About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 8. joulukuuta 2014

After XMAS-kinkku


Elämää joulun jälkeen. Tiedän, vaikea kuvitella. On sitä. Siksi tämä paistos.

Minä kuulun niihin, joka en pysty kohtuudenkaan nimissä luopumaan mistään joulupöytääni perinteisesti kuuluvasta herkusta. Ja oman joulupöytäni kiistellyin kaveri on tietenkin, Juicen sanoin, sika. Kiistattomasti se tosin pöytääni kuuluu, mutta se, minkämoinen tänä vuonna laitetaan, kuinka suuri, pakastettu vai tuore, luomu-, vilja-, potkallinen, luullinen, tuottaa aina asiallisen määrän keskustelua. Joka jatkuu sitten joulupöydässä, jossa rankataan kinkun onnistuneisuus kaikkia edellisiä kinkkuja  sekä vähän naapurillakkin maistettuja verraten. Tässä kohtaa saa myös kinkun kaveriksi valitut sinapit huutia. Joo, ja niitä on pakko olla useampia vaihtoehtoja, ettei kinkku mene pilalle väärästä sinapista.

Kaksi kinkkuateriaa on kuitenkin ehdoton maksimi joulunaikaankin, varsinkin kun siihen vielä lisää öiset jääkaapiretkeilyt kinkkuleipien ja kylmän maidon merkeissä. Ja onneksi meidät kuluttajat on jo aika hyvin opetettu; Kinkku pidetään kylmässä, pöytään leikataan tarvittavat siivut ja viimeistään sen toisen päivän jälkeen perkaan kinkun ja pakastan rippeet erissä maailman ihanimpia hernekeittoja ja kinkkukiusauksia varten.

Tällä paistolla voit duunata kinkun jo ihan eri ruuaksi vaikka tapaninpäivän ulkoilun päälle. Se on myös mainio tuhtina brunssiruokana. Ja parasta on se, että halutessasi sen voit valmistaa uunitusta vaille jo edellisenä iltana jääkaappiin odottamaan. Silloin munamaito oikein imeytyykin leipiin. Tässä voi sopivasti käyttää joulusta jäänet ylimääräiset leipäpalatkin.


After Xmas kinkkupaistos

1 l joulukinkun rippeitä kuutioina (tai pieninä palasina)
n.15 siivua vaalea leipää
2 isoa punasipulia
1 rkl voita
1 tl suolaa
1 tl sokeria
6 munaa
4 dl maitoa
2 rkl dijon sinappia
1 rkl timjamia
suolaa ja mustapippuria myllystä
5dl voimakasta juustoraastetta esim. puolet parmesania, puolet emmentalia tai gruyeriä

Kuori ja suikaloi sipulit. Sulata voi paistinpannulla, lisää sipulit, suola ja sokeri ja anna pehmetä 10 minuuttia miedolla lämmöllä.

Sekoita muna ja maito ja mausta se dijonilla, timjamilla, suolalla ja pippurilla. Voitele suuri uunivuoka, kasta leivänpala kerrallaan munamaitoon ja levitä alimmaksi kerros leipää. Ripottele kerroksen päälle puolet kinkusta, sipulista ja juustoraasteesta. Puolita leipäpalat ja asettele seuraava leipäkerros hiukan limittäin pystyyn, niin että pinnasta tulee nätin rouhean epätasainen. Edelleen kasta jokainen palan munamaitoon ja leipiä asetellessasi ripottele aina hiukan myös kinkkua ja sipulia väleihin. Lopuksi vielä päälle loppu juustoraaste ja munamaito.

Paista 220 asteessa n. 20 minuuttia, kunnes munamaito on hyytynyt ja pinta saa kauniin värin.
Tarjoile vihreän salaatin kera.


Paistoksen voi tosiaan tehdä paistoa vaille valmiiksi jo aamulla iltaa varten ja jättää vetäytymään jääkaappiin, mutta yhtä hyvin voit tehdä ja paistaa sen välittömästi. Paistos on myös helposti muokattavissa; sinihomejuusto, jalapenot, valkosipuli tai osan maidosta korvaaminen valkoviinillä saa aikaan aivan uuden makumaailman.

Tämä resepti löytyy HooKoon uusilta joulusivuilta, jossa paljon herkkureseptejä ja hyviä vinkkejä jouluruokien ja kattauksen tiimoilta. Jouluruokia ideoimassa on ollut Mestariskokki Björckin Tomi sekä pari suosittua ruokabloggaajaa. Maistuis varmaan sullekin - blogi on kehitellyt ihanan jouluisen punakaali-pekonihöystön joulupöytään ja minä sain miettiä hävikistä herkuksi -teemalla jotain kivaa kinkun rippeille. Hookoo löytyy myös kätevästi facesta.





Yhteistyössä HK

lauantai 6. joulukuuta 2014

Hirvi-pärämätsit ja pikainen sienisalaatti


Tänä syksynä sain maistaa ensimmäistä kertaa pärämätsejä, hevosenlihasta. Ne olivat aivan supermaistuvaisia ja lupasin heti itselleni kokeilla myös kotona. Koska sitä hevosen jauhelihaa minulla harvemmin on (itseasiassa nyt on kyllä Kerttua pakkasessa, mutta se onkin jo toinen tarina) päätin korvata sen yhtä aromikkaalla ja kuivalla jauhelihalla eli hirven jauhelihalla.

Parämätsit eli tataaripiirakat ovat tulleet Suomeen  viime vuosisadan (siis18-19) vaihteen tienoilla kotiutuneen tataariyhteisön myötä. Alkuperäinen nimi on Peremec (Turkistakin löytyy) ja islaminuskoinen väestö teki ne tietenkin naudasta , koska possua eivät käytä. Hyvin voisin kyllä kuvitella, että tataareilla voisi olla juuri hevonen sitä aitoa ja alkuperäistä käytettyä lihaa, tiedä häntä. Pärämätsi nimi on saanut alkunsa Tampereella, jonka tataariyhteisö sai villittyä muunkin väen peremecien makuun, Linkosuon leipomo alkoi niitä valmistaa ja niistä tuli paikallisten grillien erikoisuus. "Lihapiirakan" sai joko kuivilla tai märillä mausteilla, kuivan ollessa paprikapohjainen maustesekoitus ja märkä viittaa ketsuppi-sinappi linjalle.


Ehdottomasti kokeilemisen arvoisia, herkullisia ja jokseenkin täyttäviä. Meillä hoitivat tänään lounaan virkaa, mutta hyvin sopisivat tuhdiksi iltapalatarjoiluksikin. Pärämätsit valmistetaan hiukan karjalanpiirakoiden tapaan, mutta taikina on vehnäjauhoa ja siten helpompi käsitellä kuin kuiva ruistaikina. Itse korvasin osan tavallisista täysjyvävehnäjauhoilla, ne kun vaan antavat niin makua.

Tuosta Hevosillan ruoista oli hiljattain raporttikin yhtenä torstaina sanomalehdissä Lännen Median tuottamana ja tämä samainen resepti löytyy siitä. Hilpeyttä herätti reseptin kohta: "1-3dl munanlämpöistä maitoa..."

Pärämätsit hirvestä
20kpl

taikina
10 dl vehnäjauhoja (4 dl laitoin täysjyvävehnäjauhoja)
1 1/2 tl suolaa
1 rkl voita
1 muna
3 dl lämmintä maitoa

täyte:
500g hirven jauhelihaa
2 keltasipulia pieneksi pilkottuna
1 1/2 dl vettä
suolaa, valkopippuria

Laita taikinaan muut aineet paitsi jauhot ja sekoita jauhot sitten mukaan pikkuhiljaa kunnes saat kiinteän taikinan. Taikinaa ei tarvitse vaivata sen enempää.
jaa taikina 20 osaan ja painele /kaulitse ohuiksi ympyröiksi jauhotetulla alustalla (n. kahviasetin kokoisia).

Sekoita taikinan ainekset ja jaa RAAKA täyte taikinapaloille, painele litteäksi ja ummista piiraat rypyttämällä. Muoto on pyöreä.

Paista voin ja öljyn seoksessa paistinpannulla kypsiksi, ensin avonainen puoli alaspäin. Jos mahdollista, käytä kahta pannua, niin homma hoituu näppärästi. 



Lämpöiset pärämätsit maistuvat älyttömän hyviltä sienisalaatin kera jonka teet näpsäkästi vaikka Sauvon säilyketölkkisienistä näin:

Nopea sienisalaatti

1 tlk tai noin 2-3 dl pilkottuja sekasieniä
1 keltaipuli hienonnettuna
150g ranskankermaa
1/2 kermaviilipurkki
tuoretta tilliä
suolaa, valkopippuria

ja sekoitat vaan kaikki aineet yhteen ja asetat vadin pärämätsien viereen, josta jokainen voi laittaa omalleen.

Ei huono synttärilounas vaikka itte jouduin tekemäänkin.





maanantai 1. joulukuuta 2014

Hyvän mielen leipä


Joulun alla on kiva muistaa ystävää ja tuttua joululeivällä. Saaristolaistyyppiset leivät on näkkileivän ohella ehdoton ykkösvalinta, sillä ne säilyvät ja parantuvat viileässä säilytettynä parikin viikkoa. Lahjaleivän voi halutessaan pukata myös pakkaseen aattoa odottamaan muutaman päivän "kypsyttelyn" jälkeen.

Saaristolaisleivät ovat villejä leivottavia myös jauhopeukalottomille. Taikinaa ei vaivata, sekoitetaan vaan ja löysä taikina kypsennetään uunivuuassa. Joka ikinen leipomani leipä on saanut kehuja maustaan aaton kalapöydässä, ulkonäköongelmien kanssa kamppailen edelleen. Leipäni nimittäin ruukaavat sillä lailla keveästi mennä kuopalle tuosta keskikohtaa. Mutta jos on tälläinen ei niin nipontarkka ja uskoo lahjansaajan arvostavan makua ja rakkaurella leipomista, antaa mennä vaan. Ehkä mun signature saaristolaisleipä on keskeltä matalammalla. Tehkää perässä jos osaatte.




Tällä kertaa olen liikkeellä pikkuisen muokatulla lainareseptillä. Blogini alkuaikoina, silloin kun sitä luki vain sukulaiset ja kommentit olivat harvinaista herkkua, sain silloin tällöin kommentteja Kari.K nimiseltä henkilöltä. Että olin otettu, ihan joku tuntematon jaksoi vaivautua.... sittemmin Kari.Koon kommentointi on lähes tauonnut ja minulle on paljastettu, että Kari.K on itse asiassa IsoHoon työkaverin T. Rehnmannin alter ego ja siinä oli sitten vissiin kaksikseen hihitelty postauksiani kommentoidessa. Ei se mitään, minulle ne tulivat oikeaan aikaan. Rehnman asuu Bergön saarella joka on lossinvarainen puolentuhannen asukkaan saari tuossa Vaasan rannikolla. Tässä reseptissä on erikoista siinä käytetty tyrnimehu, ja vaikka sitä onkin vain puoli desiä, sen kyllä maistaa lopputuloksessa (ellen sitten ole makuharhainen). Saamani resepti oli ruotsinkielellä (tai, noh...) ja piti pistää pystyyn oikein some-etsintä kun ihmettelin mitä on surbärssaft (Kari.K ei ollut juuri silloin tavoitettavissa).  Tuo aluehan taitaa olla melkoista Tyrnivaltiota, joten sielä mehua saa hyvillä suhteilla (tai omista puskista) edullisemmin isoompaankin satsiin. Mutta tämä on just hyvä meille.


Bergön tyrnileipä
4 leipää

7,5 dl piimää
3dl appelsiinimehua
0,5 dl tyrnimehu(tiivistettä)
1 rkl voita
50g tuorehiivaa
3dl siirappia
4dl Myllärin luomu ruisjauho
2 dl vehnärouhetta
2 dl ruisrouhetta
4 dl olut- ja leipämallasta
6 dl Myllärin vehnäjauhoja
3tl suolaa!!!! (oli jäänyt pois reseptistä, taikinassa oli, kiitos tarkat lukijat (meemu))



Kuumenna kaikki nesteet  siirappia lukuunottamatta ja voi  37 asteiseksi ja liuota hiiva mukaan. Lisää myös siirappi ja sitten sekoita mukaan kaikki kuiva-aineet. Kaada  löysä taikina neljään n. litran vetoiseen suorakaiteen muotoiseen vuokaan ja anna seistä liinalla peitettynä puoli tuntia.

Paista  180 asteessa kiertoilmauunissa 45-60 minuuttia. Anna jäähtyä ja tasaantua viileässä ainakin 2-3 päivää.



Paketoinnissa tykkään  useimmiten yksinkertaisesta glitterin ja säihkeen sijaan, vaikka niilläkin on paikkansa. Yksinkertainen vyöte on kaunis leivän päällä, mutta jos leipä on matkassa mukana, niin se on kiva peittää kauttaaltaan. Voipaperi tai pergamiinipaperi sulkee sisäänsä siirapit ja rasvat (ja kauneusvirheet). Tulostin yksinkertaisen tervehdyksen kauniilla fontilla ihan ruskean paketointipaperin päälle ja leikkasin sen vyötteeksi. Kaunista narua ja se on siinä. Paketointitarvikkeet löytyivät ainakin meiltä kotoa, minä kun kohdalle sattuessa ja kukkaron ollessa lyönnissä helposti sorrun ostamaan kaikenmoista askarrustarviketta. Onhan se hyvä, että on hyvät varastot vaikkei niin askartelisikaan...



Ja sitten vaan suukkuun. Maistiaisleipä reilulla voilla, jouluna sitten kalaa.

Kiitos Kari.K. Kiitos Rehnman. Kiitos Bergö! 

Postaus osallistuu Myllärin joululeipähaasteeseen. Kiitos jauhoista!

lauantai 29. marraskuuta 2014

Chorizo-valkosipulikeitto


Sopa de ajo. Valkosipulikeitto siis. Ja sitten sitä chorizoa. Resepti vaikutti heti herkulliselta. Jotain tässä on vuosien mittaan oppinut arvioimaan, sanoja paperilla, mittoja ja raaka-aineiden suhteita. Jotta oli se. Herkullista.

Olen ylipäänsä valkosipulin kohtuukäyttäjä (poikkeus). Inhoan väkevää valkosipulin katkua, vaikka useimmiten resepteihin tulee kynsi tai kaksi ja sellaisenaan valkosipuli onkin yksi mahtavimmista maustajista. Huithapelisti olen myös kasvattanut valkosipulia. Toissa syksynä pökin kasvimaani nurkan täyteen pieniä sipulinaihioita kesällä kasvatetuista ja niinpä viime keväänä kasvimaan nurkassa olikin varsinainen valkosipulipöheikkö. Tuollainen green garlichan on arvostettu kausiherkku, mutta niin vain jäi käyttämättä. Jäi harventamattakin. Syksyllä sitten kaivoin sieltä vasullisen tuollaisia multaisia puolimoosia kynsiä. Ja loput jätin maahan ihmettelemään mitä niistä ensi vuonna tulee. 

Mutta noille omille kynsille pitää löytää arvoisensa reseptit. Tämä kuulkaa on. Talonpoikainenkeitto espanjalaiseen tapaan. Alkuperäinen resepti Guardian. Vähän lisäsin chorizoa....



Chorizo-valkosipulikeitto
4 annosta

4 rkl oliiviöljyä
4-5 kokonaista valkosipulia (n.3-4 dl valkosipulinkynsiä)
280g raakachorizoa (Saarioisella löytyy hyvä, ihan joka makkarahyllyssä yleensä)
1 rkl tuoreen timjamin oksia riivittynä tai 2tl kuivattua
1/2 tl savupaprikaa
1 litra kanalientä(vaikka fondista)
4 munaa
8 viipaletta ciapattaa tai muuta hyvää vaaleata leipää
mustapippuria, suolaa (ei ehkä lainkaan)
lehtipersiljaa pintaan

Kuumenna öljy kohtuulämpöön paistinpannulla ja kuullottele valkosipulinkynsiä KUORINEEN miedolla lämmöllä n.20 minuuttia kunnes ulkokuorikullanruskea ja sisus pehmeä. Nosta reikäkauhalla laakealle paperille hiukan jäähtymään.

Purista chorizo pannulle kuorestaan nokareiksi ja paista kypsäksi. Lisää lopussa timjami ja savupaprika. Siirrä kattilaan makkara ja kaada kuuma kanaliemi päälle. Purista hiukan jäähtyneistä valkosipuleista sisukset ulos ja soseuta sauvasekoittimella, lisää hiukan kanalientä niin onnistuu paremmin. Kaada tahna myös kattilaan. Keitä hiljaa viitisen minuuttia. Lisää pippuri ja maista suola. Älä pyörry onnesta.

Ennen tarjoilua särje keittoon varovasti 4 kanamunaa. Annostele keitto kulhoihin nini, että liemi ja chorizo tulevat ensin. Paahda leivät ja revi muutamaksi palaksi, aseta keiton pinnalle ja nosta päälle varovasti siältä valuvat kananmunat.

Kyllä lähtee nälkä ja sisäinen vilu eräänäkin synkkänä marraskuisena päivänä. Se on lupaus!

Ja terveisiä Jokihakalaan, chorizo-reseptien aarre-aittaan!




keskiviikko 26. marraskuuta 2014

The vuokaruoka. Kun on kiire tai väsy.


Tai molemmat. Ja niin pajon kun joulun läheisyys antaakin energia, on se myös aikamoinen energiasyöppö. Kun pöytään saa ruuan vähällä vaivalla ja olemattomalla aivotyöskentelyllä, saattaa se joskus olla perheenäidin pelastus. Tai parisuhteen.

Tässä yksi lempparivuoistani, jonne voi oikeastaan heittää mitä vaan. Ennen lapsia tein tätä chilitonnikalasta, nykyisin tyydyn töräyttämään oman annokseni päälle srirachaa. Pääosassa ovat peruna ja tonnikala, perunana ovat parhaita eiliset keitetyt perunat, mutta voit tehdä nämä myös kaupan lohkoperunoista. Ei mitään pitkällistä kypsytystä vaativaa, koska vuoan tulisi olla valmis max. 30 minuutissa.

Ohjeessa ei ole tarkkoja määriä, tee sen mukaan mitä sinulla on, ole luova kaappisi sisällön rajoissa (mutta älä sorru liialliseen pohdintaan eli aivotyöhön).



Nopea tonnikala-perunavuoka

1-2 prk tonnikalapaloja öjyssä tai maustekastikkeessa
keitettyjä perunoita isoina lohkoina tai pussi pakastelohkoperunoita
kirsikkatomaatteja halkaistuna
1 punasipuli puolirenkaiksi leikattuna
1 tölkki artisokansydämiä
öljyä
suolaa. pippuri, paprikaa 
juustoraastetta (tässä valion TexMex-raaste pussi)

Öljyä uunivuoka. Heittele vuokaan sekaisin kaikki ainekset (ei juustoa) ja mausta sullesi sopivaksi. Ripottele päälle juustoraaste ja anna komeuden kuumeta uunissa 175 asteessa 20-30 minuuttia.

Viereen raikas salaatti.

Yksi ongelma pois päiväjärjestyksestä.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Za'ataria mun oliiveihin



Jos puhutaan yksinkertaisista nautinnoista, jotka useimmiten ovat niitä kaikkein upeimpia, kuvitelkaapa tämä: Kulhollinen marinoituja oliiveja jonka oliiviöljyiseen kylpyyn kelpaa dipata myös rapeakuorista juurileipää, makeudeksi pirskaus laatubalsamicoa leivälle.

Nyt tekisi mieli lopettaa postaus tähän sanoin "Olen puhunut."

Mutta koska mä olen Nanna ja liian heikko vastustamaan kiusausta jaaritella liirum-laarum ja niin kiltti, että haluan suoda teillekin saman mahdollisuuden oliiviövereihin (sillä sehän tästä väistämättä seuraa) mä jatkan.



 Koska aivoni eivät myöskään toimi moodiilla kieltäydy reseptikilpailusta löysin itseni testaamasta GAEAn uusia oliiveja pussissa. Ainakaan täällä puolivälin etapilla napapapiiriä kohti ei ole ollut kaupoissa tarjolla pussioliiveja, ulkomailta nuo ovat tuttuja. Käteviä ja kevyitä kuljettaa myös mukana ja rahdata pohjolaan. Miettikää kuinka paljon näitä litteähköjä nesteettömiä pusseja menee rekan perällä verrattuna lasisiin suolavesipurkkeihin, joissa usein oliivit asustelevat. Kylläpäs pieneni jalanjälki!



Kun oliiveista poistetaan kivi, poistetaan myös sen sielu. Mutta myönnän, olen syönyt myös hillittömän pahanmakuisia kivellisiä oliiveja. Ja jos romanttisilla treffeillä (joilla muistaakseni olin viimeksi vuonna -88) haluaa pidättäytyä kivien sylkemiseltä tai säästää vieraita hammaslohkeamisilta tai yksinkertaisesti vain yksin ollessa lukea ja syödä, jolloin toisessa kädessä on haarukka ja toinen kääntää sivuja, eikä kolmatta kättä jää kivien kaiveluun suusta, ovat kivettömät hirveän hyvä vaihtoehto. Näitten GAEAn oliivien kohdalla todella hyvä vaihtoehto, koska ne ovat ihanan suolaisia ja maukkaita. Ihan kivitavaraa, jos ymmärrätte vihjailuni. Sekä mustavihreä rosmariini-sitruunapussi että mustat naturellit. 





Minä osallistuin tuotekehitykseen tällä ehdotuksella. Jos ei Za'ataar sovi oliiveille niin ei sitten mikään. Za'ataarin voit ostaa Lähi-idän kaupasta tai hifistellä gourmet version ohjeeni mukaan.

Za'atar ja oliivit
1 pussi GAEA mustia oliiveja
3 rkl laadukasta Extra Virgen- oliiviöljyä
2-3 tl Za'atar- mausteseosta
sormisuolaa

Anna marinoitua viileässä pari tuntia
Tarjoiluun hyvää leipää ja tummaa balsamico-viinietikkaa. 

Määrät ovat suuntaa antavia, kun oikein innostut dippaamaan hulahtaa tuonne helposti desi öljyä ja sitten vastaavasti lisää Za'ataria. Ja sormisuolaa kaipaa öljy hiukan jos jollain suupalalla dippaat ilman oliivia, vaikka oliivit ovatkin suolaisia.

Käy tutustumassa oliiveihin ja äänestä omaa suosikki-yhdistelmääsi, osallistu kilpailuun. (klikkaa kuvaa)




Oliivit ja oliiviöljyn testattavaksi ja tuotekehitykseen toimitti GAEA







lauantai 22. marraskuuta 2014

Rendang, mikä pata!




Kuuletteko sen? Se on melkein kuin kirosana, mutta hyvä sellainen. Se rollaa suussa sillä lailla ämerikkäläisittäin; Reen-´dääng, mikä pata!

Jos haluat loppuvuoden juhlakauteen takuuvarmaa herkkua, jonka valmistelu kestää 20 min ja loput 4-5 tuntia hoitaa uuni. Joka jo tuoksullaan hurmaa jokaisen ovesta sisään astuvan. Älä yhtään kattele kauemmas, tässä on sun resepti. Pataruoka on aina hyvä vaihtoehto juhlaan, ehdit paneutua myös alkuruuan tai jälkiruuan tekoon. Tai kattaukseen. Tai miten olis jo keittiökuningatar kerrankin ehtis pynttäytyä ja rauhoittua ennen vieraiden tuloa?

Padan nimi on oikeasti Rendang ja se on indonesialaista alkuperää. Sen valmistus on kummitellut mielessäni siitä asti kun luin Pastanjauhajista, että se muutama vuosi sitten valittiin  ykköseksi kun CNN järjesti äänestyksen maailman 50 herkullisimmasta ruuasta. Pata uunitetaan oikeasti melko kuivaksi, mutta minä tykkäsin tehdä hiukan kastikkeisemman version. Vaikka ainesosaluettelo vaikuttaa pitkältä, ruoka valmistuu uunikuntoon nopeasti. Syöminen on nautinto, padassa on pehmeä polte johon ehtii addiktoitua ruokakulhollisen aikana, pakko ottaa aina vaan vielä vähän lisää. Versioita löytyy netistä pilvin pimein, omastani tuli tälläinen:



Rendang
(iso padallinen, mutta ehkä 6-8:lle)

4 rkl öljyä
1 dl maissitärkkelystä (siis maizenaa)
1tl suolaa
1 tl mustapippuria myllystä
1300g naudan ulkopaistia paloiteltuna isoiksi kuutioiksi
1 sipuli pilkottuna
5 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1 iso pala inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna (2 peukalon verran)
2 tl kurkumaa
2 sitruunaruohoa
3 punaista chiliä hienonnettuna
2 tl jauhettua korianteria
2tl mustapippuria myllystä
1 tl kanelia
3 kafferilimetinlehteä
3 rkl tummaa siirappia
2x 400ml kookosmaitoa (ei kevytversioita)
1 limen mehu
suolaa maun mukaan
tuoretta korianteria päälle

Mausta maizena suolalla ja pippurilla ja pyörittele lihapalat seoksessa. Kuumenna 2rkl öljyä ja ruskista lihapalat pienemmissä erissä. Siirrä pataan.

Kuumenna loput öljystä ja kuullota sipuleita  muutama minuutti miedolla lämmöllä. Lisää valkosipuli, inkivääri, chili ja kurkuma ja kuullota vielä pari minuuttia.

Poista sitruunaruohoista uloin osa ja murskaa jäljelle jäävää osaa lyömällä sitä kaulimella. Puolita tangot ja lisää pannulle jauhetun korianterin, kanelin (edit! kaneli puuttui ohjeosiosta), mustapippurin, kafferilimetinlehtien ja siirapin kera. Kuullota minuutti, lisää sitten kookosmaito ja kiehauta.
Kaada seos pataan lihojen päälle.

Anna padan hautua uunissa 150 asteessa ensin 3 tuntia kansi päällä ja 1-2 tuntia ilman kantta riippuen kuinka paljon haluat kastikkeen redusoituvan. Voit muutaman kerran sekoittaa pataa haudutuksen aikana. Älä säikähdä öljyn erottumista padan pintaan, se on tyypillistä näille kookospohjaisille ruuille ja sekoittamalla selvitettävä asia. Lopussa kastikkeen väri muuttuu myös tummemmaksi.

Ota pata pois uunista ja purista sekaan limen mehu. Tarkista suola, saatat joutua lisäämään melko reilusti (1 tl ainakin.) Ripottele päälle tuoretta korianteria ja tarjoa höyryävän basmatiriisin kanssa.

Aineksista: Sitruunaruohoa saa melko yleisesti kaikista suuremmista marketeista, sen voi korvata myös sitruunaruohotahnalla. Samoin kuivattuja kafferilimetin lehtiä löytyy, vielä parempaa jos löydät tuoreita. Reseptiin kuuluu myös tamarinditahnaa, jota minulla ei ollut ja korvasin sen limen mehulla. Mikäli sinulla tahnaa on, voit lisätä sen jo kastikkeen tekovaiheessa mukaan (2  tl). Lihana oli mainio Kotitilan härän ulkopaisti.

Resepti osallistuu Kotitilan blogihaastemaratonin neljänteen ja viimeiseen osakilpailuun, jossa teemana on Juhlakauden uudet maut. Ja ihan naulankantaan!