Makaroonilaatikko

Kyllä. Meillä syödään makaroonilaatikkoa. Esimerkiksi viime viikolla. Sopivasti eilen blogiystäväni Jonna kauniista Suolaa&Hunajaa blogista asiasta kyselikin. Tokkopa tarkoitti asiaa ihan kirjaimellisesti, mutta koska huumorintajuni on pohjalaisen olematonta,. tässä tulos.

Siis syömme kyllä kotona tehtyä makaronilaatikkoa. Pastaruuista vain ehkä vieläkin useammin menee valmistukseen spaghetti Bolognese, se on meidän arkiruokien tiukka ykkönen. Jostain syystä meillä ei koskaan valmisteta makaroonimössöä, tuota lapsiperheiden (isien) valmistamaa suosikkiruokaa. Sen sijaan viime viikolla söimme mm. purkkihernekeittoa. Eli  tavallista, tavallista. Ruokakohokohtien bloggaaminen saattaa vääristää kuvaa aterioistamme.

Tämä kääntyis vielä makaroonimössöksikin.

Mutta nitä annettavaa minulla olisi makaroonilaatikolle?. Mukailen itsekin aina pussin kyljestä ohjetta. Ehdottomasti en ala lisäilemään sinne pakastevihanneksia tai tomaattimurskia. Eihän se sitten ole enää makaroonilaatikkoa. Jostain syystä makaroonilaatikko kuuluu kuitenkin 10 eniten googlatun reseptin joukkoon, ilmeisesti joku kaipaa siis reseptiä, vaikka se pussin kyljessä oleva on kyllä ihan hyvä.

Yksi rakas muisto kuitenkin makaroonilaatikkoon liittyy. Ollessani aikoinani Etelä-Saksassa Au Pairina, perheen 7 vuotias Jan-poika oli nirsoista nirsoin. Jopa nirsompi kuin Urho7v. Jan myös saattoi kätkeä ruokiaan esim. suuriin olohuoneen vaaseihin, joista ne hajullaan sitten paljon myöhemmin paljastuivat. Kun Au Pair oli ensin siivoamista siivottuaankin yrittänyt päästä hajusta....
Ainut ruoka mikä  suomalaissaksalaiselle Janille kelpasi oli Macaroni Auflauf, tuttavallisemmin siis makaroonilaatikko. Sitä sitten tehtiinkin Janille suurin piirtein aina edellisen loputtua. Ja sen Au pairin, joka teki maailman parasta makaroonilaatikkoa nimi oli Nanna. ;) (ja heillä on ollut ainakin 16 aupairia)

Mutta nyt siitä pussin kyljestä:

Makaroonilaatikko

	5dl	sarvimakaroonia
	400g	jauhelihaa
	1	iso sipuli
	1-2tl	suolaa
	1tl	currya
		hiukan valkopippuria
	1tl	paprikajauhetta
	3	kananmunaa
	7dl	maitoa

Keitä makaronit pakkauksen ohjeen mukaan (lihaliemi tekee terää!). Ruskista jauheliha ja sipuli. Mausta kypsä jauheliha. Sekoita liha ja makaronit ja kaada voideltuun vuokaan. Sekoita kananmunat ja maito (tai lihaliemi) ja kaada vuokaan. Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla 1 tunti. Laktoosittoman makaronilaatikon saat käyttämällä lihalientä.

Resepti: Arja Savela, Myllyn Paras Oy (muokattu)

Jan on muuten nykyään a'la Carte- kokki Stuttgartilaisessa ravintolassa!

Ja makaroonilaatikon kanssa tarjoillaan ehdottomasti ketsuppia. Tämä on juurikin se ruoka, jonka takia tuo pullo kököttää kaapissamme.

Ja vielä varoituksen sana: en yleensä laita tähän curryä, mutta nyt laitoin kun kerran aloin tuota pussiohjetta tarkkaan lukemaan. Useimmiten tämä valmistuu ihan näppituntumalla. Olisko sitä vähän lipsahtanut vai oliko curryni niin voimakasta? Tulos oli kyllä melkoisen  keltainen ja voimakkasti curryltä maistuva. Mikä johti siihen, että Urho7v:n  se maistui omituiselta.

Eli oikeastaan, kuka söi ja kuka ei meillä makaroonilaatikkoa viime viikolla?

Urho muuten kuittaisi eilen mulle johonkin, en nyt muista mitä hänelle paasasin syömisestä , mutta kuitenkin, että: " ai siksikö kun sä teet monen AIKUISEN mielestä hyvää ruokaa?"

-huokaus- kieltäydyn lukemasta rivien välistä....

Lohi Kedgeree

Lohi Kedgeree, ruokalaji jota ei koskaan aiemmin ole tullut valmistettua, enkä ole tainnut syödäkään. Tähän intialaiseen, vai oliko se lähinnä Intiassa majailleiden englantilaisten kehittämään riisi-lohi pyttäriin törmää kyllä usein, siitä huolimatta minulla on aivan suunnattomia vaikeuksia muistaa ruuan oikea nimi, pakkaa aina tulla että Kedegree.

Näinhän se käypi ummikolle ja asiaan vihkiytymättömälle helposti.

Tämä on kyllä muuten mainio ruoka, johon voit käyttää vaikka uunilohen tähteet, lohtahan kun monessa taloudessa useimmiten kalaruuista  tehdä ja olisko vielä se uunilohi suosituimpia tapoja valmistaa se lohi?

Tuo ylläoleva kuva on otettu tekovaiheessa, nestettä on vielä reilusti jäljellä, lopullinen rakenne on aika kuiva - muilta osin paitsi maultaan.

Vaikka ainelista on pitkä, tämä valmistuu nopsaan ja huumaa tuoksullaan jo valmistuksen aikana.

Lohi Kedgeree
1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli hienonnettuna
 pieni pala tuoretta inkivääriä, pieneksi silputtuna tai raasteena
1 kanelitanko
1/4 tl jauhettua kuminaa
1/4 tl jauhettua korianteria
1/4 tl jauhettua kurkumaa
200g basmatiriisiä
375ml kasvislientä
2 porkkanaa pieninä kuutioina
100g pakasteherneitä
100g pinaatin lehtiä
172 sitruunan mehu
400g kypsää lohta
(20g paahdettuja mantelilastuja tarjoiluun)

Kuumenna öljy isossa paistinpannussa, lisää sipuli ja mausteet ja paista muutama minuutti. Pieni tilkka vettä ehkäisee, ettei mausteet pala pohjaan. Lisää riisi, kasvisliemi, porkkanat ja herneet, kuumenna kiehuvaksi. Pienennä lämpö, laita kansi päälle ja anna hautua 15 min. Vettä voit lisätä tarvittaessa.

Kääntele pinaatin lehdet joukkoon, purista sitruunamehu ja anna muhia pari minuuttia. Lisää lopuksi lohi.

Ohje oli taattua Pirkka laatua Marian Lautasella -blogista :)

Barbababa-kakku, tai siis Barbapupu

Tänään oli aika juhlia Maitotytön 1v. syntymäpäivää  isovanhempien ja lähellä asuvien kummien, enon ja tädin perheitten kanssa.

Hiljalle halusin tehdä jotakin suloista . Kääretorttulevystä, vadelmahillosta, kermavaahdosta ja karamelleistä päädyin väsämään aika ihanan Barbapupu hahmon, Barbababoista Hiljakin tykkää. Kakun nähdessään Hilja kyllä tokaisi - useampaan otteeseen - että "vauva"... Ehkäpä se oli kuitenkin kohteliaampi sananvalinta Hiljan kahdesta osaamasta sanasta. Toinen on nimittäin "nenä".

Kakun kanssa tarjottiin, kahvia, haudutettua teetä ja mustaherukkamehua, Nigellan suklaakakkua Prinsessankeittiöstä vadelmien ja kermavaahdon kanssa (koska en saanut leikattua omasta säällisiä viipaleita, minun oli rakennettava "keko"), Uhoo-pipareita ja hyvin erikoisia Chocolate chips -pikkuleipiä. Chocolate chipsit olivat Hersheyn ja tein pussin reseptillä. Niistä puuttui jauhot kokonaan. Lisäsin sitten summissa ja aivan liian vähän, joten sain aikaiseksi melkoista kuravelliä. Mä niiiiiiiiiin reklamoin.

Jotta ei olisi ihan saatu makeamyrkytystä, syötin väen kuitenkin ennen kakkukahveja. Lapsille oli kaiken varalta nakkikeittoa, mutta varsinainen pääruoka oli pakkaskelille sopivati Gulassikeittoa. Haudutin kilon hirvenlihanpaloja ja puoli kiloa naudan keittolihaa yön yli leivinuunissa rautapadassa ja aamulla kumosin ne 10 litran kattilaan, päälle sipulia, rutosti paprikaa, myös jauheena, puoli pulloa Valdiviesoa, tomaattimurskaa- ja pyrettä, kasa lihafondeja, vettä sekä normaalit suolat ja pippurit, loppu haudutukseen vielä 4-5 porkkanaa ja isoja kiinteitä perunoita reiluina kuutioina. Tarjoiltiin smetanan ja vaalean leivän kanssa. 3 onnekasta sai myös pienen lasin punkkua...

Ruusuinen lounas

Älä hyvä ihminen skippaa lounasta, vaikka olisitkin yksin kotona (tai onhan täällä Maitotyttö). Äläkä aina korvaa sitä voileivällä. ...Tälläisiä ääniä kuuluu pääni sisältä, hyviä ajatuksia, mutta miksi ihmeessä negaation kautta ?. Ei ehkä niin hyvä lähtökohta.

Siis kurkkaus kaappiin ja raaka-aineisiin. Sielläpä möllöttää rasiallinen ruusukaalia. Olen ostanut ne sinne mätänemään  jotta voisin kokeilla niiden uunissa paahtamista. Ehkä tästä siis voisi kehitellä myös lounaan.
Ja näin tapahtuikin.

Kyllä se on nyt uskottava, että lähes kaikkea voi paahtaa uunissa. Se on huomattavasti esim keittämistä armollisempi valmistustapa niin maun kuin ulkonäönkin suhteen. Ei niin minuutin päälle. Perunat, porkkanat, sipuli, lanttu, punajuuri, nauris, lanttu, palsternakka; nehän rakastavat uunia. Niin myös kirsikkatomaatit, valkosipuli ja kukkakaali. Bataatti ja parsakaali sekä parsa. Päärynät.Ainaskin. Mutta koskaan en ollut tainnut ruusukaalia uuniin laittaa.

Todistusaineistoa

Mutta ruusukaali siis todistettavasti viihtyy uunissa, hyvästi siis ikiajoiksi vetiset mauttomuudet..

Ruusukaali uunissa paahdettuna

400g. ruusukaalia
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

mausta uunista tulleet vielä esim. parmesan juustoraasteella tai sitruunanmehulla

Leikkaa ikävä kanta reilusti pois ja trimmaa samalla uloimmat likaiset lehdet pois. Puolita ainakin isoimmat. Asettele uuninpelille, pirskottele päälle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja paista 220 n. 20 min.

Unnissa paahdetut ruusukaalit ovat mainio ja kauniskin lisäke erilaisille liharuuille, mutta voihan niiden varaan rakentaa vaikka kokonaisen lounaan. Ja nyt sitten ihan oman mun mukaan. Minä tein näin

• Paahdettuja ruusukaalia parmesaanilla ja sitruunalla terävöitettynä
• Muutama pekoninsiivu, jotka paistuvat uunissa yhdessä ruusukaalien kanssa.
• Kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä.
• Munakokkelia.

Oli hyvää. Munakokkeli oli ehkä turhaa, mutta tulipa tehtyä. Salaattipedillä olisivat varmaan myös nämä kaikki viihtyneet. Tuo peksu tulee kyllä niin kätevästi ja käryttömästi uunissa.

Ja enpähän skipannut lounasta.

Suklaakakku-reseptejä ei voi koskaan olla liikaa

 
Ja kyllähän niitä riittääkin. On kuorrutteella ja ilman, täytteellä ja kuivana. Sisältä valuvaa, rikasta ja tumman kitkerää tai joskus tainnuttavan makeaa. On niitä joiden tekemisessä likaantuu 7 eri kulhoa, kun valkuaiset ja keltuaiset sun muut vatkataan erikseen miljoonan vaiheen kautta, tai sitten niitä yksinkertaisia suklaakakkuja kuten Kladkaka eli Mutakakku, yksi omista suosikeistani juuri senkin takia että yksinkertainen valmistaa ja aineet löytyvät aina kotoa suurella todennäköisyydellä.

Tupu teki blogissaan tätä suklaakakkua joulun jälkeen, ja se jäi mieleeni -no suklaakakut kyllä pakkaa aina jäämään- koska bongasin, että se oli tehty  samalla silikonivuualla, jonka ostin loppuvuodesta Ikeasta ja joka odotteli vielä korkkaamattomana kaapissa. Tämäkin kakku on tekotavaltaan helppo ja näppärä, hiukan kuivakakkutyyppinen. Siksi en ollutkaan aivan varma kuinka tätä olisi pitänyt tarjoilla. Ehkäpä vaniljakastike tai -jäätelö sopisi, vai ihanko kuivana?

No minä kippasin päälle pakastusrasiasta pari desiä vadelmia, nehän sopivat takuuvarmasti suklaan kanssa. Vastustamattomia makupareja; vadelma+suklaa, aivan kuten mustaherukka+suklaa.

Mutta näitä vadelmia on muuten pakko kehua vielä erikseen. Katsokaa kuinka täydellisiä ne ovat vielä pakkasenkin jäljiltä! Ja myös maku on suurenmoinen. Meillä ei ole kotona vattupuskia, eikä mitään muutakaan salaista vadelmapaikkaa. Olen kypsyt viime vuosina talvisin saatavilla oleviin pakastevadelmiin, noihin varsinaisiin noropesiin, joita ei uskalla kuumentamatta käyttää. Niinpä viime vuonna olin kerrankin kaukaa viisas ja ostin kesällä torilta Alajärveläisiä vadelmia laatikollisen, vadelmat oliva sievästi valmiiksi pakattuina pakasterasioihin, kansi vain päälle ja pakkaseen.

Tänä talvena ne ovat tuottaneet kyllä monta onnenhetkeä!

Suklaakakku

175 g voita
2 dl sokeria
2 munaa
100g suklaata (saatoin laittaa vähän reilusti)
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 rkl kaakojauhetta
1 dl kermaa

Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa munat joukkoon yksi kerrallaan. Yhdistä kuiva-aineet ja sekoita ne taikinaan vuorotellen kerman kanssa. Lopuksi sekoita mukaan veitsellä karkeaksi rouhimasi suklaa. Kaada kakku voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa 40-50 min.

Koska käytin melko tummaa suklaata, kakusta ei tullut yltiöpäisen makeaa. Kakku teki kauppansa vieraille, mutta minä suorastaan rakastin sitä dagen efter, kun söin sitä jääkaappikylmänä. Suklaapalat olivat jähmettyneet niin koviksi, että kakkua piti suorastaan lohkoa haarukalla suuhunsa.

Ja minä tyttö lohkoin.

Keksikää nyt paree nimi näille Pizza puffs'eille!

Koska täältä ei nyt lähde. Pizzamuffarit, pizzakakut, pizzapullerot, pitsaleipäset, pizzakeksit, pizzaliinit.... en minä tiedä.

Resepti on taas Tastespottingi peruja, Cheesy Pizza Puffs :älyttömän nopea ja helppo tekaista, muutamassa minuutissa ja sitten vain uuniin paistumaan. Nämä tehdään muffinsipellin pohjalla ja ovat parhaillaan tuoreina , vielä haaloisina syötynä. Tai en tiedä kylmistä kun ei niitä jäänyt yli.

Ihastuin reseptiin, mutta sitten kun näitä tein meinas usko loppua, kun taikinaan tuli niin vähän aineita ja ylipäätään taikinaa tuli olevinaan määrällisesti vähän, Sitkeästi jaoin sen tasan 12 muffinipellin reikään ja kyllähän se resepti ihan toimiva oli. ja maku näissä on kyllä kohdillaan. Alkuperäisen mukaan nämä tulisi tarjota dippaillen  lämmitettyyn pizzasoosiin. Se voisi olla hauska idea jossain elokuva- tai peli- tai bileillassa. Minä jätin kuitenkin soossit pois kun tarjosin näitä rotikoiden hallituksen kokouksessa. Ajattelin kyllä, että jos ovat kovin mauttomia niin sitten otan salsapurkin kaapista. Mutta makua riitti ilmankin..

Pizza puffs, ehkäpä sitten Pitsapullerot

1 3/4 dl vehnäjauhoja (sanoisin, että vajaa 2 siis suuripiirteisemmin)
3/4tl leivinjauhetta
1/2 rkl kuivattua oreganoa
1/2 rkl kuivattua basilikaa
1/4 tl suolaa
1 3/4 dl maitoa
1 muna, kevyesti vatkattu
1 3/4 dl  mozzarella juustoa raastettuna
1 1/4  raastettua cheddaria
3/4 dl raastettua parmesaania
(tai joku muu sekoitus rasvaisia, maukkaita juustoa)
 (ja dippailuun sitten sitä piisasoosia tai salsaa jos haluaapi)


Laita uuni kuumenemaan 200C. Sekoita maito ja muna ja yhdistä niihin kuivat aineet kevyesti vatkaten. (Ihan vaan kädellä ja vispilällä, tämä on koneeton resepti). Sekoita mukaan juustoraasteet ja anna taikinan seisoa 10 min.


Annostele taikina muffinipellille, jokaiseen koloon tulee noin rkl..
Paista uunin keskitasossa n. 20 min. Kumoa pelliltä ja herkuttele vaikka iltateellä.


Viikon (itsestäänselvä) vinkki: Kirjotappa nyt saman tien resepti post-it lapulle ja kiinnitä vaikka keittiönkuiva-ainekomeron oven sisäpuolelle. Kun saat seuraavksi yllärivieraita, niin voit siinä puolihuolimattomasti valmistella nämä, ei tartte lähteä koneelle muistelemaan, että kenen ihanasta blogista nää nyt löytyykään. Ainakin jos olet vähääkään juustojen ystävä, niin aineet löytyy varmaan kaapista. Niin on sitten suolasta teepöytään.


Ei nää nyt MAAILMAN YKKÖSHERKUIMPIA oo, mutta kyllä näillä keskivertokaverin hurmaa.

Eteläpohojalaaset Uhoo-piparit

Moon varmahan ensimmäänen, jokon tänä vuanna leiponu piparia. (Meinasin leipoa joulukuussa, tein taikinan, mutta en sitten niin sanotusti "keriinnykkään". Ei kun taikina pakkaseen).

Tämon se rukihinen taikina, jota oon niin ylivertaaseksi kehunu.

Tammikuus ei trenkää kumminkaan teherä joulukuusen tai sianruhon mallisia pikkuleipiä.

Tuumasin, jotta teen sitte helepoomman kautta. Kaulithan taikina littiäksi ja verethän pitsaleikkurilla pohojalaasuuren symboolia eli vinoneliöötä, nuata kirkkovenhen geometrisempiä ilimentymiä.


Oli se onnenkantamoonen, että meirän keltti oli koulus ja häjylikka pihalla  nukkumas kummä näitä tein. Meilläpäinhän tavathan sanua, että hyvää yritethän mutta priimaa pakkaa tulemahan. Nyt oli kyllä lujas.

Yriffysiikkaki on ku kersaan asuulu sen rinnalla, jotta yrittääs vapahalla kärellä verellä tasakookoosia salamiakinkuvia. Kyllä mä ittekseni äänehen manasin siinä teheressäni. Niinkin palion, jotta tein  oikeen analyysin mikkä on mun 3 suuasituunta voimasanaa. Meinas olla vähä ykspualista. (Tutkimuksen tulokset tekstin lopussa, älä lue mikäli  2. käskyn  epäkunnioittaminen loukkaa sinua suuresti)

Ensin meinasin näitä viälä koristellakki harmaalla ja viininpunaasella sokurikuarruttehella, mutta sitte tuumasin, että paree hyvä siloonen kun huanosti kruusattu.

Ja viälä vähä sitä uhoota:
 Ei ne tärä hyvästä mitään, jokkei näistä tykkää. Noukkikaa ny hyvät ihimiset risetti plakkarihinna!
Nämon parahia!

(Aina oon iite itteni kehunu, ja kyllä on kehuja riittäny.)

Enkä ny rupia listaamhan mikä kaikki muu on meilläpäin isoonta, komeenta tai kauneenta, mutta yhyren mainitten.

Ilikka-lehres on ruvennu ilimestymhän uus sarijakuva Pöyrööt, johona seurathan Jussi Pöyröön ja Make Yli-Sakian eresottamuksia. Käykää nauramas.

Koska eileen Maitotyttö viätti 1-vuatispäiviänsä, niin laitethan tähän viälä isooveliensä 1-vuatispotretti.
Ku sopii jotenkin teemahan.

Kuva:Viivi Lampinen ja kuvassa tietysti Urho

Jos tykkäättä että komia, niin näkisittäpä sen äiteen!

(Tutkimuksen tulokset: 3 kirosanaa tai saman sanan eri variaatiota, olivat ylivoimaisesti eniten toistuvat: " Ei ristus!", " Voi ristus!" sekä "Ristuksen kevät!")