Bulgurilainen

Jonsei nyt olla kesän parhaan kasvispurilaisen äärellä, niin ei sitten koskaan. Koska itse kuulun lihansyöjien klaaniin, enkä siksi ihan päivätöikseni valmista kasvispurilaisia, voin sanoa, että tämä on ainakin paras omasta keittiöstäni lähtenyt. Tätä syödessä todellakin unohtaa lihan nautinnot!

Reseptin bongasin siitä jo ennenkin mainitsemastani Sally Butcherin Vegestan - kasvisruokaa Lähi-idästä -kirjasta. Olen sieltä bongaillut muitakin reseptejä, sillä Lähi-idän ruoka on sydäntäni lähellä sattuneista Saudi-ajoista johtuen ja kasvisruokakin joutui aivan uuteen valoon kun viimein tajusin, että aikoinani viikottain nauttimani falafelit eivät olletkaan valmistettu jauhelihasta! Kirjassa on muuten myös arabialaisen leivän ohje, tuon muistojen läpyskän, jota en ole kotioloissa pystynyt monistamaan. Ohjeen 1 dl vettä suhteessa 600g jauhoja on kyllä niin kivikova resepti, että eihän siitä leipää tullut....

Mutta bulgurilainen tuli, ja hyvä sellainen. Kyseessä on siis bulgurista ja punaisista linssistä valmistetut pihvit, jotka kootaan kerroksiksi hampurilaissämpylän tai pitaleivän väliin tsatsikin ja ihanan yrttisipulisalaatin sekä tomaatin kera. Pihvit kannattaa paistaa pannulla, grilliin ne ovat turhan pehmeitä käänneltäviä.

Bulgurilainen
4:lle
125 g hienojakoista bulguria
100g punaisia linssejä
1 rkl täysjyvävehnäjauhoja
1 iso sipuli paloiteltuna
2 tomaattia paloiteltuna
1 porkkana paloina
1/2 nippu korianteria
2 rkl tahinaa
1/4 tl jeeraa
1/2 tl jauhettua korianteria
1/2  tl savustettua paprikajauhetta
1/2 tl chilijauhetta
suolaa ja pippuria
öljyä paistamiseen

Tarjoiluun:
4 isoa sämpylää tai pitaleipää
tsatsikia
sipuli-yrttisalaattia
salaatinlehtiä ja tomaattia

Pane bulgur kulhoon, kaada päälle 2 dl kiehuvaa vettä, sekoita ja jätä peitettynä odottamaan.

Huuhdo ja puhdista linssit. Kaada kattilaan linssit ja n. 3 dl kylmää vettä. Keitä kypsiksin. 20 min ja valuta. Pane linssit ja ainesluettelon muut aineet tehosekoittimeen ja surauta massaksi. Sekoita lopuksi massa käsin tasaisesti bulgurin joukkoon.

Muotoile kostutetuin sormin 4 isoa pihviä. Kuumenna tilkka öljyä ja paista pihvejä 3-4 minuuttia per puoli.

Kokoa annokset bulgurilaisiksi hampurilaisten tapaan. Mitäs samoisitte jos tilaisin side-orderiksi vaikka bataattiranskalaiset?

Sadonkorjuun beluga-salaatti

Beluga-linssissä on jotakin suunnattoman ylellistä. Musta muotonsa  antanee  sille sen kaviaarimaisen nimen, mutta se on myös kiitollinen ruuanlaittajan kaveri, se pitää kypsennettäessä hienosti muotonsa ja värinsä ja sen makukin on jotenkin tavanomaista hienostuneempi.

Pääsin keväällä viettämään ihanan ylellisen illan yksityiskodissa Astra Wines'in ja Blogiringin kampanjan myötä tutustuen luxemburgilaisen Bernard-Massardin ja chileläisen Domaine Bousquet´n viinitalojen viineihin. Tänään on aika julkaista Bernard-Massard kuohuviinille suunnittelemani sadonkorjuuresepti.

Sadonkorjuu inspiroi lämpimän salaatin jossa kauden kasvikset maistuvat parempina kuin koskaan muulloin. Vastanostetut punajuuret ja porkkanat makeutuvat uunin paahteessa, samoin kuin pienet keskikesän auringon kasvattamat kirsikkatomaatit. Kotimainen pensaspapu, keveästi ryöpättynä, on myös maultaan ylivertainen. Kasvisten pariksi tarvitaan vain keveästi paistettua vuohenjuustoa. Käytin tässä kotimaista halloumityyppistä juustoa, yhtä hyvin se voi olla myös chevreä.

Onnistuneen salaatin kruunaa ruokajuomaksi tarjottava Bernard-Massardin Cuvée de l’Ecusson. Juuresten makeus ja juuston kevyt suola tukeutuvat ihanasti kuoharin sitruksiseen ja vähän omenaiseenkin hapokkuuteen. Ja tiesitko muuten, että vihreät pavut ovat oiva kumppani kuohuvalle! Ihanan ylellisen yksinkertaista.

Sadonkorjuun beluga-salaatti

4:lle

2,5 dl belugalinssejä

1 l vettä

1 salottisipuli

3-4 pienehköä uudensadon punajuurta

2-3 uuden sadon porkkanaa

pari kourallista kirsikkatomaatteja

150g tuoreita pensaspapuja

200g vuohen paistojuustoa

3 rkl oliiviöljyä

1 rlk omenaviinietikkaa

1 rkl sitruunanmehua

1 rkl ruokasokeria

1 tl suolaa

1 rkl  tuoretta timjamia

suolaa, pippuria, tuoretta basilikaa

lisäksi öljyä uunijuureksille, hiukan timjamia ja muutamia salaatinlehtiä salaattilautasen reunoille.

Lohko punajuuret  melko pieniksi, halkaise kirsikkatomaatit ja leikkaa porkkanat lanteiksi. En kuorinut uuden sadon kasviksia, leikkasin vain naatinkohdat pois. Asettele kasvikset ryhmittäin unninpellille, ripottele päälle  öljyä, suolaa ja pippuria sekä hieman timjamia. Paahda 15-20 min, 225 asteessa.

Huuhdo belugalinssit, laita ne kiehuvaan veteen ja anna kiehua viisi minuuttia. Lisää silputtu salottisipuli ja anna hiljalleen kiehua kunnes linssit napakan kypsiä, n. 10 min. Kaada linssit ja sipuli siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä, laita sitten kulhoon odotamaan.

Leikkaa pavuista päät ja ryöppää pari minuuttia kiehuvassa vedessä. Huuhtele kylmällä ja laita jääkylmään vesikuhoon odottamaan (väri säilyy kauniin vihreänä).

Valmista kastike yhdistämällä öljy, viinietikkaa, sokeri, suola, sitruunamehu ja timjami ja pippuri.

Yhdistä kaikki salaatin ainekset ja sekoita kastike joukkoon. Tarkista suola ja pippuri. Pavut voi puolittaa. Siivuta juusto ja paista nopeasti molemmilta puolilta kuumaksi. Aseta salaatti tarjoiluvadille salaatinlehtien päälle ja laita juustonsiivut päällimmäiseksi, viimeistele ripottelemalla päälle basilikanlehtiä.

Bernard-Massard Cuvée de l’Ecusson Brut: Riesling, Pinot Noir, Pinot Blanc, Chardonnay  (0,75 l) Alkossa13,90 €. Myös puolikas saatavilla!

 Muut kamppanjan upeat reseptit ja enemmän juttua viineistä löytyy kampanjasivustolta.

Yhteistyössä Astra Wines

Martsipaanikiisseli vatuilla

Oikeasti tämä on mesiangervo-maissikiisseli tai maitokiisseli, miten vain. Halusin aloittaa mesiangervokokkailut jollakin superyksinkertaisella, jossa mesiangervon ihanan mantelinen maku uutetaan maitoon, silloin ei voi mikään mennä vikaan.

Eikä mennytkään, ihana paksu ja mantelinen kiisseli suli suuhun tuoreiden vadelmien kanssa. Ja mielikuvitus lähti lentoon kohti uusia reseptejä.

Mesiangervokiisseli vadelmien kera
4:lle

6 dl kulutusmaitoa + hiukan lisää
1 rkl kuivattua mesiangervoa tai pikkutukku tuoretta
1/2 dl sokeria
3/4 dl maissijauhoja (tärkkelystä)
3-4 dl vadelmia


Sekoita mielellään pinnoitetussa kattilassa, maito, sokeri ja mesiangervo. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljaa 10 min koko ajan sekoittaen. Siivilöi mesiangervo pois maidosta. Laita maito takaisin kattilaan.

Sekoita maissitärkkelykseen niin paljon maitoa, että saat juoksevan nesteen. Kaada maissi ohuena nauhana maidon joukkoon koko ajan sekoittaen ja keitä sekoittaen miedolla lämmöllä muutama minuutti.

Kaada annoskulhoihin. ripottele hiukan sokeria päälle kuorruttumisen ehkäisyksi ja laita viileään jäähtymään. Ennen tarjoilua jaa kippoihin tuoreet vadelmat.

Mikä mantelikiisseli. Hieno maku. Voi olla, että vähempikin mesiangervo riittää, mutta ei ollut mielestäni liikaa tämäkään.

Ja Maitotyttö tietysti tarkisti nuuhkaisten, että kiisseli varmasti tuoksui martsipaanilta.

Ja tuoksuihan se.

Katujuhlatunnelmaa - Straight from Dallas

Tämän vuoden katujuhlien teemana oli Dallas. Tunnarimusiikin soidessa  tehdään vielä viimeisiä valmisteluja. Minä kyllä olin toisaalla.

Taistelin omalla terassilla 8kg kanssa ribsejä. Ne olivat 3 tuntia uunissa ennen grillausta, mutta olen minä nyt paljon parempiakin syönyt.

Ilma helli meitä ehkä kesän kauneimmalla illalla. Me syötiin, kisailtiin, katsottiin lasten tramppaesityksiä, opeteltiin rivitanssia, naurettiin ja juteltiin. Isäntäpari oli miettiny kattaukset ja muut vimpan päälle. Kameraan tallentui kuvia hyvin epätasapuolisesti. J.R:stä eli kotoisesti Jormastakaan ei yhtään kuvaa. 

Mutta tästä pääsette tunnelmaan:

Bootsit ja hame stemmaa tietenkin.

  

Eikä hymy hyydy.

Farm hand grillasi loisto hampurilaiset.

Kaikki yksityiskohtia myöten kunnossa.

Lasten pöytä

 Kadun Cowboyt.

Wisteria Lanen Täydelliset Nelosvaltauksen naiset

Misut jonossa. Ja yksi emäntä. Tämän kuvan piti ottaa kyllä niin, että BOOTSIT näkyy!

 Itsetehdyt hampurilaiset omilla täytteillä ja cole slaw olivat niin hyviä. Ai niin ja sitten oli ribsejäkin. 

Juhlat on aina tosi tärkeät ja odotetut kadun lapsille. Maitotyttö puhui jo viikkoja, että saa valvoa yhtä kauan kuin äiti. 11.30 p.m vein ihan nihkeän hikisen tytön suihkuun ja nukkumaan. Ja onnellisen.

Illan kauneimpana parina palkittiin teemajuhlien  todellinen Dallas-vaimolook ja hänen ilmiselvä countrylaulaja-miehensä.

Palkinnon olisi voinut antaa myös ihanasta juustokakusta.

Kiitos kun oli mukavaa! Ensi vuonna 10-vuotisjuhlat!

Mesiangervo

Mesiangervo tuntuu kasvavan nyt kaikkialla. Viereinen laskettelurinne on täpösen täynnä tuota pitkäsatoista kukkaa. Mesiangervoa voi nimittäin kerätä kesä-, heinä- ja elokuun. Voiko kiitollisempaa kasvia enää olla? 

Viime vuonna en tuntenut vielä koko kukkaa. Paitsi nimen  ja että sitä käytettiin huippukokkien hortoiluresepteissä ja Sillä Sipulin Merituulen mazariineissa Merituuli, en löydä reseptiä? Mutta en minä oikein todella tiennyt miltä se edes maistuu.

Sami ei pannee pahakseen, että kirja on kuvattu mesiangervopedillä....

Tämän vuosikymmenen yksi hienoimmista trendeistä on luonnossa kasvavien villiyrttien kerääminen ja hyötykäyttö. Oman kasvituntemukseni voin kiteyttää oppiin , että niittyleinikki on myrkyllinen, muuten olen ollut , niin maalaistyttö kuin olenkin, aika hukassa kasvien kanssa. Viime vuodet olen kuitenkin kovasti seurannut hortoilua, lukenut reseptejä ja kaihonnut mielessäni, että kyllä minäkin. Keväällä sain arvostelukappaleen Suomen villiyrttikurko Sami Talbergin Villiyrtti keittokirjasta. olen valehtelematta lukenut sen 5 kertaa kannesta kanteen ihmetellen ja hämmästellen ja toivottavasti joka lukukerralla myös jonkun tiedonmurun tallentaneenakin. Kirjassa  esitellään 75 villikasvia, jokainen myös reseptin kera. Kuvat ovat hyvät ja tieotomäärä huikea. Lupasin itselleni joka kesä opetella tunnistamaan ja hyödyntämään pari villikasvia ( ja ystäväni Suolaa&hunajaa Jonna keväällä jossakin minua haastoikin hortoilun pariin? Hortoiluksia kutsutaan siis villikasvien metsästystä). Mutta koska kesä menee ja minä olen hidas, niin nyt vasta pääsin mesiangervon kimppuun.

Mesiangervo kasvaa rantaniityillä ja pensaikoissa, kosteilla niityillä ja vaikka siis laskettelurinteessä, joka sekin oli tosi kostea. Se on korkeana kasvina helppo tunnistaa (0,5-1,2m) Kukat ovat tuoreena kermanvalkoista höytyvää ja itse keräsin kukinnot vain vartta sormieni välissä vetäen, varsia ei siis tarvitse katkoa. 

p

Ja se iiihana tuoksu! Martsipaani! huudahti Maitotyttö ja oli oikeassa. Kukasta lähtee suloinen mantelinen tuoksu ja myös maku, jonka se antaa on voimakkaan mantelinen. Sami kertoo suosivansa kuivatun kukinnon käyttöä, koska aromin intensiteetti on niin voimakas.

Minä levitin ison paperikassillisen  kukintoja muutamaksi päiväksi ihan vain sanomalehtien päälle ruokapöydellä kuivumaan  ja sitten purkitin sen Euroshoppertölkkiin. Testannutkin jo olen ja kohta tulee reseptikin ja sitten varmaan vielä useampi, eli käy keräämässä omat mesiangervon kukinnot, niin ei sitten tarvitse pähkäillä eioota talvella kun jaan ihania reseptejä. Vielä siis kerkiää!

Parasta aikaa hortoiluun olisivat kuivat ja aurinkoiset aamupäivät, mutta saahan sitä muulloinkin toki.  Hortoilijan tärkeimpiin varusteisiin kuulunee pitkäpulttuiset housut, kumisaappaat ja paperikassi. Sekä tietenkin eväsmehu. Näin ainakin meillä.

Kaiken oppimisen ja ihanan uuden kasvin käytön ja sen jumalaisen maun tajuamisen, resepteihin soveltamisen lisäksi ihanimpia asioita, joita hortoiluretkestäni sain oli se, että olen ihan oikeasti ja juurta jaksain nyt opettanut perilliseni tunnistamaan yhden uuden kasvin. Sehän ei nyt haittaa, että opin sen juuri vasta itsekkin.

Mutta onneksi opin.

Sipuli -yrttisalaatti on upea löytö

Basal wa a'Shab. En minä oikiasti arabiaa puhu, muutamaa fraasia lukuunottamatta (toisaalta, en osaa kyllä tanskaakaan vaikka sen sujuvuutta on monesti kehuttu). Juuri yhtenä päivänä mietin tässä, että minkälaistahan on tänäpäivänä vaihto-oppilaan elämä, kun on skypet ja facet ja instat ja sähköposti. Aikoinani en tainnut montakaan kirjettä amerikoista kotiväelle laittaa. Vuoden loppuessa olikin sellainen tunne, että olisi vaan voinut jatkaa sitä ameriikkaelämää ja unohtaa kaiken muun. Onneksi piti kuitenkin tulla pois! Mutta jo aiemmin, kun itse olin tullut jo Saudeista pois ja muu perhe oli vielä sielä, piti puhelut ottaa aina keskuksen kautta. Ja keskus puhui tasan yhtä kieltä; arabiaa. Monesti linja oli vielä tosi huono ja arabiankielellä sitten huutelin Oravan mummolan tuvasta harmaaseen seinäpuhelimeen numeroita. Peukku pystyssä, että puhelu menisi oikeaan paikkaan.

Hauskoja oli myös puhelinkeskustelut vaihto-oppilasvuoden jälkeen Bilbao'oon. En silloin osannut yhtään espanjaa ja yrittäessäni soittaa joskus vaihto-oppilaskaverilleni Ivan'ille sieltä aika usein vastasi pelkkää espanjaa puhuva taloudenhoitaja. Joskus puhuimme varmaan 10 minuuttia. Minä hoin, että Ivan? Nanna ja Finlandia ja rouva vastaili jotain mistä en mitään ymmärtänyt. Sitten puhelun lopuksi aina puolin ja toisin hoettiin noin 10 kertaa Hasta mañana!  Huomioi omalta puoleltani todellakin lausuin sen etuhoon hyvin kuuluvasti. Termi oli varmaan tuttu Abban biisistä ja ajattelin sen tarkoittavan hyvästejä, mitä se nyt kyllä tarkoittaakin, paitsi etten ollut kyllä aikeissa soittaa seuraavana päivänä, miltä se kuulosti tietenkin.

 Basal wa a'Shab on kuitenkin siis sipuli yrttisalaatti. Kuulostaa yksinkertaiselta ja sitä se onkin. Mutta maku on ihan pyörryttävän ihana, paljon enemmän kuin osasiensa summa. Minä tarjoilin salaattia mm. kypsien kesätomaattien kanssa. Tämä salaatti sopii meze-pöytään, pitaleipään ja ensi pääsiäisenä aion kyllä tarjota sitä myös nyhtölampaan seurana.

Resepti on Sally Butcherin upeasta Vegestan keittokirjasta. Suosittelen ankarasti tekemään tätä.

Sipuli-yrttisalaatti

 4:lle

2 isoa sipulia kuorittuna (itse käytin yhden punasipulin ja yhden makean salaattisipulin)
iso kourallinen tuoretta minttua silputtuna
iso kourallinen tuoretta korianteria silputtuna
iso kourallinen tuoretta lehtipersiljaa silputtuna
2 tl ruokosokeria
1 rkl omenaviinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Halkaise sipulit ja suikaloi puoliskat hyvin ohuiksi viipaleiksi, sellaisiksi puoliympyröiksi. Sekoita yrtit sipuleiden joukkoon. Muista paljon yrttejä!

Tee kastike liottamalla sokeri pikkutilkkaan kuumaa vettä ja sekoita sitten mukaan öljy ja viinietikka. Kääntele kastike sipulien ja yrttien joukkoon. Suolaa ja pippuroi.

Salaatti on parhaillaan noin tunti tekohetkestä, sen jälkeen sipulit alkavat menettää rapsakkuuttansa  ja haista epämiellyttävälle, sanoo Sally (so what, mä kyllä syön tätä vielä huomennakin). Tänään salaatti oli siis todella upeaa, nuo yrtit ja sipuli, minttu. Todella hyvää!

Malaguetakana

Tämä kana on taas sarjassamme addiktoivat reseptit. Brasilialinen ruoka on minulle aika tuntematonta, mutta koska PikkuveliNuutti on asunut siellä vuoden, tutkin aina mielelläni reseptejä, jos sellaisen löydän. Kirjastosta löysin värikkään Brassiruokaa grillistä ja sen vierestä - kirjan, mistä tämäkin resepti on.

Kananliha on kiitollinen maustettava. Se taipuu vaikka miksi ihanaksi tulisuudeksi kun vain on oikeat mausteet ja marinadit. Malaguetat ovat pieniä brasilialaisia chilejä, max 5 cm pituisia, tuollaisia Thai bird's eye chilin tyyppisiä. Löytyiskö näitä jollakin chiliharrastajalta? Kaupasta lienee turha etsiä, mutta korvasin ne kotimaisilla punaisilla tulisilla chileillä ja kyllä niillä potkua tuli. Tykkäsin hirveästi reseptin yksinkertaisuudesta; marinadi+kana+ paprika. Silti syödessä oli suussa varsinainen ilotulitus. Grillauksen yhteydessä vartaita sivellään vielä makeatahmaisella glasyyrillä...aivan täydellistä!

Mutta on tämä tulista, juuri sillä hienolla tavalla, joka saa himoitsemaan vielä yhden suupalan.

Malaguetakana
4:lle

500g broileria suikaloituna
5 rkl malaguetamarinadia
1 iso punainen paprika
 hunaja-sinappiglaseerauskastiketta grillaukseen

varrastikkuja

Malagueta -marinadi
70g tulisia punaisia chilejä (malagueta)
5 valkosipulinkynttä kevyesti murskattuna
0,7 dl neutraalia öljyä
2 rkl sitruunamehua
2 1/2 tl tomaattisosetta
2 1/2 tl hienosokeria
1/2 tl kuivattuja chilihiutaleita
1 reilu rkl paparikajauhetta
2 tl merisuolaa
hyppysellinen kuivattua oreganoa

Marinadin valmistus:
Kuumenna uuni 180 asteeseen. Halkaise chilit pituussunnassa ja laita ne pienen uunivuuan pohjalle yhdessä valkosipulin ja öljyn kanssa. Paahda 15-20 min. Anna hiukan jäähtyä ja hurauta sitten tasaiseksi tahnaksi yhdessä kaikkien muiden ainesten kera. Ylimääräinen säilyy jääkaapissa puhtaassa lasipurkissa viikon verran. Upea marinadi myös jättikatkaravuille!

Hunaja-sinappiglaseeraus:
2 rkl hunajaa
1 rkl siideri tai omenaviinietikkaa
1 tl dijon-sinappia

Sekoita kaikki ainekset yhteen pienessä kulhossa.

Malaguetakana:
Pane kananpalat kulhoon ja lisää malaguetamarinadi sekoittaen hyvin kaikki palat marinadiin. Ei kannata ostaa valmiita suikaleita, koska siellä on mukana turhankin pientä roipetta. Osta rintafilettä, sisäfilettä tai luuttomia reisipaloja ja leikkaa niistä pieniä paloja vartaita varten. Idea kuitenkin on, että palat ovat aika pieniä, jolloin ne ovat myösläpeensä maustuneita, emme halua mitään isoja kuutioita tässä. Anna maustua jääkaapissa min. 4 h, mielellään yön yli.

Paloittele paprika pieniksi paloiksi. Työnnä paprikat ja kananpalat vuoronperään mielellään kestäviin metallivartaisiin. Grillaa keskilämmöllä 10-15 min. ja sivele välillä glaseerauskastikkeella. Paista kullanruskea pinta ja kanat juuri ja juuri kypsiksi.