Blinien syöntikin jäi kesken....

Tämä kuva ei ole lavastettu. Yhden ainoan haarukallisen ehdin syödä kauan odottamiani äitini blinejä. Ruokailu keskeytyi pariksi tunniksi, eikä kai se kylmä blini ollut sen jälkeen enää ihan priimaakaan...tai lämmin mäti. Kuinka paljon vauhtia ja jännitystä mahtuu yhteen helmikuiseen talvipäivään? Sen kuulette ihan kohta, jos kiinnostaa. Reseptiä (muuta kuin jännittävään talvipäivän viettoon) on tästä jutusta turha etsiä, ohjeet herkullisiin blineihin löydät täältä arkistojeni kätköistä.

Henkilöiden tunnistamisen välttämiseksi henkilöiden nimet ovat tekaistuja.

Saimme etelän hiihtolomaviikon alussa heti tänne Pohjanmaalle Natasiskoni Turusta ja Nikoveljeni Porvoosta munKälyni ja Ilona- ja Kasper-serkkujen kanssa. Sunnuntaina järjestettiin Seinäjoella sopivasti Kuperkeikkahiihdot,monikymmenvuotinen traditio, joka on muuten maailman suurin lastenhiihtotapahtuma, tänäkin vuonna oli yli 800 reipasta hiihtäjää, parhaimpina vuosina on ollut toista tuhatta. Kaikki saavat mitalin ja jotain hyväskää ja sitä rataa. Karneevalitunnelmissa karvahahmoja, mehua ja makkaraa.

Huom . kärkisiteet.....ja 28 numeron monot 23 jalassa...

No me kaikki, myös pikkuveliNuutti perheineen suuntasimme paikalle, Urho8v, Maitotyttö2v ja Kasper7v, sekäElli5v hiihtovalmiudessa. Hiihdot suoritettiin omilla ikäsarjan matkoilla, ajanotolla tai ilman.

Urho oli hienosti kolmas tänä vuonna. Parasta taisi olla kuitenkin yhteiskuva kisan tämänvuotisen suojelijan HP:een kanssa.

Nikoveljeni ja Ilona9v. poistuivat kisapaikalta läheiselle Jouppilanvuoren 5km ladulle, veljeni ilman suksia. Ilona ei ole kovin kokenut hiihtäjä, mutta niin vain päättivät lähteä vitosta kiertämään. Veljeni on varmaan 10 vuotta sitten sen kiertänyt, eikä hällä ollut käsitystä, mitä kaikkea latu-uravalinnanmahdollisuuksia siellä onkaan nykyyään. Pisti Ilonan kiertämään vastapäivään kiertosuuntaa (?) ja lähti itse kävelemään toisin päin, aikeissa kohdata jossain.

Me muut sitten kuperkeikkailimme aikamme ja palasimme aikanamme mummolaan äitimme kuumien blinien ääreen. Istahdimme syömään, koska eihän blinien voi antaa odottaa. Sitten MunKälyni puhelin soi.

Nikoveljeni oli kiertänyt lenkin, mutta tyttäreensä hän ei ollut koskaan törmännyt....

Olisittepa nähnyt kun Rintalan perhe organisoitui minuutissa. Nuuttiveljeni jätettiin kotiin Einovauvan, Maitotytön (joka sai tietenkin jonkun raivokohtauksen poissaoloaikanamme)ja poikien kanssa. Minä otin Nikoveljeltäni koordinaatteja puhelimessa, koska tunsin alueen. Isäni ja MunKälyni starttasivat autolla ladun vastakkaiselle puolelle Kyrkösjärvelle, jossa isä jäi parkkipaikalle ja Mun kälyni lähti kävelemään esteetöntä latua. Mumma, Natasisko, NuutinMinna ja minä ajoimme kahdella autolla meille, latu kulkee aivan talomme takaa. Natasisko lähti jalkamiehenä, kysellen hiihtäjiltä näköhavaintoja, me kolme laitoimme sukset jalkaan ja hajaannuimme ladulle.

Ette usko kuinka kuuma tulee hiihtää toppavaatteissa, jotka olivat matkassa kuperkeikkahiihtojen seisoskelua varten. Jossain vaiheessa huomasin myös, että kiireessä olin pukenut toppahousut jalkaani nurinpäin, kun pesulappu heilui silmissäni siinä sivakoidessani.

Mutta oli kiire, emme halunneet pimeän laskeutuvan...

Saimme yhden näköhavainnon, joka osittautui vääräksi, mutta sitten Sannatuttuni hiihti minua vastaan (minäkin kierrin väärinpäin...) ja häneltä kuulin, että joku nainen kantoi pikkutytön suksia kävelevän tytön kanssa Kyrkösjärven P- alueelle päin. Soitin äidilleni uudet koordinaatit, yritin soittaa isälle, jonka puhelimesta tietenkin oli loppunut akku ja lähdi itse parkkipaikka kohdin koska olin hiihtäjistä lähimpänä. Siinä sairaalanmäellä sitten isäni tuli vastaan,  väsynyt Ilona kyydissään. Isä oli onneksi odottanut siellä parkkipaikalla. Mikä ei siis ollut muuten lähelläkään parkkipaikkaa missä Nikoveljen auto oli. 

Henkäisin helpotyksesta ja soitin siskolleni, ja jaoimme muille ilmoittamiset.

Takaisin mummolaan blinien ääreen. Olin epäillyt että Ilona olisi saattanut lähteä Tuomikylän ladulle, joka siis vie Ilmajoelle, latu nimittäin jatkuu suoraan tältä ladulta eteenpäin  väärinpäin kierrettäessä. Kukaan meistä ei olis äkännyt lähteä sinne minne Ilona oli oikiasti sitkeästi hiihtänyt. Hän oli jotenkin löytänyt järviladulle, josta rouvaPelastaja oli  pienen väsyneen hiihtäjän löytänyt 4km järvilaavulta eteenpäin. Ja sinne laavullekin on ainakin pari kilometria. Onneksi Ilona oli reippaasti osannut sanoa kuka oli ja kenen luona oli, vaikkei siitäkään nyt sinänsä hyötyä ollut siellä metsässä, mutta ellei isäni olis ollut vastassa, niin sitten ainakin.

Kaikki hyvin, loppu hyvin. Mitäs opimme tästä? ...luultavasti emme mitään. Hiukan toivuttuamme, kun saatoimme jo vähän hymyillä meidät säikäyttäneelle tapaukselle aloimme kyllä muistella, että usein tapahtuu, kun perheemme kokoontuu syömään. Viimeksi taisi Racleten-syöntimme  Tahkolla houkutella paikalle talonmiehen Nilsiästä asti (palohälytys) ja se yksikin pääsiäinen, kiún Urho oli puolitoistavuotias ja nukkui ulkona meidän syödessämme pääsiäisateriaa. Ihmettelimme, kun poika nukkuu ja nukkuu, joku lähti tarkistamaan ja tuli takaisin sanoen, että ei Urho ole vaunuissa. Vieläkin muistan sen shokin! Jotenkin oli poika kiivennyt vaunuista ja löysimme sen sitten tavaamasta auton rekisteriä, ihan siinä pihassa, mutta kyllä säikäytti.

Illan pimetessä lähdimme vielä rentoutumaan  Ruutipolulle, kävelemään keskellä kaupunkia joenvarrella ruutimetsään järjestettyä elämyspolkua. Metsä oli satumaisesti valaistu elävillä tulilla ja paikalla oli myös live-esiintyjiä.

Ihan tarpeeksi säpinää yhdelle päivälle.

Ja kiitos rouva Pelastaja.

Ja mukaan mahtuu aina yksi pastaresepti....

HELPPOEi vaadi kun hiukan pilkkomista ja ainesten sekoittamista. Helpommaksi ei voi paljon mennä tai sitten tämä olis jo helpompaa kuin roiskeläppä pitsan lämmitys.

 NOPEA   Jamie Olivers tekisi luultavasti vartissa, mulla saattoi mennä 20 minuuttia....    
HERKULLINENNo, oli, todentotta. Jos kaikki herkut laitetaan yhteen ja samaan pastaan, mitä siitä voi tulla muutakaan.

Ai niin, ja oli siinä vielä ravintoarvoltaan suositeltava myös, ja riippuu tietenkin hiukan terveellisyyden fanaattisuudesta, mutta eiköhän tämä normisyöjän suosituksiin mahdu.

Nestle pyysi nimittäin edelliset kriteerit täyttävää pääruuan reseptiä, jossa käytetään heidän Maggi Fond cup-tuotteitaan, joita sain läjän testattavaksi. Kyseessä on taas pienimuotoinen kilpailu, mutta tällä kertaa kukaan ei joudu äänestämään ketään, että huokaiskaa helpotuksesta. Sitten piti kehittää myös Nespresso kahvista ja Mövenpickin jäätelöstä jälkiruoka tai -juoma. 

No minä pähkäilin asian näin: tehdään helppo ja ruokaisa pääruoka eli pasta. Laitetaan mukaan hiukan tuoretta eli vihreää paprikaa ja rucolaa, oreganoa ja basilikaa. Osa herkuista saadaan nopeasti purkista; artisokan sydämet ja aurinkokuivatut tomaatit. Pakkasesta otetaan valmiiksi keitetyt jättiravun pyrstöt, jotka tuovat annokseen yhdessä parmankinkun kanssa vähän luxia arkeen tai nostavat aterian vaikka sunnuntailounasvierasruuaksi. Maggi Fond Cup Tomaatti ja yrtit sitoo kokonaisuuden yhteen.Muita mausteita ei mustapippuria lukuunottamatta tarvitse.

Sounds like a plan. (lentokoneen ääniä) 

 

Penneä parhaassa seurassa

(4:lle)

5 dl Penne-kuivapastaa

2kp Maggi Fond Cup Tomaatit&Yrtit

2rkl oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

1/2 vihreä paprikaa 

1 dl aurinkokuivattua tomaattia

5-6 artisokansydäntä (säilyketölkki, suolaliemi)

200g jättikatkaravunpyrstöjä (keitettyjä)

5-6 siivua parmankinkkua

kourallinen pinjansiemeniä

kourallinen rucolaa

pikkukourallinen basilikanlehtiä

muutama varsi tuoretta oreganoa

muutama kierros mustapippuria myllystä

tarjoiluun: parmesania ja sitruunanlohkoja sekä ihanan tuoretta rapeakuorista maalaisleipää

Täytä isoin kattilasi vedellä ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää joukkoon yksi Maggi Fond Cup Tomaatti&Yrtti- liemikuutio ja laadukas kuivapasta. Keitä ohjeen mukaisesti napakan kypsäksi, valuta, mutta jätä n. 1dl keitinlientä talteen.

Pastan kiehuessa sinulla on noin yksitoista minuuttia aikaa toimia.

Ota kaikki aineet esille, ettei käy kuten minulla, että parmankinkku unohtui jääkaappiin. Huomasin vasta kun kaikki ruoka oli jo jaettu lautasille ja aloimme syömään... no lisättiin kinkut- ja lisäys oli erinomainen, mutta virallisista valokuvista se nyt puuttuu.

Kuori ja viipaloi valkosipuli, leikkaa paprika reiluiksi paloiksi. Valuta tomaatit ja piko pienemmiksi, valuta artisokat ja leikkaa kahteen tai neljään osaan. Kaikki palat saavat olla melko reiluja. Nypi valmiiksi kourallinen basilikanlehtiä, rucola ja silppua oregano. Valuta sulaneet jättikatkaravun pyrstöt. Paahda pinjansiement kuumalla pannulla.

Sitten menoksi: Kuumenna oliiviöljy ja miedolla lämmöllä freesaile valkosipulia ja paprikaa, kunnes tuoksut alkavat tuntua nenääsi.Lisää artisokka ja aurinkokuivattu tomaatti. Seuraavaksi pasta ja säästämäsi liemi, lisää mukaan toinen Maggi -kuppi, sekoita ja kuumenna. Lisää jättiravunpyrstöt ja kuumenna. Ota pannu liedeltä, lisää rucola, basilika, oregano, pinjansiemenet ja hiukan pienemmäksi revitty parman kinkku. Pari kierrosta mustapippuria myllystä, lautaselle ja annoksen päälle vähän puristettua sitruunaa ja parmesania. Joko hengästyit?

Ei se mitään, nyt saa käydä pöytään.

 Mikä pikku-Italia Pohjanmaalla!

Jälkiruokaa varten valitsin kaupan pakastealtaasta Mövenpickin ultravaniljaisen vaniljan. Mukaan tarttui myös iso purkki säilöttyjä kirsikoita, ns. hapankirsikoita, ei niitä siirappisia coctailkirsikoita.
Hapankirsikka, vaniljajäätelö, kahvi ja ripaus tummaa suklaata. Jälleen lentokoneen ääniä. 

Kahvikaverin kirsikkapehmis
2:lle

900ml Mövenpickin vaniljajäätelöä
3 dl Lemppari Nespresso-kahviasi (mustaa)
1 dl sokeria
2 dl hapankirsikoita pilkottuna
hiukan tummaa suklaata rouhittuna

Keitä kahvisiirappi. Laita kattilaan kaksi dl kahvia ja 1 dl sokeria, keitä paksuksi siirapiksi, 10-15 minuuttia.(Kahvisiirappi on muuten napattu Sara La Fountainilta, joka jo viime syksynä pisti sitä vähän joka paikkaan).

Valmista pehmis. Laita blenderiin jäätelö ja kylmä kahvi, surauta pehmismäiseksi tanakaksi pirtelöksi. Laita tarjoilupikarin pohjalle puolet kirsikoista, puolet pehmismassasta ja kaada päälle, sekaan sekoittaen siirappi. Koristele rouhitulla suklaalla. Herkutteluun tarvitset pitkävartisen lusikan ja pari paksua pilliä. Ja lapsenvahdin, sillä kuten suudellessa (ja aivastaessa) , tätä syödessäkin menee väkisin silmät kiinni.

Lapselliseen versioon voit käyttää pehmikseen muuten myös maitoa tai kolaa, kahvisiirappi luulen kyllä silti maistuu.

Oi miten täydellinen torstai!

Sinä senkin vanha banaani! (3x banaaniresepti)

Oltiin vahingossa ostettu iso terttu banaaneja vaikka kotona oli vielä edellisiäkin jäljellä. No sitten ostettiin varmuuden vuoksi vielä banaaneja kun ei muistettu, että ne edelliset ja vielä edellisen edellisetkin oli syömättä. Yhtäkkiä meillä oli sitten läjäpäin ruskeita banaaneja, koska kun ne yhtäkkiä salamannopeasti muuttuvat puoliraaoista tummanruskehtaviksi, ei niitä meillä enää kukaan syö. Väitän kylläkin esimerkinomaisesti, että minä syön, koska ne ovat vielä ihan hyvin syötäviä, paitsi että kyllä ne jää multakin syömättä.

Tummat ja pehmeät,  sisältäkin hiukan sielukkaan ruskeat banskut ovat kuitenkin omiaan monenmoiseen leivontaan, Ettenkö sanoisi parhaimmillaan juuri siihen.

Tässä siis kolme reseptiä seuraavaa kertaa varten kun saat kammottavan mieliteon heittää ruskeita banaaneja jäteastiaan. Unohda se!

Yhteistä kaikille resepteille on, että ne on tosi helppoja, Sekoittaminen käy näppärästi vain puukauhalla, paitsi keskimmäisessä reseptissä surautetaan blenderiä!

Banaanimuffinit

3,5 dl vehnäjauhoja

1tl ruokasoodaa

1ti leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1 tl kanelia

3 isoa, ylikypsää banaania survottuna

2 dl sokeria

1 muna

0.75 dl juoksevaa kasvisrasvaa, öljyä tai sulatettua voita

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele iso muffinipelti tai laita koloihin paperiset vuuat.

Sekoita banaanisurvos, sokeri muna ja rasva keskenään. Yhdistä muut kuiva-aineet ensin keskenään ja sekoita sitten taikinan joukkoon,  sekoita kunnes melko sileää (banaanipaukut ei haittaa, jauhosattumat sen sijaan haittaavat).

Annostele vuokaan, taikinasta tulee noin 10 isoa muffinia. Paista 175 asteisessa uunissa n. 25 minuuttia.

****

Seuraavaksi pääsi kokeiluun ihanan Annemin banaanipannarit. Näissä huomio kiinnittyi erityisesti siihen, että jauhoja ei käytetty lainkaan. Aloin kyllä epäillä jossain vaiheessa, että kysymyksessä oli virhe, niin haasteelliseksi koin paistamisen ja kääntämisen nimittäin. Lopulta lisäsin taikinaan kolmannen munan, pysyivät paremmin koossa, mutta alkoivat kyllä maistua enemmän munalta kuin banaanilta. Annemilta en ehtinyt asiasta kysyä, mutta hän varmaan kommenteissa voi valottaa sujuiko paistaminen paremmin kuin minulla?

 Vaniljaiset banaanipannukakut

2 kypsää banaania
 2 munaa
 1 rkl vaniljajauhetta

Surauta kaikki ainekset blenderissä tasaiseksi ja paista pikkulätyiksi nokareessa voita. Tarjoa mustikoiden kanssa. Aika makoisat, aika hyvät.

Ja viimeisimpänä vaan ei mitättömämpänä, vanha kunnon kaverimme Banana Bread. Leipähän tämä makea kakku ei siis varsinaisesti ole, mutta maistuu kyllä ihanalta teekupollisen kanssa, kun sipaiset siivulle vielä hiukan voita.

Banana Bread - Banaani kakku

4 sysikypsää banaania
1 dl voisulaa
2 dl sokeria
1 muna, vatkattuna
1 tl vaniljaa
2 tl kanelia
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
3 3/4 dl vehnäjauhoja

Laita uuni 175 asteeseen.

Survo banaanit ja lisää voisula joukkoon (tai öljy). Sekoita mukaan sokeri, muna ja vanilja. Ripottele sekaan sooda ja suola ja lopuksi jauhot.

Kaada seos voideltuun pitkänomaiseen leipävuokaan. Paista n. tunti  Anna jäähtyä ritilällä, viipaloi ja nauti.

Onnen Muru eli täydellinen kypsyys

Viime maanantaina kaksi ruokabloggaajaa käveli lumihiutaleiden leijaillessa hiljenevän Helsingin keskustan läpi kasvoillaan onnellisen typerä hymy. Tiedättehän, sellainen, jota ei yksinkertaisesti saa pyyhittyä kasvoiltaan vaikka tietää näyttävänsä hiukan häiriintyneeltä. Luultavasti, jos olisimme olleet noin Jonnan kanssa noin kaksitoistavuotiata, olisimme myös kulkeneet käsi kädessä hypellen ja laukka-askeleita vaihdellen, nyt tyydyimme askeltamaan kutakuinkin normaalisti, vaikkakin varsin kepeällä jalalla.

Olimme juuri olleet yhdessä Pumkin Jamin Marin kanssa eksklusiivisella neljän tunnin kokkaus-illallisella  maanantaisin suljetusssa ravintola Murussa Henri Alenin vieraana. Tämä ainutlaatuinen tilaisuus meille järjestyi CocoVin reseptikilpailun kautta, jossa te äänestitte minut 8 parhaimman joukkoon, mistä tuomaristo sitten valitsi 4 bloggaajaa, jotka pääsivät kokkaamaan Muruun. (Harmillisesti meitä oli vain 3 sairastapauksen vuoksi).

Ilta oli uskomattoman hieno. Pääsimme kulissien taakse, emme vain kurkistamaan vaan oikeasti kokkaamaan Murun pikkiriikkiseen keittiöön Henkan ohjauksessa. Saimme kuulla monta hienoa tarinaa niin Murusta kuin Henkan omista ruokafilosofioista ja imimme itseemme kymmenittäin erilaisia ruokaan liittyviä vinkkejä ja niksejä. Olemme muuten ainoat "siviilit", jotka keittiössä koskaan ovat ruokaa laittaneet. (No, Masterchefin Niina pääsi käymään siellä toisella tuotantokaudella).

Henkka hurmasi meidät läsnäolollaan ja vaatimattomuudellaan (ja kärsivällisyydellään). Erikoisesti meille suunnitellun menun hän oli rakentanut niin, että pääsimme valmistamaan ja oppimaan hiukan harvinaisempienkin raaka-aineiden käsittelyä; Jättirapuja, fasaania ja latva-artisokkaa esimerkiksi. Murun Sommelier Samuil Angelov oli valinnut annoksiin sopivat viinit, joiden luonnetta Henkka raotti meille myös sanallisesti.

Menu

Paistettuja jättirapuja, Fenkolisalaattia ja spiruliinakreemiä

***

Vuohenjuustolla täytettyä fasaaninrintaa,

 Neulapapu-latva-artisokkapaistosta ja Inkamarja-vinegretteä

***

Mocca-Lucuma pannacotta ja mustaherukkasorbet

Jonna ja Mari pääsivät valmistamaan  alkuruuan. Murulaisten filosofiaan kuuluu, että raaka-aine hankintoja ei keskitetä, vaan hankitaan parasta laatua sieltä kellä sitä on tarjolla. Rautalammen äijältä tulee ravintolaan vaikkapa särkeä ja madetta, taisipa äijän puskissa olla mustaherukoitakin. Kuuleman mukaan erinomaisen vilkkusilmäinen ranskalainen Alex Donier, joka on avannut Hietalahden uudelleen avattuun kauppahalliin Savieurs Club -myymälänsä on yksi luottotoimittajista. Tällä kertaa saimme käyttöömme kilon uskomattomia jättikatkarapuja, jotka oli tuotu Australian rannikon tuntumasta Caledonian kirkkaista vesistä, ja joiden maku Henkan mukaan oli aivan omaa luokkaansa mihinkään muuhun vastaavaan tuotteeseen. Ja olipas muuten myös viimeinen kilo Suomessa, ellei Alex nyt ala sitten tuomaan niitä vakituiseen. Hintakin on äyriäisillä suolainen, kuluttajille viitisen kymppiä. Mutta ainutlaatuinen on makukin! Jonna moneen otteeseen ihmetteli kuoriessaan rapujen pehmeää kuorta verrattuna keskiverto scampeihin.

Saatiin myös erinomaiset vinkit ja ohjeet liekitykseen. Homman hoiti kotiin tyylikkäästi Jonna.
Ekasta satsista tehtiin normiannokset, Henkka kävi sitten paistamassa vielä loput santsiravuiksi, en laskenut, mutta söin ainakin kuusi!

Hups, päälliset unohtuivat....

Hei mitä siinä muuten on?... granaattiomenaa ja mangoa...ei me taidettu mennä koko ajan ihan menun mukaan. Olin kuitenkin niin kiireinen toisaalla, että taisi mennä ohi.

Minä sain valmistaa fasaaninrinnat, leikata taskut ja täyttää ne valmistamallani vuohenjuusto-valkosipuliseoksella ja kiinnittää kääröt parmankinkulla. Lopuksi jauhotin ne psyllium-jauheella, josta tulette takuuvarmasti kuulemaan lisää. Siitä tuli nimittäin parmankinkun kanssa uskomattoman hieno "panerointi", aivan kuin fasaanin rintafileissä olisi ollut ohut, rapeaksi paistettu nahka päällä. Todella hieno tuote.

Paistamiseen, jossa ensin otettiin väri ja maku pannulla ja jota jatkettiin vielä muutama minuutti uunissa, sain hienot ohjeet. Alkuruskistus pannulla (Murussa käytetään muuten peruspinnoitettuja paistinpannuja ja niissä surutta metallisia työvälineitä, kovassa ravintolakäytössä pannuarsenaali uusitaan kuitenkin kuukauden välein) oliiviöljyssä (pääsin muuten maistamaan aivan uskomattoman hienoa ruohonmakuista oliiviöljyä...mikä se nimi nyt olikaan?), sitten pannulle lisättiin voi, timjaminoksia ja valkosipulinkynsiä, pannu kallelleen ja fileitten nopeaa, jatkuvaa valelua voiseoksella lusikan avulla. Ihmekö tulee hyvää.

Näköjään ihmetellessä on unohtunut lopullisten annosten kuvauskin, mutta kaikkein hivelivintä oli, että fileet esille nostessa ja Henkan leikatessa ne kahtia keskeltä, hän tyytyi vaan toteamaan, että Nanna; Täydellinen kypsyys! (ymmärsittekö nyt kaikki, että Michelin tähtikokki sanoi paistamaani fasaaninrintaa TÄYDELLISEKSI kypsyydeltään?) Tokihan asian laita on niin, että vaikka teknisesti taisin olla se toimenpiteet suorittava henkilö, Henri se kuitenkin taisi olla se "henkinen" paistaja. Mutta mä luulen, että tarttui tästä monta oppia taas kotiinkin!

Käsittelin myös neulapavut ja kukin pääsimme opettelemaan artisokan ranskalaisen käsittelyn ja paistoi molemmat sitten pannulla ryöppäyksen jälkeen nopeasti voin kera kiiltäviksi.

Hauskinta oli kuinka taitavasti ja huomaamattomasti Henkka siivosi koko ajan meidän amatöörien jälkiä, samalla ohjaten eteenpäin työvaiheissa, tiskaten siinä sivussa. Hiljaista hetkeä ei keittiössä tainnut myöskään tulla, ehkä puhuimme liikaa, koska jälkiruokakin ilmestyi sitten lopulta salin puolella eteemme kuin taiottuna. Muutenkin meistä pidettiin erinomaista huolta. Vai sanoinko sen jo? En ole koskaan päässyt itse ruokailemaan Muruun, mutta on helppo uskoa Henkkaa hänen kertoessaan, että vaikka ruoka on ensiluokkaista, (parhaimmista raaka-aineista ilman sirkustemppuja valmistettua) se mikä nostaa Murun  omalle tasolleen on Palvelu!

Menu oli siis maultaan uskomattoman upea ja sen kokkaaminen toi aivan uuden merkityksen sanalle oppiminen. Lopuksi Henkka haudutteli meille vielä mainiot Thehuoneen Assamit.
(Onkohan sen vaimolla ja tyttärellä kotona tälläinen palvelu?) Näin pitkälle piti kirjoittaa ennenkuin havahduin mikä on se yksinkertainen sana, joka kuvaa sekä Murua, että Henkkaa: Symppis!

Yöllä junassa kotimatkalla Pohjanmaalle luin kannesta kanteen paljon kehutun  mukaan ostamani Muru-kirjan (jonka tuotto menee muuten hyväntekeväisyyteen: Näkövammaisten keskusliitto ry:lle, opaskoiran kouluttamiseen. Koira on söötti vielä pikkuinen musta labbis, jännäämme läpäiseekö se soveltuvuustestit. Pennun nimi on tietenkin Muru!) Kirjassta löytyy Murun reseptejä, mutta se on rakennettu kuvaamaan myös yhtä vuorokautta ravintolan arjessa. Kirja oli hieno lukukokemus ja siinä oli niin elävästi kuvattu niitä itsellenikin tuttuja fiiliksiä ravintolatyöstä. Kun viimeiset asiakkaat ovat lähteneet, lopputyöt saatu päätökseen ja huomaa, että on syönyt viimeksi 10 tuntia sitten, istahtaa yhteisen pöydän ääreen kollegoiden kanssa kertaamaan päivän fiaskot ja onnistumiset. (Terveisiä kollegat vuosien varrelta, maissa ja merillä!) Kirjasta myös paljastuu, että Henkkakin on ihan vaan ihminen, toisin kuin voisi ehkä tästä tekstistä päätellä.

Kiitos Jonna ja Mari, kun jaoitte kanssani tämän hienon koemuksen. Kiitos CocoVi erinomaisesta palkinnosta ja laadukkaasta tuomaroinnista. ;D Kiitos kaikille jotka äänestitte meitä facebookissa.

Kiitos Henkka, että otit meidät vieraaksesi Muruun.

Mä muistan tämän aina!

Kunnon makkarasalaatti

Kunnon makkaran syvin olemus aukenee kylmänä. Saksalaistyyppinen makkarasalaatti sitoo yhteen yksinkertaiset raaka-aineet selkeästi tavalla, joka ei jätä maussa toivomisen varaa. Lihaisa, laadukas Kunnon lenkkimakkara tempaa mukaansa vahvan mustaleimaemmentalin, suolakurkku ja punasipuli täydentävät aromikkaalla salaattipedillä lepäävää yhdistelmää ja kaiken kruunaa vahvasti kirpeä, etikkainen kastike. Salaatti ei seuraa karsasta: Sen seuraan sopii yhtä mainiosti rapeakuorinen patonki kuin vahvan rukiinen limppu.  Tarjoile lounassalaattina, salaattibuffetissa tai saunaoluen kaverina.  Varoitus: Salaatin makumaailma saattaa aiheuttaa lievää riippuvaisuutta.

Kunnon makkarasalaatti

3-4:lle

250g Snellmannin Kunnon lenkkimakkaraa

175g mustaleimaemmentalia

1 punasipuli

1 suolakurkku

1 rkl rypsiöljyä

3 rkl valkoista balsamicoa tai valkoviinietikkaa

½  punttia persiljaa

1 tl sokeria

Suolaa ja mustapippuria myllystä

Tarjoiluun sekoitus aromaattisia  pikkulehtisiä salaatteja esim. rucolaa, mitsunaa, pinaattia

Aloita valmistamalla kastike. Sen kuuluu maistua kielellä kirpeän etikkaiselta, joten maistele öljyn ja etikan suhdetta sekoitusvaiheessa, suhde saattaa vaihdella käyttämäsi etikan mukaan.  Sekoita  kastike esim. pienessä kannellisessa purkissa ravistellen yhteen öljy, etikka, silputtu persilja, sokeri, suola ja mustapippuri.

Kuori ja puolita punasipuli ja viipaloi puolikkaat mahdollisimman ohuiksi renkaan puolikkaiksi. Lisää sipulit marinoitumaan  salaatinkastikkeen joukkoon.

Kuori makkara ja leikkaa se pitkiksi tulitikkumaisiksi suikaleiksi. Paloittele juusto samaan tyyliin. Kuutioi suolakurkku pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja kaada salaatinkastike päälle, sekoita. Salaatti saa mielellään marinoitua jääkaapissa, mutta sen voi syödä hetikin.

Tarjolle tuodessasi kokoa salaatin alle iso keko erilaisia salaatinlehtiä ja nostele makkarasalaatti keon päälle. Salaatista valuva kastike maustaa myös salaatinlehdet.

Vaikeintahan tässä salaatinteossa oli pitää pienet pullukat sormet erossa kuvausvaihessa...

Kun lopulta olin löytänyt viimeisenä osallistumisvuorokautena  mainoskamppanjan siivittämänä ei oota myyvistä kaupoista  tätä helmikuun alussa lanseerattua Snellmannin Kunnon makkaralenkkiä, valikoitui reseptiksi tämä perinteisen keskieurooppalaisen makkarasalaatin tyyppinen annos. Näitähän ei hirveästi Suomessa harrasteta, toivottavasti tämän kilpailun myötä resepti saa  vähän nostetta meilläkin. Salaatti on nimittäin rehellisen hyvää.

Resepti osallistuu yhdessä 24 muun ruokabloggarin kanssa Snellmannin uuden lenkin kunniaksi järkestämään makkarareseptihaasteeseen. Käy nappaamassa kilpailusivustolta uusia tuulia makkararepertuaariisi ja tykkää samalla suosikkisi voittoon. Yhteystietosi jättämällä osallistut äänestäjänä arvontaan, jossa mahdollisuus voittaa illalinen kahdelle huippuravintolassa hotelliyöpymisineen. Äänestykseen pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaa.

Snellmannista vielä sen verran, että sehän on 60-vuotias perheyritys Pietarsaaresta. Kunnon lenkkiin kiteytyi heidän makkarafilosofiansa selkeätajuisesti selitettynä näin:

1. Laadukkaat raaka-aineet
Me Snellmanilla haluamme valmistaa kaiken niin hyvin kuin mahdollista ja laadun suhteen emme halua tehdä kompromisseja. Raaka-aineiden on oltava laadukkaita ja puhtaita. Sian- ja naudanlihan tulee ollaeettisesti tuotettua suomalaista lihaa omilta perhetiloiltamme. Kunnon lenkkimakkara sisältää 77 %suomalaista lihaa.

2. Ei kamaraa
Kamaraa eli siannahkaa käytetään yleisesti lihajalosteissa. Siannahka ei sinällään ole epäterveellistä,
kuitenkin makkarasta tulee kuumennettaessa vetisempi, mikä vaikuttaa kielteisesti koostumukseen.
Makkaran maku on myös paljon parempi ilman siannahkaa. Snellmanilla emme käytä
makkaroissamme kamaraa eli siannahkaa, vaan pelkästään kunnon suomalaista sian- ja naudanlihaa.

3. Ei natriumglutamaattia
Natriumglutamaattia käytetään lihajalosteissa ja valmisruuissa vahvistamaan makua. Natriumglutamaatista
ei kuitenkaan ole yksiselitteistä tutkimustietoa. Joillekin ihmisille natriumglutamaatti saattaa
aiheuttaa allergisia oireita. Vaikka se ei olisikaan haitallista, mielestämme oikea maku on parempi kuinmaun vahvistaminen keinotekoisesti. Siksi emme jatkossa käytä natriumglutamaattia missään lihavalmisteissamme.

4 Ei lisättyä fosfaattia
Kunnon lenkkimakkarassa ei ole lisättyä fosfaattia. 
Tuotteet ovat entistäkin terveellisempiä ja lisäaineettomampia, mutta yhtä maukkaita kuin
ruokamakkarat ennen vanhaan. Fosfaatit eivät ole myrkyllisiä, mutta tutkimusten mukaan niiden
lähteellä on merkitystä: elintarvikkeisiin lisätty fosfori on tulosten mukaan haitallisempaa kuin luonnollinen fosfori. Suomalaisen ihmisen fosforinsaanti ylittää ravintosuositukset (600mg/vuorokausi keskimäärin 2-3-kertaisesti.

5. Ei koneellisesti eroteltua lihaa
Snellmanilla emme käytä koneellisesti eroteltua lihaa. Koneellisesti eroteltu liha on leikkuun jälkeen
luista puristamalla irrotettu liha. Emme salli sitä ja uskomme, että kuluttajatkaan eivät pidä siitä.

Har jeg fået dit bud?

(Pakko käyttää ainutlaatuinen tilaisuus: reseptiikkani on käännetty lemppari "kuuma-peruna-suussa"-kielelle eli tanskaksi. Suomalainen versio siis täällä.  Ja aasinsiltana muistutus, että vielä tänään ja huomenna maanantaina 18.2 voit äänestää lempibloggarisi -tai myös minut- Italiaan äänestämällä tämä kastikeversio pohjoismaisessa kastikekamppailussa voittoon! Äänestys on facebookissa. Kiitos!) Ennakkotiedoista poiketen näköjään äänestys jatkuu, aina sunnuntai 24.asti. Päättäisivät jo!

Bolognese alla Nanna

Ingredienser
500g hakket elg kød, eller anden magert hakket kød, 1 løg, 1 rød peber, 1 hvidløg to håndfulde cherrytomater, 1 dåse hakkede tomater , 3 kopper rødvin, 3 dl stærk kød lager eller 1 bouillon terning og 3 kopper vand, 1 dl Heinz chili sauce, 2 selleri stilke, 2 tsk tørret oregano, 2 tsk tørret basilikum, 1 tsk røget paprika, 1/4 tsk cayennepeber, salt, peber olivenolie, 3 spsk små dåse kapers

Tilberedning

1. Ovnen opvarmes til 200 grader Celsius. Skræl løget og skær i terninger, fjern kernen og skær peber frugten i tern, halvér hvidløg og cherrytomater. Arranger grøntsagerne på bagepapir på en bageplade, drys olivenolie over og steg i 20 minutter.

2. Brun hakkekødet med et smule olie på en pande eller i en gryde, hvor du kan forberede hele saucen. Krydr kødet med paprika, cayennepeber, salt og peber.

3. Placer de ristede grøntsager og presset hvidløg enten i en blender eller en skål hvor grøntsager og hvidløg kan mixes med en stavblender til en blød pasta.

4. Føj grøntsagspyrén til kødet, tilføj desuden fint hakkede selleri stilke, hakkede tomater, Heinz chili sauce, rødvin, vand, lager eller bouillon, tørret oregano og basilikum. Lad det simre under låg i mindst en halv time, men flere timers simring gør saucen blot bedre. Hold dog øje med mængden af ​​væske, hvis saucen bliver for tyk kan man roligt fortynde denne med en smule vand. Kontroller smag.

5. Varm panden med et par klatter olivenolie og steg de drænede små kapers indtil de er sprøde. Dræn på papirservietter.

6. Rør din kogte favorit pasta i saucen. For at fuldføre retten drys et lag af vidunderligt sprøde salte kapers på toppen af ​​hver servering… og naturligvis parmesan ost!

MIKÄLI RESEPTI SIIVITTÄÄ MINUT VOITTOON, LUPAAN LAUSUA SEN ULKOA TANSKAKSI VOIMAKKAASTI ELÄYTYEN ESIINTYMISTILAISUUDEN ETEEN SATTUESSA.

Made in Finland

Kuvassa made in Seinäjoki. Tapasin Oulunjärvestä nostetun yksilön kaupan kalatiskillä ja se lähti mukaan kun oli niin pieni ja söpö, justiin yli puolikiloa. Kyselin myös, tiedätte kylla minkä toivossa ilmeisesti LIHAkauppiaalta, että onko se nyt poikamade vai tyttömade ja hän vertaili sitten muihin ja sanoi, että kyllä täällä tuntuis olevan tavaraa sisällä ja niin hän lähti kotiini ja pataani. Siis se made ei lihakauppias. Oli muuten valtavat maitisäkit!  (Edelleen sillä mateella).

Olenhan minä madetta syönyt, mutta en koskaan itse laittanut tai nylkenyt, mitä olen kyllä jo suunnitellut kauan. Nyt oli niin kivan pieni, että ajattelin sopii meille hyvin, ei tartte sitten koko viikkoa syödä. Luin sitten jostakin kalapalstalla, että fileoinnin jälkeen kalasta jää jäljelle 20%! Kuulostaa aika haaskeelta. Kyllä Sauvajyväsen made käytetään paljoon tyynnemmin, nahkoineen päivineen, sääli että tämä madepostaus tuli vasta tänään eetteriin. En nimittäin olisi nylkenyt. Vaikka hetken haaveilin jopa madetutorialikuvista, kyllä ne haaveet haihtui kuin "nyljin" mateeni sillälailla tilkkutyylillä. Ehkä isompi olisi ollut helpompi käsitellä. Kävin myös nopeasti verestämässä mateentekoa Sillä Sipuli ja Ankerias Vipusen arkistoista.

Summa summarum, sain aikaiseksi kuitenkin herkullista keittoa. En muistanutkaan kuinka erikoisen maukas kala made on. Ja fenkolin, valkoviinin, kerman ja voin liitto on jotakin sellaista, joka mateeseen yhditettynä vetää täysin sanattomaksi. Jopa siinä määrin, että olimme puolessa välissä annoksiamme kun IsoHoo kysyi, että etkö sinä tehnytkään tätä maitoon? Olin unohtanut vartavasten ostetun kuohukerman kokonaan keitosta! Ja silti keitto oli ihanan pehmeää....

Madekeitto
ei kovin monta annosta näin pienestä, ja tätä haluaa ottaa santsin

1 made (500g+)
4 kiinteää perunaa
2 sipulia
1 porkkana
1/2 pienestä fenkolista
20cm pala purjoa
vettä
lasillinen kuivaa valkoviiniä (koolla ei väliä)
kokonaisia valkopippureita
laakerinlehti
suolaa
puntti tilliä
30g voita

 Nyljin siis mateen tekemällä viillon niskan ympäri, irrotin nahkaa hiukan veitsellä alkuun, että sain siitä kiinni ja vedin nahkaa pyrstöönpäin nylkien. Avasin mateen vatsan ja poistin sisäelimet, maitit sun muut, mutta säästin maksan, joka siis on aika iso elin noinkin pienellä. Huuhtelin ontelon kylmällä vedellä ja sitten kyllä päädyin leikkaamaan koko pään härskisti irti, kiduksien poisto olisi riittänyt, mutta en jaksanut (tässä vaiheessa olen siis haaskannut jo maitin ja pään poskilihoineen) .
Selkärangan molemmin puolin sitten vedin fileet irti, tein sen niinkuin kala uintiasennossa ja ylhäältä alaspäin, ei ehkä oikea tapa...

Mutta oli jo nälkäkin.

Laitoin perkeet eli oikeastaan vain selkärangan ja kaikki mikä siihen ympärille jäi pyrstöineen kattilaan, ja peitin kylmällä vedellä. Maustoin veden suolalla ja heitin sekaan kymmenkunta valkopippuria sekä kaksi kuorittua sipulia lohkoina ja annoin kiehua vajaan puoli tuntia. Ensimmäiset viisi minuuttia kiehuntaa laitoin sinne myös maksan mukaan ja nostin sitten pois. Siivilöin liemen.

Liemen laitoin takaisin kattilaan ja lisäsin joukkoon valkoviinin, kuoritut, lohkotut perunat, kuutiodun porkkanan ja pilkotun purjon sekä fenkolin. Annoin kiehua kunnes perunat lähes kypsiä, sitten heitin sekaan paloitellut fileet ja keitin vielä  muutaman minuutin kunnes kala kypsyi. Lopuksi sekaan voi, tillisilppu ja paloiteltu maksa.

Paras kalakeittoni tällä vuosikymmenenllä!

Muistutuksena kaikille lukijoille, että teillä on maanantaihin 18.2.2013 aikaa käydä äänestämässä sitä mun jauhelihakastiketta Heinzin kilpailussa. Se valittiin siis edustamaan Suomea. Nyt on facebook äänestys käynnissä maaotteluhengessä ruotsalaisia, norjalaisia ja tanskalaisia vastaan, 19.2 kilpailu huipentuu Via Napoli -ravintelissa Malmössä, jossa italialiset kokit kokkaavat ja sämpläävät kastikkeet. Jotenkin yhdistämällä tuomareiden mielipide ja facebook äänestys, saadaan selville voittaja. 

Joten annappa äänesi!