S NIIN KUIN SORSA

Ja ehdottomasti S niin kuin syyskuu ja syksy. Masentumisen sijaan ammennan voimaa viileydestä ja kostean sumuisesta luonnosta, eikä pieni sadekaan haittaa. Ei vielä voi moittia syksyä ikäväksi ja harmaaksi. 

Syksyn kunniaksi oli ruokatoimitusrintamalla pyyntö sorsaresepteistä. Siellä ne tänään kohtaat, Lännen Median sanomalehdissä.

Ihan kommelluksitta ei tämä tehtävänanto sujunut. Olisin halunnut patavalmista, nahallista sorsaa mutta metsästäjät kertoivat, että näin alkukaudesta sorsaa on melkein mahdoton (=mahdoton) höyhentää, niin, ettei nahka repeydy tai nahkaan jää valtava höyhentuppi. Lokakuulla, kun sorsat ovat kasvattaneet kunnon juhlapuvun, höyhenet irtoavat aivan eri tyyliin.

Minä olen huono sanomaan tuohon mitään, mutta pakko oli tyytyä nyljettyyn kokonaiseen sorsaan. Ensimmäiseltä toimittajaltani saamani nyljetyt kappaleet olivat kylläkin taveja ja tarkoitukseeni liian pikkaraisia. Kauppojen erikoispakaste-altaista saa nahallista sorsanrintaa ja tilasin minä sitä kokonaisenakin kauppaan, mutta toimitus katosi matkalla (voitteko kuvitella?). Isompien kaupunkien kauppahalleissa tuntuu myös olevan jonkin verran sorsaa tarjolla. Että kyllä sitä saa, jos tahtoo...

Paitsi tietenkin kun todella tarvitsee. Deadline lähestyi ja minä olin epätoivon partaalla. 

Mutta niin vaan lopulta (nyljetyt)sorsat lentivät pataani, jonka rakensin kukkoa viinissä- tyyliin. Useimmitenhan se on kanaa siinäkin. Nyt oli sorsaa. Toki vääränlainen vertaus verrata sukupuolta ja eläinlajia.

Pekingin ankkaa ei ole tullut tehtyä pitkiin aikoihin kun Lidlissäkään en ole aikoihin kokonaisiin ankkoihin törmännyt, mutta sorsanrintafileistä paistoi nopeasti lihat muiden perinteisten täytteiden kera seesamisten lättyjen sisuksiin.

Rosmariinikin mua vähän puhutteli. Maistoin sillä punajuuriohraton.

Ja punajuuriohratto pääsi pediksi klassiselle viipaloidulle sorsanrinnalle. 

Jonka tärkein ohje on: älä ylikypsennä. Maistuvin rinta on medium. Muuten voit aivan hyvin paistaa maksaa sorsanrinnan sijaan.

Ja koska sivun alalaidassa on aina tilaa jollekin extra-reseptille, päätin kokeilla Hasselbackan bataattia. Perunoiden lisäksi hasselbackkaus on ollut kovassa nosteessa muillakin juureksilla ja kasviksilla, punajuuresta kurpitsaan, jo jonkin aikaa, joten ajattelin reseptin sopivan syksyyn oikein mainiosti. Eli jos joku ei ole vielä kokeillut jotain versiota niin tämä muistutuksena. Maustevoissa löytyy vaihtoehtoja ja pieni juustoripsauskin on sallittu. Tai miten olis Hasselbackan punajuuret väleissä vuohenjuustoa. Kääk ja nam! Ehkä niitä syödään meillä viikonloppuna, en taida päästä ajatuksesta nyt muuten eroon...

P NIIN KUIN PUOLUKKA

P niin kuin puolukka ta P niin kuin punaiset posket. Jälkimmäiset saa ihan ilmaiseksi kun käy hakemassa ensimmäiset metsästä. Jotka nekin saa muuten ilmaiseksi. Tai jos olet oikein ahkeraa sorttia, niin saatatpa noukkia myyntiin ja päästä tileille. Pois se minusta kyllä, semmoinen ahkeruus. Olen aina ollut laiska marjojen kerääjä ja nytkin metsästä nautin marjat koiran kanssa suoraan suuhun. No mustikka-aikana keräsin muutamana aamuna kyllä ämpäriin (joo, todella pieneen, sellaiseen turkkilainen jugurtti-ämpäriin).

Eli katson suopeasti peiliin myös niitä jotka hakevat puolukkansa vaikka torilta. Sinnekin ne on joku noukkinut ja kun kysyntää on, noukkivat vielä lisää (ja saavat verotonta tuloa!) Ja saadaan marjasatoa enemmän ja enemmän käyttöön metsistämme.

Puolukka kun on meidän eniten hyödynnetty metsämarjamme ja ihana pohjoinen erikoisuutemme. Ollaan siitä ylpeitä ja valmistetaan monenlaista maistuvaa.

Pientä repertuaaria löytyy taas tänään Lännen Median lehdistä.

Puuro on suurta huutoa ja muoti-ilmiö, mutta joskus vanhat perinteiset jäävät hiukan jalkoihin. Täytyy tunnustaa, etten itsekään muistanut kuinka hyvää on ruispuolukkapuuro, jota Oravan mumma tapasi keitellä. Se valmistetaan siis ruisjauhoista, ei hiutaleista. Tämä ihan vaan tiedoksi nuoremmille puuronkeittelijöille, jos se ruisjauhopussin loppu lojuu kaapin perukoille niin suursuositus puolukkapuurolle.

Puolukka on perinteinen lisuke ruokalautasella. Innostuin pyörittelemään myös kasviskaalikääryleitä ja muitta mutkitta leivoin puolukat heti kääryleen sisälle.

Lisäksi löydät reseptin ehkä maailman helpoimpaan puolukkaiseen soodaleipään, ihanan rouheiseen ja siemeniseen. Todellakin vain aineiden sekoitus kulhoon, vuokaan ja uuniin. Monessa ravintolassa vastaleivotun leivän kylkeen tuodaan voita, jonka päälle on ripoteltu ihanasti sormisuolaa. No kuulkaa tähän vielä pieni lisäys. Valuttakaa päälle myös hiukan hunajaa... om nom nom!

Ja koska aina ja kaikkialla maistuu hyvä pizza (Jollaisen muuten söin juuri ystäväni Virpin kanssa maanantai-iltana Sofiankadun Via tribunali- pizzeriassa Helsingissä. Super hyvä siciliana! Ja keskustassa lähellä sitä valakoosta kirkkoa, niin maalainenkin sinne rautatieasemalta löytää...), löysivät puolukat tiensä myös valkoiseen pizzaan pohjoisen makujen kera. Sen tylsän nimenkin taisin sille antaa. Olisihan tämän voinut nimetä kansainvälisesti  vaikka Puolukka-Rudolfiksi... tai Puolukka-Petteriksi; itse asiassa, sehän olisi vielä parempi!

Ja lopuksi suu makeaksi. Puolukkapiirakka, -kakku, -torttu reseptejä kyllä riittää, mutta tässä vielä yksi, taitaa olla taas niitä suosimiani "rustiikkeja" leipomuksia. Puolukan kirpeyttä taittaa kookos. Juu ja välissä on kookosvoi...

Puolukkaista syksyä jokahittelle, näihin kuviin ja tunnelmiin.

GRILLED CHEESE - JUUSTOTAIVAS

Kaupallinen yhteistyö Apetina

Heeiii! 

Taisin saada sun huomion. Jos sitä ei tällä kuvalla saa niin ei sitten millään. Ei kertakaikkiaan millään.

Nooh, paitsi ehkä tällä seuraavalla:

Silkkaa juustopornoa, mä sanon. Ja jos grillattu juustoleipä kaikkine variaatioineen, mikä ikinä onkaan sun suosikkis, ei herätä suuria tunteita sussa, niin otan osaa.Elämä ilman grillattua, lämmintä juustoleipää on ehkä pikkuisen köyhempää ja lohduttomampaa. 

Reseptini tähän kahden juuston leipään, suosikkitäytteillä, löytyy Apetinan sivuilta, ole hyvä.

Juustoleivän ja alkaneen syksyn kunniaksi, koska syksy aloittaa joka vuosi mulle uuden elämän, lupaan ja toivon olevani ahkerampi ja tuotteliaampi bloggaaja kuin mihin kykenin tänä ennätyksellisen kuumana kesänä 2018.

Ja lupaan nauttia ja arvostaa jokaista juustoleipää, jonka tielläni kohtaan.

Ei pitäis olla vaikiaa.

HELLEKESÄN VIILEIN KURKKUKEITTO

Kaupallinen yhteistyö K-ruoka

Hellekesänä kaikki maistuu erilaiselta. Sitä janoaa erityisesti mehukasta, tuoretta ja rapeaa. Kylmät hapanmaitotuotteet virkistävät, tuliset marinadit ja rubit maustavat lihat, merenelävät ja kasvikset grillissä. Ja jotenkin sitä osaa syödä sopivasti, sopivia määriä. Ei tarvitse kieriä ruokapöydästä pois.

pirkkalehti

Uusimman Pirkka-lehden (8/2018) välissä tuli kotiin myös Pirkka- Satokausiliite. Siinä hifistellään, niinkun juuri nyt kuuluukin tehdä, kotimaisilla sesongin kasviksilla ja hedelmillä. Kurkkujen, yrttien ja tomaattien takana löytyvät myös tuottajatarinat, joita näistäkin voi liitteestä lukea. Tarinat päivittyvät myös nettiin. On hienoa, että suomalaiset hevi-osaajat nostetaan valokeilaan. Perheyritysten tarinat työnteosta ja motivaatiosta  antavat kannustavat perustelut myös itselle siihen miksi valitsen kotimaisen parsakaalin tai suosin  kulloinkin sesongissa olevia.

Mutta se viilein kesän kurkkukeitto. Tämän valmistuksessa ei tarvitse hiota hellan ääressä, laadukas tehosekoitin on kyllä suotava. Keiton voi valmistaa  edellisenä päivänä tekeytymään ja viilentymään jääkaappiin. Tarjoilutilanteessa siihen voi lisätä vielä vaikka jäitä. Keitto maistuu niin shottilasista kuin keittolautaseltakin. Plussana reseptissä on suorat linkit ao tuottajatarinaan.

HELLEKESÄN VIILEIN KURKKUKEITTO
4:lle
300g Pirkka Luomu pikkukurkku
1 valkosipulinkynsi
1 ruukku Pirkka suomalainen korianteri
1/2 ruukkua Pirkka suomalainen basilika
500 g kreikkalaista jugurttia
3 rkl oliiviöljyä
1-2 sitruunan mehu
1/2 tuore jalapeño/vihreä chili
1 tl suolaa
hiukan mustapippuria
Pinnalle versoja, sipulinvarsia tai ruohosipulia ja mustikoita


Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen. Pilko kurkut hiukan pienemmiksi, kuori valkosipulinkynsi, poista chilistä siemenet. Korianterin voit käyttää varsineen, basilikasta nypi tehosekoittimeen lehdet. Purista mukaan ensin 1 sitruunan mehu, aja tasaiseksi keitoksi ja lisää enemmän sitruunaa jos kaipaat lisää hapokkuutta.

Viilennä hyvin. Liian paksua keittoa voi lieventää kylmällä vedellä tai jääpaloilla.

Kaupallisessa yhteistyössä K-ruoka

SITRUUNAINEN PERUNASALAATTI

Kaupallinen yhteistyö Apetina

Ihana perunasalaatti. Sitruunaisen sinappinen, retiisin rapsakka, sopivan juustoinen. Sisältää muitakin perunan bestiksiä kuten tilliä ja kevätsipulia.

Blogilaiskuus näkyy  kesän aikan kertyneissä resepteissä. Sitruunainen perunasalaatti on Apetinan sivustolle tekemiäni, tarkka resepti löytyy sieltä.

Ja ansaitsee ehdottomasti jaon täälläkin.

Nauttikaa viikonlopusta, perunasta ja kuumista keleistä!

KESÄN SIMPPELEIN MARJAHERKKU

Kaupallinen yhteistyö Apetina

Just nyt ei tähän annokseen varsinaisesti tarvita suuren suurtakaan mielikuvitusta. Mansikat on vielä aivan supertäydellisiä ja mustikoitapa löytää metsästä kyllä jo kypsiä. Sanoisin, että vadelmaakin on, ja komeeta ovatkin,  ja herukat kypsymässä. Kellä on kirsikkapuu, niin nekin on jo valmiita, ainakin NaapurinUllan puussa.

Älä ikinä väsy lappamaan näitä luonnon terveyspommeja kaksin käsin suuhun. 

Raakasyönnin lisäksi muista kaikki ihanat piirakat, tortut, kakut, smoothiet ja muffinit, kiisselit ja muut jälkkärit.

Ei mikään huono (ja lisäksi sairaan helppo ja nopea) ole tämäkään Marjakiusaus resepti, jonka kehittelin tuonne Apetinan sivuille.

Mutta ähhähhää, ei menty ihan ilmiselvää kautta ja käytetty tuorejuustoa, vaikka sekin hyvää olis. Reseptissä on just sitä suolaisenmakeaa twistiä, mitä ainakaan itse en voi vastustaa!

Ihanat marjat!

GRILLAUS VEGEILYÄ ELI PANEER-VARTAAT

 Kaupallinen yhteistyö Apetina

Sain vähän sapiskaa näistä kuvista. Mun vartaat näyttää PALANEILTA!

Puolustuksen puheenvuoro: En vain kerta kaikkiaan osaa valmistaa ruokaa kuvattavaksi, vaan teen sen aina myös syötäväksi. Kuvien kannalta kypsymätön kasvis tai vauhtiraidat nopeasti saanut lihanpala on parhaimmillaan juuri silloin kun siihen ei ole ehtineet kehittyä vielä kaikki ihanat aromit, Maillard- reaktio ei ole saavuttanut huippuaan tai pitkään haudutettava liha on vielä purukumia. Kun vihreä ei ole vielä vilttaantunut, eikä punajuurimehu värjännyt annosta.

Mutta en osaa nostaa puolivalmista kuvattavaksi. Ruokakuvien houkuttelevuuden takia ehkä pitäisi. Reseptissähän on oikeat valmistusajat kuitenkin ja koska sun ruoka ei olisi koskaan aivan yhtä hyvän näköistä kuin mun mallikuvissa siitähän syntyisi vain illuusio todellisesta mestarikokista (siis sinä luulisit, että oon vaan niiiiiin hyvä!)

Näkökohta 2, puolustus jatkaa: Jos grillaat, grillaa kunnolla! Siihen kuuluu pieni hiiltynyt aromi, juuri se karhea karvaus, minkä takia paistoit sen raaka-aineen siinä hiilillä, etkä paistinpannulla sun induktiolla. Sitä se on, grillaaminen!

Ja saanko vielä sanoa: Ei ne nyt olleet mitenkään palaneita! Kuva/valo/joku valehtelee. Ainoa mikä harmittaa, on se, että kuvausvaiheessa ihan erikseen kuulkaa kääntelin (tätä kutsutaan stailaukseksi) jokaisen vartaan tummimman puolen näkyviin, koska ne oli just ne herkkupinnat. Mut kas; kuvissa ne näyttävätkin lumiukon hampailta!

Vaan nou hätä! Te tiedätte, kun minä sanon, että nämä on just hyviä!

Kun siis haluat vegistellä grillissä, mutta ei tarvitse olla ihan vegaania (koska tässä on sitä juustoa, omnomnom), niin tästä Apetinan Paneer juustosta saa hyvät kuutiot, jotka ruskettuu (no se kai tuli jo selväksi) kauniisti grillissä, sulamatta ja valumatta ritilöiden väliin. Ihanan vartaan salaisuus on hellä marinadi.

Naan-leivät oikasin ihan kaupasta ja kombo olikin oikein hyvä. Tuo reseptin mango-kurkkusalsa on nimittäin tuoretta herkkyyttä parhaimmillaan!

Ja tämä mun kesän kasvisgrillausreseptuaari numero 1 löytyy siis täältä Apetinan sivuilta. Ollos hyvä!

Jos ei muuten, niin käykää tutustumassa kuvankäsittelyn ihmeelliseen mailmaan. Apetinan sivuilla mun vartaat näyttää aivan perfect! Tuota mäkään en osannut tehdä!

Miljoona nauruhymiötä!