JALOVIINALLA MAUSTETTU KANANMAKSAPATÉ JA JOULULAHJASTRATEGIA

Hupsista! Kerrankin ajoissa asialla joululahjojen suhteen. Olen mukana Heirolin kampanjassa pähkäilemässä gastronomista lahjamaailmaa ja tämä postaus on toteutettu yhteistyön tuloksena.

Rakastan joulua. Rakastan lahjoja. Rakastan joululahjoja. Älkää tulko minulle ehdottelemaan lahjattomia jouluja, kyllä aikuisetkin ovat lahjansa ansainneet. Eikä joululahjoissa parasta ole edes niiden saaminen, vaan antaminen.

Ihan parasta on hankkia lahjat yhdestä paikasta, yhdellä kertaa

Eihän sekään ole aivan mutkatonta. Lahjat voisi ostaa pitkin vuotta, silloin kuin kohdalle sattuu ja vielä edulliseen hintaan. Käytännössähän tätä taktiikkaa ei harrasta kuin isäni, eikä hänkään joulun tullen löydä kaikkia hankkimiaan lahjoja kätköistään.

Hienointa olisi antaa jotain itse käsin tehtyä, mutta tosiasia on että joululahja-askartelut sekä huipentuvat että rajoittuvat jouluaattoaamuyöhön, kun paketoin lahjoja ja väsään väsyneitä nättejä pakettikortteja. Lahjoihin, joista viimeiset on hankittu edellisenä päivänä, yleensä syystä, että en ole lahjahankintoja osannut taaskaan mitoittaa ajankäytön ja kustannusten suhteen. Sellaista hikihatussa paniikinomaisesti kelloa vastaan säntäilyä, kiroten, etten muista enää ainuttakaan erinomaisista lahjaideoistani (olisit kirjannut ylös pitkin vuotta!) ja nekin, jotka muistan, ovat loppuunmyytyjä.

Kuulostaa palaselta joulustressiä. Mutta ei. Kyllä minä rakastan joululahjoja.

Ihastuin verkkokaupassa näihin laadukkaisiin eväsastioihin. Urho12v tarvitsee ainakin treenipullon ja pikkuveljeäni voisi ilahduttaa soppakulholla. Lounasravintolan antimiin kun välillä kyllästyy.

Parhaimpia kehittelemiäni joululahjastrategioita on yhden pysähdyksen taktiikka. Se on nerokas yksinkertaisuudessaan. En kyllä toisaalta ole vielä koskaan päässyt ajatusta varsinaisesti toteuttamaan, mutta nyt kyllä jo melko lähellä. 

JOULULAHJASTRATEGIA: Hanki lahjat kaikille aina yhdestä paikasta, vaihtele paikkaa eri vuosina. Kirjakauppa on ikisuosikkini. Kuinka helposti sieltä saisi lahjat kaikille, ihan kaikille!
Muita paikkoja vois olla  joku käsityöläisputiikki,lippupalvelu, elokuvat tai vaikkapa ravintolahjakortit (öö..osalle ainakin Mäkkäriin). Tai miksei kierrätys (ja kukkaron) hengessä myös kirppis. Ja nyt ihan parhaana Heirolin verkkokauppa!

Tuo vuoka on vähän kuin omakin toivelahja, sopii vaikka mihin, tuonne voisi paistaa myös jonkun makean sisääm valmiiksi. Iloisen punainen leivontakulho ilahduttaa siskon leivontapuuhia.

MYYTINMURTAJA: Itse ottaisin ihan mielelläni sen paistinpannun. Se on kuulkaa aikoja elenyt myytti, että älä osta paistinpannua vaimollesi lahjaksi. Nykyäänhän sen voi ostaa jopa miehelleenkin (ja salaa käyttää itse). Ruuanlaitto perheen kanssa ja perheelle on parhaita rakkaudenosoituksia ikinä. Siksi siihen liittyvät lahjatkin ovat mieluisia, paketista ilahtuu niin kotikokki kuin hifistelijä. Ovathan kauniit ja toimivat välineet edellytys myös toimivalle kokkailulle.

Viilaraastiin. Jokaisen ruokahifarin unelma!

Istun siis koneelle ja tutkin hyvin jäsenneltyä verkkosivustoa. Löydän sieltä lahjat sekä tuoteryhmittäin, hinnoittelun mukaan, että lahjaksi-osion, josta löytyy ryhmitellyt  lahjat vaikka, lapselle, lenkkeilijälle ja viiniharrastajalle.

Paketteihin on ajatukselle  valittujen lahjojen lisäksi kiva liittää henkilökohtainen tatsi (no just sillä pakettikortilla...), vaikka printtaamalla mukaan ruuanlaittovälineelle sopiva resepti. Tietysti mukaan voi liittää jo aineksetkin, mutteripannun kylkeen pussi laatuespressoa ja vuokaan siemenleivän ainekset. 

Induktioliedelle sopiva espressopannu lähtee parhaille kavereille.

Kaikista kivointa on valmistaa ruuanlaittoastiaan joku maistuva makupala. Tälläinen lahja on parhaillaan lahjan saajalle ojennettuna joulutervehdyksenä. Miten kävisi vaikka Jaloviinalla maustettu kananmaksapaté kauniissa keraamisessa vuoassa? Vaivaton toteuttaa vaikka viestiikin ennen muuta viitseliäisyydestä ja rakkaudesta. 

JALOVIINALLA MAUSTETTU KANANMAKSAPATE

2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
600 g broilerinmaksaa (löytyy pakasteena)
150 g voita
1 dl ***Jaloviinaa
1 dl kermaa
2 rkl rosépippuria
1 rkl tuoretta timjamia
1 tl suolaa
1/2 tl maustepippuria
1/2 tl mustapippuria
100g kirkastettua voita
tuoreita salvian lehtiä koristeluun

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulit ja pehmittele niitä muutama minuutti miedolla lämmöllä. Säästä puolet voista, loput voit käyttää paistamiseen Siirrä kulhoon odottamaan. Paista sitten sulatetut ja kuivatut broilerinmaksapalat (voit pilkkoa pienemmiksi) pienissä erissä muutama minuutti käännellen kypsiksi. Käytä paistoon voita ja lisää mukaan timjami. Viimeistele jokainen erä possauttamalla mukaan annos jaloviinaa. Laita mukaan viimeiseen erään myös 1 rkl rosépippureita. Laita maksa samaan kulhoon sipulin kanssa, lisää kerma, mausteet, ja huoneenlämpöinen voi nokareina. Aja karkean siloiseksi tahnaksi sauvasekoittimella. Maista. Kenties haluat lisätä suolaa tai pippureita. Laita tahna vuokaan ja anna levätä jääkaapissa 1/2 tuntia.

Sulata kirkastettu voi. Asettele patén päälle salvianlehdet ja lusikoi pinnalle kirkastettu voi. Laita jääkaappiin jähmettymään.

Koristele vuoka kivalla narulla ja pakettikortilla. Vie tervehdyksenä naapureille tai ystäville. Varsinkin jos sinut on kutsuttu nauttimaan yhteisestä ateriasta.

Joka hintaluokkaan löytyy sopiva lahja. Piparimuotit on kiva tapa muistaa vaikka päiväkodin tätiä. Itse ainakin ilahduin tilaukseni mukana tulleesta Heirolin tervehdyksestä.

Tämän kampanjan yhteydessä järjestetään myös arvonta. Jätä blogini kommentteihin linkki omaan Heirolin- sivuilta löytämääsi joululahjatoiveeseen. Osallistut 75€ arvoisen Heirol-verkkokaupan lahjakortin arvontaan. Arvonta-aika on 1 viikko eli kommentoi viimeistään sunnuntaina 20.11. 2016 

...PikkuveliNuutti on opettanut, että jos haluaa Joulun olevan täydellinen lahjojen suhteen, kannattaa itse ostaa itselleen juuri SE toivelahja. Yllä omani!

Ihania Joululahja-hetkiä jokaiselle!

Perinteisessä nostoarvonnassa lahjakortin voitti Suklaapossu Leipoo. Onnea kovasti voittajalle!

Yhteistyössä Heirol

Tykkää Heirolista myös facebookissa! 

VIIKKOMENU 46

Jonsei muuta, niin viikkomenusta huomaa ainakin ajan mielettömän kiirimisen...Voisin vannoa, että just vasta tein viime viikkoisen ja nyt ollaan taas dead linen äärellä. Toki oikeasti vasta huomenna, mutta mennään nyt päivää aikasessa, koska huomenna on luvassa jotakin aivan muuta.

Hyvää isänpäivää vain kaikille isille huomiselle, me matkustamme tänään ystävien luo herkuttelemaan, sopivasti lentokentän kupeeseen, koska IsoHoo aikoo ottaa huomenna siivet alleen. Urho jäi mummolaan pikaluisteluleireilemään.

Ja minä aavistan flunssan tulon. Kauan tässä terveenä taplattiinkin.

MAANANTAI: IHANA PAPUKEITTO
Paprikainen ja tomaattinen papukeitto on tulvillaan makuja. Ihanan tuhti ja täyttävä, pavut kyllä vastaa proteiinin huuteluun.

 TIISTAI: PIERUSALAATTI
Nimestä viis, tämä salaatti on niin hyvää. Kukkakaalia, pekonia ja kananmunaa, kaikki omaa sydäntä lähellä. Resepti on lainattu Ruotsin kokkikuuluisuudelta Tommy Myllymäeltä, jolla on ehkä omaa vatsaani herkempi laitos, koska postaukseni loppukaneetissa ilmoitan, että ei tämä nyt niin ylenmääräisesti pierettänyt.

KESKIVIIKKO: HASHWEH
Jos ei lausumisesta halua ottaa paineita, niin ainoa vaikeus tässä ruuassa on nimen oikeinkirjoitus. Todellinen koko perheen ruoka, mutta kerrankin vanhasta, tutusta jauhelihasta jotain uuden makuista.

TORSTAI: SUSHIBURRITO
Torstaihin mennessä alkaa iskeä paniikki viikon kalakiintiöstä. Näiden sushiburrittojen lohi pelastaa. Ja oikeasti, tännehän voi laittaa sisälle ihan mitä tahansa, koska tämä on kuitenkin burrito!

PERJANTAI: CHORIZO-BURGER
Perjantaihin tehdään jotain parempaa suupala-ruokaa. Resepti on Kokki-Pottilan Hannelen Suupaloja kirjasta. Sieltä löytyy liuta perjantai-reseptejä!

LAUANTAI: KATKARAPUKASARI
Katkarapuklassikko kahdeksankytluvulta puolustaa aina paikkaansa. Kun vain muistaisi tehdä tätä herkkua. Nyt muistaa kun muistutin. Ihanaa riisillä tai uunperunan täytteenä.

SUNNUNTAI: LOHTA ARTESAN
Sunnuntaina on aikaa näpertaa vähän enemmän. Näpertely on kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista. Itsetehty leipä ja 2 kielenvievää kastiketta kruunaavaat kalatacomaiset artisan-leivät. Ottaa vieläkin pattiin, ettei resepti innostanut ketään kilpailussa, johon sillä osallistuin. Koska herkullista tämä ainakin on!

VIIKON XTRA: OMENAINEN HIRSSITUOREPUURO
Mitä tähän nys sanoisi? Voi että on herkkua ja nättyä teherä!

VIIKON LEIPOMUS: BAGELS

Bagelit olisivat ihan oivaa brunssikamaa. Jos et ole koskaan tehnyt itse niin kokeile. Mikä ulkonäössä kenties havitään, niin maussa voitetaan, kun omat kädet sotketaan taikinaan.

Täällä Kaikki äitini reseptit- Nanna, junassa jossain Parkanon jälkeen. 

SPAGHETTIKURPITSA

Tässä taas teidän edessänne hiukan epävarmana. Lautasella on annos spaghettikurpitsaa katkaravuilla. Keveä, hyvänmakuinen hyväntuulen ruoka kaiken kaikkiaan.

Mutta tuliko siitä sellaista kuin oli tarkoitus? Mene ja tiedä.
 

Meidänkin cittarissa on tänä vuonna ollut saatavilla hyvin spaghettikurpitsaa. En ole sitä koskaan valmistanut, enkä edes syönyt, joten tottakai asetin sen hellästi ostoskärryyni heti kun sen näin. Idean tiedän. Kypsästä kurpitsasta saa haarukalla riipimällä spaghettimaista säiettä. Oikein herkullinen kesäkurpitsastanuudeli, jossa  raa'asta kesäkurpitsasta leikataan noodelit julienneleikkurilla tai kuorijalla oli mielessäni erittäin onnistuneena, joten ihan huolettomasti leikkiin ryhdyin.

Uskalsin kääntyä amerikkalaisten puoleen (olin vielä lapsellisen toiveikas, kunnes totuus iski tänään päin naamaa) ja Kotihengetär Martha Stewart neuvoi paahtamaan kurpitsan kokonaisena uunissa, ja sitten riipimään. Olisinko hiukan ylikypsentänyt, koska kovin spaghettia muistuttavaa lopputulosta en saanut aikaan, enemmänkin mössöä. Tuo mössö oli kyllä erityisen hyvää, varsinaista nyhtökurpitsaa ja siitähän tämä ruoka sitten syntyi.

SPAGHETTIKURPITSA JA KATKARAPUJA

1 spaghettikurpitsa
2 rkl öljyä
2 valkosipulinkynttä
1 rkl raastettua inkivääriä
1/2- 1 punainen chili
180 g isoja kuorittuja katkarapuja
1/2 sitruunanmehu
suolaa, mustapippuria
1-2 tuoretta yrttiä maun mukaan: basilika, timjami, korianteri, lehtipersilja, ruohosipuli

Iske spaghettikurpitsaan pienellä veitsellä reikiä ympäriinsä. Laita 180 asteiseen uuniin n 1 h 20 minuuttia, ohjeistaa, Martha. Kannattaa kokeilla kypsyyttä jo aiemmin, ehkä vähempi riittää, mulla meni niin mössöksi.

Halkaise ja lusikoi siemenet pois ja vetele haarukalla pituussuuntaan pitkiä säikeitä kurpitsan hedelmälihasta (vai onko tämä kasvislihaa?).

Kuumenna paistinpannulla öljy. Pilko chili ja valkosipuli, freesaa valkosipuli, inkivääri ja chili miedohkolla lämmöllä n. 3 minuuttia. Lisää kurpitsaspaghetti (tai mössö) ja anna spaghetin lämmetä pannulla toiset 3 min. Lisää sulatetut, valutetut katkaravut ja lämmitä nopeasti. Sitten vain maustat suolalla ja pippurilla, puristat päälle sitruunamehun, sekoitat joukkoon yrtit ja kylläpäs olikin ihana ateria valmis. Ihana.

SIKIL P'AK

Nimen tekisi mieli johdatella mieleni ehkä jonnekin Pakistaniin tai Bengalin lahdelle. Mutta eipä ei. Tämä kurpitsansiemenistä valmistettava tahna on nimittäin alkuperältään (ja ainoastaan?) Meksikosta, Jukatanin niemimaalta. Se on meksikolaisista salsoista ehkä kaikkein tuntemattomampia vaikka myös vanhimpia, elää nyt jonkinlaista nousuvaihetta, keittiömestarit mm. USAssa ovat löytäneet sen listoilleen.

Jos tykkäät hummuksesta, tykkäät tästä. Salsa on koostumukseltaan vähän hummustyyppinen. Siinä on sellainen paahteinen ja maanläheinen maku ja jostain syystä siinä on tosi vahvasti mukana ne maut, jotka itse yhdistän meksikolaiseen keittiöön.  

Hienontamalla kurpitsansiemenet saadaan aikaan upea kermamainen koostumus. Raa'at siemenet paahdetaan ensin kuivalla pannulla ja hienonnetaan sitten tahnaksi. Jos sinulla on hyvä kutteri onnistut ehkä sillä parhaiten. Itse käytin sauvasekoittimien kuningatarta, Bamixia, ja silläkin aika kauan sai surautella. Vaihdoin tahnan kapeampaan ja korkeampaan astiaan, niin homma toimi paremmin. Jos olet varsinainen DIY-tyyppi ja satut omistamaan molcajeten, tuon meksikolaisen kivimorttelin, on se varmaan salsan valmistusta aidoimmillaan. Mutta valmistaudu n. 1/2 h kärsivälliseen survomiseen. Reseptit vaihtelevat, kuten aina, jotkut käyttävät kuorittuja kurpitsansiemeniä, toiset raakoja kuorimattomia. Tarkoitus on saada siemenet kuitenkin hyvin hienoksi. Lisukkeiden määrä hiukan vaihtelee, vaihdellen käytetään mm. sipulia, tomaattia ja valkosipulia, minä tietenkin kaikkia edellä mainittuja. Ensimmäisen kerran elämässäni käytin myös habaneroa, joka useimmissa reseptissä mainitaan juuri sikil p'akiin kuuluvaksi chiliksi. 

Tästä on pakko loikata sivuraiteille ja kertoa hauska habanero-sattumus. Olen välillä tuolla raviradalla suunnittelemassa ja valmistamassa ruokia parin hommaa pyörittävän ihanan sisaren kanssa. Tässä hetki sitten tehtiin naisten ravi-iltaan tex mexiä ja opastin sitten puhelimessa kaupassakäyntiä. - Rutkasti korianteria ja chiliä ja jos kaupassa on niin tuo myös tuoreita jalapeñoja. 
Sitten kokkauspäivänä oltiin vähän eri puolilla keittiötä ja kaverini pilkkoi hanskat kädessä sipuleita, tomaatteja ja chilejä. Hän alkoi valittaa, että sormenkynnen aluset on ihan tulessa, johon minä vaan, että joo joskus mullekin käyny niin. Onneksi on hanskat. Chilit jo pilkottuaan hän sanoi, että käsivarretkin on ihan tulessa, ja me niitä huuhdeltiin kylmällä vedellä ja ihmeteltiin, että oliko kyse määrästä vai mistä, että noin reagoi. Menin sitten jossain vaiheessa keittiön toiseen päähän ja näin kulhollisen pilkottuja habaneroja. Kysyin, että mihin sä noita tarvit, ne kun on niin pirskatin tulisia. 
-Sähän käskit ostaa!

Olin jo änkyttämässä takaisin, että en todellakaan, kun tajusin. Olin puhelimessa puhunut jalapeñoista ja oon oppinu lausumaan ne HA-LA-PEN-JO, kuten  muutkin meksikolaiset. No siinä puhelimessa nopeesti ja kiireesti ja sitten kaupan chilihyllyllä... no onhan se HA-BAnero nyt lähempänä kuin jalapeno...

Vähä meitä nauratti...Paitsi että kaverini käsiä myös kirveli...ja habanerot jätimme suosista käyttämättä.

Mutta hei, varovasti sen habaneron kanssa, tehkää kuitenkin tätä. Miettikää, mikä kiva alkupalatrio: Sikil P'ak, guacamole ja Salsa Bandera (pico de gallo) ja kylkeen itse paistetut (tai pussin avaamisella valmistetut) totopokset, eli maissilastut dippailuun. Kylmää olutta...

SIKIL P'AK

3 dl raakoja kurpisansiemeniä

1 habanero

2 tomaattia

2 valkosipulinkynttä

1/2 hopeasipuli

1 dl hienonnettua korianteria

0-1 dl lämmintä vettä

1/2 limen mehu

suolaa

Paahda kuivalla pannulla kurpitsansiemeniä n. 3-5 min, niin että niihin tulee kiva väri. Käytin hokkaidon ja myskikurpitsan sisuksista kaivamiani siemeniä, jotka olin huuhdellut puhtaiksi rihmoista. Laita sivuun.

Poista tomaateista kannat ja paahda niitä sekä kokonaista habaneroa, kuorittua ja viipaloitua hopeasipulia ja valkosipulinkynsiä kuorineen pannulla kunnes ne pehmenevät ja saavat reilusti tummaa tuntumaa (varsinkin tomaatti ja habanero), 5-7 minuuttia. 

Puserra valkosipulit pois kuoristaan, nyppää habanerosta kanta ja pistä kaikki aineet survontaastiaan. Survo tai hurauta tahnaksi, tahnaan saa jäädä mustia pilkkuja. Lisää sitten siemenet ja aja sileäksi. Jos koostumus on liian tönkköä, lissä lämmintä vettä ruokalusikka kerrallaan. Lopuksi lisää korianteri, lime ja suola maun mukaan, kuitenkin ainakin 1tl. Tarjoile huoneenlämpöisenä, ripottele ruohosipuli pinnalle. Säilytys jääkaapissa. Jos salsan ohentaa juoksevaksi, voi sitä valuttaa myös tacojen päälle. 

VIIKKOMENU 45

Ihanaa! Pakkasta, kuuraa, lunta! Tekojää kuosissa välivuoden jälkeen. Isänpäivä. Pikavisiitti siskolle Turkuun. Lauantaina nähdään pitkästä aikaa hyviä ystäviä, joita näkee liian harvoin.

Lapset tappelee. Koko ajan. Äiti on tyhmä (siis minä, ei oma äitini). Ruoka on lähtökohtaisesti aina pahaa ellei se ole raviolia säilykepurkista. Mulla ei oo mitään vaatteita. Päivät on pitkiä. Lapset on flunssaisia.

Varmaan viikko on taas täynnä ilon hetkiä ja riidanpoikasia, riemua ja tyytymättömyyttä. Olispa hienoa jos en huutais lapsille. Vielä hienompaa jos ne ei huutais mulle. Keneltä ne on oppinu.

Onneksi on syötävä. Viikon ruokainspiraatiot  tulevat tässä:

:

MAANANTAI: JAUHETUT HIRVENMAKSAPIHVIT

Tämän viikon ensimmäinen riistaresepti. Nämä on nyt pinnalla, jääkaapissa on vasan sydän, maksa ja kieli. Mutta kyllä tämä onnistuu naudanmaksastakin.

TIISTAI: KORIANTERILLA RYYDITETTY KIKHERNE-FETASALAATTI

Yksi ihanimmista kasvissalaateista. Tässä nimittäin ei oo pekonia.

KESKIVIIKKO: LÄSKISOOSI

Aina on aika läskisoosille. Ai että. Suomalaisen perinneruuan helmi. Tehkää.

TORSTAI: UUNILOHI

Nyt on ollut mukavan hintaisia kirjohia kaupan. Mikään sen helpompaa kun paistaa se kokonaisena uunissa.

PERJANTAI: SHAKSUKA-PIZZA

Se on pizzapäivä. Niin pizzapäivä.

LAUANTAI: JUOTETUT SINISIMPUKAT

Helppo ja ihana herkku. Onpas aikaa muuten viime kerrasta.

SUNNUNTAI: RENDANG

Tämä pata on niin hyvää. Kun julkaisin reseptin sain sähköpostia Malesiassa asuneelta perheeltä joka kertoi, että tällä reseptillä maut olivat ihan kohdillaan. Oli tullut ikävä!

Sopii vallan mainiosti iskän hemmotteluun.

VIIKON LEIVONTA: MILJONÄÄRIN MUROPALAT

Nämäkin sopii iskän hemmotteluun. Parempaa kuin huono täytekakku.

VIIKON EXTRA: RIIMIHIRVEÄ JA PIPARJUURISMETANAA

Ja tämäkin niin sopisi. Hirven riimi tai carpaccio vie kyllä kielen mennessään. Kolme kertaa olen syönyt. Tätä tehdessäni: huippu! Kaskiksessa:aivan huikea ja Juurella-ravintolassa mun menussa: törkeän hyvää.  

Olen puhunut.

KURPITSA-PERUNATORTILLA

Miks aina pitää hurahtaa? Ihastua johonkin raaka-aineeseen ja sitten tehdä siitä koko ajan ruokaa, niin että lopulta tulee melkein kyllästys. Nyt  meidän keittiössä liikutaan jo epäilyttävän lähellä kurpitsa-ähkyn vaaravyöhykettä. Sesonkiajattelussa ehkä parasta onkin se, että vaikka raaka-ainetta tuutataan kuukausi-pari joka tuutista, se usein melkein unohdetaan loppuvuodeksi...ja ensi vuonna maltat tuskin odottaa, että pääset kurpitsa-apajille.

Mä oon sen aikakauden lapsi, että en muista kyllä kurpitsaa syöneeni kun tasan yhdessä muodossa. Kurpitsapikkelsinä. Enkä muuten syö tänäkään päivänä. Siis pikkelsinä. Se jos mikä ansaitsisi varmasti kunnon reseptisession, koska luultavasti kurpitsapikkelssikin on oikeasti hyvää, niin kuin kaikki muutkin kurpitsajutut. Ja muut pikkelöidyt jutut.

Tänään kurpitsa sekaantuu versioon iki-ihanasta espanjalaisklassikosta perunamunakkaasta. Tuli muuten hyvää, Kuumana kylmänä ja haaleena. Isoina slaisseina  salaatin syrjään tai lihankin seuraksi ja miksei tapas tyyliin tikun nokkaan. Helppoa, paitsi, että kurpitsa palaa muuten huomattavan herkästi pannulla, johtuukohan se kokin kömpelyydestä kurpitsan makeudesta?

KURPITSA-PERUNATORTILLA
4:lle, 6:lle tai 20:lle (Pää, lisuke, tapas)

1/2 hokkaido-kurpitsa (n.600g)
2 jättiä rosamundaperunaa
öljyä paistamiseen 
1 dl silputtuja tuoreita yrttejä, yhtä tai kahta; ruohosipuli,persilja, timjami, basilika, korianteri
6 munaa
6 rkl maitoa
suolaa ja pippuria, hiukan muskottipähkinää

Pese peruna ja kurpitsa hyvin, sillä jippii, nyt ei kuorita! Halkaise hokkaido varovasti (kurpitsojen kuori on yleensä niin kova, että joutuu käyttämään valtavasti voimaa ja sekä terävän, että tylsän veitsen kanssa voi herkästi lipsahtaa ja sitten tulee pahaa jälkeä), ja lusikoi siemenet pois. Viipaloi kurpitsanpuolikas noin 3 cm paksuisiin siivuihin ja sitten kukin siivu ohuiksi viipaleiksi (5 mm?). Jokaiseen palaan jää siis hiukan kuorta. Laita pannulle kuumenemaan 2 rkl öljyä ja kuullottele kurpitsansiivuja 5 min., suolaa ja pippuroi, ja nosta pois odottamaan. 

Viipaloi perunat. Isot uuniperunat kannattaa ensin puolittaa ja sitten puoliskot vielä halkaista ja sitten vasta siivuttaa, niin tulee sopivan kokoista. Kuumenna 3 rkl öljyä pannulla ja paista perunoita 10 minuuttia. Suolaa ja pippuroi.

Silppua yrtit ja sekoita ne yhteen kurpitsa- ja perunaviipaleiden kanssa ja laita uuninkestävälle pannulle. Vatkaa munat ja maito (laita muskottipähkinä sekaan) sekaisin ja kaada kasvisten päälle. 20 minuuttia 180 asteesssa tuntui sopivalta ajalta kypsymiseen.

Ja jos oikein villiksi haluaa heittäytyä, niin kerron vaan, että muutama mozzarellan siivu paistamisen loppuvaiheessa sulaa tuohon ihanasti.

#MEOLLAANFOODLOVER

Nyt olis kyllä kakkukahvien paikka. Uuden  ruokasivuston FOODLOVER:in kunniaksi.

Olen tehnyt suuren osan blogini yhteistöistä Blogiringin kautta. Blogiringistä on aina löytynyt tarvittava tuki ja turva ja kun joku muu on hoitanut puolestani markkinoinnin ja neuvottelut on ollut helppo keskittyä vaan ihan kamppanjoiden ytimeen, herkullisiin resepteihin, mielenkiintoisiin teksteihin ja vetovoimaisiin kuviin.

Blogirinki on lyönyt nyttemmin hynttyyt yhteen toisen suuren blogiportaalin, Indiedays'in kanssa ja nyt katsotaan mitä hienoa tästä syntyy.

Foodlover- sivu kokoaa sinulle helposti seurattavaksi kaikkien meidän yksittäisten blogien postauslinkit yhdelle sivulle. Selaa herkullisia kuvia ja klikkaa itsesi blogien sivuille.

Foodloverin myötä saatat löytää itsellesi ihan uusia, ihanan luettavia blogeja. Kokit ja Potit Hannele keksi huippuidean, esitteli 5 erityisen ihanaa blogia teemalla #meollaanfoodlover ja haastoi heidät ja meidät muutkin esittelemään omat 5 suosikkia.

Vatsasekaisin Kilinkolin on aina uponnut minuun. Jo blogin ihanan rohkea nimi ja siihen liittyvä tarina koukuttaa. Riikan palkitun blogin kuvat ovat aina huippuluokkaa, Riikka on kuvaajana löytänyt oman yksilöllisen tyylinsä. Reseptit ovat selkeitä ja ytimekkäitä. Ja se Riikka sielä blogin takana, se on yks maailman suloisimmista ihmisistä. 

Pata Porisee on huippulaadukas blogi myös, tästä suhteellisen läheltä, Virroilta. Anna-Leenalla on maatilan emäntä ja pyörittää hyväntuulisena lapsiperheen arkea. Oikeesti Anna-Leenan vois istuttaa vaikka mihin hipsterikahvilaan, jossain Euroopan pääkaupungissa, eikä se erottuisi joukosta. Kyllä me osataan täällä mettissäkin. Ihania kuvia myös!

Sweet Food O´Mine- blogia päivitetään myös täältä suunnasta, ihan tuosta meren rannalta. Sari on yksi aikaansaavimpia bloggaajia, joita tiedän. Muutaman viime vuoden aikana Sari on julkaissut varmasti ainakin 5 keittokirjaa (vai enemmän) ja siinä sivussa rakentanut talon ja kasvattanut ihan pieniä lapsia. Mitään näistä ei tehdä vasemmalla kädellä. Blogin videoista välittyy myös upea huumorintaju.

Huumorintajusta puhuen, Ruokahommia- blogin Janna on FB-päivityksistään päätellen ehkä huumorintajuisin ala-asteen ope, jonka tunnen. Ja blogista olen aina tykännyt. Useimmat Jannan resepteistä on juuri niitä, jotka huutaa mulle aina, että tee tätä, tee tätä.

Ja sitten Mansikkamäki. Sanotaan nyt näin, että ihmisellä täytyy olla paikka, missä voi käydä ihailemassa, mihin taitavan ihmisen kädentaidot ja mielikuvitus riittää. Mansikkamäki on juuri sellainen paikka. Terveisiä ja ihailevia huokauksia.

Sanon vaan, että vaikeaa tuolta oli blogeja valita, niin huippuja ja taitavia blogeja on mukana. Mukana on monta, joita voin kutsua ystävikseni, monta joita ihailen suunnattomasti, ja monta joiden puoleen käännyn kun epätoivo tai -tieto yllättää ruuanvalmistuksen saralla.

Ai niin, ja ne kahvit vielä!

Tämän parempaa ei kai oo!