekaani) 
suosikkijäätelökastikettasi

Paista bataatti kypsäksi 220 uunissa n. 45 min. Halkaise bataatti, kaiva sisus ulos ja soseuta sileäksi. Anna jäähtyä ja pakasta minigrippussissa ohuena levynä. Kuori ja viipaloi kypsät makeat banaanit ja pakasta. Minimiaika on 3-4 h, mutta yön yli on parempi.

Ota tuotteet pakasteesta ja aja ne tasaiseksi massaksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Anna sulaa hiukan tai lisää mantelimaitoa/maitoa, niin koneet pyörittävät paremmin.

Jaa nice cream annoksiksi, koristele pähkinöillä ja anna (suklaa)kastikkeen valua ympäriinsä.

Niin vegaani, gluteeniton, munaton, maidoton. Niin herkku!

Lisää herkkuja bataatista löydät K-Ruoka sivuilta.


Ja jälki-idea: granaattiomenan siemenet tuossa pinnalla vielä olisivat kyllä ihan timantteja. Ei kun rubiineja!

maanantai 13. helmikuuta 2017

VIIKKOMENU 7


Teemansa kullakin. Eilen julkaisemani jauhelihakastikepostaus tuntui olevan niin (positiivisia) tunteita herättävä monelle ja keräsi nopeasti ison kasan lukijoita (tälläisestä palautteesta ihminen aivan herkistyy), että päätin ottaa sen jo tämän viikon viikkomenuuseen ja sen myötä päädyin rakentamaan koko menun aika tuoreista postauksista eli viimeisen puolen vuoden ajalta. Vasso guu!




Siinä se nyt on se murusoosi, suomalaisten arkirakkaus, lapsuuden toiveruoka ja keittotaidon mittari. Tavoistani poiketen kerroin lapsille jo eilen, että tänään meillä syödään jauhelihakastiketta, perunamuusia ja porkkanaraastetta. Sain kai hiljaisen hyväksynnän. Urho12v tuumasi vain, että siitä onkin pitkä kun meillä on ollut viimeksi porkkanaraastetta!





Kastike, keitto, laatikko. Nehän ne on 70-90 lukujen kotiruuan peruselementit. Vaihtelua keittorepertuaariin nuudeleista ja inkiväärillä maustusta kermaisesta kanakeitosta.




Kasviskeskiviikon kohtaamme nopealla reseptillä, jossa herkullisuus on silti potenssiin kolme. Kaupan pakasteesta kasvisjauhispyörykät, leipähyllystä esipaistetut mini naanit, valmishummus, fetapurkki, pari porkkanaa ja nippu tuoreita yrttejä.

On hyvää. Oikeesti laitoin tämän siksi, että kävisitte äänestämässä mua vegehaasteessa, vaikka ei silläkään niin väliä kun pitäisi kuroa 500 ääntä umpeen. Mutta silti, kiva saada kannustusta!



Tämän voit hoitaa kahdella tavalla, ostat valmiin savulohen, mikä sopii minuuttiaikatauluun tai jos sinulla on sähkösavustin saat kohtuu nopeasti lohifileestä herkkua ruokapöytään. Perunat ja uunijuurekset sopivat kylkeen, sopii salaattikin. Näköjään resepti on puolta vuotta vanhempi, mutta kuva ei.




Oliko se perjantain diili, että sai heittäytyä herkutteluun? Mä niin tykkäsin näistä siivittömistä siivistä, jotka ei oo siipiä nähneetkään, mutta olivat ikäänkuin. Siipiä.




Jos lauantaina huvittaa kokeilla uutta ateriakokonaisuutta, niin tee tätä valkosipulista ja limeistä possua, resepti on helppo ja nopea. Mutta jos sen lisäksi teet myös Yuca con mojo ja Arroz congri ja vielä päälle Sillä Sipulilan kokkaamat jälkiruokabanskut, niin saa tähän aikaakin tuhrautumaan.




Tulee nyt vähän pyörykkää pyörykän päälle tälle viikolle, mutta oikeestaan reseptit on täysin erilaisia. Ja tässä saa taas uppoutua kokkausterapiaan ja näpertelyyn. Kun oikein innostut, teet pitaleivätkin itte.



Viikonlopun aamiaiselle meksikolaista meininkiä. Ehdottomasti. Eikä ne meksikolaiset suutu vaikka tekis näitä jonain iltana iltapalaksi. 



VIIKON LEIVONTA: PUNAJUURI-SUKLAAMUFFINIT

Tiistain ystävänpäivän kunniaksi pitäis tietenkin olla jotakin niin henuusta leivottavaa, mutta antaa mennä nyt punajuurimuffinit, ne on ainakin punaaset, tai no, punertavat.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ JA RUOKAVIIKKOA!

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

ARJEN KUNKKU: JAUHELIHAKASTIKE


Perinteinen jauhelihakastike ja murukastike. Tai soosi. Keitetyt perunat tai muusi viereen. Seinäjoki-Nurmon alueella jopa pinaattilätyt. Maistuu aina ja kaikille. Tai jauhelihakastikkeen uudempi, nopeampi ja terveempi versio. Kumpi tahansa, jauhelihakastike on vaan paras.

Tämä jauhelihapostaus on tuotettu kaupallisessa yhteistyössä Atrian kanssa.



Jauheliha on kätevistä kätevin tuote, sen alle voi lisätä loputtoman listan siitä valmistettavia reseptejä, se taipuu Aasiasta peräpohjolaan, toimii kaikilla mausteilla, päällä, sisällä, kastikkeessa. Valttikorteiksi muodostuu sen nopeus ja helppous.

Ainakin oman sukupolveni aivoihin on iskostunut, että jauheliha tulee valmistaa saman tien ruuaksi kun se on ostettu. Väittämä juontaa juurensa kaupoissa (tai kotona) jauhettuun lihaan, joka oli altis pilaantumaan, eikä tokikaan ole pitänyt paikkaansa enää aikoihin. Vuonna -92 saatiin ensimmäiset teollisesti valmistetut jauhelihat kauppoihin ja säilyvyysajat alkoivat pidentyä.

Mutta oikeasti on aivan käsittämätöntä, että vasta nyt, 2017 saatiin pakkausasiat kohdilleen. Nyt meillä on Atrian kehittelemä jauhelihan kokoinen pehmeä pakkaus jonka avaamismekanismikin on vielä älyttömän toimiva.

Täten julistan, että en enää koskaan sahaa veitsellä jauhelihapakkauksen muovilaitoja sen aukaisemiseksi. Eikä (näin kertoo legenda) appiukkoni tarvitse enää koskaan paista pakkauksessa lihan alla olevaa "imusientä" silavanpalana. Miten jumaliste tätä ei ennen keksitty? Sitä vain kysyn!

Mulla on jääkaappi vielä aika usein täynnä, eihän sinne saa edes survottua niitä isoja suojakaasupakkauksia. Ja jos aikaisemmin meinasi pakastaa, niin piti alkaa vaihtaa jauhelihaa pakastepusseihin, että pakkaseen mahtuisi muutakin kuin suojakaasua.

Anteeksi paasaukseni, mutta näköjään pyörää ei oltu vielä keksitty. Uusi pakkaus on oikeasti aaltojen arvoinen, yhtäaikaa pehmeä ja kestävä. Ja miettikää 150 tonnia vähemmän jätettä ja pienemmät kuljetuskustannukset ja ja ja....


Ja sitten siihen jauhelihakastikkeeseen. Sitä voi tehdä kahdella lailla (tai varmasti yhtä monella kuin on kokkaajiakin, come to think of it!) ja meillä tehdäänkin. Jauhelihakastikkeen teko ei ole ihan niin millilleen, se on niitä ruokia, jotka ryykäistään sormituntumalla, maistellen ja lisäten sitä sun tätä, mutta yritän suuntaviivat laittaa.

Ja ne kaksi tapaa tehdä jauhelihakastiketta ovat tietenkin oikea ja väärä perinteinen, suomalaisen maalaisperinteen mukaan voista ja vehnäjauhoista ruskistamalla tehty kastike ja sitten se pikaisempi versio, josta puuttuu voi ja karsinogeeninen ruskistus, eli vähän kuin terveempi versio vanhasta. Ja nopeampi. 

Kaikki alkaa pannun valinnasta. Vanha soosi huutaa valurautaa, uusi onnistuu vain teflonissa.Jauhelihakastikkeen saa toki vietyä lähes mihin sfääreihin tahansa maustamalla ja tuunaamalla, mutta jos puhutaan ruskeasta jauhelihakastikkeesta, siihen ei kuulu porkkana pienittynä eikä raasteena, eikä muutkaan vihannekset sipulia lukuunottamatta (mutta kokeilkaa, sillä hyvää on niinkin). Omaan jauhelihakastikkeeseeni ei lorautella kermaa, koska tämä ei ole kermakastike (mutta silläkin saa ihanan täyteläisen version). Moderniin versioon olen minimoinut kaikki mahdolliset valituksen aiheet joita ajoittain sipulille allergiset (se on se tuulen suunta nääs) perheenjäsenet saattavat esittää. Mutta eihän sitä nyt jauhelihakastiketta ilman sipulia.

Näitä minä pakotan perheeni syömään:



Perinteinen eli vanhaallaija ruskia jauhelihakastike
4-6 :lle

400 g Atria Perhetilan Naudan Jauhelihaa 15% 
1 iso keltasipuli
suolaa
25g voita 
2 rkl vehnäjauhoja
kuumaa vettä
1 lihaliemifondi/kuutio
5 maustepippuria
suolan tarkistus
(ja joskus vielä loraus sinappia)

Ota valurautapannu ja ruskista jauheliha, kuori ja hienonna sipuli ja laita se loppuvaiheessa jauhelihan joukkoon pehmenemään.

Siirrä jauheliha pannusta pois odottamaan.

Sulata voi pannulla ja kun se on sulanut sekoita vehnäjauhot tarkasti voihin ja ruskista puulastalla tilannetta kontrolloiden jauhot niin tummiksi kuin uskallat. Älä polta, mutta tummassa paahdossa on maun salaisuus. Tapaan pitää vieressä vedenkeitintä, koska seuraavaksi sekoitan mukaan desi pari kerrallaan niin paljon vettä kuin pannuun kivasti sopii (arvioi mukaan lisättävä jauheliha). Kuuma vesi ei ole shokki pannulle ja se sulautuu jauhoon hyvin, sekoittele kuitenkin kunnolla, sillä paakkuja me ei haluta. Sitten vaan liemikuutio ja jauhelihat joukkoon ja anna porista hiljalleen minimissään sen 3 min, että jauhot kypsyvät ja kastike sakenee.

Tarkista suola ja lorauta sinappia jos siltä tuntuu. Lempeä kastike saa hautua mielellään pitempäänkin, maku vain paranee. Jos sakenee liikaa, laita vettä.

Kälyni on neuvonut vinkin, joka tekee kuulemma jauheliha(ja nakki- ja makkara- ja liha)kastikkeesta vertaansa vailla, eli nämä hellallakin tehtävät kastikkeet kannattaisi laittaa padassa tunniksi uuniin hautumaan). Vinkki on edesmenneen anoppinsa peruja. Jauhelihakastike on meillä arjen pikaruokaa, enkä ole ehtinyt viimeiseen parinkymmeneen vuoteen vinkkiä testata. Ehkä mummona sitten keittelen maailman parasta vanhaallaija ruskiaa jauhelihakastiketta tuntikausia uunissa hauduttaen (leivinuunissa vielä!)




Moderni jauhelihakastike
4-6:lle

400 g Atria Perhetilan Naudan Jauhelihaa 15%
1 tl paprikajauhetta
1/2 tl  jauhettua maustepippuria
kuumaa vettä
1 rkl jauhettua sipulia
1 lihaliemifondi/kuutio
3 rkl tummaa kastikesuurusta
1 rkl sinappia
1 rkl ketsuppia
maistele ja lisää halutessasi mausteeksi  varovaisesti soijakastiketta tai worchesterin kastiketta

Ota teflonpannu ja ruskista jauheliha, älä mausta suolalla (no ehkä vähän, mutta muista tulevan liemikuution suola), paprikalla ja maustepippurilla. Jauheliha kannattaa aina maustaa jo paistaessa tai heti jälkeen, mausteet pääsevät oikeuksiinsa lihassa.

Lisää kuumaa vettä 4-5 dl, miten nyt pannuun sopii ja sekoita. Lisää liemikuutio ja sipulijauhe, kuumenna kastike kiehumaan ja ripottele mukaan tumma kastikesuuruus samalla sekoittaen. Anna porista kunnes kastike sakenee, lisää vettä tai kastikesuurusta, että saat sopivan oloisen kastikkeen.

Mausta sinapilla ja ketsupilla, pinnalle sopii ihanasti silputtu persilja.

Terveisiä vielä Salomaan Perhetilalle Loviisaan! Aina yhtä kiva tuo lihan jäljitettävyystieto.

Avauduppa sitten millaista jauhelihakastiketta teillä tehdään? Ja mitä luulet, kumpi näistä kastikkeista oli parempaa? Minäpä tiedän, kun kerrankin tein niitä rinta rinnan.

Makuasiota, niinhän ne sanoo!

(...ja ne pinaattilätyt ei ollu tsoukki!)


Kaupallisessa yhteistyössä Atria



perjantai 10. helmikuuta 2017

KASVISJAUHIS NAAN




Tiedättekö, tästä eteenpäin mä nautin hernekeittoni lihapullana!
Saattaa kuulostaa melkoisen sekopäiseltä, paitsi etten mä tietenkään aio hernekeiton syömistä lopettaa. Mutta kauppakassiin arjen kiireessä taitaa suhahtaa säännöllisesti pakasteosastolta Apetitin uudet herneproteiinista valmistetut kasvisjauhispyörykät.


Apetit haastoi minut mukaan kehittämään reseptejä VEGEBLOGIHAASTEESEEN ja pääsin ensimmäisten mukana testaamaan kasvisjauhis-tuoteperhettä.


Useamman kuivan kasvispyörykän kurkustani kakoneena ihastuin näiden pyöryköiden mielettömän pehmeään mehevyyteen ja kauniiseen lihapullamaiseen ulkonäköön. Maku on miellyttävän muuntautumiskykyinen ja neutraali, joten luulen kasvisjauhispyöryköiden maistuvan myös lapsilleni ihan perunamuusin kaverina. Jee, yksi kasvispäivä lisää, protskusta tinkimättä!


Reseptin teossa lähdin siitä, että valmistuksen täytyy olla yhtä mutkatonta kuin jauhispyörykkäpussin nappaaminen pakastealtaasta.  Niin terapeuttista kuin käsien upottaminen taikinaan tai hummuksen sitruunaisen aromin tuoksun avautuminen sitä tahnaksi surauttaessa onkin (näinhän olen antanut ymmärtää), arjen nälkäkiukuissa on ihana saada tarjottava pöytään nopeasti  ja vaivattomasti. Niinpä reseptissä turvaudutaan esipaistettuihin mini-naan leipiin ja valmishummukseen. Porkkanan raastamisessa on joskus ihan tarpeeksi keittiöterapiaa. Reseptin kasviksia voi vaihdella helposti, tämänkertaiseen annokseen lisäväriä toi tavallisen oranssin porkkanan lisäksi myös purppuran värinen. 



Kasvisjauhis Naan
2 :lle

2 porkkanaa
1 rkl riisiviinietikkaa
2 tl ruokosokeria
½ limen mehu
¼ tl suolaa
2 Naan leipää (mini)
4 rkl hummusta
8-10 kasvisjauhispyörykkää
½ punasipuli
1 dl öljymarinoituja fetakuutioita
2 rkl pinjansiemeniä
tuoretta korianteria ja minttua sekä limelohkoja tarjoiluun

1. Raasta porkkanat. Sekoita raasteelle kastike riisiviinietikasta, ruokosokerista, limestä, sokerista ja suolasta. Kaada raasteen päälle. Kuori ja viipaloi sipuli suikaleiksi

2. Lämmitä kasvisjauhispyörykät paistinpannulla n. 10 min. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla.

3. Voitele Naan-leivät fetakuutioiden öljyllä ja paista 200° 2 minuuttia

4. Kokoa leipä levittämällä lämpimälle Naan-leivälle reilusti hummusta. Lisää porkkanaraaste, jauhispyörykät, punasipulisuikaleet ja fetakuutiot. Viimeistele ripottelemalla päälle pinjansiemenet ja reilusti tuoretta korianteria ja minttua. Purista päälle vielä halutessasi limeä



Takaan, että Kasvisjauhis naan ilahduttaa syöjäänsä aterialla kuin aterialla. Muista resepti päivänä, jolloin mikään ei huvita, eikä mikään ruokabravuurisi inspiroi, eikä oikein jaksaisi kokatakaan. 

Kyllä se iloksi muuttuu! Ihan helposti!

Voit ilahduttaa myös minua äänestämällä reseptiäni VEGEBLOGIHAASTEESSA, samalla saatat voittaa itsellesi yhden viidestä 100 euron ravintolalahjakortista. Sivulta löytyy myös puolentusinaa muuta hurmaavaa kasvisjauhisreseptiä. 

Äänestysaika loppuu 28.2.2017.






torstai 9. helmikuuta 2017

JUUSTOA, JUUSTOLLA JA ILMAN


Lännen Median tuottaja sanoi ymmärtäneensä rivien välistä, että tukkään aika paljon juustoista.  No niinhän minä tykkäänkin! Eikun siis rakastan!

Tykkään ihan kaikenlaisista juustoista. Lapsuuden punakuorinen edam, suoraan suuhun höylättynä tuottaa iloa yhtä lailla kuin vahva arominen, pitkään kypsytetty haisuli juusto. Pasta ilman (kunnon) parmesaania on pyhäinhäväistys ja Kreikkaan voisin matkustaa yksinomaan fetan takia. Lehmänjuusto, vuohenjuusto, lampaanjuusto. Juustoa kuluu ihan joka päivä.  Vieläkin mietin kyynelsilmin miksi Juustoportti lopetti chili-vuohenjuuston valmistuksen. Ja listaan Seinäjoen suurimmaksi epäkohdaksi, ettei kukaan myy täällä taleggiota.

Tai reblochonia. Sitä tarvittaisiin kuvan Tartifletteen, mutta herkullinen tuli tuosta twistatustakin versiosta.


Juustoreseptejä mietin ystävänpäivän hengessä. Juustolla jos millä on lupa herkutella ja juhlistaa ystävyyttä ja rakkautta ensi viikollakin. Tartifletten valitsin sen juustoisuuden överiyden ja rehdin makuelämyksen takia. Yksinkertainen vie sydämen parhaiten.

Vuohenjuustosalaatista on miljoona versiota, luultavasti jokainen yhtä syötävän herkullinen. Ystävän eteen nähdään hiukan vaivaa paahtamalla paprikat ja marinoimalla kasvikset. Sopii myös vuodenaikaan hyvin!


Nuorekkaasen ystävänpäivän ilonpitoon tehdään pikkupaprikoita ja chilejä juustotäytteellä. En muistanutkaan kuinka herkkuja ovat!


Arvaas mitä nämä pikku söpöliinit minipiirakat sisältää?

Jos olet niin onnekas, että pääset tänään lukemaan jonkun maakuntalehdistä, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä ) Ilkka, Pohjalainen, Aamulehti, Turun Sanomat, Kaleva, Hämeen Sanomat, Forssan Lehti, Kainuun Sanomat, Keskipohjanmaa, Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat, Satakunnan Kansa), niin nappaa justoiset hemmotteluresepti talteen. Ne on mun ystävänpäivälahja sulle!

Ai niin, ja lopuksi vielä hehkutus:

Kokeilin valmistaa myös vegaanista tuorejuustoa elämäni ensimmäistä kertaa. 

Ja lopputulos? Tämä on aivan mielettömän hyvä levite! MIELETTÖMÄN!



maanantai 6. helmikuuta 2017

VIIKKOMENU 6


Talviurheilu on ihanaa. Ja, että mitäs sitä on tullut urheiltua sitten? ....ööö, kerran olen ollut laskettelurinteessä Maitotytön kanssa, en hiihtänyt, en luistellut, en edes ollut pulkkamäessä. Kerran olen hyvin liukkaasti kaatunut. Sillä liukasta on lumettomalla Seinäjoen seudulla riittänyt. Onneksi lapset ovat kuitenkin useamman kerran viikossa lumetetulla Joupiskalla mutkamäessa ja tietenkin tekojääradalla. Tekojääradalla vierähti kulunut viikonloppukin parhaassa seurassa Nuorten Hopealuistinkisoissa. Varsinkin sunnuntain jäätävän hyisen viiman sai tuta lähdönjärjestelijän ominaisuudessa keskellä rataa. Mulla sentään oli toppavaatteet päällä, verrattuna luistelijoiden ohuisiin trikoisiin ja sukattomiin jalkoihin.

Onnittelut kaikille mitalisteille!

Kuva Esa Viertola



 MAANANTAI: RAVIOLI SÄILYKETÖLKISTÄ

Sunnuntai-iltana sängyssä Maitotytön kanssa käyty keskustelu...koko viikonloppu oli vierähtänyt siis enemmän tai vähemmän eväspolitiikalla ja puhuttiin syömisen tärkeydestä:
- No, mitä sä haluaisit sitten syödä? Sano nyt joku sellainen ruoka, mitä haluaisit syödä, niin äiti tekee sitä huomenna ruuaksi.
- ....hmmp... raviolia!

(ja meillä tämä toive tarkoittaa nimenomaan SÄILYKETÖLKKIraviolia).

Sitä sitten maanantaille. 


TIISTAI: PAISTETUT SILAKAT

Näytti olevan ruhtinaallisesti silakoita ja muikkuja tarjolla kaupassa jo viime viikolla. Jos muikkukukkoa leivinuunissa? ÖÖÖ, ei kun paistan silakoita ja teen perunamuusia!


KESKIVIIKKO: SALMIAKKINYHTÖPOSSU

Uskokaa pois, hyvää se on!


TORSTAI: KOREALAISET LIHAPULLAT

Lihapullavariaatio number one. Ei mulla muuta.




PERJANTAI: MUNAKOISOCURRY

Tämä ruoka kannattaa tehdä kasvispäivänä. Aneemisen ulkonäön korvaa MAKU!




LAUANTAI: AASIALAISET SIMPUKAT

Simpukoiden saatavuus hyvä, ja aina voi tehdä pakastesimpukoita. Kookos tuo makuun ihanan vaihtelun Aasian malliin. Linkissä myös oiva jälkkäri.


SUNNUNTAI: GRILLIKANA VARTAASSA

Jos jollakin on kotona sähköinen varrasgrilli, niin kaivakaa esille ja tehkää, voiko kana parempaa olla. Tai sitten teette vain kokonaista kanaa uunissa.


VIIKON XTRA: TIRAMISU

Tee sellaisena kuin sen kuuluu olla. Parasta!



VIIKON LEIVONTA: NYHTÖPULLA

Vaikka laskiaispullaa onkin tiedossa kohta, ehtiihän sitä vielä tehdä nyhtöpullaakin!

Toivotaan, että pakkasten mukana tulee myös lumi. Vielä ehtisi talvi!