The Ruislimppu

In the leivinuuni. Toteutunut unelma.

Jos olisin varsinainen mestarileipuri, olisi ihaninta kun minut tunnettaisiin  ruislimpustani. Kovakuorisesta, ruskeaksi paahtuneesta, happaman aromikkaasta kaunokaisesta. Rakkaudella vaalittuun juureen leivotusta. 

Oven takana jono leivontapäivänä.

Hiukan oioin mutkia. Koska on meneillään Myllärin Luomun kisapuolivuotiskauden viimeinen leivontakuukausi, teemana mestarileipomus, kaivoin Ruisleipäaines pussin kaapista samaan aikaan kun pistin tulet leivinuuniin. Ruisleipäainekseen tarvitsee lisätä vain pala hiivaa ja lämmintä vettä ja sitten antaa lämmintä kättä tai tässä tapauksessa yleiskonetta.

Ruisleipäaineksessa on valmiina ruisleipäjuurta, jonka kyllä haistaa taikinaa vaivatessa. Ruisleipätaikinalla on aivan omanlaisensa sielu. Se on koostumukseltaan tahmeaa, silti erittäin muokattavaa, sen aromi kiidättää minut muistossani aikaan, jolloin ripustauduin kiinni vielä mumman kaatiin (*=esiliina).

Vaivattu taikina saa levätä ja nousta lämpimässä peitettynä, tunnin tai kaksi. Ja sitten siitä leivotaan limput.

Jaoin taikinan ohjeen mukaisesti kolmeen osaan ja pyörittelin palloiksi. Runsaasti jauhoja mukana tässäkin vaiheessa. Itse limppu pyöritellään hauskasti  kättä vasten niin, että saat tavallaan kartion jossa pohja on kämmentäsi vasten, ja jonka käännät sitten pöydälle niin, että kärki osoittaa kattoon. Pitäisi tehdä tästä emoksen pyörityksestä kai video...

Anna limppujen kohota ja repeillä liinan alla vielä 40 min. Paista sitten 250 asteisessa uunissa puolisen tuntia, kunnes limppu kumisee pohjaan koputtaessa.

Tuli niin hyviä, vaikkakin pieniä, että en millään raaskinut rikkoa illuusiota mestarileipurista ja kertoa syöjille käyttäneeni ruisleipäaineksia.

Jauhot toimittanut käyttööni Myllärin luomu. Muita kilpailupostauksia aiheesta:

Suklaapähkinäpikkuleivät

Hummusta ja täysjyväpitaa

Poron pökäleet

Luomuleipää ja porkkanavoita

omenaressua

Osso bucco goes Meksiko

Rosmariini kuvassa on pelkkää hämäystä. Sattui olemaan siinä lähettyvillä kuvaustilanteessa.

Pakastintyhjennysoperaatio yhdistettynä viikonlopun leivinuuninlämmityksiin tuotti muhevan padan. Pakkasessa oli superkauniita potkakiekkoja, tummaa tiheäsyistä Highlandin karjan lihaa Jalasjärveltä. 

Osso bucco Meksikosta
6:lle

2kg potkakiekkoja (omiani 4kpl)
2 purkkia tomaattimurskaa
2-3 chipottle-chiliä adobekastikkeessa (löytyy marketeista, pieni säilyketölkki)
2 sipulia 
4 valkosipulinkynttä
1tl suolaa
1 tl savupaprikajauhetta
1tl juustokuminaa eli jeeraa
1tl jauhettua mustapippuria
1 rkl kuivattua oreganoa
vettä

päälle meksikolaishenkinen gremolata:
Puntti korianteria
1 limen mehu
3 valkosipulinkynttä

Yhdistä pieneksi silputut ainekset ja ripottele annosten päälle

Ota potkat huoneenlämpöön viimeistään puolituntia ennen valmistuksen aloittamista.

Yhdistä mausteet seokseksi ja mausta sillä potkat molemmin puolin.
Lado potkat isoon uunipataan, heitä sekaan pilkotut sipulit, valkosipulit ja chilit. Chilin kastikettakin saa mennä. Kaada perään tomaattimurskat ja ehkä purkillinen vettä.

Melkein valmista. Jos ei oteta huomioon 4-5 tunnin odottelua. Tarkkaa valmistusaikaa on mahdoton sanoa, tiedättehän leivinuunit, mutta lihan tulee irrota luusta täydellisen helposti. Puolivälissä paistoa muutin vähän lihojen järjestystä eli alimmaiset pääsivät ylemmäksi ja toisinpäin.

Jos teet tätä sähköuunissa, sanoisin 220 puoltuntia ja sitten 150 asteessa 3-4 tuntia.

Liha tosiaan myöntyy haarukan alle tappelematta ja padassa on mainio tumma molemainen polte. ÄÄk! Olisiko pitänyt laittaa suklaatakin? No, ehkä ensi kerralla. 

Se nyt on ainakin varmaa, ettei pata pahastu jos moiskautat lusikallisen ranskankermaa annoksen päälle.

Päivän piristys

 
Oletan että aika monelle käy niinkuin minulle. Suloinen unohdus. Tai ehkä fiksuille ei käy. Äitini marjat on syöty puuron kera viimeistään keväällä.

Jos olet onnellinen pakastimen omistaja, jonka pakkasessa kylmänhuuruisessa sekasorrossa (tai jos olet fiksu, ehkä ne ovat siellä jämptissä järjestyksessä) löytyy pussi jos toinenkin kotimaisia marjoja, jotka ovat parhaassa tapauksessa omista puskista lapsityövoiman avulla poimittuja (nyt saatan viitata itseeni), niin hopi hopi, surauttelemaan smoothieta, leipomaan piirakka, tekemään jälkiruokaa, keittelemään kiisseliä, maistamaan marjapuuroa.

Sä tarvitset ne vitamiinit!

Ja jos olet elänyt 70- tai 80 luvulla, perheesi repertuaariin luultavasti kuului ehkä retroista retroin jälkiruoka, jota syötiin todellakin kyllästymiseen asti. Mutta siitä on niin kauan, että nyt voi jo hifistellä maailman helpoimmalla ja herkuimmalla jälkkärillä/välipalalla/aamiaisella/iltapalalla.

Ja siis viikonlopun resepti:

Pakastemarjat
marjoja oman määrän ja maun mukaan, tässä mansikka mustaviinimarja ja punainenviinimarja
sokeria maun mukaan

Jäiset marjat kulhoon sulamaan ja päälle pari ruokalusikallista vähintään sokeria. Sekoita ja anna sulaa kokonaan tai siihen asti kunnes pystyt marjoja suussasi sulatella.

Heikoimmat syövät kera vaniljajäätelön, kermavaahdon, vaniljakastikkeen, luonnonjogurtin tai vaniljavanukkaan kera.

Kovemmat emännät (saatan viitata itseeni) vetää ihan paljaaltaan!

Postaus toteutettu yhteistyössä pakastimeni ja marjapuskieni sekä mansikkapenkkini kanssa, jotka luovuttivat tuotteet veloituksetta käyttööni. Sivukuluja, eli pakastimen sähkönkulutusta ei sponsoroitu.

Herkku, helppo ja nopea: Sriracha Lohi

Kun minä nyt oon saanut todistetusti muutaman henkilön raivaamaan tilaa jääkaapissaan sriracha-kukkokastikkeelle, tunnen painavana vastuun myös siitä, ettei kastike unohdu putelin pohjalle. Vaikka tällä hetkellä tuntuukin siltä "kuinka voisikaan?" ei käyttörepertuaarin laajennus liene koskaan pahasta.

Aaaaah, ja varsinkin kun resepti on näin ihana ja herkullinen ja nopea toteuttaa. Versioita löytyy netistä ameriikaksi pilvin pimein, siitä tiesin, että hyväähän tämän täytyy olla. Srirachan ohella toinen avainaines on vaahterasiirappi. Resepti on mukana mm. Gwyneth Palthrown keittokirjassa. Ja tämä kyllä mahtuisi sinne Jamie's 20 minute meals:iinkin. Ennen kaikkea; Hyviä, erilaisia lohi/kalareseptejä ei koskaan voi olla liikaa.

Lohta, srirachaa ja vaahterasiirappia
4:lle
1/2 limen mehu
1 rkl vaahterasiirappia
11/2 tl srirachaa
1/2  tl karkeaa sormisuolaa
800g lohifilettä 4 annospalaan leikattuna
reilusti  tuoretta korianteria

Asettele lohipalat leivinpaperille uunipellille nahkapuoli alaspäin. Nahkaa ei kannata poistaa, se jää kyllä kiinni leivinpaperiin...

Valmista maustekastike yhdistämällä limen mehu sriracha, siirappi ja suola. Jos osa syöjistä on pieniä lapsia, mausta kastike ensin vain muutamalla tipalla srirachaa, sudi kastike lasten lohien päälle, lisää vasta sitten loput srirachat. Näin lapset saavat ihanaa makua, mutteivät liikaa tulisuutta. Sudi  aikuistenkin palat.

Paista 15 minuuttia 220 uunissa. Viimeiset pari minuuttia voit laittaa grillivastukset päälle jotta ehdit saada kauniin värin. Kaada loput kastikkeet vielä lohien päälle kun otat uunista. Älä nyt kuitenkaan niihin miedompiin annoksiin. 

Lopuksi päälle korianterisilppua. Meillä tarjoiltiin parsakaaliriisin kanssa ja tuollaisen pika kurkku-retiisi-porkkana salaatin kanssa, jossa mausteena vain pikkuisen etikkaa ja sokeria ripaus.

Sanoinko jo, että aivan Ä-L-Y-T-T-Ö-M-Ä-N hyvää?

Ystävyydelle

Sen lisäksi, että olen kova kiroilemaan, olen myös kova itkemään. Jos suutun oikein kovasti, itken. Mutta yleensä itken ihan tyhmeliini asioista. En pysty esimerkiksi itkemättä kuvailemaan kuinka valkoinen hevonen käveli arkun perässä Astrid Lindgrenin hautajaissaattueessa. Tai että ihailen Kaunis pieni elämä -blogin vanerisahausaskarteluja ja ettei minulla ole edes vanerisahaa. Murrun joka kerta.

Ystävyyden kyyneliä sain vierittää Herkkumessuilla, joku saattaa muistaa, että mainitsin asiasta. Perjantaina oman osuuteni päätyttyä, menimme pienessä seurueessa juomaan tutkimaan viinimessupuolta. Siinä ihania Epasteria annoksia syödessämme läheisestä pystypöydästä tuli luokseni hoikka ikäiseni oloinen nainen, joka pyysi minua käymään luonaan kun ehtisin. Menin hetimmiten  mietiskellen mitähän hänellä mahtoi olla asiaa. Hän kaivoi käsilaukustaan vanhan valokuvan ja työnsi sen käteeni.

Kuva oli tuon ylemmän kuvan kopio. Tunnistin sen heti  ja sitten ymmärsin kuka tuo nainen oli. Nainen, jonka olin tavannut viimeksi vuonna -75 ekaluokkalaisena. Kuvassa - nimet eivät oikeita, vaikka eivät muutettujakaan, näin meitä kutsuttiin-vasemmalta siis minä, Ojalluoron Pirjo ja Osuuskaupan Maarit. Ollaan Oravan mummolan pihassa, jossa tuolloin asuin, leikkimökin eressä. Me, kylän kolme ekaluokkalaista tyttöä. Poikiakin oli luokalla kaksi, Hannu ja Lasse. Yhteensä koulussa oli 16 oppilasta. Maarit muutti vanhempineen ekaluokan jälkeen pois pitämään jotain toista osuuskauppaa jonnekin muualle, enkä häntä ole sen koommin nähnyt. Kaiken tuon käsitin ja se vaivannäkö, että hän tuli messuille mukanaan kuva, sekä hänelle kirjoittamani onnittelukortins säe, miten se nyt menikään, hatarin harakanvarpain kirjoitettu, jotenkin hyvin muodollisesti, "Syntymäpäivänäsi onnitellen".

Joten ehkä kolmen sekuntia siitä kun sain kuvan käteeni olin täysin kyynelten vallassa. Kaikki ne muistot vyöryivät lävitseni, pienet hetket ja jutut jotka luulin unohtaneeni. Kiitos Maarit.  

Tänään Maitotyttö pääsi naapurin Linnean 3v. synttäreille. Halusi tehdä Linnealle kakun. Ja niinhän me tehtiin, ihan suloinen ja mini ja nopea vaan. Paljon oven avaan!

Hyvää ystävänpäivää, kaikki ystäväni; lapsuudenystävät, koulukaverit, koiraharrastuskaverit, ratsastuskaverit, työkaverit, opiskelukaverit, laivakaverit, ulkomaan kaverit, blogikaverit ja  te kaikki blogiani lukevat kaverit, onpa mulla pari vanhaa poikakaveriakin. Ja sitten tämä yks IsoHoo, jonka kanssa vietettiin häitä tasan 16 vuotta sitten.

Hyvää ystävänpäivää!

Pika Pho ja sriracha

Srirach- soosi saa minut hulluksi. On se tulista, mutta on se hyvää. Kukkosoosiin tutustuttuani ja sitä valmistavan amerikkalaisen tehtaan vietnamilaislähtöisestä perustajasta luettuani, olin myyty, myydyimpi, myydyin. Ja päässäni raksutti ajatus pho-keitosta, jonne lorauttaisin sekaan srirachaa. Sitä vartenhan tuote oli alunperin kehitetty.

Edelleen unelmoin siitä häränhännistä tai muista luista hartaasti keitetystä aromikkaasta pho-liemestä, mutta tämä pikakeitto on kyllä myös aivan mainio. Viimeksihän tein Nigellan ohjeella naudan ulkofileestä, nyt mennään jos mahdollista vieläkin yksinkertaisemmin, eli vähärasvaisella naudan jauhelihalla. Suurin piirtein sama ohje, mutta vieläkin yksinkertaisemmin.

Pika-Pho naudan jauhelihasta

4:lle

400g vähärasvaista naudan jauhelihaa

125g riisinuudeleita

100g lehtikaalta (n 5 isoa lehteä)

suolaa, pippuria

liemi

1l liha- tai kanalientä

1 rkl soijaa

1rkl kalakastiketta

1rkl riisiviinietikkaa

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

5cm pätkä  tuoretta inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna

1 punainen chili hienonnettuna

Päälle puntti hienonnettua korianteria ja sriracha -chilisoosia.

Ruskista jauheliha. Mausta suolalla ja pippurilla.

Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. (luultavammin kaada kiehuvaa vettäpäälle ja anna seistä 3 min, valuta)

Kuumenna liemi kiehuvaksi ja lisää porisemaan kaikki muut liemen aineet noin vartiksi. Jos on kiire niin vähempikin riittää. Lisää jauheliha ja ruoditut pienistetyt lehtikaalit. anna kiehua vielä 3 minuuttia. Lisää nuudelit, kuumenna, annostele lautaselle, päälle korianteria ja srirachaa. Voi kuinka se sopi tähän.

Mieletöntä keittoa.

Suklaahippu-maapähkinävoinimihirviöpikkuleipä

Kukaan ei varmaan voi väittää, että ymmärtäisin google-optimoinnin päälle mitään?

Sen sijaan kunnon pikkuleivän päälle ymmärrän kyllä. Herkuista parhaimpia on amerikkalaistyyliset chocolate chip cookies, mutta perinteisistä rakastan lusikkaleipiä ja kaneliässiä. Harvoin muita, tai edes näitä tulee leivottua ja ehkä lanteet, tai oman ruumiinrakenteeni kohdalla keskivertalo, kiittää.

Maitotyttö3v alkoi eilen vaatimaan kakun leipomista, kun naapurin Linnealla on 3v synttärijuhlat perjantaina, mutta sain tytön ylipuhuttua pikkuleivän tekoon. Kaivoin esille kirjan, jossa on amerikkalaisia perinnereseptejä ja sieltä löysin tämän  suklaapikkuleipäreseptin, joka sisältää sopivasti peanut butteria elikkä maapähkinävoita, sitä kun sattui olla keskeneräinen purkki, eikä sitä tule oikein käytettyä, en koskaan oppinut USA:ssakaan noihin peanut butter & jelly- leipiin.

Chocolate chip and Peanut butter cookies
n. 30 kpl
3 dl Myllärin leivontakarkeita vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
100 g pehmeää voita
2 1/2 dl fariinisokeria
1 kananmuna
 reilu desi maapähkinävoita
200g tummaa suklaata rouhittuna (tai parasta ovat tietysti chiocolate chips, mutta niitä ei mulla ollut)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. 
Vatkaa sokeri ja pehmeä voi vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten, sitten maapähkinävoi. 
Sekoita mukaan sitten jauhot, jonne olet sekoittanut suolan ja leivinjauheen.
Lopuksi lisää suklaa.
Nostele kahden lusikan avulla kakkareita leivinpaperin päälle ja paista 13-15 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla. 
Nauti maidon kanssa.

Nopeita tehdä, nopeita syödä. Urho9v ei niin piitannut "tästä kummasta mausta" (= peanut butter?), joten äitille ja äitin keskivartalolle jäi enemmän.

Viime viikolla ajettiin Urho9v:n kanssa autolla 700 km kahdestaan ja siinä tuli puhuttua monta juttua. Parhaat jutut, tyyliin muna on kanaa viisaampi, tulee aina kumminkin saunassa. Ja ellette tienneet, 9v kyselee edelleen. 

- Äiti voiko laavaa laittaa purkkiin?
- ömmm....
- Voiko laava sulattaa timantin?
- ähäm, ömm...
- Voiko timantin särkeä? kuinka?
- No voi sitä ainakin leikata...ömm...
- Tiedätkö äiti mikä on maailman toiseksi kovin aine?
- ömm...no?
- Mä tiedän. Ceramit-pannu!

Olin olen sanaton.
Äkkiä pikkuleipää!

Koskapa käyttämäni vehnäjauhot olivat Myllärin, miksipä en ilmoittaisi tätäkin reseptiä Myllärin blogihaasteeseen, viimeisenä, eli helmikuun teemana on "MESTARILEIPOJAN TAIDONNÄYTE". Taitavat molemmat sanat olla vähän kaukaa haettuja kun meikäläisestä puhutaan, olen enemmän tälläinen fiiliksellä pellille taikinaa roiskiva.  Joka kuukausi Tomi Björk on valinnut mestarileipurin, arvonimen ovat ansainneet ainakin: 

Kirsin keittiössä
Tyrniä ja Tyrskyjä
Tuulikummun keittiössä
Potluck by One

Maaliskuiseen finaaliin voi päästä myös villillä kortilla, elikkä yleisöäänestyksellä, jonne pääset tästä.
Hopi, hopi Ankerias!