Olipa kerran Lumikki...

Olipa kerran myös 4 vuotta täyttävä Maitotyttö, joka halusi Lumikki-kakun syntymäpäivilleen. Mielessä taisi olla viime vuoden Tuhkimo-kakku, mutta paha äitipuolihän ei tietenkään suostunut sellaista tekemään. Sen kuultuaan Maitotyttö oli jo sitä mieltä, että synttärit ovat pilalla. Suopui sentään, valmiin kakun nähdessään ja sanoi, että Upea!

Iso-Hoo kyllä ihmetteli illalla vielä vieraiden lähdettyä, että mikä idea oli kakun svenne-teemassa?

Ja olipa kerran myös niin tavattoman kiire, ettei kakusta ehditty kuviakaan ottaa päivänvalon aikaan. Niin kiire tuli myöskin, että viimeistely mm. kakunreunanauhat on ihan superhuolimattomasti lätkäisty, mutta kuulkaa sen voin sanoa, että se ei lapsia haitannut. Myöskin aikuisilta tuli ihailun huokauksia kantaessani kakkua sisään, kunhan en vain päästänyt ketään 5 metriä lähemmäs. Paitsi likinäköiset.

 Maitotyttö itse asiassa olis halunnut kakkuunsa noidan, tyyliin "Ota omena, ota omena..." , mutta noita syyläisinen nenineen oli minusta liian ryma 4-vuotiaan prinsellan kaakkuun, joten lätkäisin edellisen yön skulptaukset keskelle vaahtokarkkeja. Ja tilasin Lumikille ajan nenäleikkaukseen.

Valoisamman lähikuvan postaus ei ehkä ole viisasta, koska huomenna tähän aikaan olen Köpiksessä, edustamassa Suomea hulvattomien kollegoiden kanssa Suomen blogimaajoukkueessa, jossa me ruokabloggaajat yllättäen joudummekin kakun tekoon. Meinaan vaan, että voin ideoida, mutta jos joku muu viimeistelee...

 Rakkain kerros kakussa oli tietenkin ylin, Minä olin suunnitellut siihen tuollaisen marsipaaniomenan, mutta Maitotyttö meni, haki kaulimensa ja kukkamuotin sekä elintarvikekimalteen ja ihan ihan ihan itse teki ylimmän kerroksen koristeen. Ja se oli kyllä kakun kruunu, se.

Kakun sisustassa osotti vielä pieni yllätys. Karkkiaaaaa!!!!!

Onnea, onnea, onnea rakas pikku pirsellamme Maitotyttö 4vuotta!

Son ny su!

Onneksi olkoon MERJA! Kommentoit numerolla 133, jonka lahjomaton Random. Org valitsi voittajaksi Swiss Diamond arvonnassa. Olen yhteydessä sinuun sähköpostilla ja saatuasi osoitteen välitän sen Mastermarkille ja olet kohta ihanan Swiss Diamondin omistaja! Odotetaan kaikki innolla kommentteja paistokokemuksistasi.

Oli muuten ihanaa lukea kommenttejanne ja inspiroitua teidän  "mitä paistaisin eka"- vastauksista. Meillä on nyt syöty munakasta 3x viikon sisään...

Ja kiitos osallistumisesta ja ennätysmäärästä kommentteja, myös jokaiselle ensikertalaiselle. Kommentoikaa toistekin, ne ilahduttaa suuresti!

Ja olkaa kilttejä. Jos pannu jäi nyt saamatta, ehkä pukki tuo sen ensi vuonna!

Paahdettu vuohenjuusto-salaatti

Jotenkin en ollut ajatellut postata tätä vuohenjuustosalaattia ollenkaan, se tuntui niin itsestäänselvältä. Meneillään olevan Swiss Diamond-paistinpannuarvonnan  (1.2.2015 saakka) kommenteissa niin moni mainitsi yhdessä kuvissa olleet,  pannulla paistamani vuohenjuustokiekot (ja juuri nyt kun minulla ei oikein ole aikaa valmistaa mitään to do- listani ruokia), että tulin toisiin ajatuksiin. 

Arkistojen suojista löytyi tälläisiä paahdettuja vuohenjuustosalaatteja (ja minä kun ajattelin, että NÄMÄ kuvat ovat huonoja!) sekä kylmä vuohenjuustosalaatti, joka on oikein mainio sekin. Mikään ei voita kuitenkaan kunnon siivua sopivasti pinnasta ruskistettua ja sisältä lämmintä, paksua ja isoa vuohenjuustokiekkoa. 

Ei sitten mikään.

Vuohenjuuston pariutuu ihanasti monen kasviksen kanssa (mieti vaikka munakoisoa!), mutta jotenkin päädyn ymppäämään sen aina samalle lautaselle joka tomaattien (mutta niidenkin tulee olla maukkaita) tai punajuurten kanssa. Punajuuret voi keittää, paahtaa uunissa tai pannulla. Tällä kertaa minulla oli nättejä pieniä, sellaisia munankokoisia punajuuria, kuorin ne ja hauduttelin paistinpannulla voissa, lopuksi suolaa ja pippuria ja hiukan balsamicoa päälle.

Vuohenjuusto on toisinaan tuottanut vaikeuksia siinä, että kuinka siihen saisi  kauniin ja maukkaan pinnan, ilman että se hajoaa käännettäessä tai tarttuu/ sulaa / leviää kiinni alustaansa. Luulen, että alan pikkuhiljaa päästä juonesta kiinni. Tarpeeksi paksu kiekko ja tarpeeksi nopea lämmitys tarpeeksi tehokkaasti. Ravintoloissa se tapahtuu salamanterissa, joka on siis eräänlainen avoin grillivastus, mutta kotona on osoittautunut parhaaksi kunnon ruskistava paistinpannu (Swiss Diamond hoiti homman). Siihen vielä mä lisäisin viime kesäisen herätyksen siitä, että leivinpaperin läpi voi myös ruskistaa, eli leivinpaperinpala pannun pohjalle, pannu melko kuumalle ( nyt sun täytyy tuntea pannus, sveitsiläisen kanssa pärjää kohtuullisella keskilämmöllä) ja sitten  vaan annat kiekkojen ruskistua ensin toiselta ja sitten toiselta puolen.

Paahdettu vuohenjuustosalaatti

1-2 erilaista salaattialajia revittynä pohjalle
paahdettuja punajuurilohkoja,( suolaa, mustapippuria, voita, balsamicoa tai uunissa paahdettuna öljyä)
paahdettuja pecanpähkinöitä
"grillattuja" vuohenjuustokiekkoja, päälle valutettuna hunajaa
kastikkeeksi pirskottelet hiukan  hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa.

Oikeasti niin yksinkertaista. Ja niin herkullista.

ARVONTA: Sveitsiläinen timantti!

Se muutti meille kotiin joulukuun alussa, eikä ole sen koommin ehtinyt hellalta kaappiin lepäämään. Pannu on joutunut elämänsä testiin; sillä on ruskistettu, paahdettu, lämmitetty ja paistettu, freesattu ja sulatettu. Pannulla on känyt niin hirven, lampaan possun, naudan ja kananlihakin, on ollut häntää ja potkakiekkoa, silakkaa ja tonnikalaa, sipulin karamellisointia ja sokerin sulatusta piparitalon kokoamista varten. Siementen ja pähkinöiden paahtoa. Ai niin ja kananmuna paistoa, lähes päivittäin, munakastakin. On tehty risottoa ja lättyjä kiinalaisista kotimaisiin. Parsakaalta, paksoita ja ruusukaalia.

Swiss Diamond on paikkansa lunastanut meidän keittiössä. Olin kuullut  ja lukenut pannusta kehuja  (mm.Kari Aihinen ja Pekka Terävä) ja olin innoissani päästessäni testaamaan 26" pannua. Täytyy sanoa, että se ihan aluksi meinasi muutaman kerran tehdä tepposet. Pannun lämmönsiirtokyky on niin huikea, että tuntui kuin keraaminen lieteni olisi yhtäkkiä muuttunut induktioksi ja te iduktiota käyttävät/käyttäneet/kokeilleet varmaan muistatte ensikokemukset sen ärhäkkyydestä.  Nyt olen oppinut käsittelemään kaunokaista, ja pystyn vain ihailemaan sen nopeaa, päättäväistä toimintaa ja tasaista paistoa.

Vuohenjuuston paahtoa leivinpaperin läpi. Ei se kyllä muutenkaan  tartu kiinni.

Pannut ovat olleet murheenkryynini. Hyvä valurautapannu minulla on, mutta olen sitä mieltä, että taloudessa tarvitaan myös kunnollinen pinnoitettu pannu, sitä tulee eniten käytettyä. Olen kahlannut läpi useita aika arvokkaiksikin kokemiani pannuja ja pettynyt useimpien hintalaatusuhteeseen. Sen takia olen viime aikoina melkein mieluummin ostanut edullisen pannun, kun en ole ominaisuuuksissa ja kestossa löytänyt perusteita  50- 100 euron hintaerolle. Esimerkiksi Lidlistä olen hankkinut monen kelpo pannun. 

Silti on sanottava, että kun käteensä saa kovanluokan ammattilaisen, sen kyllä huomaa.

JA NYT SE ARVONTA:
Sain blogini lukijoiden kesken arvottavaksi samanlaisen pannun kuin mitä itsekin olen päässyt testaamaan. Arvontaan osallistut  jättämällä kommentin , jossa kehut minua, jossa kerrot mitä aiot ensimmäiseksi paistaa uudella pannullasi. Laita kommentteihin myös sähköposti-osoite, ellet muuten ole tunnistettavissa tai jäljitettävissä. Onnea arvontaan! Arvonta-aikaa on 1. 2 kello 24 asti. Uusi pannu lähetetään sinulle suoraan Mastermarkilta, kunhan ilmoitan sinne osoitteen.

 Ihan ensimmäisiä omia kokkauksiani olivat tonnikalapihvit, joita tein syntymäpäiväni kunniaksi itsenäisyyspäivän tienoilla. Veljeni kävi siinä sanomassa jo. että pitäiskö kääntää ja pihvit olivat hädintuskin ehtineet pannulle, Ja niinhän siinä kävi, että ehtivät lähes kypsiksi... Syötiin kuitenkin hyvällä ruokahalulla runsaan lime-chili-korianterivoin hyväillessä pihviä.

Minä olen melko tarkka pannuistani. Tai niin tarkka kuin huithapeli nyt pystyy olemaan. Kaksi ehdotonta sääntöä, huolimatta mitä pannun valmistaja lupaa, on se, että en pese niitä tiskikoneessa enkä käytä teräviä  metallilastoja tai veitsiä, vaan aina puisia tai silikonisia/muovisia. Yksi tärkeimmistä pannun elonpidentäjistä taitaa olla sen altistamattomuus lämpöshokeille. Ei siis  lämmmintä pannua huuhteluun kylmän veden alla, tai pannun kuumentamista yksinään liedellä tulikuumaksi.  Swiss Diamond muuten tekee työnsä vaikka lieden volyymit eivät olekaan kaakossa!

Hei, onnea arvontaan (ohjeet ylempänä)! Olen melkein kateellinen, että kohta sinulla voi olla käytössäsi upouusi jalokivi; Sveitsiläinen timantti!

Voittajan arvonta

Yhteistyössä Swiss Diamond/Mastermark

Lasse lasagne

Joskus sitä miettii, että onko sitä ihmisellä mitään annettavaa jollekin perushyvälle ruualle, kuten vaikka lasagnelle. Reseptejä löytyy pilvin pimein ja lopulta syöntiajankohta, nälkäisyyden- ja lasagnenhimon aste ja ruokaseura voivat olla juuri niitä tekijöitä, jotka nostavat jonkun tietyn lasagnen syöntikerran omiin, ikimuistettaviin sfääreihinsä.

Minä harvoin teen lasagnea alusta asti. Tai siis teen, mutta en kerralla. Eli keitän kunnon satsin bolognesekastiketta, joka syödään spaghettin kanssa. Jäljelle jäävästä, hyvin hautuneesta bolognesekastikkeesta on sitten hyvä huomisin aloittaa lasagnen teko, oikeastaan tarvitsee tehdä enää valkokastike ja asetella ainekset kerroksittain vuokaan.

Lasagne on ihanan varioitava ruoka, siitä saa tehtyä vaikka minkämoista kun vaihtaa bolognesen esim, sienikastikkeeseen, kanaan, nyhtöpossuun, tonnikalaan ja lisää vaikkapa vuohenjuustoa tai varioi kasviksilla; kesäkurpitsa, munakoiso, tomaatit, punajuuri; kaikki sopivat hienosti lasagneen.

Nyt jos puhutaan sellaisesta peruslassesta, sillä bolognesella, niin tärkeimpiä juttuja onnistumisen kannalta on se, ettei lasse ole liian kuivaa, tai vastaavasti velliä. Uunista ottamisen jälkeen se tekeytyy kyllä vielä aikalailla, että mieluummin hiukan löysää. Omaan lasagneeni kuuluu ehdottomasti tuhti maku, eli aika voimakas kastike ja juusto ja juuri sopiva määrä valkosipulia. Hyvä lasagne on parasta!

Tällä lasagnenkokkauskerralla löysin kaapista Annan Hella&Herkku -kaupasta hankkimiani laadukkaita pastalevyjä, huomaatteko tuon pastalevyn matan, karhean pinnan? Se on artesaanipastanmerkki, pasta on puristettu läpi pronssisuuttimesta, joka saa aikaan karhean pinnan, johon kastike liimautuu.

Suurinta osaa marketin pastalevyistä ei tarvitse esikeittää, mutta näille paksuille, suurille levyille annoin 5 minuutin kylvyn kiehuvassa vedessä.

Lasagne

9 suurta pastalevyä, tai vuoan mukaan, 3 kerrosta

Bolognesekastike

500g jauhelihaa (Hirvi, nauta, possu, kaikki käy)

1 iso sipuli

1 iso porkkana

3 dl punaviiniä

2 tölkkiä tomaattimurskaa

1 tölkki tomaattipyrettä

(vettä)

lihaliemifondikuutio

3-4 valkosipulinkynttä

mustapippuria myllystä 

1/2 tl cayennepippuria

1 tl paprikaa

1 rkl kuivattua basilikaa

1 rkl kuivattua oreganoa

ripaus sokeria

suolaa maun mukaan

Ruskista jauheliha paistinpannussa tai padassa ja lisää silputtu sipuli. Paistele hetken. Jos käytit paistinpannua, siirrä jauheliha-sipuli nyt isoon kasariin tai kattilaan, jossa kastike saa muhia.Lisää perään punaviini, tomaattimurska ja -pyre (hulautu pataan myös purkkien huuhteluliemi), pilkottu porkkana, valkosipuli, fondi ja muut mausteet. Anna porista hiljalleen kannen tai roiskesuojan alla puolesta tunnista kolmeen, mitä kauemmin, sen parempaa, mutta ei se nyt ole pöllömpää puolenkaan tunnin jälkeen. Lisää vettä mikäli kastike liian paksua. Tarkista lopuksi suola.

Valkokastike

3rkl voita

3rkl vehnäjauhoja 

7 dl maitoa

muskottipähkinää

valkopippuria

suolaa

Sulata kattilassa voi ja sekoita siihen jauhot. Älä ruskista. Lisää maito pienissä erissä, koko ajan sekoittaen. Jatka sekoittamista kunnes kastike sakenee, mausta varovasti.

6-7 dl hyvää, täyteläistä juustoraastetta

kourallinen kirsikkatomaatteja

Öljyä lasagnevuoka ja levitä sen pohjalle 1/3 osa bolognesea, sen pääkke 3 lasagnelevyä (tai mitä nyt vuokaasi meneekään). Jos käytät tuoreita tai esikeitettyjä voit jättää reunat roikkumaan vuoan laidoille.

Levitä levyjen päälle 1/3 osa valkokastiketta, 1/3 osa juustoraastetta ja vielä 1/3 osa jauhelihakastiketta, sitten taas 3 levyä ja bolonese+valkokastike+juustoraaste. Viimeiseksi kerrokseksi sitten vielä levyt+valkokastike+juustoraaste. Halkaise kirsikkatomaatit ja upota ne päälliskerrokseen leikkuupinta ylöspäin.

Tunti 175 asteessa uunissa. Jos pinta alkaa tummua, peitä foliolla.

Lasagne kuuluu kuumien ruokien sukuun, voit antaa sen helposti vetäytyä ennen tarjoilua 10-15 minuuttia. Raikas, simppeli vihersalaatti ja patonki kylkeen.

Aika uskomatonta, etten muuten ole koskaan postannut äitini maailman parasta Bolognesekastiketta. Se on suosikkiruokani ja äitini tekemänä ainutlaatuista. Näyttäisi blogissa olevan vain Rouskubolognese ja sitten tämä Italian matkan arvoinen jauhelihakastike. No, olihan sekin sentään pohjoismaiden paras veto.

(Paras) Sipulikeitto kaikilla mausteilla

Sipulikeitto, ranskalainen sipulikeitto kai nimeltään virallisemmin, vie mut aina tuoksullaan ja mauillaan suoraan Alppien rinteille. Bergkäsellä kuorrutettu leipää sulkee sisäänsä herkullisen, kuuman, nyt on ihan pakko sanoa latteuden uhallakin, että sipulisen keiton. Tiedätkö, juuri sellaisen jossa et malta, et pysty kertakaikkiaan odottamaan keiton jäähtymistä syömäasteisiin vaan joka ainoa kerta poltat kielenkärkesi ensimmäisessä  lusikallisessa. Koska sitä ei vaan pysty vastustamaan.

Ja sipulikeitto on aina, ihan aina, niin vietävän kuumaa.

Sipulikeitto on hyvää kaikessa simppeliydessään, mutta varsinkin jos jääkaapissa on hävikistä herkuksi huutavia raaka-aineita vartomassa, niin voihan sitä hiukan tuunata. Pekoni ja herkkusienet eivät kai pysty mitään ruokaa pilaamaan.

Itseasiassa pekoni ei ole aivan uusi idea. Joskus parikytä vuotta sitten tavattiin käydä Iso-Hoon Martti-enon ja vaimonsa Anna-Maijan hulvattomassa seurassa vaihtelevin kokoonpanoin laskettelemassa kerran vuoteen Pyhällä. Aika pian noista matkoista muodostui varsinaisia kulinarismin ilotulituksia kun kukin vuorollaan kokkasi seurueelle illallisen. Pastoista lähtien tehtiin itse. Näin joka illalle oli luvassa herkkuillallinen mutta kokkaamisvuoro ei osunut kohdalle kuin kerran tai kaks.

Kaikki taisi lähteä sipulikeitosta. Katsoimme yksi ilta jotain tv-kokkausta, jossa tehtiin niin äärettömän herkullisen kuuloista sipulikeittoa, että sitä piti alkaa valmistaa jo seuraavana iltana. Säälikseni tuon keiton reseptiä ei ole tallella, muistan, että siihen tuli pekonia, punaviiniä ja kananmunankeltuainenkin sipulien lisäksi.

Tämä keitto haikailee hiukan tuon alkuperäisen perään.

(Paras)Sipulikeitto
6-8:lle

2rkl oliiviöljyä
3 suurta keltasipulia
3 suurta punasipulia
6 valkosipulinkynttä
mustapippuria myllystä
1 rkl kuivattua timjamia
170g pekonia
2dl tuoreita herkkusieniä
3dl punaviiniä
1,5 dl voimakasta lihalientä

1-2 annoskulhoon sopivaa maalaisleipäviipaletta/per syöjä, hyviä normikaupasta saatavia ovat esim. Pirkan esipaistettu ciapatta tai Vaasan kauraleipä, tämä vain tiedoksi niille, jotka ette asu artesaanileipomoiden läheisyydessä vaan esimerkiksi, sanotaan nyt vaikka Seinäjoella...
voita
1 dl voimakasta Bergkäseä raasteena/ syöjä, oikein hyvä valinta on Gruyere.

Lämmitä öljy ja kuullottele siinä miedolla lämmöllä suikaloituja sipuleita ja valkosipulia 20 minuuttia, kunnes ihanan pehmeitä, makeita ja kultaisia, lisää pannulle mustapippuri, timjami ja suikaloitu pekoni ja pilkotut herkkusienet ja paista edelleen noin 10 minuuttia, jotta pekoni kypsyy. Älä polta sipulia.

Kaada sipuleiden päälle punaviini ja siirrä kaikki kattilaan jossa 1,5 litraa lihalientä. Minulla oli omaa, häränhäntäliemistä keitettyä herkkua, mutta fondistakin saat maistuvaa, Keitä hiljoilleen vielä 10 minuuttia ja tarkista maku. Suolaa on varmaan tarpeeksi, kiitos liemen ja pekonin. Jos sitä on liikaa, lisää vettä. Tunnistat kyllä mausta koska keitto on valmis.

Voitele leivänviipaleet voilla. Asettele keitot uuninkestäviin annoskulhoihin, päällimmäiseksi leipä, jonka hunnutat reilulla kerroksella juustoraastetta. Kuorruta 220 asteisessa uunissa muutamia minuutteja, kunnes juusto kuplii ja näyttää kutsuvalta.

Jos ei tämä keitto ja sen viereen napattu punaviinilasillinen saa laskijan poskia punoittamaan illalla, niin sitten täytyy ottaa vielä toinen lasi punaviiniä...

Graduationcake ja masukakku

Pari kakkua leipaisin joulukuussa. 2 hyvin erilaista, joista toisesta tuli niin ruma, ettei oo edes kuvia näköjään, tein Nooralle, joka juhli Suomessa kavereiden ja suvun kesken Lontoossa hankittuja Maisterin papereita. Siksipä teemassa piti näkyä jotenkin tuo kulmikas graduation-hattu ja tottakai itse diplomikin.

Ajattelin jotta yksinkertainen on kaunista. Uusi ahaa-elämys oli tuon leveän nauhan käyttäminen reunan viimeistelyssä; eiko olekin aika tyylikäs? Kunhan muistaa vain sanoa, että poistavat sen yhden kiinnitysnuppineulan ennen syöntiä...

Onnea Noora vielä valmistumisen johdosta!

Toinen kakku meni pinkkiä rakastavalle tulevalle äidille. Masukakku oli suklaata ja välissä mustaherukkatäytettä, joka on kyllä loistokombinaatio!  Naisen anatomia tuosta rintojen kohdalta näkyy olevan hiukan hakusessa (napa kyllä on, mutta entäs nännit?)  tai vaihtoehtoisesti pukusuunnittelu ontuu, hiukan erikoinen tuo läppävarustus... mutta niinhän mä aina sanon, joka mun haluaa kakun tekevän, että tämä on sitten kokeellista kakuntekoa ja lopputuloksesta ei oo takuita. 

Onnea odotukseenkin, ihan kaikille vuoden 2015 äideille!