Parsaa mestarikokin tapaan

Kyseisellä otsikolla esitellään Tallinkin ja Silja Linen asiakaslehdessä 2/2010 Markus Maulavirran  kotikeittiön parsareseptin; "Lopputulos on raikas ja siinä on ripaus saaristolaisuuttakin mukana."

Resepti tosiaan vaikutti tuoreelta ja myös keveältä, joten mikäpä sen parempi aloitus äitienpäivämenuullemme.

Parsaa, hunajaista kermaviilikastiketta ja saaristolaisleipää

valkoista ja vihreää parsaa

merisuolaa keittämiseenvettä

pari viipaletta saaristolaisleipää (meillä tietenkin Maalahden limppua)

2dl kermaviiliä

tuoreen sitruunan mehu

1-2rkl (saaristo)hunajaa1 tl Ahvenanmaan gourmet sinappia tai muuta ei makeaa sinappia (meillä dijon)

4rkl hienoksi leikattua persiljaa ja kirveliä (joista meillä ei ollut jälkimmäistä).

vastajauhettua mustapippuria

vastajauhettua merisuolaa

erivärisiä salaatteja

Ja näin mestarikokki ohjeistaa:

Sekoita kastikkeen aineet ja anna maustua.

Leikkaa saaristolaisleipä kuutioiksi ja paahda kuivalla paistinpannulla rapeiksi.

Kuori parsat latvasta tyveen päin leikkuulautaa vasten tukien.
Leikkaa puisevat päät pois.

Laita runsaaseen kiehuvaan veteen runsaasti suolaa. Veden pitää maistua suolaiselta.
Laita parsat kiehumaan, keittoaika parsojen paksuudesta riippuen 3-8 minuuttia. Valkoiset kestävät  hiukan kauemmin kuin vihreät. Voit testata parsan kypsyyttä ottamalla pinseteillä kiinni parsan keskeltä. Jos parsa on jämäkän oloinen, mutta kuitenkin hivenen joustaa, parsa on valmis lautaselle. Jos parsa kiertyy pinsettien ympärille, olet auttamattomasti myöhässä (lohduttavaa..).

Asettele puhtaat salaatit lautaselle ja parsat viereen. Annostele kastike parsoille ja ripottele rapeita saaristolaisleipäkuutioita koristeeksi ja makupaloiksi.

Annos oli ulkonöältään tosi kaunis ja se äänestettiin ykköseksi kahdesta alkuruuastamme. Sopivan basic, mutta silti erilainen.

Sisäinen sokerileipuri

Äitienpäivän kunniaksi oli mahdollisuus päästää taas sisäinen sokerileipuri valloilleen. Syytän kaikkia ihania kakkublogeja siitä, että tälläinen harvakseltaankin leipuri alkaa himiöidä kakkuunsa jos jonkinlaista koristusta. Ennen sentään riitti mansikat (kesällä pakastettiin oikein erikseen yksittäin parhaimmat mansikat talven kakkuja varten), tai jos oikein taiteelliseksi heittäytyi, niin saattoipa kerman pinnalle asetella persikanlohkoja kukkasten muotoon.

Eli oikein nöyränä näpertelin Bake&Party- liikkeestä ostamiini silikonimuotteihin tuollaisia auringonkukka/päivänkakkara tyyppisiä kukkia sokerimassasta. Ja olin itse hirveän tyytyväinen. Olin jo 3x vieraillut kyseisessä liikkeessä, mutta en koskaan ostanut mitään, kun en tiennyt oikein mihinkä mitäkin käytetään. Pari viikkoa sitten liikkeessä pidettiin lyhyt esittelytuokio ja nyt maltan tuskin odottaa, koska pääsen tekemään liljoja tms.

Prinsessankakusta meillä on aina tykätty. Se oli valintamme niin hääkakuiksemme kuin ristiäisjuhliin. En tiedä kuinka teillä tehdään nämä kakut, mutta minä käytän ainakin seuraavanlaista oikotietä, jonka nyt jaan kanssanne.

Ja kakuntekoon

Itse kakusta ja täytteestä tyydyn sanomaan, että tein nyt tosi pienen 3 munan kakun 20cm vuossa. Sokerikakkupohjani teen aina periaatteella kaikkia aineita yhtä paljon. Ensin päätän kananmunien lukumäärään ja sitten otan 2 samanlaista lasia, johon toiseen särjen munat ja viereiseen lasiin sitten yhtä paljon sokeria. Nämä vatkaan vaahdoksi. Vaahto on valmista kun pystyt piirtämään pintaan  taikinaa valuttamalla kahdeksikon.

Sen jälkeen sama määrä vehnäjauhoja, nyt korvasin puolet perunajauholla. 2tl leivinjauhetta sekoitin jauhoihin ja sitten varovasti siivilän läpi munasokerivaahtoon. Sekoita hyvin

Voideltuun ja jauhotettuun vuokaan, 175 asteisessa uunissa n. 30 min.

Kostutin kakun tällä kertaa päärynämehulla, mikä tahansa mehu käy tai vaikka maito. Silloin kun tehtiin niitä persikkakoristeita kostukkeena oli tietysti vedellä jatkettu persikan liemi!

Täytteeksi vatkasin 2 dl vispikermaa johon sekoitin sellaista sitruunaista kermanvahvennetta - miksikä hitsiksi sitä nyt sanotaan, löytyy kyllä marketistakin- joka tekee kermasta vähän tykympää. Kermaan sekoitin sitten kuningatarmarjapilttipurkin. Tuossa kerman vahventajassa oli jo niin paljon makeutta, että sokeria ei kaivattu vaikka piltti onkin makeuttamatonta.

Ja sitten ne niksit:

Oikeasti kai prinsessakakku kootaan ensin kuten tavallinen kakku ja sitten kakun päälle laitetaan kermavaahtoa tai kiisseliä tai jotain, jonka avulla siitä muotoillaan puolipallo ennen marsipaanin levitystä. Kuulostaa aivan liian hankalalta ja epöonnistumisen riski tuntuu suurelta... tehköön taitavemmat näin. Anna-Liisa-tädiltäni (hän on kyllä itseasiassa tosi taitava!)olen oppinut seuraavan keinon:

Ensin leikkaan jäähtyneen kakun sahalaitaisella veitsellä 3 levyksi. Sitten etsin kaappini kätköistä muovisen tai lasisen tai vaikka keraamisen kulhon, jonka pohja on sopivasti puolipyöreä. Vuoraan kulhon tuorekelmulla. Tähän aloitan nyt rakentamaan kakkua. Pohjalle ensin levy, kuten ylemmässä kuvassa, sitten kostutus, täyte, toinen levy, sama homma, viimeinen levy ja kostutus, muovit kiinni ja vaikka yön yli tekeytymään. Helpointa on jos kakkulevysi ovat samankokoisia kulhon suuaukon kanssa kuten minulla tässä.

Ja tämä viimeinen kuvasarja kertoneekin loput.

Aamulla kumosin kakun tarjoilulautaselle ja poistin muovit.

Kaulin marsipaanin tomusokerilla jauhotetun tuorekelmun päällä ohueksi ympyräksi (no, tai ainakin sinnepäin...).

Tuorekelmun avulla marsipaani on helppo nostaa kakun päälle, sitten se painellaan varovasti ympärille. Lopuksi leikkasin reunat pois.

Olin myös vatkannut 2 dl vispikermaa sen jäykistelyaineen kera ja se oli tarkoitus levittää ohuesti kakun pintaan, koska näin kai kuuluu tehdä. (Marsipaani istuu paremmin?)

Mutta yllätys-yllätys. UNOHDIN!

No onneksi tuo ei tuntunut ainakaan tälläkertaa haittaavan. Sitten vaan edellisyön koristelutuotokset pintaan.

Äitin muuten tekee samalla tyylillä, mutta vähän erilailla, eli hän sanoi että laittaa sen marsipaanin jo tuonne kulhon pohjalle valmiiksi. En muista kyllä tätini näin opettaneen, mutta ehkä olen UNOHTANUT!

Kakku pääsi äitienpäivämenuumme jälkiruoaksi kahvin kera. Urho5v ja Elli-serkku 2v söivät onnessaan kakun koristeet. Näinhän sen kuuluukin mennä. Olivat sitäpaitsi takuulla upean ulkonäkönsä ( :D) lisäksi makoisampia kuin ne "pahviruusut" joita itse lapsena aina kakuista himoitsin ja jotka jämähtivät lopulta ikävästi aina kitalakeen.

Vietnamilaiset kevätrullat

 

Todella pitkän aikaa olen suunnitellut tekeväni herkullisen kuuloisia ja näppärännäköisiä Vietnamilaisia kevätrullia. Siis ensimmäistä kertaa elämässäni. Kaikenlainen sormiruoka on aina hyvä, siispä uskoin, että nämäkin (vaikka niitä ei friteeratakaan ja ovat siis jopa terveellisiä).

Innostuin nyt toteutukseen ja vaikka reseptejä oli viime aikoina tullut vastaan niin lehdissä kuin Blogistaniassa, päädyin toteuttamaan  kokkausprojektiani riisipaperipakkauksen ohjeella. (Blue Dragon: Vietnamese Spring Roll Wrappers, kuva alempana) Kyseistä tuotetta löytyy ainakin markettien eksotiikka-osastoilta.

 

Vietnamilaiset kevätkääryleet

n. 10 kpl

 

• 1dl keitettyjä riisinuudeleita.
• 10 kpl riisipapereita
• 250g broilerin jauhelihaa, paistettuna ja maustettuna
• 6 salaatinlehteä (käytin Romaine)
• 1 iso porkkana, kuorittuna ja ohuiksi tikuiksi leikattuna
• 1/2 tölkkiä mungo-pavun ituja (eksotiikkaosaston säilyke)
• reilusti hienonnettua korianteria (mmm...ihanaa, myös minttukin soveltuu tai vaikka molemmat)

 

1. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Huuhtele kylmällä vedellä, valuta ja pilko pieniksi paloiksi.

 

2.Paista jauheliha ja mausta se esim. soijalla tai thai-kalakastikkeella.

 

3. Silppusin myös salaatin, vaikkei ohjeessa pyydettykään, huomaan nyt. Porkkanoista yritin tehdä tulitikkua pienempää, se on kylla aika vaativaa vaikka kaverinani oli kokenut japanilainen. (kuva alla)

 

 

Todella terävä kaveri!

Vastaisuudessa voisi kuitenkin olla yksinkertaisempaa raastaa tämäntyyppiset aineet. Se ei varmaan sisuksen ulkonäössä haittaa ja rullat saa käärittyä tiiviimmin kun tikut eivät puhko riisikuorta. Sekoitin kaikki ainesosat yhteen.

 

4. Kuorten valmistelu. Ota laakea vati ja sinne muutama sentti kuumaa vettä. Kastele myös puhdas keittiöpyyhe märäksi ja levitä se pöydälle. Ota riisipapereita yksi kerrallan, upota veteen ja nosta pehmennyt paperi sitten varovasti toiseen päähän keittiöpyyhettä. Toisella pyyhkeen päällä taputtele paperi kuivemmaksi, se muuttuu ikään kuin tahmeaksi meduusaksi. (mikä mielikuva, mutta huomaat mitä tarkoitan kyllä.) Tiettyä varovaisuutta saat noudattaa, mutta pienet reunahalkeamat eivät toki menoa tule haittaamaan.

 

Sitten annostele täytettä keskelle "lättyä", nosta reunat keskelle ja pyöritä rullaksi. Valmis. Kun nostelet rullia vadille voit pirskottaa väliin vähän vettä, etteivät ne tartu toisiinsa kiinni. Suojaa jääkaapissa vati tiiviillä kelmulla kuivumisen estämiseksi.

 

 

Näin yksinkertaista tämä oli ja itseasiassa tein nämä silloin vappuna yhtä-aikaa sen pikamunkkien teon kanssa ja tunnin verran kului yhteensä aikaa (no jaa, ehkä reilu, aika rientää kokkaillessa...). Alkuperäisessä reseptissä täytteessä oli katkarapuja, jotka korvasin siis tuolla broiskun jauhelihalla. Tänne sopisi varmasti myös tavallinen jauheliha, kaali, chili, kevätsipuli etc.

 

Tarjoiltaessa tulee olla jotain, mihin rullia dipataan. Meillä se oli soijaa (japanilaista) ja Thai Sweet Chilli -kastiketta. Jotain aasialaistyyppistä maustekastiketta kuitenkin. Soijan voit nyös maustaa vaikka viipaloidulla valkosipulilastuilla, inkiväärllä, piparjuurella tai chilillä.

 

Ja siitä huolimatta että toistan itseäni, niin nämä olivat aivan tajuttoman hyviä (Ja siis kannattaako pahaa ruokaa ylipäätään tehdä?)! Jos mulla olisi nyt jotkut 20-50 hengen kemut tulossa, värkkäisin näitä ehdottomasti buffettiin. Sopivat niin alkuruuaksi kuin noutopöytä tyyppiseenkin tarjoiluun.

 

Teen näitä kohta uudelleen, sillä näihin tuli todella himo. Mulla oli koko loppuillan soijakulho pöydällä ja kävin nappaamassa jääkaapista aina rullan kerrallaan...

 

 

T-Ä-Y-D-E-L-L-I-S-T-Ä ruokaa

Tänään ymmärrän paremmin miksi laittamani ruoka ei kelpaa pojalleni Urholle 5v.

Katselin ikkunasta poikien puuhailua hiekkalaatikolla. Erehdyttävästi se alkoi muistuttaa ruuanlaittoa.

Minä asiaa tarkistamaan ulos.

- Teettäkö te ruokaa?

- Joo, äiti. Tästä tuloo TÄYDELLISTÄ!

- Pitääskö mun ottaa siitä kans kuva?

- Joo, niin sä voit laittaa sen siihen kaikkien äitien reseptit.

Annokset näyttivät hyvilta ja kokki onnelliselta.

HYVÄ RUOKA, PAREMPI MIELI!

Kevään keltaista bataattikeittoa pinaatilla höystettynä

 

Tuoksuu vienosti kookosmaidolta, vaikea erottaa tuleeko keiton samettimaisen pehmeyden pohjalta nouseva makeus itse bataatista vai siihen sekoittuneesta kookosmaidosta. Muut mausteet täydentävät taustalla, vain korianteri nousee tapansa mukaan välillä pieneen sooloiluun, mutta suostuu kuitenkin tanssahtelemaan sivustalla peittämättä herkempiä makuja.

 

Vanhempani ovat meillä keittiöremonttia paossa, samalla siirtyi jääkaappiin erinäisiä aineksia, joista olisi keksittävä jotakin ateriaksi. Kun äitini mainitsi tuoneensa 2 bataattia, muistui heti mieleen, että ystäväiseni Virpi kehui vuodenvaihteen tienoilla moneen otteeseen (moneen otteeseen) tekemäänsä bataattikeittoa. Siihen hätään en saanut Virpiä langan päähän (ajatelkaa mikä katoava sanonta "langan päähän"! Meidän lapsemme eivät enää ehkä tule ymmärtämään parren alkuperää, samoin kuin "vedetään vessa", kun sitä nykyään on jo aika kauan painettu...), mutta muistelin, että kookosmaitoa ja chiliä keittoon tuli ainakin.  Äsken sitten vielä googlailin ja näitä bataattikeiton ohjeitahan oli runsaasti monenmoisia. Tämän omani siis tein tällä kertaa reseptittä, mielessä kuitenkin ystäväni kertoma, kokemukseni sosekeitoista sekä kookosmaidon innoittamana ehkä pieni orientaali twist ja loput oli sitten silkkaa puhdasta sattumaa, kuten se, että tuoretta chiliä ei meillä ollut ja kuinka se pinaatti sinne keittoon päätyi.

Ja oikeasti. Sosekeitot EIVÄT ole työläitä.

 

Bataattikeitto pinaatilla höystettynä

• 1 rkl voita
• 2 suurta bataattia kuorittuna ja kuutioituna
• 1 sipuli, hienonnettuna
• 1 tl inkivääritahnaa
• 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
• vettä tarvittava määrä
• 1 tölkki kookosmaitoa
• 4 pakastepinaattikuutiota
• kasvisliemikuutio
• valkopippuria
• chilijauhetta
• reilusti tuoretta korianteria hienonnettuna

 Freesasin hetken pinnoitetussa kattilassa sipulia, valkosipulia ja inkivääritahnaa. Lisäsin mukaan bataatit, paahdin niitäkin hetken ja sitten kaadoin vedenkeittimestä kiehuvaa vettä niin, että kasvikset juuri ja juuri peittyivät.

 

Keitin bataatit kypsiksi. Aika riippuu tietenkin lohkojen koosta. Lisäsin hiukan vettä, koska se oli aika vähissä, sekä kookosmaitotölkin. Sitten hurautin sen sauvasekoittimella tasaiseksi.

 

Lisäsin kasvisliemikuution ja kuumensin keiton uudelleen kuumaksi. Tässä vaiheessa lisäsin keittoon kuumaa vettä, kunnes se oli haluamani paksuista. Maustoin keiton aika varovaisesti chilillä ja valkopippurilla. Sitten lisäsin pinaattikuutiot keittoon sulamaan. Ennen tarjoilua lisäsin suuren kourallisen korianterisilppua. Keitto nautittiin pahdettujen ruispalojen kera.

 

Niin siitä pinaatista. En uskaltanut luottaa, että Urho 5v lämpiäisi keitolle (kuten ei yleensä muillekaan ruuilleni...) joten päädyin valmistamaan ohessa poijalleni nopeasti pakastamastani  jauheliha/porkkana sekoituksesta kastikkeen ja sille pakastemuusia purkista. Muusi oli pinaattimuusia ja en halunnut antaa syytä muusinvieroksuntaan vihreiden pilkkujen takia, joten päädyin poistamaan purkissa olleet 4 pinaattibrikettiä perunakrikettien joukosta. Ja koska yritämme olla taloudellisia, lensivät ne hups vaan keittoon. Maussa en niitä niin huomannut, mutta eikös se ole melko terveellistä?

 

Keitto oli TOOSI hyvää. Aikuisseurassa vähän enempi sitä tuoretta chiliä ja vaikka alkuruuaksi paahdettujen ruisleipätikkujen kanssa.

 

Vielä täytyy ylistää tuota lemppariani korianteria tässäkin ja olla onnellinen, että sen kasvatus avomaalla on todella helppoa. Jos kuka tätä ei tiennyt, niin terveisiä vaan, yrtti joka onnistuu varmasti ja lisäksi vielä kasvaa nopeasti. Koko kesä nautitaan.

 

Urho ei suostunut maistamaan keittoa. 

Eikä jauhelihasoosia eikä muusia, söi vaan kurkut ja tomaatit lautaselta.

Kyllä on omena kauas puusta pudonnut!

Hyviä vappu(munkke)ja kaikille!

Viime viikolla tarttui Bake&Party-liikkeestä mukaan ylläoleva härveli. Ja sehän on: Donut maker elikkä munkkiautomaatti!
Ja mikä sen parempi aika testaukselle kuin munkkien kulta-aika vappu. Laite on 5dl vetoinen, mutta mukana oleva taikinaresepti ei täyttänyt kyllä kuin puoli pönikkää.

Donitsit

• 2 munaa
• 1/2 dl sokeria
• 1/4 tl suolaa
• 2rkl sulatettua voita tai öljyä
• 3 3/4 dl vehnäjauhoja
• 4 tl leivinjauhetta
• n, 1dl maitoa (laitoin ainakin 2)

Vatkaa hiukan munia, lisää sokeri, suola ja öljy. Sekoita jauhot keskenään ja lisää maidon kanssa taikinaan. Täytä munkkimasiina taikinalla ja vapauta painiketta apuna käyttäen  munkkirenkaita kuumaan öljyyn.

Paista kuumassa öljyssä kauniin ruskeiksi. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle hieman valumaan. Kieritä kaneli-sokeriseoksessa. Nauti tuoreena.

Plussat ja miinukset

+ värkki tosiaan toimi!

+ taikina helppo ja nopea, koko homma ohi alle tunnissa

+ munkit kauniin näköisiä, keveitä ja hyvin kohonneita (no hei, 4 tl leivinjauhetta!!!)

mutta

- henkilökohtaisena miinuksena se, että en voi oikeasti sietää ns. donitseja tai tuollaisia kakkutaikinamaisia munkkeja, vaan tykkään hiivalla kohotetusta pullataikinasta tehdystä rinkulasta. Ja nämä olivat siis just noita kakkujuttuja, sinänsä kyllä hyvän makuisia.

Elikkä seuraavan kerran teen perinteisen pullataikinan erittäin löysänä ja kokeilen toimiiko donitsi-apuri sen kanssa. Jos toimii, niin niistä tulee varmaan todella keveitä löysästä taikinasta, siis herkullisia.

Mutta joka Arnoldsilla valitsee niitä pikkuisia cakedonitseja tykkää myös näistä!

Hyvää Vappua kaikille!

Kanan eväät ja pekonin paistovinkki

Viime lauantain grillatuille kananpuolikkaille oli tietysti keksittävä jotain kaveriksi lautaselle. Paistoin kaupan puolivalmiit ciabattat lämpimäisiksi pöytään ja valmistin kahta "salaattia". Sumisalaatti ja perunasalaatti sopinevat ajankohtaisesti vaikka vapun piknikille, joten ei kun reseptiä.

Kuukausi sitten iskin siis silmäni  Sillä Sipuli blogissa esiteltyyn sumisalaattiin. En ollut moisesta ikinä kuullutkaan. Kaunis väri, itämaissuuntautuneisuus ja se yksinkertainen tosiasia, että tämä oli jotakin täysin uutta, sai minut päättämäään tehdä tätä ensi tilassa. Sitä paitsi meillä syödään aivan liian vähän rehuja/ kasviksia (koska ne eivät sisällä herkkumakuja voita ja suolaa? : )...) Joten joskus on pakko ihan päättää yrittää keventää.

Tällä kertaa toteutin reseptin tipitarkasti Sillä sipulin ohjeen mukaan, joka meni siis näin:

Sumisalaatti

• 
  
  noin kilo punakaalia
• 
  
  2 porkkanaa 
• 
  
  pari kourallista sipulinvarsia pakkasesta (tai 4 kevätsipulia) 
• 
  
  ½ dl seesaminsiemeniä
• 
  
  (4 rkl mantelilastuja) 
• 
  
  1-3 pkt pikanuudeleita

Kastike

• 4 rkl riisiviinietikkaa
• 2 rkl sokeria
• 1 tl merisuolaa 
• 1 dl (oliivi-tai) rypsiöljyä 
• ripaus mustapippuria
• suolankukkia ripoteltuna salaattiin

 Aineiden osalta minulla oli punakaalia ehkä hiukan vähemmän, seesaminsiemeniä hulahti ehkä enemmän eli n. desi ja pikanuudelilevykkeitä oli se 3(siis nämä ovat sellaisia maustamattomia).

Valmista kastike kuumentamalla pienessä kattilassa riisiviinietikka, sokeri ja suola, kunnes ovat sulautuneet yhteen. Jäähdytä ja lisää lopuksi tähän siirappimaiseen kastikkeen joukkoon öljy.

Suikaloi kaali ohueksi. Raasta kuoritut porkkanat. Silppua kevätsipulit/varret.

Yhdistä vihannekset ja kastike. Tämän voit tehdä jo edellisenä päivänä jotta kaali pääsee oikein maustumaan.

Paahda sesaminsiemenet kuivalla pannulla koko ajan sekoittaen.

Nuiji nuudelilaatat pussissaan esimerkiksi kaulimella pätkämurskaksi. Tässä kohtaa saat hyvin purettua kaiken viikon aikana kertyneet agression. Nuudelit ottavat  sen  vastaan ilman syvempiä psyykkisiä vaurioita, toisin kuin puoliso ja lapset.

Lisää keittämätön nuudelimurska ja siemenet salaattiin. Hyvää tuli!

Jos edellisessä noudatettiin ohjetta kirjaimellisesti, toinen salaatti olikin tuttua ja turvallista ominta tyyliäni, eli mitäs kaapista löytyy. On hienoa tehdä uusia ruokia turvallisesti reseptin kera, mutta koska elämänfilosofiani kallistuu enemmän tuonne eihuoltahuomisesta -puolelle, heijastuu se usein myös ruuanlaittopuolelle. Myönnän, että saatan suunnitella päässäni päiväkausia vieraille tarjottavia tai jotakin juhla-menyytä, mutta se, että hakisin reseptit käsiini ja kirjoittaisin kauppalistan etukäteen jää usein tekemättä. Siinä sitä sitten ostetaan jotain ja sitten siitä tehdään jotain.

Ensiksi meinasin tehdä vaan uunilohkoperunoita (nam, niissähän on rasvaa ja suolaa...) mut *gulps*, kaapissani olikin vain 5 perunaa. Kun syöjiä oli 5 aikuista ja kaksi lasta, en halunnut lähteä sille linjalle, että olisin ruokailun alussa ilmoittanut, että kullekin on sitten vain korkeintaan 4 lohkoa perunaa, niin jotain muuta oli kehitettävä. Eli perunat kiehumaan ja perunasalaatin tekoon. Kunpa muistaisin nyt kaiken mitä sieltä kaapista sitten löytyi...

Perunasalaatti Nannan tapaan

(eli mitä kaapista löytyy)

5 perunaa, kuorittuna, keitettynä ja reilusti lohkottuna

2 kananmunaa, keitettynä ja lohkottuna

1 pkt pekonia, mikrossa kts. alempaa, paloiteltuna

1 punasipuli suikaleina

1dl mustia oliiveja

1dl valkosipulinversoja (ne ovat nuo pavun näköiset, ruokalahjaksi saatu ystättäreltäni Virpiltä, lasipurkki)

reilusti hienonnettua persiljaa

Voi halavattu. Tämä on nyt sitten muokkaus jälkikäteen. Jäi kuin jäikin 1 aines pois. Katselin äsken tuota ensimmäistä kuvaa ja kästin, että laitoinhan minä sinne salaattiin purkillisen papujakin.Kyseessä olis joku Organic mix tölkki eli, kidney, pinto ja valkosisia papuja suolavedessä. Kuinkas saatoin unohtaa?

 Sekoita kaikki ainekset yhteen.

Kastike

1dl oliiviöljyä

2rkl sinappia

2rkl viinietikkaa

ripaus sokeria.

ravista kaikki kastikkeen aineet yhteen ja sekoita salaattiin. Tarkista maku ja rouhi tarvittaessa pintaan mustapippuria ja suolaa.

Pekoni mikrossa

Tämä on sitä ameriikkaa taas tämä pekonin valmistus. Sääli kun en hoksannut ottaa selventäviä kuvia asiasta, mutta yritetään (tuhansilla) sanoilla.

Miksi? Koska pekonin valmistus näin on kärytöntä, ja vähärasvaisempaa  eikä vaadi seisomista pannun ääressä.

Miten? Ota suuri lautanen ja laita sen pohjalla 2 arkkia talouspaperia päällekkäin. Levitä pekonit vierekkäin paperille, laita päälle uusi kerros paperia ja loput pekonit sen päälle. Lopuksi vielä yksi paperi. Laita mikro päälle, ensiksi ehkä 5 min, käy sitten kurkistamassa ja lisää aikaa tarpeen mukaan, nyt ehkä muutama minuutti kerrallaan. Tehoista ja pekonimäärästä riippuen aikaa kuluu aina 12 minuuttiin asti (mulla on paketille 7 minsaa aika hyvä).

Irrota talouspaperit pekoneista ja nauti/käytä pekonit kuten haluat. Kyllä, pekonit ovat erittäin rapeita. Kyllä ne ovat ruskettuneet. Kyllä, ne ovat hiukan keveämpiä koska ylim. rasva on imeytynyt talouspaperiin. Keittiö on ihanan kärytön ja yksi pannu vähemmän pestävänä.

Kyllä, nämä olivat oikein hyviä lisukkeita kanalle. Hyvällä ruokahalulla syötiin ja lisäannoskauhalla käytiin useamman kerran.