About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Kisakokkausta ja suupaloja Taste of Helsinki 2015



Eilen junautin itseni Pohjanmaalta kesän suosikkitapahtumaan, Taste of Helsinkiin. Stockmann oli yhtenä Suomi-Ruotsi kokkimaajoukkuekamppenin yhteistyökumppanina kutsunut minut seuraamaan kokkien kisabriiffausta ja puolen tunnin ostospyrähdystä Stokkan herkkuun.

Eilen torstai-iltana kokattiin siis alkupala, jonka pääruoka-aineeksi paljastuivat Sampi, kampasimpukat ja kaviaari. Tänään perjantaina vuorossa on ollut  (juuri tätä kirjoittaessani) pääruoka helmikanasta ja kateenkorvasta ja iltakattauksessa kisa ratkeaa jälkiruuan myötä. Suomihan puolustaa edellisen vuoden voittoaan ja veti tänäkin vuonna niukasti pitemmän korren alkupaloissa. 

Kokeilla oli puoli tuntia aikaa shoppailla kaikki tarvittavat ainekset menuuseen, piikki oli auki, mutta kaikkia ostettuja aineksia tulisi käyttää. Stokkan keittiömestari Sampo Laukkanen otti meidät vastaan herkussa, jossa ei onneksi torstaina neljältä ollut vielä ruuhkaista. Tunsin itseni aikalailla kokkibändäriksi seuratessani joukkueiden ostoksia kännykkäni kera (huom. mitähän nua muut ihmiset ajatteloo...). Rapontointia löytyy niin instasta kuin twitteristäkin.

Tänään siis ratkeaa kisa. Molemmat joukkueet toimivat pienen paineenkin alla viileän rauhallisesti. Hienoa seurata näitä pro-juttuja!

Mutta hienoa oli nauttia myös 10 festariin osallistuvan ravintolan herkuista lähes kesäisessä illassa ja tavata ihania blogituttuja. 5 vuotta sitten ei vastaan olisi tullut ainoatakaan tuttua, nyt niitä riitti joka nurkalla. Niin kiva moikkailla ja vaihtaa annoskokemuksia.

Ehdin  ja jaksoin läpikahlata 12 annosta 35:stä. Annokset  valikoituivat lopulta aika summittaisesti ja hyvin epätasaisestikin, monen ravintolan hieno tarjonta jäi kokonaan kokeilematta, kun jostain tuli otettua useampi annos. Joskus otin sieltä missä pisin jono (Ragu), joskus taas mentiin lyhyimmän jonon taktiikalla.

Suosittelen lämpimästi tätä erilaista piknikkiä kaikille. Jos jotain tänä vuonna huomasin, niin sen, että yhden kehuma upein annos oli toiselle ihan hyvä, ja joku taas mainosti jonkun ravintolan tarjonnan festareiden parhaaksi kun toinen ilmoitti, että sen voi ihan hyvin jättää väliin.

Mun lempparitaktiikka on se, että valitse omien mieltymystesi ja ehkä muiden suositusten perusteella puolenkymmentä lempparia ja sitten toinen puoli ota niitä annoksia, jotka ei mitenkään kuulosta mieleenpainuvilta ja anna niiden yllättää itsesi. Veikkaan, että niistä löytyy ainakin yhtä monta suosikkia kuin noista lemppareista, sillä laatu on lopulta tasaisen korkea kautta linjan.

Eli suhtaudu ihan kritiikillä omaan listaani. Monta hyvää jäi multa kokeilematta varmasti!

Tiikerirapua ”AQUACHILE”, vaahdottua suolakeksiä ja valentina – kastiketta. Patrona

 Saavuin alueelle lounaskattauksen lopussa ja hain äkkiä viereisestä Meksikolaisesta Patronasta hiukan huikopalaa. Meksikofriikkinä sitä en pystynyt ohittamaan. Ja ihanat tutut maut uudessa muodossakin (vaahdotettu suolakeksi!!!) laadukkaasti laitettuna sieltä tulivatkin. Patronan ankka jäi kokematta, mutta eräs pariskunta, joiden kanssa juttelin, kehui sen aivan huipuksi.

Savustettu naudankielitaco, avocadoa, mustapapua, korianteria ja puna sipulia. Patrona.
Seuraava kuva on kauhea, mutta annos yksi jonotetuimmista. Ragun sinappipolenta oli ylikypsän karitsanniskan ja karitsanmakkaran kanssa super. Mulla kävi vielä onni ja sain noin reilusti tuota polentaa, loppuillan annoksissa sitä näytti olevan puolta kitsaammin.

Ylikypsää karitsanniskaa, karitsamakkaraa ja sinappipolentaa. Ragu.
Ragusta tulikin sitten syötyä läpi koko menu leipiä lukuunottamatta. Upea annos tämä miekkakalakin. Ja nuo vihreät pallot ovat mitä? Joka tapauksessa mieletön lisuke.

Hiillostettua miekkakalaa, sardelliaiolia ja paahdettua pecorinoa. Ragu

Ja festareiden yksi voittajasuosikki on ehdottomasti tajunnanräjäyttävän hyvä  lakritsivaahto, marinoitu fenkoli ja sitruunasorbetti. Joku kirjoitti jossakin että myös tilli oli ehdoton osa annosta. Veikkaan nyt kuitenkin, että kyse on pronssifenkolista.

Lakritsivaahtoa, marinoitua fenkolia ja sitruunajäätelöä. Ragu.
Ellei paras kaikesta ole sittenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä Brödin savustettu härkätartar. Tartarinsyojän märkä päiväuni se ainakin  on.

Savustettu härkätartar. Bröd.
Pastorin annoksita lautaselleni päätyi mustekala. Mielstäni maut oli kohdillaan ja mustekala pehmeää, Pastorin cevicheä maistoi seuralaiseltani Pialta ja se oli ihanan hapokasta, päätettiin tehdä heti kesällä kun taas tavataan. 


Pulpo Al Olivo – Pitkään kypsennettyä mustekalaa, rapea peruna-oliivikakku, misomajoneesia

Sipulilientä, vuohen gruyère moussea ja hiivaleipää.Bröd.
Brödin sipuliliemi oli annos jonka ostin vähän ex tempore- Ja kiitos tuosta älynväläyksestä itselle !

Haugesund – Haugesundin silliä, varhaisperunoita ja ruskistettua voita. Sinne.
Sinnestä olisin halunnut maistaa enemmänkin , mutta jotenkin se jäi sitten tuohon silliin.Haugesundin maut olisivat kyllä niin kaivanneet oluen rinnalleen niin kaikki olis ollut suomalainen kesä täydellinen (mutta en jaksanut hakea). Sinnen Wallenberg sai paljon kehuja nyös.
Sokerisuolattua lohta, savulohimoussea ja tilli-piimäkastike. Kaskis
 Myös Kaskiksen lohiannos tiivisti suomen kesän loistavasti. Niin hyvää!


Niinkuin possu ja perunatkin. Ylikypsät lihat olivat suosittuja joka kojulla, eikä todellakaan suotta. Tässä Kaskiksen hieno esitys.

Ylikypsää paahdettua possunkylkeä, barbequekastiketta, varhaisperunaa ja kevätsipulia. Kaskis.
Lopulta meillä oli Pian kanssa enää yhteensä 5 markkaa rahaa ja kävimme loppuillasta arpomassa kojuilla, mihinkä sen tuhlaisimme. Jonojen jo hälvettyä kokeilla ja tarjoilijoilla oli aikaa pieneen suunsoittoonkin ja kyllä tämä Brödin jälkkäri todellakin MYYTIIN meille (Bröd saa siis myös päivän myyntimies palkinnon!). Onnea vaan vielä vuoden 2017 Mr. Korso kisaan jälkkärikokille. Oli muuten jännä seurata kuinka avintoloiden tarjoilut pleittaukset ja annosten nosto sujui. jos ruuan laatu olikin tasaisen korkea, niin nämä käytännön seikat oli kyllä hoidettu hyvinkin erilailla paikasta riippuen. Jouheasti tai vähemmän!

Jää kefiiriä, mansikkaa ja hunajaleipää. Bröd.
Sydän itkee verta jokaisesta annoksesta joka jäi kokeilematta. Miten ihmeessä kokonaista 4 ravintolaa jäi väliin? Testatkaa ne mun puolesta. Berthan jälkkäri on superjännittävä kuulemma. Ja jos Jämsenin ruokaa pääsee maistamaan, niin älkää nyt ihmeessä missatko. Hoshiton listalta on Japanin ystävän jo vaikea valita. Ja Emo. Nyt alan itkeä. Kuinka tässä näin kävi? Menkää te ja maistakaa.

Alueella on myös loistavia viinejä tarjolla asiantuntijapalvelun kera, drinkkejä, samppanjaa, olutta, Pellegrinoa. Tänä vuonna keskityin niin syömiseen, että join vain lasillisen ihanaa Savignon Blancia. Olis ihana ollut maistella viinejä enemmänkin, mutta kun jo muutenkin tuntui, että syöksentelen paikasta paikkaan niin otin tämän vuoden teemaksi ruuan. Eikä tuo huono teema ollutkaan.

Taste Theather tarjoaa tasatunnein ohjelmaa, mukana viikonlopussa mm. Ihana Masterchef-Kira, Teresa Välimäki ja Johanna Lindblom. Samuil Angelov yms. yms.

Menkää ny jo hyvät ihmiset!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Salaatissa tärkeintä on kastike


Yhtenä päivänä teki mieli jotain ruokaisaa salaattia ameriikan tyyliin. Jotakin niinkuin Chef's Salad tai Cobb Salad.  Mutta eihän mulla ollut pekonia tai kanaa ja avokadokin paljatui edesmenneeksi, joten lopulta tein kotoa löytyvistä aineksista ruokaisan salaatin ameriikan malliin. Ilman sen kummempia nimiä ja rajoituksia.

Pikku luksusta salaattiin sain pyöräyttämällä pannulla itse  tuoreet maistuvat krutongit. Muuten mulla taisi olla sielä kaapissa jäävuorisalaattia ja jotain toista, olisko vuonankaalta, kurkkua, tomaattia, punasipulia, keittokinkkua, yksi keitetty muna (jonka murustin salaattiin kun ketuaisen ympärillä oli rumasti mustaa, onneksi murut ei näy edes kuvissa) ja sitten ne krutongit.

Salaatista tuli näilläkin värkeillä tosi hyvää, koska kastike oli aivan ihanaa, just sellaista tangya, josta pidän (usein nimittäin syön salaatin jopa ilman kastiketta, inhoan huonoja kastikkeita). Salaatinkastikkeeni oli toki rumaakin rumemman näköistä, vihertävänharmaata ja möykkyistä, mutta aah niin hyvää! 


Urho otti mulle käsikuvia. Halusi välttämättä otttaa vinoja kuvia, mikä ei mun mielestä ollut hyvä idea.
 Eli kerää omalle salaatipedillesi salaatit, vihannekset ja sitten vähä jotain protskua, kalaa, kanaa, pekonia, kinkkua tai munaa. Ja päälle krutongit ja kruunuksi tämä helvetin ruma mutta niin hyvä kastike.

Krutongit

Paista kuutioitua paahtoleipää pannulla voissa timjamin ja parin valkosipulinkynnen kanssa.

Ruma mutta hyvä salaatinkastike

1dl öljyä
0,5 dl punaviinietikkaa
1 murskattu valkosipulinkynsi
1 rkl Dijon sinappia
75 g sinihimejuustomurua
suolaa 
maustepippuria


Laita kaikki aineet lasiseen kannelliseen tölkkiin ja ravista vimmatusti. Kaada runsaasti salaatin päälle ja nauti.


maanantai 8. kesäkuuta 2015

Gotlanti


Gotlanti. Jospa vain pistän silmät kiinni ja muistelen ja kerron. Joskus mieleen jäävät hassut yksityiskohdat, toisinaan hauskat sattumukset. Yhdessä kaiken näkemän ja kokeman ja kuuleman, niistä nivoutuu yhteen paikan henki ja tunnelma. Jokaisella vähän omanlainen. Tässä teille pala mun Gotlantia.



Kaksi vuorokautta on lyhyt aika tutustua perinjuurin edes Gotlannin kokoiseen saareen, mutta reissuporukkamme pintaraapaisu oli aivan varmasti hieno läpileikkaus saaren annista ja ehdottomasti kasvatti halun saapua uudelleen. Kira, Nelle, Jonna, Hannele ja minä saimme Visit Swedenin vieraina valmiiksi mietityn ja ruokabloggareita kiinnostavan ohjelman.

Visbyllä on huima historia. Se on ollut kaupankäynnin solmukohta jo varhaiskeskiajalla Itämerellä Hansakaupungien kaupankäynnissä Novgorodin kanssa. Asutusta saarella on ollut huimat 4000 vuotta ja saarelta löytyykin paljon muinaisia hautoja, asumusten raunioita ja aarteita. Kyllä, saarelta löytyy edelleen tämän tästä hopearahoilla täytettyjä ruukkuja ja siksi metallinpaljastimien käyttö saarella onkin luvanvaraista. Saari ei koskaan joutunut maailmansotien pommitusten uhriksi, joten Visbyn kaupungin keskiaikainen tunnelma mukulakivikatuineen, kaupunkia ympäröivine muureineen ja entisöityine kivirakennuksineen tempaa todella mukaansa keskiajasta kiinnostuneet, tai itseasiassa ihan kenet vaan. Tänne ottaisin lomalukemiseksi ehdottomasti keskiajalle sijoittuvaa kirjallisuutta, vaikka Ken Folletin Taivaan pilarit, joka kertoo kirkon rakentamisesta, Visbyssäkin kun on ollut 17 komeaa kivikirkkoa.



Vaikka suurin osa Visbyn puurakennuksista on palanut, löytyy kaupungista muutamia kotoisen värisiä hirsitupia. Tarkempi silmäily (ja tuoksuttelu) paljastaa, ettei kyse olekaan punamultamaalista vaan tervasta, joka aikojen  ja auringon valon vaikutuksesta saa hirren pinnalle hauskan rosoefektin



Visbyn idylliset pikkukadut ovat täynnä kahviloita ja kesäisin paikan asukasluku moninkertaistuu.  Toukokuussa, kylmän kevään ensimmäisenä kesäisenä viikonloppuna saimme astella vielä uskomattoman rauhallisen pikkukaupungin katuja. Lauantai-aamuna meillä oli opastettu kiertokävely (suosittelen), jossa saimme hurjan annoksen tietoa Gotlannin ja Visbyn historiasta ja nykypäivästä. Gotlanti on todella tärkeä paikka monelle mannerruotsalaisellekin, Olof Palmekin aloitti aikoinaan nykyäänkin jatkuvat Almadalin poliittisen keskustelun tapahtuman saarella, koska ei tahtonut keskeyttää lomaansa ja päätti kutsua muutkin poliitikot saarelle.


Hauska opasrouvamme oli armoitettu tietolaari ja hän kertoi retkemme aluksi, että (kaikin puolin ihana ja tunnelmallinen) Clarion- hotelli, jossa yövyimme kävi läpi suuren remontin parikymmentä vuotta sitten, jonka aikan tuntemattomaksi jäänyt henkilö murtautui yöllä hotelliin ja murhasi vastaanotossa yövuoroa tehneen naisen, murha on yksi Ruotsin selvittämättömiksi jääneistä. Hieman ihmettelimme, miksi tämä tieto meidän kanssamme jaettiin, mahtoiko hotellin pitkillä käytävillä kummitella vai oliko juttu esipuhetta Gotlantiin kesäpäiville kerääntyville dekkaristeille. 



Visbyn kaupunkia ympäröivät jyhkeät muurit. Saaren peruskallio on kalkkikiveä, jota on kaupungissa työstetty monin eritavoin. Torneihin johtavat jyrkät kierreportaat, joissa on kaide vain oikealla puolella. Kuinka nerokasta puolustuksen kannalta; oikeakätinen paikallinen miekkamies voi taistella pitäen vasemmalla kädellä kaiteesta kun taas ylöspäin etenevä hyökkääjä joutuu vaihtamaan miekan vasempaan käteen pystyäkseen tukeutumaan oikealla kaiteeseen. Korkeiden kivirakennusten suojissa on mm. ollut keskiaikainen wc- systeemi.




Kirkkojen raunioita on kaupungissa hyödynnetty hienosti, niistä on tehty vuokrattavia tapahtumatiloja, hienompia ei ehkä löydy mistään. No, paitsi sateella.




Saareen tutustuakseen kannattaa ehdottomasti vuokrata polkupyörä tai auto.  Gotlannin rantaviiva näyttäytyy vuoroin jylhän kallioisena vuoroin hohtavine hiekkarantoineen. Saarella on paljon erikoistunutta maanviljelystä, se on kuuluisa parsastaan, sahramistaan ja tryffeleistään.  Vierailtavia kohteita ja tilaputiikkeja löytyy ympäri saarta päätitpä sitten lähteä  hyvin suunnitellulle kiertoajaelulle tai vaan polkemaan sinne minne pyörä vie. Ja onhan täällä se Peppi pitkätossun aito ja oikea Huvikumpukin.



Myös lampaita on kaikkialla. Ja millainen villa on harmaalla Gotlannin lampaalla!


Niin hieno, niin silkkinen ja niin kihara. Muhkeat lampaantaljat olivat hienoimpia näkemiäni, upottavan runsaita mutta silti keveitä. Hauskoja hetkiä vietimme eräässäkin tilaputiikissa kun tytöt tinkasivat puolikuuron isännän kanssa sopivaa hintaa. Juu ja on siellä Gotlannissa aivan oma murteensakin...


Melkoisen tilkkutäkkikertomuksen sain aikaan näemmä reissustani. Mutta ajatteleppa kuinka paljon viisaampia olemme nyt kun tiedämme vaikka miksi keskiaikaisissa torneissa oli kaide vain oikealla puolella.

Visbyyn pääsee kesäaikana sekä suorilla lennoilla (mm. Finnair) tai laivalla Tukholmasta (90km) ja Tallink Siljalla löytyy myös Gotlannin risteilyjä. Tietopaketti saaresta löytyy Visit Swedenin sivuilta, siellä on muuten menossa tällä hetkellä kilpailu, jossa voit voittaa Visbyn loman. Kaiken kaikkiaan ihana ja erilainen lomakohde niin lähellä. 

Ja kuten huomasitte, olen pidättäytynyt ruuasta puhumisesta. Eli lisää on luvassa. Sillä välin voitte käydä lukemassa vaikka  muiden matkalaisten tunnelmia jo ilmestyneissä postauksissa.

Gotland Food Tour del 1

Gotlantiin on helppo hullaantua

Bakfickan- Lounaalla Gotlannissa

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Jaossa liput Taste of Helsinkiin!



Taste of Helsinki on jo 4. kertaa järjestettävä ruuan ja juoman kertakaikkinen ilotulitus-festivaali. Festivaalia vietetään  ensi viikolla to-su 11.14.6 ihan siinä Helsingin Kansalaistorilla aivan rautatieaseman vieressä. Mukana on suomalaisia huippuravintoloita, joiden antimista voit koota haluamasi piknikin. Tarkemmat tiedot tapahtumasta Taste of Helsingin sivuilta. Viime vuoden tunnelmia täältä.

Arvon maanantai 8.6 klo 24 mennessä kommentoiden kesken random numeroarvonnalla kahden hengen pääsylippupaketin (arvo 35€) festivaaleille haluamanasi ajankohtana. Osallistu arvontaan kommentoimalla, osallistuthan vain, mikäli kykenet myös käyttämään liput! Liput toimitetaan PDF:nä sähköpostilla, joten huolehdi, että  minulla on tarvittavat tiedot lähettämistä varten. Onnea arvontaan.

Itse aion festareille heti torstai-iltana, enemmän tunnelmista sitten perjantaina.

Liput arvottu ja Random org. valitsi kommentin numero 6. Olen yhteyksissä voittajaan!

torstai 4. kesäkuuta 2015

Nyt reseptinkehittelyyn! Ja vähä vikevää!


Olispa hauska tietää kuinka moni ymmärtää/ on käyttänyt sanontaa 'vähä vikevää'? Se siis tarkoittaa, että parasta panna toimeksi heti eikä huomenna, eli kehottaa jonkun asian välittömään suorittamiseen. Ja ainakin omassa suussani ja kaikkien Kauhavan Oravan kyläläisten suussa se lienee aivan yleinen fraasi. 

Kauhajoella vietetään 4-6.9. 2015 lähiruokamessuja jo 25. kerran. Juhlavuoden kunniaksi Ruokamessut järjestävät reseptikilpailun yhteistyössä pitopalveluyrittäjä Minna Lakson kanssa. Uusia makuja juhlapöytään - nimellä kulkevassa kisassa etsitään kotikokkien uusia raikkaita reseptejä piristämään pitopöytää. Resepti voi olla kotimaisista raaka-aineista valmistettu juhlapöydän alku- pää- tai lisukeruoka.

Kilpailuaika loppuu 1.7.2015 ja tarkemmat osallistumisohjeet löytyvät Kauhajoen Ruokamessujen sivuilta.
Tsemppaan teitä kaikkia osallistumaan, pääpalkinto on 500€ ja tuhti lähiruokapaketti. Keittiömestarit Ulla Liukkonen ja Raymond Wesander valmistavat ja maistattavat messuvierailla elokuussa julkkistettavaa voittajareseptiä. Lisäksi 5 parasta reseptiä tarjoillaan myös messujen aikana Hämes-Havusen päätuvan pitopöydässä ja yleisö valitsee niistä suosikkinsa, joka niinikään palkitaan lähiruokapaketilla.

Minä itse rakastan kaiken maailman reseptikilpailuihin ja -haasteisiin osallistumista yli kaiken, kuten varmaan olette huomanneet. Se on kivaa ja jännittävää ja suosittelen sitä ihan jokaiselle kotikokkaajalle.

Tällä kertaa voittajan valitsee kivenkova ammattilaisraati. Iloisen hersyvä Top Chefistäkin tuttu keittiömestari ja keittokirjailijatar Ulla Liukkonen, hurmaavan sanavalmis keittiömestari ja grillauskunkku Raymond Wesander, pitopalveluyrittäjä Minna Lakso, joka esitestaa reseptit sekä lakeudenkuulu ruokabloggaaja Kaikki äitini reseptit- blogista, Nanna Rintala. Eiköhän me tällä porukalla löydetä paras ja maistuvin.

Tsemppiä kaikille reseptinkehittelyyn. Ammentakoon kauhanne reilusti ja maukkaasti!

Kilpailun järjestävät 
Kauhajoen Ruokamessut ja Pitopalvelu Minna-Maria

Yhteistyössä mukana:
Pirjon Pakari Ky
Kukkasmäen Marjatila
Laidun Hereford
Lohiluoman Pienmeijeri Oy
Närpiön Vihannes
Juustoportti Food Oy


Yhteistyössä Kauhajoen Ruokamessut


sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Sparrissoppa piparjuurikatkiksilla eli parsojen pelastus


Tämä mun parsakeitto ei oo nyt oikein vihreää, ei valkoista (koska käytin siihen molempia parsoja) eikä se ole niin hienostunutta ja sileää kuin juuri Gotlannissa syömäni todella hyvä ellei paras parsakeitto. Mutta eivätpä olleet enää jääkaappini parsatkaan ihan mitään valioyksilöitä. Parsahan on tavaraa, joka on oikeasti parhaimmillaan juuri pellolta poimittuna, mutta koska niitä ei tietääkseni meidän cittarimme pihapiirissä kasva, on matka kauppaan kestänyt aina kauan tai kauemmin. Siihen sitten lisätään pari päivää suunnitelmien muuttuessa omassa jääkaapissa, niin kyllä alkavat olla melko heikossa hapessa.

Parsakeittoon ne voidaan vielä pelastaa. Makua riittää vielä sen verran vaikka ulkonäkö ja tekstuuri onkin ajat sitten pettänyt. En sano etteikö ensiluokkaisesta parsasta saisi ensiluokkaista keittoa, joka peittoaa kaikki muut keitot, mutta jo nuhjaantuneestakin parsasta saa vielä oikein maukasta keittoa. Sitäpaitsi, kun ei tarvitse jännittää, että peittää tai pilaa parsan hienovaraisuuden, voi tehdä hiukan uskaliaampiakin maustamiskokeiluja. Kuten nyt vaikka piparjuurikatkaravut. 



Jotakuinkin näin se varmaan meni:

Parsakeitto piparjuuri-katkaravuilla
4:lle

500g tuoretta vihreää ja valkoista parsaa, tai vaan toista, elämänsä päähänkin tulleet käyvät
1rkl voita
1 salottisipuli pilkottuna
2,5 dl kuivaa valkoviintä
0.75 l vettä
1 kana- tai kasvisfondi
2 dl kuohukermaa
3 dl sulatettuja katkarapuja
1-2 rkl raastettua tuoretta piparjuurta
suolaa ja pippuria
pinnalle annoksiin lusikallinen ranskankermaa ja lehtipersiljasilppua

Katko ja heitä pois parsan puisevat osat varsista. Kuori ja pilko parsat. Kuullottele sipuleita voissa hetken. Lisää sitten parsa, viini, vesi, ja fondi. Keitä n. 10 minuuttia kunnes parsa pehmenee. Aja sileäksi sauvasekoittimella. Lisää kerma ja kuumenna uudelleen, tarkista suola ja lisää mustapippuria.

Sekoita keskenään valutetut katkaravut ja raastettu piparjuuri. Nostele lautaselle keko rapuja ja kaada liemi ympärille. Viimeistele ranskankermalla ja lehtipersiljasilpulla.

Päivänne on pelastettu, oi te nuhjaantuneen parsan jääkaapissa piilottelijat!


perjantai 29. toukokuuta 2015

Kevätherkku, huhtasieni



Toukokuu aivan lopuillaan, mutta kyllähän tässä vielä selvästi ollaan vasta keväässä. Tänään pääsin yllättämään itseni kahdella eka kertaa elämässä - kokemuksella kun tein valkoista pizzaa ja söin kartiohuhtasieniä. Combined. Valkoinen huhtasienipizza.

Vuosi on kuulemma hyvä niin korvasienille kuin huhtasienillekin, jotka aavistuksen muistuttavat toisiaan aivomaisella rakenteellaan. Korvasieniä en ole löytänyt (kun en ole päässyt etsimäänkään), mutta olivatpas nämä huhtasienet valloittavia. Ystäväni, Maitotytön kummitäti Kaarina soitti maanantaina kun oli nähnyt mun FB.ssä haikailevan korvasieniä, että täällä niitä olis ny, tuu hakemaan meidän pihasta. Kun kuulin kasvupaikan, arvasin heti, että kartiohuhtasieni on kysymyksessä. Vaikka niillä molemmilla on tuota aivomaista poimutusta, korvasieni on epämääräinen ja usein isokin möllykkä mutta kartiohuhtasieni on tuollainen selvä tonttulakki, jolla on valkoinen jalka. Se saattaa löytää tiensä pihanurmikoille ja nytkin se oli  hiljakkoin myllätyssä pihassa soran ja kuorikatteen rajalla, mikä hyvin tyypillistä (kuorikate siis). Korvasieni kasvaa useimmiten myllätyissä, hiekkapohjaisissa metsänpohjissa. Nyt muuten tiedän senkin miksi korvasieni on englanniksi False Morel. No siitä systä kun se oikea Morel on just tämä huhtasieni!

Nämä kyllä ehtivät kuivahtaa muutaman päivän korissa ennenkuin ehdin näiden kimppuun. Toisaalta näitä suositellaankin kuivattaviksi
Korvasieni on todella myrkyllinen, kahteen kertaan ryöpättävä, mutta ah niin herkullinen ruokasieni, ruotsalainen sieniraamattuni kertoo sen kuitenkin ryöpättynäkin aiheuttavan syöpää, eikä suosittele käyttöä. Huhtasieni sen sijaan on syötävissä vaikka raakana (ei siis tarvitse esikäsittelyä, mutta suositellaan kuitenkin kypsennettäväksi, katso kommentit) ja on erittäin arvostettu ruokasieni Keski-Euroopassa ja esim. USA:ssa. Se on maultaan paljon miedompi kuin voimakas korvasieni, mutta herkullinen. Sen muoto on niin puhutteleva (Sieni on ontto ja aika kestävä, ei murene paloiksi sormissa), että sitä usein tarjotaankin kokonaisena täytettynä jollakin tai vaikkapa höyrytettynä, kaunista sientä on sääli pilkkoa.


Siksipä minäkin tyydyin halkaisemaan sienet pituussuunnassa, valkoinen pizza oli ainoa päässäni pyörivä ajatus kun katselin näitä kaunokkeja. Yksinkertaista ja sieneä arvostavaa. Yksi v-sana pääsi kun menin ottamaan pizzaa uunista, koska se oli melkein kärähdyksen partaalla (huom. juusto), mutta onneksi maku oli tosi hyvä, samoin pohja onnistunut. Teen pizzapohjan aina käsituntumalla, enkä ole koskaan oikein ymmärtänyt "tämä on paras pizzapohja-ever" juttuja koska kaikissa resepteissä on aina nähdäkseni samat aineet. Joskus teen kuivahiivan, nyt tuoreeseen, jauhojakin vähän vaihtelen, sitten suolaa, öljyä ja ripsaus sokeria.



 Valkoinen huhtasienipizza

hyvin kohonnutta pizzataikinaa (vaikka sitä best ever) haluamaasi muotoon paineltuna ja venyteltynä

päälle
ranskankermaa
mustapippuria
mozzarellaraastetta
ohueksi viipaloitua punasipulia
halkaistuja (puhtaaksi harjattuja, poimuissa voi olla hiekkaa) huhtasieniä

Aseta aineet pohjan päälle tuossa järjestyksessä.
Kuumassa uunissa 225 paistoa kunnes pohja saa hiukan väriä ja on kypsä.
Pinnalle uunin jälkeen rucolaa ja sienille vähän suolaa. Reunat voit sivellä oliiviöljyllä.

Fiksu ja tyylikäs ruokabloggaaja laittaisi jutulle pisteen tässä kohtaa, tai korkeintaan viimeisen loppukaneetin "Herkullista!" kohdalle, mutta koska en tunnetusti ole kumpaakaan, niin jatkan.

Kun menin ottamaan kuvia pitsasta, Maitotyttö pyysi, voisinko kuvata myös häntä. Meni sitten vetäisemään päälleen eripari verkkarin koska ilta oli keväisen kylmä ja verkkarit nyt sattuu olemaan se pohjalaisen suosikkiasu vaikka tällä kertaa selässä ei lukenutkaan Superpesis. (Urho10v muotitietoinen sai jonkinnäköisen trauman tässä yks päivä kun menin vetämään päälleni sinivalkoiset Suomi-verrarit.) Pipo päähän ja "Mun tukka on nyt näin niinku sillä joka laulaa Levikset repee, vaikka sillä onkin lippis". Ja sitten Maitotyttö vetäs parit poset. Voi herra mun jee!