HJÓNABANDSSÆLA ELI ISLANTILAINEN AVIO-ONNIKAKKU

Englanniksi tämän raparperikakun, vai olisiko tämä pikemminkin piirakka, nimi on  Happy Marriage Cake tai Wedded Bliss Cake. Käännös saattaapi olla hyvin suuntaa antava aidolle islantilaisnimelle Hjónabandssæla, mutta jonkinlaiseen avioliiton autuuteen nimellä viitataan.

Kakku ei ole mikään häissä tarjoiltu leivonnainen vaan tätä on saatavilla vähän koko ajan ja vähän kaikkialla, kun islantilaiset tarjoavat kahvia ja jotain makoista rinnalle. Taisi olla tarjolla myös ratsastusvaelluspäivän päätteeksi.

Kyseessä on siis hyvin tavallinen ja perinteinen leivonnainen. Nimen sanotaan johtuvan siitä, että ainekset piirakkaan löytyvät jokaisen kaapista ja piirakka on niin helppo tehdä, että kömpelömmänkään vaimon on siinä mahdoton epäonnistua. Että tällaista piirakkaa vaan pöytään heti häiden jälkeisenä päivänä niin pysyy avio-onni. Olisinpa tämä tiennyt 24 vuotta sitten.

Tuo islanti on kyllä kiehtovan kuuloinen kieli. Kaikki islantilaiset tuntuvat puhuvan erittäin laadukasta englantia ja vielä mielellään, mutta kun heidän omat sanansa ja paikannimensä ovat niin älyttömän pitkiä, kuulosti vähän koomiselta kun joku neuvoi johonkin, joo hyvällä englannilla, mutta sitten puheeseen tuli aina mukaan joku ylipitkä paikannimi kuten Reyðarfjörður, Laugavegur, Hafnarfjörður tai Breidamerkursandur, jossa vaan ärrät sorahtelivat voimakkaasti mutta näin islantiin tottumattomana sanan unohti saman tien, itse asiassa ennen kuin sitä ehti edes mielessään toistamaan. Intonaatio eli tuo kielen sävelkulku on itse asiassa hyvinkin monotoninen, vähän suomen kielen kaltainen.

Mutta mikäs sen parempi matkatuliainen teille kaikille ruokaihmiseltä kun paikallisen leivonnaisen resepti. Ja kun tässä on vielä pääraaka-aineena raparperi, jota kasvaa kuulemma jokaisessa islantilaisessa puutarhassa ja ihan tässä omassanikin niin valinta oli helppo.

Hjónabandssæla

Raparperihillo

1 l raparperia paloiteltuna

1 dl sokeria

Murutaikina

5 dl vehnäjauhoja

5 dl kaurahiutaleita

1/2 tl ruokasoodaa 

1, 5 dl fariinisokeria

0,5 dl sokeria

1tl vaniljaa

225 g sulatettua voita

1 muna

Valmista raparperi hillo mittamalla kattilaan litran verran raparperinpaloja (noin 5 vartta) ja sokeri. Kuumenna välillä sekoittaen ja keittele miedolla lämmöllä 15-30 minuuttia, kunnes raparperi sulaa hilloksi. Raparperia ei tarvitse kuoria. Jäähdytä.

Valmista murutaikina sekoittamalla kaikki ainekset. Ensin kuivat keskenään, sitten lisäät voin ja munan.

Voitele käyttämäsi vuoka tai vuoraa leivinpaperilla. Käytin tuollaista 22 cm irtopohjavuokaa, pohjalle paperi, laidat voitelin. Taikina riittäisi vähän suurempaankin vuokaan. Tähän sopisi hyvin myös joku puolenpellinkokoinen suorakaiteen mallinen vuoka, useimmiten tämä piirakka tarjoillaan nimittäin pieniksi ruuduiksi paloiteltuna.

Taputtele 2/3 taikinasta vuoan pohjalle. Levitä sen päälle raparperihillo. Lopusta taikinasta voit ottaa pieniä palloja, litistää ne kämmenelläsi ja asettaa hillon päälle vieri viereen kunnes koko pinta on peitetty. Itse asiassa siihen saisi jäädä vähän rakoja, josta hillo pilkistää, itse jätin liian pienet raot ja uunissa taikina levittäytyi pinnalta tasaiseksi.

Sitten vaan uuniin 200/ 180 astetta ja noin 20-30 minuuttia, kunnes näyttää kauniin väriseltä.

Jos haluat leikata hyviä paloja, anna jäähtyä rauhassa. Hjónabandssæla on hyvää kuumana ja kylmänä.

Kermavaahto tai vaniljajäätelöpallo kruunaa kokemuksen.

Hjónabandssælaa voi tehdä muistakin hilloista, lisätä mansikkaa raparperin kanssa tai islannissa suositusta mustikkahillosta, raparperi on kuitenkin se alkuperäinen, näin ymmärsin.

Löysin muuten vielä yhden selityksen tai pikemminkin vertauskuvan kakun nimelle.Vaimon kelpoisuutta ja sitä myöten avio-onnea (koska vaimostahan sekin on aina kiinni, prkl!) mitattiin myös sillä, kuinka hyvin sai tämän kakun (lue avio-onnen) säilymään.

Lykkäsin omani pakastimeen!

TÄYDELLISEN HAMPURILAISEN RESEPTI

Minkälainen on täydellinen hampurilainen?

Kysymys taitaa  lähennellä muna-kana-pohdinnan syvää filosofiaa, ainakaan oikeaa vastausta ei ole. Tai mulla ainakaan.

Jotenkin sitä kyllä palaa kaikkien kokeilujen ja twistien jälkeen siihen peruspakettiin, jonka osatekijät on aika lailla tuossa yläkuvassa. 

Se että kaikki on ensiluokkaista (vrt. tuo halvin cheddar slice...mutta jotenkin se vain sopii burgeriin), pihvi hiilillä grillattu, sämpylä kuohkea ja pehmeä (ei kovakuorinen, mureneva tai kuiva)ja muut lisukkeet mintissä synnyttää sen täydellisen purilaisen.

Ai niin, yksi tärkeä asia minkä olen unohtanut mainita:

MINUSTA HAMPURILAISTA PITÄÄ PYSTYÄ SYÖMÄÄN KÄSIN ELI SEN PITÄÄ KANSINENN KAIKKINEEN MAHTUA HAUKUN MITALTA SUUHUN!

Toi on tosi tärkeä, haarukalla ja veitsellä syötynä se ei edes maistu samalta. Amerikkalaiset mav & Cheesestä aina ranskalaisiin pursuavat triplahampurilaisten kuvat ei aiheuta mulla mitään himoja. Aina olen ihmetellyt, miten ne tuollasia tekee, eihän ne osaa muutenkaan syödä haarukalla ja veittellä (anteeksi karkea ykleistykseni)!

Sipuli on raaka-aine, joka hampurilaiseen mielestäni ehdottomasti kuuluu. Mutta missä muodossa, siinäpä vasta kysymys.  Raaka/parilalla käytetty, karamellisoitu, marinoiti vai kuivattu?

Jos multa kysytään (ja omassa blogissa on se hyvä, että voi vastata vaikkei kukaan kysyiskään) niin mä taivun tuon raa'an sipulin  (punasipuli) puoleen kun se vähän kesytetään nopeasti parilalla.

On mulla joitain salaisia aseitakin pienimuotoiseen variaatioon näissä hampurilaishommissa. Möljän tila Lehtimäellä eli hyvin tässä hoodeilla on huippuhyvän ja umamisen suomalaisen Black Garlic kastikkeen koti. Sitä voi lirvauttaa ruokaan jos toiseenkin, itsetehtyyn hampurilaiskatikkeen se nostaa ihan omiin sfääreihinsä. On ihan onnellinen tästä ja suosittelen tutustumista Pure Garden Black Garlic.

Parmesaanimajoneesi on niin älyttömän hyvää sekä hampurilaisen, että ranejen kaverina. Vaihdellen teen itse alusta asti, pikaversio syntyy valmismajoneesista sekoittamalla.

Chipotles en Adopo on hirveän monikäyttöinen säilötty savustettu jalapeno ja mun juustoisen lisäkkeen tähti.

Tölkistä ylijäänyt kannattaa pakastaa annoksiin pieniin mingrippeihin. Montaa chiliä ei yksi pataruoka, kastike tms. kaipaa!

Tälläisia hampurilaisentekotuumailuja tällä kertaa. Täydellisen hampurilaisen resepti- juttu on julkaistu  eilen torstaina maakuntalehdissä mm. Turun Sanomat ja Kaleva.

 

SINÄKIN TUNNET NÄMÄ VILLIYRTIT!

Nimittäin nokkosen ja voikukan. Niitä kun kasvaa kaikkialla. Nokkospuskaan ei montaa kertaa tarvitse lapsena keikahtaa, kun sen oppii tuntemaan (ja varomaan), eikä kesä ole oikein täydellinen jos ei ole voikukkaseppelettä sitonut.

Molempia villikasveja pidetään vähän rasittavina (koska nokkosen polte ja voikukkan valloittava leviäminen nurmikolle) rikkaruohoina, mutta itse asiassa, voiko kauniimpaa näkyä olla kuin auringon väreissä hehkuva voikukkaniitty tai upean vihreä nokkonen.

Ja ennen kaikkea, molemmat ovat ihan superravintopitoisia ja monikäyttöisiä. Nokkossämpylät, -letut ja -keitto ovat todellista herkkua ja voikukasta voi käyttää kaiken juuresta kukkaan, ehkä nyt kukkavartta lukuunottamatta.

Keräsin sanomalehteen muutaman kivan tavan käyttää näitä kaikkien käsillä olevia villiyrttejä viime viikolla. Reissun takia jäi tämä teaseri tekemättä viime torstaina, mutta jos reseptit kiinnostaa niin löytyy viime viikon esim Kalevasta ja Turun Sanomista.

Tuossa ensimmäisessä kuvassa komeilee villiyrtti ja vuohenjuustopizza, tällä kertaa siis nokkosesta ja voikukan lehdistä, mutta villiyrttipizzaan sopivat toki kaikki villiyrtit, ketunleivät, suolaheinät ja muut.

Nokkonen on myös erinomaista risotossa. Kuvan risottoon käytin kuivattua nokkosta, siksi väri ei ole niin heleän kirkas kuin tuoretta nokkosta käytettäessä

Vai mitäs sanotte näistä nokkoskuorrutteella kaunistetuista minisuklaamuffineistä? Näitä teen kyllä juhlapöytään, jos meillä joskus jotkut keväiset juhlat ovat. Myös maku mätsää hienosti yhteen.

Entäpä voikukka sitten? Kannattaa ihan ehdottomasti tehdä  nupuista Pohjolan kapriksia. Niitä voi tehdä sekä pikkelöimällä että fermentoimalla, en ole vielä ihan pystynyt päättämään  kumpi tapa on lempparini. Tärkeintä on kerätä nuput oikeaan aikaan. Kun nupussa ei ole vielä YHTÄÄN kukkavartta, eli se on tiukasti kiinnittynyt voikukan ringissä kasvavien lehtien keskelle maanrajaan on aika kerätä tuo tiukka nuppu. Sen alta löytyy usein vielä 3-4 kehittyvää nuppua. Kukkavarren kasvattaneen nupun sisällä on jo voikukan pehmeät terälehdet valmiina, joten olipa nuppu kuinka pieni tahansa, siitä tulee aina pehmeä ja se varteen nupun liittävä mykykohta on lisäksi karvas.

 

Voikukasta keitellään myös ihanaa vegaanihunajaa eli voikukkasiirappia, jolla maustat lätyt ja jätskit ja muut. Mua hymyilyttää joka kerta maistaessani sitä, että miten voi olla näin hunajaista. Mehiläiset jää pian ilman hommia....

Jos et siis ole vielä tutustunut villiyrttien kiehtovaan maailmaan ja hortoiluun, eli niiden keräämiseen, aloitappa näistä kaikkein tutuimmista. Siitä sitten joka alkukesä opettelet tunnistamaan ja käyttämään paria uutta. Suomessa on paljon tosi hyvää kirjallisuutta aiheesta, esim Sami Tallbergin Villiyrtit-kirja on kevään tullen raamattuni. Lisäksi löytyy kaikenlaista villiyrttikurssia ja -kävelyä.

Muista nyt kuitenkin se, että keräät vain sellaisia, jotka varmasti tunnistat. Älä kerää autoteiden varsilta tai tunkioilta, ehkä kannattaa polun varrella pitää myös koirahihnan mittainen turvaetäisyys. Eli kerää puhtaasti, kerää nuorina, kerää vastuullisesti (älä niitä koko kasvua).

Ja käsittele oikein, eli nokkoselle suositellaan esimerkiksi ryöppäystä, koska se herkästi kerää nitraatteja, kasvupaikasta riippuen.

Molemmat sisätävät paljon vitamiineja ja kivennäisaineita ja kuituja, eli kyllä, nokkonen ja auringonkukka kannattaa hyödyntää!

 

KORVASIENI - KAIKKI MITÄ OLET AINA HALUNNUT TIETÄÄ

Korvasieni on kevään ehdoton kuningatar.

Herkullinen ruokasieni, mutta myös tappavan myrkyllinen käsittelemättömänä. Sanoin siis TAPPAVAN myrkyllinen, joten ohjeistusta korvasienen käsittelyyn kannattaa noudattaa tarkasti.

Myrkyllisyys

Korvasieni sisältää gyromitriiniä, joka on hengenvaarallista solumyrkkyä. Se on myös veteen liukenevaa ja helposti haihtuvaa, tämä mahdollistaa korvasienen käytön ylipäänsä. Suomessa korvasientä voi myös myydä tuoreena, esim torilla, kunhan myytäessä on selkeät ohjeet korvasienen käsittelystä, näitä ohjeistuksia saa tilata ja ladata useammalla kielellä Ruokaviraston kautta. Muissa Pohjoismaissa ja Eu:n alueella myynti on käsittäkseni kokonaan kielletty.

Myrkyn vaikutukset korkeina pitoisuuksina kohdistuvat ruoansulatuskanavaan, keskushermostoon ja maksaan. Gyromitriini ja sen aineenvaihduntatuotteet ovat myös syöpävaarallisia yhdisteitä.Pitää muistaa, ettei kaikkea korvasienen myrkkyä pystytä poistamaan, joten useita peräkkäisisä korvasieniaterioita ei suositella , koska myrkky kerääntyy elimistöön.

Miten tunnistat korvasienen

Korvasieni on poimuinen, epämääräisen muotoinen sieni, tuollainen aivopoimuja muistattava. Sisäpuoleltakin sekä lakki että jalka ovat lokeromaisia. Kooltaan vaihtelevia, kananmunakokoisista aina vauvan pään kokoisiin. Väri vaihtelee myös suuresti, vaaleanruskeista  lähes mustiin, tummanpunaruskeisiin. Korvasienen jalka ja sisin ovat luunvärisiä tai  likaisen vaalea, hiukan harmahtava. Usein  sanotaan, että sieni on hauras ja totta onkin, että sen saa helposti murennettua, mutta toisaalta se on aikamoisen sitkeä tekstuutiltaan, sellainen rustomainen tai jotakin äyriäisen lihaa muistuttava (mieti vaikka mustekalaa), varsinkin keitettynä.

Korvasienen kuvauksissa lukee korvasienien hajusta usein, että omalaatuinen. En oikein tiedä mitä sillä omalaatuisella tarkoitetaan, olisko omanlaisensa parempi sana. Minusta se on kuitenkin aika sienimäinen, joka tapauksessa miellyttävän sienimäinen.

Mistä löydät korvasieniä?

Ikuista korvasienipaikkaa et taida löytää, koska korvasieni tykkää tietynlaisesta kasvuympäristöstä eikä enää anna satoa olosuhteiden muuttuessa.

Hiekkakankaiset metsänpohjat ovat niiden mieleen ja ne suosivat hakkuualueita, varvikkoa, polun varsia, metsäkoneiden kulkureittejä, mitä vain missä maata on rikottu. 

Korvasienen satokausi asettuu huhtikuu - kesäkuu akselille. Tämä tarkoittaa, sitä, että eteläsuomalainen korvasieni antaa satoa ensin, täällä Etelä-Pohjanmaalla aikalailla toukokuun loppupuolella ja sitten kun mennään Pohjois-Suomeen niin satokausi saattaa kestää vielä juhannuksenkin yli. Vuodet eivät ole veljeksiä ja esim. sateet oikeaan aikaan tekevät suuria muutoksia satoon. Pitkät kuivat hellekaudet eivät ole ehkä korvasienen mieleen. Martat antaa vinkin, että kun koivu on reilusti hiirenkorvalla on korvasienten aika. Vinkki on kansanperinnemäisen tarkka: Joskus se pitää kutinsa täsmälleen, toisena vuonna taas ei.

Korvasieniä on itseasiassa montaa lajia, mutta kannattaa suhtautua kaikkiin kuten siihen kaikista myrkyllisimpään, sillä niitä on vaikea sienestäjän erottaa varmuudella toisistaan. 

 

 

Korvasienen käsittely

Käytän korvasieniä käsitellessäni  ja kerätessänikin kertakäyttöhanskoja, huolehdi ainakin siitä, että peset kätesi hyvin huolellisesti käsittelyn jälkeen.

Harjaa ylimääräinen hiekka sienen poimuista ja halkaise sieni ja poista jalasta hiekkaiset/huonot kohdat. Korvasieni on yleensä madoton, etana sielä voi poimuissa olla, vaikken ole kyllä sellaistakaan ainakaan korvasieniä käsitellessäni erottanut. Itse tykkään laittaa korvasienen ennen keittämistä kylmään veteen likoamaan, ajatuksena, että  sieltä lähtisi juuri ne hiekanmurut pois.

Keitä korvasieniä väljässä vedessä (1 osa sieniä, 3 osaa vettä tai 1 kg sieniä, 6 l vettä), kaksi kertaa  vähintään viisi minuuttia.  Kummankin keittämiskerran jälkeen kaada keitinvesi pois, sitä ei saa käyttää mihinkään. Huuhtele keittokertojen välissä ja jälkeen sienet runsaalla vedellä ja purista vesi pois.

Sieniä keitettäessä täytyy huolehtia myös hyvästä tuuletuksesta, sillä keitettäessä haihtuvat höyryt ovat myös myrkyllisiä.

Usein muuten puhutaan korvasienen ryöppäyksestä ja jos tarkkoja ollaan, se on väärä ilmaus. koska ryöppäys on raaka-aineen nopea käyttö kiehuvassa vedessä 1-3 min. Korvasienet siis keitetään, vähintään 5 min kahteen otteeseen!

Tämä on Ruokaviraston suositus ja itse toimin sen mukaan, mutta olen huomannut, että moni keittää varmuuden vuoksi paljon pitempään. Itse ajattelen, että Ruokavirasto suositus on riittävä.

Kuivaaminen on myös mahdollista. Kuivunut sieni liotetetaan kahden tunnin aikana, jonka jälkeen se esikäsitellään samoin kuin tuore sieni ennen ruuaksi valmistusta.

Korvasieni on todella herkullinen sieni. Sen käsittelyyn on syytä suhtautua asianmukaisella huolellisuudella. Se on kuitenkin herkku, jota soisin, että mahdollisimman moni pääsisi maistamaan. Se on ihanaa keitossa, muhennoksessa ja piirakoissa.

Englanniksi korvasieni on False Morel eli vähän niin kuin "VÄÄRÄ" Morel-sieni. No mikä se oikea Morel sitten on? Se on toinen kevät sadon herkullinen sieni eli huhtasieni. Huhtasieni on tosi yleisesti kasvava ja kerätty ja arvostettu sieni esimerkiksi Euroopassa ja Brittein saarilla. Sitä arvotetaan myös herkullisen makunsa takia,sekä siksi, että se on käsittelemättä pannulle valmis eli ei myrkyllinen kuten väärä serkkunsa. Huhtasientä löytyy Suomesta kun löytyy, tänä vuonna en ole tavannut. Se voi kasvaa vaikka pensasaidan alle asetussa karikkeessa runsaanakin esiintymänä jonakin vuonna ja sitten taas ei. Vaikka huhtasieni on myös "aivopoimuinen. Ulkonäössä sitä ei voi sekoittaa korvasieneen mielestäni, koska ovat hyvin erilaisia. Käy lukemassa blogistani lisää huhtasienestä.

 Kertauksena vielä RUOKAVIRASTON SUOSITUKSET 

Lähde Ruokavirasto.fi

Keittäminen

Korvasienet on keitettävä kahteen kertaan runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä) vähintään viisi minuuttia per kerta ja huuhdeltava hyvin molempien keittokertojen jälkeen runsaassa vedessä.

Kuivaaminen

Korvasieniä voidaan säilöä kuivaamalla ne rapeiksi. Kuivattuja korvasieniä on liotettava vähintään kaksi tuntia ennen käyttöä (100 g sieniä ja 2 l vettä). Liotuksen jälkeen korvasienet keitetään kahteen kertaan kuten tuoreet korvasienet.

Muista

Korvasieniä kuivattaessa tai keitettäessä on tuuletettava hyvin. Korvasienten liotus- ja keittovettä ei saa käyttää ruoanvalmistuksessa.

Hiukan vielä korvasieninen myrkystä. Lähde Wikipedia:

Tuore korvasieni sisältää gyromitriinia, joka on hengenvaarallinen solumyrkky. Se on lämpöä ja kylmyyttä kestävä, mutta herkästi haihtuva ja vesiliukoinen yhdiste. Väärin valmistetun tai keittämättömän korvasienen syöminen aiheuttaa akuutin myrkytyksen. Ei tiedetä, kuinka suuri määrä korvasientä riittää aiheuttamaan myrkytyksen, mutta siihen vaikuttaa oleellisesti se, onko kyse raaoista vai puutteellisesti käsitellyistä sienistä. On kuitenkin arvioitu, että gyromitriinin LD₅₀-arvo ihmiselle olisi 20–50 mg/kg, mikä vastaa 400–1 000 grammaa tuoreita korvasieniä.

Gyromitriini hajoaa elimistössä ja muodostaa metyylihydratsiinia, joka on varsinainen myrkytyksen aiheuttaja. Metyylihydratsiini vaikuttaa keskushermostoon ja haittaa B₆-vitamiinin normaaleja toimintoja. Lisäksi myrkky vaurioittaa maksaa ja ruoansulatuskanavaa, harvemmin munuaisia. Gyromitriinin on todettu olevan myös syöpäriskiä lisäävä karsinogeeni. Gyromitriinimyrkytyksen oireita ovat pahoinvointi, päänsärky, oksentelu, vatsakipu, väsymys ja kova ripuli, joka voi olla veristä. Myös neurologiset oireet, kuten huimaus, heikotus ja silmävärve ovat mahdollisia. Oireet alkavat tyypillisesti 5–8 tunnin kuluttua syömisestä, mutta oireeton aika voi olla jopa 36 tuntia. Ilman sairaalahoitoa potilas saattaa kuolla muutaman päivän sisällä.

Jos puutteellisesti käsiteltyjä korvasieniä on syöty ateriaksi tai raakaa sientä on maistettu vähäinen määrä, kerta-annos lääkehiiltä saattaa riittää. Oireetonta ja lievästi vatsaoireista potilasta voidaan seurata kotona. Mikäli potilaalla on neurologisia oireita tai voimakkaita suolisto-oireita, myrkytys vaatii sairaalahoitoa. Mikäli potilas on syönyt ateriaksi raakoja tai esimerkiksi suoraan pannulla paistettuja korvasieniä, tilanne vaatii aina sairaalahoitoa vaikkei oireita olisi ehtinyt kehittyä. Hoitona on kerta-annos lääkehiiltä ja mahdollisesti myös mahan tyhjennys, ellei potilas ole jo oksentanut useita kertoja. Korvasienen myrkyille ei ole varsinaista antidoottia. Myrkytyksen neurologiset oireet muistuttavat isoniatsidin aiheuttamia oireita, joten niiden hoitoon on käytetty B₆-vitamiiniruiskeita.

Vaikka korvasientä pidetään tuoreena tappavan myrkyllisenä, Suomesta tunnetaan vain kaksi korvasienen aiheuttamaa kuolemantapausta. Ne ovat vuosilta 1949 ja 1953, ja molemmissa tapauksissa lapsi oli syönyt käsittelemätöntä korvasientä.

JUHLAT JÄRJESTYKSEEN!

Huomasin, että oon aikamoinen juhlanjärjestämisexpertti. Pursuan kaikenmoista hiljaista tietoa, jota olen imenyt itseeni aivan pikkulikasta. Lapsuudessa Oravan mummolassa, kun suku oli suuri ja ylioppilasjuhliin kutsuttiin kaikki kyläläisetkin (tai itseasiassa, silloin  tarvinnut ketään erikseen pyydellä) ja se jakkaroiden ja penkkien levittely pitkin tupaa ja kamareita ja niiden ihanien voileipätarjoilujen valmistaminen oli aivan luonnollista puuhaa, sen ikeen alle ei vaivuttu eikä sitä liikaa stressattu. Se vaan tehtiin. Mä luulen, että sieltä juontaa jo juurensa se mun perusasenne, etten tunne minkäänlaista pelkoa suurempienkaan juhlien järjestelystä.

Juhlatraditiot kuitenkin muuttuvat, tavat ja tarjoilut, juhlan aiheetkin. On aivan ihanaa, että nykyään pidetään kolmi- ja nelikymppisiä kaikkien viiskymppisten (ja 60 ja 75 ja 80 jne) lisäksi. Ja pitää muistaa, että mun juhlat on aina mun näköiset ja - tyyliset. Panostan yleensä, sattuneesta syystä, ruokatarjoiluun, kun joku muu panostaa johonkin aivan muuhun. Ja se on aivan OK, niin sen pitääkin olla. Omat juhlani taipuvat paisumaan koossa (häät 270 henkeä, Urhon rippijuhlat 140 henkeä omat 50 saman verran jne) ja silti tykkään tarjota kaikille kunnon ruokaa.

Oman perheen juhlien lisäksi oon saanut olla mukana järjestämässä kavereiden synttäreitä, YO-juhlia, rippijuhlia, risitiäisiä ja häitä. Ravintolatyössäkin on tullut häärittyä erilaisissa juhlissa. Kyllä tykkään siitä hommasta. Ja sitten joskus kun olen ihan vaan vierasvieras, niin se tuntuu ihanalta ylellisyydeltä (ja joskus tosi vaikealta, ettei ryntää keittiöön apuihin).

Mua pyydettiin tekemään lehtiin juttu, mitä asioita olisi hyvä ottaa huomioon juhlajärjestelyissä. Elämäni vaikein juttu! Ensimmäisen luonnoksen jälkeen, johon olin vähän kerännyt karkeasti tärkeimpiä kohtia, mulla oli tuplamäärätekstiä lopulliseen merkkimäärään nähden. (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi painetut ja verkkojulkaisut)

Ehkäpä jotakin ajatuksia sain tuotua  esiin, toivotaan, että joku saa jutusta jonkinlaista tukea ja johdatusta, paineita toivottavasti ei kukaan!

Sillä juhlien järjestäminen, jos mikä, on iloinen asia.  Toivon kaikille hyvin sujuvia juhlia, kommelluksiakin on mukava muistella jälkeenpäin.

Jos yhden perinnön saan jättää, joka on hyvin ajankohtainen tänä päivänä ja kaipaa kiireellistä päivitystä ja asennemuutosta (ja saa ison joukon ainakin eteläpohjalaisia emäntiä barrikadeille) se olisi vanhan sanonnan hylkäys.

Mikään ei saa sitten loppua kesken. 

Unohtakaa nyt tämä jo hyvät ihmiset. Ruokatarjoilun pystyy laskemaan etukäteen aika tarkasti. Otetaan esimerkki helpommasta päästä: Täytekakun menekki lasketaan munien avulla, munien määränhän suhteutetaan muut käytettävät aineet (maailman helpoin täytekakkupohjahan on yhtä paljon munia, sokeria ja jauhoja). 1 munasta riittää kolmelle hengelle, vähän pyöristäen, eli 6 munan kakku 6x3 = 18 eli yleensä lasketaan  että 20 hengelle (anteeksi tämä vallaton laskentatyyli). Jos siis sulla on tulossa n. 80 henkeä juhliin, pärjäät takuuvarmasti neljällä kuuden munan kakulla.  Usein kuitenkin, meilläpäin, tehdään varuuksi viisi ellei kuusi kakkua, ettei vaan lopu kesken.

Ja siinäpä sulla on sitten juhlien päätyttyä vielä 2 tuliterää kakkua, joista vielä voisi syödä 40 henkeä. Ja luulen, että on myös räppeitä edellisistä kakuista.

Juhlien ruokahävikkiin voisi siis kiinnittää paljon enemmän huomiota. 

Kukaan ei kuitenkaan määräänsä enempää syö.

Ja mitä sitten jos joku laji syödään loppuun?

Juuri niin, ei yhtään mitään.

Jatketaan muilla lajeilla ja tuskin kukaan edes huomaa, että se lohivoileipäkakku tai makaroonisalaatti tai kinkkupiirakka loppui. Kun on muutakin.

Ja se emännän ilo kun juhlien tarjottavat ovat olleet hyvin mitoitetut, eikä tähteillä tarvitse täyttää jääkaappia ja pakastinta.

Koska savustettu lammas ei parane pakkasessa. Just saying.

 

VIHREÄ PARSA ON HELPPO JA NOPEA HERKKU

 

Parsasesongissa on jotakin huumaavan  herkullista. Juttelin juuri Saksasta perheineen Suomeen muuttaneen ystäväni kanssa ja hän huokaili, kuinka he Saksassa keväisin herkuttelivat valkoisella parsalla. Ihan innostuimme googlaamaan, onko kotimaista tuoretta valkoista parsaa saatavilla, valkoinen parsa on nimittäin herkkä tuote, joka tosiaan pitäisi syödä ihan hemmetin tuoreena. Parasta olisi parsaravintola pellon vieressä (sellaisessa olen muuten ollut Visbyssä).

Sen takia, ehkäpä, olen vihreän parsan ylin ystävä. Se on mielestäni himpun verran kulutusta kestävämpi ja ylivoimaisesti monipuolisempi laittaa, voi paahtaa, grillata, paistaa, höyryttää...eikä tarvitse edes kuoria. Maistuu sitäpaitsi myös raakana.

Näin sopivasti pääsiäispyhien alla ilmestyi tänään Lännen Median tuottamat ruokasivut 9:ssä sanomalehdessä(Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi).

Vihreä parsahan on mitä mainioin alkuruoka tai lisuke myös pääsiäispäivän herkutteluaterioille. Toivottavasti tämä kuvakooste/teaseri innostaa myös sinut parsakokkailuihin. Täydelliset reseptit löytyvät lehdistä ja niiden verkkosisällöistä.

Pekoniin tai parmankinkkuun kääritty, grillattu tai paahdettu vihreä parsa on jo tuttu klassikko. Herkkua voi vielä herkullistaa lisäämällä nyyttiin useampi parsa ja niiden keskelle viipale mozzarellaa.

Kyllä, herkkumittarit singahtaa maksimiin!

Yksi mun juhlapöydän ja varsinkin noutopöydän ikisuosikki tarjottavista on vitello tonnato. Olen versioinut sitä niin kalkkunasta, possusta kuin broilerista, harvemmin vasikasta, joka on alkuperäisen reseptin raaka-aine, mutta huonosti tarjolla Suomessa. Beach house kitchenin Heli-Hannelen reseptillä oli Urhon rippijuhlissa tarjolla (liian vähän )pimento tonnatoa.

Nyt vasta tajusin, että parsa ja tonnatokastike ne vasta ovatkin huikea pari. Tarjoa parsa tonnatopedillä tai rempseästi tonnatokastikkeeseen dippailtavaksi. 

Rapsakaksi paistetut nuudelit ja parsa maistuvat yksinkertaisessa aasialaisessa salaatissa. Selkeät, minimalistiset ainekset, hyvä kastike ja se on siinä.

Vihreä parsa (niinkuin valkoinenkin) on mielettömän hyvää myös pelkän voisulan tai hollandaisekastikkeen kanssa. Mutta entäs avokadohollandaisen kanssa? Out of this world! Tämä maistuu myös vegaanille, koska nimestään huolimatta, se ei sisällä munia, ei voita. On silti kuohkean paksu, ihana makuinen ja - värinen hollandaisetyylinen kastike.

Ai niin, eikä tietenkään ympätä tuota kylmäsavulohta vegaanin lautaselle.

Hyvään pääsiäiseen sisältyy myös hyvä määrä suklaaherkkuja. Minimuffinipellillä paistuivat tällä kertaa minisuklaamuffinien sijaan brownie minipalat, ja se on todellakin ihan eri juttu. Pienessä minipalassa löytyy herkullista paistoreunaa ympäriinsä, ja samalla se brownien sitkeänpehmeä, syntisen suklainen sisus.

Ja sitten helpoista helpoin herkku, pääsiäisen värikäs Rocky Road. Omaan makuuni ehkä pikkasen tuhtia makeaa, mutta tuostapa nuo palaset ovat keittiönpöydältä kadonneet tässä viikon aikana...

Superherkullista pääsiäistä!

METSÄSTÄJÄN LEIPÄ JA KEVEÄMMÄT KATTILAT -KIRJA

 Kirja  saatu arvostelukappaleena.

Tulipa tehtyä Metsästäjän leipää. Mikä kasari- ja ehkäpä myös seitkytluku - ja ysäriklassikko.

Järisyttävän hyvää, ihan tiedoksi vaan.

Metsästäjän leivässä on siis alla leipä, sitten possunfilettä ja päällä metsäsienikastike. 

Inspiraatio  kokkailuun (sen lisäksi, että sattui olla raaka-aineet kaapissa) tuli Eeva-Maria Liskon (IG) tämän kevään uutukaiskeittokirjasta Keveämmät kattilat - Uudet inspiroivat ideat.

Vuosi takaperin tutustuin Eeva- Marian ekaan kirjaan, kun ketoilin.  Eeva-Marian punaisena lankana oli jo silloin, ettei kenenkään ketoilusta tehdä numeroa vaan useimmiten samasta reseptistä voidaan muuntaa sekä koko perheelle, että ketoilijalle sopivaa.

Nyt tuntuu, että E-M on aavistuksen verran vielä rentouttanut meininkiä:

Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Kaikkia autuaaksi tekevää ohjetta elämään ei ole. Selaile kirjaa ja inspiroidu, sillä se ruokakirjoissa ja -lehdissä on kaikkein parasta: omaa makua miellyttävien reseptien ihailu, niiden käyttöönotto ja jakaminen eteenpäin. Nauti matkasta, ruoka-aineiden ostamisesta ja ruoan valmistuksesta yksin tai yhdesssä. Tee syömisestä mieleenpainuva kokemus. Keskustelu. Kuuntele musiikkia ja ajattele ääneen. Laula ja tanssi, jos siltä tuntuu. Ole läsnä hetkessä niin, että tunnet sen tärkeyden ja muistat tunteen myöhemmin.

Miten ilahduttava  reseptikokoelma. Kirjasta löytyy sovellukset niin keto, vhh tai paleokeittiöön, mutta myös ihan kaikille muille. Minua kuitenkin hykerrryttää erityisesti MUKAreseptit, jotka ovat siis erikoisversioita (esim. mukaperunasalaatti, kun ketoruokavaliossa ei perunaa liiemmilti käytetä.

Eeva-Maria kirjoittaa ihanasti  ja tsemppaa jokaista löytämään oman ruokahalunsa. Ihanat pikku tarinat täydentävät reseptiikkaa (ja saavat hymyn huulille):

Lausun hernekeiton tahallani juuri niin kuin se kirjoitetaan, ilman kahdennettua koota, ja voi maailma, se ärsyttää herra K:ta.

Kuvat, jotka nekin ovat Eeva- Marian ottamia, ovat herkullisen selkeitä ja oikean ruuan näköisiä (ei turhia muruja ja mausteita pöydällä).

Kirjassa on melkoinen reseptien kirjo, aina mustekalanlonkeroista siihen mukahernariin ja ihan kaikkea herkkua siltä väliltä. Sopii omaan, koko maailmaa syleilevään kokkausfilosofiaani hyvin. Tuskin jaksan odottaa kesää ja grillikautta, että pääsen kokeilemaan australialaisia Damper-grillileipiä, joista en ollut koskaan kuullutkaan.

Mutta ensin metsästäjänleipä.

METSÄSTÄJÄNLEIPÄ

Eeva-Maria Liskon kirjasta Keveämmät kattilat - Uudet inspiroivat ideat

 2:lle

1 ketopaahtoleipä (kirjassa erillinen ohje)

tai 2 viipaletta tavallista paahtoleipää

300g porsaan sisäfileetä

1 iso punasipuli

2 rkl öljyä paistoon

muutama rouhaus suolaa ja pippuria

Sienikastike

150 g siitakesieniä

1 rkl öljyä tai voita

2 dl mukakermaa(blenderissä 2 dl vettä + 40 g manteleita) tai ruokakermaa

2 tl lihaliemifondia tai puolikas kuutio

muutama rouhaus suolaa ja pippuria

ripaus valkosipulijauhetta

2 tl tuoretta persiljaa silputtuna

Kuori punasipuli ja leikkaa  ohuiksi rinkuloiksi. Kuumenna pannulla rkl öljyä, lisää sipulit öljyyn ja laske lämpötila puoleen. Kuullota sipuli maltillisella lämmöllä muiden osien valmistuksen ajan, sekoita välillä.

Tee ketopaahtoleipä ja halkaise kahteen osaa, paahda leivät. Siivuta possu  sentin paksuisiksi siivuiksi ja painele siivuja sormella littanammaksi. Siivuta sienet ja hienonna persilja.

Tee sienikastike: Kuumenna  1 rklöljy/voi, lisää siivutetut sienet. Kun sienissä on kaunis paistoväri, lisää kerma ja mausteet. Keitä kastiketta muutama minuutti, jotta se paksunee. Lopuksi lisää persilja

Kaada kastike kulhoon odottamaan ja huuhtele pannu. Kuumenna viimeinen rkl rasvaa ja paista possu kovalla lämmöllä minuutti puoleltaan. Suolaa ja pippuroi.

Kokoa leipä: Leivän päälle possusiivut, sienikastike ja päälle sipuli. Nam!

 Jouduin tietysti vähän soveltaa:

Mulla oli pakkasessa vaalean maalaisleivän siivuja, metsästäjän leivässä on kaksi pienehköä siivua vierekkäin. Pakkasessa oli herkkutatteja siivuina. Paistoin nesteet pois ja jatkoin ohjeen mukaan, paitsi ei mulla ollukkaan kermaa, joten käytin ranskankermaa.

Pakkasesta olin ottanut possua, joka osoittautui kasleri kuutioiksi, pilkoin pienemmiksi vielä ja paistoin.

Niin ihana lounas!

Ja niin kiva kirja!