About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 7. toukokuuta 2015

Kakuttaa



No ihan varmasti kakuttaa! Jos aamiaisrutiiniisi kuuluu jokin muu sanomalehti kuin Hesari, on suuret mahdollisuudet, että Ruokatorstai-osion kohdalla silmiesi eteen avautui pieni kevään kakkuextra. Toivottavasti ei menneet kahvit väärään kurkkuun! Mun kakkuja.

Sain toiveen valmistaa 4 erilaista kakkua. Samalla kävimme läpi kakkutrendejä meillä ja maailmalla. Koristelu on mielestäni tällä hetkellä rennompaa kuin aikaisemmin, kastikkeet, kuorrutteet ja täytteet saavat tursuilla ja valua. Kakuista täytyy löytyä myös tekstuuria, pähkinät, nougat, lastut, keksinmurut, marengit; kaikkea löytyy kakun pinnalta ja sisältä. Yhtä lailla suositaan aitoutta; oikeat marjat ja hedelmät, kukat ja yrtit ovat aivan omiaan niin kuorrutteen päälle kuin nyt niin kovassa huudossa oleviin alastomiin kakkuihin, joissa kakkua ei siis peitetä tomusokeria kummemmalla pinnoitteella.

Itse kakkutaikinatkin ovat tuhteja ja täyteläisiä. Niissä saattaa maistua vaikka porkkana, punajuuri tai palsternakka tai kardemumma. Vahvoja ovat siis myös mausteet. Ellet laita sitten ruusuvettä. Ah, niin herkkää ja eteeristä, mutta itse asiassa vähän kuin kuin vanilja eli annostellessa täytyy olla tarkkana. Liika on nimittäin helposti liikaa.

Huudossa ovat monikerroksiset kakut, mutta myös pienet ja sievät, mielellään korkeat. Kevään juhlakautena kannattaakin miettiä valmistaako mieluimmin kolme pientä ja suloista kakkua kuin yhden massiivisen. Pieni kakku kuluu nopeammin, eli pöytään saa vaihtaa taas uuden kauniin kakun kun isoa nirhattua kakun puolikasta saa katsella tuntitolkulla.



Gluteenittomaksi vaihtoehdoksi rakensin suklaiselle pohjalle varmasti kaikille maistuvan mousse/hyydykekakun viinimarjoista. Siinä tulee luonnostaan kaunis liukuväriefekti kun mustaherukan laittaa alas ja hennon värisen punaherukan sen päälle. Mustaherukka ja suklaa on muutenkin herkkuyhdistelmä omaan makuuni. Lisäksi kakku on helppo toteuttaa, en edes paseerannut marjoja vaan ajoin ne vaan sileäksi sauvasekoittimella.



Naked cake eli alaston kakku on pohjantekourakkaa lukuunottamatta hyvin helppo valmistaa. Ja uskokaa vaan, tomusokeri on ihana aine, jota siivilöimällä kaikki kakun pintavirheet saa piiloon. Itse valmistin 3 erikokoisessa vuuassa yhteensä 12 munan pohjaelementin, mutta ajattelin, että itseasiassa kakun voisi helposti valmistaa vaikka Äitienpäiväksi, isä ja lapset yhdessä (IsoHoo pääsee taas pälkähästä kun on merillä!). Jos varsinainen leivontaurakka ei kiinnosta, voi kakussa aivan hyvin myös oikaista ostamalla 3 kaupan valmispohjaa ja leikkaamalla vaikka erikokoisten lautasten avulla 2 pohjaa pienemmiksi ympyröiksi (esim kakkulautanen ja kahviasetti). Nuo kaupan pohjat ovat valmiiksi halkaistujakin. Väliin vain rahkaa, kermaa ja hedelmiä tai marjoja, pinnalle marjoja tai hedelmän paloja. Ai niin, älkää unohtako tomusokeria!



Jos erikoisuuksista puhutaan, niin mitä sanotte tästä johanneksenleipäpuu kakusta? Toiselta nimeltään johanneksenleipäpuun hedelmistä valmistettava jauho tunnetaan carob-jauheena. Se on gluteeniton (vaikka tämä kakku ei sitä olekaan koska mukana on myös vehnää) kaakaota muistuttava aine, hyvinkin makea mutta ei sisällä kuin pienen osan kaakaon rasvasta ja energiasta.  Kakkutaikina on siis tummana carobista, myös väliin tulee vanukas carobista ja niinikään pinnan voikreemissä löytyy carobia.  En minä tästä rikkaasta, mehevästä ja makeasta kakusta nyt varsinaisesti suklaata löytänyt, mutta jos mietitte taatelikakkua, niin ollaan jo lähellä tämän kakun makumaailmaa. Carob-jauhetta, jonka olemassaolosta kuulin vasta pari kuukautta sitten löytyy ainakin Cocovin valikoimasta, omani ostin Punnitse&Säästä- liikkeestä. Käsittääkseni luontaistuotekaupoistakin saattaa löytyä. Kakkua oli myös todella helppo leikata.


Kaikkien mausteisten ja tuhtien kakkujen äiti ja oma lempparini saattoi kuitenkin olla tämä banaanikakku. Mehevän mausteista banaanikakkua, välissä kerman ja tuorejuuston sekoitusta, päällä ihastuttavan valuvaa kinuskia (tietenkin juuri sitä pehmeää, mutta paksua karamellisoitua maitotiivistettä), paahdettuja maapähkinöitä ja sormisuolahiutaleita.



Eikä unohdeta salaista asetta, ihanaa  tummaa rommia.

Toimittajan ja kuvaajan lähdettyä otin äkkiä itsellenikin pari valokuvaa. Ja sitten tajusin olevani neljän kakun loukussa.

Onneksi  vain puhelinsoitto ja viinimarjakakku matkasi Animagi eläinsairaalaan ja kerroskakulla kuittasimme parin viikon takaisen Urhon tippumisen  ratsastustunnilla eli kakku matkasi Koivusalon tallille, jossa on traditiona viedä kakku, mikäli on tahtomattaan joutunut jalkautetuksi ratsunsa selästä. Kakun kuva, jonka ratsastuksenopettajani Tanja julkaisi FB:ssä kommentilla "...että tälläänen putoamiskakku... nostaa riman aika korkealle seuraavalle"sai osakseen valtavasti tykkäyksiä. Kommenteissa vihjattiin (tai itseasiassa ihan suoraan sanottiin), että olin tehnyt varsinaisen karhunpalveluksen kaikille tuntiratsastajille. Epäilivät nimittäin, että ratsiopettajalla on melkoinen kiusaus antaa ratsastajille taitoihin nähden liian haastavia hevosia ja tehtäviä estetunneilla, jos putoamisen tuloksena saadut kakut alkavat olla tälläisiä.

Ihan oikeasti, kakuntekijää lämmitti nuo sanat! (Enkä puhu nyt tunteiden kuumenemisesta.)

Rommibanaanikinuskisuolamaapähkinä-ihastus pilkottiin uudelleen ja uudelleen paloiksi kun yritimme lasten kanssa ottaa perhe puuhaa yhdessä-kakkukuvaa erästä projektia varten seuraavana päivänä. Asiaan kuului kaikenlainen sormella päällyksen koukkiminen, eli kakku syötiin ehkä hiukan epätraditionaaliseen tyyliin.

Reseptit kakkuihin löytyvät tänään torstaina 7.5 Lännen Median levittämänä maakuntalehdistä Aamulehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat, Pohjolan Sanomat, Ilkka, Pohjalainen, Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti. 


maanantai 4. toukokuuta 2015

Pastataikuri


Mamma Mia! Siinä ne nyt kuivuvat keittiön puutuolin karmilla melkein kuin italialaisella Nonnalla. On tämä suomalainen Nannakin toki pastaa kotona ennen tehnyt, kaapissa on vanha turvallinen Atlas pastakone. Jotenkin se vaan jää niin helposti sinne kaappiin, koska onhan se aikamoinen operaatio, vaikkakin uskomattoman palkitseva, niin kyllä siihen joku leppoisa viikonlopun päivä tarvitaan kun ei ole kiire minnekkään.

Mutta vielä tälläisenkin päivän näin, että pöydälläni on kompakti Philipsin pastakone (sain koneen tetattavaksi Philipsiltä), jonne lisään jauhot ja nesteen/munat, painan käynnistyksestä ja muutamien minuuttien kuluttua kone alkaa suoltaa ulos valitsemani suuttimen mukaan joko spaghettia, fettucinea, penneä tai lasagnelevyjä. Mä oikeasti aivan liikutuin, kun kone alkoi työntää ulos täydellistä spagettia, siinä kaikessa oli jotakin niin helppoa ja ihanaa.


Maitotytön kanssa sunnuntai-iltapäivä vietettiin pastaa tehden ja kokkaillen. Ensiksi tehtiin tietysti perusspaghettia ja ronskisti se suurempi annos, josta olisi kyllä puolikaskin riittänyt meidän perheelle, nyt sekin tiedetään. Aamupäivällä oli meinannut lapanen jo lähteä kädestä kun mietin mitä ihania pastaruokia valmistan, kunnes tajusin, että nyt on pakko valmistaa jääkaappityhjäksi-ruokaa eikä ostaa ainuttakaan lisäelintarviketta. Pannulle spaghetin kanssa pääsi siis jääkaapista chorizomakkarat tomaattisessa kastikkeessa. 



Chorizo-tomaattikastike kotitekoiselle tuorepastalle

2 rkl oliiviöljyä
1 salottisipuli pilkottuna
1 sellerinvarsi silputtuna
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
2 rkl tomaattipyrettä
1 tlk tomaattimurskaa
2 dl punaviiniä 
3 chorizo-tuoremakkaraa
1 tl savupaprikaa
1 rkl kuivattua oreganoa
1rkl kuivattua basilikaa
tuoretta timjamia ja basilikaa
suolaa, mustapippuria

Kuullota sipulit ja selleri miedolla lämmöllä pehmeiksi. Lisää tomaattipyre, -murska ja viini. Sekoita. Purista chorizomakkara kuorestaan kastikkeen joukkoon pikku pallukoiksi. Lisää savupaprika, oregano ja ja basilika. Anna porista hiljakseen ilman kantta n. 15 min. Mausta vielä suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita kastike tuorepastan joukkoon italialaiseen tyyliin, Mausta tuoreyrteillä ja raasta lautasella päälle vielä parmesania.



Laadukas kuivapasta (ja sitä ei välttämättä ole siellä marketin hyllyssä) on erinomaista ja helppokäyttöistä. Meidän sunnuntai-pastahetki oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, kuinka tuorepasta vaan kertakaikkiaan nostaa pasta-aterian uudelle tasolle. Isohookin alkoi jo haaveilemaan, että seuraavalla kerralla haluaisi pastaa pelkällä voilla (ette kai säikähtäneet, että IsoHoo ilmoittaisi voivansa jopa valmistaa pastaa)! Philipsin pastakone nyt vaan mullistaa koko pastanteon periaatteen. Kastikkeen tekoajan aikana sinulle valmistuu tuorepasta!


Koneen mukana tuli  tosi inspiroiva reseptikirja (sieltä löytyi esim. Dan danitkin) sekä erilaisiin pastoihin ja nuudeleihin että niistä tehtäviin ruokiin. Yksi pastakoneen parhaista puolista onkin, että voit tehdä eri makuisia ja värisiä pastoja erilaisia kuivamausteita tai -nesteitä lisäämällä. Myös jauhoissa voit varioida vaikkapa täysjyväjauhoilla tai gluteenittomilla. Siskot Kokkaa-blogin Nelle, joka on sielultaan paitsi tipin tarkka insinööri, pikkuusen eteläpohjalaasesti itsevarma kokeillaakseen vaikka mitä ja lisäksi mielettömän analysoivan makuaistin omaava on ehtinyt kokkailla jo vaikka minkämoista pastaa. Suosittelen lukemaan postauksen.

Uskokaa tai älkää -mutta totta tämä on- Maitotyttö painoi poskensa spontaanista vasten roikkuvia pastoja ja huokaisi "Mä rakastan pastaa"...
Sitä paitsi pastakoneeksi nimittäminen on kyllä lievä understatement tälle koneelle. Tällä onnistuu tietenkin myös vaikka ramen-, udon- ja vehnänuudelit, sekä kuoret wontoneihin ja jiazoihin, tuskin maltan odottaa ramenkeittoa kotitekoisilla nuudeleilla. My new best friend in Asian cooking!



Mulle tuli sitä spagettia tosiaan tuplasatsi, mutta ei hätää, se säilyy hyvin jääkaapissa, joten voin siitä pyörittää itselle ja lapsille jonkun nopean pastan viikolla. Ei me kuitenkaan maltettu olla kokeilematta Maitotytön kanssa myös pennejä. Likka halusi olla katkojamestari, mistä syystä meillä on nyt sekä  hyvin lyhyitä, että pitkiä pennejä. 


Mutta nuavvaan onnistui nelivuotiaalta apuriltakin!


Suuret kiitokset annan myös koneessa kiinteästi olevalle säilytyslokerolle, jossa suuttimet ja puhdistimet pysyy tallessa. Sillä se on yks mitä mä koneissa vihaan. Aina joudun ettiä vispilöitä, teriä sun muita kun alan tekemään jotain. Kun on paljon tavaraa, niin on paljon hukassakin ( ja tämä on ihan mun oma sananlasku).

Niinkun rivien välistä voitte lukea, niin monenmoista keittiötarviketta löytyy ja aina pitää miettiä uusien tarpeellisuutta. Mutta Pastamaker on kyllä for keeps!

Mun oma pastataikuri!


Yhteistyössä Philips

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Tiramisu


Aaah, Tiramisu, miten sinua rakastankaan! Sillä lailla melkein vinksahtaneesti, etten ikinä halua tehdä sinua sokerikakkupohjasta ja epätoivoisesti yritän vältellä kaikki vadelma-, sitruuna- ym fusionmisut. Tiramisun täytyy olla  sopivasti mokkainen, kaakaoinen, pehmoinen olematta mössöinen. Ja myös sopivasti alkoholinen, kuten eilisillan ruokavieraat huokailivat, olin kuulemma erityisesti onnistunut alkoholin tasapainossa.

Tiramisun autuus avautui minulle parikymppisenä Saksassa Ebertin perheen Au Pairina ja siitä seuraavat 10 vuotta en pystynyt koskaan ohittamaan annosta jälkiruokalistalla tai kahvilan vitriinissä. Sen jälkeen voisin melkein sanoa, että olen pyrkinyt välttämään sitä ravintolan listalla tai konditorioissa, sillä harvoin saa kotitekoisen vertaista tiramisua maailmalla. Liian makea, liian kuiva,liian viinainen... varmasti erinomaistakin saa, mutta kun ei varmasti tiedä, jätän mieluummin tilaamatta.



Tiramisun valmistukseen ei onneksi tarvita erikoistaitoja tai -välineitä. Sen voi koota lähes millaiseen vuokaan tahansa ja ennen tarjoilua kaikki virheet siivilöidään tummalla kaakaokerroksella peittoon. Lisäksi sen voi (ja pitää) valmistaa hyvissä ajoin ja se sopii niin aterian päätteeksi kuin vaikkapa kahvipöytätarjoiluun kevään juhliin. Reseptejä googlaillessa aineitten suhteen löytyy melkoisesti variaatiota, mutta olen jo pitkään luottanut Fanni&Kanelin reseptiin, jonka takana löytyy hänen ystävänsä Giulian sukuresepti. Ja kuten (italialaisissa) perheresepteissä aina, tiramisustakin löytyy sympaattinen muistisääntö: 1 muna per 100g mascarponea per rkl sokeria. Näin reseptiä on helppo muunnella. Samoin pienen suklaalisän olen napannut tästä reseptistä. Sen sijaan alkoholin kohdalla olen heittänyt kaikki periaatteet nurkkaan. Vino Santo tai Marsala lienevät autenttisempia kostuttajia, mutta koska niitä tuskin koskaan kaapistani löytyy, olen mieltynyt Amaretton ja konjakin sekoitukseen tai toisen puuttuessa ihan jompaan kumpaan.Ja käytän ne nimenomaan keksien kostutukseen kahvin kanssa (jota minulla kuluu huikeasti enemmän, vaikka vain nopeasti kastan keksit), en muna-mascarpone seoksen maustamiseen.



Tiramisu
10:lle

5 munaa
1 dl sokeria ( tämä on siis sama kuin 5 rkl)
500 g mascarpone- tuorejuustoa
300 g Savoiardi- keksejä
4 dl vahvaa jäähtynttä kahvia tai espressoa
2,5 rkl amarettoa
2,5 rkl konjakkia
tummaa kaakaojauhetta
tummaa suklaata

Riko kananmunat eritellen keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon mascarpone. Vatkaa valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi ja kääntele vaahto keltuaisseokseen. 

Laita valitsemasi vuoan pohjalle ohut kerros munamascarponeseosta. Raasta päälle tummaa suklaata. Kastele savoiardi-keksit yksi kerrallaan kevyesti kahvi-viinaseoksessa (ne kyllä pehmenevät sitten misun sisällä) ja lado vierekkäin vuokaan. Laita uusi kerros seosta, raastettua suklaata ja toinen kerros keksejä. Mielestäni kaksi kerrosta keksejä on sopiva. Lopuksi loput massasta päälle ja tiramisu jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi, mielellään yön yli. 

Ennen tarjolle vientiä siivilöi päälle reilu kerros tummaa kaakaojauhetta.

Ahhh, Tiramisu, miten sinua rakastankaan!



keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Hot chili churros



No miksei ne churrot voisi olla suolaisia? Eipä ollut käynyt pienessä mielessänikään, mutta onneksi nuo ruotsalaiset ruokalehdet ovat ehtymätön inspiraation lähde. Alkuperäisessä käytetttiin voimakasta salamia, mutta vinkattiin chorizon käytöstä, joten sille tielle lähdin. Lisäsin vielä tuoretta jalapeñoa pilkottuna ja ei kun dippailemaan (alkuperäinen ohje Gourmet 3/15)

Hot chili churrot
20kpl
2 1/2 dl vettä
125 g voita
1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
1 raaka chorizomakkara
1 jalapeño hienonnettuna
1/2 tl savupaprikaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 munaa
1-2 litraa öljyä friteeraamiseen
1 tl sormisuolaa

Majoneesia dipattavaksi.

Kuumenna vesi, voi ja sokeri kattilassa. Lisää suola, chorizo pikku nokareina, jalapeno ja paprika. Sekoita sitten mukaan jauhot. Ota kattila liedeltä ja työstä taikinaa niin kauan, että se irtoaa reunoista. Anna taikinan levätä 10 min.

Sekoita taikinaan yksi muna kerrallaan. Laita taikina pursotinpussiin ja siihen pieni tähtitylla. Kuumenna öljy kattilassa 180 asteeseen ja pursota aina sormenpituinen tanko öljyyn. Kääntele välillä, anna paistua n. 4 min.

Nosta valumaan talouspaperille. Ripottele hiukan sormisuolaa churrojen päälle ja nauti majoneesin tai lempidipin kera. Itse sain juuri alkuviikosta Atrialta ison paketin tuotteita maisteltavaksi ja kun laiskotti, niin oli helppo ratkaisu avata Atrian pippurimajoneesirasian kansi ja kaataa se tarjoiluastiaan. Helppoa ja kelpo dippiä! Sitä paitsi, maineeni huomioonottaen, kaikki kuitenkin arvelevat, että olen sen tehnyt itse. Eikä tätä dippiä tarvitse tosiaankaan hävetä!

Omista churroistani tuli turhankin ohkaisia, vaikkakin rapeita. Ensi kerralla ehkä suurempi tylla ja hotimpaa savupaprikaa (nyt oli mietoa, kun en löytänyt hottiani), jalapeñoakin voisi laittaa lisää ja mietin, että sipuli olisi myös ihanaa. Ilmaisia vinkkejä, VINK, VINK!

Jään nyt odottelemaan, koska joku innostuu tekemään vaikka aurajuustotippaleipiä....LOL!




Blogistani löytyy muuten ennätyksellisen vähän mitään vappuaiheista ja syynkin tiedän. Toistakymmentävuotta on lähes joka vappu pyhitetty koiraleirille. Muutaman kerran on leiri pidetty helatorstaina, niinkuin tänäkin vuonna. Jotakin kumminkin:

Vappudonitsit
Makiat churrot
Vadelmasima
Munkit




maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kaksi kysymystä ja vastauksia



Ensimmäinen kysymys: Mitä tänään syötäisiin? Tai huomenna? Mun ehdotus on tämä ihana slaavilainen seinikeitto, joka on tehty Alex Niemisen ja Riikka Sukulan Vege-kirjan Puolalaisen kantarellikeiton ohjeella. Ihanan sieninen, tarpeeksi arkinen ja helppo, sopiva tähän keväiseen, mutta jäätävään säähän. Vaihdoin kantarellit pakkasesta löytyviin suppiksiin ja maustoin keiton paprikalla kirjan vinkin mukaan. Nam!

Slaavilainen sienikeitto

4-5 dl suppiksia pakkasesta
2 rkl öljyä
1 sipuli hienonnettuna
10cm:n pala purjon valkoista osaa pilkottuna puolikuiksi
1 l kasvislientä
2 porkkanaa ohuina kiekkoina
5 keskikokoista perunaa kiekkoina
1 tl paprikaa
 1dl kermaa
3 rkl hienonnettua tilliä
suolaa ja pippuria

Kuullota sipulit öljyssä ja lisää suupaloiksi leikatut sienet. Paista kunnes neste haihtuu sienistä. Lisää kasvisliemi.

Lisää porkkanat, perunat ja paprikajauhe. Keitä vartin verran kunnes perunat kypsiä. Lisää kerma, keitä vielä 5 min ja mausta suolalla, pippurilla ja tillillä.


Ja sitten se toinen kysymys: Miksi kannattaa rekata itsensä Yoogaia nettijoogasivustolle, lunastaa kahden viikon koejäsenyys tunnuksella NANNA2015 (koodin voit käyttää vielä huhtikuun aikana)?

- Tuntivalikoima on upea. On syvävenytystä, keskivartalon voimistamista, lihaskuntoa, kurvikkaille naisille, raskaana oleville, ratsastajille, golffareille, you name it!
- Mahtavaa, jos asut vaikkapa Juuankoskella, jossa ryhmäliikuntatunti valikoima keskittyy lähinnä kansalaisopiston tamburiinijumppapiiriin.
- Jos olet pyöreä, kankea, vasta synnyttänyt, rytmitajuton, ujo, (ja ihan turhaan luulet, että nämä estävät live-liikuntaharrastuksen), introvertti, tai et tykkää hikoilla muiden kanssa aikataulun mukaan.
- yksi tämän kevään abityttö kertoi minulle, että oli kerran joogatunnilla, jossa keski-ikäiset (tai hän sanoi sellaiset vanhat nelikymppiset) naiset piereskelivät niin paljon, että hän ei  halua koskaan kokea samanlaista.
- jos haluat siis päästellä ilmaa kaikessa rauhassa.
- Jos työ tai perhe rajoittaa osallistumistasi säännöllisinä aikoina
-jos et ole koskaan kokeillut ja haluat kokeilla kaikessa rauhassa
-Jos olet himoliikkuja, eikä mitkään maailman tunnit riitä sinulle

....uskokaa tai älkää. Voisin keksiä näitä loputtomiin. Yoogaia on ihan pop!

Yhteistyössä Yoogaia


perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kuumaa juustoa


Joskus ei meinaa uskaltaa julkaista jotakin aivan yksinkertaista ruokajuttua. Ajattelee, että se on aivan liian jokapäiväinen, kaikkihan sitä nyt näin syö, ihan päivänselvää, että kaikki tykkää ja tietää herkun. Mulla tuli vähän tämä kolmannen maailman ongelmatilanne kun mietin mitä ensimmäisenä tekisin Juustoportin mozzarellasta. Jonkun tajunnanräjäyttävän uuden karhean ruokainnovaation?

Mutta hitsihitsi, kun se mozzarella vaan on niin parhautta valuvaisiksi säikeiksi sulaneena, kerrosleivän välissä tai pizzan päällä. Siellä on sen paikka. Kerta kaikkiaan. Että asia on nyt niin, että tästä ei päästä eteenpäin, ennenkuin saan tämän leivän systeemistäni ulos. Miettikää nyt itse. Lämmin, pehmeän venyvä mozzarella molemmin puolin tomaattia, vähän punasipulia, basilikaa ja rucolaa. Hyvää leipää. Prässiin ja nam.


Mozzarella-tomaatti-sipuli-kerrosleipä

hyvää leipää
voita
Juustoportin valmiiksi siivutettua mozzarellaa
tomaatteja siivuina
punasipulia siivuina
basilikaa
rucolaa
mustapippuria ja suolaa

Voitele yhtä kerrosleipää varten aina kaksi leipää voilla molemmin puolin. Levitä toisen leivän päälle ensin rucolaa, sitten runsaasti juustoa, tomaatit, sipulit, basilikanlehdet, suolaa ja pippuroi, taas runsaasti juustoa ja toinen leipä kanneksi päälle.

Kuumenna voileipägrillissä tai paistinpannulla niin että laitat toisen pannun päälle "prässiksi" ja käännät leivät kerran. Puolita leivät.

Älä polta suuta!

Yksinkertaisimmat jutut on parhaita!

Juustoportin Mozzarella salaisuus on sen valmistuksessa käytetty tosi tuore lähimaito, aivan tästä mun nurkilta, yhdistettynä Lombardiasta tuotuun hapatteeseen. Tiesitkö muuten, että niin ihanaa kun Mozzarella di Bufala onkin, se ei ole paras vaihtoehto vaikka ohuen pizzapohjan päälle. Liian märkää, kas vetistää pohjan. 

Tämä on hyvä.

Yhteistyössä Juustoportti

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Dan dan nuudelit


Udon-nuudelit ovat ihanan pulleroisia vehnänuudeleita Japanista, Kiinassa syödään kylläkin samanmoisia, eri nimellä vain. Tämä Dan dan nuudeli-resepti johon Nan nan viimeiset sichuaninpippurivarannot upposivat on käsittääkseni kiinalaista, koska siinä käytetään aivan hillittömästi sichuaninpippureita. Reseptissä on kuitenkin myös Tahinia, mikä minua jaksaa kummastuttaa, toisaalta seesaminsiemenethän nyt kyllä kuuluvat aasialaiseen keittiöön. Dan dan nuudeleita  tehdään varmasti taas miljoonalla reseptillä, itse yhdistelin  The Woks of Life-blogin (mikä ihana nimi blogilla!) ja Kaikki Nuudelit kulhossa- kirjan reseptejä ihan mielivaltaisesti. Ihanaa tuli ja tosi sichuaninpippuripolttavaa. Kaikista tulisista mauista tuo sichuaninpippurin polte on minusta addiktoivin. Polttaa, polttaa, mutta lisää on pakko saada. Ja kuinka hyvältä sen kanssa maistuukin - ehkä aika epä-kiinalaisesti- lasi kylmää maitoa?


Dan dan nuudelit
4 annosta

450 g udonnuudeleita
1 rkl kasvisöljyä
350g  possunjauhelihaa
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
2rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 dl kanalientä
4 rkl tahinia
2 rkl riisiviinietikkaa
2rkl soijakastiketta
2 rkl ruskeaa sokeria
0,5 dl chiliöljyä (erillinen resepti)
1 tl seesamiöljyä
1 tl sichuaninpippureita murskattuna
Jotakin vihreitän n.litra: pinaattia, pak choyta, kiinankaalta, mangoldia 
1 dl maapähkinöitä pilkottuna ja paahdettuna
3 kevätsipulia ohuiksi viipaloituna koristeluun

chiliöljy

2 rkl sichuaninpippureita
1 kanelitanko
2 tähtianista
2,5 dl neutraalia öljyä
0,5 dl kuivattuja chilihiutaleita
(annoksesta tulee reilusti mausteöljyä)

Aloita chiliöljyn valmistuksesta:

Laita kattilaan pippurit, kaneli, tähtiainekset ja öljy. Kuumenna hitaasti 160 asteeseen, ota kattila sitten pois levyltä. Anna seistä 7 minuuttia ja siivilöi sitten mausteet pois. Lisää chilihitaleet kuumaan öjyyn ja anna jäähtyä. Öljystä pitäisi lähteä nyt ihana, lähes popcornimainen tuoksu. Kaada öljy lasipurkkiin ja säilytä lasikaapissa.

Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, huuhtele ja valuta.

Kuumenna öljy isossa pannussa keskilämmöllä ja ruskista siinä jauheliha jonka maustat suolalla ja pippurilla.

Lisää inkivääri ja valkosipuli ja parin minuutin kuluttua tahini, etikka, soija, sokeri, chiliöljy, seesamiöljy ja pippurit. Kiehauta ja sekoita hyvin hämmentäen. Hauduta kastiketta n. 5 min, tai kunnes se on sakeaa.

Kuumenna paistinpannu ja lisää pohjalle vähän vettä, kääntele siinä valitsemiasi vihreitä, niin, että ne hiukan vilttiintyvät.

Sekoita nuudelit kastikkeeseen. Kokoa annokset kulhoihin. Nuudeleita kastikkeessa väliin vihreitä, taas nuudeleita ja päälle lopuksi pähkinät ja kevätsipuli.

Namnamnam! Ja muista maitolasi kun alkaa polttaa.

Vaikka ainesluettelo on pitkä niin tämä on nopea tehdä, varsinkin jos olet jo tehnyt chiliöljyn aikaisemmin.