About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Hashweh


Onneksi Ruokatorstai matkustaa silloin kun mä en itse voi voi.

Hesarin Ruokatorstait on taattua laatua. Ahmin ne aina saadessani Hesarin käteeni, pelkän ruokatorstain takia kun en sitä viitsi tilata. Pakko seurata paikalliset lehdet kuitenkin ensin. Eivät vielä Hesarissa kirjoittele meidän Urho11v:stä...

Onneksi Ruokatorstai julkaisee reseptikokoelmiaan myös kirjoina. Taitaapa olla  minulla ne kaikki, ennen joulua sain tämän Ruokatorstai matkustaa, jossa keskitytään Eurooppaan ja Lähi-itään. Hyviä perusreseptejä, yleensä ihanin pikku twistein. Ja aina löytyy jotakin, josta en ole kuullutkaan. To do- listalla on näin aluksi pääsyt pekoni-punasikuripasta ja talvinen tomaatti-mozzarellasalaatti sekä hashweh.

Joo en ollut kuullut minäkään...


Hashweh on perinteinen libanonilainen ruoka, vähä kuin riisi-jauhelihapyttäri. Helppo ja edullinen valmistaa, mutta kaneli, kardemumma ja neilikka tuovat ihanan intensiivisesti Lähi-idän läsnä. Tuli mieleen meidän sisarusten suosikkiarkiruoka, äitini resepti Saudi-kana. Lapsetkin söivät kun ei ollut tulisia makuja ja Maitotyttö varsinkin innostui toivomaan joka mantelinpalan löytäessään.


Hashweh
Ruokatorstai matkustaa-kirjasta
4annosta

Riisi: 
2dl riisiä
2rkl oliiviöljyä
4 dl vettä
1 tl suolaa

Lihaseos:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
4 tomaattia
400g naudan jauhelihaa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl kuorittuja manteleita
1 dl pinjansiemeniä
1 1/2 dl sultanarusinoita
2 tl kanelia
3/4 tl jauhettua kardemummaa
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

Pinnalle: Ruukku tuoretta lehtipersiljaa.

Skippasin ohjeen mukaisen riisin huuhtelemisen kylmässä vedessä ja kuullotin riisit oliiviöljyssä pari minuuttia, lisäsin veden ja suolan, kuumennin kiehuvaksi ja annoin kypsyä hiljaa kannen alla n. 10 min. Lämpä pois ja anna riisin höyrystyä vielä pari minuuttia. Sekoita haarukalla ilmavaksi.

Riisin kypsyessä, paista jauheliha kahdessa erässä mahdollisimman tummahipiäiseksi. Siirrä odottamaan.

Kuumenna pannussa oliiviöljyä. Kuullota viisi minuuttia hiennettua sipulia. Lisää pieneksi kuutioiksi leikatut porkkanat ja jatka kuullottamista vielä 5 min. Lisää hienonnettu valkosipuli ja tomaatit, joista olet poistanut kannat, siemenet ja jotka olet pikkonut pieniksi.

Rouhi manteleita hiukan pienemmäksi. Lisää seoseen mantelipalat, pinjansiemenet, rusinat, mausteet ja paistettu jauheliha. Sekoita, ota lämpö pois mutta jätä seos pannulle hautumaan.

Sekoita lopuksi riisi ja lihaseos. Hienonna päälle runsaasti tuoretta lehtipersiljaa.

Äiti, Natasisko, PikkuveliNuutti, Niko: Tää on teidän ruoka! Vai mitä?



Ruokatorstai matkustaa saatu arvostelukappaleena. Alkuvuodesta ilmestyi toinenkin opus, jossa Ruokatorstai matkustaa kaukomailla. Siitä varmaan lisää...

lauantai 6. helmikuuta 2016

HEMAVAN TÄRNABY





Kotomatkalla pelattiin peliä, jossa kunkin piti listata aina kolme parasta asiaa reissussa, tekemistä, syömistä yms. kunhan muut olivat ensin esittäneet oman arvauksensa henkilön mieltymyksistä.

Mun lista olisi kai jotenkin, että 1.Luonto 2. Maisemat 3.Aktiviteetit. Eikun Luonto /ihmiset/rauha. Vai sittenkin ruoka/rauha/aktiviteetit? Valinta on mahdoton, mutta meidän perheen pidennetty viikonloppu Västerbottenissa, Hemavan ja Tärnabyn kylissä oli mahtava. Heikot lenkit  puuttuivat.



Tarkoitus oli tutustua siihen, mitä kaikkea voi perheen kanssa Hemavanissa ja Tärnabyssä tehdä ja sen me todella teimme. Viikonloppuun ei olisi saanut mahdutettua edes yhtään lisäkuperkeikkaa hangessa. Silti taisimme raapaista vain pintaa. H&T on täynnä tekemistä, paljon muutakin kuin laskettelua, mihin se tarjoaa kyllä aivan huippupuitteet. Ei liene sattumaa, että täältä ovat kotoisin niin Ingemar Stenmark, Stig Strand ja Anja Pärson.


Minä en ole mikään kovin moottorisuuntautunut henkilö, niinpä moottorikelkkailu on ollut tähän asti tuntematon käsite. Meillä hurahti kelkkaillessa oppaamme Jonaksen kanssa melkein kolme tuntia. Kävimme aamupäiväaurinkoisien tuntureiden laella kurkkaamassa Norjan puolelle, välillä melkein pilvien keskellä, sitten laskimme taas alas ja jatkoimme Hemavanin toiselle puolelle, taas ylöspäin puuterisia rinteitä. Lopulta jyrkässä nousussa kinostunut, pehmeä lumi teki minulle tepposet, puski kelkan sivuun ja kumoon. Onneksi olin vaatinut lapset Jonaksen ja IsoHoon kelkkojen kyyttiin. 

Tunturin laella nautittu kanelipulla ja kaakao paikkasivat vähän haavoja, Urho muuten mainitsi tuon hetken yhdeksi matkan lemppareista. Jonas oli ihanan hymyilevä opas, joka kertoi omista spesiaalihetkistään, kuinka hän ajaa joskus öisin juuri tämän tunturin laelle ihailemaan ja kuvaamaan kirkkaan vihreinä tanssivia revontulia. Tai vapaapäivänä jatkaa vielä seuraavan kanjoniin, kääntyy sitten oikealle ja surauttaa pilkille tuntureiden keskellä avautuvan järven jäälle.



Iltapäivällä jatkoimme vielä moottoriurheilua kun lapset päästettiin Trolltunetissa kokeilemaan ihan itse kelkalla ajoa. 




Trolltunetissa oli myös mahtavankokoiset aurauskinokset, jonne lapset kinusivat koko loppureissun takasin hyppimään (kiitos sinulle lumi, joka voitat kännykän räpläämisenkin!). Yöksi oli nousemassa myrsky, joten käytiin tutustumassa vielä Luontokeskukseen, Urho opetteli suopungin käyttöä, opittiin paljon alueen eläimistä, esim söpöstä napaketusta ja että Ilves hyppää paikaltaan 7 metrin päähän. Oppaamme oli jälleen iloisesti hymyilevä nuorimies ja yhdessä selvitimme eläinten ja kalojen nimet. Oppaamme äiti oli meän-kielinen ja saameakin hän osasi itse ja aina päästiin oikeille jäljille jonkun kielen kautta. Ihan parasta taisi olla kuitenkin paikan päällä makoilleen Sigge-koiran paijailu, se oli molempien lasten listalla.



Lauantain rinnepäivänä tutustuimme aamulla Hemavanin rinteisiin ja iltapäivällä Tärnabyn. Kaikkein ylimmät hissit, ne joiden laelta saa laskettua useita kilometrejä alas, olivat kiinni, mutta ei me tietenkään muutenkaan kaikkia ehditty laskea. Rinteet olivat huippukunnossa ja edellisyönä satanut parikymmensenttinen lumi antoi puuterikokemusta tälläiselle sunnuntailaskettelijalle. Ja vaikka ylhäällä tuuli, alemmat rinteet olivat ihanan suojaisia. H&T:ssä löytyy  otollinen laskupaikka säässä kuin säässä.

En ole ennen huomannut likalla on Huskyn silmät.Kuva Marianne Lindgren

Maitotyttö jaksoi lasketella koko päivän pitkissä lastenmäissä, vaikka laskukokemus olikin tähän asti lähes 0 ja sompahissikin tuntematon käsite. Iltapäivällä uskallettiin jättää Maitotyttö toisen emäntämme Mariannen kanssa rinteeseen, yhteistä kieltä ei kyllä ollut, mutta mehunjuomispantomiimia esittäen saivat tärkeimmät hoidettua. Kerroin myös Maitotytölle, että "pissa" on ihan sama sana ruotsiksi ja Ruotsissakin se ilmoitetaan mieluummin ennen kuin jälkeen.

Kuva Marianne Lindgren

Meillä oli Tärnäbyssä muuten aivan huippu rinneopas, entinen kilpalautailija, maailmanmatkaaja Magnus, joka luotsaa Tärnabyn Skidskola- hiihtokoulua. Olihan siinä kiva päästellä Ingemarsbackenia kun välillä sai  vinkkejä lasketteluunsa. Magnus nauraen sanoi, ettei voi itselleen mitään... hienotunteisesti ohjasi myös minut  ja IsoHoon merkattua rinnettä alas ennenkuin sukelsivat Urhon kanssa syvään offari-lumeen. Loppukaakaolla Etelä-Ruotsista kotoisin oleva ja ympäri maailmaa mm. Austaraliassa ja Japanissa asunut Magnus kertoi, että hän on kotinsa löytänyt, Hemavanista (vain vaimo puuttuu vink*vink*). 

Arvaatkaa kuinka ihanalta tuntuivat sauna ja palju tiukan ulkoilupäivän päälle Högfjällshotellissa keskellä rinteitä. Ja mitkä maisemat. Alhaalla Hemavanin valot, vieressä iltarinne...


Kuulimme myös paljon muista aktiviteeteistä. Upeat reitit ja ladut löytyvät niin hiihtämiseen, lumikenkäilyyn kuin kesäisin vaeltamiseenkin, maastopyöräilyyn, tuntureilla on mm. hienoja luolastoja. Kai tämä on jonkinlainen kalamiehen paratiisi myös, kesät talvet. Ja mahtava paikka kokeilla heliskiitä. Paikkoja löytyy niin perheille kuin huimapäillekkin ja hintakin on pidetty siedettävänä.

Yksi huimimpia tapaamiamme tyyppejä oli Tärnabystä kotoisin oleva (jälleen yksi iloisesti naurava) Peder, joka on nykyään ihan kansallinen julkkis(Almedaleniinkin puhujaksi kutsuttu). Hän tempaisi nukkumalla 100 yötä tiukkaan talvisaikaan ulkosalla, välillä revontulten alla, välillä teltassa, joskus rakentamassaan iglussa. Päivisin kävi ihan normaalisti työssään musiikinopettajana. Parhaat 100 päivää elämässään, kuulemma. Peder kertoi olevansa intohimoinen luonto-ihminen mutta samalla myös uber-sosiaalinen ja rakastaa uusien ihmisten tapaamista. Siitä syntyi  yritys Peder Karlssonin Upplevelser, joka tarjoaa unohtumattomia luontoelämyksiä. Koiravaljakkoajeluita, pilkkiretkiä, yöpymistä iglussa.

Pakkasta oli vain muutama aste ja lunta oli tullut edelleen, keli oli hyvinkin raskas Pederin Alaskanmalamuttivaljakolle. Ne ovat suunnattoman kokoisia rekikoiria, jotka ovat tottuneet jolkottamaan rauhallista tahtia koko päivän. Lapset pääsivät kyytiin ja minä ja IsoHoo kumpainenkin ajamaan parin kilometrin lenkin. Herranjestas on muuten raskas laji kuskillekin tuolla kelillä. Ja aivan kuten Peder oli ennustanut, minun, viimeisen kuskin kohdalla, ne kääntyivät viimeisessä mutkassa kohti järven jäätä. Ne halusivat oikeisiin töihin, baanalle. Jo riittää tämä metsälenkin kiertäminen. Onneksi Jenni istui kelkassa apuohjaajana, minä seisoin jarrun päällä ja Jenni kävi kääntämässä protestoivan valjakon menosuunnan. Gå igen! (itseasiassa kuulin ohjeistuksen hiukan väärin ja huutelin koko matkan koirille menokäskynä Kom igen!mutta ehkä ne eivät kuitenkaan sitten korostuksestani erottaneet mitään. IsoHoolla kuitenkin riitti tästä riemunrepimistä).


kuva Marianne Lindgren

kuva Marianne Lindgren

kuva Marianne Lindgren

kuva Marianne Lindgren

kuva Marianne Lindgren

kuva Marianne Lindgren

kuva Marianne Lindgren

Pederin 8v tyttärelle Agnekselle kännykän räplääminen oli tuntematon käsite. -No lasketteletko sitten usein.? - Joo iskän kanssa tunturissa, tulee halvemmaksi kun ei tartte hissilippua <3




Pakattiin vielä lapset ja naiset itsemme moottorikelkan kuomulliseen pulkkaan ja Peder IsoHoo kyytissään ajoi meidät pilkille. Vedettiin siinä vaatimattomasti pari  nieriää ja taimen, IsoHoon pilkkiin nappas niin suuri otus, että nappasi koukinkin mennessään. Ja Maitotyttö itki kun ei saanut kalan kalaa ja piti lähteä. Maitotyttö on kyllä ulkoilmatyttö.







YHTEENVETO: Hemavan Tärnabyssä ei tekemisen puute vaivaa. Maisemat ovat uskomattomat ja vaikuttavat. Kaikessa on läsnä aitous, niin ihmisissä kuin palvelunjärjestäjissä ja majoituksissa. Arvostan todella paljon paikan konstailemattomuutta ja luonnetta. Täällä on osattu yhdistää upea luonto ja pieni ihminen hienoksi kokemuksiksi. Kun on luonnon järjestämät puitteet kunnossa ei tarvitse leveillä ulkokultaisuuksilla. Hemavan Tärnabyyn on pakko palata, mehän melkein tunnetaankin jo kaikki; Hemavanissa on vain noin 250 asukasta, Tärnabyssä 650. Vuodepaikkoja löytyykin sitten 25 000. Matkailijat ovat pääosin kotimaisia tai Norjalaisia. Vielä 80- ja 90- luvulla suomalaisiakin kävi niin paljon, että tienviitatkin olivat suomeksi. Sitten tyrehtyi taxfreen myötä merenkurkun laivaliikenne ja suomalaiset jäivät paljosta paitsi. Soisi jonkun bussifirman alkavan järjestää taas reissuja täältä Pohjanmaalta.

MISSÄ: Nyt olen karttani sen verran hyvin luurannut, että tiedän missä on Västerbotten. Suoraan länteen tästä meidän Österbottenista. Uumajasta ajetaan siis kohti Norjan rajaa ja Mo i Ranaan 370km. Blå vägen. Se jatkuu se sininen tie heti satamasta ja vie perille asti.

MITEN SINNE PÄÄSEE:  Wasalinellä pääsee Vaasasta laivalla Uumajaan näppärästi neljässä tunnissa, jonka voit käyttää syöden, nukkuen, leikkien... omalla autolla sitten se 370 km. Ajoimme pysähtymättä mennen tullen. Bussitkin kulkevat. Eteläsuomalaisille on myös huippuyhteydet: Tukhomasta pääset lentäen Hemavaniin 6 päivänä viikossa. Netistä löydät edullisia lento+majoituspaketteja. Ja lentokenttä sijaitsee todellakin aivan keskellä Hemavania. Lentäen olet heti perillä.

LASKETTELU: Yhteensä 15 hissiä, 50 rinnettä mustista vihreisiin. Offareita löytyy. Alppitasoista laskettelua. Korkein kohta 665 m

MUUTA TEKEMISTÄ: 

Hemavans Fjällcenter : Moottorikelkkavuokraus ja -oppaat, aktiviteetit, uimahalli, majoitusta, ruokaa...

Trolltunet; moottorikelkkojen ja pyörien vuokarus, majoitusta, aktiviteettejä

Naturum Vindelfjällen : Luontokeskuksessa tutustut alueen eläimiin ja kasvillisuuteen. Myös ehkä Sigge-koiraan.

Peder Karlsson upplevelser : luontoelämyksiä, koiravaljakkoajelua, tunturissä yöpumistä, kalastusta ja muita aktiviteettejä vauvasta vaariin. Myös FB


Hemavans Högfjällshotel : Drop in saunat ja paljut, majoitusta ruokaa

Hemavans Wärdshus: Tästä majapaikastamme en vielä maininnut mitään, mutta pakko linkata se jo tähän muiden joukkoon. Super ruokaa 1700-luvun majatalossa!

Tärnaby Skidskola

 Hemavanista ja Tärnabystä lisää

Ja niinkuin huomaatte, emme ole vielä ehtineet nukkua saati SYÖDÄ koko reissun aikana. Siitä lisää myöhemmin....

Thank you our hosts Cajsa and Marianne from Visit HemavanTärnaby. Unbelievable programme and the best care ever. See you next time!

Tutustumismatkan Hemavan Tärnaby'hin järjesti VisitSweden Suomen toimisto ja paikan päällä  ohjelman ja ylöspidon tarjosi Visit Hemavan Tärnaby. Laivamatkan tarjosi Wasaline.

Ai niin:
 1.Luonto(ja kaikki aktiviteetit mitä se pitää sisällään) 2.Luonnonrauha 
3.Tyypit  

p.s. Kameran 50mm objektiivi ei ole ehkä suosituin luontokuvauksessa, osa kuvista onkin ihan kännykällä. Intagrammista löydät lisää. Linkki sivussa.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Tartiflette - Alppien aarteita


Juustoa, juustoa, juustoa, onko mitään parempaa? Lisää perunaa, sipulia, valkkaria, pekonia; noista yksinkertaisista aineksista syntyy herkkujen herkku, Tartiflette. No, hiukan tuhti, mutta herkku (ja oikeasti ei mitenkään liian tuhti mielestäni). Alpeilla on juustoa aina osattu käyttää luovasti ja juustofondue seka raclette on herkkulistallani talvisaikaan vuosittain. Raclette välillä myös kesällä, koska se on myös mainiota kesäillan terassiruokaa, palohälyttimetkin soivat sillä tavoin huomattavasti harvemmin.



Tartiflette on nimenomaan ranskalainen erikoisuus ja lienee saanut alkunsa hyvin talonpoikaisesta ruuasta, tähteeksi jääneet keitinperunat on heitetty pannulle sipulien kera ja päälle juustokiekko sulamaan. Tämä juustoruoka on ollut minulle tuntematon, pari vuotta sitten luin ensi kertaa siitä jostain ruotsalaisesta  ruokalehdestä ja sittemmin olen törmännyt siihen parissa blogissakin. Tekemättömyys on johtunut ruuassa käytetyn juuston saatavuudettomuudesta, vaikka kyllä tätä voi tehdä niillä marketin raclette-viipaleillakin, maku on samantyyppinen. Jollakin amerikkalaiselle sivustolla kehotettiin käyttämään jopa brie'tä, mutta tähän varoituksen sana; do not, toistan DO NOT try that at home. Unohda Brie. Ei sama. Tuliko selväksi?



Salaperäinen juusto on nimeltään Reblochon ja sitä saa siis todistettavasti ainakin pääkaupunkiseudulta (esim. Hakaniemen hallista, kiitos Maitotytön kummitäti Pia, sieltä oli myös asiantuntevasti ohjeistettu ostajaa, olivat heti arvanneet mitä ollaan tekemässä). Reblochon on siis ranskalainen, puolipehmeä, hyvin voiarominen juusto, jonka valmistukseen käytetään 3 eri lehmärodun maitoa. Sitä kypsytetään n. 6-8 viikkoa, jonka aikana pintakuori pestään useaan otteeseen. Rasvaprosentti on keveä 45%. Kiekot ovat enintään puolen kilon painoisia halkaisijaltaan 9 tai 14 cm. Juuston historia on hauska: Reblocher tarkoittaa jotenkin että "puristaa vielä kerran vetimestä" ja se siis juontaa juurensa keskiajalle jolloin maanomistajat verottivat vuorilla asuvia alustalaisiaan sen mukaan paljonko heidän lehmänsä tuottivat maitoa. Talonpojatpa eivät sitten lypsäneetkään utareita aivan tyhjäksi. Loppu maito, joka olikin sitten erityisen rasvapitoista, lypsettiin  lopuksi itselle ja siitä valmistettiin reblochon juustoa. 

Halkaistu juustokiekko asetetaan perunoiden päälle kuoripuoli ylöspäin, kuori nautitaan myös suurena herkkuna. Ruokaan olisi otollista hiukan savustettu pekoni, mutta kun sitä ei ollut, mentiin tavallisella. Ihana, laadukas Riesling kruunasi leivän ja vihersalaatin kanssa nautitun aterian, joka nautittiin oikeaoppisesti laskettelumäen jälkeen.



Tartiflette 
4-6:lle
1 kg kiinteitä perunoita
2 rkl voita
2 isoa keltasipulia
200g pekonia
2-3 valkosipulinkynttä
2 dl kuivaa valkoviiniä
150g ranskankermaa
500g Reblochon juustoa 
suolaa, mustapippuria
pinnalle hienonnettua ruohosipulia (unohdin laittaa, vaikka olin hankkinut)



Keitä pestyt perunat kuorineen lähes kypsiksi (anna kiehua n. 10 min). Kaada vesi pois ja anna jäähtyä.

Pilko pekoni, sipuli ja valkosipuli ja paista miedolla lämmöllä kunnes pekoni saa väriä ja sipulit pehmenevät. Kaada päälle valkoviini, anna kiehahtaa ja lisää sitten ranskankerma. Sekoita kastikkeeksi ja mausta suolalla ja pippurilla. 

Kuutioi perunat ja paista niihin paistinperunatyyppistä pintaa voissa pannulla. Tämä ei ole pakollinen vaihe, mutta tuo mukaan hiukan enemmän kruntsia, eikä tässä nyt kannata ainakaan alkaa enää murehtimaan tuon 2 rkl voita vaikutuksia. Suolaa ja pippuroi perunat.

Kaada perunat isoon valurautapannuun tai uunivuokaan. Kaada päälle kastike. Halkaise juustokiekko ja aseta koko komeuden päälle kuoripuoli  ylöspäin. Gratinoi n. 20 min 200 asteessa, kuunnes koko ruoka kuplii herkullisesti.

Tarjoile vihreän salaatin, etikkasäilykkeiden ja rapeakuorisen maalaisleivän kanssa. Toimii kyllä myös mallikkaasti suomalaisen ruisleivän kera.

Juomaksi suosittelen  alppien juustoherkuille tuttuun tapaan joko mustaa teetä tai rapsakan kuivaa  valkoviiniä.

Hyviä mäkiä kaikille, toivotaan, että saadaan vielä jatkaa kunnon talvea! Tehkää tätä herkkua vaikka laskiaisena, jos ei reblochonia löydy niin käyttäkää raclettejuustoa. Ei sitä brietä.



keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Päiväni perhebloggaajana


On niitä sellaisiakin päiviä, ettei yhtään huvita olla ruokabloggaaja. Oikeasti kyllä tosi harvoin. Ja silloinhan ei oo pakko blogata! Yksinkertaista.

Useimmiten en kerkiä niin paljon laittaa ruokaa, että saisin tarpeekseni teille niistä satuilla. Silloin joskus leikittelen ajatuksella, että bloggaisin jostakin muusta. Perhebloggaaja kuulostaa houkuttelevalta. Mullahan on kaikki tarvittava, lapset ja mielipiteet lastenkasvatuksesta. Kuinka ihana olis jakaa kaikki huutopotkuraivarit, äitin siis, lapsistahan julkaisisin pelkästään pitkäripsisiä hymykuvia. Työn ja lastenhoidon yhteensovittamisen vaikeudesta, riittämättömyyden tunteesta, yhteisistä askarteluhetkistä, tämän kauden ulkoiluhaalareista ja lasten sukupuolirooleista olis niin ihana avautua! Saattaisin päästä jopa vauvalehden keskustelupalstan aiheeksi pikkuprovosoinnilla, jopa ruokablogini on sinne kerran päässyt niin valtavalla raivolla, että jouduin poistamaan kyseisen vanhan postauksen joksikin aikaa blogistaniasta. Nyttemmin sen olen vaivihkaa eetteriin palauttanut. Vähän uhmakkaasti. Sanotaan nyt, että kyse oli lakkajäädykkeestä....

Voishan sitä sisustusblogatakin. Ainakin mulla olis hirveästi ideoita ja näkemystä. Pitäisi vaan saada laajakulmalinssi, että tupa näyttäis vähän isommalta. Ja sitten niitä ideoita ja näkemyksiä pitäisi joskus ehtiä toteuttaakkin. Keväällä on asuttu kymmenen vuotta tässä, kahdesta vaatehuoneesta puuttuu edelleen kaikki hyllyt ja tangot. Maalattavia lipastoja hyllyjä ja pöytiä odottaa uudenaikaistamista ja tuunausta. Toisaalta tuo puunväri on kohta taas trendikästä, eli kannattaakohan? Keittiöön ehdottomasti se musta liitutauluseinä. Synnytyslaitoksella maatessani Maitotyttö kainalossa oli aikaa suunnitella Maitotytön huoneen sisustus, silloin se oli raikkaan punavalkoinen, pikkusydämin siellä täällä koristettu. Siis sitähän ei koskaan toteutettu, kuten ei muitakaan huonesuunnitelmia. Onhan se kätevä noin Maitotytön leluja ja vaatteita kaaoksessa sisältävänä vierashuoneenakin.

Puutarhablogi. Ai että. Siitä tykkään oikeasti. Ajatuksesta puutarhablogista, en niinkään puutarhanhoidosta. Siinä joutuu kyykkiä ja alkukesän iltoina ympärillä pyörii niitä ihme pikkuötököitä. Toisaalta on ihana jakaa kasvun ihmettä. Ihme, että kaikki kasvaa hoidon laiminlyönnistä huolimatta.

Matkablogi. Viiniblogi. Parisuhdeblogi. Kirjablogi. LaihdutusElämäntapamuutosblogi. Muotiblogi. Liikuntablogi. Askartelublogi. Murreblogi. Meikkiblogi. Heppablogi...

Jotenkin alkaa tuntua, että suutari pysyköön lestissään. Koska kumminkin haluan olla elämänmakuinen ruokablogi älkää pahoittako mieltänne vaikka satunnaisista lapsijutuista, vaikkei kummallakaan ole edes mainittavan pitkiä silmäripsiä.

Tammikuussa kokeilin päivän perhebloggaajana kun Puutalobaby oli saanut kutsun kutsua 5 bloggaajakolleegaa vuorokaudeksi Ikaalisten kylpylään ja Titi-nallen Merenalainen Maailma- konserttitaltiointiin. Mehän tietysti mentiin, koko perhe, kahteen otteeseen ehdittiin pulikoidakin, kylpylässä on muuten ihanan lämmin ja kivat altaat. Huone oli suuri ja viihtyisä ja aamiainen maittava. Illan Titi-nalle disco Titi-nalle talossa kovasti odotettu ja konsertti taltiointi tietenkin huippukokemus. Myös näin aikuiselle seurata Riitan uskomatonta Kaikki langat käsissä- johtamistyyliä Hymyillen, lempeällä äänellä ohjaajalle " Sä varmaan haluat, että pysäytetään tähän ja otetaan uudestaan siitä ja siitä kohdasta..."
Maitotytölle parasta kaikista olikin juuri Riitalle esitetty muutama tarkoin harkittu kysymys ja halaaminen, samoin kuin nallejenkin kohdalla. Vaikka kyllä hän nyt 5v ymmärtää, että siellä on ihminen sisällä! 






Tämä oli kyllä äitin mielestä parasta. Siis tämä yläpuolella oleva kuva.




Vaikka Kyseessä oli ehdottomasti Maitotytön päivä, oli ihanaa, että Urho11vkin oli reippaasti mukana menossa siskon kanssa (yritti antaa kyllä Titi-nallelle rennon läpsyn, mutta huumorintajuinen nalle levitteli käsiään niin kauan, että pakko oli halata). Ja me vanhemmathan ollaan onnellisia jos meidän lapsetkin on (hiljaa, ainakin hotellihuoneessa!).

Ruuhkaa ei kylpylässä ollut tammikuisena arkena ja se sopi meille. Kotimatkakin oli sopivan lyhyt ja Maitotyttö sai kerrankin nalleilla tarpeekseen. Kylpylässä on muuten aivan ihan, suuri leikkihuone, pallomerineen, keittiä-ja kauppaleikkineen, paljon pelejä, askarteluvälineitä yms. Erityisibonusmaininta sille!

Kiitos Puutalobaby, Ikaalisten kylpylä ja Titi-nallen porukat! Oli myös hauska, vaikkakin pikaista tutustua/nähdä Krista (Puutalobaby), Pia (Jotain tekemistä), Henna (Pientä, suloista & vaaleanpunaista), Annaleena (Pata porisee) ja Emmi(Emmi Nuorgam)- Lähinnä kyllä ehti keskittyä omiin lapsiin.

Mutta Titi-nalle se jaksaa porskuttaa! Vaikkakin ainut pieni pettymyksen hetki matkalla olikin se, kun Maitotyttö tajusi, että Nallet eivät tule kylpylän puolelle uimaan hänen seurakseen. On muuten nähnyt sellaisen DVD:n jossa olivat, että äitin on kyllä turha väittää, etteivät nallet voi tulla kylpylän puolelle.

Kutsun saaneina (Puutalobabyn kautta) nautimme ilmaisesta majoituksesta kylpylän käytöllä ja aamiaisella sekä maksuttomasta Titi-nalle konsertista.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Piimävelli - kolomannella kotimaasella



Piimävelli - se jos mikä on perinneherkku. Makoosan makunsa se saa siirapista ja leipäjuustosta ja rusinat on kans olennaanen osa. Ylistarolaaset on sen menny omimhan pitäjänruaaksensa, mutta kyllä siton tehty joka pualella. Siksi siiton niin monta eri risettiäkin. Toiset panoo ohoraryyniä, jokku olovana tykkää paremmin jos siinor riisiä. Makarooni on kans sallittu ja samoon klimpit. Mutta kun niitä pitää eriksensä viälä sualaveres keitellä, niin er ruvennu.

Kovin son ouron näköönenkin, tua velli, jonsei oo ennen syäny. Mutta sellaaselle, joka siihen on lapsuures jo tutustunu, sev vianosti kellertävänruskia färi ja pinnalla osittaan kelluvat rusinat ja juustoo saavat aikahan syränalas lämpöösen läikähröksen ja vesi herahtaa kiälem päälle.

Ristus notton hyvää!



Piimävelli

1/2 l vettä
1/2 tl sualaa
1 dl rusinoota
1 dl riisiä (puuroriisiä, ei sunkhan ennen ollu mistään basmaatista kuultukaan, sanovvaan, jottet turhaan vaivaa koriaa päätäs tällä)
1 litra piimää (kirnu- tai talouspiimä oh hyviä, älä ainakaa mitää rasvatoonta osta)
2 rkl vehenäjauhoja (tai ohora)
3 rkl siirappia
1/2 dl hianuasokuria
250 g leipäjuustua

Kiahuutat ensin veren, laita sitte suala ja riisi ja rusinat sinne vethen. Anna kypsyä hilijooksensa. Siis pehemoosiksi.

Paa seuraavaksi joukkohon piimä, johka oot seannu vehenäjauhot. Kiahuuta taas ja sekoota koko aijan, nuan kolome minuuttia.

Nyp pääset maustamhan sen sokerilla ja siirapilla makiaksi. Paloottele juustoo kans kuutiooksi ja paa joukkoho.

Sitte vaan syämähän. Piimävelliä voi tarioolla niin lämpöösenä kun jääkaappikylymänäkin.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Kotitekoiset New Yorkin Bagelit..tahdon olla Carrie!




Se on pinnasta nahkean rapsakka, sisältä pehmeän sitkahko. Se maistuu jumalaiselta uunituoreena, mutta sen saa palautettua lähes alkuperäisen uunituoreen veroiseksi käyttämällä se puolitettuna paahtimen kautta. Kun syön niitä, kuvittelen olevani New Yorkilaisessa rinkelibaarissa ja tahdon olla Carrie tyllihameessa ikuisesti (no en sentään, kunhan otan tässä vähän kirjallisia vapauksia...).




Innostuin vesirinkelien, tai rinkelien elikkä bagelien leivontapuuhiin, koska en ollut toimenpiteeseen vielä tähän päivään mennessä koskaan uskaltanut ryhtyä. Kuulosta niin vaivalloiselta, että ensin keitetään ja sitten paistetaan. Kotimainen rinkelitarjonta (jos ei nyt puhuta niistä perinteisistä forever-säilyvistä vesirinkeleistä, jotka ovat hiukan eri rinkelirotua), on aika olematonta ja jos haluaa toteuttaa Bradshaw-fantasiansa niin itsehän  ne on rinkelinsäkin väännettävä.

Nyt, (kerran) kokeneena bagelin paistajana (eikä unohdeta sitä keittämistä!), voin vakuuttaa, että jos sämpylän teko onnistuu, onnistuu kyllä bagelienkin (joskushan aina käy niin, ettei sämpylöistä tule hyviä...). Ensi kerralla koetan lepuutella taikinaa yön yli jääkaapissa, sellainen meininki taitaa oikeasti kuulua bageleiden tekoon, maku ja taikinan ominaisuudet saavat rauhassa kehittyä pitkän kaavan mukaan. Mutta hyviä tuli kyllä jo tuolla parin tunnin tekoajalla. Ja sitä keittelyä ei kannata pelätä. Se hoituu vikkelästi. Varsinkin jos teet, vaikka nyt viikonlopun aamiaiselle sopivan satsin, vaikka 8, sopivat sitten uuniinkin kerralla. 



Extra-ihanuutena tässä on se, että päällyssiemenillä voi leikitellä ja varioida mielensä mukaan. Ja niin voi kuulkaa täytteilläkin. Vaikka pakkohan se oli Carrielle valmistaa se perinteisistä perinteisin tuorejuusto-kylmäsavulohitäyte. Urho11v rakastui näihin ihan vaan voin kera. Ei valittanut edes siemenistä. Piti toppuutella, että jäi muutama yksilö kuvaamista varten. 8 saattaa olla siis liian vähän (ainakin jos syöjiä on 9).

Erikoisterveiset Natasiskolle, jonka uudessa isossa keittiössä näitä sopii keitellä (ja paistaa) vaikka salsaporukan brunssille. Kun tykkäät siitä Carriestäkin!

Käyttämäni bagel-resepti löytyy täältä Apetina- sivustolta. Kannattaa muuten seurata Apetinaa myös facessa ja erityisesti instagrammissa, jossa voit nauttia ihanista ruokakuvista ja inspiroitua  Makutiimin tuotoksista.


Yhteistyössä Apetina.com

torstai 21. tammikuuta 2016

Igorin kana ja pari muuta herkkua viikonlopuksi


Vaikkapa tälläinen Paahdettu tomaatti-mozzarella salaatti. Siinä aivan isoilla kirjaimilla lukee, että herkulliseen viikonloppukokkailuun silloin kun haluat on pakko keskittyä muuhunkin kun pelkkään ruuanlaittoon. Tomaatti, mozzarella ja basilika on klassinen yhdistelmä ja talvella saat lähes kesän veroiset maut esiin paahtamalla tomaatit.

Paahdettu tomaatti-mozzarella salaatti
12 hengelle

2 kg pikku(terttu)tomaatteja, punaisia ja keltaisia 
250g  pehmeää puhvelinmaitomozzarellaa (esim Pirkan Parhaat)
1 puska tuoretta basilikaa
suolaa, pippuria, oliiviöljyä, balsamicoa

Laita tomaatit uuninpellille, ja paahda 200 asteessa noin tunnin verran.

Suolaa, pippuroi, öljyä ja balsamikoi tomaatit lämpimänä. Aseta tarjoiluvadille, revi päälle juusto ja basilika.




Ja sitten aiheeseen eli Igorin kanaan. Keskustelimme tällä viikolla siitä, että onkos se paljon hypetetty Igorin kana arkiruokaa vai viikonloppuruokaa. Peggy, joka alunperin reseptin julkaisi, kertoi, että oli saanut pyyhkeitä kun oli tituleerannut Igorin kanaa viikonlopun ja jopa juhlien ruuaksi. Ruuan raaka-aineet kun eivät ole kovin kalliit, se on helppo ja aika nopeakin valmistaa(valmista alle tunnissa, mutta kestää pitemmänkin hauduttelun) ja pata/uunivuokaruokana, siitä ei ehkä kaikkein finedinimpia  esille panoja saa.

Ihan totta, sanon minä. MUTTA. Jos 800g kananfilettä saa kaverikseen 350g smetanaa, on kyseessä sen verran tuhti annos, että minä laitan sitä kyllä viikonlopun spesiaalihetkiin. Lisäksi se tosiaan helppotekoisuutensa ja edullisuutensakin takia sopii tarjottavaksi myös isommalle porukalle. Varsinkin kun sen maku on herkullinen ja sopii niin lapsille kuin aikuisillekin.

Siispä minä tarjosin Igorin kanaa Maitotytön syntymäpäivillä. Kaveriksi tarjosin tuoretta ciapattaa ja riisiä sekä tuota paahdettua tomaatti-mozzarellasalaattia. Ihan en malttanut siihen jättää vaan valmistin vielä jättikatkarapuja, kun muuten pääsin niin helpolla, niin äkkiäpä perkasin nelisenkymmentä jättikatkista.

Vieraat vaikuttivat tyytyväiseltä kaikkeen ja jälkiruuaksi keitettiin jäätelökakkukahvit. Tykkään niin tälläisistä tarjoiluista, helppoa niin emännälle kuin vieraille.

Ja se Igorin kanan resepti. Sen te joudutte käydä nappaamassa alkuperäislähteestä eli Peggyn pieni punainen keittiö-blogista, jonka Igorin kana reseptiin pääsette siis tästä. Jos ette ole vielä kokeilleet, kannattaa. Se on konstailemattoman herkullinen ruoka, jos tykkäsit Moskovan padasta, tykkäät tästäkin. Igorin kana on kuin lämpimän slaavilaisäidin syleily!

Mutta arvaatkaa kuinka paljon smetanaa meni kun tein Igorin kanaa 3kg kanan rintafileitä? 



Niin helppoa vierastarjoilut eivät koskaan ole, että kuvata kerkeäisin, mutta uskokaa vaan kaiken herkullisuuteen kuvista huolimatta. Jättiravut kypsennettiin gratinoimalla vuuallinen valkosipulipersiljavoissa. Niin helppoa.

Ei kyllä niin helppoa myöskään etteikö useimmat vieraat, äiti, anoppi, käly, nato hääri kattaus- ja siivousapuna juhlien aikana. 
En todellakaan ole niitä emäntiä, joiden pöytä odottaa vieraita katettuna jo aamu kuudesta lähtien. Toisaalta menetelmä on hyvä. Kun vieraat joutuvat kattamaan, he oppivat tavaroiden paikat ja näin tiskikoneen tyhjennys juhlien päätteeksi sujuukin jo leikiten.

Perhetyövoima - paras työvoima!