Vuohenjuusto on NIIIIN rakastunut punajuureen

Ja niin olen minäkin. Molempiin. Punajuuren syvällinen parhaus on näitä asioita , joissa olen kokenut valaistuksen vasta aikuisiällä. Vuohenjuustoon pätee samainen juttu, kylläkin syystä että eipä siitä ainakaan näillä lakeuksilla ole  vouhkattu kuin vasta  90-luvun puolivälin. Nyt voin sanoa sitäpaitsi omaksi meriitikseni, että pyysin aikoinaan Joupin CM-kauppiasta Himbergin Mattia tilaamaan kauppaan vuohenjuustoa, kun sitä ei siellä, eikä muissakaan kylän kaupoissa  vielä ollut. Ja siitä asti sitä on ollut, eikä varmaan sellaista kioskia nykyään olekaan missä ei löytyisi useamman  merkin valikoimaa.
Nyt alan vääjäämättä kuulostaa Timo T.A Mikkoselta, tuolta mieheltä, joka (omien puheidensa mukaan) toi Madonnan suomalaisten tietoisuuteen 80- luvulla. Vuohenjuuston tuominen Etelä-Pohjanmaalle ei liene yhtään vähäisempi teko... :)
Grillattu,  lämmin vuohenjuustokiekko tomaattisiivupedillä, vihreä yrttiöljy, hiukan pähkinää ja paljon basilikaa. Yksinkertaisuudessaan yksinkertaisesti parasta. Taisi olla Silja Linen pelätyin (ja parhain) kalla (terveisiä Ritu!)joka noita annoksia väänteli joskus -96.
Mutta, mutta. Silloin 15 vuotta takaperin olin aluksi siinä uskossa, että vuohenjuusto maistuu vain lämpimänä, kylmänä se tuntui välillä hyvinkin kitkerältä. Mutta sitten ystävättäreni Karjamekko muistaakseni löysi tämän, olisiko Pirkasta lähtöisin olleen reseptin, jossa kylmä vuohenjuusto on ylettömän ihanaa, koska se on löytänyt arvoisensa partnerin. Punajuuren. Eli tätä salaattia on nyt mukailtu jo reilut 10 vuotta hyvällä menestyksellä seuraavaan malliin:

Punajuuri-vuohenjuustosalaatti

5-6 keskikoista punajuurta keitettynä, huom! etikkapunajuuretkin käyvät kyllä (kunhan et ala niitä enää keittämään...)
pikku tanko vuohenjuustoa
paria laatua vihreää: esim jääsalaatti, rucola
Pecan pähkinöitä, tuttavallisimmin siis Pekan pähkinöitä
basilicaa

Ja valmistus: Revi salaatit ja basilika kulhoon. Lohko keitetyt ja kuoritut punajuuret salaattin. Puolita vuohenjuustotanko ja siivuta se reiluiksi paloiksi, lisää salaattiin. Rouheutta salaattiin saat lisäämällä sopivaksi katomasi määrän Pekan pähkinöitä. Valuta kastike päälle. N-A-U-T-I!

Kastike
Ai mikä kastike? Kastikkeet ovat henk.kohtainen kompastuskiveni, olipa kyse sitten salaatin tai pihvin kastikkeesta. Aina kyhäilen niitä ilman mitään reseptiikka ja hyvin usein sen kyllä huomaa mausta!
Tällä kertaa sekoittelin oliiviöljyyn pari ruokalusikallista appelsiininmehua, tujauksen sitruunaa, suolaa ja hunajaa... tai ainakin sinnepäin. Valkoinen balsamicokin olis varmaan poikaa. Mutta mikäs minä olen tässä kastikkeessa neuvomaan  kun en itsekään osaa. Kyllä SINÄ osaat! Sovella!

Slow Food On Sunday

Slow food tai pitäiskö sanoa mumma-ruakaa pienillä uudistuksilla....

Viikonloppu tuli -ja meni - ilman, että sitä varten käytiin erikseen ruokakaupassa tai olisi suunniteltu mitään erikoista. Ei oikein huvittanut. Lauantai meni laskettelumäessä ja tarkoitus oli syödä Joupiskan Pizzat päivän päätteeksi, mutta syötiinkin sitten lounaspöytä, eli enempää ei tarvinnut lauantain ruuasta murehtia.
Mutta sunnuntainakin on syötävä ja kernaasti jotain hyvää...

Possun uuniliha
Olin ottanut perjantaina jääkaappiin sulamaan 1,1kg "kaslerpaistin", palan lihaa, joka oli leikattu possun etuneljänneksestä. Tiedättehän, tuollaisen paksuläskisen vanhanajan uunilihan. Eli pökkäsin sen aamuyhdeksältä rautapadassa uuniin muhimaan, moin 120 asteeseen. Pohjalle laitoin varmuudeksi vähän vettä, ison porkkana ja pari pientä sipulia, lihan pintaan vähän suolaa ja maustepippuria. Ja nyt, hyvät naiset ja herrat, unohtakaa liha uuniin vähintään viideksi tunniksi.

Omatekoiset ranskanperunat

Iltapäivällä sitten rupesin miettimään mitä muuta sieltä tyhjästa kaapista laittaisi ja kun ei siellä ollut kuin vaillinainen perunapussi ja kuitenkin aikaa oli käytettävissä, niin ajattelin kokeilla omatekoisia ranskalaisia. Kotoa löytyy jopa lahjaksi saatu friteerauskeitin, jota ei ole moneen kertaan käytetty. Usein teen uunilohkoperunoita eri mausteilla, mutta nyt siis kotiranskiksia:

6  isoa perunaa
1l rypsiöljyä

Tällä kertaa päädyin kuorimaan perunat, koska muutamasta pukkasi hivenen itua (muistattehan, että herkullisen ruuan salaisuus on tuoreet, ensiluokkaiset raaka-aineet...). Sitten terävällä veitsellä suikaloin perunat ronskeiksi maalaisranskalaisiksi. Friteerauskeittimen etu lienee se, että se ilmoittaa kun paistolämpötila on saavutettu ja pyrkii pitämään sen siinä, eli hitusen verran huolettomampaa kun perinteinen kattila liedellä menetelmä. Perunat paistoin kolmessa erässä, 5 min aina kerralla (siunattu uunin "herätyskello"!)

Keittimestä kumosin  rasvaa tihkuvat  ranskalaiset valumaan talouspaperikerroksella vuoratulle lautaselle , taisin siitä päältäkin vähän painella paperilla enimpiä rasvoja. Viimeisen satsin jälkeen hulautin koko satsin suolauksen jälkeen uuninpellille ja odottamaan minuutiksi tarjoilua uuniin, josta oli jo liha otettu pois ja jossa juurikin olivat kärventymäisi paahtamani sipulit ja tomaatit....

Paahdettu tomaatti-sipuli- fetasalaatti

sopiva määrää terttutomaatteja

1 punasipuli

1/2 purkkia pala fetaa

jäävuorisalaattia

rucolaa

suola hitaleita

oliiviöljyä maun mukaan

Ei edes perheen miehille kehtaa tarjota pelkkää lihaa ja perunaa, vaikka he moista olisivat tuskin vastustaneet ja koska  kurkku, niin kaunis ja kiinteä vielä torstaina ostohetkellä oli muuttunut muovikuoreen sullotuksi siskonmakkaraksi, myös tomaattipussi oli jotenkin vaurioitunut ja mäsäyttänyt oudon kasvuston pussiin, oli taas inspiroiduttava jostain muusta. Jääkaapissa oli onneksi puolikas rasia jo ehkä parhaan kukoistuksensa nähneitä terttutomaatteja, minisellaisia siis. Halkaisin ne ja suikaloin yhden punasipulin, levitin ne uuninpellille, pirskotin päälle oliiviöljyä, suolahiutaleita, mustaapippuria ja rosmariinia. (Nyt en voi vastustaa ja linkittää suomen parhaaseen ruokablogiin!) Sitten uuniin korkeaan lämpötilaan (250) paahtumaan, vaan ei palamaan, kuten meikäläisille oli käydä.

Sillä välin revitään salaatit pediksi, uunipaahtokasvikset kumotaan niiden päälle, murennetaan feta, sekä vähän vielä oliiviöljyä ja mustaapippuria. Se on siinä. Ja aika herkullisen näköinen, yksinkertainen ja helppo.

Äiti, ota mustakin välillä kuva....

Takaisin lihan pariin

Kun reilun viiden tunnin uunittamisen jälkeen liha oli vähän asettunut, nostin sen  suurelle lautaselle, joka olisi kenties voinut olla vieläkin suurempi ja revin sen haarukka molemmissa käsissäni palasiksi. Lihahan on niin kypsää ja pehmeää ja aah ihanan tuoksuvaa tässä vaiheessa, että se suorastaan hajoaa kappaleiksi pelkästä kosketuksesta. Läskit, nahka sun muut epämääräisyydet, jotka eivät ole täysin sulaneet saa tässä vaiheessa eroteltua priimalihasta. Takaan, että et pysty tässä vaiheessa pitämään näppejäsi erosta, vaan säie jos toinenkin eksyy suuhun... taas vesi herahtaa kielelle. Tähän "repimis-tarjoilutapaan "olen ottanut mallia Nigellan pääsiäislammasreseptistä, jota TAKUULLA valmistuu myös tänä pääsiäisenä, ja itseasiassa ÄITIhän se keksi soveltaa Nigellan lammassalaatin tyyliä jokunen aika sitten possun uunilihaan...että sieltä taas tämäkin kimmoke.

Muista suolata liha reilusti tässä vaiheessa.!

Tarjoile liha siis revittynä laakealta vadilta, tässä mukana väripilkkuna muutama höyryttämäni rakuunaporkkana, ettei vaan kukaan pääse sanomaan, että ei meillä syödä kasviksia.  Kuva ei tee oikeutta herkulliselle maulle.

Kaikki söivät, kaikki nauttivat ja ylijäämä liha paistettiin tänään lounaaksi Quesadillojen muodossa medium salsan ja juustoraasteen kera, lautasella kurkku/tomaatti/korianteri höystöä ja papuja... mutta se onkin jo toinen tarina.

Blinejä siskokullalle

Ei onneksi ehtinyt helmikuu ihan loppuun ilman blinejä. Paikalliset ravintolat kun ei tunnu tarjoavan mitään bliniviikkoja täälläpäin, niin toki niitä on sitten tehtävä itse. Äitini kanssa on yhteinen blinipannuarsenaali ( joista 1 peräti oma!) eli eilen illalla paistettiin sitten kolmen rautapannun voimin. Teflonisia en ole vielä kokeillut, ne ei vaan tunnu oikeilta. Mutta niitäkin on jostain alennuksesta arsenaaliin hankittu. Tai siis äiti on. Minä kannustin.
Reseptit on aina hakuusas, milloin mistäkin lehdestä tai jauhopussin kyljestä. Nyt  muistelin viime vuoden reseptiä Koti ja Keittiö -lehdestä joka onnistui hyvin, ja onneksi se löytyi.

Pienillä muunnoksilla matkassa kuitenkin nesteiden ja jauhojen kanssa

Perinteiset blinit


noin 10 isoa bliniä
2 dl maitoa
2 dl bulgarian jugurttia (no mulla oli kyllä turkkilaista, joka hivenen liian paksua tähän tarkoitukseen)
20 g hiivaa
3 dl tattarijauhoja
3 dl vehnäjauhoja
3 munaa
3 rkl sulatettua voita
1/2 pulloa olutta (laitoin enemmän koska taikina oli tosi paksua tällä kertaa)
1 tl suolaa

Paistamiseen:

voita tai kirkastettua voita

Olen tullut siihen tulokseen, että tuo kirkastettu voi on aivan must. Se ei "likaa pannua" eikä tarttuile kiinni.
Tähänkin annoksen paistoon sain käytettyä sitten melkein paketillisen voita. Kirkastettu voi valmistetaan, sulattamalla voi ensin  kattilassa ja kuorimalla syntyvä pintavaahto mahdollisimman tarkasti pois. Sitten rasvan annnetaan seisoa hetki, jolloin "sakka" laskeutuu pohjalle. Nyt kirkastettu voi on kaadettavissa varovasti toiseen astiaan odottomaan paistoa, sakan sait toivottavasti jätettyä kattilan pohjalle.

Mutta ensin taikinan tekoon. Alkuperäisestä reseptistä kommentoinnilla höystettynä:

1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää puolet jauhoista.

Anna tekeytyä huoneenlämmössä yön yli. Itse tein aamulla ja illalla puoli kahdeksan aikaan aloin paistaa

2. Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Lisää taikinaan keltuaiset, loput
jauhot, voisula ja olut sekä suola.

3. Vaahdota valkuaiset ja lisää taikinaan varovasti käännellen.

4. Paista blinipannulla sentin paksuisia blinejä. Laitan myös uunin lämpöiseksi n .125C ja sitä mukaan kun paistosta valmistuu laitan blinit uuniin ritilän päälle odottamaan, Yllättävää kyllä, näin niiden rapeus ei kärsi lainkaan, ja ennen kaikkea väki/vieraat pääsevät kaikki yhtäaikaa syömään. Viimeiset blinit nostetaan suoraaan lautasille ja kutsutaan ruokailijat pöytään, näin ensimmäinen blini on se herkullisin... mutta erittäin hyvin ne kestävät tämän lämpökohtelun!
Ainakin jos niitä paistettiin rautapannulla, kohtuu lämmössä. useaan kertaan käännellen ja joka välissä aina kirkastettua voita lisäten. Muuten sain taikinasta varmaan 15 bliniä...

Aah, herkullinen, kuuma, rapsakka, yhtä aikaa kuohkea ja rasvainen blini.... ja ne lisukkeet. Lisukkeissa helposti sortuu liioitteluun, jo runsaudenpulan takia. Melkein sanoisin, että normi ihminen ei jaksa 2-3- bliniä enempää ja 4 täytevaihtoehtoa on ihan maksimi.

Meillä oli eilen siis

• Suolakurkku, hunaja ja smetana

onko se sitten varsinainen blinin päällys, mutta yhdistelmähän on jumalainen ja sopii tähänkin, ja sen saa nopsaan esille kun ei tarvitse oikeastaan kun lohkottaa kurkut.

• Siianmäti, puna- ja keltasipulisilppu, smetana

sama vika, nopeasti esille, ja ehdottomasti blinipäällisten aatelia

• Kylmäsavulohi ja sienisalaatti

taas lohi helposti kaupasta ja sienisalaatin tekaisin ylihelposti  roiskauttamalla  sekasienitölkin purkilliseen kermaviiliä ja tuhrauttamalla sekaan runsaasti sipulia.

• Savuporomousse

Päivän kokeilu ja ehdoton menestys! Sopii myös varmaan tuulihattuihin yms täytteisiin. Tänään aion tarjota loput kokoustamaan tuleville Kennelkerhon tytöille rieskarullien muodossa. Tuosta edellisestä lusikat-sikin-sokin- kuvasta näyttää koko mousse puuttuvan mutta onneksi kuva löytyi. Reseptihän kopioitiin tuosta samaisesta K&K blinilinkistä, jossa oli myös monta muuta kokeilemista odottavaa täytevaihtoehtoa. tarkoitus oli eilen kokeilla Wasabi-avokadokatkarapu-lisuketta, mutta marketin avokadot olisivat olleet vasta 2 viikon päästä kypsiä, eli se jäi. Ostettiin vaan sitten kylmäsavulohta.

Mutta mainio porolisuke siis tässä:

Kylmäsavuporomousse
100 g kylmäsavuporoa

1 dl kuohu- tai vispikermaa
1 prk (200 g) ranskankermaa
2 tl piparjuuritahnaa
puolikas punasipuli
puolikas maustekurkku
3 rkl tuoretta ruohosipulia
hienonnettuna
ripaus suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria

1. Vaahdota kerma. Lisää ranskankerma ja piparjuuritahna.

2. Hienonna punasipuli. Kuutioi maustekurkku ja poro. Sekoita sipulit, maustekurkut, poro, ruohosipulisilppu ja mausteet ranskankermaseokseen.

3. Anna maustua jääkaapissa vähintään puoli tuntia

Ja kyllä oli ihana arki-illan juhlistus Turussa asuvan siskon vierailun kunniaksi. Äiti ja Nata myös osallistuivat tekoon, nata silppusi sipulit ja itsensä, äiti valmisti poromoussen, pöytä kattaantui kun itsestään ja muutkin lisukkeet ilmestyivät vateihin. Nata-sisko auttoi myös fyysisesti paistamisessa valuttaen pannuille kirkastettua voita, seka sanallisesti arvostelemalla paistotaitojani ja blinien saamaa liian kovakouraista kohtelua (?) Muutenkin ruokapöytäkeskustelu kulki entisten blinikokemusten vertailujen parissa.
Poromousse sykähdytti kaikkia!Äiti muisteli ja ihmetteli kuinka oli taannoin paistanut sisaruksilleen puolisoineen blinejä. Ja niitä sisaria ja veljiähän on yhteensä 10...(no kaikki kauimmaiset eivät taineet olla paikalla...)

Lapset, Urhoni ja Porvoosta hiihtoloman kunniaksi tulleet serkut Ilona ja Kasperi (5,6,4v) saivat lautaselleen pannulla kuumennettuja tavallisia Atrian einespikkulättyjä, sillä ei tämäkään äityli ihan kaikkeen repiä!

Perinteistä pastaa pikaisesti

Ihanata kun puolisoni Iso-Hoon lempiruoka on nopea ja helppotekoinen. Kyseessähä on siis Spaghetti alla Carbonara eli Miilunpolttajan spagetti. Kyseisen nimen alla kulkee suomalaisillakin lounaslistoilla ties mitä variaatiota herkkusienineen, mutta tykkään ajatella,että oma versioni on melko lähellä autenttista versiota.
Ensimmäisen kerran Carbonaraan tutustuin -87 kesällä Roomassa, kun olin lukioaikaisen ystäväni Sirpan kanssa interreilaamassa. Saimme kahdelta hillittömän hauskalta mutta ei italialaisittain komealta opiskelijapojalta kutsun toisen vanhempien kotiin nauttimaan poikien valmistamasta ateriasta, joka siis oli Spaghetti alla Carbonara. Saimme seurata ruuan valmistusta ja muistan ikuisesti, että kun saimme annokset lautasilla eteemme, ystäväni kysyi "Eikö tähän tuu kastiketta ollenkaan?". Tuolloin ruokalaji oli vielä melko tuntematon Suomessa. Ainakin Etelä-Pohjanmaalla. Muistan tuon kommentin hymyssä suin joka kerta kun sitä valmistan.
Syvempää tuttavuutta tein sitten reseptiin loppuvuodesta, kun lähdin Etelä-Saksaan Au Pairiksi ja tämä oli yksi ruokalajeista jota minun toivottiin tekevän usein. Sieltä on jäänyt mieleen, että munia, kermaa ja parmesaania pitää olla paljon.
Aito italian versio on siis melko kuiva ja vähäkinkkuinen, omani ehkä vähän runsaampi. Mutta näin minä sen teen:

Spaghetti alla Carbonara ainakin 4:lle

1rkl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
140g pekonikuutioita
140g Portin Savupekonilastu
3dl ruuanvalmistuskermaa
4 munaa
1 dl raastettua Parmesaania
runsaasti mustapippuria
persilja tai ruohosipulisilppua tarjoiluun
330g spaghettia

Jotenkin näin. Yleensä aineet laitan summissa, koostumus on jokakerta siten vähän erilainen. Lihana paras olisi ehkä joku savukylkipala, jonka viipaloisi aika pieneksi. Käytän usein pekonia ja nyt löysin tuollaisia savupekoni vai olikose savukinkkulastuja, joissa oli tarpeeksi makua. Suomalaisen pekonin ongelma on juuri tuo savunmaun puute.

Ruoka valmistui siis taimattuna 20 minuutissa.
Laita runsas pastavesi kiehumaan (nopeutan hommaa yleensä 2:lla satsilla vedenkeittimessä) ja veden kiehuessa lisää pastat, keitä ne al dente eli n. 7-8 min.
Sillä välin kuumenna pannulla oliiviöljy, lisää sekaan pekonit ja/tai kinkut sekä hienonnetut valkosipulikynnet. Näiden muhiessa pannulla raasta parmesan ja yhdistä se vatkaten munien ja kerman kanssa. Lisää reilusti mustapippuria. Pastan valmistuttua siivilöi se ja lisää öljypekoni seoksen joukkoon. Kääntele hyvin ja kaada takaisin kattilaan. Kattila voi olla kevyellä lämmöllä liedellä, kun seuraavaksi lisäät kerma-munaseoksen pastan ja kinkkujen joukkoon. Kääntele läpikotaisin, tsekkaaa pippuri ja ripottele halutessasi pinnalle ruohosipulia tai persiljaa.
Tarjoile välittömästi, ruoka jäähtyy älyttömän nopeaa, kiitos kylmän kerma-munaseoksen. Lämmitetyt lautaset olisi poikaa.
Mutta aina ei jaksa.
Tämä kastikemäärä olisi riittänyt ehkä vähän suuremmallakin spaghettimäärälle, eli jos teet esim 8:lle, ei kannata tuplata reseptiä.
Oli taas oikein hyvää. Yritin tsempata 5-vuotiasta Urho-poikaani joka on enemmän kuin valikoiva ruokansa suhteen, että nam, nyt iskän lempparia. Urhon kommentti oli:"No, kyllä mä nyt tästä enemmän tykkään kuin en tykkää... ". Mutta Urhon lemppari onkin Lidlin säilykeravioli!

Toast Panike

Kolmen juuston porokeitto sai alkuruuakseen siis Toast Paniken. Mistä lie nimi tulee mutta resepti on aikanaa löytynyt Maalahden Limpun kyljestä. Maku on ihana!

300g graavattua siikaa
Kaksi keitettyä kananmunaa
Yksi sipuli
1dl creme freichéa
Tilliä
Valkopippuria
Maalahden Limppua

Leikkaa peratut graavatut fileet pieniksi paloiksi. Hienonna sipuli ja kananmunat. Lisää muut ainekset creme fraichen sekaan. Pane runsaasti seosta Maalahden Limpun päälle.

Tässä siis ensimmäinen ateriakokonaisuus. Kuukausi meni ennen kuin sain julkaistua, toivotaan että tahti vähän tästä reipastuu. Innolla kommenttejanne odotellen.

Kolmen juuston porokeitto

Kolmen juuston porokeitto saa kunnian aloittaa matkani Blogistanissa. Yli vuoden on haaveiltu omasta ruokablogista, ja nyt kun vihdoin sain myös omistukseeni digikameran, jännittää niin, että julkaisukynnys nousee ja nousee. Osaanko, kerkiänkö, viitsinkö... Saanko summittaisilla ohjeillani ikinä reseptejä aikaan tänne?
Kolmen juuston porokeitto on peruja rakkaalta ruokaa rakastavalta ystävältäni Virpiltä, joka käsittääkseni on saanut sen ystävätään, joka on saanut sen ystävältään...


Keitto on ihanan tuhti, helppotekoinen ja maukas, mainiota talviruokaa vaikka on tätä kesälläkin syöty.Ei kukkoile pöydässä arkena, mutta kyllä tämä on useammin ollut vierasruokana, kaukaisimmat syöjät ovat tainneet olla Mexicosta.

Kolmen juuston porokeitto

Apua, tosiaan, mitenkäs ne ainemäärät oli? Tämä on nyt summittainen ja riittänee 4-6:lle

• 1 paketti poronkäristyslihaa, tai vaikka 2 (Olisko ne 400)
• vettä
• lihaliemikuutio
• n. 8 kiinteää perunaa
• Olympia maustamaton tuorejuusto (iso)
• Leipäjuustoa
• nippu persiljaa
• parmesanlastuja
• mustapippuria

Anteeksi kaikille tunnontarkoille, jotka saavat näppylöitä summittaisista resepteistä.

Eli käristä kattilan pohjalla jäiset lihat. Lisää keittoon sopiva määrä vettä ja lihaliemikuutio. Sitten on sulatejuuston vuoro, sulata se nesteeseen. Tähän valkoiseen keittoon lisäät sitten kuoritut ja kuutioidut reilunkokoiset perunakuutiot. Olen aina ihmetellyt tässä reseptissä tätä järjestystä, että ensin juusto ja siinä keitetään perunat, ehkä siinä sen hyvän maun salaisuus.

Keitä perunat kypsiksi. Tähän asti voit tavallaan esivalmistella keiton. Ennen tarjoamista tarkista suola, lisää runsaasti mustapippuria hyllystä sekä reilu määrä kuutioitua leipäjuustoa, jota ei siis sen kummemmin keitellä enää, vain kuumennenetaan. keiton kruunaa runsas persiljasilppu.

Tarjotaan ruisleivän ja voin kanssa. Jokainen syöjä voi lisätä sitten ihan itse vielä mustapippuria - ai niin, sekä ripotella lautasellaan olevan keiton pinnalle sen kolmannen juuston eli Parmesanlastut.

Nauttikaa!
Tätä keittoa syötiin tammikuun ensimmäinen kun sain vieraakseni Loimaan tytön Mirkan ja 2 rottweileriaan. Mutta että mahdollisimman moni nauttisi keitosta kutsuin sitten paikkakunnalla vierailevan siskoni sekö 2 kälyäni syömään myös.
Pitihän sitä alkuruokaakin sitten tarjoilla. Perinteisesti tämän ruuan suomalaisiin makuihin (nooh, parmesan, poikkeus vahvistaa säännön...) olen yhdistänyt Toast Paniken. jonka resepti tulee uutena postaiksena, koska en vaan osaa liittää kuvaa tähän keskelle tekstiä!