Punajuurihummus

Blogistianiassa matkatessani törmäsin  Simply Recipes -blogiin ja nappasin heti mukaani Beet Hummus - eli punajuurihummus ohjeen. Äsken googlailin vastaavia reseptejä vähän muualtakin ja huomasin, että tämä ensimmäisenä löytämäni resepti olikin  erilainen kuin suurin osa muista samalla nimellä kulkevista. Eli tässä versiossa on vain punajuuria ja tahinia, ei lainkaan kikherneitä, joita siis on perushummuksessa ja näissä muissa resepteissä oli siis sekä kikherneitä, punajuurta että tahinia. Ensi kerralla täytynee kokeilla tuota versiota jo vertailun vuoksi. Olisiko tälle sitten osuvampi nimi punajuuritahini?

Lopputulos oli jumalaisen väristä, hienon makuista tahnaa joka sopii mielestäni vaikka liharuuan lisäkkeeksikin sen lisäksi, että se on sellaisenaan ihanaa dippailtavaa vaikka pitaleivän kanssa.

Helppoa dippiversiota varten kokeileppa leikata ihan kaupasta ostamasi pitaleivät 6:ksi kolmioksi, levitä ne uunipellille, suihkuta päälle ohuelti oliiviöljyä ja lopuksi ripottele jotakin karkeaa sormisuolaa hiukan pitojen pinnalla. 230 uuniin hetkeksi ja sitten lusikoimaan tahinia kolmioilla. Dippailtavaksi sopii myös kurkku-ja selleritangot amerikkalaishenkisesti.

Punajuurihummus

• 
  
  4 keskikokoista punajurta, puhdistettuna, keitettynä, kuorittuna ja kuutioituna
• 
  
  2 rkl tahini sesamtahnaa, jota nykyään löytyy varmaankin kaikkien kauppojen eksotiikkahyllyltä
• 
  
  1/2 sitruunaa puristettuna, ainakin (5rkl?)
• 
  
  1 terhakka valkosipulinkynsi, hienonnettuna
• 
  
  1rkl jauhettua kuminaa
• 
  
  1sitruunan kuori raastettuna
• 
  
  Reilu ripaus suolaa
• 
  
  mustapippuria myllystä maun mukaan

Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja pyöritä seos tasaiseksi. Maista ja justeeraa vielä mausteet kohdalleen jos tarvetta.

Tahna säilyy jääkaapissa n. 3vrk, mutta sen voi myös pakastaa!

Reseptistä tulee n. 5dl.

Huom! Ei kannata tarjoilla olohuoneen valkoisen maton päällä olevalta sohvapöydältä....

Pääsiäispyhien päätösmeny

Pääsiäispyhien lähestyessä loppuaan, oli aika vielä yhdelle kokkausrupeamalle. Vieraaksi saimme molempien vanhemmat, mistä syystä ateria sai kiitettävästi positiivista palautetta, lienevätkö sitten vain kannustusmielessä

lapsiaan kehuneet...

3 päivän lampaanlihansyönnin jälkeen vain yksi asia oli varma; en laita lammasta. Ja siitä se idea sitten lähti!

Hedelmäinen katkarapucoctail

Pestolla kuorrutettu uunilohi

Vuohenjuusto-pekoni risotto

Paistettua fenkolia, voita ja valkoviiniä

Rahka-juustomaljat

Ettei tästä postauksesta tulisi liian pitkä, tyydyn osassa resepteissä ylimalkaisuuteen. Myös siksi, että ne valmistettiin ehkä hiukan, no jos tätä laittais -periaatteella. Fenkoli-lisäke ja jälkiruoka ansainnevat kunnon reseptiikan. Ohjeet siis kuudelle.

Hedelmäinen katkarapucoctail

noin desi seuraavia ainesosia pikottuna tai puolitettuna:

• 
  
  kurkku
• 
  
  miniluumutomaatit
• 
  
  päärynä
• 
  
  viinirypäle
• 
  
  surimisuikale
• 
  
  jäävuorisalaattia ja rucolaa

Kaikki aineet sekaisin kulhossa, mukaan

• 
  
  seafood rub seasonilla (perhaps not such a good idea...) maustettu kermaviilipurkki

asettelin ruuan coctailtyyppisin maljoihin ja laitoin jokaisen päälle 3kpl

• 
  
  jättikatkaravunpyrstöjä

Ja sitten vauhdilla pääruokaan

Pestolla kuorrutettua uunilohta ja vuohenjuusto-pekonirisotto

Olin ostanut puolikkaan, suuren lohifileen ja halusin valmistaa sen mahdollisimman helposti (koskahan olisin hakenut mahdollisimman monityövaiheista reseptiä...?) maistuvaksi.  Päätin kuorruttaa fileen purkillisella pestokastiketta (tämä on Nata-siskon bravuureita) ja hetken mielijohteesta ripottelin pinnalle vielä kauttaaltaan sesaminsiemeniä, 175 astetta ja 20 minuuttia uunissa. Lohi, ei missään muotoa ollut kuivaa, mutta kuten kuvakin antaa ymmärtää, lievästi kuitenkin ylikypsää, minkä huomaa varsinkin tavasta jolla lohi lohkeilee paloiksi sitä otettaessa.

Risotto valmistui Jamie Oliverin risottoreseptillä, joka löytynee useammastakin hänen kirjastaan, omalla työpöydälläni lepäsi Alastoman kokin paluu. Varsiselleriä en laittanut, koska en ollut sitä muistanut ostaa. Ihan omapäisesti sitten lisäsin lopussa yhdessä parmesaanin ja voin kanssa mukaan myös 200g pehmeää vuohenjuustoa ja puolikkaan silputun pekonipaketin , jonka olin paistanut pannulla (siis pekonit, en niiden käärepaperia). Päälle hiukan tuoretta timjamia. Risotto tuntui saavan ihan aitojakin kehuja, joten sen kunniaksi vielä yksityispotretti:

Paistettua fenkolia, voita ja valkoviiniä

Tämäkin on Jamien resepti Alastoman kokin paluusta.  Yritin valmistaa sen pieteetillä ja odotin lopputulosta innokkaasti. Jotain taas unohtui eli en muistanut leikata fenkolin yläosia irti ja syödessämme vähän ihmettelimme sen osan puumaisuutta, kunnes tarkastin kesken syönnin reseptistä, että ne kuului poistaa. Sillälailla tyttö, laitappa vähän usiammin fenkolia niin opit! Muuten se oli anismaisuudessaan onnistunut lisäke kalalle ja kaikenkaikkiaan (keskiosan) suutuntuma oli ihastuttavan rapsakka.

• 
  
  3 suurta fenkolia
• 
  
  1 valkosipulinkynsi (kuori ja viipaloi)
• 
  
  3 isoa nokaretta voita
• 
  
  2 viinilasillista vermuttia mutta minä käytin kuivaa valkoviiniä, koska jaska lupasi, että sekin käy
• 
  
  suolaa ja vastarouhittua pippuria

Poista fenkolista kaikki vahingoittuneet pintaosat JA NE YLÄOSAT (säästä vihreät lehtihaituvat koristeluun).

Viipaloi fenkoli esim. pystysuunnassa neljään osaan

Heitä vuokaan kaikki muut aineet paitsi lehtihaituvat. Repäise pala leivinpaperia, kastele se kylmällä vedellä. Rutistele, jotta paperi pehmenee. Asettele se sitten hellästi fenkoleitten päälle, älä koko astian. Paperi saa fenkolit paistumaan ja kypsymään viinihöyryissä - mikä tekee niistä hemmetin hyviä, sanoo Jamie.(itse en käyttäisi sanaa hemmetin, vaan jotain suorasukaisempaa hoolla alkavaa "alamaailmaan" viittavaa)

Paista fenkoleita 225 asteessa 20 minuuttia ja ripottele haituvat ennen tarjoilua päälle.

Ainut asia mikä ehkä estää sinua kokeilemasta näitä harvemmin laitteuja uuniherkkuja lienee hinta; fenkolit maksoivat kokonaista 2,47€...

Ja viimeisenä, mutta ei lainkaan vähäisimpänä

Rahka-juustomaljat

Koti ja keittiö- lehden numerosta 4/2010 löytyi tämä ihanainen resepti tässä muodossa:

Pohja:

• 8 digestivekeksiä
• 40 g voita

Täyte:

• 250 g maitorahkaa
• 200 g maustamatonta tuorejuustoa
• 2 dl vispikermaa
• 1 vaniljatanko
• 1/2 tl jauhettua inkivääriä
• 3/4 dl sokeria
• 4 liivatelehteä

Lisäksi:

• 1 mango
• 2 passiohedelmää
• akaasiahunajaa

1. Murskaa keksit. Sulata voi ja sekoita keksimurskaan. Painele keksiseos juomalasien pohjalle.

  

2. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.

  

3. Sekoita maitorahka ja tuorejuusto. Vaahdota kerma ja lisää rahkaseokseen. Halkaise vaniljatanko. Raaputa sisus täytteeseen. Mausta inkiväärillä ja sokerilla.

4. Liuota liivatelehdet tilkkaan kuumaa vettä. Lisää liivate ohuena nauhana täytteeseen samalla sekoittaen. Sekoita tasaiseksi. Lusikoi täyte juomalaseihin keksipohjan päälle. Laita kylmään jähmettymään pariksi tunniksi.

5. Kuori ja paloittele mango. Laita mangopaloja laseihin rahkatäytteen päälle. Halkaise passiohedelmät ja lusikoi sisukset mangopalojen päälle. Valuta lopuksi annosten päälle akaasiahunajaa.

Omat oikotieni:
ei ollunna vaniljatankua - käytin vaniljasokeria
ei ollunna tuaretta mangua - käytin säilykettä
no ei ollunna niitä intohimon hetelmiäkään - käytin granaattiomenaa (tai graniittiomenaa, kuten CM mainosti)

äläkä unta nää jotta jotakin akaasiahunajata - käytin tuiki tavallista , oli eres juaksevaa kummiskii

Lopputulos oli ihanainen, juustokakkumainen, ja juuri sopiva lopetus tälle kevyehkölle menyylle (no olihan sitä voita ja juustua vähä joka ruokalajis, mutta ei kerrota kellekään)

Jaksoikohan joku lukea tämän loppuun(muut kuin sukulaiset)? Kertonette ystävällisesti, mikäli ylipitkät postaukset kieltävä direktiivi on astunut jo voimaan. Tietää ainakin mitä pykälää rikkoo.

Hot-hot-hot jälkkäriä ja lempeää lisäkettä

Aika kaivella esiin lankalauantain menyyn puuttuvat palaset.
OSA 1.
Nurinkurisesti  aloitamma jälkiruualla. Resepti on taas kerran perintöä rakkaalta ystävältäni ja poikani kummitädiltä Virpiltä. Virpikin sen on varmasti jostakin  bongannut, mutta tarkempaa sukuselvitystä en osaa nyt tähän hätään antaa,  googlatessa löytyi ainakin Ylen sivuilla resepti nimellä Chili-ananashöystö. Tuo nimi ei kyllä tuo mulle mieleen jälkiruokaa, mutta siitähän tässä on kyse. Ja aika jännittävästä sellaisesta kun makea ananas kohtaa tulisen chilin ja suhdetta lempeän happamasti tasoitellaan jogurtilla.

Chili-ananas
n. 6:lle

• 1 kypsä tuore ananas - kypsä ananas tuntuu käteen raskaalta ja tuoksuu makealta ja sen keskimmäiset "latvalehdet" irtoavat helposti niistä vedettäessä
• 1 punainen chilipalko
• 1  rkl voita
• 2 rkl ruokokidesokeria tai minä käytin viimeksi fariinia
• 3 dl paksua maustamatonta turkkilaista jogurttia

1.Poista ananaksesta kova kanta ja vihreä yläosa. Leikkaa hedelmä neljään osaan. Poista kustakin lohkosta puinen keskiosa ja leikkaa hedelmäliha sitten irti kuorestaan. Lohko ananas reiluiksi paloiksi.

 2. Halkaise chilipalko ja poista siitä kaikki siemenet. Hienonna chili. Ja jos oikein tuliseta tykkäät ja laiskottaa, jätä siemenet sekaan... näin minä tein

3. Sulata voi pannussa ja kuullota chilisilppu. Lisää ananaslohkot ja sokeri. Paista kovalla lämmöllä muutama minuutti.

4. Nosta kuumat ananakset jälkiruokalautasille. Lisukkeeksi Turkkilaista jugurttia, joka on niin ihanan paksua ja tönkköä, ettei sitä tarvitse valutella ja sen maku on juuri se oikea.

Ja sitten enää yksi kommentti: NAM!

OSA 2

Sitten se revityn lampaan lisäkesalaatti:

 Paahdettua paprikaa fetan ja mantelilastujen kera

Tämäkin on siis Nigellan resepti kuten revitty lammas,jonka kanssa sitä tarjoili hän, ja nyt myös minä, ensimmäistä kertaa. Ja kyllähän Nigella taas tiesi mikä natsaa minkäkin kanssa. Tein tämän itse ulkomuistista, mutta nyt siis sain kuin sainkin sen googlattua ulos. Keittokirjahyllyssäni kun on valitettavasti Nigellan mentävä aukko.

 Eli näin resepti toteutettiin meillä:

• Purkillinen pitkiä paahdettuja paprikoita (säilyke lasipurkissa); tämä olikin reseptin suurin oikotie ja nopeutus, rakkaudella ruokaa valmistavat paahtavat tietenkin tuoreet paprikat herkullisiksi oman pikku uuninsa grillivastusten alla.(Paprikat paahdetaan mustiksi, jonka jälkeen musta kuori irrotetaan ja heitetään pois) 
• n.100g fetajuustoa palana
• 1dl manteli lastuja
• 1rkl oliiviöljyä
• vähän puristettua sitruunaa
• hienonnettua persiljaa (tämä jai minulta pois mutta sen sijaan rouhin varmuudeksi mustapippuria, vaikkei sitä alkuperäisessä näytä olevankaan

1. Asettele pitkäksi leikattuja paprikasiivuja  limittäin laakealle vadille ja murenna feta tasaisesti päälle

2. Paahda mantelilastut polttamatta kuivalla paistinpannulle ja ripottele ne päällimmäiseksi.

3. Purista päälle hiukan sitruunaa, ripottele hyvälaatuinen oliiviöljy, kenties se persilja, mielellään sileälehtinen välttääksemme tupsuefektiä, ja kenties se mustapippuri.

4. Kanna vati pöytään lampaan viereen  ja nauti täysillä ruokailijoiden kehuista. Tietäisivätpä kuinka helppoa ja nopeaa...

Ja vielä kerta kiellon päälle siis koko meny muistin virkistyseksi.

Granaattiomenalla ja mintulla maustettu revitty lammas

Yrtti-valkosipuliset uuniperunalohkot

Uunipäärynät

Paahdettua paprikaa fetan ja manteleiden kera

Tsatsiki

Pitaleipää

Chili-ananas

Aamen.

Uunipäärynää pääruualle ja pääsiäistä kaikille!

Tämän pääsiäisen reseptilöytö sattui silmiin Me Naiset lehden numerosta 12/2010. Päärynä On Urho-pojan lemppari-hedelmä, muutamia toimivia salaattireseptejä tiedän päärynällä ja jälkiruoka-osastollahan päärynä on kuumana tai kylmänä pääosassa herkussa jos toisessa. Mutta pääruuan kanssa sitä ei ole tullut nautittua aikaisemmin, kumma kyllä, onhan samalle lautaselle tiensä löytäneet varmaan useimmat hedelmätiskin asukit.

Valmistin lisäkkeen tarkasti reseptin mukaan - niin, no, se ei ollut tässä tapauksessa vaikeaakaan- ja se yllätti positiivisesti. Kaverina oli  siis tällä kertaa Revittyä lammasta, mutta kuvittelen että ne soveltuvat niin possun, naudan kuin kanankin kaveriksi. Suloisen pehmeä, olematta liian makea, timjami ja sinappikastike toivat kuitenkin makuun ryhtiä. Lisäksi myös kauniin näköinen lautasella.

Uunipäärynät

4:lle

• 
  
  2 päärynää
• 
  
  1/2 rkl oliiviöljyä
• 
  
  1 rkl hunajaa
• 
  
  1/2 tl timjamia
• 
  
  1/4 tl suolaa
• 
  
  ripaus mustapippuria

kastike:

• 
  
  1 tl sinappia
• 
  
  1 rkl punaviinietikkaa
• 
  
  1 rkl oliiviöljyä

 Kuumenna uuni 175 asteeseen. Halkaise päärynät kahtia ja koverra siemenkota lusikalla pois,

Nosta päärynät uuninkestävään astiaan. Valuta öljy ja hunaja hedelmille. Ripottele päälle timjami, suola ja pippuri.

Laita astia  uuniin n.20 min tai kunnes päärynät ovat pehmeitä. Vatkaa kastike ainekset yhteen. Tarjoa päärynät lämpinä lisäkkeenä kastikkeen kera.

Kastikkeen valutin päärynöiden päälle jo siirtäessäni ne tarjoiluastiaan, ei tarvinnut sitten selitellä pöydässä, että tämä kastike kuuluu päärynän päälle...

Aion tehdä tätä uudestaankin (lue=tarjoilla kaikille mahdollisille ruokavieraille "uutuutena"). Suosittelen. Enpä usko voivan mennä vikaan, ellen nyt innostu polttamaan päärynöitä karrelle (knock on the wood)!

Tämä pääsiäinen on ollut kiva ja kiiretön ja plakkariin on kivasti kertynyt blogattavia ruokia tuleville päiville. Arjen keskellä kun ei viitsi aina juttua vääntää kun syödään kolmatta päivää samaa, käydään äidin ruokapöydässä arkivierailulla tai lämmitetään se Lidlin ravioli. Voishan sitä tietysti pitää vaikka einespinaattilättyvertailun.

Mutta siis kuluvina pyhinä on mukavasti tasapainossa päässyt kahdesti valmiiseen pöytään (äiti-kullan) ja lauantai sekä huominen, toinen pääsiäispäivä olen saanut/saan tarttua itse toimeen. Eilen siis nato kera miehensä ja lapsensa tulivat yökylään ja menu oli seuraava:

Granaattiomenalla ja mintulla maustettu revitty lammas

Yrtti-valkosipuliset uuniperunalohkot

Uunipäärynät

Paahdettua paprikaa fetan ja manteleiden kera

Tsatsiki

Pitaleipää

Chili-ananas

Juomina naton tuomat punaviinit ja vesi. Koska pääruoka äityi noin moninaiseksi, en tarjoillut alkuruokaa, vaan kaikki tarjoiltiin kerralla muhevan rustiikisti. Ja kyllä maistui. Laitan lähiaikoina reseptejä tulemaan.
Huomenna on tarkoitus kokkailla jotakin kalapanotteista appivanhemmille (molempien). Onkin ollut 3 päivän lammasmaraton.

Koska vuosi sitten tähän aikaan en vielä omistanut minkään sortin digikameraa, niin saan nyt vasta näin pääsiäisen loppumetreillä välitettyä Hyvän pääsiäisen toivotukset kaikille tunnelmakuvien kera. Trulliteltu siis on ja pääsiääsvalakiat nähty. Ei se oo pääsiäänenkään pelekkää syämistä! (...mutta onneksi suurelta osin...)

Hyvää Pääsiäistä kaikille siis!

Ihaninta lammasta ikinä - varmasti joka pääsiäinen! eli NYHTÖLAMMAS

Lampaan tai karitsan fileestä, paahtopaistista ja kyljyksistä saa loihdittua herkuista herkuimpia lammasruokia, mutta jotenkin ennen kaikki viritelmät lampaan paistin  tai-viulun ja muiden vastaavien kimpaleiden kanssa ovat olleet jonkinasteisia pettymyksiä. Lihan suutuntuma on toisinaan märän nariseva, joskus vähän sitkahtavakin ja maku sen mukainen. Ihan sama kuinka marinoin, montako valkosipulinkynttä tungen viiltoihin lihan sisään, valelenko kahvilla, kermalla vai  kuorrutanko hunajalla. Tuoksu voi vielä vietellä valmistamisen aikana, mutta syötyä tulee vain "se ensimmäinen otto", lisäsiivuja en lautaselleni enää nosta.

Saattaa toki olla, että sinun pääsiäislampaasi on keskimäärin paljon onnistuneempi (ei kai sullakaan nyt aina voi tulla erinomaista?), mutta mikäli allekirjoitat yhtään kokemuksiani, haluan kyllä jakaa tämän oman pääsiäislammasreseptilöytöni. Se on aina takuuvarmasti herkullista ja uskomattoman helppotekoista. Joka tätä on kerran valmistanut, ottaa sen repertuaariin iäksi.

Kehua tietysti uskaltaa, kun resepti ei ole omani, vaan Nigellan. Eikä tämä toki ole mikään pääsiäisresepti, mutta pääsiäisenä lammasta tulee tehtyä, niin miksei sitten tätä, vaikka se tarjoilutavaltaan onkin vähän epäortodoksinen (voihan suomenkielellä sanoa noin?). Kyseessä on siis jo aikaisemmin slow foodin yhteydessä mainostamani Warm shredded lamb salad with mint and pomegranate. Resepti sinällään voi tuntua aika vaisulta, mutta se oli aikoinaan yksi ensimmäisiä näkemiäni Nigellan jaksoja ja rouvan tapa valmistaa se teki todella suuren vaikutuksen ja sai veden herahtamaan kielelleni jo pelkkää ohjelmaa katsoessani.

Nigellan lämmin lammassalaatti mintun ja granaattiomenan kera
eli tuttavallisemmin meillä Revitty pääsiäislammas


Nigellan resepti omilla kommenteilla

• 1 lampaanlapa tai -paisti/viulu, luulla tai ilman, n. 2,5 kg
• 4 shalotti- tai tavallista sipulia halkaistuna, mutta ei kuorittuna
• 6 kokonaista valkosipulinkynttä 
• 1 iso porkkana kuorittuna ja halkaistuna
• suolaa
• 1/2 l kiehuvaa vettä
• reilu kourallinen tuoretta hakattua minttua
• 1 granaattiomena

Rautapadassa hellalla ruskistan palaa hiukan nahka/läskipuolelta, ei niin tarkkaa, liha saa kyllä uunissa värin myös. Nosta liha pois ja freesaa padassa kasviksiin vähän väriä (kasvikset eivät tule syötäväksi, ne ovat antamassa makua liemeen), suolaa ne reilusti ja laita paisti takaisin pataan, lisää vesi ja odota , että se kiehuu. sitten vain peittelet paistin foliolle ja työnnät sen 140 asteiseen uuniin.

Ja reseptin ihanuus on tämä: Paisti saa olla uunissa vaikka koko yön. Se ei siellä tuossa lämmössä ja nesteessä kuivu vaikka paistoaika heittelisi minnepäin tahansa. Suosittelen kuitenkin minimipaistoaikaa 5h, eli aamullakin on paisti vielä mahdollista laittaa uuniin. Yön aikana paistossa on kuitenkin jotakin joulukinkkumaista tenhoa ja meillä on se tapa otettu ensisijaiseksi. Eli voi sitä paistaa 10 tuntiakin,ja mitä kauemmin sen parempi!

Kun otat paistin uunista, kääri se tiukasti folioon ja voit antaa sen levätä useammankin tunnin foliokääreessän. Tämä ruoka on nimensä mukaisesti siis lämmin, ei kuuma.

Ennen tarjoilua tulee esiin reseptin toinen hienous: Ei tarvitse etsiä sitä parasta paistinleikkuuveistä eikä ihmetellä mistä päästä tätä viulua alkaa leikata. Otat käsiisi kaksi haarukkaa, ja huomaatkin heti, että kun kosketat lihaa, se suorastaan sulaa haarukkasi kosketuksesta (aah, ja niin se tulee käyttäytymään myös suusssasi!) revi siis liha haarukoilla  ja asettele suurelle  laakealle vadille. ja kun sanon asettele, se tarkoittaa siis että ET ASETTELE. Folion päälle jäävät kaikki luut, läskit, kalvot ja ligamentit ynnä muut (reseptin kolmas hienous), jotka eivät ole vielä uunissa sulaneet. Tarjoiluvadille jää vain täyttä lihaa. Suolaa se, kaikki suuremmat hiutalesuolat on tässä myös kivoja, ja ripottele päälle minttusilppu.

Loppusilauksena, mutta myös maun antajana, halkaise granaattiomena ja puserra siemenet ja mehu lihan päälle. No ei sitä kyllä niin vaan puristeta, mutta Nigellalta löytyy konsti tähänkin. Pitele puolikasta lihan päällä ja taputtele kuoripuolelle isolla puulusikalla. Ensin tuntuu, ettei mitään tapahdu, mutta hetken kuluttua siemenet alkavat tippua vadille. Granaattiomenan voit korvata myös sitruunanmehulla ja ehkä jopa raastetulla kuorella, maku tulee olemaan hiukan erilainen tietenkin.

Jokatapauksessa resepti on uskomaton ja lammas satumaista. Aika monta käännynnäistä olen tälle saanut ja toivon, että sinäkin kokeilet. Nautimme tänään lampaasta äitini valmistamana, kuva on sieltä, mutta oman lampaani laitoin juuri uuniin huomisia mahdollisa vieraita varten. Tässä menee:

kyseessä siis tälläkertaa luutonta Uusi-Seelantilaista tarjouslammaspaistia.

Lampaan kanssa Nigella tarjoili paahdettuja paprikoita ja fetaa. Meillä on havaittu hyväksi paksuun turkkilaiseen jugurttiin valmistettu tsatsiki, tänään oli lisäksi Tabouleh-salaattia, pitaleipiä ja viininlehtikääryleitä. Sekä valmistamini uusi tuttavuus, josta lisää seuraavalla kertaa. Jostain syystä lammas saa kaikki kreikkalais/lähi-itä reseptit pyörimään päässä.

Jos jotain jää tähteeksi, ne kannattaa lämmittää foliossa, koska aivan kylmänä lihan rasva jähmettyy valkoiseksi hyhmäksi. Se ei ole ulkonäöllisesti eikä maullisesti kovin kivaa. Sitten vaikka pitaleivän tai tortillan väliin ja herkuttele. Arvaat kai, että Nigella söi tätä pitaleivän välissä jo seuraavana yönä. Mitähän sen äijä tuumaa kun vaimo luuhaa kaiket yöt jääkaapilla?

Muokkausta huhtikuussa 2015: Ihanat ihmiset käytte niin pilvin pimein katsomassa tätä reseptiä ja uskon, että moni on tätä pääsiäsien parhautta/helppoutta myös kokeillut, niin oli pakko lisätä tänne muutama kuva , jotka olivat patempia kuin nuo 2010 otetut, jotka eivät tee ansiota reseptille. Jätin kuitenkin alkuperäiset kuvat, eli ne on nuo kaksi pienempää. Hyvää lammaspääsiäistä kaikille!

Tom Kha Gai -oikeesti ja oikoteitse

Kokeilen usein kaikenmaailman maustepussukoita. Joittenkin ohjeet ja lopputulokset osoittautuvat mainioksi, maut ovat lähellä autenttista ruokaa ja pussit nopeuttavat ruuanlaittoa huomattavasti. Toisinaan taas lautaselle päätyvä annos on ylisuolainen, identiteetön mössö, josta ei tunnista mitään yhtäläisyyksiä aiottuun ruokalajiin.

Niinpä en koskaan osta esimerkiksi intialaista ateriamausteseosta, jossa käsketään lisäämään kermaa. Siis käyttääkö ne kermaa ylipäätään intialaisessa keittiössä.? Kaipa sitten.

Ensin siis oikotie

Yksi niistä hyviksi kokemistani mausteseoksista on joka kaupasta löytyvä Santa Marian Tom Kha- seos. Sillä saa nopeasti loihdittua pöytään tuon huumaavalta tuoksuvan thai-keiton, ostoslistalla on pussin lisäksi  oltava kanaa, tomaattia, herkkusienet ja kookosmaito. Keiton valmistaa kaikkineen vartissa. Tätä on tullut viime vuosina laiteltua usein ja äitini joka keittoa tekee myös usein (pussista) on kehitellyt erilaisia ruokaisempia versioita. Siine voi mainiosti lisätä perunaa, kukkakaalia,  porkkanaa, katkarapuja jne. keitossa on pikkuisen mukana myös chiliä, sikäli ei ehkä aina maistu kaikkein nuorimmille. Ainakin jos olette tältä osin epäonnistuneet lapsenne ruokaelämyksiin tutustuttamisessa yhtä surkeasti kuin minä. Urho 5v. kuuli saavansa tänään thai-kanakeittoa ja ilmoitti välittömästi syövänsä VAIN suomalaista ruokaa. Huh huh! Vaikka melko suomalaiseltahan tämäkin alkaa jo perunoineen kuulostaa.

Aito Tom Kha Gai (tai ainakin aidohko)

Tänään halusin kuitenkin palata keiton alkuperäiseen valmistustapaan pitkästä aikaa. Häämatkallani -98 Pohjois-Thaimaassaa Chiang Maissa erkanimme päiväksi, aviopuoliso golf-kentälle ja minä paikalliseen kokkikouluun. Nyt kaivoin tuon kokkikoulun monistenivaskan esille ja tajusin jopa käydä etsimässä netistä, sinnehän ne kotisivut olivat ilmestyneet. Chiang Mai Thai Cookery School oli tosi hieno kokemus jo silloin ja näköjään toimintaa on kehitetty edelleen. Somphonista on ilmeisesti tullut "international tv-chef".

Suosittelen lämpimästi jos sinnepäin matkustatte. Muutenkin Pohjois-Thaimaata voin suositella omatoimimatkailijoille, Bangkokista yöjuna (jossa tarjoiltiin omalle paikalle 3 ruokalajin illallinen, alkuruokana oli muuten tätä keittoa; ja tämä kaikki siis 2-luokassa) vie näppärästi ja edullisesti Chiang Maihin ja siellä löytyy rantoja lukuunottamatta monenlaista touhua. Itse kävimme mm. 3-päivän viidakkovaelluksella.

Tämän kokkikoulun reseptin mukaan Tom Kha Gai on siis hyvin miedonmakuinen, chiliä ei käytetä missään muodossa. Kukapa estää tulisuutta kaipaavaa heittämään mukaan muutaman chili-palon. Mutta näin resepti sopii siis myös koko perheelle, vaikkakin hapan saattaa oudoksuttaa lapsia.

Näin minä siis sen tein tänään:

• 300g kananrintaa kuutioituna
• 8oo ml kookosmaitoa ( no mulla oli vaan tästä puolet ja jatkoin sitten kanaliemellä)
• 5dl tai 200g sieniä - siitake tai herkkusieniä viipaloituna tai halkaistuna
• 5 ohutta Ginza eli Galangal lastua puolitettuna (tuore inkiväärikin käy)
• 2 sitruunaruohoa - käytä vain alin 1/3, katko n. 3cm pätkiin
• 2 rkl kalakastiketta
• 3 kaffir lime lehteä hienonnettuna ilman keskiruokoa
• 2rkl sitruunamehua
• reilusti hienonnettua korianteria

reseptin ulkopuolelta laitoin omatoimisesti mukaan vielä kourallisen puolitettuja miniluumutomaatteja, nekun toimivat tuossa oikotie-keitossa niin hienosti.

Tämänkin keiton valmistus käy nopeasti. Kuumenna kookosmaito kiehuvaksi ja lisää sitten kana, sienet, ginza ja sitruunaruoho. hauduta n. 5 min., kunnes kana on kypsää. Mausta sitten kalakastikkeella, kaffirlime-lehdillä (ja sillä tomaatilla), ja kuumenna uudelleen kiehuvaksi. Sammuta levy, sekoita keittoon sitruunamehu, tarjoile runsaan korianterisilpun kera.

Kalakastike ja kuivatut kaffir lime- lehdet löytyvät normaaleista kaupoista hyvin. Sitruunaruohoa ja ginza myös toisinaan, nyt hain ne Thai-marketista. Sitruunaruohoa ja ginzaa ei tarvitse syödä keitossa, saattavat olla puisevia. Tälläkertaa ginza tuli kyllä syötyä huamaamatta. se on siis inkiväärin juurakon näköinen, mutta hiukan erimakuinen, keiton nimessä tuo Kha tarkoittaa juuri sitä. Se siis kuoritaan ja leikataan ohuiksi lastuiksi tai viipaleiksi.

Olipas helppoa saada thai-aromit soppakulhoon.

Chocolate chip cookies - the real thing

America's gift to the world.

Chocolate chip cookie´ssa on jotakin niin periamerikkalaista.... Aika ajoin mielen valtaa kamala " koti-ikävä", johon lohtua suo vain  tuo suklainen, reunoiltaan rapea, mutta keskeltä hiukan pehmeämpi ja sitkeämpi herkku kera kylmän lasillisen  maitoa.

Silloin on tartuttava toimeen ja pyöräytettävä muutama tusina . Mikään ei ole onneksi helpompaa, reseptihän on nopea ja vaivaton, puolentunnin kuluttua aloituksesta voit istahtaa jo nauttimaan tuloksesta. Lopputulos ei välttämättä ole joka kerta identtinen, mikä lie johtuu reseptini aineiden muuntamisen onnistumisen vaihtelevuudesta. Esimerkiksi 1 stick of butter... no, kyllähän minä muistan silmämääräisesti miltä se näyttää, mutta paljonko siinä voita oikeastaan on...100g?125?... Jos 2 sticksiä on yhtä kuin 1 kupillinen eli  2,5 dl voita niin mitä se on grammoina? (Voipaketista kun on aika vaikea ottaa mitään deseinä.) Tulokset on aina silti tullleet syödyksi, joskus ne ovat kauttaaltaan rapeita, joskus tönäkän paksuja, eilen leivotut huomattavan makoisia... mutta hei, ei me olla niin kranttuja.

Sitten ikäviin uutisiin. En ole varma voitko sinä valmistaa näitä. Sillä minulla on salainen ase. Tadaa:

Niistä ei vaan tule oikeanlaisia, jos yritän rouhia jotakin suklaata joukkoon, Palaset ovat aina joko liian pieniä tai suuria, ne eivät sula tai sitten sulavat väärin jne... ei vaan onnistu. Juuri kun pääsin sanomasta, että en ole kranttu,  alan niuhottaa, mutta  minä en lähde edes tekemään  näitä, ellei kaapissa ole pussillista näitä "morsels". Ja miksi näitä ei vieläkään saa Suomesta? Vai saako jostain? Nettileivontakauppoja en ole jaksanut tutkia, kun vielä olen pärjännyt tällä perinteisellä metodilla, joka toki sinällään tuo oman säväyksen puuhaan. Eli valjastatn aina kaikki uudella mantereella käyvät sukulaiset ja tuttavat raahaamaan muutaman pussin tuliaisiksi. Tämän kyseisen pussin taisi lähettää kaukainen sukulainen  eläkkeellä oleva Pentagonin 3-tähden  kenraali joka kävi tutustumassa viime kesänä isovanhempiensa synnyinmaahan. Satuin mainitsemaan, että minä sitten niin kaipaan näitä chocolate chipsejä leivontaan...(Can´t blame the girl for trying...)

suoraan pussin kyljestä:

ORIGINAL NESTLE TOLL HOUSE MILK CHOCOLATE CHIP COOKIES

• 2 1/4 cups all-purpose flour

• 1 teaspoon baking soda

• 1 teaspoon salt
• 1 cup (2 sticks) butter, softened
• 3/4 cup granulated sugar
• 3/4 cup packed brown sugar
• 1 teaspoon vanilla extract
• 2 large eggs
• 2 cups (12-oz. pkg.) NESTLÉ® TOLL HOUSE® Semi-Sweet Chocolate Morsels
• 1 cup chopped nuts

 eli vapaamuotoisesti muunnettuna

n. vajaa 6 dl  vehnäjauhoja
1tl ruokasoodaa
1tl suolaa
2,5 dl pehmennettyä voita (oisko 175g?)
2dll , vajaa, hienoa sokeria
2dl, vajaa, fariinisokeria
1 tl vaniljaa
2 suurta munaa
0,5 l (kyllä!) suklaahippusia
halutessasi  2,5 dl pähkinämurskaa (jätän useimmiten väliin.)

Kuumenna uuni 190 celciukseen.
Sekoita  jauhot, ruokasooda ja suola keskenään. Vatkaa voi, sokerit ja vanilja vaahdoksi. Lisää munat yjksi kerrallaan hyvin vatkaten. Sekoita mukaan jauhot muutamassa erässä. Sekoita mukaan suklaahiput. Koko reilu puoli litraa...(Suomalaisten suklaakeksireseptien ongelma on että tähänkin annokseen tulis varmaan vain 1 dl rouhittua suklaata...)
Sitten ruokalusikalla  heittelet kikkareita leivinpellille

Kevätauringon paiste valmistaa kokkareet oikean paisto-mielialaan (optional).
Paista 8-10 minuuttia kullanruskeiksi. Anna jäähtyä 2 minuuttia pellillä ja siirrä sitten ritilälle. Tästä  reseptistä tulee noin 5 tusinaa pikkuleipää.

Ihanaa. Ja tarina jatkuu...

Seuraavaan kertaan siis.

PS. Myydään puoli pussia suklaahippuja eniten  tar vitse/joa valle : D