Mozzarellaa ja avokadoa jogurttikastikkeessa

Voi mikä tylsä ruuannimiotsikko todella postauksen arvoisalle alkupalalle! Me likes. Samoin vieraat.

Ja tietenkin bonuksena vielä helppoa ja nopeaa kategoria. Siitähän mä tykkään eritoten.

Resepti löytyi loppukesästä rakkaiden ystävieni mökillä keittokirjahyllyä selaillessani. Löysin minulle kokonaan uuden, kylläkin jo 2003 ilmestyneen edesmenneen Visa Nurmen ja Antti Vahteran keittokirjan "Likivihreät". Kirjasta löytyi toinen toistaan kutsuvampia mutta kuitenkin yksinkertaisia reseptejä. Tuskailin siinä, että pitääkö näitä nyt alkaa käsin kopsaamaan, kunnes FrauDoctorEbertnuorempi kehotti ottamaan kuvia kirjan sivuista! Voi pyhä yksinkertaisuus kun välillä ei itse hoksaa mitään. Näinhän ne aikoinaan jo vakoojafilmeissä toimivat...

Reseptiin liittyy vielä toinen "myöhäisherännäisyys", jota tuskin kehtaan tunnustaa, mutta tunnustanpa kuitenkin. Koska luulen, että tältä tieltä ei liene paluuta.

Asia koskee siis mozzarellaa. Olen aina ihmetellyt kyseisen juuston suurta suosiota, kun ne erilaiset pallukat ja pötköt salaateissa ovat aika mauttomia. Kuumana sen käytön vielä tajuan, vaikkakaan en kyllä koskaan ymmärtänyt sitä jamiemaista mozzarellan repimistä kuorrutteeksi. Raaste, ihan sama mulle...

Kyllähän aina olin kuullut Bufalamozzarellasta (eli puhvelinmaidosta tehdystä), mutta ei sitä ennen täälä maaseudun sykkivässä kasvukaupungissa mistään saanut. Jossain vaiheessa kai lopetin etsimisen, eli tätä Pirkan bufalamozzarellaa on ollut olemassa varmaan jo vaikka kuinka kauan, en vain ole osannut tarttua pakettiin.

Onneksi nyt osasin, ero tavallisiin on samantyyppinen kuin oikealla fetalla ja sitten niillä fetaa imitoivilla kumikuutioilla. Bufalamozzarellan koostumus (ja maku sen mukana) on nimittäin niin suloinen. Päältä pallukkaa puristeltaessa se tuntuu samalta kuin medium rare (ellei peräti rare!) pihvi, ja auki leikattaessa tai revittäessä (sillä tämä juusto suorastaan kutsuu repimään, nyt taas niin ymmärrän sinua Jamie!) Sisältä paljastuu mehevä, lähes valuva sydän, joka kuitenkin pysyy vielä koossa.

Siis ellet saa bufalamozzarellaa, unohda tämän resepti kunnes saat sitä. Määrään minä! (ja usko pois, se on kyllä omaksi parhaaksesi!)

Mozzarellaa ja avokadoa jogurttikastikkeessa

2 pussia bufalamozzarellaa
2 avokadoa
2dl ruokajugurttia
1 sitruuna
2tl sokeria
1/2 punaista chilipalkoa
1 dl basilikaa
tuoretta rosmariinia
Maldon-suolaa
mustapippuria myllystä

Puolita avokadot, koverra liha kuorista ja pilko reiluiksi kuutioiksi. Kierittele kuutiot kulhossa 1/2 sitruunan mehussa, etteivä ne tummu.

Revi tai leikkaa mozzarella paloiksi ja asettele laakealle tarjoiluvadille. Sekoita jogurtti 1/2 sitruunan mehu ja sokeri, joka on aika oleellinen tässä maun kannalta. Että älä unohda. Levitä seos juuston päälle.

Heittele pinnalle avokado-kuutiot sekä pilkotut chilit ja yrtit. Viimeistele suolalla ja mustapippurilla.

Omista kuvistani hoksaa, että nyt toisen kerran tätä tehdessäni hautasin myös avokadot jogurtin alle, kun en muistanut, että ne kuuluvat päälle. Ei varmaan vaikuta makuun, ulkonäköön kylläkin. Nämä voi tehdä myös valmiiksi annoslautasille. Me söimme tämän neljään pekkaan tällä kertaa tuoreen leivän kera.

Tähän loppuun vois taas laittaa ne vilkkuvat neonvalot, jotta

TEE-TÄTÄ-TEE-TÄTÄ-TEE-TEE-TEE-TÄTÄ

Mutta ei hän osaa.

Zuccini zienissä

Kanttarelliset brunssiletut kuulostivat sen verran herkulta, että jotakin sinnepäin piti itsekin tehdä. Sienimetsä on vielä korkkaamatta tältä syksyltä, mutta onneksi tuossa metsänreunassa pukkaa kangasrouskua aivan reippaasti ja kun itse en pane pahaksi rouskun roisimpaa makua niin valinta oli helppo. Kesäkurpitsalätyt ovat myös olleet tekolistalla ja valmistukseen pääsi ensimmäinen googletuksen tulos eli Kotilieden resepti,

Meidän perheemme tiistaipäivälliseksi siis valmistin kesäkurpitsalettuja ja rouskusalaattia. Ajattelin, että Iso-Hoo saattaa suhtautua ruokaan nuivasti niin valmistin sitten myös kermaista muhennosta rouskuista. Se päätyi Metsästäjänleipä-tyyppisesti hunnuttamaan juustokuorrutuksen kera jauhelihapihviä paahtoleivällä.

Aika retro...

Ja koska TIESIN Urho7v:een suhtautuvan erityisen nuivasti ainakin rouskusalaattiin (ja todistetusti nyt myös kesäkurpitsalättyihin), niin tein sitten pojalle, vielä leivän pelkällä pihvillä ja niukalla juustolla. Että semmoinen äiti täälä, aina vannonut, että kaikki syö sitten samaa ruokaa...huokaus.

Eli niin siinä kävi, että sain syodä yksin kesäkurpitsat rouskusalaatilla. Ja sen verran uteliaisuutta herätti myös sienileipä, että pitihän sitä syödä sitten sellainenkin. Tämä kevyt ruokailu sopikin ehdottoman hienosti juuri maanantaina aloittamaani kevennettyyn elämäntapaani (lue rieetti!), jonka nyt saatoin aloittaa lopetettuani Maitotytön imetyksen. Oli nimittäin taas sellainen operaatio, että taisin lihoa imetysaikana 5kg. Olen kuullut urbaanilegendoja naisista, jotka jopa laihtuvat imettäessään...

Kesäkurpitsaletut

1 kesäkurpitsa (noin 300 g)

2-3 munaa
1 dl kaurahiutaleita
0,5 dl vehnäjauhoja
1-2 valkosipulinkynttä
ripaus yrttisuolaa
ripaus mustapippuria
tabascoa tai cayennepippuria

Raasta kurpitsa.
Lisää raasteeseen munat, kaurat ja jauhot ja valkosipulimurska.
Mausta. Tosi reilusti sitten, omistani tuli näillä ripauksilla aivan liian mauttomia.
Paista paksuja lättyjä voissa lättypannulla.

Tarjoile kirpakan rouskusalaatin kanssa niin saat jotakin balanssia makuun.

Rouskusalaatti


3dl ryöpättyjä rouskuja silputtuna
1 sipuli
1dl maustamatonta jugurttia
1dl ranskankermaa
ruohosipulia silppuna
mustapippuria
suolaa
 
Sekoita ainekset salaatiksi. Tarjoile kesäkurpitsalettujen päällä.laita kuvaa varten vielä basilikanlehdykkä annoksen päälle, vaikkei sitä reseptissä mainitakaan.
 

 
(mikäli postauksen kirjoittaja kuulostaa lievästi *****untuneelta, asiassa saattaa olla vinha perä, mikä mitä ilmeisimmin johtuu post-lactating syndroomasta)

(kaupan)Tortellineja ja puutarhurin kastike

Rehvakkaasti nimitin kastikkeen puutarhurin kastikkeeksi, kun niin monta ainesosaa sai näppärästi hairaistua omasta puutarhasta. Jos kuitenkin olisitte todistamassa kasvimaani - lievästi sanottuna - rehevöitynyttä tilaa tänä vuonna, niin voisitte kyseenalaistaa tuon "puutarhuri" nimikkeen. Yhtä kaikki, jyvät ovat erottuneet akanoista kun kasveista pontevimmat (esim.mangoldi) ovat puskeneet itsensä läpi vesiheinäpensaikon. Ja yllättävän monta satovarmaa suosikkia (esim.porkkana) on myös tuon vaipan alle jäänyt. Mutta eiköhän se ole kylvökausi ensi vuonnakin, en ole ainakaan kuullut että kenellekään olisi langetettu kasvimaanpitokieltoa huonon hoidon takia. (Mutta jos olisi, voisin olla vaaravyöhykkeessä).

Tämä oikein maukas ja simppeli ruoka perustuu siis kahteen asiaan. 1. piti saada nopeasti joku kastike kaupan kuivatortellineille ja 2. kyllä, kesäkurpitsa, yksi ainokainen taimeni, kuului todellisiin selviäjiin, eli satoa on pukannut tasaisesti.

Tortellinit puutarhurin kastikkeella

2-4:lle, vähän kurpitsankin koosta riippuen

1 kesäkurpitsa*

1 sipuli

3-4 valkosipulin kynttä*

öljyä

1 kasvisliemikuutio

140g tomaattipyrettä

vettä

yrttejä, esim

basilika,*

timjami.*

rosmariini,*

lehtipersilja*

sitruunamehua

suolaa

mustapippuria

 kourallinen pinjansiemeniä

Valitsemisiasi kuivatortellineja haluamasi annosmäärä.

Laita tortellinit kiehumaan.

Freesaa öljytilkassa pannulla kuorineen (ainakin jos omasta maasta) pilkotut kesäkurpitsat, pilkotut sipulit ja hienonnettu valkosipuli. Älä polta.

Lisää loput aineet, vettä vielä tosi varovasti. Anna porista hetki ja soseuta sitten sauvasekoittimella sileämmäksi. Tarkista  maku ja lisää mustapippuria ja tarvittaessa suolaa. Lisää vettä mikäli liian puuromaista. Paahda pinjansiemenet.

Siivilöi tortellinit ja sekoita kastikkeeseen. Ripottele päälle pinjansiemenet, niistä tulee ihana suutuntuma.Tarjoilee pecorino- tai parmesanlastujen kera.

tässä vielä pecorinon kera

asteroidut* ainesosat oli sitten omaa tuotantoa

Chorizo-kaalipata

En ole mikään suuri makkarankuluttaja, mutta nyt on ostettu monta pakettia chorizo-raakamakkaraa, kun huomasin, että Saarionen on sellaista alkanut toimittamaan. Meilläpäin kun ei ole aikaisemmin ollut valikoimissa siskonmakkaroita kummempia raakaversioita.

Viime kerralla mukaan tarttui myös muheva kaalinpää ja ajattelin sitten haudutella vähän mausteisempaa ja tomaattisempaa pataa perinteisen sijaan.

Chorizo-kaalipata

 4 chorizo- raakamakkaraa (unohdin katsoa grammamäärän) mutta siis yksi paketti
n. kilo kaalta
1 iso sipuli
3 porkkanaa
1dl puuroriisiä
kasvisliemifondikuutio
140g tomaattipyrettä
mausteeksi suolaa, mustapippuria, paprikaa, cayennepippuria,
lopuksi hiukan tuoreita yrttejä, meillä rosmariini ja lehtipersilja
tilkka öljyä
vettä

Suikaloi kaalia ja sipuli ja laita pataan öljytilkkaan pehmenemään. Lisää vettä niin, että kaalit juuri ja juuri peittyvät. Piko porkkanat mukaan ja puristele kiehuvaan pataan myös chorizo-pallukoita suoraan suolesta (kuulostipa pahalta...). Lisää myös riisi, tomaattipyre, fondi ja kuivat mausteet.

Anna porista pienellä tulella vähintäänkin riisit kypsäksi, mutta kauempikaan ei tee pahaa. Tarkista maku ja lisää yrtit. Tarjoile hyvän leivän kera. Oli kivan tulista ja loput isosta satsista laitoin pakkaseen, ettei yksin tarvitse koko viikkoa syödä samaa.

Varsin viettelevä vadelma-vesimelooni-vuohenjuusto-valaatti

Siis salaatti! Pikkuisen pikkuveliNuuttia kopioden.Tai paremminkin Nuutinminnaa.

Raikas ja ihanan kesäinen. Palaneista patongeista huolimatta.

Vadelma-vesimelooni-vuohenjuustosalaatti
ainesmäärät niin, että kaikille riittää

Muutamaa herkullista salaattilajiketta
vadelmia tuoreina
vuohenjuustoa kiekkoina
vesimelonia kuutioituna
patonkia viipaleina
vadelmavinaigrettea
balsamicosiirappia

Paahda vuohenjuustot patonkien päällä uunissa. Jollet polta patonkeja kuten minä, ne on myös kivempi syödä.
Revi salaatit kulhoon, pirskottele vinaigretilla ja sekoita käsin nostelemalla.
Lisää muut aineet, lopuksi patongit vuohenjuustoineen. Valuta niiden päälle vielä balsamicosiirappia.

Hyvää tulee yrittämättäkin!

Goooood mooorning Vietnaaaam! : Thịt nướng

No en ole kyllä paikan päällä nyt enkä koskaan aikaisemminkaan, mutta onnistuuhan ne vietnamilaiset pidot omalla terassillakin. Asia  on nimittäin niin, että vietnamilainen ruokahan on jo pitkään ollut hitti ja ymmärtääkseni varsinkin rapakon tuolla puolen se on nykyään supersuosittua.

Koska autenttiset Vietnami-kokemukset puuttuvat, saattaa olla, että moni asiaan vihkiytynyt kiemurtelee nolona tätä lukiessaan. Puhumattakaan nyt syntyperäisistä. Mutta tälläiseen tulokseen päädyin asiaa  tutkiskeltuani.

Thịt nướng on vietnamilaista possua, jota paistellaan kadunkulmissa eräänlaisessa halsterissa. Sitä voidaan sitten lisukkeiden kera syödä kulhossa nuudeleiden päällä tai siitä voidaan rakentaa  bánh mì,vietnamilainen patonki tai sämpylä. Minä lähdin jälkimmäiselle tielle, sillä olen muutenkin leipänarkomaani.

Originaali resepti

Vietnamilaista grillattua possua  Thịt nướng,  bánh mì - patongissa

1 kg possun filettä

2 sipulia hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 sitruunaruohoa pienenä hakkeluksena
2 rkl sesaminsiemeniä
2 rkl ruokosokeria
1/2 tl suolaa
 1 rkl hunajaa
2 rkl kalakastiketta
1 rkl sesamiöljyä
1/2 rkl öljyä

Tarjoiluun:
vehnäsämpylöitä
paahdettuja suolapähkinöitä, tuorekurkkua, etikkaporkkanoita, korianteria tai minttua, kevätsipuliöljyä, ja tulista kastiketta, sipulirouhetta

Viipaloi possu n. puolen sentin paksuisiin viipaleisiin. Yhdistä muut aineet sekaisin marinadiksi ja kääntele lihat sitten kauttaaltaan marinaadin peittoon, jätä jääkaappiin mieluummin vuorokaudeksi, mutta ainakin yön yli.

Öljyä halsteri ja levitä lihat halsteriin mahdollisimman ohuelsi kerroseksi, jotta lihat saisivat grillautuessaan mahdollisimman karamellisoituneen pinnan. Grillaa polttamatta  kypsiksi.

Täydellisestihän karstoittumista ei voi estää...Kuulunee ainkin omaan grillaustyyliini, valitettavasti.

Liha on kuitenkin herkullisen tuoksuista ja makuista. Kuten sanottu, tätä voi tarjota nuudeli- tai riisipedillä mutta Banh mi -leipä lisukkeineen kuulosti houkuttelevimmalta.

Paahdettuja suolapähkinöitä, kurkkua, sipulirouhetta, kevätsipuliöljyä, joka valmistettiin kaatamalla kuumennettua öljyä varsineen pikottujen kevätsipulien päälle,etikkaporkkanoita (valmistettu vähän kuin mummon hölskytyskurkut ilman tilliä), korianteria ja chili- ja kalakastike-pohjaista kastiketta ja lihaa  aukaistuun vehnäsämpylän sisään aseteltuna.

Todellakin Nam, Vietnam.

Mutta haluaisin kyllä päästä vertaamaan aitoon. 

Mansikkalassi lasissani

Kun kesä oli vielä kuumimmillaan ja viime vuonna perustamani 50 taimen mansikkamaa puski hulluna satoa (no, ihan sopivasti), tein tämän lassin iltapäivän virkistykseksi ja ruokailun alkuun. Ruoka ei ollut kyllä intialaista, mutta passasi se vietnamilaisenkin etukupiksi. Muta sehän onkin jo toinen juttu se.

Mansikkalassi

1l mansikoita
1/2 l maustamatonta jugurttia  (tykkään laittaa tähän valion purkista juoksevampaa, en turkkilaista)
1/2dl hunajaa
ripaus suolaa
jäämurskaa

Perkaa mansikat tehosekoittimeen ja hurauttele survokseksi hunajan ja suolan kera. Lisää jugurtti ja jäämurska ja hurauta vielä sekaisin. Tarjoa heti.

Lassi (makea) kai tehdään useimmiten mangosta mutta kyllä nämä mansikatkin siellä viihtyivät. Suurimman polemiikin aiheutti suola. Ruokavieraat (sisaruksiani, eli USKALSIVAT sanoa),hämmästelivät kuinka olin mennyt panemaan suolaa eli pilaamaan hyvän lassin. Että vain siihen peruslassiin tulee suolaa. Minä yritin puolustaa, että kyllä se hyvää tekee helteellä suolatasapainolle...

No myönnetään, että sitä taisi mennä puoli ruokalusikallista ripauksen sijaan ja se tosiaan lassissani lasissani  maistui. Mutta en anna periksi, siksi suola edelleen reseptissä. Laittakaa te muut hyvin kevyellä kädellä!